ripillä?
Miten usein käytte
ripsinkäinen
43350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Lakkasin käymästä!
No miks lakkasit käymästä?
Tosin niin minäkin lakkasin käymästä kun näytti pappia kyllästyttävän ja vältteli.
Minä taas menetin uskoni näihin riitteihin seurakunnan kähmintöjen vuoksi. piispa jonka piti olla kirkon pää ei ottanut ripitettäväksi, vikka oli erottanut entisen rippi-isäni. Vastuutonta toimintaa piispalta.
Tietääkseni ei voi kieltäytyä vastaanottamasta rippiä jos on pappi.
Ensinnäkin kuinka joku voi olla niin pölvästi, että menee piispalle riähkälle. Silloin ihmiseltä täytyy kyllä puuttua kokonaan itsesuojeluvaisto.
Mä käyn ripillä, kun siltä tuntuu, joskus tulee käytyä useinkin, kun on ollut raskaita elämän vaiheita, välillä harvemmin. En viitsi mennä ripille tavan vuoksi, vaan vain silloin, kun on ihan oikeasti jotakin asiaa sydämme. Enkä myöskään mene ikinä palvelusten yhteydessä kirkon nurkkaan supisemaan, kun koko kansa töllöttää kuka sinne papille on menossa, ja puoli jonoa korva hörössä yrittää saada sepustuksista selvää, että pääsee juoruamaan, vaan soitan papille, ja sovin ajan esim. virastoon tai kirkolle, kun ovet ovat lukossa.
joskus tulee käytyä useinkin, kun on ollut raskaita elämän vaiheita
Mitä tällä tarkoitat?Ei pappi ole terapeutti vaan siellä käydään tunnustamassa synnit.
Sulla taitaa olla tuo ortodoksisen kirkon opetus katumuksensakramentin terapeuttisesta puolesta aika lailla hukassa. Ilmeisesti luulet 1600-luvulla huippuunsa kehittyneen länsimaisen rippikäsitteen olevan synnintunnuksen normi. Tutustupas hieman tarkemmin synnintunnustuksen pastoraaliseen luonteesen, ja lauo vasta sitten noita älyvapaita kommentteja, jos enää kehtaat.
Ai jaa... meille sanoin noin katekumeenipappi kylläkin.
Oliko sinun tarkoitus *-tuilla minulle vaiko hänelle kenties?
Pappi ei ole terapeutti jos on sellaisia asioita niin sitten niille on eri taho.
Miten niin pölvästi? Vuorikin meni Mooseksen luo.
Jotenkin tuntuu että rippi on vanhentunut toimitus?
Olisi hauska nähdä tämänkin miinustajan menevän tämän papin pakeille ja nähdä naamavärkki kun pappi sanoo päin naamaa saman asian.Mitähän äityy latelemaan sitten papille kun tälläkin palstalla riehuu kun kuulee totuuden.
Jos pappi ei olisi terapeutti, niin miksi pitäisi sitten maksaa kirkollisveroa ja kuulua kirkkoon. Kirkon perinmäinen tehtävä on huolehtia jäsentensä sielunpelastuksesta, ja sitä varten meillä on meidän rippi-isät. Missähän ihmeen katekumeenikerhossa sä oikein pyörit, jos katekumeenipappi tuollaista pajunköyttä syöttää? Minulla on rippi-isä vaihtunut viimeisen 30 vuoden aikana muutaman kerran, kerran rippi-isän poismenon vuoksi, muutoin omien muuttojeni vuoksi. Eikä yksikään ole minulle huomauttanut, etten saisi purkaa pahaa oloani riähkällä....
Minulle herää lähinnä suorastaan syntinen uteliaisuus siitä, mitäs itse sitten pagiset, jos kerran sydämen olosta ei saisi kertoa??? Joten kun olet niin viisas ja kaikki tietävä, niin kerro minulle, mistä sitten saan puhua papille? Ehkä voit samalla neuvoa myös niitä pappeja, jotka ovat siis ilmeisesti 30 hoitaneet sieluani väärin.
Sielunhoito ja mielenterveyden hoito kun ovat kaksi eri asiaa.
Jos nyt et sattunut tietämään.
Jos olet hengellisesti traumautunut uskonasioissa toki pappi auttaa minkä voi.
