Jos olet taidat olla hukassa,nimittäin taivastieltä.En ole koskaan nähnyt todella uskovaista ihmistä joka ei olis vaikeuksissa,talousvaikeuksia,sairautta,jne.Kerran luulin löytäväni sellaisen todella rikkaan hurskaan miehen,mutta hänellä oli paljon sairauksia joita hän kyllä piti taitavasti salassa ja antoi kiitoksen Jumalalle.Miten on sinun laitasi jaksatko iloita,kiittää,evankelijoida,vaikka olet esim. pahasti sairas tai menettämässä kotisi tai läheisesi kuolee,jolla olis vielä voinut olla pitkä elämä edessä.Itse kyllä täytyy tunnustaa etten ole kovin hyvä näissä koettelemuksissa,varsinkin kun tuntuu ettei niissä tunnu olevan minkään laista loppua,vaan kiihtyvällä tahdilla vaikeudet seuraavat toisiaan.
Miten taistelet kun olet kärsinyt vuosia,kuinka kärsimykset käänetään voitoksi,ettei masentuisi tai luopuisi.
Miten taistelet kun olet kärsinyt vuosia,kuinka kärsimykset käänetään voitoksi,ettei masentuisi tai luopuisi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hei K I P!
Tuolla toisella palstalla mainostin kirjaa Virtoja erämaassa. Jos et ole siihen aiemmin tutustunut, nyt saattaisi olla se aika.
http://www.kkjmk.net/product_details.php?p=646
Olet varmasti paljon Jumalalle puhunut, puhu vain Hänelle jatkuvasti kaikki kipusi ja tuntemuksesi. Hän tahtoo lohduttaa Sinua.
Kiitos .Täytyy lukea joskus.
Niin, ymmärsit kai, että kyseessä on päivähartauskirja. Ei siis vaadi paljoa, mutta antaa paljon.
Kärsimyksillä ja uskolla ei ole kummoisesti yhtäläisyyksiä, paitsi että kaikki Apostolit kuolivat väkivaltaisesti yhtä lukuunottamatta.
jokainen sairastaa j a kuolee pois joko ennemmin tai ,myöhemmin.
aikuiseen uskoon kuuluu perusasioitten käsittäminen, eikä heti alal joka suuntaan laittaa hätärukouksia jos jokin sairaus iske.
eli hurskauteen ei kuulu sen enmpää rikkaus kuin köyhyyskään, eikä siunaus tarkoita kivaa elämää, päinvastoin, mitä suurempi siunaus, sen ahtaammalla kohde yleensä on.
Vai ei ole kärsimyksellä ja uskolla yhtäläisyyksiä?
Kyllä sitä voi hätärukouksia tulla kun tarpeeksi sattuu.
Niin kuumimassa uunissa tehdään astiat jaloon käyttöön.
> Oletko vailla vaikeuksia <
En ole.
Siunaavat kirjoituksesi kertovat "matkaa myös jo pidempään tehneelle", että Jumalan armo on saanut sinua kasvattaa ja opettaa tuntemaan pintaa syvemmältä tätä pelastuksen tietä ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.
Jumala sinua siunatkoon.
Niin. Jos nuorena aikuisena, kun minulla pyyhki hyvin,
kun minä sain kokea oikein nousukiidon huipulle,
niin jos kesken korkealennon ei olisi käynyt niin,
että sairastuin vakavasti, en minä tänä päivänä
kirjoittelisi täällä. Minä edelleen lentäisin korkealla.
Mutta yhtäkkiä minut pudotettiin lattialle. Oksensin ja oksensin.
Lopulta aivan voimattomana vain itkin lattialla.
Vaimo raahasi minut lääkäriin. Sieltä suoraan sairaalaan.
Joidenkin aikojen perästä syy selvisi:
"Kuulkaas herra kalamos, se on ikävä kyllä nyt niin, että ...".
