Oletko julkisyntinen vai salasyntinen?

Voi pyhä yksinkertaisuus !

Minä olen täysin synnitön.

Käsittämättömän järkyttävä lause!

Hygo Bos

Eikö olisi parempi elää realimaailmassa kuin utopiassa.??

Synti on kirkon keksimä fiktiivinen käsite ja sillä orjuutetaan ihmisiä.

Rikokset ja pahuus on jo eri asia.

Ja hölpötipölpöti. Joka sanoo olevansa synnitön, kieltää Jeesuksen sovitustyön omalla kohdallaan.

Julki-, tai sala-, olemme kaikki syntisiä.
Ei Jumala odota meiltä synnittömyyttä, vaan mielenmuutosta ja uskoa Jeesukseen.

Jospa Huuko sekoittelisit vaan niitä kasvispöperöitäsi ja jättäisit sekoilematta kaikki uskon asiat kun kerta olet niistä täysin pihalla.

Kuinka paljon tosiuskova saa olla ahne, kateellinen tai itsekäs ennen kuin se menee julkisynnin puolelle?

Onneksi Jumala armahtaa julkisyntisen kuin myös salasyntisen ihmisen armosta, Poikansa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, syntisten Ystävän, Vapahtajan ja Pelastajan tähden, uskon kautta.

Olen syntinen, mutta Jumalan armossa on minulle kyllin. Mitä enemmän oppii armosta, sitä enemmän oppii oman minän riittämättömyydestä.

Joka muuta väittää ei tajua tuon taivaallista kristillisyydestä ja elää omissa teorioissa.

huuko pomo---- mika on ns. tosiuskova?//valaise hiukkaisen

Minä en ainakaan voi ajatella että Jeesuksen oppilaat olivat julkisyntisiä.

Ja kun eivät olleet, niin miksi meidän tämän päivän oppilaiden pitäisi olla sellainen ?

Olivatko oppilaat siis fariseuksia ja salasyntisiä, vai tosiuskovia ?

Tosiuskovan elämä on julkisyntisten hommaa, koska muunlaisia ihmisiä ei ole olemassakaan.

Sananlaskut 28:13
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty;
mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

1.Johanneksen kirje 1:8-9
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Hugo Boss: "Minä olen tosiuskovana mieluummin julkisyntinen kuin salasyntinen"

Mikäli oikein ymmärsin, tässä oli kyseessä sanaleikki.
Tuotko syntisi julki vai peitteletkö niitä? Jos syntisi ovat pieniä ja huomaamattomia, ne on helppo pitää ihmisiltä salassa. Julkisivu pysyy puhtaana.
Suurin osa uskovien synneistä on varmaankin juuri tällaisia. Ei mitään suuria syntejä, mutta aina jotain pientä anteeksi pyydettävää.

Aamen.

Juuri näin, kuten nicki Ö edellä sanoi. :)

Miksihän me niin mielellämme otamme Snl. 28:13 vastaan tuo kaiken muun, mutta jätämme sivuun ja vähemmälle huomiolle sanan: ---- H Y L K Ä Ä ---- ?!

Ei sillä pelastuta, että me syntimme tunnustamme ja sitten taas jatkamme samassa rapakossa rypemistä.
Eihän tuhlaajapoikakaan siten toiminut, vaan hän hylkäsi sen entisen elämän ja sikakaukalot ja palatakseen Isän luokse.

Joka tietoisesti jatkaa synnin tekemistä, vaikka siitä Pyhä Henki huomauttaisi / muistuttaisi meidän omassatunnossamme, polkee silloin jalkoihinsa Jumalan armon ja väheksyy Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaa.

No noinhan se menee !

ihan justiinsa noin.

>>>Minä olen tosiuskovana mieluummin julkisyntinen kuin salasyntinen>>>

Sama on kummankin kohtalo Hugo Bos. Aivan sama.

Karkeasti yleistäen niin helluntailaisilla julkisynti käsitetään kait synnillisinä ulkoisina tekoina, ja sen eri ilmenemismuotoina, joilla se ilmenee julkisesti.

Tässä on ongelmana se, että julkisyntien luettelo vaihtuu helluntailaisten sukupolvelta toiselle.

Mikä tänään ei ole julkisyntiä, niin vielä kymmenen vuotta sitten oli karkeaa julkisyntiä. Ennen tupakoitsija ei ollut uskovan kasteelle kelvollinen, mutta nykyisin siinä ei ole mitään ongelmaa. Kun Tarmo hakee jääkaapista huurteisen kaljan, sihauttaa tölkin auki, ja kurmaisee sen ykkösellä janoonsa, röyhtäisee maltaisen nautinnollisesti, niin äärihelluntaiselle se on julkisyntiä.

Tai joku helluntaisisar käy zumbassa pyllyä pyörittämässä ja tissejään sheikkaamassa, se voi olla äärihelluntailaiselle julkeaa julkisyntiä.

Julkisynti siis projisoidaan vain tietyiksi tavoiksi ja teoiksi, joita välttelemällä elää hyvää helluntaiuskovaisen elämää.

Tuolla aikaisemmin joku sanoi, että Pyhä Henki muistuttaa meidän omassatunnossamme synnin tekemisestä, niin minusta on mielenkiintoista, miten voidaan erottaa aito Pyhän Hengen vaikutus uskovan omassatunnossa uskovan omista ajatuksista?

Kun uskova kokee omassatunnossaan Pyhän Hengen puheen, niin puhuuko uskova itse asiassa itselleen oman herätysliikkeensä viitekulttuurin luomissa puitteissa?

Rakkaat ystävät, sisaret ja veljet, kyllä minä vielä tänäänkin olen tosiuskovana mieluummin julkisyntinen, kuin salasyntinen.

minä päästän julkisen ison pierun...hyiiiiiiiii mikä lemu

tuo oli miehen työ