Kysymys sinulle joka kasvoit ison perheen lapsena.
Suurperheessä kasvanut: haluatko itsellesi suurperheen?
Kaipaatko samaa?
49904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Kun sydämellä on rauha, haluaa elää niin että sen säilyttäisi. Haluaa kuunnella neuvoja, joita uskovaisten yhteisöstä tulee, Raamattuun perustuen.
Uskovaisena olo on elämistä siten kuin Jumalan sana opettaa. Se että uskoo, synnyttää HALUN tehdä niin. Ei siihen kummempia tarvita. Siksi emme omassakaan perheessämme estä lasten syntymistä vaan otamme kaikki lapst vastaan.
Meidänkään perheessä ei estetä lapsia syntymästä vaan ne kyllä otetaan vastaan jotka syntyäkseen ovat. Ehkäisyä käytämme myös, jotta raskaus ei ylipäätään alkaisi. Meillä on toiveissa suurperhe, mutta ei ihan niin ylisuuri, kuin jollaisissa itse kasvoimme. Sellainen neljä tai viisi lasta on meistä sopiva määrä :)
>>>Haluaa kuunnella neuvoja, joita uskovaisten yhteisöstä tulee, Raamattuun perustuen."
"Siksi emme omassakaan perheessämme estä lasten syntymistä
Niin, kun ette saa hillittyä halujanne, niin sitten se hurskautetaan ja sanotaan että otamme vastaan kaikki mitä tulee voi herran pieksut.
eiköhöän niitä tule sen mukaan kuin yksiä lihoja ollaan.
siinä ei ole mitään ihmeellistä Jumalan säätämystä. entäs jos jumalan säätämys onkin viiskymmentä lasta mitäs sitten ?
No, emme halua suurperhettä. ja ihan avoimesti minä ja monet, monet tuttavani vl-piireissä ovat kertoneet säännöstelevänsä syntyvyyttä. Että on siis tiedossa yleisesti.
Eikä kukaan ole vielä ainakaan uskaltanut tulla mitään hoitokokousta pitämään tai "huolestumaan". t. vl-äiti
Säännöstely on aika yleistä täällä Etelä-Suomessa korkeammin koulutettujen keskuudessa. Täällä myös matalapalkkaiset säännöstelevät perheensä kokoa helpommin, kuin pohjoisessa, koska täällä suhtautuminen säännöstelyyn on yleisesti vapaampaa, vaikka täälläkin kyllä saarnataan seuroissa edelleen jyrkästi siitä, että perhesuunnittelu ei kuulu uskovaisen elämään.
Olemme mieheni kanssa molemmat kasvaneet suurperheissä.
Itse haluamme pienemmän perheen, ehkä max. neljä lasta isoilla ikäeroilla.
Minä haluan paljon lapsia, max seitsemän.
Samat sanat, lasten välillä pitäisi olla 2 - 4 vuotta ikäeroa. ¨'Haluaisin hoitaa jokaista lastani hyvin, jokainen ymmärtää, ettei lapset saa tarpeeksi hoitoa, jos joka vuosi syntyy uusi vauva.
suhteellisen pienen perheen kasvatti lestadiolaisittain. sen verran kovaa ollut, että haluam hkä pari kolme lasta. Ja jos haluan lisää, sitä voi sitten harkita.
En halua. Meillä riitti köyhyyttä ja kurjuutta. Mieluummin haluan sen kokoisen perheen, jota mulla on vara yllä pitää. Mulla on niin paljon sisaruksia, etten kaikkia heitä tunne edes kunnolla. Äiti ja isä joutuivat elämään köyhyydessä ja elää edelleen, koska he ovat joutuneet ottamaan paljon lainaa, että jotenkuten sai elätettyä meidät.
Miten on näissä maxiperheissä, kun lapset muuttaa pois kotoa ja perustaa oman perheen niin, ovatko kaikki lapset tekemisissä toistensa kanssa, vai onko niin, että ollaan vaan joidenkin sisarusten kanssa ja toisten kanssa ei ollenkaan.
Kun on yli sata serkkua, tunteeko serkut toisiaan?
Entä isovanhemmat, tuntevatko he lastenlapsiaan?
Minulla ja sisaruksillani on "noin" 120 serkkua. En sunkaan tunne kuin murto-osan heistä. vain muutamaan jaksaa yhteyttä pitää. Mottoni on että ystävät on saanut itse valita mutta sukulaisia ei...