Kuvat olivat pöydällä, mutta niitä ei minulle näytetty.
Yritin kysyä asiantuntevasti: "Entä jos ei leikata".
Sellaista vaihtoehtoa ei ollut. Jouduin kriittiseen leikkaukseen.
Selvisin hengissä. Hiukan siipirikkoisena jatkoin korkealentoa urallani.
Muutaman vuoden kuluttua kuitenkin uudet löydökset
pudottivat minut uudelleen maahan.
Edessä oli kriittisten leikkausten sarja.
Heti ensimmäisen leikkauksen jälkitilanteessa
minä melkein ehdin kuolla. Juuri ja juuri ehdittiin leikata uudelleen.
Se oli Jumalan ihme, että ehdittiin.
Mutta se, mitä minusta oli jäljellä oli
lähinnä vain hitaasti kuoleva raato hirvittävissä kivuissa.
Mutta uskovat ystäväni rukoilivat.
Ja eräänä yönä minä sain kokea ihmeen.
Jeesuksen nimessä minä nousin ylös sairaalasängystäni.
Minä kävelin. Aloin hiljalleen taas syödä.
Ravintoletku poistettiin.
En tarvinnut enää yhtään kipupistosta.
Ja sitten pääsin kotiin.
Enää en lennä hurjaa kiitoa. Joskus en pääse askeltakaan.
Ilman Jumalan ihmettä minä olisin ollut kuollut jo kauan sitten.
Mutta Jumalan armon tähden, minä olen saanut elää.
Ja Jumalan armosta minä olen saanut myös kynän, jolla kirjoittaa.
Jumalan armosta olen tuota kynää saanut käyttää
ja kyennyt sitä pyörittämään. Minä en istu tietokoneeni ääressä huvin vuoksi.
Minä elän nyt päivän ja hetken kerrallaan.
Iloitsen jokaisesta esirukoilijastani. Ehkä juuri sinustakin.
Gal 4:13
Niin, kyllä uskovalla on vaikeuksia siinä kuin ei-uskovallakin, ja joku
saattaa joutua Jobin kohtalonkin kantamaan matkassaan,
mutta meidän Herramme on kanssamme vaikeuksissamme, lohduttaen ja auttaen ja siksi me voimme niidenkin keskellä ylistää Häntä, jonka kädessä on elämä ja kuolema!
Job oli vaikeuksissa siitä syystä että hän eli niin lähellä Jumalaa ja palveli Jumalaa kokosydämisesti. Jobin kärsimyksistä ei tarvinne kertoa. Jokainen uskova ne tietää.
Mutta merkillepantavaa siinä on se että hän ei kärsinyt huonon uskonvaelluksensa tai huonon jumalasuhteensa tai syntiensä tähden.
Sitten voitaisiin ottaa apostolit. Heillä oli myös kärsimyksiä. Jokainen heistä teloitettiin uskonsa tähden lukuunottamatta Johannesta joka sai elää vanhaksi ja kuolla luonnollisen kuoleman. Ei heitä silitelty päästä kun he julistivat evankeliumia.
Paavali on tästä hyvä esimerkki.
Viimeiseksi ja tärkeimmäksi esimerkiksi ottaisin Herran Jeesuksen Kristuksen.
Hän oli taivaasta tullut synnitön Jumala Poika. Mutta kiittikö ihmiset Häntä kun Hän alkoi julistamaan hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta joka Hänessä oli tullut maan päälle. Ei kiittäneet. Fariseukset ja kirjanoppineet ja papit olivat Hänen kimpussaan etsien väärää sanaa Jeesuksen suusta josta saisivat tuomita Jeesuksen. Hän sai kärsiä enemmän kuin kukaan meistä kärsii. Ja tämä juuri siitä syystä että Hän teki Jumalan tahdon.
