naimisiin, kuka ostaa hääpuvun, kuka maksaa juhlapaikan ja tarjoilut? Köyhälläkin on oikeus hääjuhlaan.
Entä mitä köyhälle häälahjaksi? Shekki vai jotain muuta?
Jos köyhä menee hakee toimeentulotukea, niin lasketaanko häälahjarahashekit pois toimeentulotuesta? Ei kai?
Entä mitä köyhälle häälahjaksi? Shekki vai jotain muuta?
Jos köyhä menee hakee toimeentulotukea, niin lasketaanko häälahjarahashekit pois toimeentulotuesta? Ei kai?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Köyhän kanssa menee naimisiin vain toinen köyhä. Molemmat ovat tottuneet haluamiinsa oloihin, tarjoiluihin sekä vaatteisiin. Eli hääpuvuksi käy mummon vanha hame ja tarjoiluksi keskaria ja makkaraa. Kakkua tulee automaattisesti oikeuslaitoksen toimesta aikanaan. Häälähjaksi sopii pullo kirkasta.
Eikä köyhällä ole oikeutta mihinkään. Oikeudet hankitaan ja köyhä ei ole niitä halunnut. Kaikki mainitut asiat ovat omia valintoja.
Pidä nyyttikestiperiaatteella. Vieraat tuo ruoat tullessaan. Ja voihan olla nakuhäät. Vasta näytettiin sellaiset tv:ssä ja hienosti meni siihen asti kun vanhempi mies pyllisteli eturivissä. Se herätti hilpeyttä takarivissä, mutta muuten juhlat meni asiallisesti. Pappikin oli munasillaan.
Me ainakin säästettiin ensin pari vuotta että saatiin häät järjestetyiksi. Puvun ompelin itse vuorisatiinista, ei maksanut kuin muutaman kympin. Kakut ja ruuat tehtiin itse, vanhempien avustuksella. Meillä oli ihan normi pitohäät, karjalanpaistia, perunoita, salaatteja ja kakkukahvit. Juomana kotikalja, vesi ja mehu. Vanhemmat teki enimmän osan ruuista. Hääpaikkana seurakuntatalo ei paljon maksa.
Jotkut pitää myös sellaiset häät, että niihin pitää vieraitten ostaa illalliskortti, jos haluaa osallistua ruokailuun. Joillekin myös sukulaiset tuo tarjottavia, kakkuja ym.
Mutta tosiaan, itse tehty ruoka ei tule kovin kalliiksi. Jos juominkeja aikoo järjestää, niin pitää miettiä minkälaisia vieraita häihin on tulossa ja paljonko ne juo, ja haluaako niitä vieraita yleensäkän juottaa.
Meillä osa suvusta on niin juoppoja, että mieluummin ei juoteta niitä, kun ei me kestetä katsella niitä humalassa, ja ne ei osaa juoda vähän ja sivistyneesti. Ruuan kanssa tarjotusta viinilasillisesta ne vaan alkaa haluamaan lisää, lisää ... Haluttiin kumminkin kutsua ne kaikki ja siksi päädyttiin tähän, että ei tarjoiltu alkoholia ollenkaan. Eikä meillä olisi ollut edes varaa niitä juottaa. Ainakaan se ei ole mitenkään sossun asia maksaa kenenkään alkoholeja.
Vaivattomimmin ja halvimmalla naimisiin pääsee maistraatissa ruokatunnilla kahden todistajan läsnäollessa - nekin voidaan hankkia viran puolesta.
Vihkiminen voi tapahtua myös kotona tai vaikka luonnon helmassa. Köyhän ei kannata järjestää kalliita häitä. Kenelläkään ei ole myötäsyntyistä oikeutta hääjuhlaan, vaan jokainen eläköön varojensa mukaan.
Jos ei ole varma siitä, mitä hääpari toivoo lahjaksi, on sekki tai lahjakortti mielestäni hyvä ratkaisu. Turhia kippoja ja kuppeja ja pussilakanoita ei kannata antaa.
