Vaikka täällä moni vaatii, että etiikan ja uskonnon aiheet käsitellään muualla, monen kristinuskoa vastustavankin kirjoitukset näyttävät kiertävän perimmäisten kysymysten äärellä kuten kissa kiertää kuumaa puuroa.
Onko monien kiihkeästi Jumalan olemassaolon ja iankaikkisen elämänkin kieltävien pohjimmaisena toiveena se, että joku ns. uskova pystyy jollakin tavoin todistamaan todeksi niiden miljoonien ihmisten uskon, jonka varaan nämä nykyisen ja tulevan elämänsä sekä iankaikkisuuden toivonsa rakentavat?
Minulla on teille todisteita vaativille hieman surullista kerrottavaa:
Me emme pysty TODISTAMAAN todeksi uskoamme teille uskomattomille, sillä nämä asiat perustuvat kirjaimellisesti uskon, ei tiedon varaan!
Se on vähän samantapainen asia, kuin pikkulapsen luja luottamus oman vanhempansa lupaukseen, että hän ottaa vastaan korkealta paikalta vanhempansa käsivarsille heittäytyvän lapsensa.
Äiti tai isä ei voi millään etukäteen "todistaa", että hän varmasti ottaa lapsensa käsiensä varaan; lapsen on vain luotettava, että niin tapahtuu.
Me uskovat asetamme sekä koko maanpäällisen että myös iankaikkisen elämämme "yhden kortin varaan" eli siihen lujaan luottamukseen, että meidän taivaallinen Isämme ottaa meidät käsivarsilleen sekä tässä elämässä että viimeisellä rajalla.
Meidän on silti tehtävä itse päätöksemme siitä, luotammeko lupauksiin vai emme.
Laskuvarjohyppyyn valmistautuva ihminen asettaa henkensä alttiiksi luottaessaan laskuvarjon toimintaan - ja heittäytyy alas.
Meidän on samoin tehtävä oma päätöksemme - ja heittäydyttävä Jumalan käsivarsien varaan uskoonsa luottaen.
Jos olemme uskoneet turhaan, olemme elämämme päätyttyä vain samassa asemassa kuin jumalattomatkin, paitsi siinä, että useimmiten Jumala antaa lapselleen jo täällä onnellisen ja tasapainoisen elämän.
Iankaikkisuuden rajan toisella puolen vasta näemme, ovatko Isän käsivarret myös siellä meitä kantamassa - itse uskon, että Hän on siellä silloin odottamassa, käsivarret rakastaen ojennettuina ...
Onko monien kiihkeästi Jumalan olemassaolon ja iankaikkisen elämänkin kieltävien pohjimmaisena toiveena se, että joku ns. uskova pystyy jollakin tavoin todistamaan todeksi niiden miljoonien ihmisten uskon, jonka varaan nämä nykyisen ja tulevan elämänsä sekä iankaikkisuuden toivonsa rakentavat?
Minulla on teille todisteita vaativille hieman surullista kerrottavaa:
Me emme pysty TODISTAMAAN todeksi uskoamme teille uskomattomille, sillä nämä asiat perustuvat kirjaimellisesti uskon, ei tiedon varaan!
Se on vähän samantapainen asia, kuin pikkulapsen luja luottamus oman vanhempansa lupaukseen, että hän ottaa vastaan korkealta paikalta vanhempansa käsivarsille heittäytyvän lapsensa.
Äiti tai isä ei voi millään etukäteen "todistaa", että hän varmasti ottaa lapsensa käsiensä varaan; lapsen on vain luotettava, että niin tapahtuu.
Me uskovat asetamme sekä koko maanpäällisen että myös iankaikkisen elämämme "yhden kortin varaan" eli siihen lujaan luottamukseen, että meidän taivaallinen Isämme ottaa meidät käsivarsilleen sekä tässä elämässä että viimeisellä rajalla.
Meidän on silti tehtävä itse päätöksemme siitä, luotammeko lupauksiin vai emme.
