Noin kolme vuotta sitten isänpäivänä tulin kotiin isältäni ja sain kuulla kamalan uutisen, 5-vuotias pikkuveljeni oli kuollut pahassa auto-onnettomuudessa. Se oli todella kamalaa, mutta onneksi veljeni olivat kaksoset ja toinen heistä jäi vielä minun luokseni. Olin silloin 11-vuotias ja en oikein käsittänyt tapahtubutta vielä kunnolla...
Vuosi ennen pikkuveljeni kuolemaa minun silloinen paras kaverini kuoli sairaalassa johonkin flunssan jälkitautiin...
Onneksi ensimmäinen ylä-aste vuosi meni hyvin. Odotin kesälomaa innolla ja kun se viimein alkoi, sain kuulla taas järkyttävän uutisen, isäni oli kuollut ilmeisesti sydänkohtaukseen... Hän oli vasta 39-vuotias... Ajattelin, että miksi minulle käy näin, oleenko tehnyt jotain väärin. Miksi minun läheisteni pitää kuolla, kun maailmassa on paljon sairaita vanhuksia, jotka haluavat päästä jo lepäämään?? Pelkään, että kaikki minun läheiseni riistetään pois luotani ja jään yksin tänne maailmaan...............
Kiitos jos vaivauduitte lukemaan tämän pienen tekstin.... Toivon vastausta niiltä, joille on käynyt samoin.....
Vuosi ennen pikkuveljeni kuolemaa minun silloinen paras kaverini kuoli sairaalassa johonkin flunssan jälkitautiin...
Onneksi ensimmäinen ylä-aste vuosi meni hyvin. Odotin kesälomaa innolla ja kun se viimein alkoi, sain kuulla taas järkyttävän uutisen, isäni oli kuollut ilmeisesti sydänkohtaukseen... Hän oli vasta 39-vuotias... Ajattelin, että miksi minulle käy näin, oleenko tehnyt jotain väärin. Miksi minun läheisteni pitää kuolla, kun maailmassa on paljon sairaita vanhuksia, jotka haluavat päästä jo lepäämään?? Pelkään, että kaikki minun läheiseni riistetään pois luotani ja jään yksin tänne maailmaan...............
Kiitos jos vaivauduitte lukemaan tämän pienen tekstin.... Toivon vastausta niiltä, joille on käynyt samoin.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitää tunnustaa että olen vielläkin erittäin hajalla parhaan ystäväni kuolemasta. Hän oli elämäni aurinko ja se aurinko sammui 11-vuoden jälkeen. Sen jälkeen elämäni on ollut synkkää, mutta vihdoin löysin henkilön jota rakastaa ja alan toipua pikku hiljaa...
Mutta siis tuohan on ihan kamalaa... Otan osaa, tiedän miltä se tuntuu. Ajattele kuitenkin että sinulla on vielä perhettä ja kavereita jäljellä, ei kaikki heti kuole. Jokainen on tullut tänne elämään minkä elää, ei sille voi mitään. Onko se sitten kohtalo vai mikä, niin kuitenkin on... Toivotan oikeesti paljon tsemppiä sulle ja hyvää kesää :)
Kerroin tuossa alempana oman serkkuni kuolemasta,
mutta en kertonut että minultaon kuollut useampiakin sukulaisia..
Kun täytin kymmenen ukkini kuoli syntymäpäivänäni..ja kuukausi sen jälkeen kuoli enoni..sen jälkeen äitilläni todettiin syöpä ja hän meinasi kuolla..kun täytin kaksitoista setäni teki itsemurhan..reilu vuosi sitten kuoli kymmenen vuotias serkkuni kolarissa ja melkein heti sen jälkeen parhaalla ystävälläni todettiin syöpä..
Nyt muutama kuukausi sitten toinen ukkini kuoli ja mummonikin alkaa olla jo väsynyt elämäänsä..
Tuntuu ettei itsekkään enää oikein jaksaisi..
nykyään odotan vain kuka kuolee seuraavaksi..tuntuu että elämäni on pelkkää surua..mutta toivon edelleen että kaikki muuttuisi vielä paremmaksi,,
Minultakin on riistetty lähes kaikki..pelkään koko ajan äitini ja kaverini puolesta,,vielä he eivät ole kuolleet mutta eivät vielä parantuneetkaan..
Jaksamisia sinulle!!