Palstalla on vakiouskovaiskirjoittajina "Sami" ja muutama muu tositolloine mielipiteineen.
Ateistiksi itseään tituleeraavat yksinkertaistavat ateismin "en usko ennen kuin todistatte jumaluuksien olemassaolon".
Sivistyneessä väittelyssä ateistien tulisi perustella kantansa ja yrittää miettiä asioita mahdollisimman monelta kantilta ja välttää yksikertaista juupas-eipäs väittelyä.
Yksi mikä on kehnoa, on kun ateistit kiistävät keskustelun moraalista ja heti uskovat ovat niskan päällä. Yhteiset käytösnormit ovat keskeinen osa ihmiselämää ja on "synti" jättää aihe uskovien haltuun.
Luulen että palstan monikaan ateisti ei ymmärrä, että uskovien jumaluus ja moraali ovat kuin paita ja peppu eli toisistaan erottamattomat.
Evoluutio-oppi ei ole moraalioppi, mutta evoluutio on synnyttänyt Homo Sapiens lajin ja sillä lajilla on moraalikäsitykset. Evoluutio (luonnonvalinta) ja lajien jäsenten keskinäiset suhteet ja suhteet toisiin lajeihin ovat kiertämättömästi naimisissa keskenään.
Joillakin on kova halu ansaita ateisminsa hyökkäämällä joitakin poliittisia mielipiteitä vastaan.
Mielestäni poliittisille asioille on muualla palstoja riittämiin.
Ateistiksi itseään tituleeraavat yksinkertaistavat ateismin "en usko ennen kuin todistatte jumaluuksien olemassaolon".
Sivistyneessä väittelyssä ateistien tulisi perustella kantansa ja yrittää miettiä asioita mahdollisimman monelta kantilta ja välttää yksikertaista juupas-eipäs väittelyä.
Yksi mikä on kehnoa, on kun ateistit kiistävät keskustelun moraalista ja heti uskovat ovat niskan päällä. Yhteiset käytösnormit ovat keskeinen osa ihmiselämää ja on "synti" jättää aihe uskovien haltuun.
Luulen että palstan monikaan ateisti ei ymmärrä, että uskovien jumaluus ja moraali ovat kuin paita ja peppu eli toisistaan erottamattomat.
Evoluutio-oppi ei ole moraalioppi, mutta evoluutio on synnyttänyt Homo Sapiens lajin ja sillä lajilla on moraalikäsitykset. Evoluutio (luonnonvalinta) ja lajien jäsenten keskinäiset suhteet ja suhteet toisiin lajeihin ovat kiertämättömästi naimisissa keskenään.
Joillakin on kova halu ansaita ateisminsa hyökkäämällä joitakin poliittisia mielipiteitä vastaan.
Mielestäni poliittisille asioille on muualla palstoja riittämiin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Sivistyneessä väittelyssä"...
Sanoo henkilö, jonka koko viesti on pelkkää metakeskustelua siitä, miten muiden pitäisi kirjoittaa.
"Luulen että palstan monikaan ateisti ei ymmärrä, että uskovien jumaluus ja moraali ovat kuin paita ja peppu eli toisistaan erottamattomat."
Niinhän sinä luulet, mutta palstaa seuranneena huomaan, että se on pelkkäö harhaluulo. Moraalista keskustellaan täällä paljonkin ja jos moraaliin liittyvät asiat eivät määrää sitä, miten maailma todella makaa, on se nimimerkin uusiajatteleva ongelma, ei ateistien.
"Yksi mikä on kehnoa, on kun ateistit kiistävät keskustelun moraalista ja heti uskovat ovat niskan päällä."
Eipä kyl nyt heti tule mieleen, että vastaavaan kovin monesti olisin törmännyt.
"että uskovien jumaluus ja moraali ovat kuin paita ja peppu eli toisistaan erottamattomat."
