Usko on mielenkiintoinen asia, joka herättää ihmetystä niissä, jotka eivät sitä ole kokeneet ja siitä löytyy yhä uutta jo pitkäänkin uskossa olleelle. Uskoa voi yrittää kuvailla mutta kun sitä yrittää, huomaa pian sanojen loppuvan kesken, sanojen merkitys on sidoksissa kokemuksiimme ja tiedämme mitä esim. kuuma on vasta kun olemme ensin itse kokeneet kuumuutta. Niin siis myös tiedämme mitä on saada synnit anteeksi, vasta kun olemme ensin itse sen kokeneet, ilman omaa kokemusta pelkät sanat ovat vailla merkitystä.
Jos yrittäisin selittää sitä miten kuumuus koetaan ja kertoisin kuuman raudan koskettamisen olevan kivuliasta, niin siitä syntyisi helposti mielikuva epämiellyttävästä tunteesta ja sellainen joka ei ole itse kokenut miltä jonkin kuuman kappaleen koskettaminen tuntuu, voisi helposti epäillä kokemukseni olevan vain jonkinlainen tunne, joka on vain minun subjektiivinen kokemukseni. Me tiedämme, että kappaleen voi kokea kuumaksi vain silloin kun se on kuuma, kun puhutaan terveestä ihmisestä jolla ei ole aistiharhoja.
Koska en pystyisi vakuuttavasti kuvailemaan kokemukseni aitoutta, yrittäisin selittää sitä, että jokin kappale voi olla todellakin kuuma, ilman että siihen liittyy minun omaa kokemusta. Näin voisin yrittää perustella oman kokemukseni olevan oikea mutta jos minulla ei olisi välineitä joilla havainnollistaisin sanomaani, se ei vakuuttaisi kuulijaa.
Lopulta ainoa keino saada kuulija vakuuttuneeksi siitä, että kuumuus on todellista, olisi se, että lämmittäisin vaikka jonkin metallikappaleen nuotiossa, esim. metallitangon, ja pyytäisin kuulijaa itseään koskettamaan kappaletta. Ensin kappaleen viileästä päästä ja sen jälkeen lähempää nuotiossa olevaa päätä, jolloin kuulija saisi itse kokea miten selvä ero on kappaleen viileällä osalla ja kuumalla osalla.
Tällä pitkällä vertauksella yritän kuvailla uskoa, koska sitäkään ei pysty selittämään ainoastaan sanoin, ilman selkeää omaa kokemusta. Pelkkä usko ilman uskon lähdettä on yhtä mahdoton ajatus kuin kuumuuden kokeminen ilman kuumuuden lähdettä, joka on kokijasta itsestään riippumaton. Uskoa ja uskomuksia on monenlaisia ja niin on myöskin uskon lähteitä. Jotkin uskomuksista ovat ihmisen kehittämiä, eli silloin uskon lähde on ihminen mutta on myös uskoa, jonka lähde on Jumala ja sellainen usko ei ole vain uskomus, vaan kohde on itse todellinen, eihän hän muuten voisi olla uskon lähde.
Useiden uskontojen ja uskomusten alkuperä on helppoa jäljittää ja niistä voidaan nähdä ne syyt, miksi ne on alun perin kehitetty. Usko Jeesukseen poikkeaa selvästi kaikista muista uskonnoista, eikä sitä ehkä pitäisi sanoa uskonnoksi lainkaan mutta käytän tätä nimitystä selvyyden vuoksi. Myös Jeesus uskon alkuperä ja syyt on helposti jäljitettävissä ja harvinaista siinä on, että dokumentit Jeesus uskon alkuajoilta on säilyneet muuttumattomina, mitä nyt joitain kieliongelmia on havaittu eri kielille kääntämisen yhteydessä. Raamattu myös kestää tarkastelun, toisin kuin muiden uskontojen pyhinä pidetyt kirjoitukset. Jos vain murto osa siitä kriittisestä tutkinnasta, jota Raamattua kohtaan on suoritettu, olisi tehty minkä tahansa muun uskonnon pyhille kirjoituksille, niin sellaisen tutkinnan seurauksena olisi voitu osoittaa muiden uskontojen kirjoitukset kestämättömiksi, niin asiallisesti, kuin historiallisestikin. Tätä en sano siksi, että olisin niin ylimielinen muita uskontoja kohtaan, vaan tämä on huomioitava tosiasia silloin, kun kysytään miksi jokin uskonto olisi luotettavampi kuin toinen.
Tieteen on sanottu vapauttavan ihmiskunnan uskonnoista, koska tiede tarjoaa selityksen kaikkeen olevaan. Se on paljon sanottu ja itse asiassa vaatii paljon uskoa. Tiede on kyennyt selittämään monia perusasioita maailmasta niiden havaintojen perusteella, mitä on tehty. Huomattavaa on, että tiede itsessään tekee vain havaintoja maailmasta ja havaittuaan tiettyjen luonnonlakien toimivan toistuvasti samalla tavalla, siitä toiminnasta muodostetaan kaava, jolla voidaan ennustaa vastaavan tapahtuman kulku myöskin toisessa tilanteessa. Näin tiedämme miten paljon silta kestää kuormaa, ennen kuin sortuu ja voimme tehdä riittävän lujia siltoja. Tiede ei siis määritä tai määrää mitään tapahtumia, vaan on tapahtumista riippumaton passiivinen havaitsija.
