MUMMO JA MINÄ SUNNUNTAI-AAMUNA

Jumalani maan päällä kirjoitti:

Minä haluan lähettää hänelle tänään
viestin, jonkun viestin vaan.
Vaikka en tiedä onko se liian
AIKAISTA.

Mummo: Ei, johan se on kohta jo, jo
aivan liian myöhäistä.

Minä kirjoitan sille jotain, jotain
omaperäistä.

Mummo: Täytyyhän sinun jotain osata kirjoittaa.

Niin, mutta... Minä toivon ettei hän
minua unohtaisi, niin, ettei hän minua
unohda.

Mummo: Osaatko kirjoittaa mitään?

Minä toivon että... Kunpa yksikin
viestini merkitsisi hänelle minun
läsnäoloni jatkuvuutta, niin suurta, niin suurta...

Mummo: niin?

Suurta kaipausta. - Kumpa hän ei unohtaisi minua.

Mummo: Mutta ethän sinä, ethän sinä..
Jos sinä et mitään osaa sinne kirjoittaa, entäs sitten?

Joku kaunis lause multa syntyy, tiedän. Kaunis lause joka...

Mummo: - näyttää. Ehkäpä tällainen, toivon sinulla siellä kaiken olevan hyvin, ja toivon vielä sinulle erittäin antoisaa lomaa. Minusta sinun
ei tarvitse välittää, en ole tielläsi.
Noh, miltä kuulostaa?

Voi jumalauta mitä teatteriesitystä
- ajattelen.

Minä olen raivona. Ensin minua kiusataan, sitten minua kiusataan
taas.
Nyt vielä enemmän.

Voi jumalauta mitä teatteriesitystä
- ajttelen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä