http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/1073999530/Kalevi Wiikin aliokirjoitus Esivanhempamme olivat jaakauden itaeurooppalaisia
Suomalaisilla usein vanhentuneet tiedot juuristaan
Kalevi Wiikin aliokirjoitus: Esivanhempamme olivat jääkauden itäeurooppalaisia
Pääkirjoitus | Turun Sanomat 10.10.2004 03:00
Suomalaiset ovat jo muutaman vuosikymmenen olleet epävarmoja omasta alkuperästään. Varttuneemmat suomalaiset ovat joutuneet toteamaan, että heidän koulussa saamansa opetus, jonka mukaan ensimmäiset suomalaiset olisivat tulleet Virosta 0-200 jKr., olikin väärä.
Myös nuoremmat suomalaiset, joille on opetettu, että suomalaiset tulivat Volgan mutkasta 3300-3000 eKr., ovat ymmällään, sillä heidän korviinsa on kantautunut tietoja, joiden mukaan Volgan mutka -teoriakin on väärä.
Yritän seuraavassa panna koulun oppikirjojen sivut uusiksi. Kerron, mitä ainakin omasta mielestäni kouluissamme tulisi nyt ja lähitulevaisuudessa opettaa suomalaisten juurista.
Geenit tärkeämpiä kuin kielet
Entisen koululaisen ensimmäinen tehtävä on unohtaa kaikki se, minkä hän koulussa oppi suomalaisten juurista. Hänen toinen tehtävänsä on korvata vanha tieto uudella. Hänen tulee myös oppia muuttamaan ajattelutapaansa siinä suhteessa, että hänen tulee pystyä hyväksymään suomalaisten sukulaisiksi myös sellaisia väestöjä, jotka eivät puhu suomensukuista kieltä.
Viimeksi sanottu tarkoittaa, että hänen on opittava pitämään sukulaisinamme myös sellaisia väestöjä (mm. latvialaisia ja skandinaaveja), jotka ovat kyllä geeniperimältään samantapaisia kuin me, mutta jotka puhuvat aivan muuta kuin suomensukuista kieltä.
Sanalla sanoen, hänen tulee pystyä pitämään tiukasti erillään väestöjen geneettinen ja kielellinen sukulaisuus.
Kun ottaa huomioon, että geeniperimää tutkimalla päästään helposti kymmenien tuhansien vuosien päähän mutta kieliä tutkimalla korkeintaan noin kuuden tuhannen vuoden päähän nykyajasta, on selvää, että esimerkiksi jääkauden aikaisia väestöjä käsiteltäessä geeniperimää koskeva (ei kieliä koskeva) tutkimus on se alue, jolta luotettavaa tietoa on saatavissa. Toinen alue, jolta näin vanhaa tietoa on saatavissa on arkeologia.
Geneettistä ja arkeologista tietoa käyttämällä on saatu selville muun muassa seuraavat alla olevat kahdeksan suomalaisten juuria koskevat asiat.
Yleiseurooppalaisia, ei mongoleja
Suomalaisten geeniperimä on samanlaista kuin muidenkin nykyeurooppalaisten; me olemme mitä tyypillisimpiä eurooppalaisia eli Cro Magnonin ihmisiä. Me emme ole mongoleja emmekä edes mongolien sukulaisia (vaikka näin varsinkin Keski-Euroopassa ja Ruotsissa vielä nykyäänkin joskus väitetään).
Esivanhempamme tulivat (muiden eurooppalaisten tapaan) Lähi-idästä Eurooppaan noin 40 000-20 000 vuotta sitten. Esimerkkejä sellaisista nykyään Euroopassa asuvista väestöistä, jotka ovat tulleet Eurooppaan myöhemmin, ovat juutalaiset, romanit (mustalaiset), turkkilaiset, maurit ja samojedit.
Itäeurooppalaisista kehittyi vaaleampia
Jääkauden aikana Euroopan pohjoisosat olivat jakautuneina läntiseen ja itäiseen puoliskoon. Rajana oli "Keski-Euroopan portti": Fennoskandian ja Alppien jäätiköt olivat ainakin ajoittain niin laajat, että ne melkein koskettivat toisiaan ja muodostivat eläimille ja väestöille läpipääsemättömän esteen.
Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan väestöissä tapahtui erilaisia geneettisiä kehityksiä (mutaatioita), ja länsieurooppalaisista ja itäeurooppalaisista tuli erilaisia.
