oletko koskaan muuttanut ihan vieraaseen kaupunkiin

Monta kertaa. Se on yllättävän mukavaa.

Kyllä olen, mutta olen vielä melko nuori (24), joten uskon että noita muuttoja sellaiseen kaupunkiin mistä en tunne ketään tulee vielä melko monta lisää.

Eipä tuo nyt mitenkään vaikeaa ole kotiutua uuteen kaupunkiin, kunhan vain on töissä/koulussa ja hakeutuu siellä sitten uusien ihmisten pariin. Kaikista vaikein muutto tähän mennessä on ollut 4kk kestänyt kesätyö eräässä itä-Suomalaisessa pikkukunnassa jossa en onnistunut tutustumaan yhteenkään oman ikäiseeni ihmiseen, sillä työpaikka ja oikeastaan koko paikkakunta oli todella pieni ja tiesin että viettäisin siellä vain sen verran aikaa kuin tuo työ kestää, joten ei ollut paljoa omaakaan motivaatiota alkaa etsimään uusia kavereita.

Epälooginen ketju. Ei ATM:t muuta koskaan. Ainakaan pois äidin helmoista.

Ätmeille suosittelen kokeilemaan muuttoa jos ei ole sitä tehnyt. Avartaa, opettaa, repii irtii kaavoista, mahdollistaa uuden alun.

Olen kerran opiskelemaan mennessäni, mut muutamasta opiskelutoverista tuli kavereita ensimmäisen vuoden aikana. Onhan se kun ajattelee niin aika yksinäistä olla vieraalla paikkakunnalla jossa et tunne ketään... mut sen oon huomannu et aikaa se vie meikäläisellä edes sopeutua uuteen paikkaan.

Opiskelemaan lähtiessä, silloin en oikeasti tuntenut ketään opiskelupaikkakunnalta. Sen jälkeen olen vaihtanut kaupunkia pari kertaa, mutta en yksin.

Jotkuthan ei koskaan koe tätä.

Monta kertaa. Alussa voi joutua olemaan sellaistekin ihmisten kanssa, jotka eivät ole niin kivoja ja hauskoja kuin edellisissä paikoissa, mutta se on luonnollista. Jotkut ihmiset huutelevat 'käyttävänsä ihmisiä hyväkseen' kun ei ole parempaa seuraa heilläkään, itse en kehtaisi, mutta sitä se on ja voi olla puolin ja toisin.

Töiden takia olen joutunut muuttamaan. Sanoisin näin että se on paljon vaikeampi tie löytää sosiaaliset piirit kuin opiskelu. Opiskelijoillahan on todella monella sama tilanne, että ollaan muutettu jostain opiskelemaan ja uuteen paikkakuntaan lähdetään tutustumaan sit luokkakavereiden kans esim illanvieton merkeissä jne. Eli helppoo se on opiskelijoille. Sit ku 3 kybäsenä meet töihin ulkopaikkakunnalle niin se ei käykkään enää niin helposti. Työkavereilla on jo omat lapsuudenystävät, perheet ja muuta kautta hankitut vahvat sosiaaliset piirit. Niihin meinaa olla aika vaikeeta änkee mukaan. Itsellä synyt vaan aika pinnallisia ihmissuhteita. En ole kovinkaan hyvä ilman hyvää syytä änkemään toisten piireihin jos ei niihin kutsuta. Ja ymmärrettäväähän se onkin. Olihan itsellänikin kotipaikkakunnalla työkaverit ja ns oikeet kaverit erikseen.

Mut todetaan näin tähän loppuun et jos joku nyt miettii "alusta aloitusta" niin ainut paikka suomessa siihen on uusimaa, mieluiten helsinki. Ainoo paikka jossa ei tod kukaan kysy ihmetellen et: miks tänne muutit? Hetken helsingissä asuneena voin sanoa et varmasti on suomen avoimimmat ihmiset siellä. Huomattu niin harrastuksissa, työelämässä ja yöelämässä. Vaikka ei helsinki nyt maailman mittakaavassa niin metropoli ole niin kyllä se sitä suomen mittakaavassa on. Ihmiset siellä ovat jo nähneet niin paljon kaikkea ettei heitä jaksa kiinostaa mistä joku tyyppi on tullut ja miksi ja mitkä hänen tarkoitusperänsä ovat kunhan vaan on hyvä tyyppi.

"oletko koskaan muuttanut ihan vieraaseen kaupunkiin"

-Olen.
Olen muuttanut pari kertaa myös ihan vieraaseen maahan. Elämäni parhaimpia kokemuksia. Suosittelen. =)