No siinäs kun uskokokoot. Ei se minun asiani ole miten uskovaiset itse haluavat uskoa ja mihin. Paitsi jos yrittävät levittää uskomuksiaan muille ja minulle.
Tietenkin voivat tehdä asiasta keskustelunaloituksia. Mutta sitten on turha toisia osoitella jos ei omat näkemykset ole loppuun asti ajateltuja.
Olisi melkoisen vaikeaa olla ateisti jos jumalan/ jumalien olemassaolo voitaisiin todistaa, uskomatta jättäminen tarkoittaisi silloin todellisuuden kieltämistä.
Nykyisessä tilanteessa todisteet tai oikeammin niiden puute tekee uskovista todellisuuden kieltäjiä.
Me ateistit (useimmat) sentään voimme myöntää olevamme väärässä jos kumoamattomia todisteita esitetään.
Teistien mielipidettä taas tuskin mikään muuttaa koska he vaativat todisteita olemassaolemattomuudesta mitä on mahdoton todistaa ja olemassaolon todisteita he eivät taas tarvitse uskoakseen.
Aivan päinvastoin kuin ateisteilla siis.
Sillä ei ole mitään merkitystä uskoville miten me perustelemme kantamme koska uskovien logiikka on epäloogista. Emme siis oikeastaan edes puhu samaa kieltä.
Milloin uskovat ovat olleet niskan päällä moraalista keskusteltaessa?
Luulisin että kaikille palstan ateisteille on selvää että uskovat sitovat moraalin ainoastaan jumaluskoon. He syyttävät ateisteja moraalittomuudesta koska heille on mahdoton ajatus että ilman jumalaa voisi olla moraalinen.
Uskovien on vaikea ellei mahdoton ajatella tilannetta että moraali tai ihmisten ja eläinten käyttäytyminen tähtäisi yksilöiden ja yhteisön hyvinvointiin eli selviytymiseen ja on siten evoluution tuotetta.
Joskus käy mielessä onko jumalusko ainoa mikä estää uskovia tekemästä pahojaan, jos näin on niin toivottavasti pysyvät sitten uskossaan, vaikka eipä se uskovien moraali kovinkaan "moraaliselta" aina vaikuta.
"Olisi melkoisen vaikeaa olla ateisti jos jumalan/ jumalien olemassaolo voitaisiin todistaa, uskomatta jättäminen tarkoittaisi silloin todellisuuden kieltämistä."
Siltähän se äkkiä ajatellen tuntuu. Mutta toisaalta todellisuuden kieltäminen tuntuu oikein hyvin onnistuvan uskovilta.
Yksinkertaistamisen jalo taito tuntuu olevan hallussa monilla ateisteilla, mutta myös monilla uskovilla. Monet ajatukset tuntuvat lipuvan pienistä todellisista faktoista kohti yksinkertaistettuja yleisiä totuuksia, jollon niiden totuusarvo muuttuu likiarvoiseksi ja uhkaa jopa kadota.
Yksi esimerkki on väite ateistien suuremmasta älykkyydestä. Jossain on tehty tutkimus, jossa on todetu tilastollisesti suurempi älykkyysosamäärä ateistiern keskuudessa. En tiedä, onko kenelläkään enää yhteyttä alkuperäiseen tutkimukseen. Mutta viime aikoina olen nähnyt asian jopa sellaisessa muodossa, että " satojen tutkimusten mukaan ateistien ÄO on huomattavasti korkeampi kuin kristittyjen."
Samanlainen yksinkertaistus on ajatus siitä, että ateistilla ei voi olla moraalia, koska ateisti on tyhjyyttä, koska ateismin mukaan kaikki on syntynyt tyhjästä. En oikein kyllä edes tiedä, mikä lähde tässä saattaisi olla, mutta enpä toisaalta ole moista itse väittänytkään.
