Auktoriteetit ja ryhmät

Kyllähän ryhmään kuulumista, sääntöjä ja auktoriteettia alitajuisesti kaipaavat varmastikin helposti lähtevät mukaan ainakin herätyslikkeisiin. Toisaalta voihan ateistejakin olla mukana vaikka Banditosissa. Sekin on auktoriteettia kunnioittava tiukan ryhmäkurin omaava porukka.

Ehkä uskisporukoihin hakeutuu kumminkin niitä, jotka nauttii saadessaan olla "Jeesuksen lampaita".

MInä uskon, että useiden uskontojen hierarkkinen rakenne helposti ohjaa uskovia ajattelemaan autoritäärisesti, vaikkakaan en usko että uskoviksi ohjautuu ihmisiä juurikaan tuosta syystä.
Sama hierarkkisuus helposti ohjaa asiaa ulkopuolelta katselevaa ateistia tekemään tuollaisen johtopäätöksen.

Ajatuksesi voi pitää paikkansa, jos asiaa tarkastellaan vain uskonto-uskonnottomuus-akselilla, mutta sen ulkopuolella asiaa on hyvin vaikea todentaa. Ateisteillahan on lukemattomia mahdollisuuksia sitoutua auktoriteetteihin ja tuntea tarvetta ryhmän jäsenyyteen - mahdollisuuksia, jotka kattavat elämän koko kirjon. !! !! esitteli esimerkkinä Bandidosin ja se kelpaa hyvin.

Ryhmään kuulumisen tarvetta voi kutsua myös yhteisöllisyydeksi. Luulen, että ryhmään kuulumista voi ajatella negatiivisesti laumasieluisuutena tai positiivisesti ihmisten keskinäiseksi tueksi. Kaikki ryhmään kuuluminen antaa toki ryhmälle aina osan yksilön autonimuudesta, isomman tai pienemmän. Uskonnoissa on vahva yhteisöllinen pohja, siis, nehän ovat yhteisöjä. Yksilöllisyys individualismin merkityksessä lienee uskonnoissa alisteinen yhteisöllisyydelle.

Ateistit tuntuvat kyllä varjelevan individualistista vapauttaan uskovia voimakkaammin. Individualismi lieneekin vapaan ajattelun edellytys.
Ateisteilla on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia olla sokeita omille sidoksilleen, koska ne ovat satunnaisempia, ilman suuren yhteisen ajatuksen ohjaavaa voimaa.

Individualismiin voi myös sairastua. USkon, että yksilöllisyyden arvoa liioitellaan nykyään suuresti. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen laumaeläin, joka voi parhaiten ryhmän jäsenenä. Mielestäni nykyään on nähtävissä sellaista henkeä, että kaikenlainen ryhmäsidonnaisuus on pahasta ja täysi vapaus voi totetua vain täysin sitoutumattomana individualistisena toimintana.
Itse kuitenkin uskon, että ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täydeksi itsekseen vain ryhmän osana, koska sosiaalisen toiminnan kautta ihmisen olemassaolo kuitenkin suurelta osin toteutuu.

Tämä ei ole taaskaan totuus mistään. Halusin vain kirjoittaa esiin aloituksesi nostamia näkökohtia. Arvelen, että sekä individualismi että yhteisöllisyys ovat osia ihmisen hyvinvoinnissa ja kehityksessä, eikä kumpaakaan saa päästäänikan päälle. Muuten ihmisen henkinen tasapaino menee vinoon.

Uskonnolliset ryhmät ovat yleensa autoritäärisempiä kuin muut ryhmät esim. kerhot jotka ovat melko demokraattisia, samoin uskonnollisiin ryhmiin sitoudutaan lujemmin kuin muihin, poikkeuksena bandidoksen kaltaiset ryhmät.

Tuskin kovinkaan moni suostuisi olemaan ryhmässä joka määrää mitä saat tehdä ja mitä et, uskonnolliset ryhmät ovat tästä poikkeus ( prätkäjengit) ne ovat autoritäärisiä ryhmiä joissa johtajaa totellaan, enkä minä ainakaan arvosta ko. jengien älykkyyttä kovinkaan korkealle.

Autoritäärisissä ryhmissä ei yleensä suvaita individualismia joka taas toisissa ryhmissä voi olla hyvinkin tärkeää.
Ateistit voivat toki olla sokeita omille sidoksilleen mutta uskoisin sen johtuvan juuri siitä että ko. sidokset ovat löyhiä, ne eivät ole niin sitouttavia kuin uskonnolliset ryhmät.

Auktoriteetit ja kyseenalaistaminen eivät yleensä kulje käsikädessä enkä osaa kuvitella uskovia kovinkaan kyseenalaistavina toisin kuin ateisteja.

Bandidos ym. ryhmät ovat mielestäni hieman kuin uskonnollisia ryhmiä, erittäin tarkat säännöt, toisin ajattelijat ovat " vihollisia" "epäuskosta" rangaistaan jne.
Ateistit eivät ehkä sitoudu yleensä ryhmiin niin lujasti kuin uskovat tai em. bandidoslaiset.

Ihminen on tosiaan sosiaalinen eläin ja tarvitsee aina ryhmää enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella.
Ryhmään kuuluminen voi olla negatiivista tai postiivista tai molempia yhtäaikaa.

