Oman isäni kuolemasta tuli kuluneeksi heinäkuun puolessa välissä kaksi vuotta. Se suru silloin ei tullut mitenkään yllätyksenä. Isä oli vasta 67-vuotias, mutta pitkän päivätyön tehnyt yksityisyrittäjä. Lähti siis aivan liian varhain, mutta useat sairaudet veivät voiton.
Omat sukulaiset (isän puolelta) arvostelivat jo silloin siskoani ja minua. Järjestimme isän "näköisen" muistotilaisuuden ja polttohautauksen. Isä EI KOSKAAN KUULUNUT kirkkoon eikä ollut uskovainen-kuten tätimme.
Siunaus suoritettiin kirkossa, mutta halusimme myös kanttorin soittavan erään sinne sopivan (isän mieleisen)sävelmän.Muistotilaisuus oli myös pienimuotoinen emmekä kutsuneet esim. serkkuja, koska eivät isästä välittäneet tämän elossa ollessakaan. Jopa tuli mulkaisuja.
Tämä vaan kaikille surunne keskellä oleville. Älkää antako sukulaisten manipuloida. Jo äitini hautajaisissa tämä "saatanan suku" sai tehtyä ihan käsittämättömän teon mitä en ala tässä kertomaan.
Vainajan toive menee kaiken muun edelle!
Omat sukulaiset (isän puolelta) arvostelivat jo silloin siskoani ja minua. Järjestimme isän "näköisen" muistotilaisuuden ja polttohautauksen. Isä EI KOSKAAN KUULUNUT kirkkoon eikä ollut uskovainen-kuten tätimme.
Siunaus suoritettiin kirkossa, mutta halusimme myös kanttorin soittavan erään sinne sopivan (isän mieleisen)sävelmän.Muistotilaisuus oli myös pienimuotoinen emmekä kutsuneet esim. serkkuja, koska eivät isästä välittäneet tämän elossa ollessakaan. Jopa tuli mulkaisuja.
Tämä vaan kaikille surunne keskellä oleville. Älkää antako sukulaisten manipuloida. Jo äitini hautajaisissa tämä "saatanan suku" sai tehtyä ihan käsittämättömän teon mitä en ala tässä kertomaan.
Vainajan toive menee kaiken muun edelle!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.