Mutta jos olet traumatisoitunut henkisesti niin silloin kipin kapin lääkärin kautta muuhun terapiaan.Siksi me maksamme myös kirkollisveron ohella tavallista veroa.
Esimerkki:
Ripillä tuli oltua ilkeä naapurille ja on negatiivisia ajatuksia ja kävin bylsäsemäåssä naapurin aviopuolisoa ja siitä nyt on henkinen morkkis kun tein tietysti väärin.En tiedä ajattelenko väärin kun vihaan lähimmäistä tai en heistä huolehdi.En ymmärä jotakin ortodoksisuudessa tai en halua sitä hyväksyä.Tapoin naapurin kissan myrkytetyllä hiirellä.Olen varastanut yms.Miten parantaa hengellistä elämää, tähän voi pappi ottaa kantaa.(Tämä kuuluu papille).
Esimerkki:Ottaa pataan jatkuvasti ja on tuskainen olo, itkettää ja en tiedä mitä tekisin lähimmäisten kanssa ja lissunkin kanssa tuli bänät.Talous on kuralla ja stressaa eikä elämästä tule mitään yhtään missään.En osaa kuin itkeä ja koskaan ei mistään tule mitään ja kaverit jättää kun ei ne mua kestä.Mitäs mä tekisin sen ja sen ihmisen kanssa ja kenen kanssa seukkaisin.Ootan et joku auttais.Voi kun sekin sano niin ja näin.. mä en kestääääää....yhyy ja nyyh 24/7 masentaa, ihastunut yms.Mitä tehdä elämällä noin niinku yleensä.(Tämä kuuluu lääkärille)
Mene sinne katekumeenikerhoosi opiskelemaan lisää elämästä... oli noi taas esimerkkejä. Ei elämä ole noin mustavalkoista. Et ymmärrä sieulunhoidosta mitään. Olet jäädyttänyt sydämesi. Jos olet todellakin vasta liittymässä ort. kirkkoon, niin harkitse vielä... ei ort. kirkko ole kylmä ja uhkaileva, vaan syvimmältään lämmin ja rakas.
Ortodoksisuus on elämäntapa, eikä sitä sinun luterilais/islamilaisten mielipiteittesi mukaan muovata. Meillä on Luojan kiitos paljon hyviä pappeja...
Ja jos elämän raskailla hetkillä tarkoitetaan läheisten poismenoa... niin ramppaatko lääkriin??? Olenko muka psyykkisesti sairas lähiomaisen kuoltua?
Hengellinen sielunhoito: mitä se on? Lyhyt käytännön opas:
http://www.karikuula.com/156
Uskonto ja mielenterveys
http://www.karikuula.com/119
Mielenterveyden järkkyessä moni hakee turvaa uskonnosta. Suomen oloissa apua etsitään lähinnä kristinuskosta, kun muissa kulttuureissa elämän eheyttä haetaan oman kulttuurin uskonnollisista traditioista. Kun uskontoon turvautuneen ihmisen mielen tasapaino järkkyy lopullisesti, voidaan luulla, että uskonto on sairastuttanut ihmisen.
Uskonto itsessään ei kuitenkaan sairastuta. Uskonto voi jopa eheyttää ja tukea haurasta mieltä. Mutta se voi myös järkyttää jo horjuvaa mielen tasapainoa. Uskonto on vain niin tervettä kuin sitä harjoittavat ihmisetkin ovat. Tämä merkitsee sitä, että uskonnon varsinainen tehtävä ei ole mielenterveyden edistäminen vaan sen syvin olemus on jossakin muualla.
Ka eri hiippakunta vuoan liekkö tuolla pahemmin väliä asia on sama.Kannattaa lukkee molemmat.
Kukaan tuskin haluaa että rippisuhteesta tulee rasite itselle tai papille.Rippisuhde on luottamuksellinen suhde ehkä luottamuksellisin joka voi olemassa olla.Sen olisi hyvä toimia molemminpuolin sekä rippilapsen että papin puolesta.
V ttuako minulle pauhaat sekopää jos pappi on minulle sanonut noin?
Mene haukkumaan se PAPPI jos sinulle ei sovi miten papisto asioihin suhtautuu.
Olen jo ortodoksi enkä minä'kään ymmärrä nyhveröitä jotka ruikuttaa, pappi ei taio sinulle kuollutta takaisin eikä muuta elämääsi eikä asenteitasi vaan sinä itse.