Missään tapauksessa häitä varten ei pidä ottaa lainaa. Käy helposti niin, että ennen kuin se on maksettu, on avioero jo ajankohtainen. On tullut mieleen, johtuvatko nuorten avioparien ongelmat osaltaan siitä, että kaikki haluavat itselleen mahtihäät, ja stressaavat ja velkaantuvat niiden takia.
Ei kirkossa vihkiminen maksa. Käväisimme vaimoni kanssa aikoinaan vihillä kauniissa kotiseurakuntamme kivikirkossa, tuttu pastori joka oli kastanut lapsemme, vihki meidät lähimpien ystävien läsnä ollessa. Saimme valita mieleistä musiikkia kirkossa soitettavaksi ja kanttorimme soitti uruilla mahtavasti toivomamme kappaleet. Panostimme musiikkiin, kun kerran saimme itse valita ja kanttori oli innokas soittamaan urkuja.
Hääjuhlaan ei paljoa rahaa mennyt. Vaimoni leipoi kakkuja ja valmisti muitakin ruokia. Monet herkulliset tarjottavat voi tehdä itse, mekin ostettiin tarjouksista pakastimeen valmiiksi raaka-aineita ja valmistettiin niistä sitten juhlaruokaa. Perunoita kasvatimme itse kasvimaassa. Tarjottiin kotimehuja ja kotikaljaa, maitoakin oli ruokajuomana, lisäksi oli hankittu tutulta viinitilalta viiniä.
Musiikkina oli meillä vanhoja äänilevyjä, joita yksi kaveri soitti vanhalla levysoittimella, nostalgiaa! Valitsimme huolella soitettavat levyt ja kappaleet, häävalssin tanssimme varsin persoonallisen valssin tahdissa erikoisessa paikassa.
Vaatteisiin ei suuremmin tuhlattu, minulla oli jo ennestään tumma siisti puku, vaimoni pukuun ostettiin sopivaa kangasta "halpalasta", samoin lasten pukuihin jotain halpaa verhokangasta. Vaimoni puvun ompeli yksi tuttava ja samasta kankaasta tuli minulle solmio ja taskuliina. Lasten puvut vaimoni ompeli itse. Vaimoni korut ostettiin huutonetistä ja sormuksia teetettiin tutulla kultasepällä varsin sopivalla hinnalla. Kenkiä ostimme erään kenkäkaupan alennusmyynnistä, jossa sai ostaa muovikassilisen kenkiä urakalla, eli samalla kertaa tuli paljon muitakin kenkiä halvalla!
Hääkutsut teimme itse Tiimarin sälästä ja tulostimella, niille ei juuri hintaa kertynyt, postimaksut olivat suurin menoerä. Hääkuvat otettiin juhlatilaisuudessa yhden kaverin järjestelmäkameralla, samalla kuvattiin tilannekuvia juhlavieraistakin.
Kuljetuksia hoidettiin omilla autoilla ja bestman kuljetti omalla autollaan meidät kirkosta juhlapaikalle. Autot olivat pitkälti laadukkaita ranskalaisia. Juhlapaikkamme oli hieman erikoinen, voisi jopa sanoa ainutkertainen ja juhlava. Hintaa sille ei kuitenkaan kertynyt paljoakaan, kuten ei koko kokonaisuudellekaan.