Laskuvarjohyppyyn valmistautuva ihminen asettaa henkensä alttiiksi luottaessaan laskuvarjon toimintaan - ja heittäytyy alas.
Meidän on samoin tehtävä oma päätöksemme - ja heittäydyttävä Jumalan käsivarsien varaan uskoonsa luottaen.
Jos olemme uskoneet turhaan, olemme elämämme päätyttyä vain samassa asemassa kuin jumalattomatkin, paitsi siinä, että useimmiten Jumala antaa lapselleen jo täällä onnellisen ja tasapainoisen elämän.
Iankaikkisuuden rajan toisella puolen vasta näemme, ovatko Isän käsivarret myös siellä meitä kantamassa - itse uskon, että Hän on siellä silloin odottamassa, käsivarret rakastaen ojennettuina ...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Perimmäisistä kysymyksistä voidaan puhua monella tavalla.
Jos olisit profeetta ja parantaja, luulisitko saavasi seuraajia, opetuslapsia, sanomaasi uskovia?
Sisältö oli Raamatun tekstien mukaan sovellettua.
Jos se tökkii jossain kohtaa Raamattua vastaan, olisin kovin kiinnostunut kuulemaan, missä kohtaa.
Se ei ollut G.oldmanin sanomaa, vaan erään nasaretilaisen juutalaismiehen sanomaa lähes 2000 vuoden takaa.
Esimerkiksi viimeistä edellisen kappaleen menestysteologinen hymistely oli yököttävä.
Lupasiko Jeesus seuraajilleen maallista menestystä ja helppoa elämää?
... ainakin Shalom1 on samaa mieltä G.oldmanin kanssa ja yhtyy hänen kehotuksiinsa ajatella elämää kuolemankin jälkeen.
Kun astumme ajan rajan yli, kumpi meitä odottaa, Jeesus vai rikinkatu?
Me voimme vaikuttaa vastaanottajaan vielä eläissämme, mutta elämänliekin sammuttua ratkaisu on jo tehty.
Muuten... minne te vastapuolen väki aiotte kerran mennä? Minä ainakin aion mennä Jumalan armosta ja Kristuksen sovintotyön ansiosta taivaaseen!
Henkilö kertoo ("aion") menevänsä taivaaseen.
Minä en luokittele ihmisiä, älä siis itsekään sitä tee.
Ehkä Jeesus onkin sitten yököttävää menestysteologiaa puhunut saarnamies, kun Hän sanoi mm:
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä(asiayht.= maallinen hyvä)teille annetaan."
Tai:
"Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys."
Nämäkään eivät siis olleet G.oldmanin sanoja alunperin.
Jos ei ole matkalla samaan osoitteeseen, niin paljonko pitää piitata ?
Jos sanot jollekin ihmiselle, että aiot ensi vuonna matkustaa Jerusalemiin, tuskin kukaan väittää sinun provoilevan.
Aikomus on ihmisen toive, Jumala päättää, toteutuuko aikomus.
Jotta et pääse syyttämään pelkästään Shalomia hänen aikomuksestaan, voin tunnustaa, että minullakin on tuo aikomus.
Silti on hyvä myös muistaa, että Shalomkin liitti siihen määrätyt edellytykset:
"...Jumalan armosta ja Kristuksen sovintotyön ansiosta."
Siihen perustuen sinäkin, "hertha", voit päättää toteuttaa saman aikomuksen kuin mekin, samoilla edellytyksillä.
Minä en lue kirjaimellisina kohtia, joissa joidenkin tulkintojen mukaan luvataan turvattua elämää ja maallista hyvää. Luulen, että Jeesus puhui noissa kohdin pieni pilke silmäkulmassa. Hän tähtäsi siihen, että Jumalan valtakunnan etsiminen ja Jeesuksen seuraaminen olivat elämän perussisältö, ja yltäkylläisyys ja "kaikki tämä" mappi ö:ssä.
Moni tutkija on löytänyt Jeesuksen sanomisista ehtaa huumoria; olen lukenut artikkeleita asiasta.
