Onko kumppanin koulutustaustalla väliä?

Koulutuksella ei ole merkitystä. Mutta täytyy olla käytännön järkeä ja uteliaisuutta uusia asioita kohtaan ja seurata aikaansa esimerkiksi lehtiä lukemalla ja uutisia katsomalla.

Niin kuin on usein tullut todettua, naiset eivät kestä itseään tyhmempää miestä, mutta mies kestää mukavaa, mutta vähän tietämätöntä ja yksinkertaista naista.

On. En kestäisi tyhmää tai sivistymätöntä naista.

Ei sinällään. Olen tapaillut niin lähes kouluttautumatonta kuin tohtoriakin. Yksinkertaista ja sivistymätöntä naista en jaksaisi, vaan se ei aina välttämättä korreloi koulutuksen kanssa. Naiset tahtovat myös olla miehiä selvästi aktiivisempia hankkimaan lisää koulutusta myöhemmällä iällä.

Ei sillä sinänsä väliä ole, mutta koulutustausta kertoo yleensä jotain ihmisestä ja hänen mielenkiinnonkohteistaan. Ennen kuin joku alkaa marmattamaan, niin pyydän kiinnittämään huomiota sanaan "yleensä". Pidän todennäköisempänä, että minulla on enemmän yhteistä jonkun yliopistotypsyn (ah, se kiva ja tupakoimaton, silmälasipäinen kirjallisuustieteilijätär...) kuin peruskoulun jälkeen pelkän ammattikoulun käyneen kanssa.

Näin ollen jos pitäisi etukäteen valita sen paremmin tuntematta ammattikoulun, AMK:n ja yliopiston käyneen välillä (oletus siis on, etten tiedä juuri mitään muuta heistä, enkä varsinkaan mitään ratkaisevaa), niin ottaisin sen yliopiston käyneen. Sivuutan tässä nyt kyllä sen, että yliopistonaiselle kelvatakseen pitäisi olla maailmantähti ja syövänparantaja tai joku supermenestyjäjohtaja tai jääkiekkoilija... niin kuin kyllä kaikille muillekin naisille.

Onhan sillä hieman vaikkakaan ei kovin paljoa, tärkeintä että on jonkinlainen koulutus ja utelias & asioista selvää ottavainen luonne jotta pystyy keskustelemaan laajalla skaalalla asioista. Tuo toki monen kouluja käymättömän kohdalla totta että on rajoittunut kuva maailmasta, yleensä vielä sen oman työporukan muokkaama eikä siis oikein omaa ajatusmaailmaa ja järjenkäyttöä, tätä ilmiötä kyllä olen nähnyt ihan koulutetuissakin ihmisissä että ollaan mieluummin samaa mieltä enemmistön kanssa kuin itse vaivauduttaisiin päättelemään asioita. Itse huolisin kumppaniksi mieluummin omiakin mielipiteitäni kyseenalaistavan ihmisen kuin sellaisen joka vain suosiolla yhtyy mielipiteisiini, eihän sitä pitkän päälle jaksaisi.

Toivoisin naiselta luku- ja kirjoitustaitoa ja aluksi ainakin auttavaa suomen-, englannin tai ruotsin taitoa. Myöhemmin olisin valmis opettelemaan naisen äidinkielen (jos se on siis muu kuin edellämainitut).

Omasta puolestani voin sanoa, että itselleni miehen koulutuksella on kyllä jonkin verran väliä. En oikein voisi kuvitella itseäni suhteeseen ns. duunarin kanssa. Toisaalta koskaan ei kai pidä sanoa ei koskaan. En tarkoita, että he olisivat mitenkään huonompia kuin kouluttautuneet,"

Lasket siis kuuluvasi älymystöön kun olet räpistelyt yliopistotutkinnosta läpi. Se että olet kahlannut läpi tietyt kurssit ja niille valitun materiaalin ei tee sinusta todellakaan vielä mitään ihmeellistä. Ja suurimmalla osalla maistereista ne mielikuvituksen ja ajattelun rajat eivät yllä pidemmälle mitä valmiiksi tarjotaan. Akateemisessa maailmassa on se todellinen "lukeneisto" erikseen.