Kun tiede on pystynyt havaitsemaan ja selittämään jonkin tapahtuman, jonka mekanismia ei aikaisemmin ymmärretty, uskotaan tieteen pystyvän selittämään myöskin ne asiat, joita se ei vielä pysty selittämään. Tämä on uskoa tieteeseen. Vertauksena voisi sanoa, että kun Jumala on Raamatussa ilmoittanut joitakin tapahtumia, niin sen jälkeen kun lupausten on havaittu olevan luotettavia, uskotaan myöskin muiden tapahtumien tapahtuvan juuri niin kuin Jumala on ne ilmoittanut. Tämä on uskoa Jumalaan. Tieteeseen sanotaan olevan turvallisempaa uskoa, koska se korjaa itse itseään, mutta silloin myös myönnetään, että tieteelliset saavutukset eivät kerro lopullista totuutta. Kun Jumalan totuuden väitetään olevan lopullinen ja muuttumaton, niin sitä ei voida arvioida tieteellisen totuuden pohjalta, joka muuttuu jatkuvasti.
Jos ajattelisimme, ettei elämä itsessään olekaan kovin merkityksellistä, vaan se on vain sana jolla kuvataan ihmisen kohdalla sitä aikaa, joka on ihmisen kehityksessä yksi vaihe. Vaihe, joka kertoo ajasta kun ihmisalkio kasvaa ja kehittyy lannoitteeksi kasveille. Tähän väliin jäävää aikaa kuvataan sanalla elämä, kehdon ja haudan välistä aikaa. Silloin sana elämä tarkoittaa vain pientä biologista ilmiötä, jonka myötä ihmisen alusta kehittyy lannoitetta ja silloin voisimme sanoa elämän olevan varsin merkityksetöntä. Silloin ihminen on vain biologinen organismi, joka kulkee tietyn kehityskaaren ja vääjäämättä häviää. Tällainen ajattelu on lähtöisin ihmisistä, eli biologisista organismeista itsestään, jotka itse yrittävät määrittää omaa olemustaan, mutta onko se oikea? Miksi luottaisimme itseään mielenkiintoisiksi biologisiksi organismeiksi kuvaileviin ihmisiin?
Tällaisella ajattelulla on myös syynsä. On sanottu, että tämän ajattelun omaksuminen tekee ihmisestä vapaan, vapaan uskonnoista ja vapaan moraalisista normeista. Tässäkin on perää sen verran, että tietenkin tämän ajattelun omaksuminen vapauttaa ihmisen elämään täysillä ja etsimään nautintoja joka hetkeen muusta välittämättä, tyhjästä olen tullut ja tyhjiin pian raukean, joten parasta unohtaa murheet joita vastuullisuus voisi tuoda tullessaan. Ajattelumalli on tuttu jo Raamatun ajoilta, Jeesuskin kertoo: ” Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.”
Syöminen ja juominen liitettiin selvästi juhliin ja siitä puhutaan Raamatussa myös positiiviseen sävyyn, mutta myöskin muistutetaan, että siihen keskittyminen elämässä, kertoo väärästä ja vastuuttomasta asenteesta.
Toivottavasti nämä huomiot herättävät ajattelemaan uskon olemusta. Onhan merkityksellistä, että pidämmepä elämämme pohjana millaista maailmankatsomusta tahansa, niin se perustuu aina varsin suurelta osalta uskoon. Siksi on tärkeää selvittää itselleen, onko minun uskoni perusteltu, vai uskonko johonkin ihmisestä lähtöisin olevaan ja kenties tarkoitushakuiseen uskomukseen tai väittämään. Yleensä hyvä motto on se, että silloin kun väitteen esittäjä hakee sillä itselleen kunniaa tai hyväksyntää, niin väite on esitetty väärin motiivein todellisuuden etsinnän kannalta. Todellisuus on usein niin raadollinen meidän ihmisten itsemme suhteen, että sitä ei halua hyväksyä sellaisenaan, vaan tavalla tai toisella pyrkii selittelemään asioita parhain päin itsensä kannalta.
Väitän, että Raamatun kautta annettu Jumalan laki on tarkoitettu meidän ihmisten hyväksi. Laki suojelee elämää kieltämällä tappamisen, se suojelee ihmistä ja hänen omaisuuttaan kieltämällä varastamisen, se suojelee avioliittoa kieltämällä huorin tekemisen. Laki asettaa elämälle perusraamit, joiden sisällä kaikilla on turvallista elää ja lisäksi se kertoo tärkeysjärjestyksestä vaatiessaan Jumalan ja vanhempien kunnioittamista sekä lähimmäisten rakastamista. Vaikka laki ei ahdista niitä, jotka muutenkin elävät oikein ja iloitsevat elämästään, niin silti se myös osoittaa ihmisen kyvyttömyyden elää täydellisesti, kaikki Jumalan odotukset täyttäen.
Aloitin vertauksella kuumuuden kuvailemisesta ja huomasin, että lopultakin se on jokaisen omakohtaisesti koettava, että voi ymmärtää mitä sanalla kuuma tarkoitetaan. Samalla tavalla tässä kirjoituksessani on monia asioita, jotka ovat joillekin tyhjää sanahelinää vailla merkitystä. Jos joku kieltäytyy kokeilemasta vertauksessa käyttämääni metallitankoa kokeakseen itse varovasti, miltä kappaleen lämpötilan omakohtainen kokeminen tuntuu, niin hänelle on mahdotonta todistaa kuumuuden olevan todellista. Tämä sama pätee myös Jumalan lakiin. Ellei koskaan halua edes tutkia, mitä laki vaatii ihmiseltä, ei myöskään voi kokea itseään syylliseksi lain rikkomiseen.