Jeesuksen vaatimukset siitä, miten täytyy luopua, riskeerata ja kärsiäkin hänen seuraamisensa takia, ovat sensijaan totisella naamalla sanottuja.
---
Sinä ehkä nautit menestymisestä, minä taas siitä, miten vähällä tulen toimeen ja miten pystyn voittamaan vastuksia.
Pidättäydy esittämästä minkäänlaisia oletuksia siitä, mihin olen "matkalla".
---
Kristinuskosta puheenollen olen saanut sen (ilmeisesti kuitenkin väärän) käsityksen, että ihmiset eivät ensinnäkään tiedä viimeisen tuomion hetkeä, eivätkä myöskään varmuudella tiedä, mihin sen jälkeen "menevät". Aika suurellista "aikoa" mennä taivaaseen, todellakin.
... huolimatta minä todella aion mennä taivaaseen. Aina se vaihtoehtoiset olot voittaa!
Tuletko sinäkin, niin ollaan iloisia siellä yhdessä!
niin varoittaisin löytämästä kirjoituksistani mitään sellaista jota siellä ei ole.
Oman käsitykseni mukaan tätä "taivaspaikkaa" lähinnä varmistellaan, ei niinkään tilata.
Olisin itsekin huolestunut, jos ilmenisi tuo tilaamisen mahdollisuus.
Harva uskaltaa ajatella Vapahtajastamme, että Hän olisi ollut myös hauska ja huumorintajuinen ollessaan täällä meidän keskuudessamme.
Sinun tavoin minäkin uskallan ajatella niin.
Totta kai maallinen menestys on mappi Ö:n asioita, kun verrataan niitä iankaikkisuuden lupauksiin, mutta silti uskallan ajatella myös siten, että joidenkin uskovien kohdalla Jumala jostain syystä toteuttaa myös sen maallisen hyvän lupauksensa.
Vaikka en ole mikään upporikas, on oma elämäni eräänlainen todistus tuon lupauksen toteutumisesta.
Silti täytyy minun melkein samaan hengenvetoon lisätä, että kristityn malliksi sopii esim. Veikko Hursti paljon paremmin kuin minä, vaikka hänelle ei sitä maallista hyvää ole erikoisemmin kerääntynyt, kun hän toteuttaa rakkauden käskyä niiden kaikkein kurjimmassa asemassa olevien ihmisten joukossa.
Jos sinun osasi on ollut kokea täällä puutetta ja vastuksia, ne ovat ehkä osaltasi lopullisesti takanapäin ja "toisella puolella" oletkin valtavien omaisuuksien haltijana...
Laskuvarjohyppyyn valmistautuva ihminen 99,9999% varmuudella selviää hypystä, vaarallisempaa on olla nakkikioskilla. Laskuvarjon varaan heittäytyminen on siis turvallista.
G.oldman ja Shalom menkää aivan vapaasti heittäytymään Jumalan käsivarsille lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Jumala suo teille 0 % mahdollisuuden. Ai niin sehän on kohtalo joka on teille määrätty.
Meidän on samoin tehtävä oma päätöksemme ajattelemmeko omilla aivoilla vai olemmeko sokeita törppöjä.
Entä laskuvarjohypyssä se 0,0001% ?
Kummassa on mielestäsi suurempi riski:
Laskuvarjohypyssä vai Jumalan pelastussuunnitelman hylkäämisessä?
Jumala ei pelasta törppöä, joka hyppää ilman laskuvarjoa( ellei Hän siten ole päättänyt tehdä ihmettä tuon törpön kohdalla), joten en yllytä kokeilemaan tuossa kohdassa Jumalan armoa.
Siinä isommassa asiassa sitä kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla; mitä siinä menettäisikään?
Aivosi riittävät ehkä juuri ja juuri sille viimeiselle rajalle asti, mutta entä sen jälkeen?
Ethän vain vasta silloin aio olla "sokea törppö"?
Ihmisen luomille jumalille ei aikaa kannata tuhlata. Elämässä on paljon järkevääkin tekemistä.