Valtavan suuresta suvusta en ole kokenut olevan sen kummemmin hyötyä kuin haittaakaan.
TÄMÄN TÄYTYY OLLA PROVO. 120 SERKKUA???
Olen ajatellut lapsia että en itse halua omille lapsille selalista lapsuutta täynnä rajoituksia kuin itsellä oli.
Kun kaverit menee elokuviin tai puhuvat jostakin lasenohjelmasta. Kun kaverit käyvät harrastuksissa koulun jälkeen. Kun koulussa harrastetaan musiikkiliikuntaa ja annetaan tanssin opetusta, niin lapseni ei tarvi jäädä pois tunnilta. Minulle se kaikki oli kiellettyä, syntiä liikkua musiikin tahtiin. ja kun hoitopaikassa katsotaan vaik Titi Nallea siinähän tanssitaan rokahtavan musiikin tahtiin.
Tiedän kuinka paljon lapset ahdistuu kun vanhemmat kieltää kaiken tuon. lapsen on vaikea ymmärtää selityksiä ja lapsi vaan yrittää olla kuten vanhemmat vaatii. Mutta MIKSI? Ihan turhia sääntöjä moiset. MIKSI lapsen pitäisi eristäytyä ja se mikä on kouluss aopetussuunnitelmaan pantu niin se ei voi syntiä olla.
Haluan omille lapsille turvallisen lapsuuden ja sekä ystäviä että elämyksiä ja hyviä muistoja.
On se ihan mahdollista että on yli sata serkkua, meidänkin lapsilla on muutamaa vaille sata serkkua!
Voi kuule, helposti. Jos sisaruksia on 15 ja heillä on jokaisella 8 lasta, siitä tulee 120.
Tämä on oikeasti ihan normisettiä vl-suvuissa! 1. serkkuja on niin paljon, ettei kaikkia läheskään tunne henkilökohtaisesti.
Mulla on kait jotain yli 100 serkkua, äidin puolelta pelkästään. Vaikka kaikki äidin sisarukset ei ole SRKlaisia.
Olen vielä sinkku, mutta seurustelemaan olen alkanut itseäni 18 vuotta vanhemman lesken kanssa. Olen vähän pyöreä ja siksi säilynyt näinkin pitkään "yksin". Olen suurperheestä ja haluan itsekin suuurperheen jos Luoja suo. Toivon 10-20 lasta ja lapsenlapsetkin ovat jo haaveissani. Epäilyttää, että onko tämä leski enää sukukypsä tuossa jo 70 vuotta lähenevässä iässä, väittää toki ns. olevansa kykeneväinen. Hänellä ei ole lapsia vaikka oli naimisissa 48 vuotta. Sekin panee epäilemään. Mutta otan riskin ja menen naimisiin, suurperheen toivossa. Toivottavasti en iske "läskejäni" ns tyhjään tuhkaan...
No mikä ettei.
Eppäilen kyllä ettei leski ehdi kaikkia kahtakymmentä siittämään ja taitaa vaihdevuotta pukata sullekin jo heti kättelyssä, muttet onnee...
Kyllä!
Kasvoin suurperheessä. Menin naimisiin lapsiasiaa sen kummemmin miettimättä.
Nyt parin lapsen vanhempana tuntuu, että esim. neljä riittää. Ahdistus iski jo ekan jälkeen. Pelkäsin, milloin seuraava tulee, vaikkei sitä halunnut. Onneksi ikäeroa toiseen on yli kaksi vuotta.
Vaimokin haluaisi elää rauhassa ilman pelkoa ja ahdistusta lasten tulosta. Teki niin tai näin, kuitenkin tuntuu väärältä. Nyt on sellainen tilanne, että seuraava hankitaan, kun halutaan.
Me ei käytetä varsinaisesti ehkäisyä, mutta keskeytettyä kyllä. Se on toiminut meillä vuosia. Kyllä siitä vähän huono omatunto on toisinaan. Mutta kokisin myös mahdollisten syntyneiden uusien lasten takia huonoa omatuntoa, jos lapsia puskis 1,5 vuoden välein. kuka niitä oikeasti haluaa niin paljon ja tiheään? En usko että monikaan.
Rajoitamme siis itsemme, lastemme ja koko perheen hyvinvoinnin ja terveyden tähden.
Uskovaiselle tämä asia on aivan selvä, Jumalansanan mukaan. Jumala on elämän ja kuoleman herra ja kaikkien lasten on tarkoitus syntyä, jotka ilman ehkäisyä on syntyäkseen.
Sitten se on Jumalan ratkaisu, saako suurperheen vai minkä kokoisen perheen. Sitä ei ihminen ratkaise itse.
Kun tulkintanne on tuollainen että "jumala on elämän ja kuoleman herra" niin MIKSI TUO KOSKEE VAIN SYNTYMISTÄ?
Miksi ette noudata tuota sääntöä myös kuoleman kohdalla?
Miksi te hyväksytte tehohoidon, elvytyksen, syöpä- ja sydänleikkaukset, nitrot ja kaiken sen, että ihmisten jotka ilman hoitoa ovat kuollakseen, ei annetakaan kuolla silloin kun kuoleman on tulollaan?
Vaan te lestatkin hyväksytte sen että puututaan tilanteeseen ihmisen kehittämän lääketieteen avulla ja yritetään estää "luonnollista" kuolemaa".
MIKSI Jumala ei saakaan olla KUOLEMAN HERRA?
Eivät lestadiolaiset osaa vastata näin vaikeaan dilemmaan.
>>Jumala on elämän ja kuoleman herra>kaikkien lasten on tarkoitus syntyä, jotka ilman ehkäisyä on syntyäkseen.
MINÄ HALUAN, ETTÄ MINULLE TULEE JOKA VUOSI VAUVA.
En halua yhtä isoa perhettä kuin vanhemmillani. En missään nimessä. Suuri osa sisaruksistani minä mukaan lukien ovat huonoitsetuntoisia, traumatisoituneita lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja lähes jokaisella on viileät välit omiin vanhempiin.
Haluan niin monta lasta, että jaksan olla jokaiselle kuunteleva ja läsnäoleva, rakastava äiti. Miehen kanssa olemme puhuneet, että kolme lasta saattaisi riittää meille.
Tämä ei suinkaan välttämättä ole seurasuta suuresta perheestä!
"Suuri osa sisaruksistani minä mukaan lukien ovat huonoitsetuntoisia, traumatisoituneita lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja lähes jokaisella on viileät välit omiin vanhempiin."
Perheen ihmissuhteet voi olla kylmät myös pienessä perheessä!
Niin voikin. Silloin se ei ainakaan johdu siitä että lapsia on tullut vuoden-parin välein lähes 30 vuoden ajan.
On mahdotonta olla vaikkapa 16 lapsen vanhempi ja REHELLISESTI väittää, että jokaiseen lapseen on ERITTÄIN läheiset ja lämpimät välit!
Jumalan Terve, kaikki uskovaiset ihmiset. Minun uskon ymmärrys on että kaikki lapset otetaan vastaan. Tämä on opillinen kysymys meille. Toivottavasti Te joilla on vaikeuksia, (niitä on kaikilla), saisitte puhua näistä kipeistä asioista ja Jeesuksen Verellä niitä korjata. Me ollaan vaimon kanssa hiukan alle 10-lapsisista perheistä ja nyt meillä itsellä on 11 lasta ja 1 lapsenlapsi. Ollaan 39 ja 38 vuotiaita. Huolestuttaa kyllä että jotkut mukana kulkevat lähimmäiset ajattelevat, että sama se sille jos ehkäisee. Oman uskonelämän siinä vain turmelee ja uskovaisten yhteinen rakkaus kärsii. Mutta ehkä niitä on aina ollut mukana tällaisia. Ollaan koettu rikkautena myös suuri perhe, vaikka ite oon tuntenut huonoutta kun paljon olen joutunut työn parissa ulkomaita myöten liikkumaan, pienyrityksessämme ja vaimo on joutunut huolehtimaan lapsien lisäksi konttoritöistä. Ite sanoo kyllä nauttivansa niistä! :):) Lapsista ja konttorista:):):):):):)
Vielä, koen että jotakin 95% meidän alueen uskovaisista kokee nämä asiat samalla tavalla kuin me. Koen että näistä asioista myös keskustellaan erittäin paljon, uskonsisarien ja veljien kanssa ja siitä saa paljon voimaa arkeen.
Voi hyvänen aika, millaista lässytystä aikuiselta (??!) mieheltä! Fraasia fraasin perään, eikä päätä tai häntää koko kirjoituksessa. Niin on aivopestyä puhetta, jota on jankutettu pienestä pitäen.