Totuutta etsivä ihminen ei säästä itseään siinä, että voi kokea epämiellyttävää oloa huomatessaan olevansa kykenemätön rakastamaan toisia ihmisiä kuin itseään. Harva on valmis antamaan vähästään, jotkin eivät anna edes ylimääräisestään. Harvat ovat eläneet niin, etteivät olisi loukanneet toisia ihmisiä ja se osoittaa meidän syyllisyytemme. Jumalan pyhyys on niin ehdotonta, että pienikin aavistus siitä, saa ihmisen tuntemaan itsensä likaiseksi Jumalan edessä, ehdoton pyhyys kun ei salli edes klemmarin varastamista puhumattakaan kaupasta näpistämisestä. Laki ei salli avioliiton ulkopuolista seksiä missään muodossa, eikä pienintäkään halveksivaa ajatusta vanhempia tai muitakaan ihmisiä kohtaan.
Sen lisäksi, että laki suojelee elämää ja yhteisöä, se myös osoittaa väistämättä jokaisen ihmisen syyllisyyden lain rikkojana mutta tärkeää on, ettei lain tarkoitus ole antaa ihmiselle uskoa. Lain ymmärtäminen vain karsii ihmiselle luonnolliset väärät asenteet pyhän Jumalan edessä ja saa ihmisen ymmärtämään tämän olevan täysin riippuvainen Jumalan armosta. Usein Jumalan väitetään olevan paha, koska hän vaatii ihmiseltä tätä asennetta edessään, mutta kyseessä on vain todellisuuden tunnustaminen. Miten mitään pysyvää voisikaan rakentaa valheen varaan, ei niin voi tehdä koska sellainen ei kestä totuuden edessä ja kuten sanottu totuus on varsin raadollinen meistä ihmisistä, ei Jumalasta.
Jumalan armo ei ole riippuvainen meistä ihmisistä, vaan meistä huolimatta Jumala on luvannut meille armonsa. Jumalan armo on tuotu julki Jeesuksessa, jossa Jumala itse tuli luomaansa maailmaan luomansa ihmisen kaltaisuudessa. Jeesuksessa Jumala itse alensi itsensä ihmisen kaltaisuuteen ja kärsi ihmisten vääryyden tuomion, että ihmiset voisivat säästyä itse sitä kokemasta. Jos lapsi heittää kiven naapurin ikkunaan ja isä näkee tapahtuman, niin miten isä voisi antaa lapselle anteeksi jos tämä ei myönnä tekoaan, vaan valehtelee ettei sitä tehnyt. Silti isä ei ole julma vaatiessaan lastaan nöyrtymään, tunnustamaan teon ja pyytämään anteeksi. Se on isän lempeyttä lastaan kohtaan ja samanlaista lempeyttä mutta paljon suuremmassa mittakaavassa me saamme kokea Jeesukselta kun tunnustamme syyllisyytemme ja pyydämme anteeksi.
Jeesuksen armo on todellisuutta, joka ei ole meistä riippuvainen, vaan on meistä huolimatta. Jumalan olemassaolo ja armo ei ole olemassa siksi, että olemme sen saaneet kokea, vaan olemme saaneet kokea sen, koska se on suuri totuus. Totuus on kätketty niin, ettei se ilmesty ihmisille kunniassaan, ennen kuin ihminen itse on valmis ja halukas sen kokemaan. Raamattu ei ole totta siksi, että olemme havainneet sen olevan totta, vaan olemme havainneet sen olevan totta, koska se on.
Mistä sitten näin ehdoton usko, eikös tämä tyrehdytä keskustelun tai ole vain provokaatiota, miksi en voisi myöntää olevani ehkä väärässä. Voisin myöntää olevani väärässä mutta jos sanoisin ettei Jumalaa ole tai ettei Jeesus ole anteeksiantavainen, minun pitäisi myös väittää ettei nuotiossa ollut metallitanko voi olla kuuma koska ei ehkä ole mitään kuumuutta. Olisi todella vaikeaa väittää todellisia asioita olemattomiksi, enkä näe siihen syytä. Myönnän kuitenkin, että yhtä varmasti kuin sana kuumuus on merkityksetön sana sille, joka ei ole sitä kokenut, myös sana armo on merkityksetön sille joka sitä ei ole kokenut. Siitä on turhaa yrittää tehdä mitään päätelmiä oman järkeilyn avulla kuvitellen voivansa tietää mitä se on ilman omaa kokemusta. Yhtä turhaa on väittää sitä olemattomaksi, jos itse kieltäytyy sitä kokemasta.
Jos yrittäisin selittää sitä miten kuumuus koetaan ja kertoisin kuuman raudan koskettamisen olevan kivuliasta, niin siitä syntyisi helposti mielikuva epämiellyttävästä tunteesta ja sellainen joka ei ole itse kokenut miltä jonkin kuuman kappaleen koskettaminen tuntuu, voisi helposti epäillä kokemukseni olevan vain jonkinlainen tunne, joka on vain minun subjektiivinen kokemukseni. Me tiedämme, että kappaleen voi kokea kuumaksi vain silloin kun se on kuuma, kun puhutaan terveestä ihmisestä jolla ei ole aistiharhoja.
Koska en pystyisi vakuuttavasti kuvailemaan kokemukseni aitoutta, yrittäisin selittää sitä, että jokin kappale voi olla todellakin kuuma, ilman että siihen liittyy minun omaa kokemusta. Näin voisin yrittää perustella oman kokemukseni olevan oikea mutta jos minulla ei olisi välineitä joilla havainnollistaisin sanomaani, se ei vakuuttaisi kuulijaa.
Lopulta ainoa keino saada kuulija vakuuttuneeksi siitä, että kuumuus on todellista, olisi se, että lämmittäisin vaikka jonkin metallikappaleen nuotiossa, esim. metallitangon, ja pyytäisin kuulijaa itseään koskettamaan kappaletta. Ensin kappaleen viileästä päästä ja sen jälkeen lähempää nuotiossa olevaa päätä, jolloin kuulija saisi itse kokea miten selvä ero on kappaleen viileällä osalla ja kuumalla osalla.
