Entinen valtionhoitaja ja ylipäällikkö, ratsuväenkenraali evp Mannerheim oli ollut eläkeläinen 1919 loppuvuodesta alkaen.
Hänellä oli silti monenlaista aktiviteettia.
1919 M. kutsuttiin suojeluskuntien kunniapäälliköksi.
M. sai 1920 kansalaislahjana 7.5 miljoonaa markkaa. Se säätiöitiin. M. käytti huomattavan osan siitä 1920 perustetun Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaan.
M. toimi 1920-1935 HOP:n hallintoneuvoston pj:na.
Itävallasta M. vuokrasi 1921 metsästysalueen, jolla hän kävi muutaman kerran metsästämässä vuorivuohia.
M. käynnisti Suomen Punaisen Ristin toiminnan ja valittiin sen pj:ksi 1922.
Kahvilaa Hangossa M. piti 1926-1933.
Ja olihan hänellä monenlaista muutakin toimintaa.
Periaatteessa M. oli tuolloin Suomen "ykkösjulkkis". Meni hän minne tahansa, hän oli aina kaikkien huomion kohteena ja muut jäivät varjoon.
Sitten tulikin 64 -vuotiaan eläkeläisen elämään jyrkkä muutos. Hän ryhtyi presidentti Svinhufvudin pyynnöstä sivutoimiseksi puolustusneuvoston puheenjohtajaksi 11.3. 1931.
Siitä alkoi valkoisen kenraalin tie kansakunnan kaapin päälle.
Hänellä oli silti monenlaista aktiviteettia.
1919 M. kutsuttiin suojeluskuntien kunniapäälliköksi.
M. sai 1920 kansalaislahjana 7.5 miljoonaa markkaa. Se säätiöitiin. M. käytti huomattavan osan siitä 1920 perustetun Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaan.
M. toimi 1920-1935 HOP:n hallintoneuvoston pj:na.
Itävallasta M. vuokrasi 1921 metsästysalueen, jolla hän kävi muutaman kerran metsästämässä vuorivuohia.
M. käynnisti Suomen Punaisen Ristin toiminnan ja valittiin sen pj:ksi 1922.
Kahvilaa Hangossa M. piti 1926-1933.
Ja olihan hänellä monenlaista muutakin toimintaa.
Periaatteessa M. oli tuolloin Suomen "ykkösjulkkis". Meni hän minne tahansa, hän oli aina kaikkien huomion kohteena ja muut jäivät varjoon.
Sitten tulikin 64 -vuotiaan eläkeläisen elämään jyrkkä muutos. Hän ryhtyi presidentti Svinhufvudin pyynnöstä sivutoimiseksi puolustusneuvoston puheenjohtajaksi 11.3. 1931.
Siitä alkoi valkoisen kenraalin tie kansakunnan kaapin päälle.
Vastaukset 34
Vanhimmat
selvä. Ensimmäisenä asian otti esille silloin toisena puolustusministerinä toiminut kenraali Österman. Hän keskusteli asiasta M:n kanssa ja kertoi tuloksen Sv:lle.
Neuvosto oli vain neuvoa.antava. Jäsenet olivat kenraaleja. Sotaväen päällikkö oli kenraali Sihvo ( vuoteen 1933, sitten Österman). Suojeluskuntain ylipäällikkö oli kenraali Malmberg ja yleisesikunnan päällikkö kenraali Oesch. M:n erityisestä toivomuksesta jäseneksi tuli myös teollisuusmies, reservin kenraalimajuri Wallden.
Kun on arveltu jääkärien ja M:n välit nihkeiksi, niin tämä osoittaa asian ainakin tässä vaiheesa lientyneen.
Tosin ainoa M:a selvästi haastanut oli kenraali Sihvo. Hän ei mm. hyväksynyt sota-ajan johtamisjärjestelmän rakentamista täysin M:n henklilön varaan.
M. haki ratkaisuja maanpuolustuksen kannalta olennaisiin suuriin kysymyksiin. Ne olivat usien samalla poliittisia.
Eräs asia oli kansallisen yksimielisyyden aikaansaaminen niin suhteessa vuoden 1918 perintöön, kielikiistaan kuin pohjoismaiseen suuntaukseen.
Tehtävässään M. asioi usein suoraan valtionpäämiesten ja ministerien kanssa.
Pienissäkin asioissa M. ahkeroi, Hän yrittii mm., saada marsalkan sotilasarvoksi, mutta se jäi pelkäksi arvonimeksi, vaikka hänet sillä merkitiin upseeriluetteloon.
