Näemmehän mikä on jokaisen kohtalo kehonsa puolesta: Kukaan ei ole "ylösnoussut", kukaan ei ole voittanut kuolemaa, eikä kukaan ole löytänyt "nuoruuden lähdettä", jolla voisi fyysisesti parantua ja paeta kuoleaa. Raamattu väittää muutaman ihmisen, paenneen kuolemaa, Elia ja Jeesus mm., heidän ruumistaa ei löydetty maailmasta, heidän kuoltuaan, mutta eihän heistä ole hyötyä tavallisille ihmisille, kun Jumala ei ollut tasapuolinen, vaan oli silti sitä mieltä että ihmiset eivät ole samanarvoisia, kuin oli tuollaisia kohtaloita muutamille järjestänyt, muista välittämättä enää pätkääkään.
Ateistin hymy ei hyydy, nähdessään ja kuullessaan kristittyjen saarnaajien ja Jeesuksella syyttävien kuolevan. "He kuolivat, niinkuin mekin kuolemme kohta", missä sitten on enää eroa sillä, että elikö hyvin vain pahasti. Jos kaikki menehtyvät kuolemassa ja joutuvat "kadotukseen", ei ole väliä sillä miten elimme.
Mutta he eivät tiedä Jumalan tarkoitusta ja päämäärää ihmisille, jokaisen tulee voida pelastua inkarnaatiossa, uudelleen jonkun "äidin" kohtuun, ja mieluiten sen pitäisi jo olla jonkin ihmistä korkeamaan humonoidin tai muun, keho.
Ei sellaisen asian ymmärtäminen ole vaikeaa, ihmisestä on jäänyt paljon muistoja, jos hän on kirjoittanut tai vaikuttanut paljon muiden ihmisten parissa, tai edes jossakin "mediassa".... Kaikki se palautetaan alkuperäisille omistajilleen, Jumalan tuomitessa ihmistä. Ne jotka ovat etsineet katoamattomuutta ja elämää, saavat tämän kunnian, mutta ne jotka eivät ole sitä etsineet, joutuvat KADOTUKSEEN ja HELLVETTIIN! Kenenkään ei ole pakko, tuota jälkimmäistä valita kohtalokseen....
Ateistin hymy ei hyydy, nähdessään ja kuullessaan kristittyjen saarnaajien ja Jeesuksella syyttävien kuolevan. "He kuolivat, niinkuin mekin kuolemme kohta", missä sitten on enää eroa sillä, että elikö hyvin vain pahasti. Jos kaikki menehtyvät kuolemassa ja joutuvat "kadotukseen", ei ole väliä sillä miten elimme.
Mutta he eivät tiedä Jumalan tarkoitusta ja päämäärää ihmisille, jokaisen tulee voida pelastua inkarnaatiossa, uudelleen jonkun "äidin" kohtuun, ja mieluiten sen pitäisi jo olla jonkin ihmistä korkeamaan humonoidin tai muun, keho.
Ei sellaisen asian ymmärtäminen ole vaikeaa, ihmisestä on jäänyt paljon muistoja, jos hän on kirjoittanut tai vaikuttanut paljon muiden ihmisten parissa, tai edes jossakin "mediassa".... Kaikki se palautetaan alkuperäisille omistajilleen, Jumalan tuomitessa ihmistä. Ne jotka ovat etsineet katoamattomuutta ja elämää, saavat tämän kunnian, mutta ne jotka eivät ole sitä etsineet, joutuvat KADOTUKSEEN ja HELLVETTIIN! Kenenkään ei ole pakko, tuota jälkimmäistä valita kohtalokseen....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jeesus on kyllä luvannut antaa ikuisen elämän niille, jotka uskoo. Ei se tämän kummempaa ole. Nykyinen maallinen ruumiimme on maan tomua, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Niin me maallisessa ruumisssa huokailemme tuskallisesti tuota ikuista, kirkastettua olotilaa odotellessamme, tietäen sen, että saamme aikanamme palkinnon sen mukaisesti, miten olemme eläneet. Ja joillekin sekin palkinto on negatiivinen(vaikka olisivat jossain vaiheessa tulleet uskoon) jos he eivät senkään jälkeen ole halukkaita vielä toteuttamaan Jumalan tarkoitusperiä ja/tai pääsemään irti synneistään.
Tämä on mielenkiintoinen näkökulma uskomattoman kannalta. Tässä on juuri tämä, jota on vaikea ymmärtää....eikö ihminen kuitenkin jollain tasolla aina yritä tehdä hyvin, sen mukaan, minkä voi käsittää? Kun ei ole mahdollisuutta kuvitella voivansa saada anteeksi joltain kolmannelta taholta, on elettävä tekojensa kanssa ja sovittava niiden ihmisten kanssa, joita on mahdollisesti loukannut. Asioita ei voi selvittää mielikuvitushahmon kanssa, vaan se on tehtävä todeksi elämässään parhaan kykynsä mukaan.
Ja miten ja miksi ihmeessä pitäisi rankaista ihmistä, joka on joutunut hankalaiin tilanteisiin ja toiminut sellaisella tavalla, joka loukkaa itsea tai muita? Ikuinen kadotus ja helvetti on täysin absurdi tuomio osallisuudesta elämän kiertoon. Eikö kaikessa ole kuitenkin aina jotakin hyvääkin...En kykene millään ymmärtämään, miten elämä voisi olla merkityksetöntä ilman tuomiolle joutumisen ajatusta, miten se voisi tehdä merkityksettömäksi ne ponnistelut, joita ihminen elämänsä aikana tekee päästäkseen tasapainoon itsensä ja ympäristönsä kanssa.