No, tämä ei ole ateistista toimintaa tai uskonnollista toimintaa vaan inhimillistä toimintaa: yksinketaistetut totuudet ovat helpompia hallita. Ongelma vaan on se, että ne helposti menettävät yhteyden alkuperäiseen lähteeseen - ja muuttuvat uskomuksiksi.
Onneksi kuitenkaan keskustelu ja toisen kuuntelukaan eivät ole ateistista tai uskonnollista, vaan inhimillistä toimintaa. Siksi täälläkin on välillä myös kiinnostavia moraalikeskusteluja, joissa toisen väärässä olemista suvaitaan ainakin kappaleen matkaa.
________
Ateismin ansaitseminen on kiinnostava ajatus. En ole sellaista hoksinut pohtia itse. Luuletko, että joillakin on painetta ryhmän muodostukseen ja tahtovat oletetun sidosryhmän silmissä ansaita kannuksia?
Noissa kahdessa yksinkertaistuksessa on perustavaa laatua oleva eroa eli korkeampi äo on käsittäkseni totta, kun taas toinen väite on pelkkää horinaa ilman sen kummempia todisteita.
Niin. On kiinnostavaa, että kun yrittää pohtia jotain yleistä periaatetta, niin homma uhkaa liukua näiden tosi-epätosi-detaljien kautta tilanteen yksinkertaistamiseen.
Olkoon vain noin kuin sanot, olen suunnilleen samaa mieltä asiasta.
Esimerkkini nyt olivat vain nopeasti tempaistuja esimerkkejä. Yksinkertaistamisen periaate pysyy silti. Asioita yksinkertaistetaan ja yksinkertaistetaan, kunnes niistä jää jäljelle jotain, joka ehkä viittaa johonkin todelliseen, mutta jonka totuusarvo on sellaisenaan mitätön. Ja tätä tekevät yhtä hyvin uskovat kuin ateistitkin näissä keskusteluissa. Eihän siitä voi mitään todellista keskustelua syntyä. Tokkopa se on aina tarkoituskaan.
En ole oikein varma, ketkä tekevät sitä siksi, että uskovat noihin yksinkertaistuksiin, ketkä purkavat jotain pettymystä totuusarvoista välittämättä ja ketkä vaan trollaavat pitkästyneisyyttään.
Minun on ollut vaikea uskoa joidenkin uskovaisten olevan ihan tosissaan yksinkertaistuksissaan. Pikkuhiljaa olen oivaltanut, että kyllä he ovat tosissaan: he uskovat outoihin väitteisiinsä.
Mutta entä ateistit, jotka pyrkivät muodostamaan väitteensä tosiasioiden pohjalta? Jotenkin sitä luulisi, että heillä ei olisi käsitykset yhtä sekaisin. SIksi on vaikea ymmärtää ateistien lausahduksia tyyliin "uskonto on mielisairaus", "ihminen joka kuulee ääniä päässään on mielisairas, jos Jumala puhuu sinulle, olet mielisairas".
Hmm. Pitääkö olettaa, että tällaiset ateistit ovat yhtä sekaisin kuin jotkut uskovat? Puutarhatonttukin tajuaa, että kun Jumala puhuu uskovalle, se ei pääsääntöisesti tarkoita kaikuja tyhjässä kopassa. Jäljelle jää vain arvailu, onko kyse tahallisesta asioiden sekoittamisesta virheellisillä yksinkertaistuksilla, vai siitä, että jotkut tosiaan uskovat näihin faktojen piiristä karanneisiin iskulauseisiin.
Mutta korostetaan nyt lopuksi, että nämä esimerkit ovat kärjistettyjä eivätkä kaikki eivät suinkaan toimi näin. Riittävän suuri osa vain, että se kiinnittää huomion tähän yksinkertaistamisen ja totuusarvojen suhteeseen.
Suurin osa (99%) tuntemistani uskovista on täysin järjissään olevia ja ihan fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä. Tuossa on tietenkin sellainen virhemarginaali, että käytännön syistä johtuen tunnen käytännössä vain korkeakoulutettuja ihmisiä, mikä ei tietenkään anna oikeaa kuvaa koko kansasta.
