Ukastaja meni naimisiin ja osti vaimonsa kanssa pienen talon, jossa oli heille kahdelle juuri riittävästi tilaa. Heille syntyi kymmenen ensimmäisen avioliitossa vietetyn vuoden aikana kymmenen lasta.
Naapurit ihmettelivät kovasti sitä, ettei ukastaja hankkinut isompaa taloa suuresti kasvaneelle perheelleen. Varaakin olisi suurempaan taloon ihan hyvin ollut. Ukastajan tontillakin olisi ollut hyvin tilaa ja oikeus rakentaa suurempi talo.
Kun ensimmäinen ukastajaperheen lapsista täytti 12 vuotta, alkoi naapureille vähitellen selvitä, mikä oli meininki.
Ukastaja piti juhlallisen tilaisuuden ja kysyi todistajien läsnäollessa, tahtoiko 12-vuotias saada itselleen oman huoneen. Häneltä saatiin myöntävä vastaus.
Tämän jälkeen ukastaja hankki luvan laajentaa pientä taloaan. Sen viereen valettiin uutta perustusta, rakennettiin lisää ulkoseinää, tehtiin kattoa, asennettiin sähköä, lämmitystä ja kaikkea tarpeellista. Entiseen ulkoseinään puhkaistiin aukko, johon tuli ovi, josta pääsi esikoisen uuteen huoneeseen.
Toinen ukastajaperheen lapsi täytti 12. Isä kysyi häneltäkin sitten taas, että tahdotkos sinä oman huoneen? Tahtoi se. Alkoi sama rulijanssi. Haettiin kunnalta taas luvat ja laajennettiin taas taloa.
Kolmas ukastajaperheen lapsi tuli 12 vuoden maagiseen ikään, ja taas taloon tehtiin uusi laajennustyö, että hänkin sai oman huoneen.
jne.
Ukastajan naapurit arvostelivat ukastajaa, ettei tämän touhu ollut vallan viisasta. Ukastaja sanoi, että täytyyhän lapsilta ymmärtävässä iässä kysyä näiden omaa tahtoa ennen kuin näille voi omaa huonetta rakentaa. Jos ne eivät haluaisikaan. Sitten olisi tehty turhaan huoneita heille etukäteen. Ukastaja kertoi soveltaneensa seurakuntansa kasteopetusta tässä huoneasiassa!
Todellisuudessa kaikkien ukastajan lasten oli tehnyt mieli omaa huonetta jo paljon ennen kuin he tulivat kouluikään. Isommaksi kasvettuaan he eivät olleet oikein väleissä typerän isänsä kanssa. Heidän perheistään tuli luterilaisia.
Naapurit ihmettelivät kovasti sitä, ettei ukastaja hankkinut isompaa taloa suuresti kasvaneelle perheelleen. Varaakin olisi suurempaan taloon ihan hyvin ollut. Ukastajan tontillakin olisi ollut hyvin tilaa ja oikeus rakentaa suurempi talo.
Kun ensimmäinen ukastajaperheen lapsista täytti 12 vuotta, alkoi naapureille vähitellen selvitä, mikä oli meininki.
Ukastaja piti juhlallisen tilaisuuden ja kysyi todistajien läsnäollessa, tahtoiko 12-vuotias saada itselleen oman huoneen. Häneltä saatiin myöntävä vastaus.
Tämän jälkeen ukastaja hankki luvan laajentaa pientä taloaan. Sen viereen valettiin uutta perustusta, rakennettiin lisää ulkoseinää, tehtiin kattoa, asennettiin sähköä, lämmitystä ja kaikkea tarpeellista. Entiseen ulkoseinään puhkaistiin aukko, johon tuli ovi, josta pääsi esikoisen uuteen huoneeseen.
Toinen ukastajaperheen lapsi täytti 12. Isä kysyi häneltäkin sitten taas, että tahdotkos sinä oman huoneen? Tahtoi se. Alkoi sama rulijanssi. Haettiin kunnalta taas luvat ja laajennettiin taas taloa.
Kolmas ukastajaperheen lapsi tuli 12 vuoden maagiseen ikään, ja taas taloon tehtiin uusi laajennustyö, että hänkin sai oman huoneen.
jne.
Ukastajan naapurit arvostelivat ukastajaa, ettei tämän touhu ollut vallan viisasta. Ukastaja sanoi, että täytyyhän lapsilta ymmärtävässä iässä kysyä näiden omaa tahtoa ennen kuin näille voi omaa huonetta rakentaa. Jos ne eivät haluaisikaan. Sitten olisi tehty turhaan huoneita heille etukäteen. Ukastaja kertoi soveltaneensa seurakuntansa kasteopetusta tässä huoneasiassa!
Todellisuudessa kaikkien ukastajan lasten oli tehnyt mieli omaa huonetta jo paljon ennen kuin he tulivat kouluikään. Isommaksi kasvettuaan he eivät olleet oikein väleissä typerän isänsä kanssa. Heidän perheistään tuli luterilaisia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että "toope vihannes" ei vielä ole tullut ymmärtävään
ikään!
Tuo on uusi oppi, että oman huoneen saanti pelastaa lapsen!
Kerrotaanko se Katekismuksessa?
Vai yrittääkäö "toope" sanoa, että vain sellainen kuuluu perheeseen,
jolla on oma huone?
Ootkos sinä, mathetes, tosielämässä oman talosi laajentamisissa toiminut kuin tuo tarinan ukastaja? :-)
hohottaja hihhuttajalle vastausta!
Kirjoitit:
>>Ootkos sinä, mathetes, tosielämässä oman talosi laajentamisissa toiminut kuin tuo tarinan ukastaja? :-)
Oikea pelasta on vain Jeesuksen antama armon hänen verensä pesee synnitpois kun on anteeksi saanti.
Evankeljumi on se pelastava vaikutus ei mikään muu,
laumalla riittää taivaallinen maja Siionin vuorella. Tämän maailman ruhtillaalla on suuret rakennukset ja kun Jeesus on omansa noutanut, ei sitä edes ruhtinaan vauvakastetut huomanneet.
voi mopon sarvi tätä lapsellisten määrää.
miksette laita jo aapiskukkoa hyllyyn ja alkaa tavata raamatun oppia.
enne lukemista ottakaa se lutterin paksu paskeri pois päästänne että sinne uppoisi jotain uuttakin piku hiljaa.
Paljonhan teitä lapsellisia ukastajia täällä on.
Onkohan se sama tapaus jossa koko helluntaiseurakunta kantoi säkillä valoa lapsen huoneeseen?
hah hah hah hah hah haa! Hyvä aloitus!
Ukastajalla oli rakennusfirma. Häneltä pieniä taloja tilanneet haastoivat hänet oikeuteen, koska niistä puuttui perustukset.
Ukastaja puolustautui, että perustuksia ei tarvita kuin isoille rakennuksille.
Pienet rakennukset voivat olla ilman, niinkuin lapsetkin voidaan jättää ilman kastetta hänen mielestään.
Mutta vauvakastaja se vasta mestari oli.
Kun vauva asui tukevasti Isän valmistamassa talossa, se ei kelvannutkaan
vauvan vanhemmille, vaan he repivät sen talon hajalle ja pyysivät pappia
rakentamaan uusi talo. Kummit olivat avuksi tuossa hommassa.
Hölmöläisen hommaa.
Hyvä kertomus!