Raamatussa lukee seuraavaa:
Paavali: ”Ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa”
Jaakob: "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Tähän ei valitettavasti jää kuin surullinen lopputulos: Jumalan Pojan usko ilman ihmisen tekoja on kuollut.. Aivan hirvittävää, lähes, eikä niinkään lähes, vaan suorastaan islamistista "ihmisen hyvät teot vaa`assa-taivaaseen" hapuilua.
Onko nyt niin että olen ottanut sanan sieltä, toisen täältä vai olenko ihan hunningolla?
Paavali: ”Ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa”
Jaakob: "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Tähän ei valitettavasti jää kuin surullinen lopputulos: Jumalan Pojan usko ilman ihmisen tekoja on kuollut.. Aivan hirvittävää, lähes, eikä niinkään lähes, vaan suorastaan islamistista "ihmisen hyvät teot vaa`assa-taivaaseen" hapuilua.
Onko nyt niin että olen ottanut sanan sieltä, toisen täältä vai olenko ihan hunningolla?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kyllä nuo kohdat ovat synkroonissa.
Jumalan Pojan usko ei ole kuollut,
mutta emme elä siinä, jos se ei vaikuta meissä tekoja.
Kun tämä ketju on nyt jo hiukan edennyt,
ennenkuin olen ehtinyt vastata tähän,
niin olen tullut siihen ymmärykseen kohdaltasi,
että sinä olet Jeesukseen uskova ihminen.
Sinä olet saanut lahjaksi uskon. Jumalan Pojan uskon.
Et elä omassa uskossasi, vaan Jumalan Pojan uskossa.
Hän on tuon uskon alkaja ja täyttäjä.
Hän on sen kantava voima alusta loppuun saakka.
Ja nyt kun sinä olet Jeesuksen oma,
niin sinulla on etuoikeus palvella Häntä.
Tästä uskollisuudesta sinulle maksetaan palkka.
Sen perusteella sinut palkitaan ja kruunataan.
Sinä voit myös kerätä itsellesi aarretta taivaisiin,
esimerkiksi juuri sellaisilla lähimmäisrakkauden teoilla,
joita Jaakob mainitsee.
Mutta pelastuksesi on yksin uskosta ja yksin armosta.
Sitä sinä et voi ansaita mitenkään.
Myös Iankaikkinen Elämä on Jumalan lahja, ei voittopalkinto.
kalamos, olet hyvä ihminen, joku toinen olisi jo heittänyt kivillä ton kysymyksen jälkeen.
Tämä voi olla monimutkaista, tarkoitan liian värikästä, jos monet "henkilökotaisen" uskon omaavat vastaavat tähän, mutta kysyn kuitenkin.. Mitä tekoja tarkoitat?
Vastaukseni meni vahingossa tuohon yläpuolelle oman kommenttini perään.
Otetaanpa Paavalin kirjeistä kaksi jaetta, jotka valaisevat elävän uskon ja elävien tekojen välistä yhteyttä:
"Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20 (tätä jaetta sinä osittain jo lainasit).
"Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef.2:10
Paavalin mukaan hän ei itse enää elänyt, vaan Kristus eli hänessä. Apostoli tarkoittaa, että vanha ihminen, vanha Paavali oli kuollut. Hän oli lihansa puolesta ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, Gal.5:24.
Nyt Kristus eli Pyhän Henkensä kautta Paavalissa ja vaikutti sen, että Paavalista oli tullut "Hänen tekonsa". Paavalista oli tullut Kristuksessa uusi luomus, sellainen uusi Paavali, joka oli luotu hyviä tekoja varten.
Kun Paavali sanoo, että uskova on "Hänen tekonsa", niin siihen sisältyy vanhan ihmisen kuolema uuden luomuksen tieltä. Asiaa valaisee myös Room.12:1-2.
"Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen." Ef.4:22-24
Oikein hyvä vastaus, kiitos siitä! :)
Elän sellaista aikaa elämässäni, joka ei ole sitä samanlaista, mitä se oli uskoontullessani, joka väistämättä muistuttaa Paavalin sanoja:
Roomalaiskirje:
7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
7:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
En todellakaan tahdo provosoida, se ei ole tarkoitukseni niinkuin olen huomannut eräillä toisilla, jossain keskusteluissa joku käyttää Raamattua hyväkseen. Mutta nämä jotenkin sotivat keskenään: uusi ihminen, mutta teen sitä pahaa mitä en halua.. Vai onko tuo minun lainaamani kohta sinun lainaustasi ennen? Tuttuja paikkoja molemmat mutta en osaa näin heti paikantaa niitä. Tai luulen että ei sillä järjestyksellä ole väliä..