Uskonasioissa nämä muuten rationaalisesti ajattelevat ihmiset sortuvat uskomaan asioita, vaikka heillä muuten on melko korkea kynnys erilaisten uskomusten suhteen. He eivät käsitääkseni pidä Raamattua Jumalan sanana ja taitavat epäillä Jeesuksenkin jumaluutta vaikka pitävät mahdollisena, että hän oli historiallinen hahmo. He eivät myöskään tunnu tuntevan Raamattua juuri lainkaan.
Nämä ystäväni ihmiset väittävät kuitenkin olevansa kristittyjä, mutta itse näen heidän uskonsa lähinnä deisminä eli he ajattelevat, että Jumala muodossa tai toisessa on laittanut kaiken liikkeelle, mutta Jumala ei vaikuta asioihin. Osa heistä katsoo, että eri uskonnot ovat loppupeleissä yhden ja saman Jumalan palvontaa, vaikka uskonnot ovat hyvinkin erilaisia.
Näen, että he pitävät itseään kristittyinä lähinnä sosiaalisista ja opituista syistä.
Minä luulen, että kautta historian valtaosa kristityistä on uskonut aika likiarvoisesti virallisen opin mukaan. Suurin osa on uskonut vähän sinne päin ja liosäillyt loput omiaan, kukin ymmärryksensä mukaan. Ja hyvä niin. Monoteismi on tarpeeksi hankalaa ihan semmoisenaan. Jos se olisi myös monoliittista, se olisikin jo liian hankalaa.
Kuvailemasi kaltainen likiarvoinen kristinusko on myös minulle tuttua. Se on mielestäni parempi kuin ortodoksinen usko: se jättää tilaa ihmisellekin.
Yksi uskon ulottuvuus on kyllä kulttuurinen: tapakristillisyys on mielestäni ihan perustava tapa uskoa ja luulen että niin on ollut kautta aikain. Vaikka se ei täytä teoreettisesti oikean uskon tunnusmerkkejä, se saattaa silti toimia uskon tai uskonnon syvärakenteena.
Mitäpä kulttuuri muuta olisikaan, kuin kollektiivisesti sisäistettyjä tapoja hahmottaa maailmaa? Uskon kanssa voi olla niin ja näin, mutta uskonnon luoma kulttuurinen viitekehys voi silti olla toimiva. En tarkoita, että se olisi oikea tai täydellinen tapa, mutta jos se toimii kulttuurisesti, niin sillä on silloin oikeutuksensa. Niin kauan kuin se toimii.
Tällainen uskonnollisuus ei tosin täällä palstoilla näy, täällä on toisenlaiset uskovat esillä. Mutta sama koskee varmaan ateisteja: suurin osa on niin välinpitämättömiä, että ei korvaansa lotkauta tällaisille pohdinnoille.
nikki
uusiajatteleva
esitti otsikossa kysymyksen
>>>mitä tarkoittaa ateismi?
Sekulaari, ei-uskonnollinen etiikka ja moraali on parempaa kuin uskonnollisiin dogmeihin (pyhästä kirjasta, ilmoituksesta) nojautuva etiikka ja moraali. Kolhbergin luokituksen mukaan käskyihin perustuva moraali on alemman tasoista kuin itse omaksuttu. Ja jos käskyjä kuitenkin tarviaan yhteiskunnallisesti, lait tarjoavat paljon eettisempiä käskyjä kuin Raamttu tai koraani.
Uskonnollisiin dogmeihin perustuva moraali ei oikeastaan moraalia olekaan. Jos oma moraalinen käytös perustuu rangaistuksen pelkoon (helvettiin joutuminen) tai palkkion saamiseen (taivaaseen pääsy), on se pelkkää kaupankäyntiä.
Siinä ei ole kyseessä toisten hyvään pyrkiminen ilman omanvoitonpyyntiä vaan oman hyvän saalistus. Valitettavasti mitä enemmän ääriuskovien joukkoon mennään, sitä enemmän näyttää näitä omanvoitonpyytäjiä (Sami A ja Jaakob) olevan.
≤≤ Valitettavasti mitä enemmän ääriuskovien joukkoon mennään, sitä enemmän näyttää näitä omanvoitonpyytäjiä (Sami A ja Jaakob) olevan. ≤≤
Oman uskonnottoman moraalin korostaminen voi olla yhtä suurta fundamentalista harhaa, koska siihen liittyy epätietoisuutta ja harhaluuloja jopa kypsymäättömyyttä
Jokaisella ihmisellä on omatunto, eikä ihmiset tietoisesti palkitse itseään hyvillä teoilla jonkun ulkopuolisen palkinnon toivossa ja pitämällä kirjaa jokaisesta annetusta almusta. Omanvoiton pyytäminen on huutokauppaa ja se on länsimaisessa yhteiskunnassamme materialismin aikaan saannosta. Jokainen hyvä teko taas ollessaan pyyteetöntä, ainoastaan lisää ihmisten omaa hyvinvointia ja kertoo vain siitä että omatunto toimii.
"Oman uskonnottoman moraalin korostaminen voi olla yhtä suurta fundamentalista harhaa, koska siihen liittyy epätietoisuutta ja harhaluuloja jopa kypsymäättömyyttä"
Mitä tämä tarkoittaa? On täysin selvää, että ihmisen moraali ei tule yhdestäkään ns. pyhästä kirjasta. Sen on helppo osoittaa lukemalla kyseisiä kirjoja ja niiden moraaliopetuksia. Raamatun moraaliopetukset ovat auttamattoman vanhentuneita tietyiltä osin. Tämän lisäksi kristittyjen omimat moraalisäännöt tunnettiin jo kauan ennen kristinuskoa.
Huomionarvoista on myös se, että jopa kirkko ottaa etäisyyttä tiettyihin Raamatun käskyihin. Tämä muutos kertoo lähinnä länsimaisen sivistyksen liberalisoivasta vaikutuksesta, jota edes kirkko ei voi olla seuraamatta. Ns. uskonnollinen moraali lähinnä laahaa perässä ja hidastaa yhteiskunnallisen moraalin kehittymistä.
"eikä ihmiset tietoisesti palkitse itseään hyvillä teoilla jonkun ulkopuolisen palkinnon toivossa ja pitämällä kirjaa jokaisesta annetusta almusta. Omanvoiton pyytäminen on huutokauppaa ja se on länsimaisessa yhteiskunnassamme materialismin aikaan saannosta."
Kerro tuo niille uskoville, jotka saarnaavat taivaasta ja helvetistä ja, jotka kerskaavat miten he tekevät Jumalan tahdon mukaisesti taivasta tavoitellen. Mitä muuta se on kuin suurimman kuviteltavissa olevan hyödyn tavoittelua? Perustuuko kristinusko markkinataloudelle ja hyödyn tavoittelulle? Hyödyn tavoittelu tulee hyvin esille mm. Pascalin vaa'assa, johon uskovat usein vetoavat. Mallin mukaan kannattaa uskoa, koska siinä ei häviä mitään, kun taas ateisti voi hävitä suurimman mahdollisen hyödyn.
"että uskovien jumaluus ja moraali ovat kuin paita ja peppu eli toisistaan erottamattomat."
No siinäs kun uskokokoot. Ei se minun asiani ole miten uskovaiset itse haluavat uskoa ja mihin. Paitsi jos yrittävät levittää uskomuksiaan muille ja minulle.
Ryöpytystä tuli ja varmaan aiheestakin.
Miksi uskovat ovat tällä palstalla ja monet ateistit uskovien palstoilla!
Uskovien palstoilla ateistit kirjoittavat mielestäni paljon fiksummin kuin tällä palstalla.