Tällä pitkällä vertauksella yritän kuvailla uskoa, koska sitäkään ei pysty selittämään ainoastaan sanoin, ilman selkeää omaa kokemusta. Pelkkä usko ilman uskon lähdettä on yhtä mahdoton ajatus kuin kuumuuden kokeminen ilman kuumuuden lähdettä, joka on kokijasta itsestään riippumaton. Uskoa ja uskomuksia on monenlaisia ja niin on myöskin uskon lähteitä. Jotkin uskomuksista ovat ihmisen kehittämiä, eli silloin uskon lähde on ihminen mutta on myös uskoa, jonka lähde on Jumala ja sellainen usko ei ole vain uskomus, vaan kohde on itse todellinen, eihän hän muuten voisi olla uskon lähde.
Useiden uskontojen ja uskomusten alkuperä on helppoa jäljittää ja niistä voidaan nähdä ne syyt, miksi ne on alun perin kehitetty. Usko Jeesukseen poikkeaa selvästi kaikista muista uskonnoista, eikä sitä ehkä pitäisi sanoa uskonnoksi lainkaan mutta käytän tätä nimitystä selvyyden vuoksi. Myös Jeesus uskon alkuperä ja syyt on helposti jäljitettävissä ja harvinaista siinä on, että dokumentit Jeesus uskon alkuajoilta on säilyneet muuttumattomina, mitä nyt joitain kieliongelmia on havaittu eri kielille kääntämisen yhteydessä. Raamattu myös kestää tarkastelun, toisin kuin muiden uskontojen pyhinä pidetyt kirjoitukset. Jos vain murto osa siitä kriittisestä tutkinnasta, jota Raamattua kohtaan on suoritettu, olisi tehty minkä tahansa muun uskonnon pyhille kirjoituksille, niin sellaisen tutkinnan seurauksena olisi voitu osoittaa muiden uskontojen kirjoitukset kestämättömiksi, niin asiallisesti, kuin historiallisestikin. Tätä en sano siksi, että olisin niin ylimielinen muita uskontoja kohtaan, vaan tämä on huomioitava tosiasia silloin, kun kysytään miksi jokin uskonto olisi luotettavampi kuin toinen.
Tieteen on sanottu vapauttavan ihmiskunnan uskonnoista, koska tiede tarjoaa selityksen kaikkeen olevaan. Se on paljon sanottu ja itse asiassa vaatii paljon uskoa. Tiede on kyennyt selittämään monia perusasioita maailmasta niiden havaintojen perusteella, mitä on tehty. Huomattavaa on, että tiede itsessään tekee vain havaintoja maailmasta ja havaittuaan tiettyjen luonnonlakien toimivan toistuvasti samalla tavalla, siitä toiminnasta muodostetaan kaava, jolla voidaan ennustaa vastaavan tapahtuman kulku myöskin toisessa tilanteessa. Näin tiedämme miten paljon silta kestää kuormaa, ennen kuin sortuu ja voimme tehdä riittävän lujia siltoja. Tiede ei siis määritä tai määrää mitään tapahtumia, vaan on tapahtumista riippumaton passiivinen havaitsija.
Kun tiede on pystynyt havaitsemaan ja selittämään jonkin tapahtuman, jonka mekanismia ei aikaisemmin ymmärretty, uskotaan tieteen pystyvän selittämään myöskin ne asiat, joita se ei vielä pysty selittämään. Tämä on uskoa tieteeseen. Vertauksena voisi sanoa, että kun Jumala on Raamatussa ilmoittanut joitakin tapahtumia, niin sen jälkeen kun lupausten on havaittu olevan luotettavia, uskotaan myöskin muiden tapahtumien tapahtuvan juuri niin kuin Jumala on ne ilmoittanut. Tämä on uskoa Jumalaan. Tieteeseen sanotaan olevan turvallisempaa uskoa, koska se korjaa itse itseään, mutta silloin myös myönnetään, että tieteelliset saavutukset eivät kerro lopullista totuutta. Kun Jumalan totuuden väitetään olevan lopullinen ja muuttumaton, niin sitä ei voida arvioida tieteellisen totuuden pohjalta, joka muuttuu jatkuvasti.
Jos ajattelisimme, ettei elämä itsessään olekaan kovin merkityksellistä, vaan se on vain sana jolla kuvataan ihmisen kohdalla sitä aikaa, joka on ihmisen kehityksessä yksi vaihe. Vaihe, joka kertoo ajasta kun ihmisalkio kasvaa ja kehittyy lannoitteeksi kasveille. Tähän väliin jäävää aikaa kuvataan sanalla elämä, kehdon ja haudan välistä aikaa. Silloin sana elämä tarkoittaa vain pientä biologista ilmiötä, jonka myötä ihmisen alusta kehittyy lannoitetta ja silloin voisimme sanoa elämän olevan varsin merkityksetöntä. Silloin ihminen on vain biologinen organismi, joka kulkee tietyn kehityskaaren ja vääjäämättä häviää. Tällainen ajattelu on lähtöisin ihmisistä, eli biologisista organismeista itsestään, jotka itse yrittävät määrittää omaa olemustaan, mutta onko se oikea? Miksi luottaisimme itseään mielenkiintoisiksi biologisiksi organismeiksi kuvaileviin ihmisiin?
Tällaisella ajattelulla on myös syynsä. On sanottu, että tämän ajattelun omaksuminen tekee ihmisestä vapaan, vapaan uskonnoista ja vapaan moraalisista normeista. Tässäkin on perää sen verran, että tietenkin tämän ajattelun omaksuminen vapauttaa ihmisen elämään täysillä ja etsimään nautintoja joka hetkeen muusta välittämättä, tyhjästä olen tullut ja tyhjiin pian raukean, joten parasta unohtaa murheet joita vastuullisuus voisi tuoda tullessaan. Ajattelumalli on tuttu jo Raamatun ajoilta, Jeesuskin kertoo: ” Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.”