Itselläni todella on halu tehdä hyvää, mutta kun en pysty siihen, tai ainakaan itse tiedosta että tekisin hyvää, minulla on pelkästään uskovia ystäviä joiden kanssa vietän paljon aikaa, minkä työltäni ehdin, 3-vuorotyön johdosta en ole läheskään sama kuin silloin joskus, aluksi se suututti, mutta nyt se harmittaa ja muuttanut minua ihmisenä...
Jokaisen uskovan sisimmässä vallitsee tuo jännite (toisinsanottuna taistelutilanne tai ristiveto), johon viittasit viestissäsi. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Paavali kuvaa asiaa tällä tavalla, Gal.5:17
"Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte."
Saman asiantilan Paavali ilmaisee Room.7:19 mukaan näin:
"sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen."
Paavali EI kuitenkaan tarkoittanut, että hän kärsisi koko ajan tappioita niin, että paha saisi hallita tai johtaa häntä. Ei todella. Mutta hän NÄKI (tunsi) jäsenissään "toisen lain", joka soti hänen mielensä lakia vastaan, Room.7:23.
"mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."
Voimme hyvällä syyllä uskoa, että Paavali voitti kaiken tietoisen synnin. Hän ei antautunut synnin tekemiseen eikä lihan valtaan.
Mutta hänen jäsenissään, hänen lihassaan, kiinni riippuva paha (Rm.7:21) sai hänet tekemään asioita, jotka hän tunnisti vasta jälkeenpäin pahan aikaansaamiksi. Nuo teot EIVÄT siis olleet tahallista syntiä, vaan "synnin ruumiin" vaikuttamia tekoja.
Paavali kysyy: "Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Vastauksen sanotaan löytyvän Rm.8:1 jakeesta, siis siitä, että "ollaan Kristuksessa Jeesuksessa". Totta, siinä on ratkaisu, mutta siihen ei voi tuudittautua ilman jatkuvaa taistelua. Meidän on suostuttava kärsimään lihassa, kuten Pietari todistaa (1.Piet.4:1). Sen kärsimyksen kautta lihan tahto saa kuolettavia iskuja niin, että tulemme yhä suuremmassa määrin voittoelämään taistelussa syntiä ja lihan tahtoa vastaan. Lihan tahto naulitaan ristille, Gal.5:24.
Nyt on muistettava,
että Paavali oli jo ennen Kristuksen kohtaamista
päässyt niin pitkälle vanhurskaassa elämässä,
että hän oli "lain vanhurskauteen nähden nuhteeton".
Hän oli siis fariseus, ja vielä ankarimman koulukunnan mukaisesti.
Hän noudatti paitsi Jumalan lakia,
myös valtaisaa määrää fariseusten asettamia suojalakeja,
jotka pitivät huolen siitä,
että hän ei astunut lähellekään sitä rajaa,
jossa olisi rikkonut Mooseksen lakia.
Näin ollen ei ole mahdollista,
että Paavali puhuisi tuossa lainaamassi kohdassa lankeemuksistaan.
Mutta tuon valtavan saavutuksen eli sen,
että hän oli "lain vanhurskauteen nähden nuhteeton",
Paavali heitti roskana pois, kun kohtasi Jeesuksen.
Ja nyt kun hän oli uusi luomus Kristuksessa,
niin vasta nyt hän saattoi nähdä sen kontrastin,
mikä on Jumalan Vanhurskaudella ja omavanhurskaudella.
Vasta kun Jumalan Henki asui hänessä,
tuli hänen eteensä se ristiriita,
että loppujen lopuksi hänessä itsessään,
siis hänen lihassaan ei asu mitään hyvää.
Minusta ei siis irtoa sitruspusertimellakaan mitään hyvää.
Kalamoksen on ihan turha edes yrittää tuottaa sellaista,
mitä minussa ei ole. Kalamos saa mennä. Adjö!!!
Minä en enää elä, vaan Kristus minussa.
Kalamos on siis jo ristiinnaulittu.
Se tapahtui noin 2000 vuotta sitten.
"Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."
Siis ei niin, että tulen Kristuksen omaksi
naulitsemalla itseni ristille,
vaan koska minä olen Kristuksen oma,
niin minut on Hänen kanssaan jo ristiinnaulittu.
Tämä on lähtökohta ja fakta,
jonka Room 6:11 meille julistaa.