Kyllä ihmiset menevät terapiaan jos läheinen kuolee tai he eroavat.Paitsi minä koska minä ymmärrän miksi ja minä en roiku läheisriippuvaisena omaisissani.
Kuolema on luonnollinen asia jonka normaali ja terve ihminen kestää kyllä koska ymmärtää näin tapahtuvan jokaiselle ihmiselle.Surutyön voi tehdä yksinkin.
Paitsi jos on onneton nyhverö joka tarvitsee taluttajaa jatkuvasti.
Ymmärrätkö se ei ole itsensä kiveyttämistä vaan sitä että ihminen on kykenevä normaaliin elämään ja prosessoimaan normaalit tunnetilat itse.Olisko vahvuutta ja elämänkokemusta.
Mikä helvetin luterilais islamilainen???
Jotkut ovat psyykkisesti sairaita ja henkisesti heikkoja ja tarvitsevat aina jonkun jolle nyyhkyttää asioitaan,onneksi se en ole minä.
Riittääkö pappien koulutus ns. mielenterveys tapauksissa?
Virallisesti tietenkään ei ellei ole myös siltä puolelta tutkintoa.
Kuka tahansa voi olla hyvä ihmistuntija ja toimia hyvin toisten ihmisten kanssa ammatista riippumatta.Joku toinen taas ei.
Itselläni on sellainen tuntuma että papit hoitavat hengelliset asiat ja sitten psyykkiset hoitaa psykologit ja psykiatrit ja mielenterveystyön ammattilaiset.Ainakin virallisesti rajanveto kulkee tässä.
Varmasti meistä jokainen tapaa jollain lailla mielenterveys ogelmaisia kaikki olemme eritasoisia ihmisiä.Psykiatria osaa tunnetusti lokeroida kaikenlaisia asioita diagnooseiksi ja oireiksi ja tietyistä asioista johtuviksi oireiksi ja reaktioiksi.Psykiatrialla on myös hyvin paljon normeja minkä mukaan tautiluokitus tehdään, aikajaksoja mikä on normaalia ihmiselle tuntea esimerkiksi surua käsitellä menetyksiä olla masentunut siitä.Jos raja ylittyy ilman uutta syytä niin se ei ole normaalia.Sitten aloitetaan hoito samoin jos reaktiot ovat olleet rajut tai katsotaan että hoito tukee paranemisprosessia.
Mielenterveys ei muodostu napista tai kahdesta se lähtee ihmisestä jossa on tukena lääkitys tai terapia yms. toimenpiteet.
Varmasti riippuu tilanteista ja asiakkaan odotuksista tai lähimmäisen odotuksista?
Ei minusta.Se on ainoa tie sielun tervehtymiseen ja hengelliseen kasvuun.Toki se tarvitsee kaksi toistansa ymmärtävää henkilöä jotka osaavat hengellisen vuorovaikutuksen ja tuntevat luottamusta toisiinsa ja joilla on yhteisymmärrys hengellisestä elämästä.
Itselläni ei ole rippi-isää.Toki on ollut ja hyvä sellainen.Mutta asioista alkoi tulla monimutkaisia siinä vaiheessa kun ripistä tai rippi papeista alkaa keskustelu seurakunnassa.
En viitsinyt ottaa vastuuta kateellisten ihmisten sanomisista, tuntui kuin olisin itse ollut heidän sanomisiinsa syyllinen.Minusta ei ollut mukavaa kun rippi-isääni tiedusteltiin.Kai se on jokaisen yksityisasia kuka on heidän rippi pappinsa?
En olisi voinut arvata että joku muu ajattelee papista ulkoisen kuoren perusteella.Tai olisi kateellinen rippisuhteesta.
Tai että ilkeilisi ja nälvisi siitä kuinka usein joku käy ripillä ja nimittelisi pyhimykseksi.Minusta on myöskin todella hävytöntä jos vihjaillaan että papeilla olisi muutakin mielessä kuin rippisuhde rippi lapsiinsa.Se on äärimmäisen loukkaavaa kaikille.