Epävirallisesti presidentti määräsi sotaväen päällikön noudattamaan M:n ohjeita operatiivisissa valmisteluissa.
Naiseni ei osaa käydä paskalla ! - Parisuhde - Suomi24
1 151 henkilöä suosittelee tätä.
vähitellen pj:n neuvottelukunnaksi,. M. dominoi aika lailla asioiden käsittelyä. Hänen asemansa vahvistettiin asetuksella ja hän sai työvälineekseen yleisesikunnan. M:lla oli nyt virka-asema.
Hän pystyi entistä paremmin valmistautumaan tehtäväänsä sodan ajan ylipäällikkönä.
Vähitellen myös määrärahat kasvoivat laman hellittäessä. M:lla oli valistustyön tekijänä tässä osuutensa.
---Siis niiku Suomen historia toistaa alati itseänsä ,--- mannerhein ja esim kosola , heidän johtajuus perustui vain ja ainoastaa lattiapinta-aloihin , -- nimittäin molemmat omistivat tai olivat lähtöisin valtakunnan suurimmista omakotitaloista , -- tällä kriteerillä suomessa on aina valittu johtajat , vaikkei päässä pyöris muuta kuin" baby ass"
johtajavalinnoista. Mannerheimin syntymäpaikka oli kyllä Louhisaaren kartano, mutta se oli menetetty jo lapsuusvuosina isän tehdessä konkurssin. Mannerheimilla oli vasta viimeisnä vuosinaan oma asunto eli Kirkniemen kartano.
Kosolasta en tiedä. Lienee omistanut maatilan ja siinä mukana asuinrakennuksen.
Nikki on harvinaisen harhaanjohtava. Heppu ei ole tutkinut historiaa lainkaan, mutta ehkä sitä enemmän vessojen seinäkirjoituksia. Tiedon taso viittaa siihen suuntaan.
kyllä on HY kin käyty , mutta liian kaukaa pohjoisesta , että olis annettu arvoa , -aina vaan lapinjätkiä nonsaleerataan suomessa ,--- no siitä tässä nyt ei jaksa kaunaa kantaa , -- mutta yksi kysymys sille joka tietää , kellä olis ollunna parhain yleisesikunta koulutus armeijassa ,--siis sota aikana ,oisko ollunna kenraali Airolla ku kävi ranskalaisen sota-akatemian vieläpä samoilla kursseilla de Gaullen kanssa ???
Ranskassa kävi kymmenkunta suomalaista. Joukossa Airon lisäksi mm. Heinrichs, Oesch ja Martola. Oma sotakorkeakoulu kehittyi aika hyvään tasoon.
Mä luin yhtä kirjaa ja sen mukaan marskia piti oikein suositella valkoisten puolelle. Paasikivi hääri pääpiruna jo silloin.
kirja. Monien kirjojen mukaan M. palattuaaan Suomeen pyydettiin ensin Sotilaskomitean jäseneksi, sitten sen pj:ksi ja pian hallituksen joukkojen ylipäälliköksi ensin Pohjanmaalle ja sitten koko maahan.Kaikki tämä tammikuussa -18.
Paasikivi oli ollut kansanedustajana ja senaattorina. Tuohon aikaan hän oli KOP:n pääjohtaja. Siellä hän ehkä oli "pääpiru".
Pääministeriksi hän tuli sodan päätyttyä toukokuussa 1918.
Ai, muutoin mannerheimista olisi tullu punaisten ylipäällikkö , voi voi sitä paasikiveä .
Esimerkiksi Mannerheimlinjaa aloitettiin rakentaa jo 20-luvulla. Ennen Marskin ylipäällikkyyttä. Marski toki oli valkoisen armeijan ylipäällikkö mutta 20-luvun alussa tehtävät meni muille kenraaleille. Rakentaminen keskeytettiin nopiasti. Kenraalit eivät pystyneet vakuuttamaan silloisia poliitikkoja.
ylipäällikkö oli presidentti. Ylin kenraali rauhan aikana oli sotaväen päällikkö.
Kestolaitteita Kannakselle rakennettiin 1920-25 yhteensä 168.
1930-luvun alkupuolella rakennettiin puoli tusinaa bunkkeria.
Uudelleen aloittiin 1936 ja ennen sotaa rakennettiin laitteita lisää. Syksyllä 1939 niitä oli kaikkiaan 211, osa heikkoja ja vanhentuneita.