Sinä olet kuollut synnille.
Kirjaimellisesti kääntäen:
"Lukekaa/laskekaa itsenne synnille kuolleiksi".
Ja nyt, heitä airot pois, ja nosta purjeet ylös.
Ja anna Tuulen viedä sinua eteenpäin siitä,
mihin nyt ehkä tunnut jämähtäneen.
Omin voimin me emme koska pääse etenemään vastavirtaan.
Paavali EI puhu lankeemuksistaan Room.7.luvussa.
Tämä asia ON kalamokselle selvitetty jo monet kerrat.
Paavali tarkoittaa, kuten edellä aivan selvästi kirjoitin, hänen omassa lihassaan asuvaa syntiä. Paavali näet eli lihassa, hänellä oli edelleen samanlainen turmeltunut liha, joka myös kalamoksella on ja joka myös minulla on. Siinä lihassa EI asu mitään hyvää, eikä koskaan tule asumaankaan, ei kenenkään lihassa.
Tämän pitäisi olla selvää puhetta.
Lihassa asuu se, minkä Paavali äärimmäisen suorin sanoin tuo ilmi. S'aatana väijyy jokaikista uskovaa. Lihan kautta tuo vainooja saa otteen heti, jos annamme lihan vallita elämässämme. Tämän asian tuntee jokainen meistä, siitä olen aivan varma. Edes kalamos ei tee poikkeusta tästä, vaikka hän jo 2000 vuotta sitten katsoo irtautuneensa omasta lihastaan. Paavali ei ollut irtautunut eikä sitä ole kalamoskaan. Sitä ei tarvitse enempää todistella.
Niin, meillä on jatkuva taistelu syntiä vastaan, joka niin helposti meidät kietoo. Hebrealaiskirjeestä jokainen voi varmistua, että taistelu todella jatkuu:
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan," Heb.12:4
Omin voimin emme taistele. Jumala on kanssamme, kun turvaamme Hänen armoonsa ja apuunsa. Hän antaa meille jalon voiton kaikissa taisteluissa, jos olemme uskollisia Hänelle.
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room.8:37
Siis Paavali ei puhunutkaan tappioistaan, kuten edellä väitit,
vaan jostain paljon syvällisemmästä asiasta.
Nuo Raamattuviitteet, jotka nyt annoit,
eivät liity ollenkaan siihen, mistä nyt puhutaan.
Kumpikin kohta puhuu siitä vastustuksesta,
joka meitä kohtaa syntisten taholta.
Hebr 12
3. Ajatelkaa häntä,
joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta
itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne syntiä vastaan,
Room 6
36. Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina."
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton
hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
"Mutta hänen jäsenissään, hänen lihassaan, kiinni riippuva paha (Rm.7:21) sai hänet tekemään asioita, jotka hän tunnisti vasta jälkeenpäin pahan aikaansaamiksi."
Ja mitähän nuo teot olivat?
"Edes kalamos ei tee poikkeusta tästä, vaikka hän jo 2000 vuotta sitten katsoo irtautuneensa omasta lihastaan."
Voi mitä vittumaista tekstiä taas Semperiltä, sinua ei todellakaan henki pääse kuolemattamaan pahoista sanoista...
Emme voi luetella Paavalin elämästä yksittäisiä tekoja. Mutta jokainen vilpitön Herran seuraaja on kokenut omassa elämässään sen, että monet tekomme osoittautuvat rakkaudettomiksi, epätäydellisiksi, vaikka kuinka olisimme halunneet tehdä pelkkää hyvää.
Meissä kiinni riippuva paha (Rm.7:21) rajoittaa puhtaan ja hyvän, täydellisen rakkauden, vaikuttamia tekoja. Kuuliainen vaellus johtaa siihen, että Jumalan armo kasvattaa meitä yhä suurempaan vanhurskauteen kaikilla teillämme, Tiit.2:11,12.
"Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." Sananl.4:18
Paavali ei puhunut tappioistaan, en minäkään niin ole kirjoittanut, vaikka sinä tapasi mukaan totuutta muunnat.
Jeesus sai "syntisiltä kärsiä vastustusta". Oletko sinä kärsinyt, tuskin. Jos olet, niin kerroppa pari kaameinta esimerkkiä.
Psalmin 44 mukaan Israelin kansaa on "surmattu kaiken päivää;
pidetty teuraslampaina." Monestiko sinua pidetty teuraslampaana, kalamos?
