Minulla oli tilaisuus pari vuotta sitten seurata Valamon uudessa luostarissa jumalanpalvelusta. En kuulu mihinkään kirkkokuntaan, joten seurasin tilaisuutta ulkopuolisena.
Monikin asia ihmetytti, mutta kysyn nyt vain yhtä niistä. Miksi munkin lukeminen tapahtuu niin nopealla tahdilla, ettei siitä ainakaan tavallinen ihminen ymmärrä sanaakaan? Ketä mokoma molotus (kaikella kunnioituksella) palvelee?
Monikin asia ihmetytti, mutta kysyn nyt vain yhtä niistä. Miksi munkin lukeminen tapahtuu niin nopealla tahdilla, ettei siitä ainakaan tavallinen ihminen ymmärrä sanaakaan? Ketä mokoma molotus (kaikella kunnioituksella) palvelee?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Vastaus on: ei ketään! Kirkossa pitää lukea selkeästi ja niin että sanoista saa selvää. Jos käyt seurakunnan palveluksissa niin siellä ei lueta niinkuin tämä moottorimunkki lukee.
Ei saa selvää, mutta ei kuulema tarvitsekaan.
Tämä ongelma on käännetty hyveeksi eli "molotuksen" pitäisi auttaa keskittymään olennaiseen kun ei erota sanoja.
Eiköhän pääasia ole, että luetuksi tulee.
Pääasia mielestäni on se, että tulee luetuksi niin selvästi ja sen verran hitaasti, että kuuntelija/rukoilija pysyy mukana eli saa lukijan lukemissesta selvää ja siten pystyy keskittymään rukoukseen.
Jos minulla olisi valta päättää lukijana toimisi vain sellainen joka osaa lukea.
Asia on sillä tavalla, että puutteista tehdään hyveitä kun niin halutaan.
Jos pappi kaivaisi nenäänsä niin siihenkin keksittäisiin selitys, jolla se saataisiinkin asiaankuuluvaksi, vaikka että nenänkaivuu on symbolinen ele sielun puhdistutumisesta.
Mutta jos toisinajttelevalle tapahtuu millinkään erehdys tai sekunnin virhe niin johan on "selvät paholaiset asialla".
Yleisöllekö ne rukoukset onkin suunnattu?
Ei yleisölle, vaan Jumalalle. Mutta... se yleisöhän siellä kirkossa rukoilee eikä Jumala. Vai miten se nyt meneekään?
Jos siis yleisö eli kirkkokansa rukoilee, niin lukija palvelee kirkkokansaa lukemalla selvästi ja sopivan kuuluvalla äänellä. Jos lukija syystä tai toisesta haluaa sössöttää voi hän sen tehdä muualla kuin jumalanpalveluksessa.
"Jos lukija syystä tai toisesta haluaa sössöttää voi hän sen tehdä muualla kuin jumalanpalveluksessa."
Vähän vaikeasti voi, jos kyseessä on munkki, jonka kuuliaisuustehtävänä on luostarin jumalanpalveluksissa lukeminen.
Kuten aikaisemmassa viestissäni kirjoitin: "Jos minulla olisi valta päättää lukijana toimisi vain sellainen, joka osaa lukea", olkoonpa sitten munkki tai minkki.
No kun mitä ilmeisimmin sinulla ei ole tuommoista valtaa, kun mitä ilmeisimmin et ole luostarin johtaja.
Yleisöhän ei näistä asioista päätä, eikä siltä edes kysytä.
Jos jää epäselväksi, mitä palveluksessa luettiin, ainahan tuon voi itse kukin ihan oma-aloitteisesti tarkistaa jumalanpalveluskirjasta.
Aivan oikein: onneksi minulla ei ole valtaa, en ole luostarin johtaja, en luostarin asukas, eikä minulta edes kysytä mielipidettä tästäkään asiasta. Kirjoittelenpahan kuitenkin kun tänne saa vapaasti kirjoittaa.
Jumalanpalveluskirjasta ja -kirjoista voi tietenkin tarkistaa. Jos semmoisen omistaa. Tuskinpa kaikilla halukkaillakaan maallikoilla on tarvittavia jumalanpalveluskirjoja edes kotonaan, saati sitten mukanaan pyhiinvaelluksella. Siksi olisi tärkeää, että lukija hoitaisi tehtävänsä kunnollisesti.