Toki hintaa kertyi jonkin verran näillekin hääjuhlille, mutta vain sadoissa euroissa, ei tuhansissa, emme olleet velkavankeudessa näiden juhlien vuoksi. Emme halunneet vierailtamme lahjoja, vaan halusimme heidät juhlimaan kanssamme, silti jotkut toivat meille käytännöllisiä lahjoja ja taisi jokunen lahjakorttikin tulla. Pääasia oli kuitenkin, että pystyimme tarjoamaan ystävillemme kunnollisen hääjuhlan. Mielestämme onnistuimme!
köyhä menee naimisiin maistraatissa, REVOLUTION !!
saatte enemmän tukia kun asutte eri osoitteissa.
vaikka emme köyhiä sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan, menimme naimisiin maistraatissa, eipä tarvinut turhia juhlia suvulle pitää... tästä aikaa jo yli 30v ja vieläkin olemme naimisissa toisin kuin monet muut suuruudenhullut juhlat pitäneet...monilla 'tytöillä' tuntuu nykyisin olevan ne hääjuhlat tärkeämmät kuin se puoliso, onhan niin helppo erota jos ei vuotta pidempään yhdessä viihdytä.
No perskutarallaa:) Ole onnellinen, kun ei ole isompia murheita! Naimisiin pääsee halvalla, kun ei pidä juhlia ollenkaan. Maistraattiin ja miksipä ei kirkkoonkin riittää tavallinen siisti asu.
Tottakai häälahjaksi saadut rahat lasketaan tuloksi toimeentulotuessa, koska sehän on viimesijainen tuki jos ei muita tuloja ole ja tt-tuki on mitoitettu vain perustoimeentuloon. Ei nyt sentään yhteiskunnan asia ole järjestää kenellekään satuhäitä.
häistä voittoa! Menin 10 v sitten naimisiin. Hääpuku maksoi 3 markkaa, kirpparilta. Kirkossa vihkiminen ei maksanut mitään. Sulhasen ja oma sukuni kasasi sapuskat, yks leipo kakun, toinen teki karjalanpiirakat, hedelmäsalaattia tarjoushedelmistä ja lihakeittoo appiukon ampumasta jäniksestä. H''lahjoiksi toivottiin vain silkkaa rahaa, kymppi sieltä, satanen täältä, ja saatiin myös lakanoita, kattiloita, seinäkello ja sängynpeite, kaikki yhä käytössä. Lahjakorteista kertyi 600 markkaa, ja siitä noin puolet jäi käteen kun menot vähennettiin tuloista. Niin että halvallakin voi pitää hauskaa
Häistä voi nauttia, kun valitsee rikkaat kaasot ja sulhaspojat. He maksaa. Hääpuku tulee anopin vanhoista verhoista, jos on valkoset pitsiverhot, siitä vaan rautalangasta kehikko ja siihen verhot, helppoa ja nykyaikaista. Hääkakun un leipoo itse 20 unan kakku, siitä riittää kun sanoo et jokaielle vain pala. Kun menette juhimaan, paikallisessa pubissa tulee halvaksi, kun kirjottaa kutsuun että juhlat omakustannushintaan!
Väävalssin voi tanssia ulkona ja vieraat laulaa.
Kyllä köyhätkin voi avioitua ja häät pitää, eikä niiden häiden tarvitse olla välttämättä köyhät. Siis laatuun voi panostaa ja pitääkin panostaa, sillä pienellä vaivalla saa hyvän lopputuloksen. Kirkko ei maksa, vaatteita saa kirppikseltä ja itse tehden, ruokaa kekseliäästi vaikka miten herkullista. Vanhoja autoja löytyy kuljetuksiin, aina on jollain tutulla sopiva auto hääajoihin. Työväen-, nuorisoseuran-, maamiesseuran-, ammattiosaston- ja juhlataloja on vuokrattavan vaikka miten kohtuu vuokralla, esim. vaimoni 50v. syntymäpäiville vuokrasimme erään "maamiesseurantalon" 70€:lla, oli astiat valmiina ja tilaa oli vaikka 400hengelle!! Kerran olimme porukalla Suomenlinnassa http://www.suomenlinna.fi/matkailijan_suomenlinna/ravintolat_ja_kahvilat, eikä maksanut paljoakaan.