Siinä vaiheessa katsoin kaikkien turvallisuuden puolesta viheltää pelin poikki.Tunsin toki ääretöntä inhoa näitä lähimmäisiäni kohtaan ja myös itseäni kohtaan että edes keskustelinkaan heidän kanssaan ripistä tai papeista.Kateellinen mieli voi värittää tarinoita vaikka miksi tai silkka häijyys voi tehdä tehtävänsä.
Pappikin näytti asioihin väsyneeltä ja tunsin ettei hän luottanut minuun tai jaksanut joten päästin pälkähästä.Joskus tuli mieleen miten ovela on paholainen.Suututti myös että annoin itseni kuulla moisia ihmisiä ja se kuinka alhaisesti itse toimin kun suutuin ja aloin vihata heitä.Ei se ole hengellistä vajavaisuutta mukava itsessään huomata.
Minusta hengellisessä elämässä on aivan tarpeeksi haasteita ilman että pitäisi alkaa miettimään maalliselta kannalta suhdetta rippi pappeihin tai mitään ulkonäköä yms.Onkohan nämä tälläiset sopat suurimmaksi osaksi naisten juttuja.Kun naiset ovat sitä mustasukkaista sorttia.Olen tosi vihainen vieläkin tälle naiselle.En voi käsittää hänen ajatusmaailmaa.
Minä en vain voi käsittää tuollaista saati hyväksyä ihmistä joka tahallaan ilkeilee.Minulta puuttuu se kyky kokonaan.
Kuka on sitten vastuussa ja miten tulisi toimia jos sielunhoito ei auta? Onko pappi velvollinen ohjaamaan henkilön psykiatresten palvelujen piiriin? Uupuuko pappi jos henkilö on joka vigiliassa tai joka toisessa ripittäytymässä?
Näistä pitäisi puhua julkisesti asioina. Uupuvat ne papitkin viimein.
Typerykset. Ettekö vieläkään palstahullua tunnista. Vastaatte kuin täysijärkiselle. Otan osaa.
Kaipa ne ovat aikuiset ihmiset itse itsestään ja heidän omaisensa.Jos aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen ja itselleen tai sellaista on vahvasti syytä epäillä kuka tahansa voi soittaa ambulanssin.
Ei kai kaikkia voi parantaa kyllä yhteiskunnalla on kriteerit kaikkeen ja määritelmät kuka kuuluu hoitoon kuka ei.Jokaisella on velvollisuus olla heitteille jättämättä ketään ihmistä.
Uskoisin että papit ovat koulutettuja että tietävät mitä pitää tehdä jos tapaavat huolestuttavan tapauksen.Kai papeillakin on esimies jolta kysyä neuvoja?
Arvelisin että papit uitenkin ohjaavat hoitoon ja antavat selkeitä ohjeita asiakkaalle.
Ikäväähän se on jos toinen ei selkeästi ymmärrä sanomaa ja hae itse apua ja papin juttelusta alkaa tulla sitten pieni keskustelu ja terapiatuokio säännöllisesti.
Jos olisin pappi sanoisin että voimme keskittyä sinun hengellisen elämän asioihin ja selkeästi oikaisisin jos asia menee sivuraiteille tai hallitsemattomaksi tunnepuuroksi.Hengellisillä kysymyksillä voisi varmaan oikoa väliin.
Kertoisin myös että voimme keskustella hengellisistä asioista sen puitteissa mitä aikataulu antaa myöten.Mutta että vaikka papit ovat velvoitettuja kuuntelemaan heidän työaikansa on rajallinen ja hengellinen työ asettaa myös ehtoja kuten sen että me voimme puhua hengellisistä asioista mutta jos on muita psyykkeen ja tunnepuolen solmuja ne olisi syytä tutkia ammattilaisen mielenterveyspuolen kanssa.
Kyllä varmasti jokainen pappi erottaa milloin ihmisellä on henkinen hätä ja milloin hänellä on hengellinen hätä tai tarve.
Ja ei sama pappi aina ole paikalla tarvittaessa.Väkisinkin läheisriippuvainen hakeutuu kenen tahansa puheille.
Varmasti papitkin uupuvat.Olen nähnyt noin reilun puoli vuotta erittäin henkisesti rikkinäisen ihmisen kirkollista elämää.Ihmettelen ja ärsyynnynkin melko herkästi hänestä mutta en ole tekemisissä.Rukoilen kuitenkin pappien ja hänen puolestaan.Toivottavasti löytää rauhan itselleen.