"Jumalanpalveluskirjasta ja -kirjoista voi tietenkin tarkistaa. Jos semmoisen omistaa. Tuskinpa kaikilla halukkaillakaan maallikoilla on tarvittavia jumalanpalveluskirjoja edes kotonaan, saati sitten mukanaan pyhiinvaelluksella."
Jos ei viitsi vaivaa nähdä, kannattaako oikeasti valittaa? Tosin jo Seppo Heikinheimo puki sanoiksi sen miten asia monien mielestä varmaan on: "Ei tarvitse olla lehmä ymmärtääkseen, että maito on hapanta."
Jos ei omista jumalanpalveluskirjoja, tilanteen voi korjata ostamalla niitä kaupasta tai lainaamalla kirjastosta.
Jos ei osaa kirjaimia ja puuttuu edellytykset opetella, silloin jumalanpalveluskirjojen hankkimisesta ehkä ei kovin suurta iloa ole.
Onko Sinulla käytössäsi tarpeellinen määrä jumalanpalveluskirjoja? Siis sen verran eli niin paljon, että voit lukea kaiken sen mitä luostarin jumalanpalveluksissa luetaan?
On.
Hyvä, että on! Onnittelen Sinua siitä. Mutta kun... ensi kerran käyt Uuden-Valamon luostarissa jumalanpalveluksissa niin katsopa monellako rukoilijalla on mukanaan ja esillä tarvittavat jumalanpalveluskirjat, jotta voi saada selvää lukemisesta jos lukija ei osaakaan tehtäviään.
Eihän se olisi oikein sopivaakaan seurata luvun kulkua omista kirjoista. Jokuhan voisi arvella, että lukijan taitoihin kohdistuu epäilystä.
Tietystikin tekstien sisältö tarkistetaan vasta kotona, omassa kammiossa, jos oikeasti on niin, ettei saatu selvää lukijan luvuista.
Oliko suomeksi vai venäjäksi?
Ei kuullostanut venäjältä sen paremmin kuin suomeltakaan. Oli paremmin sellaista älämölöä. Munkki kuitenkin oli käsittääkseni luostarin omia henkilöitä eikä mikään vierailija.
Puheen rytmi oli niin nopea, että siitä ei olisi saanut mitään selvää, vaikka ao. kieltä olisi ymmärtänytkin.
Oliko se ISO munkki olen joskus kuullut munkki Viktorin puhuvan videolla ja oli nopeaa ja monotonista ettei tolkkua saanut.
Jokaisella on omanlaisensa ääni. Ei haittaa jos lukee hiljaisella äänellä, kyllä kirkossa kuulee. Olen kuullut erään munkin tavallisen puheen ja puhuu vahvalla selkeällä äänellä, mutta ans olla kun lukee kirkossa - ei sua mittään selevää. Ihan tahallaan vaikeuttaa sanankuuloa.
Arvasin kyllä kysyessäni, että kyse on perinteestä. Olisin halunnut tietää tuon perinteen taustoja, mutta niitä vastaajat eivät ilmeisesti tienneet.
Kovin erilaisia uskonsuuntia ja sitä kautta rituaaleja on abrahamilaisista uskonnoista syntynyt. Ja kaikki tietenkin ainoita oikeita - kuinkas muuten.
Luostari on luostari ja heillä on omat lukutapansa. Täällä maailmassa valitsemme lukijoiksi henkilöitä, joiden lukemisesta saa selvää.
Tuskin siellä luostarissa on omaa lukutapaa. Juttu lienee vain niin, että tämä kyseinen munkki ei kertakaikkiaan osaa (tai halua) lukea selvällä äänellä. Onko edes yrittänyt opetella lukemaan selvästi? Uuden-Valamon veljestö on niin pieni, että siellä ei kai ole tarpeeksi monta selvä-äänistä lukijaa.
Näillä on pärjättävä.
Veikko Haloselle on myönnetty prinikka kirkolliskokouksen toimesta.
Hahah miksi ihmeessä ja mistä ansioista?
Vaiko lohdutukseksi erottamisesta ko?
Tuliko hälle "paha mieli" kun ihmiset kritisoivat?
Prinikkaa kuleksii Karjalankadun konttorissa sitä verran viljalti, etteivät kerta kaikkiaan tahdo keksiä, mihin kaikki saataisiiin tungettua.