Paavali tarkoittaa kaiken aikaa juuri sitä, mistä hän esimerkiksi Room.7.luvussa kirjoittaa. Lihassa asuvan synnin olemuksesta ja taistelusta sitä vastaan.
Oletan, että jouduttuasi taas heikoille jäille ja vaille Sanan tukea oman korvasyyhysi kanssa, esität poistopyynnön ylläpidolle. Siinähän sinun pakotiesi on ollut jo niin monta kertaa.
Totuutta noudattaen rakkaudessa, uskollisesti, SF.
Minä en ole kärsinyt uskoni tähden mitään sellaista vastustusta,
joista antamasi kohdat kertovat.
Kuitenkin kerroit viestissäsi tasan kolme tuntia aikaisemmin:
>>Nuo Raamattuviitteet, jotka nyt annoit, eivät liity ollenkaan siihen, mistä nyt puhutaan. Kumpikin kohta puhuu siitä vastustuksesta,
joka meitä kohtaa syntisten taholta.
Kummassakin esille ottamassasi kohdassa kerrotaan siitä,
kuinka uskovat voivat joutua jopa verille asti kärsimään vastustusta.
Minä en ole sitä kokenut. Paavali oli sen joutunut kokemaan monta kertaa.
Tämä nyt vaan ei ollenkaan liity avaukseen.
Ja siksi en ymmärrä, miksi otit nuo jakeet esille.
Voisitko nyt aloittajalle kertoa, kohtaatko sinä koetuksia tai kiusauksia uskonkilvoituksessasi?
Vai katsotko, että koetukset ja kiusaukset eivät kuulu enää meidän aikamme uskovien arkielämään?
Tässä vielä sinun esittämäsi ambivalentit näkemykset jakeisiin Heb.12:4 ja Room.8:37. Joko tiedät, kumpaa mieltä olet:
1) Kumpikin kohta puhuu siitä vastustuksesta,
joka meitä kohtaa syntisten taholta. (kalamos klo 15.06)
2) Minä en ole kärsinyt uskoni tähden mitään sellaista vastustusta,
joista antamasi kohdat kertovat. (kalamos klo 18.06).
Pyydän sinua siis kiteyttämään ja selkeyttämään kantasi:
- kohtaako uskova nykyaikana vastustusta tai koetuksia?
- jos kohtaa, niin esim. minkätyyppisiä nuo koetukset ovat?
- mikä uuden ihmisen asema mahd. koetusten keskellä?
Uskonnollisena opettajana sinulla lienee jotain esimerkkejä annettavana elävästä elämästä Raamattuviitteiden keralla.
"uskollisesti SF"
Sarkastinen hymiö unohtui...
Ja tässä taas näyte narsistin besserwissermäisyydestä...siitä vaan, anna palaa! Valmistat tässä ajassa sytykkeet helvetin tulisijallesi.
Uskollinen kiroilija jatkaa saamaansa tehtävää. Keep doing!
En minä kiroile, sinä sen sijaan kiroilet. Ja todellakin jaksan, aina kun voin paljastaa vittumaisen luonteesi muille kirjoittajille iloitsen.
Sillä sinä todella olet paha ja vittumainen ihminen, kaksinaamainen ja tekopyhä. Muiden ihmisten lyttääjä näillä palstoilla.
Näytä minun kirosanani, sinä onneton kiroilija. Sinun tekstisi aiheuttaa minussa säälin tunteen. Totuus tekee sinulle kipeää, se sattuu.
Mutta kaikki on mahdollista Jumalalle, aivan kaikki. Hän voi muuttaa sinun kiroilevan katkeruutesi ylistyslauluksi Jumalalle.
Minulle Jumala on antanut uuden laulun, kiitosvirren Hänelle.
"Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan." Ps.40:4
Etkö muista? Juuri pääsit kehumasta Lutherin retoriikkaa - noudatan vain samaa linjaa nettikeskustelussa.
Ja minä toteen näyttämiseen tulee, eräs toinen kirjoittaja on täällä jo kirosanojasi lyhyeltä aikajaksolta koonnut. Niistä kertyi melkoi lista solvauksia, joista sinulle ei ole näköjään tuntoa annettu.
Olet näillä palstoilla, ehkä pahiten helluntailaispalstalla, lytännyt jo vuosia lähimmäisiäsi. Eläkepäivillähän on aikaa. Tosin kaikesta tuosta ajasta ja käyttämistäsi sanoista Jumala vaatii sinut tilille raskaimman kautta. Siinä ei auta laulut Jeesuksesta, koska et taipunut tekemään sitä, mikä oikein on. Lurittelet vain luttereitasi ym mitä milloinkin, millä voit selittää itsesi vastuusta vapaaksi.
Miksi keep doing?
Haluatko oikeasti vain väitellä asiosta vai mitä meinaat?
"keep doing" ei todellakaan ole sitä mitä Jeesus sanoisi tässäkään tilanteessa..
Kristityt suomessa eivät joudu kärsimään sellaista,
joista nuo esille ottamasi jakeet kertovat.
Mutta kautta kristikunnan historian
monet uskovat ovat joutuneet kärsimään verille asti,
jopa marttyyrikuolemaan asti.
Jos haluat tietää tämän päivän tilanteen,
niin vie kohdistin sivulla http://www.stefanus.fi/kartta
avautuviin pisteisiin.
________________________________________________
Mitä tulee ihan toiseen eli siihen asiaan,
että liha sotii Henkeä vastaan,
niin tämä ilmiö ei tietenkään ole mahdollista,
ennenkuin Jumalan Henki asuu meissä,
eli ennenkuin olemme syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.
Mutta juuri se, että me olemme syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä
on myös ratkaisu tähän ongelmaan.
Eli me olemme jo Kristuksen kanssa ristiinnaulitut (Gal 2:19).
Meidät on siis kastettu eli upotettu Hänen kuolemaansa (Room 6:3).
Meidät on jo yhdessä Hänen kanssaan myös herätetty
ja asetettu istumaan taivaallisiin (Ef 2:6).
Eli Kristuksen kuolemassa me olemme kertakaikkiaan kuolleet synnille:
"Sillä minkä kuoli, sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
mutta minkä elää, sen elää Jumalalle.
Niin tekin pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." (Room 6:10-11)
Eli me emme enää elä, vaan Kristus elää meissä:
"Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni."
Kaikki tämä on totta,
kun me olemme syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.
Mutta me alamme voida huonosti,
jos se, mikä on syntynyt esimerkiksi lakkaa hengittämästä.
Hengittäminen on toiminto, jota ei saisi keskeyttää ollenkaan.
Heti kun näin tapahtuu, happi alkaa loppua,
ja elämän liekki tukahtua. Paavali kirjoittaa: "Rukoilkaa lakkaamatta".
Jos nyt kuitenkin joltain on happi loppumaisillaan, niin ei hätää.
Suitsevaistakaan kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Hän puhaltaa sen uudelleen liekkiin.
Meidän tulee jatkuvasti myös juoda eli täyttyä Hengellä.
Jos emme jatkuvasti täyty Hengellä,
niin sitten syntyy tyhjiö, jonka täyttää jokin muu.
Ja sillon me saatamme tehdä tekoja,
jotka murehduttavat meissä asuvaa Pyhää Henkeä.
Jos jollakulla on ongelmana juopottelu,
niin ensimmäiseksi Pyhän Hengen täytyy saada
näyttää meille todeksi se, että kysymyksessä on synti.
Ja sitten kun tämä on tapahtunut,
niin meille on tarjolla ilosanoma.
Me saamme tehdä parannuksen.
Ja tämä onkin jo todella valtavan riemullinen uutinen,
mikä saa meidät hyppimään riemusta.
Ja siinä vaiheessa me sitten saammekin jo täyttyä
paljon paremmilla antimilla. Raamattu sanoo:
"Älkää juopuko viinistä, sillä siinä on irstaus,
vaan täyttykää Hengellä,
puhuen keskenänne salmein ja kiitosvirsin ja hengellisin lauluin,
veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä"
Minä en ole koskaan ollut juovuksissa.
MInä en ymmärrä, miksi ihmiset juovat.
Mutta aikanaan isäni juopottelikin.
Ei hän siitä itselleenkään koskaan pitkää iloa saanut.
Ja perheelle sitä ei koitunut ollenkaan.
Mutta kun Jeesus sai tulla Vapahtajaksi,
niin isän elämästä loppui kiljun teko
ja myös keuhkojen saastuttaminen siihen paikkaan.
Aivan kertaheitolla.
Ei ole tarkoitus, että kun olemme tulleet uskoon,
niin siitä alkaa ikuinen taistelu himoja vastaan.
Jeesus on Vapahtaja. Vapauttaja. Avaralle paikalle asettaja.
Hän katkaisee kahleet. Ja avaa vankilan ovet.