Uskovien tehtävä mielestäni tällä palstalla on synnyttää dogmeillaan juupas-eipäs väittelyä ja ovat mielestäni onnistuneet. Ateisti torjuu uskovien väitteet usein perustelematta ns. "lyömällä turpiin".
Miltä se näyttää ulkopuolisesta lukijasta. Ovatko ateistiset kirjoittajat samanlaisia fundamentalisteja (toisessa muodossa) kuin uskovat!
Ulkopuolinen toteaa: "Molemmat osapuolet ovat samanlaisia nokittelijoita, empä tule palstalle toiste." Ja uskova saa tavoitteensa läpi. Hän onnistui sabotoimaan keskustelun ateismista.
Vielä viime vuonna oli palstalla hyviä väittelyjä, joissa ateistit toivat asiaansa perustellusti esille. Lukijoita oli paljon. Nyt lukijamäärät ovat romahtaneet. Kuka edes kehtaisi selata "joo-ei" viestiketjuja.
Tätäkin tarkoitin moraalilla. Uskovat jauhavat samaa oppiaan vanhentunutta ja epätieteellistä. Miksi itse emme voisi mennä eteenpäin heistä piittaamatta mutta kumoamalla heidän käsityksiään asiallisesti (esim. Kari Ehngvistin tapaan).
"Vielä viime vuonna oli palstalla hyviä väittelyjä, joissa ateistit toivat asiaansa perustellusti esille."
Minusta tämä palsta on on ollut tasoltaan samanlainen ainakin viimeiset viisi vuotta.
"Miksi uskovat ovat tällä palstalla ja monet ateistit uskovien palstoilla!"
Ehkä siksi että molempia kiinnostaa tietää toisten näkemykset.
"Uskovien palstoilla ateistit kirjoittavat mielestäni paljon fiksummin kuin tällä palstalla."
Voi olla.
"Uskovien tehtävä mielestäni tällä palstalla on synnyttää dogmeillaan juupas-eipäs väittelyä ja ovat mielestäni onnistuneet. Ateisti torjuu uskovien väitteet usein perustelematta ns. "lyömällä turpiin".
Miltä se näyttää ulkopuolisesta lukijasta. Ovatko ateistiset kirjoittajat samanlaisia fundamentalisteja (toisessa muodossa) kuin uskovat!"
No kuten on huomattu ateistit ovat aika kirjava sakki.
"Ulkopuolinen toteaa: "Molemmat osapuolet ovat samanlaisia nokittelijoita, empä tule palstalle toiste."
Ei kukaan täällä ketään pakota käymäänkään. :)
"Ja uskova saa tavoitteensa läpi. Hän onnistui sabotoimaan keskustelun ateismista."
Tai onnistuu tekemään itsestään pellen ja antamaan huonon kuvan edustamastaan uskonnosta.
"Vielä viime vuonna oli palstalla hyviä väittelyjä, joissa ateistit toivat asiaansa perustellusti esille. Lukijoita oli paljon. Nyt lukijamäärät ovat romahtaneet. Kuka edes kehtaisi selata "joo-ei" viestiketjuja."
Syitä voi olla monia. En tässäkään hirveäti ole nähnyt eroja viime tai toissa vuotiseen.
"Miksi itse emme voisi mennä eteenpäin heistä piittaamatta mutta kumoamalla heidän käsityksiään asiallisesti (esim. Kari Ehngvistin tapaan)."
Johtuu monesti siitä, että uskovaisten arkumentointi pohjautuu enemmän tunne kuin tiedepohjalle. Väittelyssä yritetään vedota milloin minkäkinlaisiin tunteisiin Hitler tai Neuvostoliitto-korteilla. Eli jo lähtökohtaisesti ollaan jo muulla pohjalla kuin järkevällä.