Linjaa täydennettiin kenttälinnoitteilla kesällä -39 ja YH:n aikana. Sodan sytytyä ulkomaiset lehtimiehet ristivät sen Mannerheim-linjaksi.
( se oli arvonimi, ei sotilasvirka) 19.5. 33 nimitetty Mannerheim oli paradoksi, hahmo, jollaista Suomessa ei kaiken järjen mukaan pitänyt olla 1930-luvun Suomessa. Onneksi oli. Hän oli päätään ympäristöään pitempi. Hän oli itsetietoinen aristokraatti, ei kuka tahansa mies. Hän osasi olla joustava ja sovitteleva, mutta myös itsepäinen.Hänellä oli laajat suurpolittiset näkemykset,
PN:N puheenjohtajana hän oli tärkeä puolueisiin sitoutumaton tekijä. Tehtävässään hän sai myös paljon aikaan.
Mannerheimlinnoituksen pääarkkitehtejä oli täysin muut kuin Mannerheim. Esikuntapäällikkö Enckell määräsi linnoituksen aluille.
1930-luvun kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne ja suurvaltojen esimerkki (Ranskan Maginot-linja) johtivat Suomessa 1931 sen että linnoittamistöimet käynnistettiin uudestaan.
aloitettiin uudestaan sen jälkeen kun M. oli PN:ssa yhdessä yleisesikunnan kanssa määrittänyt päävastarinta-aseman Kannaksella 1932.
Presidentti määrää ja kansa määrää presidentin. Kyösti Kallio.
puuttunut pääaseman määrittämiseen. Tuskin tiesi koko asiaa.
Mannerheimin ponnisteluista huolimatta varustautua kunnolla Talvisotaan. Jotain sentään ehditiin tehdä. Äärimmäisen tärkeää oli aluejärjestelmä ja koulutuksen kehittäminen.
Maanpuolustusuunnitelmat olivat ajan tasalla.
Ilma- ja merivoimien varustaminen oli sentään aloitettu, Ruotsin ja Viron kanssa oli jo hyvä yhteistoiminta vireillä. Kotimainen aseteollisuuskin oli käynnistetty.
Puolustusneuvoston esittämät ohjelmat olivat liian kalliita, Niittä supistettiin aina. Pahinta oli, että maavoimien varustaminen ei kunnolla edes ehtinyt alkaa. Rahaa sattiin vasta 1938. Oli jo myöhäistä.
Mannerheim hermostui ajoittain perin pohjin poliitikkoihin. Hän pyysi eroa kesällä -39 ja uudelleen aivan sodan alla.
M. jätti presidentille 27.11.39. Se oli pitkä kirje.
Ydinasioina oli hallituksen hidastelu varusteluasioissa ja typerä politiikka, joka ajoi maan sotaan ilman tehokasta armeijaa ja vahvaa liittolaista.Hallitus oli vielä 20.11. 39 päättänyt lomauttaa 200 000 reserviläistä. Puolustusministeri Niukkanen oli kuitenkin jyrkästi kieltäytynyt M:n tukemana ja teki näin suurteon.
Presidentti hyväksyi eronpyynnön ja M:n sovittiin luopuvan vähitellen tehtävistään. Kenraali Österman kutsuttiin 28.11. Imatralta M:n apulaiseksi ja ottamaan aluksi vastaan puolustusvoimien päivittäisten rutiinien hoidon.
Tehtävien vaihto piti aloitettaman 30.11., mutta silloin syttyi sota.
"Ydinasioina oli hallituksen hidastelu varusteluasioissa ja typerä politiikka, joka ajoi maan sotaan ilman tehokasta armeijaa ja vahvaa liittolaista."
Talvisota oli "Erkon sota" siinä kuin Stalininkin. Suomi oli oman väärän politiikkansa uhri - niin kuin Suomi on tänäkin päivänä eurokriisin kurimuksessa. Mutta Suomi on niin nuori kansa, että suomalaiset ovat vielä osaksi lapsen tasolla, mitä oman historian tarkasteluun tulee. Vastuuta menneisyydestä ei pystytä ottamaan. Etsitään syntipukkeja. Yleensä ne on helppo löytää varsinkin itärajan takaa.
sotaan osaa eikä arpaa. Hän luultavasti presidentti Kallion ja muun hallituksen lailla luotti liikaa sopimuksiin ja ehkä Ruotsin apuun. Häntä voidaan syyttää korkeintaan naivista suhtautumisesta itänaapuriin.