Syöminen ja juominen liitettiin selvästi juhliin ja siitä puhutaan Raamatussa myös positiiviseen sävyyn, mutta myöskin muistutetaan, että siihen keskittyminen elämässä, kertoo väärästä ja vastuuttomasta asenteesta.
Toivottavasti nämä huomiot herättävät ajattelemaan uskon olemusta. Onhan merkityksellistä, että pidämmepä elämämme pohjana millaista maailmankatsomusta tahansa, niin se perustuu aina varsin suurelta osalta uskoon. Siksi on tärkeää selvittää itselleen, onko minun uskoni perusteltu, vai uskonko johonkin ihmisestä lähtöisin olevaan ja kenties tarkoitushakuiseen uskomukseen tai väittämään. Yleensä hyvä motto on se, että silloin kun väitteen esittäjä hakee sillä itselleen kunniaa tai hyväksyntää, niin väite on esitetty väärin motiivein todellisuuden etsinnän kannalta. Todellisuus on usein niin raadollinen meidän ihmisten itsemme suhteen, että sitä ei halua hyväksyä sellaisenaan, vaan tavalla tai toisella pyrkii selittelemään asioita parhain päin itsensä kannalta.
Väitän, että Raamatun kautta annettu Jumalan laki on tarkoitettu meidän ihmisten hyväksi. Laki suojelee elämää kieltämällä tappamisen, se suojelee ihmistä ja hänen omaisuuttaan kieltämällä varastamisen, se suojelee avioliittoa kieltämällä huorin tekemisen. Laki asettaa elämälle perusraamit, joiden sisällä kaikilla on turvallista elää ja lisäksi se kertoo tärkeysjärjestyksestä vaatiessaan Jumalan ja vanhempien kunnioittamista sekä lähimmäisten rakastamista. Vaikka laki ei ahdista niitä, jotka muutenkin elävät oikein ja iloitsevat elämästään, niin silti se myös osoittaa ihmisen kyvyttömyyden elää täydellisesti, kaikki Jumalan odotukset täyttäen.
Aloitin vertauksella kuumuuden kuvailemisesta ja huomasin, että lopultakin se on jokaisen omakohtaisesti koettava, että voi ymmärtää mitä sanalla kuuma tarkoitetaan. Samalla tavalla tässä kirjoituksessani on monia asioita, jotka ovat joillekin tyhjää sanahelinää vailla merkitystä. Jos joku kieltäytyy kokeilemasta vertauksessa käyttämääni metallitankoa kokeakseen itse varovasti, miltä kappaleen lämpötilan omakohtainen kokeminen tuntuu, niin hänelle on mahdotonta todistaa kuumuuden olevan todellista. Tämä sama pätee myös Jumalan lakiin. Ellei koskaan halua edes tutkia, mitä laki vaatii ihmiseltä, ei myöskään voi kokea itseään syylliseksi lain rikkomiseen.
Totuutta etsivä ihminen ei säästä itseään siinä, että voi kokea epämiellyttävää oloa huomatessaan olevansa kykenemätön rakastamaan toisia ihmisiä kuin itseään. Harva on valmis antamaan vähästään, jotkin eivät anna edes ylimääräisestään. Harvat ovat eläneet niin, etteivät olisi loukanneet toisia ihmisiä ja se osoittaa meidän syyllisyytemme. Jumalan pyhyys on niin ehdotonta, että pienikin aavistus siitä, saa ihmisen tuntemaan itsensä likaiseksi Jumalan edessä, ehdoton pyhyys kun ei salli edes klemmarin varastamista puhumattakaan kaupasta näpistämisestä. Laki ei salli avioliiton ulkopuolista seksiä missään muodossa, eikä pienintäkään halveksivaa ajatusta vanhempia tai muitakaan ihmisiä kohtaan.
Sen lisäksi, että laki suojelee elämää ja yhteisöä, se myös osoittaa väistämättä jokaisen ihmisen syyllisyyden lain rikkojana mutta tärkeää on, ettei lain tarkoitus ole antaa ihmiselle uskoa. Lain ymmärtäminen vain karsii ihmiselle luonnolliset väärät asenteet pyhän Jumalan edessä ja saa ihmisen ymmärtämään tämän olevan täysin riippuvainen Jumalan armosta. Usein Jumalan väitetään olevan paha, koska hän vaatii ihmiseltä tätä asennetta edessään, mutta kyseessä on vain todellisuuden tunnustaminen. Miten mitään pysyvää voisikaan rakentaa valheen varaan, ei niin voi tehdä koska sellainen ei kestä totuuden edessä ja kuten sanottu totuus on varsin raadollinen meistä ihmisistä, ei Jumalasta.
Jumalan armo ei ole riippuvainen meistä ihmisistä, vaan meistä huolimatta Jumala on luvannut meille armonsa. Jumalan armo on tuotu julki Jeesuksessa, jossa Jumala itse tuli luomaansa maailmaan luomansa ihmisen kaltaisuudessa. Jeesuksessa Jumala itse alensi itsensä ihmisen kaltaisuuteen ja kärsi ihmisten vääryyden tuomion, että ihmiset voisivat säästyä itse sitä kokemasta. Jos lapsi heittää kiven naapurin ikkunaan ja isä näkee tapahtuman, niin miten isä voisi antaa lapselle anteeksi jos tämä ei myönnä tekoaan, vaan valehtelee ettei sitä tehnyt. Silti isä ei ole julma vaatiessaan lastaan nöyrtymään, tunnustamaan teon ja pyytämään anteeksi. Se on isän lempeyttä lastaan kohtaan ja samanlaista lempeyttä mutta paljon suuremmassa mittakaavassa me saamme kokea Jeesukselta kun tunnustamme syyllisyytemme ja pyydämme anteeksi.