Millä tavalla ehkäiseminen voi turmella uskonelämän? Kerropa ihan konkreettisesti. Jos sinua toisten uskonelämän turmeltuminen tällaisen asian takia huolestuttaa, niin pienet ovat murheesi.
Kukaan selväjärkinen ei usko, että vaimo nauttii siitä, että saa pääasiassa yksin huolehtia yli 10 lapsesta ja jostain konttoritöistä! Siis apua! Voiko ihminen olla enempää sinisilmäinen?
Tervepä terve vaan.
Pilkkaa vaan, sitahän tekee koko maailma. Me ollaan onnellisia ja matkalla taivaankotiin. Tuo että sanotaan aivopestyiksi, vissiinki puhujien toimesta on mielestäni aivan väärä käsitys. Seurakuntahan tulee kuulemaan sellaista saarnaa joka ruokkii heidän uskoaan ja seurakunta hoitaa puhujaa, jos rupeaa kuulumaan jotakin uskolle ristiriitaista. Puhujat ovat seurakunnan palvelijoita, eivät johtajia.
Minulla on todella laaja ystäväpiiri ja kun uskovaisten ihmisten kanssa keskustelee niin siitä välittyy aivan eri henki ja tunne, mitä näillä palstoilla tulee. Älkää hyvät ihmiset luulko että se kuva minkä näitä keskusteluja lukemalla saa, olisi koko kuva vanhoillislestadiolaisuudesta. Se on aivan päinvastainen sisältäpäin. Olen ollut myös epäuskossa, niin tiedän sen toisen puolen, "maailman kansalaisena". Noh, toisaalta näistä on turha tinkailla. Vapaushan on uskoa tai olla uskomatta. Ja miten totta on se sanottu, etta Jumalan Sana joko parantaa tai pahentaa.
Tällainen ymmärrts minullakin. Näin todellakin on.
Viagran voimalla touhutaan, onko enää kyseessä jumalan tahto.
On, aina on Jumalan tahto, ellei ihminen estä. Ei viagra vielä lasta tee, eikä Nitro sydäntä ikuisesti paranna. Jumalalla on valta vaikka mitä pilleriä syöt. Ehkäisy taas vie mahdollisuuden antaa Jumalalle se viimekäden valta...
Eikö se ole myös mitä vahvin tahto jumalalta että ottaa kyvyn pois, ihan samalla lailla tässä kyllä peukaloidaan syntyvyyttä kuin ehkäisemällä.
Ehkäpä tässä asiassa on vain nyt opettajilla oma lehmä ojassa....
ei peukaloida. Olosuhteet kun on kunnossa, niin Jumala päättää syntyykö niissäkään olosuhteissa. Hyvin yksinkertaista.
En ole vl, enkä usko Raamattuun, mutta ajattelen asiaa loogiikalla. Minun puolesta voi ehkäistä, en pidä sitä vääränä. Kukin toimii kuten haluaa. Kerroin vaan ehkäisyn ja hedelmöityshoidon olevan kaksi eri asiaa niinku Jumalan vallan kannalta.piste.
Vl -vanhojenpiikojen keskuudessa lohdutetaan itseään ja toisiaan: "Eipä minusta olisi ollutkaan suuren perheen äidiksi"
Kenestäkään ei ole yli kymmenen lapsen HYVÄKSI äidiksi. Niin, että kyllä ne veepparit tavallaan oikeessa on.. Mutta sääliksi heitä silti käy, kun heiltä kielletään rakkaus :(
En kaipaa edes pienperhettä! Jumalan valtakunnassa lakkaa kaikki kaipuu ja ikävöitseminen, sillä siinä ei ole mitään ulkopuolista tai ulkopuolta, mitä ihminen voisi kaivata ja ikävöidä.
Tässä merkityksessä Jeesus sanoi: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki teille annetaan.
oon järkyttynyt.... ku luin noita mitä 'lestadiolaiset' oli laittanu siitä et käyttää ehkäisyä.. ei hyväne aika mihi tää lestadiolaisten maailma on menossa? herätkää nyt iha oikeesti että te mitää lestadiolaisia oo jos käytätte ehkäisyä!! oon ite nuori tyttö, vielä yläasteella mutta siis huhhuh en voi uskoa et aikuiset, jotka esittää lestadiolaista onki sit nii kaksnaamasii et säännöstelee lasten syntyvyyttä...