Siis miksi köyhällä pitäisi olla kaikki niin ankeaa, ettei voisi juhlia kavereiden kanssa? Kekseliäisyyttä vaan peliin ja teette vaikka porukalla juhlat, päälle sporalla pitkin stadia
Me aikoinaan kutsuimme vain ihan lähimmät sukulaiset ja kaikista parhaat ystävät, eli vanhemmat ja sisarukset ja yksi ystävä kummaltakin. Kyllähän mun eno taisi vähän loukkaantua, mutta aika korjasi asiat. Puolisolla toinen tilanne, kun isot perheet, mutta minulla pieni suku ja kaikki serkutkin on kutsuttu. Anppilta pyysimme, että tekisikö hän kakun häälahjaksi. Anoppikin oli vähävarainen ja se sopi hänelle hyvin.
Miehen sisko, silloin opiskelija, tuli tekemään meille omana lahjanaan voileipiä. Meillä oli vakaa tilanne kun vauvaa suunniteltiin, mutta tuli lama ja vähän muuttui elämä. Odotin suunniteltua ja toivottua lasta, mutta opiskelujen takia menimme naimisiin sitten kun valmistuin. Minulla oli myös vakituinen työ opiskelujen ohessa, mutta emme olleet ehtineet vielä säästää paljon ja siksi säästimme häissä, halusimme säästää asuntoon. Juhlat pidettiin ihan omassa kaksiossamme, kyllä se väki sinne mahtui kun pidettiin ikkunat auki, että ilmaa riittii.
Tämä varmaan toimii hyvin, jos kavereillakin on vähän rahaa, voi suoraan pyytää, että tulisivatko he häälahjaksi leipomaan. Voi samalla pitää vaikka nyyttärit, jotka korvaavat polttarit.
on järjestää kalliit kirkkohäät jos on niin perse auki ettei siihen ole varaa. Menin aikoinaan naimisiin maistraatissa vain kahden ystävämme todistaessa tapahtuman. Syynä ei ollut köyhyys vaan se ettemme halunneet tehdä suurta numeroa koko jutusta. Nyt 30 vuoden jälkeen ei kaduta yhtään tuo pienimuotoisuus ja meistä molemmista on tullut tällä välin monimiljonäärejä.
No, tämän jälkeen voittekin mennä oikein komeasti naimisiin ja erota muutaman vuoden sisällä velat niskassa ja pari pentua tehtyinä niinkuin nykyään tapana näyttää olevan. Ja sitten vaan yhteiskuntaa avuksi huutamaan.
eihän ne kirkkohäät vielä mitään maksa. Ei kirkossa vihkiminen velvoita juhlaa järjestämään. Minä en tajua, mitä varten monimiljönääri pätee köyhyys-palstalla. Itsetunnon kohttamiskurssi?
Ei kirkossa vihkiminen maksa ja kukin viettää semmoiset häät, mitkä haluaa. Minä ainakin olen sitä mieltä, että köyhätkin voi järjestää juhlat pienellä budjetilla. Aineet kakkuihin ja salaatteihin ei paljoa maksa. Muitakin hankintoja saa edullisesti juhliin tekemällä itse taikka hieman organisoimalla.
Jos ei halua pitää suuria juhlia tai ei muuten juhlia, on ihan oma asia ja sillä ei ole merkitystä onko monimiljonääri tai ei.
persaukisten ei kannata mennä naimisiin. Rahasta tulee riitaa vaikka sitä ei olekaan. joissakin tapauksissa syntyy kusipäisiä lapsia joka muuten periytyy. Enää ei tarvita syrjäytyneitä sossupumme tähän maahan. Sitten kun on ammatti ja työpaikka sekä terve järki ja tietää mitä tarkoittaa vastuu itsestään voi ruveta miettimään avioliittoa
Ei liitosta tule onnellisempi vaikka käyttäis hääjuhlaan 1 0000000e.jos rakkaudesta haluatte sitoutua toisillenne se riittää.ja aivan normaali kotiruoka .päälle kakkukahvit mitä se muuta tarvii ja jos ei ole vara kutsua vieraita menkää kaksin ensin vihille ja sit syömään.