Tämän kuun alkupuolella kokoontui Barcelonassa Maailman uskontojen parlamentti. Osanottajia oli n. 7000 kaikkiaan 75 maasta. Heitä yhdisti rauhantyö, joka nousee uskonnollisesta vakaumuksesta.
Ensimmäinen Maailman uskontojen parlamentti pidettiin vuonna 1893 Chicagossa, seuraavat kaksi 1990-luvulla. Tämä konferenssi oli siten vasta neljäs.
Uskonnosta kuin uskonnosta löytyy kultainen sääntö, joka kehottaa kohtelemaan naapuriaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltava. Parlamenttiin osallistuneet ihmiset ovat perustaneet useita järjestöjä tukemaan keskinäisen kanssakäymisen ja vuoropuhelun etenemistä. Maailmassa on lukuisia ryhmiä, joiden jäsenet kuuluvat eri uskontoihin ja joissa pystytään keskustelemaaqn rakentavasti.
Kun ihmiset onnistuvat ylläpitämään reiluja sääntöjä ja arvostamaan vuoropuhelua, uskontodialogi voi viedä rauhaan. Aitoon dialogiin ei kuulu se, että ihmiset väistävät keskustelua tai pakottavat toisen ihmisen hyväksymään oman asenteensa.
Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan pelko. Kun ihminen pelkää, hän eristäytyy. Siksi tarvitaan käytännön projekteja ja sitoutumista niihin. Rauhantyö lähtee kodista.
"Jos löydän totuuden uskonnostani, minulla täytyy olla riittävästi nöyryyttä ymmärtääkseni, että toiset löytävät saman omastaan. " ( psykologi Maria Rosa Elosua de Juan )
Voisiko tuollaisen dialogin oppiminen eri uskontoihin kuuluvien kesken olla mahdollista kenelle hyvänsä? Voisiko tuota kautta löytyä enemmän ymmärtämystä eri uskontoja ja niihin kuuluvia kohtaan? Voisiko keskustelupalstoilla mitenkään pyrkiä tuollaisen ajattelutapaan? Vai jäävätkö Maailman uskontojen parlamentissa ilmaistut ajatukset lopultakin vain pienen ryhmän käsityksiksi?
Ensimmäinen Maailman uskontojen parlamentti pidettiin vuonna 1893 Chicagossa, seuraavat kaksi 1990-luvulla. Tämä konferenssi oli siten vasta neljäs.
Uskonnosta kuin uskonnosta löytyy kultainen sääntö, joka kehottaa kohtelemaan naapuriaan niin kuin toivoisi itseään kohdeltava. Parlamenttiin osallistuneet ihmiset ovat perustaneet useita järjestöjä tukemaan keskinäisen kanssakäymisen ja vuoropuhelun etenemistä. Maailmassa on lukuisia ryhmiä, joiden jäsenet kuuluvat eri uskontoihin ja joissa pystytään keskustelemaaqn rakentavasti.
Kun ihmiset onnistuvat ylläpitämään reiluja sääntöjä ja arvostamaan vuoropuhelua, uskontodialogi voi viedä rauhaan. Aitoon dialogiin ei kuulu se, että ihmiset väistävät keskustelua tai pakottavat toisen ihmisen hyväksymään oman asenteensa.
Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan pelko. Kun ihminen pelkää, hän eristäytyy. Siksi tarvitaan käytännön projekteja ja sitoutumista niihin. Rauhantyö lähtee kodista.
"Jos löydän totuuden uskonnostani, minulla täytyy olla riittävästi nöyryyttä ymmärtääkseni, että toiset löytävät saman omastaan. " ( psykologi Maria Rosa Elosua de Juan )
Voisiko tuollaisen dialogin oppiminen eri uskontoihin kuuluvien kesken olla mahdollista kenelle hyvänsä? Voisiko tuota kautta löytyä enemmän ymmärtämystä eri uskontoja ja niihin kuuluvia kohtaan? Voisiko keskustelupalstoilla mitenkään pyrkiä tuollaisen ajattelutapaan? Vai jäävätkö Maailman uskontojen parlamentissa ilmaistut ajatukset lopultakin vain pienen ryhmän käsityksiksi?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt kaikilla voimillani hyväsymään kaikki uskonsuunnat.