En vaan tiedä mikä olis tähänkään oikea vastaus tai sopivin.Tuossa on tuollainen ajatus.
mahtaako kyseessä olla yksi hullu vaiko monta hullua.Kirjoituksesta ei saa selvää mitä tässä täsmälleen tarkoitetaan.
Kuulen ivaa ja katkeruutta äänessä, ettei tuo holhoojan osa olisi liian raskas kantaa nimimerkille?Onhan kyseessä kuitenkin hullujen holhooja.
Kunnioitettavaa kuitenkin että haluat kaikesta huolimatta pitää myös hulluista huolta.Siinä on jotain jumalallista säveltä, eikö olekkin?
"mahtaako kyseessä olla yksi hullu vaiko monta hullua"
Vain yksi.
"Kuulen ivaa ja katkeruutta äänessä,"
Kuulet väärin.
"Kunnioitettavaa kuitenkin että haluat kaikesta huolimatta pitää myös hulluista huolta"
Kiitos.
"Siinä on jotain jumalallista säveltä, eikö olekkin?"
On.
Tästä asiasta puhuttiin erään ystävän ja seurakuntalaisen kanssa koska myös me seurakuntalaiset saatamme väsyä ja ahdistua kun seurassamme on niin voimakkaasti oireileva ihminen.
Me tietenkin haluaisimme auttaa mutta sanamme ja ehdotuksemme virallisesta lääkärin tai muun avusta valuvat hiekkaan kun henkilö torjuu ne.Ei ymmärrä eikä halua virkateitse apua.Ei diakoneilta ei ruoka-apua, ei kriisikeskuksesta.Pakoilee tavallistakin lääkärihoitoa.
Meidän seurakuntalaisten voimavarat eikä ammattillinen tausta riitä siihen että olemme hänelle 24/7 kuunteluapuna.Emme ole mielenterveystyön terapeutteja.
Meille ihminen näyttäytyy erittäin kipeästi henkistä apua tarvitsevalta siis muutakin kuin hengellistä apua tarvitsevalta.Voimakkaasti ahdistunut ja masentunut ja oman kertomansa mukaan myös pitkään laitoksessa jo oleskellut.
Minä että myös ystäväni olemme kysyneet papeilta että mitä pitäisi tehdä.Toinen vastasi että rukous toinen vastasi että mitään ei voi tehdä jos ihminen ei suostu menemään itse hoitoon tai hakemaan apua pakottaa ei voi.
Tulimme siihen tulokseen että muuta ei ole kuin että hän ajautuu itse psykoosiin tai täyttää pakkohoidon kriteerit.Emme tietenkään sitä toivo mutta viralliset tiet näyttävät tälläiselta.
Uskova ei voi tuomita, pappi on vaitiolovelvollinen ja uskovanakin velvollinen antamaan aikaansa jos seurakuntalainen pyytää.
Tosi vaikeita tilanteita.Uuvuttaaa varmasti ympäristön ja papinkin koska käyttää terapiana ja ihmettelee miksi pappi ei ota kantaa asioihin.Ei auta vaikka hänelle on ystävänikin kertonut että kaikki asiat eivät ehkä kuulu papille.
Itse tämä henkilö on myöntänyt että hänellä on riippuvuussuhde tähän pappiin.Ja olemme myös huomanneet että jos hänelle iskee se ahdistus tai pahaolo kesken vaikka kävelyn hänen pitää saada pappiin yhteys ja päästä puhumaan hänelle siltä seisomalta.Yksi meistä on mielenterveyspuolen sairaanhoitaja tosin ei enää työelämässä mutta henkilö itse ei tiedä sitä emmekä ole kertoneet.Seurakunnassa on myös psykiatrikin mutta emme ole hänelle puhuneet asiasta vaan miettineen lähinnä keskenämme mitä voisi tehdä ihmisen hyväksi.Me emme jaksa.
En tiedä mitä seurakuntalaisina voisimme tehdä asialle muuta kuin odottaa ja rukoilla.
Harva se yö ja aina syötyäni ruisleipää ja hernekeittoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/RIP
http://www.sanakirja.org/search.php?id=123627&l2=17
Käyn ripillä n. 2 kertaa vuodessa, joulupaaston aikaan ja sitten suuren paaston aikaan ennen pääsiäistä.