Ei ole tarkoitus, että jäämme vankilaamme potkimaan kahleitamme,
vaan astumme ulos vankilasaareltamme,
ja astumme veneeseen ja nostamme purjeet ylös,
ja annamme Tuulen täyttää ne, ja sitten vaellamme Hengessä
vaikkapa seuraavaan vankileirien saaristoon,
ja viemme sinnekin ilosanoman Vapahtajasta.
Vastauksesi on kieltämättä mielenkiintoinen, joskin se kuvaa synnistä 'irtautumistasi' juuri siihen tapaan kuin oletinkin sinun ajattelevan.
Toisekseen et vastannut nimenomaisiin kysymyksiini, mutta olihan sekin odotettavissa.
Huomasit varmaan, että aloittaja kirjoittaa yllä:
>>Elän sellaista aikaa elämässäni, joka ei ole sitä samanlaista, mitä se oli uskoontullessani, joka väistämättä muistuttaa Paavalin sanoja: (tämän jälkeen lainaus Rm.7:14-25)
Sinun ensimmäinen kommenttisi oli erittäin hyvä vastaus aloitukseen.
Kun me olemme tulleet uskoon,
niin meillä on etuoikeus antaa itsemme eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi. Tämä on meidän toimellinen
Jumalan palveluksemme (Room 12).
Eli mitä ikinä Jumala antaakaan meille tehtäväksi, sitä tehkäämme.
Ja olemme ylionnellisia. Niikuin koira, joka odottaa karvat täristen,
että isäntä antaisi seuraavan käskyn, mitä teen seuraavaksi.
Ja kun tehtävä on tehty, niin siitä seuraa palkitseminen.
Me siis voimme tällä uskollisuudella saavuttaa voittopalkinnon.
Mutta siitä, että me jäämme vankilaamme potkimaan kahleitamme,
meitä ei palkita. Näin ei ollenkaan ole tarkoitus meidän kohdallamme.
Tällainen himojen kanssa taistelu ei ole sitä, josta meidät palkitaan.
Se ei suinkaan tee meistä autuaita eikä voittajia.
Room 7 luvusta, olen sinun pyynnöstäsi jokin aika sitten tehnyt aloituksen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10786159
Tässä ketjussa, jossa nyt olemme, olen aloittajalle
jo vastannut tuohon viittaamaasi kommenttiin.
Jatkan, jos hän kysyy lisää.
Olen pahoillani aloittajan puolesta, että tämä ketju on sotkettu katkeralla ajojahdilla. Paikalle on ilmaantunut vihamielinen puskastaherjaaja, jossa on Paavalin antamia tuntomerkkejä: "He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;" Rm.1:29
Minulle henkilökohtaisesti avauksen aihe on tärkeä ja uskon, että se on sitä lukemattomille muillekin uskon tiellä vaeltajille.
PS. Useat tietävät ja ainakin minun Isäni taivaassa tietää, että ainoa vaikuttimeni palstalla kirjoittamiseen on Sanan totuuden esilletuominen. Kirjoitustapani ei ole ketään paapova, en kosi kenenkään suosiota.
Kiroilua en ole harrastanut koskaan. Solvausmielessä laadittu listaväärennös Suni-keskusteluista ei minua haittaa. Minun omatuntoni on puhdas. Herra edessä minä tulen tekemään tiliä ja uskon saavani armon osakseni Hänen edessään.
totustuus
Ehkä oheinen aloitukseni viime vuoden puolelta,
voisi jotenkin avata silmiämme näkemään sen,
mitä haluaisin meidän näkevän.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10146664
Kalamos: >>Eli en ainakaan enää elä tässä synnissä (katkeruus). Mutta lankean siihen. Ennen oli päinvastoin. Minä en koskaan langennut siihen, vaan elin tässä katkeruuden synnissä.
Miksi otit tuon provokatiiviseen kysymykseen
antamani vastauksen esille,
etkä aloitustekstiä, johon annoin linkin?
Mitä luulet, että minä halusin meidän silmiemme näkevän,
kun tuota aloitustani luit?
Katkeruudenko ja muita syntejä!
Ei, vaan jotain ihan muuta. Katso ...!
Viestini ei koskenut sinun halujasi. Tein sinulle kysymyksen.
Tarkoitus on selventää kantaasi syntikysymykseen, joka tässä ketjussa (totustuus/Jumalan Pojan usko) on esillä.
Suoraan kysymykseen suora vastaus - tai edes lähes suora.
Eikö se olisi kohtuullista keskustelun kannalta?
Olet hyvin oppinut kiertämään kysymykset, jotka eivät sinua miellytä. "Rusinat pullasta" - sillä tavallako sinä Sanaa luet?
Minä olen tässä ketjussa yrittänyt tuoda esiin RATKAISUN, en ongelmaa.
"On hyvä, että et enää elä katkeruuden synnissä. Vielä parempi olisi, jos voittaisit tuon synnin niin, ettet edes lankeaisi siihen."
Tottakai olisi hyvä että kukaan ei edes lankeaisi syntiin, mutta tuo kirjoitustapa antaa ymmärtää, että haet "pyhempää, korkeampaa" paikkaa tässä keskustelussa.
Etkai vaan itse koskaan lankea mihinkään syntiin? Ei tarvitse edes vastata tähän. :)
Tarkoitukseni on nyt herättää se tunne, että Jumalan silmissä KAIKKI ovat saman arvoisia, toki olisi hyvä kun kaikki sen ymmärtäisimme omalle kohdallamme.
Nimim. altavastaajana: >>Jumalan silmissä KAIKKI ovat saman arvoisia, toki olisi hyvä kun kaikki sen ymmärtäisimme omalle kohdallamme.
Kaipaat totuutta.
No, hyvä. Minä en tiedä ketään ihmistä,
joka on valhetellut minusta niin paljon kuin sinä.
En muista ketään ihmistä,
joka olisi niin ilkeästi herjannut minua kuin sinä.
En ole ihan vakuuttunut,
kummasta sinun kohdallasi on kysymys.
Syntiin lankeemuksista vai synnissä elämisestä.
Ongelma on siinä, että 'ratkaisusi' ei ole raamatullinen.
Kyllä se on Raamatullinen.
Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä,
siten kuin Jeesus asian Nikodemukselle ilmaisi:
"Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa,
niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä."
Me siis synnymme uudesti vain siten,
että meidän silmiemme eteen kuvataan Jeesus ristiinnaulittuna,
ja me nostamme katseemme siihen.
Jokainen synnin myrkkykäärmeen pureman saanut,
joka tämän tekee uskon silmin, saa uuden elämän.
Siis syntyy uudesti ylhäältä, Hengestä.
Mutta joskus tällainen uskoontullut ihminen
tulee ihanan alun jälkeen huomaamaan,
että jotain on hiljalleen ikäänkuin kadonnut siitä,
mitä joskus sain löytää. Ja silloin kadoksissa on armo.
Tämä voi tapahtua vielä vuosienkin jälkeen.
Ja silloin Jumala haluaa viedä omansa
syvempään armon kokemiseen.
Hän haluaa aivan uudenlaisella tavalla
täyttää meidät Pyhällä Hengellä.
Ja nyt Hän voi myös varustaa meidät entistä enemmän
niihin tehtäviin, jotka on meille varannut,
kun kaikki omavoimaisuus on riisuttu pois.
Syntiongelma on ratkaistu Golgatalla.
Sinne meidän on kiinnitettävä katseemme.
Itseämme katselemalla me emme miksikään muutu.
"Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme
Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2 Kor 3:18
"Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;" 1.Kor.11:31
"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta." 2. Kor. 13:5
"Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi." Jaak.4:8-9
"Jeesus sanoi heille: 'Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy.'" Joh.9:41
Huomaatko, että Sana kehottaa meitä tutkimaan itseämme, tuntemaan kurjuutemme ja puhdistamaan itseämme?
Sinun ratkaisusi perustuu - sanoakseni sen suoraan - trikkitemppuun, hengelliseen sokeuteen. Et suostu näkemään ja tunnustamaan itsessäsi asuvaa pahaa. Paavali suostui siihen, voimme lukea sen roomalaiskirjeen 7.luvusta.
Miksi Paavali suostui katsomaan itseensä ja tunnustamaan, että paha riippui hänessä kiinni? Siksi, että hän rakasti totuutta, ei temppuja eikä valheita. Kumpaa sinä rakastat, totuutta vai valhetta.
Sinä markkinoit syntikysymyksen ratkaisuksi Pyhällä Hengellä täyttymistä. Niin tekevät kaikki uuden viinin opettajat, toisen evankeliumin myyjät, jotka saarnaavat "oppia suurista tehtävistä suuressa hengen täyteydessä".
Ja luuletko, että ketjun aloittaja ei tuntisi kurjuuttaan.
Kysymys on siitä, miten me pääsemme tuosta kurjudesta eroon.
Ja siihen olen tarjonnut eväitä. Mitä eväitä sinulla on tarjota,
muuta kuin tuota kurjuutta kurjuuden päälle.