On kuitenkin yksi jonka omahurskaudesta toistuvasti ärsyynnyn. Katolilainen kirkko.
Minä löydän sieltä kyllä paljonkin kauniita sanoja, en vaan löydä tekoja ekumenian toteuttamiseksi. Yksilöt katolisessa uskossa kyllä voin ja kykenen hyväksymään. Ortodoksisen kirkon kyllä kykenen hyväksymään.
Mitä minun olisi tehtävä?
Uskontoja ei vain kannattaisi ottaa niin vakavasti kuin niitä tänä päivänä otetaan. Monet (eivät kaikki) ovat hyvin taipumatomia, suorastaan elitistisiä, oman uskontonsa suhteen.
Verna, onneksi on sinun kaltaisia uskovaisia, jotka sentään ovat merkki siitä, että ei ne uskonnot niin hirveän pahoja ole =)
nyt uskovaiset ensi elämään rauhassa toistenne kanssa, niin palataan asiaan.
ihan mukavaa asiaa, mutta kunpa Maria Rosa Elosua de Juan huomaisi vaatia totuudelle parempia perusteluja kuin usko!
tässä joutuu puhumaan sanan totuus useista eri merkityksistä. Ajanhukkahan tämä tietenkin on, kun ketään ei kiinnosta, mutta menköön nyt vielä tämän kerran. ( Tällä kertaa en puhu lainkaan sanan hengellsen kielen merkityksestä. )
Totuutta on ensinnäkin se kaikkien tuntema merkitys, että jokin on totta, varmaa, todenperäistä, paikkansapitävää. Mutta totuudeksi sanotaan myös ajatuksia, mielikuvia, käsityksiä, oppeja, teorioita yms., jotka inhimillisen tietämyksen ja kokemuksen mukaan vastaavat tosioloja tai joita pidetään tosina tai selviöinä. Siksi voidaan ilman lainausmerkkejä puhua tieteellisten totuuksien lisäksi myös siveellisistä tai uskonnollisista totuuksista.
Tuntuu joskus siltä, että jotkut hyväksyvät totuudeksi vain sanan yhden merkityksen.
että uskonnollisissa yhteyksissä käytetään perinteisesti sanoja totuus ja tieto silloinkin kun kyse on itse asiassa kuvitelmista ja luuloista. Näin tietyntyyppiset ihmiset on saatu paremmin luottamaan siihen mitä heille on uskoteltu.
Vaikka ihminen kuinka uskoisi esim. jälleensyntymiseen, niin jos jälleensyntymistä ei tapahdu, kyseinen oppi on epätosi. Mutta turha tätä enempää on jauhaa. Tiedät ennestään että minä en hyväksy epätosien asioiden nimittämistä tosiksi.
Onnea kuitenkin uskontojen väliselle rauhanrakennukselle.
En näköjään osannut selittää asiaa. Uusi yritys. Pari ei-uskonnollisen käytön esimerkkiä: Havainnollisista esimerkeistä voidaan johtaa yleisiä totuuksia eli sääntöjä. Hän piti kyseistä teoriaa lopullisena totuutena. Puhutaan absoluuttisesta, suhteellisesta, yleispätevästä yms. totuudesta.
Tässä on siis kysymys sanan totuus kolmoskohdan esimerkeistä. Jos hyväksyt vain ykkös- ja kakkoskohdan, niin se on sitten sinun asiasi. Vilkaisepa joskus ihan vain pelkkää uteliaisuuttasi sanojen selityksiä.
Minä en tarkoita sitä, että kun puhutaan uskonnollisista totuuksista, sinun tai kenenkään muunkaan tulisi uskoa niihin, vaan sitä, että tällainen kielenkäyttö on täysin oikea. Ei sitä ainakaan ateistin tarvitse joka välissä erikseen sanoa, että ei usko mihinkään uskomiseen liittyvään. Kyllä se on jo käynyt selväksi.
Joillekuille on uskonnollinen totuus, että maailma luotiin noin 6000 vuotta sitten. Rohkenen olettaa, että kyseinen totuus on sinunkin mielestäsi epätotuus.
Uskonnollinen totuus, päivien pituus pitää ottaa huomioon.
Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
2. Pietarin kirje 3
Olen, Elli, kanssasi samaa mieltä, että totuus on enemmän kuin kuvitelmia ja luuloja. Totuus on oikeaa tietoa eli vastaavuutta tosiasioiden kanssa. Totuuden vesittämistä on sanoa, että eri tavalla uskovilla olisi kaikilla oma totuutensa.
Kirkkoni piirissä on ilmoituksen perusteella annettu seuraava totuuden määritelmä: "Totuus on tieto asioista sellaisina kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan." (OL 93:24)
Jokaisesta asiasta on vain yksi totuus. Se on olemassa, vaikka kukaan ei sitä vielä täysin tietäisikään. Silloin on jäätävä uskon varaan. Uskokaan ei ole totta ellei se ole vastaavuutta tosiasioiden kanssa, koska silloin se on vain luuloa, joka ei ketään pelasta. Uskonnollisella uskolla on lisäksi se erikoispiirre, että se vaatii tekoja ollakseen elävä ja tosi.
Uskontojen välinen keskustelu on aiheellista, mutta siitä tulisi jättää pois totuuden vesittäminen. Tulisi pysyä vain yhteisissä pyrkimyksissä hyvään.
Erittäin tärkeää olisi saada aikaan yhteinen pohja Islamin kanssa. Se voisi löytyä siitä, että kristityt luopuisivat mielettömästä kolminaisuusopista ja myöntäisivät, että Jumala, Allah, on yksi. Tietääkseni muslimit pitävät kristittyjä monijumalisina juuri kolminaisuusopin vuoksi. Raamatun mukaan Isä on ainoa Jumala, jota meidän tulee palvella. Poika ja Pyhä Henki ovat alisteisia hänelle.
se joillekuille on uskonnollinen totuus ( Voisiko olla? ), että maailma luotiin 6000 vuotta sitten, niin pitäkööt totuutensa. Minusta Raamatun perusteella on kuitenkin aivan turha yrittää laskea maapallon ikää. Ennemminkin se ikä voi selvitä noin suunnilleen evoluutioteorian avulla.
Vähän eri asiaa. Viime talvena eräässä seurakunnan tilaisuudessa illan vetäjä kertoi, että hän on mukana keskustelupiirissä, jossa on jäseninä eri kirkkokuntien edustajia ja myös pari ateistia. Tietenkin se edellyttää sitä, että kaikki keskustelijat ovat sitoutuneet keskustelemaan toistensa mielipiteitä arvostaen. Jos löytäisin sellaisen piirin, niin pyrkisin heti mukaan.
2. Pietarin kirje 3:8 kertoo jumalan kärsivällisyydestä. Kirjeen alussa (2. Pietarin kirje 3:4) annetaan kirjeen aihe kysymyksen muodossa, eli miksi Hän (Jeesus) ei ole pitänyt lupaustaan toisesta tulemisestaan. Hän jatkaa, että "yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä" ja jo seuraavassa jakeessa kertoo, että jumala on kärsivällinen, vaikka ihmiset sitä ei ole.
By the way, Pietarin kirjeitä ei sitten Pietari itse välttämättä kirjoittanut.
mutta montakohan sataa tuhatta vuotta tätä maallista aikaa saamme vielä odottaa Jeesuksen paluuta?
samaa mieltä kanssasi. Minusta ei vain ole tarpeen tehdä uskonratkaisua asioista, joista ei totuutta tunneta.
Todellakaan ei tule tehdä uskonratkaisua sellaisen perusteella, mitä ei itse tunne todeksi. - Käytit sanamuotoa "asioista, joista ei totuutta tunneta". Tuollainen yleinen totuuden tunteminen on mielestäni uskonnon kohdalla mahdotonta, sillä jos todella asia tunnettaisiin, niin ei olisi kysymys enää uskonnosta. Jos tietää, niin ei enää uskoa tarvita (paitsi se uskon piirre tarvitaan, että tulee toimiakin, jotta tuloksiakin olisi).