Jeesuksen armo on todellisuutta, joka ei ole meistä riippuvainen, vaan on meistä huolimatta. Jumalan olemassaolo ja armo ei ole olemassa siksi, että olemme sen saaneet kokea, vaan olemme saaneet kokea sen, koska se on suuri totuus. Totuus on kätketty niin, ettei se ilmesty ihmisille kunniassaan, ennen kuin ihminen itse on valmis ja halukas sen kokemaan. Raamattu ei ole totta siksi, että olemme havainneet sen olevan totta, vaan olemme havainneet sen olevan totta, koska se on.
Mistä sitten näin ehdoton usko, eikös tämä tyrehdytä keskustelun tai ole vain provokaatiota, miksi en voisi myöntää olevani ehkä väärässä. Voisin myöntää olevani väärässä mutta jos sanoisin ettei Jumalaa ole tai ettei Jeesus ole anteeksiantavainen, minun pitäisi myös väittää ettei nuotiossa ollut metallitanko voi olla kuuma koska ei ehkä ole mitään kuumuutta. Olisi todella vaikeaa väittää todellisia asioita olemattomiksi, enkä näe siihen syytä. Myönnän kuitenkin, että yhtä varmasti kuin sana kuumuus on merkityksetön sana sille, joka ei ole sitä kokenut, myös sana armo on merkityksetön sille joka sitä ei ole kokenut. Siitä on turhaa yrittää tehdä mitään päätelmiä oman järkeilyn avulla kuvitellen voivansa tietää mitä se on ilman omaa kokemusta. Yhtä turhaa on väittää sitä olemattomaksi, jos itse kieltäytyy sitä kokemasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yritä suraavalla kerralla tiivistää sanottavasi. En lue yhtäkään viestiä, joka on pitempi, kuin A nelonen.
Esitä juttusi nasevammin, pliis!
>>mielikuva epämiellyttävästä tunteesta ja sellainen joka ei ole itse kokenut miltä jonkin kuuman kappaleen koskettaminen tuntuu, voisi helposti epäillä kokemukseni olevan vain jonkinlainen tunne, joka on vain minun subjektiivinen kokemukseni. Me tiedämme, että kappaleen voi kokea kuumaksi vain silloin kun se on kuuma, kun puhutaan terveestä ihmisestä jolla ei ole aistiharhoja.>Koska en pystyisi vakuuttavasti kuvailemaan kokemukseni aitoutta, yrittäisin selittää sitä, että jokin kappale voi olla todellakin kuuma, ilman että siihen liittyy minun omaa kokemusta. Näin voisin yrittää perustella oman kokemukseni olevan oikea mutta jos minulla ei olisi välineitä joilla havainnollistaisin sanomaani, se ei vakuuttaisi kuulijaa.>Lopulta ainoa keino saada kuulija vakuuttuneeksi siitä, että kuumuus on todellista, olisi se, että lämmittäisin vaikka jonkin metallikappaleen nuotiossa, esim. metallitangon, ja pyytäisin kuulijaa itseään koskettamaan kappaletta. >Tällä pitkällä vertauksella yritän kuvailla uskoa, koska sitäkään ei pysty selittämään ainoastaan sanoin, ilman selkeää omaa kokemusta.>Useiden uskontojen ja uskomusten alkuperä on helppoa jäljittää ja niistä voidaan nähdä ne syyt, miksi ne on alun perin kehitetty. Usko Jeesukseen poikkeaa selvästi kaikista muista uskonnoista, eikä sitä ehkä pitäisi sanoa uskonnoksi lainkaan mutta käytän tätä nimitystä selvyyden vuoksi.>Myös Jeesus uskon alkuperä ja syyt on helposti jäljitettävissä ja harvinaista siinä on, että dokumentit Jeesus uskon alkuajoilta on säilyneet muuttumattomina, > Raamattu myös kestää tarkastelun, toisin kuin muiden uskontojen pyhinä pidetyt kirjoitukset. >Tieteen on sanottu vapauttavan ihmiskunnan uskonnoista, koska tiede tarjoaa selityksen kaikkeen olevaan. Se on paljon sanottu ja itse asiassa vaatii paljon uskoa.>Kun tiede on pystynyt havaitsemaan ja selittämään jonkin tapahtuman, jonka mekanismia ei aikaisemmin ymmärretty, uskotaan tieteen pystyvän selittämään myöskin ne asiat, joita se ei vielä pysty selittämään.>Vertauksena voisi sanoa, että kun Jumala on Raamatussa ilmoittanut joitakin tapahtumia, niin sen jälkeen kun lupausten on havaittu olevan luotettavia, uskotaan myöskin muiden tapahtumien tapahtuvan juuri niin kuin Jumala on ne ilmoittanut. Tämä on uskoa Jumalaan.>Tieteeseen sanotaan olevan turvallisempaa uskoa, koska se korjaa itse itseään, mutta silloin myös myönnetään, että tieteelliset saavutukset eivät kerro lopullista totuutta. Kun Jumalan totuuden väitetään olevan lopullinen ja muuttumaton, niin sitä ei voida arvioida tieteellisen totuuden pohjalta, joka muuttuu jatkuvasti.>Jos ajattelisimme, ettei elämä itsessään olekaan kovin merkityksellistä, vaan se on vain sana jolla kuvataan ihmisen kohdalla sitä aikaa, joka on ihmisen kehityksessä yksi vaihe.