Shalom jas G.oldman saattavat pettyä pahoin kun huomaavat että ovat palvoneet hattivatteja tai jotain muuta olematonta vuosikymmenet. Varsinaisia törppöjä.
Olet siis sitä mieltä, että vaikkapa äiti Teresa, Aune Hyny "Ammagaru" tai Veikko Hursti ovat tuhlanneet elämäänsä tehdessään hyvää Jumalan kutsusta?
Miten Jumalaan uskominen estää mielestäsi järkevän tekemisen?
En usko, että Shalom sen enempää kuin minäkään tulemme pettymään uskoessamme Jumalaan.
Ne varsinaiset törpöt saattavatkin olla jossain muualla.
Olen sitä mieltä monet eri uskontojen ja "uskonnottomuuksien" edustajat ovat tehneet paljon hyvää ja näissä asioissa eläneet hyvän ja tärkeän elämän auttaessaan muita.
Jumalaan uskominen ei estää järkevän tekemistä, vaikka itse uskominen kristuksiin ja koraneihin ei järkevää olekkaan.
Kerroit juuri olennaisen, eli te uskovaiset olette kuin lapset ja uskotte lapsen lailla Jumalanne hyvyyteen, vaikka ette voi tietää varmasti onko Jumalaa edes olemassa.
Voin ilmoittaa sinulle faktana, ettei mitään Jumalaa ole, vaan Jumala on ihmisten keksimä taruolento, aivan kuten muutkin taruolennot. Jumala uskonnot ovat maailman ylivoimaisesti suurin KUSETUS. Tällä kusetuksella on hallittu ja pidetty ihmisiä pelossa ja "herran nuhteessa". Helvetillä ja muilla vastaavilla valheilla pelottelu on kaikille uskonnoille ominaista.
Heikkoja ihmisiä varten on oltava joku ylempi, johon he voivat turvata. Vahvat tulevat toimeen omillaan, eivätkä kaipaa mitään ulkopuolista ja täysin epävarmaa tahoa, kuten Jumala on.
Kun vielä näkee, mitä pahuutta maailmassa on ja miten siihen ei Jumalakaan millään lailla puutu, niin varmistuu aina enemmän siitä, että mitään kaikkivaltiasta ei ole.
Jumala ei pysty suojelemaan edes kaikkein viattomimpia, eli pieniä lapsia, vaan sallii niille tapahtuvan mitä pöyristyttävimpiä asioita.
Ihminen voi elää eettisesti oikenlaista elämää ilman Jumalaakin.
Jumalaan uskovat ihmiset ovatkin perusluonteeltaan heikkoja ja epävarmoja ja lisäksi yksinkertaisia ja niin olet sinäkin.
... olemme "lapsellisia", sillä me olemme Taivaallisen Isämme lapsia.
Monet muut ovat jonkun muun lapsia.
Meillä on kuitenkin yksi ero.
Kun tulee päivä, jolloin Isämme perintö jaetaan, perinnönjaossa ovat mukana vain Isämme lapset, eivät muut.
Näin asia valitettavasti on, vaikka kuinka sitä Jumalan hyvyydellä haluaisimme muuksi muuttaa.
Kukahan tuon faktan on sinulle kuiskannut?
Minä tiedän kyllä yhden pimeän voiman, joka tuollaisia tyhmyyksiä kuiskii, mutta sitä ääntä ei sinunkaan ole pakko kuunnella.
Jumalan hyvyydestä todistaa sinunkin kohdallasi jo se, että yleensä olet edelleen elossa.
Joko itsekin tiedät tai sitten se on tapahtunut tietämättäsi, mutta Jumalan enkelit ovat jo lukuisia kertoja pelastaneet sinut sekä maanpäälliseltä että ehkä myös iankaikkiselta kuolemalta antamalla sinun jäädä eloon.
Syytät Jumalaa sellaisesta, joka useimmiten johtuu Pahan vaikutuksesta ihmiskunnan elämässä.