Ei ole väliä onko duunari vai johtaja jossain firmassa, ei se paljonko on kouluja käynyt tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa kuin muutkaan. Ja jos valita pitää niin kyllä itse ottaisin ennemmin sen duunarimiehen.

Entä jos yliopisto-opinnot tai AMK-opinnot ovat jääneet kesken?

Tuleeko drop-outista ihminen johon pitää suhtautua kuin duunariin?

Vai onko tällainen henkilö väliinputoaja joka ei mahdu kumpaankaan ryhmään, liian tyhmä valmistuneille, mutta liian fiksu duunariporukkaan?

Koulutus ei merkkaa mulle melkein mitään.
Kunhan nainen on peruskoulunsa käyny.

Kyl mä vaan sanon jälleen kerran sen että toinen aste tulisi olla käytynä, eli joko lukiosta tai amiksesta paperit. On nimittäin aika erikoista jos ei jompaa kumpaa ole opiskellut, varsinkin kun itte oon valmistunu AMK:sta ja olen menossa vielä lukemaan ylemmäs... et on sillä väliä ainakin jos paperilla asioita kattoo. Mutta jos tulee muuten juttuun hyvin (mitä vähän epäilen ettei) niin ei mitään väliä ole, kunhan itsensä elättää etten joudu ns. elättäjäksi.

Mä olen huomannut, että mitä enemmän keskityn opiskeluun, sitä vähemmän ehdin seurata mitä maailmalla tapahtuu ja ottaa selvää yleensä asioista. Eli niin kauan, kuin opiskelen, olen ainakin tyhmempi, mitä olisin jos olisin töissä ja ehtisin tutkailla kaikkea ympärilläni. Mitä enemmän ymmärtää eri aloista, sitä enemmän tietää, miten vähän tietää. Ja sitä enemmän tiedostaa, miten pieni oma maailmankuva on, jos on kouluttautunut tietylle alalle.

Ei mitään merkitystä. Jos on mukava ja itseään miellyttävä mussukka niin siinähän se. Ei siinä muuta tarvita. Pusi, pusi vaan sinne jonnekin!!

Minulle kumppanin koulutustasoa tärkeämpää on se kuinka kiinnostunut hän on maailman menosta ja uusista asioista. Ei niillä yliopistotitteleillä tee mitään, jos keskustelun aiheet pyörivät sen yhden tai muutaman aiheen parissa - olivat ne sitten mitä tahansa.

Kirjoituksesi perusteella sinulla itselläsi on melko rajoittunut kuva ihmisistä. Noh, toivottavasti on edes mukava asua kuplassa.

Tärkeintä on sivistys ja fiksuus. Omien kokemusten mukaan nämä ominaisuudet esiintyvät todennäköisemmin yliopistokoulutuksen saaneissa naisissa kuin muissa.

Nuorempana en pistänt painoarvoa koulutukselle. Nyt 35v iässä totean, että kaikki ihmiset, joiden kanssa olen saanut aikaan henkisen yhteyden, ovat olleet korkeakoulun käyneitä. Otos on jo riittävä, nyt jo mielenkiinto suuntautuu akateemisiin. Koulutus ei ole itseisarvo, mutten halua etsiä sitä neulaa heinäsuovasta.

Koulutustaustalla ei ole jos on muuten älykäs. Duunari voi olla parempaakin seuraa kun työt eivät tule kotiin. Junttiduunari ei voi olla hyvä. Älykäs sellainen voi olla.