> Vaihe, joka kertoo ajasta kun ihmisalkio kasvaa ja kehittyy lannoitteeksi kasveille. Tähän väliin jäävää aikaa kuvataan sanalla elämä, kehdon ja haudan välistä aikaa. Silloin sana elämä tarkoittaa vain pientä biologista ilmiötä, jonka myötä ihmisen alusta kehittyy lannoitetta ja silloin voisimme sanoa elämän olevan varsin merkityksetöntä. >Tällainen ajattelu on lähtöisin ihmisistä, eli biologisista organismeista itsestään, jotka itse yrittävät määrittää omaa olemustaan, mutta onko se oikea? Miksi luottaisimme itseään mielenkiintoisiksi biologisiksi organismeiksi kuvaileviin ihmisiin? >Tällaisella ajattelulla on myös syynsä. On sanottu, että tämän ajattelun omaksuminen tekee ihmisestä vapaan, vapaan uskonnoista ja vapaan moraalisista normeista.>Tässäkin on perää sen verran, että tietenkin tämän ajattelun omaksuminen vapauttaa ihmisen elämään täysillä ja etsimään nautintoja joka hetkeen muusta välittämättä, tyhjästä olen tullut ja tyhjiin pian raukean, joten parasta unohtaa murheet joita vastuullisuus voisi tuoda tullessaan>Ajattelumalli on tuttu jo Raamatun ajoilta, Jeesuskin kertoo: ” Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.”>Toivottavasti nämä huomiot herättävät ajattelemaan uskon olemusta. Onhan merkityksellistä, että pidämmepä elämämme pohjana millaista maailmankatsomusta tahansa, niin se perustuu aina varsin suurelta osalta uskoon. >Syöminen ja juominen liitettiin selvästi juhliin ja siitä puhutaan Raamatussa myös positiiviseen sävyyn, mutta myöskin muistutetaan, että siihen keskittyminen elämässä, kertoo väärästä ja vastuuttomasta asenteesta.> Siksi on tärkeää selvittää itselleen, onko minun uskoni perusteltu, vai uskonko johonkin ihmisestä lähtöisin olevaan ja kenties tarkoitushakuiseen uskomukseen tai väittämään. >Väitän, että Raamatun kautta annettu Jumalan laki on tarkoitettu meidän ihmisten hyväksi. Laki suojelee elämää kieltämällä tappamisen, se suojelee ihmistä ja hänen omaisuuttaan kieltämällä varastamisen, se suojelee avioliittoa kieltämällä huorin tekemisen. Laki asettaa elämälle perusraamit, joiden sisällä kaikilla on turvallista elää ja lisäksi se kertoo tärkeysjärjestyksestä vaatiessaan Jumalan ja vanhempien kunnioittamista sekä lähimmäisten rakastamista. >Jos joku kieltäytyy kokeilemasta vertauksessa käyttämääni metallitankoa kokeakseen itse varovasti, miltä kappaleen lämpötilan omakohtainen kokeminen tuntuu, niin hänelle on mahdotonta todistaa kuumuuden olevan todellista.>Mistä sitten näin ehdoton usko, eikös tämä tyrehdytä keskustelun tai ole vain provokaatiota, miksi en voisi myöntää olevani ehkä väärässä. Voisin myöntää olevani väärässä mutta jos sanoisin ettei Jumalaa ole tai ettei Jeesus ole anteeksiantavainen, minun pitäisi myös väittää ettei nuotiossa ollut metallitanko voi olla kuuma koska ei ehkä ole mitään kuumuutta. Olisi todella vaikeaa väittää todellisia asioita olemattomiksi, enkä näe siihen syytä.
Kunnioitan mielipidettäsi ja vakaumustasi mutta en voi olla samaa mieltä, jos et perustele paljon paremmin. Ymmärrän kyllä, että tarkat perustelut jäävät varsinkin näissä asioissa joissa niiden esittäminen on mahdotonta.
Et tainnut ymmärtää, että kertomukseni kuumuudesta oli vertausta. Saunassakin voi olla kuuma, eikä siitä jää pysyviä paloarpia, kuumuus on silti todellista. En pitänyt tarpeellisena kirjoittaa tarkemmin lämpötiloista, koska vertauksessa periaate on tärkein.
Olen samaa mieltä, että tieteen tehtävä on vain tehdä havaintoja, että niitä voidaan käyttää hyödyksi vaikka sen sillan rakentamisessa mutta havaintojen tekemisen tarkkuus muuttuu ja joskus tehdään entisten havaintojen kanssa ristiriitaisia havaintoja, jolloin havaintojen tulkintaakin joudutaan muuttamaan. Kansanomaisesti sanottuna siis tieteellinen totuus on jatkuvassa muutostilassa ja sen takia sen pohjalta ei voida arvioida lopullista totuutta. Lisäksi tieteellisten havaintojen teko ja tulkinta ovat rajallisia, eivätkä ota huomioon kaikkea, eli eivät yleensä ole koko totuus.
Usko Jeesukseen on itsessään eräs asia jota ei voida analysoida mutta Jeesus itse voi osoittaa ihmiselle omakohtaisesti sen olevan perusteltua ja totuudellista.
Raamatun historiallisesta taustasta löytyy runsaasti tietoa myös internetistä ja siihen kyllä kannattaa tutustua. Neljännellä vuosisadalla tehtyihin valintoihin siitä, mitkä kirjat otetaan mukaan Raamattuun (joka on kirja kokoelma) on varsin hyvät perustelut. Pois jätetyt kirjatkin löytyvät tarvittaessa, monet jopa suomennettuna.
