Liityin helluntaiseurakuntaan vuonna 1998. Erosin luterilaisesta kirkosta vuonna 2010 ja liityin roomalaiskatoliseen. Katolinen oppi on parempi kuin luterilainen, mutta myös helluntailaisessa opissa on totuutta mukana. Siksi en ole eronnut helluntaiseurakunnasta. Kun lukee luterilaisten vihaa tihkuvia kirjoituksia 'uudestikastajia' vastaan, en ymmärrä miksi helluntailaisissa on Ev. Lut. kirkon jäseniä.
Erosin luterilaisesta kirkosta
Pasi Toivonen
10178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käytännössä luterilaisuus on evankeliumilla puhdistettua roomalais-katolisuutta. Minäkään en ymmärrä, miksi helluntailaisissa on paljon Suomen evankelis- luterilaisin kirkon jäseniä yhdistysmuotoisissa helluntaiseurakunnissa? Suomen Helluntaikirkossa kaksoisjäsenyys ei ole mahdollista.
Mielestäni Jumalan armosta, uskon kautta pelastuneita syntisiä löytyy niin roomalais-katolisesta kirkosta, evankelis- luterilaisesta kirkosta, yhdistysmuotoisista helluntaiseurakunnista, Helluntaikirkosta, Ortodoksikirkosta, Metodistikirkosta, Anglikaanikirkosta ja niin edelleen…..
Herra Jeesus on täynnä armoa ja totuutta, ja missä ei ole armoa, niin ei ole totuuttakaan.
”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
(Joh.1:14)
Minä en ole koskaan ymmärtänyt näitä seurakunnasta seurakuntaan hyppijöitä, kerrotaan kuinka tuli uskoon ja sitten erosin siitä ja menin siihen seurakuntaan,miksei siellä omassa seurakunnassa johon kuuluu voi pysyä uskoontulon jälkeen.,
"uskon kautta pelastuneita syntisiä löytyy niin..."
Katselen tässä juuri TV-jumalanpalvelusta Matteuksen kirkosta ja helluntailaistaustaisen Arto Antturin tuomionpäivän saarnaa ja Karolina Vidgrenin huippua liturgiointia. Taas kerran lapsikasteen pelastava merkitys jää parannuksenteon ja henkilökohtaisen uskomisen taustalle.
Vaikeus situoutumiseen ja liittymiseen johtuu perusturvan puuttumisesta. Tämä turvallisuus syntyy jo odotusaikana kohdussa ja heti syntymän jälkeen suhteesta ensimmäiseen hoivaajaan.
Perusturvaton ihminen on kasiken aikaa vaikeuksissa kaikkien sellaisten ihmissuhteidensa kanssa, jotka edellyttävät sitoutumista ja liittymistä toisten ihmisten kanssa.
Avioliitto on tyypillisin tällainen yhdessä elämisen muoto, joka käörsii suunnattomasti perusturvattomasta osapuolesta tai osapuolista. Myös seurakunnassa tulee ongelmia ihmisestä joka ei koskaan tiedä ollako vai eikö olla.
Asia ei pareane yhtään puolisoa taikka seurakuntaa vaihtamalla, vaan asianmukaiseen terapiahoitoon hakeutumalla ja siihen paneutumalla.
Vuosien varrella suomut karisivat silmistäni ja totesin että helluntailaisuus ei ole "ainoa oikea oppi".
no onkos Raamatun oppi ainoa oppi tässä mielessä ?
eikös helluntaita pidä verrata siihen, eikä muuhun.
Helluntailaisuudessa on sellaista mikä ei ole sopusoinnussa Raamatun opetuksen kanssa, kuten luullakseni myös roomalaiskatolisessa kirkossa. Kuitenkin jotkin perusasiat ovat RKK:ssa paremmin yhdenmukaisia Raamatun opetuksen kanssa.
Täydellistä kirkkokuntaa en ole löytänyt, mutta on etsittävä lähinnä raamatullisin.
Helluntaiseurakunta ei anna sitä mitä se lupaa. Se on pinnallinen, eikä sen oppirakennelmat kestä vähänkään tarkemman raamatuntutkinnan kanssa. Se perustuu nk. fundamentalismille, mutta raamattua ei voi lukea jae jakeelta ja "tehdä samoin", raamatun oppi on syvällisempi. Kouluttamattomat ihmiset innostuvat fundamentalistisesta tulkinnasta, sillä se ei vaadi mitään syvempiä tietoja ja antaa näennäisen viisauden luulon henkilölle joka osaa aapisen.
Luterilaisuus vastaa kaikkiin kysymyksiin ja sen oppi on kuin matemaattinen kaava, se ei petä missään kohdin.
Katolilaisuus ja ortodoksisuus ovat toisaalta kristikunnan vanhin kirkko ja sisältää salaisuuksia, joita protestanttisuus on karsinut. Kuitenkin sen jotkut päätelmät ovat mielestäni liian pitkälle vietyjä. Katolilaisuuden plussaksi on sanottava, että se on ollut uskollinen kristinopissaan, vaalii Jumalan pyhyyttä, on hengellisesti tasokas ja ihmisystävällinen kirkkokunta. Se kokoaa kaikki suojiinsa.
Aivan turha poukkoilla seurakunnasta toiseen, synnyin evlutina ja olen jotensakin tyytyväinen siihen ja muutenkin olen kiertänyt toisissa seurakunnissa, eikä nämä omaa uskoani vähennä yhtään.
Ja tässä edellä pitkää listaa, jota ei kannata lukea, mutta kuitenkin todistaa, miksi vähänkään ajattelevia kristittyjä ei helluntailaisuus kiinnosta.
Se on täynnä tyhjänpäiväisiä sirkustemppuja, ennusteluja, kummitusjunaa ja muuta Linnanmäelle kuuluvaa sirkushuvia. Ja myös tämä maksaa.