Voi olettaa (kuten muun muassa brittiläinen geneetikko Bryan Sykes tekee), että länsieurooppalaisista kehittyi tummempia ja itäeurooppalaisista vaaleampia. Suomalaisten esivanhemmat asuivat tässä vaiheessa Itä-Euroopassa, jonka kulttuurina oli itäinen Gravette.
Itä- ja Länsi-Euroopan sekaväestöä
Keski-Euroopan portti aukesi lopullisesti jääkauden loppuvaiheessa noin 15 500 vuotta sitten. Nyt mammutteja ja niiden vanavedessä länsieurooppalaisia ihmisiä siirtyi joukoittain Itä-Eurooppaan. Täällä alkuperäiset itäeurooppalaiset ja tulokkaat eli länsieurooppalaiset sekoittuivat siten, että itäeurooppalaisilla oli enemmistö ja länsieurooppalaisilla vähemmistö. Suomalaisten esivanhemmat olivat osa tätä uutta sekaväestöä.
Suomalaisilla usein vanhentuneet tiedot juuristaan
Kalevi Wiikin aliokirjoitus: Esivanhempamme olivat jääkauden itäeurooppalaisia
Pääkirjoitus | Turun Sanomat 10.10.2004 03:00
Suomalaiset ovat jo muutaman vuosikymmenen olleet epävarmoja omasta alkuperästään. Varttuneemmat suomalaiset ovat joutuneet toteamaan, että heidän koulussa saamansa opetus, jonka mukaan ensimmäiset suomalaiset olisivat tulleet Virosta 0-200 jKr., olikin väärä.
Myös nuoremmat suomalaiset, joille on opetettu, että suomalaiset tulivat Volgan mutkasta 3300-3000 eKr., ovat ymmällään, sillä heidän korviinsa on kantautunut tietoja, joiden mukaan Volgan mutka -teoriakin on väärä.
Yritän seuraavassa panna koulun oppikirjojen sivut uusiksi. Kerron, mitä ainakin omasta mielestäni kouluissamme tulisi nyt ja lähitulevaisuudessa opettaa suomalaisten juurista.
Geenit tärkeämpiä kuin kielet
Entisen koululaisen ensimmäinen tehtävä on unohtaa kaikki se, minkä hän koulussa oppi suomalaisten juurista. Hänen toinen tehtävänsä on korvata vanha tieto uudella. Hänen tulee myös oppia muuttamaan ajattelutapaansa siinä suhteessa, että hänen tulee pystyä hyväksymään suomalaisten sukulaisiksi myös sellaisia väestöjä, jotka eivät puhu suomensukuista kieltä.
Viimeksi sanottu tarkoittaa, että hänen on opittava pitämään sukulaisinamme myös sellaisia väestöjä (mm. latvialaisia ja skandinaaveja), jotka ovat kyllä geeniperimältään samantapaisia kuin me, mutta jotka puhuvat aivan muuta kuin suomensukuista kieltä.
Sanalla sanoen, hänen tulee pystyä pitämään tiukasti erillään väestöjen geneettinen ja kielellinen sukulaisuus.
Kun ottaa huomioon, että geeniperimää tutkimalla päästään helposti kymmenien tuhansien vuosien päähän mutta kieliä tutkimalla korkeintaan noin kuuden tuhannen vuoden päähän nykyajasta, on selvää, että esimerkiksi jääkauden aikaisia väestöjä käsiteltäessä geeniperimää koskeva (ei kieliä koskeva) tutkimus on se alue, jolta luotettavaa tietoa on saatavissa. Toinen alue, jolta näin vanhaa tietoa on saatavissa on arkeologia.
Geneettistä ja arkeologista tietoa käyttämällä on saatu selville muun muassa seuraavat alla olevat kahdeksan suomalaisten juuria koskevat asiat.
Yleiseurooppalaisia, ei mongoleja
Suomalaisten geeniperimä on samanlaista kuin muidenkin nykyeurooppalaisten; me olemme mitä tyypillisimpiä eurooppalaisia eli Cro Magnonin ihmisiä. Me emme ole mongoleja emmekä edes mongolien sukulaisia (vaikka näin varsinkin Keski-Euroopassa ja Ruotsissa vielä nykyäänkin joskus väitetään).
Esivanhempamme tulivat (muiden eurooppalaisten tapaan) Lähi-idästä Eurooppaan noin 40 000-20 000 vuotta sitten. Esimerkkejä sellaisista nykyään Euroopassa asuvista väestöistä, jotka ovat tulleet Eurooppaan myöhemmin, ovat juutalaiset, romanit (mustalaiset), turkkilaiset, maurit ja samojedit.
Itäeurooppalaisista kehittyi vaaleampia
Jääkauden aikana Euroopan pohjoisosat olivat jakautuneina läntiseen ja itäiseen puoliskoon. Rajana oli "Keski-Euroopan portti": Fennoskandian ja Alppien jäätiköt olivat ainakin ajoittain niin laajat, että ne melkein koskettivat toisiaan ja muodostivat eläimille ja väestöille läpipääsemättömän esteen.
Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan väestöissä tapahtui erilaisia geneettisiä kehityksiä (mutaatioita), ja länsieurooppalaisista ja itäeurooppalaisista tuli erilaisia.
Voi olettaa (kuten muun muassa brittiläinen geneetikko Bryan Sykes tekee), että länsieurooppalaisista kehittyi tummempia ja itäeurooppalaisista vaaleampia. Suomalaisten esivanhemmat asuivat tässä vaiheessa Itä-Euroopassa, jonka kulttuurina oli itäinen Gravette.
Itä- ja Länsi-Euroopan sekaväestöä
Keski-Euroopan portti aukesi lopullisesti jääkauden loppuvaiheessa noin 15 500 vuotta sitten. Nyt mammutteja ja niiden vanavedessä länsieurooppalaisia ihmisiä siirtyi joukoittain Itä-Eurooppaan. Täällä alkuperäiset itäeurooppalaiset ja tulokkaat eli länsieurooppalaiset sekoittuivat siten, että itäeurooppalaisilla oli enemmistö ja länsieurooppalaisilla vähemmistö. Suomalaisten esivanhemmat olivat osa tätä uutta sekaväestöä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Juuri tähän sekoittumaan perustuvat ne väitteet, joiden mukaan suomalaisten esivanhempia on tullut lännestä. Tämä pitää siis kyllä paikkansa, mutta lännestä tullut väestö oli vähemmistö, vanha itäeurooppalainen väestö enemmistö.
Jääkauden jälkeisen itäeurooppalaisen sekaväestön kulttuuri oli jälki-Svidry (Krasnosilljan). Itäeurooppalaiset muodostivat tässä vaiheessa väestön, joka oli geeniperimältään verraten yhtenäinen ja joka oletettavasti puhui suomensukuisia (suomalais-ugrilaisia kieliä). Väestö muodosti pohjan kahdeksalle myöhemmälle väestölle: germaaneille, balteille, slaaveille, itämerensuomalaisille, eteläsaamelaisille, volgalaisille, permiläisille ja ugrilaisille.
Esimerkiksi se, että suomalaiset ovat ulkonäöltään varsin samanlaisia pohjoissaksalaisten, hollantilaisten, skandinaavien, latvialaisten, liettualaisten, puolalaisten, venäläisten, mordvalaisten (oik. ersäläisten) ja komien kanssa, perustuu suureksi osaksi juuri tähän vaiheeseen: kaikki itäeurooppalaiset olivat jääkauden aikana yhtä ja samaa kansaa.
Itä-Euroopan metsästäjiä
Itäeurooppalainen yhteiskansa alkoi kielellisesti hajota vaiheessa, jossa maanviljely alkoi levitä Itä-Eurooppaan: germaanien, balttien ja slaavien esivanhemmat omaksuivat maanviljelyn noin 5500-3500 eKr., ja he omaksuivat maanviljelijöille tyypillisen indoeurooppalaisen kielen.
Samalla kun metsästäjistä tuli maanviljelijöitä, myös suomensukuisten kielten puhujista tuli indoeurooppalaisten kielten puhujia eli germaaneja, baltteja ja slaaveja.
Tapahtuneiden kielenvaihtojen takia suomensukuisten kielten alueet typistyivät niiltä osin, joille maanviljely tuli jo varhain. Suomalaiset (laajemmin itämerensuomalaiset) jäivät tässä vaiheessa metsästäjiksi ja suomensukuisten kielten puhujiksi.
Pohjois-Euroopan uudelleenasuttajia
Seuraava suomalaisten esivanhempien kannalta ratkaiseva vaihe oli Pohjois-Euroopan uudelleenasuttaminen: Mannerjäätikön eteläreuna alkoi vetäytyä kohti pohjoista, ja itäeurooppalaiset alkoivat siirtää asuinpaikkojaan samassa tahdissa pohjoisemmas.
Siirtyminen oli hidasta, keskimäärin vain 100-150 metriä vuodessa, joten itäeurooppalaiset tuskin edes huomasivat sukupolvesta toiseen jatkuvaa liukumistaan kohti pohjoista.