Sä et kyllä ihan hirveästi ole sitten ihmisiä nähnyt. Olen kyllä huomannut tuon ihan saman rajoittuneisuuden niissä koulua käyneissä. Se vaan ilmenee eri tavalla usein, kuten kun duunareista osa pitää sikailua ja sitä omaa duunariuttaan jonain kovan jätkän merkkinä, on osa korkeasti koulutetuista ylimielisiä ja norsunluutornissaan muka parempia ihmisiä. Mustavalkoisuus osalla duunareista saattaa näkyä yksinkertaisena ajatteluna tyyliin "ulkomaalaiset on perseestä" ja koulutetuilla taas yksinkertaisena ajattelna "KAIKKI ulkomaalaiset on ihania ja jos politiikan kritisointi on osoitus rasismista".

Monet koulua käyneet ovat hitaita oppimaan, että se on silti kokemus mikä heitä kasvattaa. Heillä saattaa olla täysin muumilaaksokuva maailmasta ja koska heillä on ollut esimerkiksi varaa kouluttautua tai onni löytää riittävästi lisätöitä siihen, he luulevat että "kyllä kaikilla on samat mahdollisuudet". MOnet kouluttautuneet ja menestyneet jotenkin yhtenäisätvät maailman, koska tuntevat huonoa omaatuntoa alitajuisesti, tietäen, että osa on aina säkää. Jotenkin heistä osa siis nostaa itsensä enemmän ansaitseviksi suoraan, niinkun he olisivat oikeutettuja eivätä etuoikeutettuja. Osa taas väittää, että nimenomaan Suomessa kaikki ongelmat on vain ja ainoastaan itseaiheutettuja, mutta ymmärtävät kyllä jotain "kehitysmaata". Minne sitten antavat kympin kuussa ostaakseen taivaspaikkansa.

Duunareissa toisaalta on paljon ihmisiä, joita ei koulutus kiinnosta, koska he pystyvät tekemään mitä työtä vaan. Eli työ on heille samantekevää, he tekevät sitä, mistä saavat leipänsä, ja se siitä. Mutta esimerkiksi autoihin erikoistuneita jopa todella hienoa erikoislahjakkuutta ja sinnikkyyttä sekä luovuutta saattaa löytyä käsittämättömän paljon. Pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä lyötyy niihin asioihin, mitkä oikeasti kiinnostavat.

Olen tuntenut huomattavan paljon ihmisiä. Siis suoraan sanottuna, enemmän kuin ns. keskiverto ihminen, eikä sillä syyllä ole väliä, vaan sillä, että kun tuntee paljon ihmisiä, siis niin että oikeatsi juttelee, kuuntelee ja on heidän kanssaan, viettää aikaa ja opettelee kommunikoimaan heidän tavallaan... Tarkoittaen että jopa suomalaiset puhuvat ja kommunikoivat keskenään eri tavoin ja jos et koskaan opettele sitä et tunne... niin huomaat, että ihmiset eivät sittenkään eroa niin paljon eikä ainakaan koulutuksen perusteella.
Sinä haluat nähdä asiat noin, joten näät ne niin. Totuus se ei silti ole.

Niin joo... Ei merkitse.

Vaimoni löysi minut yliopistolta. Vaikkei opiskelijaelämä erityisen villiä olekaan niin kyllä siellä parin itselleen löytää jos sellaista kaipaa.

Jos etsisin nyt seuraa, olisi hyvin todennäköistä että uusikin kumppanini olisi koulutettu, koska elämänpiirissäni heitä tapaa paljon helpommin. Harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ovat todennäköisemmin samanlaiset: tv:n töllöttäminen, viikonloppukännit ja massaturismi eivät ole kummankaan elämän keskipisteessä.

Jo opiskeluaikoina huomasin, etten kelpaa vähemmän koulutetuille naisille. He eivät pidä kiinnostustani uskottavana etenkin jos tähän lisää sen, että minä en ole ylipainoinen.

En väheksy vähemmän kouluihin panostaneita. He ovat aivan hyviä ihmisiä, mutta tässä kohden samanlaisuus vetää puoleensa.