Jos näin on miltei kaikkien Jumalan miesten/naisten kohdalla, miten meille käy jos elämme Jeesusta lähellä seuraten ja palvellen Häntä kokosydämisesti. Ei varmasti käy paljoa paremmin. ihmiset eivät tule kiittämään meitäkään siitä että julistamme heille evankeliumin. Ihmiset eivät tule kiittämään ja kirjoittamaan lehdissä mikäli sairaita paranee meidän palvelustyömme kautta. Jos joku joskus kirjoittaakin lehdessä uskoon tuloista ja Jumalan ihmeistä, se tapahtuu negatiivisessa kritiikin hengessä. Jumala saa heidän mielestään olla kunhan Hän pysyy syrjässä eikä häiritse heidän elämäänsä millään tavalla: "Älä tänne tule." "Mene tällähaavaa pois."
Uskon tie on kärsimysten tie. Mutta alussa koetaan siunauksia, Mutta tulee aika jolloin nämäkin kärsimysasiat tulevat vastaan. Silloin kysytään uskoa ja luottamusta Jumalaan. Jokaisen Jumalan oman usko koetellaan kärsimyksen pätsissä mikäli meillä on elämän päiviä niin paljon että se on mahdollista. Jumala tahtoo että me rakastamme ja palvelemme Häntä Hänen itsensä tähden eikä siunausten tähden.
Motiivimme seurata Jeesusta ja pelvella Häntä tulee esille kärsimyksissä.
Hyvin vastattu,näin se menee.
Jaikal.se kirjoittaa:
"Job oli vaikeuksissa siitä syystä että hän eli niin lähellä Jumalaa ja palveli Jumalaa kokosydämisesti. Jobin kärsimyksistä ei tarvinne kertoa. Jokainen uskova ne tietää.
Mutta merkillepantavaa siinä on se että hän ei kärsinyt huonon uskonvaelluksensa tai huonon jumalasuhteensa tai syntiensä tähden."
Juuri näin ja olenkin joskus miettinyt, löytyneekö tällaisia Job:eja vielä / enää tästä ajasta?
Onko tänä päivänä ketään, kehen Jumala voi niin täysin luottaa, että uskaltautuu antamaan hänet vihollisen käsiin ja luottamaan siihen, että siitä huolimatta hän ei Minua kiellä?
Toki joidenkin kohdalla joutuu sivustakatsojakin toteamaan, että on annettu enempi, kuin mitä itse kantaa jaksaisin ja silti tällainen henkilö saattaa olla juuri sinä kirkkaimpana valona ja suolana ihmisten keskellä.
Minusta tuntuu että on,vaikken mitään ole Jobiin verrattuna,mutta tahtoa on olla kuuliainen ja Herran tahdon mukainen.Kärsimyksissä on monia yhtäläisyyksiä Jobin kanssa,joten nöyräksi vetää
Ainahan vastuksia on ja pitää ollakin mutta sen jälkeen kun aloin toteuttamaan Jumalan minulle antamaa missiota, siunata ja auttaa Palestiinan kansaa, niin oikeestaan pelkkää siunausta siunauksen päälle ja armoa armon päälle on tullut elämäs hehtaarimitalla ja sen yli!
Suosittelen muillekin
;)
En mä sitä pahana pidä, että siunaat palestiinalaisia, mutta ethän unohda siunata myös israelilaisia. Siunataan kumpiakin :-)
HYVÄ
onhan tässä vähän oltu ahtaalla, sekä oikea oppisten hell ultailaiset sekä Jumalan puolesta.
Itse ajattelen että Jumalan puolelta on jo tarpeeksi tullut, joten voisin jo katsoa osani saaneet.
Mitä sitten tulee perkeleen sikiöiden kohdalta, esim, suurilta osin oikea-oppisten hellutailaiset kohdalla niin ei se nyt niin ole sattunut, vaikka pientä harmia se on tuottanut.