Ihan samaan syyllistyy Koroljov hengenheimolaisineen tänä päivänäkin.
"Suomi oli oman väärän politiikkansa uhri - niin kuin Suomi on tänäkin päivänä eurokriisin kurimuksessa. "
Suoimi noudatti 1939 omaa kansallista linjaansa ja piti kiinni tekemistään sopimuksista. Niin odotettiin muidenkin tekevän. Tilanne on ihan sama tänään.
Missä mahtaa olla se NL, joka rikkoi kaikki sopimukset ja alkoi sotia oman mielensä mukaan? Kerro Koroljov.
Mitenkä niin naiviiudesta. Viisaampi se oli kuin Koba. Olisi se toisaalta kyllä pitännyt tietää ettei se nekkujen voima kaupunkilaisiin pelkästään perustu. Siperialaiset kuitenkin kaatuivat siinä missä muutkin vaikka antoivat nasuille turpaan.
mitä jos, kenraali carpentier olisi johtanut valkoisen suomen joukkoja vapaussodassa.
Huonosti. Mannerheim oli Nenosen lisäksi harvoja jotka ymmärsi ryssän psyykettä. Molemmat olivat todistaneet miten venäläiset sotilaat olivat riehuneet. Marski tiesi jo Japanin sodasta minkälaiselle porukalle oli tehnyt työtä. Mannerheim oli viisas mies. Olisi voinnut päästä Koltshakin seuraksi Siperian avantoon jos ei tervettä ryssävihaa olisi Suomesta löytynyt. Lenin ei Mannerheimia olisi säästänyt se on aivan varma se. Välitön kuolema olisi seurannut viiksivallua mikäli Suomi olisi kaatunut.
olikos tarot kortit keksitty sillon.
Minuako kysyit? yritän pysyä erossa tästä ketjusta kun tietotasoni on pyöreä nolla tältä haavaa
Jos ei olisi päässyt ajoissa pois Venäjältä olisi mongrelli siat hukuttaneet pössyttelijän Suomenlahteen. Kyllä Marski muisti ryssien tekoset vaikka olikin kavereita Venäjän valkoisessa liikkeessä.
Paasikiven painostuksesta Carl Enckell kävi suostuttmassa Matrskia mukaan, Marski oli aluksi pidätyväinen. Jääkärit otti yhteyttä myös Oscar Enckelliin mutta maailmansota oli vielä kesken ja hän kieläytyi.
Oscar Enckell tuli kyllä sodan jälkeen Suomeen ja yleni esikuntapäälliköksi, Rannikkopuolustus hoidettiin tykistöllä. Rannikkotykistöstä tehtiin äärettömän luja Aloitettiin myös karjalan linnoitusten valmistaminen. Lentovoimat oli Enckellin päähänpinttymä. Hän halusi Suomesta lentokonesuurrvaltaa. Jääkärit aloittivat kalvaa häntä pois ja hän joutui väistymään 20-luvulla. Tallvisodan syttyessä hän palasi päämajaan jaerikoistehtäviin ulkomaille. Mannerheimin luottomies ja ystävä.
jääkäritkö sen päätti kestä tuli ylipääjohtaja.
päättäneet yhtään mitään. Myöskään Paasikivellä ja Enckellillä ei ollut asiassa tekoa.
Mannerheim tuli Suomeen aamulla 18.12. 1917.
Hän meni mukaan entisten tsaarinupseerien muodostamaan Sotilaskomiteaan 7.1. 18 ja erosi siitä toisessa kokouksesa 13.1. Seuraavana päivänä puheenjohtajana toiminut kenraali Charpentier erosi.
Sotilaskomitea oli nyt kuitenkin valtion virallinen elin. Svinhufvud tapasi M:n ensi kerran 16. tammikuuta ja keskusteli hänen kanssaan toimintasuunnitelmasta. Sv. nimitti M:n Sotilaskomitean pj:ksi ja Pohjanmaan suojeluskuntien ylipäälliköksi. Lopullinen nimitys tapahtui 25. tammikuuta.
jospa valkoiset olisi saaneet petsamosta ranskalaisten aseita.
ranskan sotilasasiamies tapasi mannerheimin venäjällä, ja mannerheim kysyi voisiko "suomi" ostaa aseita heiltä, ne vois kuljettaa hevosilla ja poroilla pois.
rahat olis varmaan riittäny hyvin kahteen pistooliin.