Kärsimyksen arvoitus jää tosin myös usein arvoitukseksi tässä elämässä, mutta selvinnee siellä toisessa maailmassa.
Pidä sinä kuitenkin ensin huoli omasta itsestäsi, sillä se on sinulle ensi arvoisen tärkeää.
"Usko vanhaa kulkijaa..."
Miksi minä syntisäkki ja ateisti olen elossa, mutta viattomia lapsia kuolee nälkään ja niitä tapetaan ja käytetään hyväksi? Onko se Jumalan suurta viisautta?
Hän on kuitenkin jo alusta asti antanut ihmiselle vapaan tahdon. Ilman vapaata tahtoa emme voisi päättää itse miten elämme ja mihin uskomme.Jos aikuiset eivät toimi rakkaudellisesti ei lapsillakaan helppoa ole, ja jos miehet päättävät surmata naapurikylän lapset ja vaimot samalla kun sotivat miesten kanssa ei siitäkään voi syyttää Jumalaa. Miksi maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka valitsevat väkivallan ja vallanhimon? Siitä ei voi syyttää Jumalaa. Jos Jumala olisi tehnyt meistä robotteja, silloin voisimme asettaa Jumalan arvot kyseenalaiseksi ihmisten kuollessa nälänhätien ja sotien ja vainojen uhreina.Nyt, kun meillä on vapaa tahto päättää elämisemme suuntaviivoista ,voimme katsoa peiliin ja kysyä oliko ratkaisumme oikea. Raamatussa sanotaan Jumala on Rakkaus. Se rakkaus joka asuu sydämessämme on tie Jumalan Rakkauden luo. Se fyysinen rakkaus jota koemme läheistämme kohtaan on kevyt heijastus siitä rakkaudesta jota Jumalan Rakkaudeksi sanotaan. Ilman tätä maailmankaikkeudessa olevaa toimivaa voimaa ei olisi meitäkään tällä telluksella.Tälle rakkaudessa toimivalle voimalle on myös vastavoima, joka on tuhon voima. Liian monissa ihmisissä elää tämä vihan ja tuhon voima, siksi liian monet lapset ja vaimot ja miehet kuolevat väkivallan alla. Seuraavaksi kysyt sitten miksi on niin paljon sairauksia. Vaikka Jumalan voiman kautta olemme saaneet edellytykset elämään tällä maapallolla, ei nykyiset sairaudet johdu Jumalasta vaan epätäydellisyydestämme ja virheistämme joita olemme tehneet ja joita edelliset sukupolvet ovat tehneet.
Se että kirkkokunnat sotivat keskenään , on sekin ihmisten vallanhalun seurausta. Jos nuodattaisimme Jeesuksen sanaa ei sotia olisi ja kaikille ruoka riittäisi. Tosin, Jeesus on sanonut, ainakin raamatussa näin kerrotaan; en minä teille rauhaa tuo, vaan sodan. Mies nousee miestä vastaan , tytär äitiään , poika isäänsä, minun sanani tähden. Ja näin on käynyt, Jeesuksen sanat ovat asettaneet valintatilanteen, jossa jopa sama huonekunta jakaantuu. Ihmisen vapaa tahto valita tiensä toteutuu.
Siinä oli Iron Mikelle todellinen rautaisannos todellista faktaa uskosta ja Jumalasta sillä ymmärryksellä, jonka vajavainen ihminen Jumalan antamalla kirkkaalla järjellä voi näkymättömästä maailmasta kertoa.
Huomaan, että kirjoittaja on upealla tavalla sisäistänyt Jumalan tahdon ihmiskuntaa kohtaan ja kykenee sen myös selvästi näkyville kirjoittamaan.
Sieluni yhtyi täysin "yksi"-kirjoittajan ajatuksiin ja uskonkin, että Pyhä henki ohjasi kirjoittajaa valitsemaan ne sanat, joita vastaan on jo hyvin vaikeaa kenenkään nousta.
Kiitos kirjoittaja antoisista ajatuksistasi!