Elämä opettaa lapsi hyvä. Minäkin ajattelin samoin mustavalkoisesti sinun iässäsi.
joo oo hiljaa ei kiinnosta :D saan aatella mite haluan ja ne 'lestat' jotka säätelee lasten syntyvyyttä ni ei niit enää voi lestoiksi kutsuu:)
Joku jo kyseli syntyvyyden säännöstelyn synnillistämisen perusteita ja kysyi Raamatun kohtia, joissa se sanotaan. Näitä olen ainakin kuullut perusteena tälle usko(mukse)lle:
"Jumala on elämän ja kuoleman Herra."
Ehkäistä ei saa (vaikka olisi henki mennä), mutta lapsettomuushoidot ovat ihan okei?
Lapsia annetaan vammaisille, mielisairaille, psykopaateille ja pedofiileille - ja se on Jumalan pyhä ja kaikkivaltias tahto?
Toiset taas, olkoon kuinka hyviä ihmisiä tahansa, eivät saa lasta, vaikka kuinka toivovat...
Vanhemmat väsyvät, uupuvat, sairastuvat ja kumuloivat ärtymyksensä lapsiinsa. Käyttävät vaikka ruumiillista kuritusta tai henkistä väkivaltaa, mutta perhesuunnitteluun he eivät lähde, sillä he haluavat (tai heidän on pakko haluta) ottaa vastaan lapset tulimereen joutumisen uhalla. (Lasten lyöminen ei ole yhtä paha synti kuin perhesuunnittelu.)
Jos pari käyttää ehkäisyä, voi silti tapahtua ihme (Jumalan tahto?) ja ehkäisy pettää.
Kuoleman lähestyessä otetaan vastaan kaikki mahdollinen hoito sytostaateista tehohoitoon, keskushermostoon vaikuttavista kipulääkkeistä nyt puhumattakaan?
Onko tässä muiden mielestä jotain ristiriitaa?
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä."
Jos estät raskauden, estät lapsen pääsyn Jeesuksen luo. Mutta kaikki maailman lapset ovat uskovaisia ja pääsevät kuoltuaan taivaaseen?
Eikö siis ehkäisemällä anneta näille lapsille matkalippu pikavuorolla Jumalan luo? No, okei, ei ollut kaunis ilmaisu... Mutta Jeesus ei puhunut tuossa Raamatun kohdassa raskauden ehkäisystä, vaan lasten tuomisesta Sanan kuuloon, Jeesuksen siunattaviksi. Kontekstista irrotettuna se on aika hutera peruste perhesuunnittelun kieltämiselle.
Jos äiti sairastaa parantumatonta reumaa (noin esimerkiksi, niitä on muitakin), jonka hoidossa käytettävä lääke on sikiölle vaaraksi, mitä äiti voi tehdä? Syödä lääkettä ja ottaa riskin, että lapsi vammautuu lääkkeen myötä? Syntyy vaikka "kolmipäinen apina", joka elää lyhyen, kivuliaan elämän? Jättää lääkkeen pois ja romuttaa terveytensä/uhmaa kuolemaa/kärsii hirvittävistä kivuista? Vai käyttää ehkäisyä, mikä johtaa tuomitsemiseen, hylkäämiseen ja/tai henkiseen/hengelliseen väkivaltaan ja sisäisiin ristiriitoihin? Tämä ei ole mitään kaukaahaettua jossittelua, vaan loppujen lopuksi likellä omakohtaista kokemusta.
Osa SRK:n väestä taitaa jo yleisemminkin myöntää, että olemassa olevan elämän suojeleminen on tärkeämpää kuin hedelmöitymättömän ja syntymättömän sukusolun oikeus elämään. Jos näin on, voiko "synnyttämispakko" olla opillinen kysymys eli autuuden ehto, jos se ei jossain tilanteessa pädekään?
Sinulle, yläasteikäinen tyttö: Kovin olet nuori vielä. Ja jos nämä tiedot kauhistuttavat, ei ehkä kannata lukea. Netin (keskustelupalstojen ja sosiaalisen median) vaaroista ry:llä, suviseuroissa, Päivämiehessä ja muissa julkaisuissa on kyllä puhuttu. Jos asiat mietityttää, älkää kysykö apua internetissä tai feispuukissa. Tulkaa seuroihin, keskusteluiltoihin, leireille ja muihin ry:n tilaisuuksiin. Siellä voi vapaasti kysyä. (Mutta emme takaa, että kukaan vastaa. Ainakaan siihen Sinun kysymykseesi.)