Miksi et tule keskustelemaan kanssani Room 7-luvusta,
ketjuun, jonka ihan sinun toivomuksestasi olen avannut.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10786159
nimenomaan jo monta vuotta opettamilleen ja valitsemilleen apostoleilleen myös painotti sitä että odottavat sen suuren Hengen täyteyttä helluntaina, sillä ilman sitä ei olisi voinut mitään tehdä kauttaan, toki myös myöhemmin ymmärrettiin täyttyä siinä yhdessä Hengessä niin että maakin järisi.
Nykyajan harhaa on se, että Jumalan seurakunta voisi ilman Jumalan Henkeä tehdä Jumalan tekoja, kuten Jeesus opettaa olemaan täydellinen kuten taivaallinen Isä ja tekemään hyviä tekoja.
Jeesus on nimenomaan siinä yhdessä Hengessä ja sen täyteydessä, kun itseämme tutkimme. Jos joku löytää Jeesuksen itsestään ilman Hengen täyteyttä, niin pettää itseään.
täyteys meissä opetuslapsissa ei ole mikään temppu. Jumalan Hengen armolahjat toimivat Jeesuksessa eli Totuuden Hengessä.
Jotenkin näyttää ettet ymmärrä Jumalan Hengen olemusta tai osaa sitä erottaa ihmisen sielullisuudesta.
Osoitin viestini sinulle, kalamos. Jaakobin sanat ovat sinulle, aivan erityisesti sinulle, joka iloittelet ja kemuilet omavanhurskaudessasi.
Tunnen vuosien takaa tuon sinun hokemasi tyhjyyden: katso kristukseen, katso golgatan ristinpuulle, katso hänen haavoihinsa, älä katso itseesi, unohda itsesi, dadaada, jne,jne. Tuo taikuus on kyllä minun tiedossani ja kartan sitä kuin ruttoa.
Parahin kalamos, minua et saa petettyä pois Totuudesta.
Paavali tunsi tuon Totuuden. Olihan Totuus itse, Jeesus Kristus, ilmestynyt Paavalille. Sinä seuraat toistaiseksi ihmisten korvasyyhyjä. Minä olen Paavalin seuraaja, ja KRISTUKSEN.
Sinulla on toinen evankeliumi. Sellaisesta valhe-evankeliumista Paavali varoittaa meitä ankarin sanoin Gal.kirjeen 1.luvussa.
Minä taas olen koko ajan pitänyt mielessäni aloittajan.
Sinua odotan tuonne toiseen ketjuun, josta mainitsin.
Uudestisyntyminen ei ole taikuutta,
ja se tapahtuu niin kuin Jeesus asian Nikodemukselle ilmoitti.
Ei myöskään uusituminen tai armon syvempi kokeminen.
Hengellä täyttyminen ei ole taikuutta.
Ei myöskään Hengessä vaeltaminen.
opetuslapset tekee hyvää hedelmää Jeesuksen opetuksen mukaan, sillä teoistaan puut tunnetaan. Samoin pahan lapset tekevät isänsä mukaan ja Saa-tana on valheen ja murhan isä. Totuus on Jumalasta ja valheet pahasta.
Tietysti rakkautta Jeesusta kohtaan tarvitaan, sillä vain se on hyvä hedelmä Jeesuksessa myös ja jälleen hedelmistään puut tunnetaan. Valitettavasti profeettojen kuulijat eivät ymmärtäneet Jumalan rakkautta parannukseksi ja samoin Jeesusta alettiin ristille huutaa kateudesta.
Jo rukous Jeesuksen nimessä on Jumalan teko kun tapahtuu Totuuden Hengessä.
Hyvä kommentti. Jatkan tuosta hiukan.
Puut tunnetaan hedelmistään.
Näitä hedelmiä alkaa hiljalleen kasvaa,
kun meidät on oksastettu puun runkoon, joka on Jeesus.
Mutta jos tulee katkos tuohon oksastuskohtaan,
niin että puun mahla, eli Jeesuksessa oleva elämä,
ei pääse virtaamaan meidän lävitsemme,
niin oksa voi kuivettua ja jäädä hedelmättömäksi.
Mutta jo vuosikymmeniäkin kuivanneen oksan
Jeesus voi uudelleen herättää eloon,
ja tehdä hedelmälliseksi kuin Aaronin sauvan.
"Tietysti rakkautta Jeesusta kohtaan tarvitaan"
MItä!?
Ei siinä ole rakkautta että me rakastamme Jeesusta, vaan siinä että Hän on rakastanut meitä!