Kysymyksessä oli siitä syystä uudelleenasuttaminen, että ihmisiä oli asunut jääkauden lämpiminä kausina aikaisemminkin Pohjois-Euroopassa, ehkä myös Suomessa.
Suomen ensimmäisiä asukkaita
Suomen ensimmäisiä asukkaita
Ratkaiseva vaihe sattui aikaan 7500 eKr., jolloin mannerjään eteläreunan alta oli jo paljastunut kaakkoinen Suomi.
Ensimmäiset ihmiset voivat jo tulla nykyisen kaakkoisen Suomen alueelle ja heitä alkoi myös asettua asumaan sinne. Ensimmäisiä Suomen alueen asukkaita olivat arkeologien mukaan (Kannaksella sijaitsevan) Antrean kalastajat ja (Lahden lähellä sijaitsevan) Ristolan asuinpaikan asukkaat.
Edellä antamani suomalaisten alkuperää koskevat selitykset perustuvat suurelta osalta kahteen perusasiaan. Toinen koskee jääkauden aikaa ja toinen jääkauden loppumisvaihetta. a) Suomalaisten geneettiset esivanhemmat olivat jääkaudella osa yhtenäistä itäeurooppalaista väestöä, ja b) jääkauden loppuvaiheessa osa tätä väestöä osallistui Pohjois-Euroopan uudelleenasuttamiseen siirtyen vähitellen ja huomaamattomasti kohti pohjoista ja saapuen kymmenisen tuhatta vuotta sitten nykyiseen Suomeen.
Balttilaista vaikutusta
Seuraava suomalaisten kehittymisen ratkaiseva vaihe sattuu aikaan 3200-2400 eKr. Suomen rannikoille tuli uudisasukkaita Baltiasta. Tulijat olivat suomalaisten geneettisiä sukulaisia, jotka olivat olleet aikoinaan samaa itäeurooppalaista kansaa kuin suomalaisten esivanhemmat, mutta jotka olivat maanviljelyn omaksuessaan vaihtaneet kielensä indoeurooppalaiseen (balttilaiseen). Kysymyksessä oli vasarakirveskulttuuri.
Balteilla oli siinä mielessä suuri vaikutus Suomen väestöihin, että Suomen väestö jakautui nyt kahtia: Siitä rannikon väestöstä, jotka olivat tiiviissä kosketuksissa baltteihin ja joihin baltit loppujen lopuksi sulautuivatkin, kehittyivät nykysuomalaiset; niistä sisämaan asukkaista, joihin balteilla ei ollut tiivistä kosketusta, jäivät ennalleen; heitä nimitetään nykyään eteläsaamelaisiksi.
Germaanista vaikutusta
Viimeksi kuluneen neljän tuhannen vuoden aikana suomalaiset ovat kehittyneet myös germaaniseen suuntaan: Rannikoillemme on tullut kolmena aaltona germaanisia kieliä puhuvia uudisasukkaita: ensin pronssikaudella (1500-500 eKr.) germaaneja, sitten rautakaudella (500 eKr.-1150 jKr.) skandinaaveja ja vihdoin keskiajalla (1150-1550 jKr.) ruotsalaisia.
Kuhunkin aaltoon kuuluvien uudisasukkaiden kulttuurinen, kielellinen ja geneettinen vaikutus on ollut vahva Suomen alkuperäisempiin asukkaisiin.
Edellisen kahden aallon uudisasukkaat ovat sulautuneet alkuperäisempiin suomalaisiin ennen seuraavan aallon saapumista.
Tässä suhteessa kolmas aalto on vielä kesken: nykyiset suomenruotsalaiset eivät ole aikaisempien edeltäjien tapaan ainakaan toistaiseksi vielä kielellisesti täysin sulautuneet suomenkielisiin. On arkaluontoista edes ennustaa, tulevatko suomenruotsalaiset suomenkielisiin joskus sulautumaan vai eivät.
Kirjoittaja on Turun yliopiston fonetiikan emeritusprofessori. Kirjoitus perustuu hänen uuteen kirjaansa ”Suomalaisten juuret”.
KALEVI WIIK
http://m.suomi24.fi/node/10813022
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10813022
ps
muuta
helsinki.fi/~pjojala/Taloussanomat.htm
Ketä kiinnostaa?
Tarkemmin somaliasta.
Kaikkia kiinnostaa.
Monia, jos ei sinua.
Taidat olla sosialistisen internationalismin kannattaja (NL:n liittolaisvaltioihin alkujaan liittynyt punavihreä ideologia) kun reaktio kaikkeen ihmisen alkuperän pohdiskeluun on, että esi-isämme ovat asuneet Afrikassa.
(Niin, sieltä lähdöstä on noin 100 - 300 000 vuotta, eli välissä on tapahtunut paljon kiinnostavaa evoluutiota, kuten nousu kivikauden ihmisestä korkeaa teknologiaa käyttäväksi ihmiseksi - Afrikan ulkopuolella siis.)
Taidettiin nousta niin korkealle, että nyt tuleekin persmäen lasku, kun kaikki järki ja moraali on myyty ja kielletty, ja pommit on valmiina.
Ihmiskunnan ikä on noin 6000 vuoitta ,kuten Raamattu osoittaa.
Kaikki siihen päälle ovat evoluutiosatua ,jota Suomenkin akateemikot ja professorit hokevat.
http://www.icr.org
Sadan vuoden kuluttua tätä ongelmaa ei ole. Tiedetään varsin tarkkaan millä lentovuorolla, millä verukkeella ja mistä maasta uusuomalaiset ovat alueelle saapuneet.
Juu koko maailman kunniakkain kulttuuri, eli eurooppalainen, on tätä menoa menossa hautaan.
Tuhoamme kaiken. Itämeri on jo loppusuoralla.
Me olemme mongoolien sukulaisia koska meillä on 5-10% prosenttia siperialaista DNA:ta, ja muilla eurooppalaisilla on sitä vähemmän. Muilla eurooppalaisilla tietenkin on enemmän lähi-itäistä perimää, etelä-eurooppalaisilla lähes 100% ja länsi-eurooppalaisilla kolmasosa joten varsinaiset eurooppalaiset ovat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.
suomalainen/mongooli, vaikka voissa paistaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Etsiä niin sanottuja rotutuntomerkkejä omasta tai naapurin emännän naamasta on yhtä tyhjän kanssa! Suurista väestösöistä voidaan löytää tyypillisyyksiä ja laskea keskiarvoja, mutta pitkän ajan kuluessa olemme niin moneen kertaan ja niin moneen suuntaan "risteytyneitä", ettei millään järkisyyllä voidan puhua suomalaisesta tai ranskalaisesta tai ruotsalaisesta tai venäläisestä rodusta, eikä edes kiinalaisesta. Kaikki väestöt ovat monilähtöisiä. Niin sanotusti "puhtaita" rotuja viljellään perunapelloissa ja koiratarhoissa, mutta niissä on heikkoutena geneettinen huononeminen., Puhtaita rotuja löytyy myös mielisairaalan kaltaisista paikoista, ja jo sammuneistä korkea-aatelisista suvuista. Muinaisen Egyptin faraot olivat niin jaloja, että voivat naida vain siskonsa, ja sortuiva sukuouuttoon. Roduista kyllä jatkuvasti puhutaan, mutta silloin ei käytetäkään järkisyytä. Suomenjäniskoira ja suomenpystykorva, mikäpä siinä, mutta eivät ne kovin ainutlaatuisia ole.
Entäs ennen niin yleinen pottunokka, joka vähenee, mitä enemmän suomalaisiin sekaantuu kauniimpia ihmisiä.
Miksi pitäisi kielen erikoisuus unohtaa? Eihän tätä suomenkieltä ymmärrä saksalaiset eikä ruotsalaiset.
Kielitieteilijät pitäytyvät usein vanhoissa Volgan-mutka -teoirioiden variaatioissa, ja väittävät, ettei geneettisillä todisteilla voi todistella kielisukulaisuutta, ja ovat siksi kiukkuisia Wiikin genetiikasta ponnistaville väitteille (hänhän on kyllä kielitieteilijä itsekin).
Mutta onko vaikkapa Yhdysvaltoihin muuttaneiden ruotsalaisten vanhempien siellä syntynyt lapsi, joka puhuu vain englantia alkuperältään ruotsalainen vai Yhdysvaltalainen? Jos puhutaan _sukulaisuudesta_ ja _alkuperästä_, ei kielillä ole merkitystä. Ainoastaan niillä on, jos tutkitaan kielten sukulaisuutta tai muuttumista.
Kielitieteilijät eivät usein tunnu oikein tunnustavan koko geneettisen sukulaisuuden tai geneettisen alkuperän käsitettä (toki poikkeuksia löytyy esim. juuri Wiik, ja osin Halla-aho, joka tosin painottaa enemmän kulttuurin kuin geneettisen taustan merkitystä ihmisryhmien käyttäytymisessä). Syynä ilmeisesti luonnontieteellisen koulutuksen täydellinen puuttuminen useimmilla kielitieteilijöillä.