Minua tämä vaivaa, koska tahtoisin käydä AINA ennen eukaristiaa. En usko että siitä papille kauhea työtaakka tulisi, koska käyn eukaristiassa n. 4-8 kertaa vuodessa, koska kirkkomatka on sen verran pitkä. Tahtoisin aina ennen ehtoollista mennä, koska minua painaa se, jos on ripistä aikaa ja kuitenkin me kaikki syntiset ihmiset teemme syntiä, jos ei teoissa niin ajatuksissa ainakin, tai sanoissa.
Aikaisemmin kävin näin useammin ripillä, mutta jotenkin on sellainen olo kuin sitä ei pidettäisi suotavana - hyvin herkästi sanotaan, ettei tarvitse käydä kuin 2 x vuodessa. Jos käyt useammin, niin olet kai sitten vaivalloinen tai outo?
Huomautan vaan tässä että EN ole sellainen ihminen, joka purkaa mielenterveysongelmat papille. ;) Ihan normaalista synnintunnustuksesta on kohdallani kyse. Kun vain miettii kymmentä käskyä ja kuinka usein tulee rikottua, esimerkiksi lähimmäisen vihaaminen ajatuksissakin on tavallaan tappamista. :(
Minusta on hämmentävää kuinka ort kirkoissa on todella erilaisia tapoja tämän asian kanssa. Venäläiset käyvät ripillä melkein joka viikko, jotkut suomalaiset ei vuosiin käy. Mikä sitten lie oikein ja mikä väärin.
Joo olisihan se kiva sellainen.Varsinkin jos rippi sisältää ne synnit ja papin neuvot.Mutta esimerkiksi varmaankin uusilla tulokkailla riittää juttua ja ihmeteltävää erinäisissä asioissa että rippi venyy ja sisältää paljon muutakin.
Jotkut kun todella kertovat ei vain synnit mutta synnin syväät syyt ja muut.Ei kai se kamalan pahasta sekään ole jos pappi voi neuvoa tai oikaista ymmärrystä mutta aikaa se vie.
Itse menin kerran ja mennessäni ajattelin että luen mieleni listasta syntini lyhyesti pappia vaivaamatta arvelin että se kestää sen reilun 5 minuuttia korkeintaan.No se venähti 45 minuutiksi.
Olen pyrkinyt ripillä puhumaan ne synti ja hengelliset asiat ja jos on tarvetta muten miettiä mistä joku asia johtuu sitten tapaan muuten papin.
En oikein ymmärrä kun jotkut tilittävät avioliittojaan ja puolisoiden pettämiset yms. ripillä minusta ne kuuluisivat juuri muualle.Ymmärrän et voisi sanoa puoliso petti nyt menee huonommin mutta että alkaa syväluotaamaan ihmisuhteitansa ja elämäänsä papille.Tai miettii et mieli tekis alkaa suhdetta mut kun se on niin sellanen tyyppi että.
En tiedä voiko tuollaiseen edes kukaan vastata jos ei ole lähiomainen.Eikä viranomainen ja sellaiseksi luokiteltava voi edes ottaa kantaa tuollaisiin asioihin voi vaan nyökytellä ja myötäelää.Mutta kuuluuko papin olla sellainen, sitä en voi tietää.Minusta ei.
voisin kuvitella että sanoisin ripillä että en pidä jostakin ihmisestä tunnen vihaavani häntä ja pappi voisi kertoa miksi ei pidä vihata ja vetäistä siihen muutaman hengellisen esimerkin.Ei siinä voi mennä miettimään miksi hän vihaa voi kysyä ja jos sieltä taustalta paljastuu jotain hengellisesti syntistä syytä kuten kateus niin pappi voisi taas hengellisesti neuvoa.Mutta jos henkilö on vaikkapa asenteeltaan kateellinen ja hänellä on joku persoonallisuus tai käytöshäiriö niin eihän sellaiselle voi mitään sanoa.Ei hän näe vikaa itsessään vaan ympäristössään.Sellainen vaatii sitten mielenterveysapua.
Ei luulisi rasittavan papistoa.myös minulle on tullut sellainen tunne että vaivaa pappia ripillä.Muistaakseni minulle sanottiin että on hyvä käydä aina paastojen aikana tai ennen sitä.En muista aivan tarkasti.