Pientä ja kevyttä se on mitä sitten Isäni, Kaikkivaltias heille palkka päivänä tarjoaa
Hyvä se on Abrahamin / Aabrahamin jälkeläisiä siunata.
Tässä on Jumala itse luvannut suuren palkan.
Mitä sitten tulee, Iisakin jälkeläisiin, juutalaisiin tahi Israelilaisiin, on oltava varovainen kenen päänpäälle siunauksen tahi kätensä laskee.
Oletus että he ovat liiton eli sopimuset Jumalan kanssa rikkonneet, niin Moses vakuuttaa että ovat, mahdollisesti, kirouksen alaisia.
Myös Herrani, Jeesus Kristus, on monia vertauksia tästä kirouksesta kertonut.
no tämä liiton rikkominen on paha asia Jumalan silmissä.
otetaan esimerkki, vaikka nyt kuumana aiheena oleva suomi/eu tuki Kreikalle.
jos olen oikein lukenut sekä nähnyt, niin suomi/eu on sopimuksen tehnyt jos on tärkeimmät kohdan ehdollisia.
Eli usein sana JOS.
ja nyt kun sitten katsoo näitä kieroja sekä vilpillisiä kreikkalaisia, niin he eivät ole halukkaita sopimuksen mukaisia ehtoja täyttämään.
ja kaikki se hyvä mitä suomalaiset/ sekä eu on heille luvannut on heille tuleva, JOS he pitävät sekä täyttävät sopimuksen eli liiton ehdot.
jos rikkovat sopimuksen on heille tulossa hirmuinen ja kauhistuttava kohtalo !
näin siis on tärkeää ettei ole heti kohta siunaamassa kaikaen pahuutta ja syntiä mitä itse kukin tekee.
Kymmenen vuotta olin lähimmäiseni rinnalla hänen kuihtuessaan päivä päivältä.
sitten hautasin hänet, osan itsestäni ja lopun elämäni.
En ole päässyt selville olenko siunattu vaiko rangaistu. enkä sitä, mistä syystä mitäkin.
aurinko nousee, viipyy hetken, laskee, pimenee.
olen mukana, mutta en elä.
Kun on oikein vaikea niin alkaa miettimään miksi oikein synnyin?Tuskaan ja pahoin vointiin?Onko mitään rajaa kärsimyksellä?Entäpäs jos enää jaksakkaan?Miksi ihminen luotiin näin vajaaksi,ettei osaa tai pysty elämään Herran tahdon mukaan.Jos nöyryyttämiselle ja murtamiselle ei tule loppua,niin sekoako ihminen lopulta paholaisen käsissä ja joutuu hoitoon.
Niin K I P voimasi, kuin on päiväsikin.
Onko tuskasi ja pahoinvointisi sellaista, johon saattaisi löytyä jostain ulkopuoliselta taholta jotain apua?
Voisiko esim. joku olla auttamassa ja tuksemassa elämässäsi selliasiin ratkaisuihin, joilla voisi olla merkitystä hyvinvoinnillesi.
Tai voisiko olla kysymyksessä masennus, joka saa kaiken näyttämään ja tuntumaan pahemmalta, kuin onkaan?
Enkä tällä halua vähätellä olosuhteitasi, kun en tosiaankaan niistä mitään tiedä, mutta ihminen kestää yllättävän paljonkin, kunhan henkinen kapasiteetti on balanssissa.
Ja ovatko odotuksesi "...Herran tahdon mukaan...." elämisestä kohtuulliset tai oikeat, sillä Jumala ei koskaan odota ihmiseltä mitään sellaista, mihin Hän ei itse ole antanut taitoa ja voimaa!!
Uskovaiselle raha on on tärkeintä.
Rahako..?
no eiköhän se riipu aika lailla mikä oli statsus ennen uskoontuloa. Jos se oli raha, se saattaa olla edelleenkin raha, hiukan eri muodoissa, mutta monella se kyllä muuttuu Jumalan työn kautta.