En tiedä yhtään minne palstalle tämä pitäisi laittaa, mutta tuntuu vaan etten jaksa enää:(
Mulla on veli joka riitelee usein äidin kanssa, riitelyn jälkeen veli tulee puhumaan kaikkea pahaa äidistäni, kuinka hän on kusipää ja muuta ja joudun kuuntelemaan. Sen jälkeen äitini valittaa minulle veljestäni. Ja joskus äitini valittaa isäni joistain huonoista piirteistä minulle ja joudun kuuntelemaan senkin. Myös kaverini kertoo minulle huolensa ja yhden kaverini poikaystävä kertoo huolensa. Olen ainoa, joka jaksaa kuunnella, lohduttaa ja ymmärtää ja siksi kaikki kertovat minulle. En vaan jaksaisi kantaa tätä kaikkea muiden pahaa oloa sisälläni ja lisäksi vielä omia murheitani. Sen jälkeen kukaan ei kuuntele minun murheitani. Olen jo pienestä asti ollut tässä tilanteessa.
Onko joku muu samanlaisessa tilanteessa?
Mulla on veli joka riitelee usein äidin kanssa, riitelyn jälkeen veli tulee puhumaan kaikkea pahaa äidistäni, kuinka hän on kusipää ja muuta ja joudun kuuntelemaan. Sen jälkeen äitini valittaa minulle veljestäni. Ja joskus äitini valittaa isäni joistain huonoista piirteistä minulle ja joudun kuuntelemaan senkin. Myös kaverini kertoo minulle huolensa ja yhden kaverini poikaystävä kertoo huolensa. Olen ainoa, joka jaksaa kuunnella, lohduttaa ja ymmärtää ja siksi kaikki kertovat minulle. En vaan jaksaisi kantaa tätä kaikkea muiden pahaa oloa sisälläni ja lisäksi vielä omia murheitani. Sen jälkeen kukaan ei kuuntele minun murheitani. Olen jo pienestä asti ollut tässä tilanteessa.
Onko joku muu samanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onpas sulla tilanne... Hienoa, että pystyt lohduttamaan muita ja kuuntelemaan heidän huoliaan, mutta muista joskus sanoa myös ei. Kerro muille, ettet jaksa aina kuunnella muiden murheita, ja että ymmärtäisivät, että onhan sinulla omiakin huolia.
He eivät ehkä ole vain tajunneet ajatella sitä, että sinäkin väsyt. Suoraan puhumalla asiat paranee.
Voimia sinulle. :)
Olen sanonutkin tästä äidilleni, mutta ei se auttanut:( Kiitos paljon!:)
Mitäpä jos juttelisit luottamuksellisesti kouluterveydenhoitajalle. Siis jos olet viel koulussa.. :) Sinua itseäsi helpottaa, kun saat jutella omista murheistasi muille. Ei kukaan ole niin vahva, että jaksaisi kantaa myös muiden huolia harteillaan. Kyllä siinä vähemmälläkin voimat uupuu.
Nii..jos et ole enää koulussa, niin kyllä niitä ammatti-ihmisiä löytyy muualtakin. Tai sitten jos sinulla on joku sellainen sukulainen, jolle voit kertoa. :)
Olen lukiossa, mutta tuntuu, että en uskalla mennä terveydenhoitajan puheille asiasta. Olen aika ujo sellaisissa tilanteissa ja olen niin herkkä, että alkaisin varmaan itkemään ja se olisi noloa. (kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta en voi sille mitään.)
Eikä ole oikein niin läheisiä sukulaisia:(
Onneksi kerroin asiasta hyvälle ystävälleni ja tuntui, että taakka putosi harteilta ja kaverini ymmärsi minua ja osasi lohduttaa. Onneksi minulla on niin hyvä ystävä
Turhaan ujostelet terveydenhoitajaa. :) Ihmisiä nekin vaan on.
Kiva, että sinulla on ystävä jolle voit kertoa. Yritä unohtaa ne asiat, mitkä muut sinulle kertovat. Yritä päästä niistä asioista eroon, niin ne eivät jää ajatuksiisi. Jokainen joka sinulle murheitaan kertoo, on kuitenkin itse vastuussa omasta elämästään. Silloin kun et jaksa kuunnella muiden murheita, niin kerro se silloin sille toiselle. Keksi vaikka joku tekosyy. :) Itseäänkin täytyy säästää !
Sinussa on varmasti jotain sellaista hienoa, että ihmiset tohtivat kertoa sinulle luottamuksellisia asioitaan. Ole siitä ylpeä, mutta älä anna kenenkään kuormittaa sinua liikaa. Koitas jaksella tästä eteenpäin ja ajattele itseäsi. :))