Tällä palstalla raivoaa joku helkutin käännynnäinen... sen mukaan sinne riähkälle ei pidä mennä ollenkaan, ettei vaan rasita sitä pappia.. Miun rippi-isä antoi kyllä luvan tulla uudestaankin, vaikka tämä tämän palstan käännykki kielsikin, ja kommentoi, ettei pappi saa olla terapeutti.
On se vaan kumma, ettei muka papilta saisi pyytää hengellistä apua elämän vaikeina päivinä?
Miten niin käännynnäinen, omaatko telepaattisia kykyjä?
Ei pappi ole mielenterveystyöntekijä vaan hengellisen työn tekijä.
Synnintunnustuksella pitää käydä papilla.
Mielenterveyden ongelmissa pitää käydä mielenterveystoimistossa.
Hengellinen ja henkinen on kaksi eri asiaa edelleenkin.
"Miun rippi-isä antoi kyllä luvan tulla uudestaankin, vaikka tämä tämän palstan käännykki kielsikin, ja kommentoi, ettei pappi saa olla terapeutti."
Tunnet siis palstahullun.
Tyhmille tiedoksi. Jos älykääpiöt ette muutoin tajua, niin seuratkaa miinustajatarta tai plussattajarta.
Ottaako kovastikkin itsetunnon päälle?
Vastoin periaattellista päätöstäni, vastaan kuitenkin.
"Ottaako kovastikkin itsetunnon päälle?"
Ei ota. Se mitä sinä kuvittelet sairaassa päässäsi (olet narsisti), ei ole totta. Olen vahvalla itsetunnnolla varustautunut Kristuksen soturi. Narsistin ja hyväitsetuntoisen havaitsee vain hän, joka on kiertänyt muutakin kuin tahkoa.
Vastaa narsisti itse?
Vastailetko itsellesi?
http://hikipedia.info/wiki/Hulluus
Juuri näin. Kopio linkistäsi:
Mistä tunnistat hullun?
"Hullu pukeutuu usein kuten lääkäri. Älä siis kävele terveyskeskuksessa huolimattomasti väärästä ovesta.
Hullun tunnistaa siitä, että hän käyttäytyy kummallisen kohteliaasti, muttei räpäytä silmiään, pitää niitä vain selällään, tuijottaa kaukaisuuteen, tekee äkkiliikkeitä, kääntää päätään pelottavan hitaasti, naureskelee itsekseen, laatii ylipitkiä luetteloja ja nauttii, kun muut huomaavat tämän. Hullu saattaa myös puhua, tai siis luulla puhuvansa jollekin, mutta todellisuudessa näkee vain harhoja eli illuusioita. Hulluilla voi olla kuitenkin omituisia lahjoja sekä seksuaalisia haluja, vasenkätisyyttä, karvaisuutta ja tatuointeja, joskus jopa lävistyksiä. Hullulla on melkein aina ase kädessä tai taskussa paitsi silloin, kun he meditoivat pakkopaidassa tai lepositeissä, jolloin asetta pitää hoitaja. Hullulla saattaa valua kuola suusta, tai vaahto. He tykkäävät puukottaa ihmisiä ja syödä heitä. Se on m heille arkipäivää. Ehkä meidän pitäisi oppia jotain näiltä hulluilta. Kaiken kuuleman mukaan ihmisliha maistuu maukkaalta ja on vielä terveellistä. Ihminen on, mitä hän syö. Hullut tykkäävät myös puurosta."
Juuri noin. Jatka ja toimi. Erinomainen näkemys. Sinusta vielä kuullaan...
"Juuri noin."
Kiitos.
"Jatka ja toimi"
Lähettäjäni antoi käskyn, toimi.
."Erinomainen näkemys"
Kittos.
."Sinusta vielä kuullaan... "
Minusta on jo kuultu.
Mie olen tehnyt taas syntiä palstan vouhkaajaa vastaan. Hänhän kielsi menemästä riähkälle. Mie kävin tänään riähkällä. Olo on hyvä, ja rippi-isä armelias. Mikähän tuota suurta viisasta vaivaa, että riähkää pitäisi boikotoida?
Tuo vouhkaaja ei ole kovin usein tainnut itse riähkällä olla, kun tuollaista potaskaa pagisee. Kyllä sellainen kokenut pappi johdattelee hyvin sitä keskustelua, ja se on juuri sitä terapiaa.