Annan vielä yhden vinkin: kun opiskelette koulussa historian tunnilla asioita Pohjois-Koreasta, tutki asiaa siltä kannalta, että kuvittelet valtion nimen tilalle SRK tai vanhoillislestadiolaisuus. Ja propagandajulisteet vaihdat Päivämieheen tai seurapuheisiin. Saatat hämmästyä yhdenmukaisuutta.
Nämä kirjoitin yhteisen tutkimisen aiheeksi. (Suomeksi: minä puhun ja te muut pidätte suunne kiinni.)
ok moi kovinpa oli pitkä tekstisi mut mitää en ymmärtäny;mikä oli sanomasi? ja ootsä ite lesta? kyl mä nois tilaisuuksis käynki mut miks en sais netis kattoo mitä meist puhutaa? tää on just renee:) miksä ite oot tääl :)
Sanomako? No, se oli antaa yhteistä tutkimisen aihetta. Ehkä onnistuin, kun et ainakaan samalla sekunnilla osannut vastata yhteenkään kysymykseen. :)
Kysyit, olenko lesta. En osaa vastata lyhyesti, siihenkään. ;)
Olen VL-perheen kasvatti (jos sitä nyt "kasvatukseksi" voi sanoa), mutta en jaa vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä. Käyn kyllä seuroissa, ja joskus sieltä oikeasti saakin jotain, mutta ikävä kyllä useimmiten ei. Moni ehkä sanoisi, että olen "ajatuksilla kieltänyt uskon" ja joutunut järjen harhauttamaksi. Minä uskon armahtavaan ja rakastavaan Jumalaan, Pyhään ja Kaikkivaltiaaseen. Uskon Jeesuksen sovintotyöhön ja siihen, kuinka Jumalan lapseksi pääsee yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden - ilman tekoja (pakkosynnyttämistä, tai muitakaan Raamatun opetuksen ulkopuolelta omaksuttuja kulttuurisia tapoja, joista on tehty autuuden ehtoja). Uskon Pyhään Henkeen ja uskovaisten yhteisöön - näkymättömään Jumalan valtakuntaan. Sellaiseen, jossa on keskinäinen RAKKAUS (mikä ei suinkaan tarkoita, että kaikkien täytyy mahtua samaan muottiin). Rukoilen, että Pyhä Henki avaisi silmäni näkemään, avaisi kolkuttavalle oven siihen todelliseen kristittyjen perheeseen.
Se lause, jossa käskin tulemaan/menemään seuroihin ja pysyttelemään poissa nettipalstoilta, olisi pitänyt laittaa lainausmerkkeihin. Minä olen kuullut siitä usein nimenomaan "uskovaisilta" seuroissa ja keskustelutilaisuuksissa. Se on hyvä neuvo, jos haluaa tuudittautua, tyytyä ja uskoa VL-opetukseen. Minä en halua, joten siksi luen ja osallistun näihin pohdintoihin. Tämä on sellaista yhteisöllistä irtaantumisesta oikealle uskolle vieraasta tapakulttuurista. Minulla on paljon kokemusta siitä, että kysymyksiin ei vastata siellä keskusteluilloissakaan. Kysyjää mulkaistaan tietävällä katseella (jahah, tuommonen epäilevä Tuomas) ja aletaan puhua ihan muusta aiheesta. Se ei kuulosta paikalta, jossa "anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan".
Rukoilen myös, että jos vanhoillislestadiolaisuudesta löytyykin elävän uskon siemen, se saisi kasvaa ja varttua isoksi puuksi, joka kantaa hyvää hedelmää. Nyt tuntuu siltä, että ohdakkeita ja rikkaruohoja kyllä löytyy, hyvää yritystä elää oikein ja opettaa samaan muitakin, muttei aitoa sydämen uskoa.
oon aika retu mut en tajuu paljoo mitää mitä puhut :/ oonniin pahoillani.. mut siis joko oot tai et oo lesta?etsä voi elää tollast kaksoiselämää..
oon aika retu mut en tajuu paljoo mitää mitä puhut :/ oonniin pahoillani.. mut siis joko oot tai et oo lesta?etsä voi elää tollast kaksoiselämää.. ja mitä kysymyksii muka kysyit?:D