Uskoisin että varsinkin ateisteilla ryhmät vaihtelevat tosin kuin uskovilla jotka pysyvät samassa (enimmäkseen) ryhmässä.
Yleensä kuulutaan ryhmiin jossa on samankaltaisia ihmisiä, samoja harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita tms. nämä voivat vaihdella ajan myötä ja ryhmät vaihtua, siksi jättäisin tämänkaltaiset ryhmät kysymykseni ulkopuolelle.
Ateisteilla sopivista mieleeni tulee lähinnä vapaa-ajattelijat tai poliittiset ryhmät, näistä poliittiset ryhmät ovat melko autoritäärisiä ja vapaa-ajattelijat taas hyvinkin marginaalinen ryhmä.

"USkon, että yksilöllisyyden arvoa liioitellaan nykyään suuresti"
Olen tuosta eri mieltä, sitä ei oteta aina riittävästi huomioon, tosin riippuu mistä on kyse, olen itse tilanteessa jossa olen kohta neljättä vuotta sairauslomalla koska työelämä (työnantajani) ei kykene vastaamaan persoonaani (individualisuuteeni), työnantajallani olisi ollut kykyä vaan ei halua ratkaista ongelma.
Usein käy niin että yksilö ei voi vastata jompaan kumpaan vaatimukseen ja siitä syntyy yleensä ongelmia.

"Itse kuitenkin uskon, että ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täydeksi itsekseen vain ryhmän osana, koska sosiaalisen toiminnan kautta ihmisen olemassaolo kuitenkin suurelta osin toteutuu."

Itse en tuota allekirjoittaisi, johtuen ehkä siitä että olen itse paljolti erakkoluonteinen, sikäli tuo kyllä taas pitää paikkansa että ilman ryhmiä sosiaaliset taidot eivät kehity.

Olet mielestäni oikeassa siinä että molemmat, sekä individualismi että yhteisöllisyys ovat tärkeitä ihmiselle sopivassa määrin.
Eri kulttuureissa vain em. asioita painotetaan aivan eri tavoin, länsimaissa individualismi on tärkeämpi ja mm. islamilaisissa maissa sekä monissa kaukoidän maissa taas yhteisöllisyys on se tärkeämpi ominaisuus.

Minä olisin itse taipuvaisempi individualismin puoleen koska yhteisöllisyys vaati usein omien luonteenpiirteiden tukahduttamista ja siten estää kehitystä.

Okei okei angelus_n, Sinä oikeasti pohdit niin vaikeita asioita että minä tuota miettisin mielummin miten jäätelötötterön saisi pysymään kiinteänä kotiin asti, että onnistuuko se Jumalaan uskovilta paremmin kuin uskomattomilta. Ajattelin vaan että jos Jumala sulattaa uskomattoman jäätelön nopeemmin ja jotenkin auttaa uskovaista omilla taikavoimillaan : )

No jos vähän yritän pöyhiä muisteloita; silloin kun olin pakotettuna kirkossa, niin vihasin auktoriteetteja, kuten kirkosta eronkin jälkeen. Enhän koskaan uskonut oikeasti Jumalaan – Jumalaan uskominen on minulle vain kaunis satu jonka pyörteissä pyöriminen sopii joillekin hyvin. Ja harrastus se on sekin, muiden harrastusten joukossa.
En tiedä miksi itse vihaan auktoriteetteja. Mutta se ei liity mitenkään ainakaan kohdallani suhtautumiseeni Jumalaan. Periaatteeni on mielummin ”Kunnia sille joka sen ansaitsee” inhottavat vanhemmat kuoleekin inhottavina. Vanhainkodeissa hoitajat ihmettelee miksei kukaan käy vanhusten luona. Eikö se silloin kerro omaa kieltään vanhuksesta? Arvostuksen saa se joka sen ansaitsee, luultavasti muidenkin motto!
Eli en arvosta Kuningatar Elisabethia sen enempää kuin ojassa makaavaa puliukkoa.
Toisaalta inhoan myös ihmisiä jotka arvostaa moisia kuninkaallisia vain siksi että ne on kuninkaallisia.

No sitten poliisin ja opettaja auktoriteetti on meille aika silleen käytännön sanelema järki. Poliisia ei kannata vastustaa ihan huvikseen kuten ei opettajaakaan. Ja poliisia kannattaa tervehtiä kun sen tapaa. Välit kannattaa pitää hyvänä.
Jos taas aikoo periaatteessa vastustaa niin se taas ei ole oikein. Polisii on minulle ollu aika reilu silleen fifty-sixty –periaatteella. Mutta en minä pokkaa turhaankaan poliisia. Kerran ne meiinasi viedä minut putkaan ihan vaan kun aioin päätäni, kun ne herätti koko talon, kun minä olin kadottanut avaimeni niin ne hakkas ovea että koko talo heräs siihen – mielestäni tuollainen on väärin j avähän siitä sanoin että kun en löydä avainta, niin sanoi että vie putkaan jos jatkan Kysyin että ”ottaako polliisi hieman kaljaa helpotukseen?” ihan ystävällinenhän minä yritin olla…

Sellaista minä siitä pohdin . Eli taisi mennä aiheesi viereen. Minä en jaksa näin aamulla pohtia vaikeampia kuvioita.

" Uskonnolliset ryhmät ovat yleensa autoritäärisempiä ..."

Tuota tuota ... tuli vaan mieleen että kyllä perhekin on aika autoritäärinen jos ei tottele niin...

ps jos sallit etten lue tekstiäsi enempää tällä kertaa ettei aivoni ala herätä liikaa :))
Teen sitä juttua josta puhuttiin Laitan sinulle sitten linkin profiiliin . Se on kohta valmis