>>Kunnioitan mielipidettäsi ja vakaumustasi mutta en voi olla samaa mieltä, jos et perustele paljon paremmin. Ymmärrän kyllä, että tarkat perustelut jäävät varsinkin näissä asioissa joissa niiden esittäminen on mahdotonta.>Et tainnut ymmärtää, että kertomukseni kuumuudesta oli vertausta. Saunassakin voi olla kuuma, eikä siitä jää pysyviä paloarpia, kuumuus on silti todellista. En pitänyt tarpeellisena kirjoittaa tarkemmin lämpötiloista, koska vertauksessa periaate on tärkein.>Olen samaa mieltä, että tieteen tehtävä on vain tehdä havaintoja, että niitä voidaan käyttää hyödyksi vaikka sen sillan rakentamisessa mutta havaintojen tekemisen tarkkuus muuttuu.....
Niin tiede tekee havaintoja ja todentaa ne ja kun havaintovälineet tarkentuvat, se tekee tarkempia havaintoja, entä sitten?
>>Usko Jeesukseen on itsessään eräs asia jota ei voida analysoida mutta Jeesus itse voi osoittaa ihmiselle omakohtaisesti sen olevan perusteltua ja totuudellista.>Raamatun historiallisesta taustasta löytyy runsaasti tietoa myös internetistä ja siihen kyllä kannattaa tutustua. Neljännellä vuosisadalla tehtyihin valintoihin siitä, mitkä kirjat otetaan mukaan Raamattuun (joka on kirja kokoelma) on varsin hyvät perustelut. Pois jätetyt kirjatkin löytyvät tarvittaessa, monet jopa suomennettuna.
epäuskoinen tietoon, että olen tarttunut kuumaan rautaan varmaan satoja kertoja elämässäni ja varmaan tartun vieläkin.
Epäilempä ettei sellaisia uskovia tuskin ateistejakaan on olemassa jotka ensikerralla ovat uskoneet raudan kuumuuteen.
Ei tavallinen syntinenkään sentään tuollaisia tarinoita usko.
Epäusko saa vallan ja taas otetaan kiinni kuumaan rautaan. Ei uskominen läheskään noin yksinkertaista ole. Uskokaa nyt vaikka huviksenne, älkääkä puhuko ulostetta.
Kuinka monet kerrat olette panneet kuuman perunan suuhunne epäuskossanne?
Oletteko ryypänneet kuumaa kahvetta vaikka olette tienneet, mutta ette ole uskoneet sen olevan kuumaa?
Savonarolakin nauraa tuollaisille tarinoille.
Kirjoitit:
"Vai muuttui se nyt vertaukseksi, vaikka toistelit ja todistelit sitä moneen kertaan, niinhän se menee teillä aina Raamatunkin kanssa, kun tekstin osoittaa järjettömäksi, se onkin sitten vertauskuvaalinen, muutenhan se on kirjoitettu "Pyhän Hengen" vallassa ja on taas kirjaimellisesti totta?
Olisiko hyvä mainita, että tämä on nyt vertauskuvallinen, kun esittää väittämiä."
Lainaan kirjoitustani:
"Tällä pitkällä vertauksella yritän kuvailla uskoa, koska sitäkään ei pysty selittämään ainoastaan sanoin, ilman selkeää omaa kokemusta. Pelkkä usko ilman uskon lähdettä on yhtä mahdoton ajatus kuin kuumuuden kokeminen ilman kuumuuden lähdettä, joka on kokijasta itsestään riippumaton. "
Siis lyhyesti, sanoin varsin selvästi sen olevan vertaus. Taisit lukea kirjoitukseni varsin nopeasti kun tämä jäi huomaamatta. Se on kuitenkin epäoleellista tässä keskustelussa.
Kirjoitit:
"Raamatun kokoamisen perustelut varmaan lötyy kun uskovaiset sen itselleen ja muille perustelevat omien näkemyksiensä mukaan.
Kuinka uskottavia ne perustelut sitten on, onkin ihan eri juttu, se onkin sitten taas uskosta kiinni? "
Vastaan, että Raamatun koko totuudellisuus lepää sen varassa, että Jeesus on Jumalan Poika. Kirjoitin vähän aikaa sitten toisessa yhteydessä tästä näin:
"En uskoisi Raamatun olevan Jumalasta lähtöisin, Jumalan sanaa, ellei Jeesus itse olisi niin todistanut. Kukaan ihminen ei voi määrittää sitä mikä hyväksytään Jumalan sanaksi, mutta Jumala itse voi. Koko Raamatun arvovalta lepää täysin sen päällä, että Jeesus todellisesti on Jumalan Poika. Jeesuksen tekemiä ihmeitä voi arvioida ja muita Jeesuksen Jumaluudesta kertovia asioita voi puolustaa tai olla vastaan mutta tästä asiasta, näin uskoisin, voi saada ehdottoman varmuuden vain siten, että saa omakohtaisen todistuksen suoraan Jeesukselta. Järjelle on mahdotonta väite siitä, että Jeesus todella elää ja häneen voi saada yhteyden mutta ennakkoluulot joutuvat taipumaan todellisuuden edessä silloin kun niin käy itselle."
Jälleen siis tulee esille kirjoitukseni tärkein asia, eli omakohtainen Jeesuksen armon kokeminen. Vasta se voi antaa tyydyttävän vastauksen niihin kysymyksiin jotka muuten jäävät avoimiksi.
>>Siis lyhyesti, sanoin varsin selvästi sen olevan vertaus. Taisit lukea kirjoitukseni varsin nopeasti kun tämä jäi huomaamatta. Se on kuitenkin epäoleellista tässä keskustelussa. >Jälleen siis tulee esille kirjoitukseni tärkein asia, eli omakohtainen Jeesuksen armon kokeminen. Vasta se voi antaa tyydyttävän vastauksen niihin kysymyksiin jotka muuten jäävät avoimiksi.