Mua ei voi vaan yksinkertaisesti kiinnostaa nää jumalajutut. Miksette anna olla ja elä vain? Tai no, uskovaiset pelkää ns. 'ikuista kadotusta' = helvettiä. Siksi ne uskoo johki hömpänpömppään. Huoh. Tai sit ne vain haluaa uskoa. Mä en haluu uskoa koska mua ei kiinnosta. Iha sama.
"Ateistiksi itseään tituleeraavat yksinkertaistavat ateismin "en usko ennen kuin todistatte jumaluuksien olemassaolon". "
Yksinkertaistavat? Ensinnäkin peruslähtökohta mille tahansa väitteelle, vaikkapa "maapallo kiertää aurinkoa", on olla hyväksymättä väitettä ennen kuin väitteen tueksi on olemassa näyttöä. Näin rationaalinen mieli toimii. Jos joku väittää jumalan olevan olemassa, tulee väitteen tueksi esittää jotain todisteita, muuten väite menee olankohautuksella kuten väitteet avaruusolennoista komerossa.
Toisekseen hyvin usein ateismin määritelmä on hakusessa, niin hihhuleilla kuin ateisteillakin. Ateismi on jumaluskon puute. Se on vastaus yhteen kysymykseen: "uskotko jumalaan/jumaliin". Jos vastaus on "en", vastaaja on ateisti. Ateisimi on pelkästään tätä, ateismi ei ole maailmankatsomus tai uskonto. Ateismia ei tarvitse juuri yksinkertaistaa koska se on yksinkertaista jo valmiiksi.
"Mitä tämä tarkoittaa? On täysin selvää, että ihmisen moraali ei tule yhdestäkään ns. pyhästä kirjasta"
Noin on. Ihmisten väliset suhteet ovat historialliset ja muovautuvat käytännön kokeessa. Muuttuvat ja saavat ilmauksensa lakien muodossa.
Moraaliasioita silti pohditaan ja paljon. Kaunokirjallisuus koostuu hyvin pitkälle ihmisistä elämän ongelmissa.
Uskonnolliset kirjat, olipa ne kirjoitettu minä aikakautena hyvänsä, ovat myös ihmisten kirjoittamia.
VT:n kirjat edustivat n. 2.500 vuotta sitten moraalissa pääosin vallitsevaa käytäntöä (en puutu nyt jumaluusoppiin). Samoin UT:n kirjat. Molemmissa on erikoista seksuaalipoikkeavien kieltäminen mutta joka antiikissa oli yleisesti hyväksyttyä.
Raamatussa ohi jumaluusopin on sekä vallan ehdoton auktoriteetti että myös silmäys kurjimmankin puoleen.
Orjuus oli antiikissa laillista ja se on kirjattu raamatussa hyveeksi. Ristiriita raamatun ja vallitsevan moraalin suhteen on aikojen saatossa kasvanut. Raamattu puhuu sellaisista asioista hyveinä, jotka nykyisin ovat ehdottomasti iljettäviä.
Ateismi ja feminismi ovat lähellä toisiaan.
Sama arvomaailma ja usko samojen lääkkeiden tekevän maailmasta paremman ja tasa-arvoisemman paikan sorretuille asua, on ateistille yhtä selvää kuin feministille.
Ateismi, kuten feminismi, sisältää aina aktivismia maailman parantamisen ja ihmisen paremmaksi kehittämisen tai tulemisen puolesta. Uutta valoa ihmisyyteen löytyy feministeiltä kuin ateisteiltakin.
Ateistit ja feministit ovat uuden maailman ajan Buddhia, jotka kertovat rakkauden rintaäänellä meille pimeydessä vaeltaville kehitysjarruille, mikä on oikein ja mikä väärin. He eivät salli meidän eksyä, vaan he johtavat meidät oikealle tielle aktivismina tähden.
''Ateismi ja feminismi ovat lähellä toisiaan.''
Miten yksi ihminen voi erehtyä noin monta kertaa, niin monessa asiassa?