Uskonratkaisun tulee olla henkilökohtainen. Lapsille ja yleensäkin tulee opettaa ja kertoa Jumalan ilmoituksista. Niiden omaksumisen tulee silti perustua henkilökohtaiseen vakuuttuneisuuteen eikä siihen, että näin muutkin lähipiirissä uskovat. Totuuden rakkaus on olennaista. Uskontoa opettavan tulee rakentaa totuuden tuntuun eikä esim. suggerointiin ja painostamiseen.
Mistäkö sitten tietää, että on löytänyt uskon, joka on myös totta? Tämä on kieltämättä kiperä kysymys, mutta kun niin tapahtuu, ei epäilylle jää tilaa. Kohdallani vakaumus ja varmuus Mormonin kirjasta on tällaisen kokemus. Siitä taas on seurannut monia muita johtopäätöksiä.
antamasi totuuden määritelmä on kyllä minusta varsin sekava ja määrittelemätön ja jokaiseen suuhun sopivaksi laitettava:
vaikka sanot "jokaisesta asiasta on vain 1 totuus", määrittelet totuuden kuitenkin aivan toisin:
"totuus on tieto asioista, kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan".
Kuinka voit ymmärtää noin? Jos käytetään monikkoa, niin eihän sitä voi soveltaa yksittäiseen ilmiöön! Jokaisesta asiasta on erikseen oma ja ainoa totuutensa. Lisäksi on koko totuus, joka sisältää kaiken, mutta sekin voidaan jäsentää osatotuuksiksi.
Ihmettelen, miten olet antamani kohdan ymmärtänyt.
>>mutta montakohan sataa tuhatta vuotta tätä maallista aikaa saamme vielä odottaa Jeesuksen paluuta?
Netissä on varmaan monia sivustoja. Yksi uusimmista on Kokonaisuus. Monet tälläisista paikoista kuitenkin melko lyhytikäisiä. Se johtuu varmaan siitä että kaikki elämänkatsomukselliset/uskonnolliset kysymykset aiheuttavat voimakasta kiistaa.
Kokonaisuus-yhteisön esittelyssä kerrotaan:
"Kaikki olemassa oleva liittyy samaan Kokonaisuuteen. Tervetuloa keskustelemaan kaikesta Kokonaisuuteen liittyvistä asioista, uskomuksista, maailmankaikkeudesta aina mikroskooppisiin yksityiskohtiin, elämästä ja sen tarkoituksesta. Mitä kaikkea onkaan kuoleman jälkeen ja olemmeko olleet aina olemassa? Miten meidän pitäisi toimia jokapäiväisessä elämässä? Tarkoituksenamme on selkeyttää omaa henkilökohtaista maailmankatsomustamme."
Kokonaisuus-yhteisö löytyy osoitteesta http://groups.msn.com/kokonaisuus
totuutesi muuttuu koko ajan:
"kuin ne tulevat olemaan" eli uusilla ja taas uusilla mormomi-profeettojen "ilmoituksilla" totuus ja opetukset muuttuvat koko ajan.
toisinsanoen raamatun totuuksia voidaan muunnella mielin määrin OLn mukaan, koska mormonismissa "ilmoitukset" ovat yläpuolella raamatun auktoriteetin.
raamatun keskeisin totuus on, että Jumala uhrasi ainoan poikansa, joka antoi henkensä golgatan ristillä. siitä tapahtumasta mormonismi on tehnyt osatotuuden. mikä on siis golgatan tapahtumia koskien koko totuus?
mutta ihmiset eivät sitä tunne vielä läheskään täysin. Siksi olemme uskon varassa monissa kohdissa. Ei ole totuudellista sanoa tietävänsä koko totuutta, mutta totuuden määritelmä on silti pätevä: vastaavuus tosisasioiden kanssa. Noita tosiasioita uskonnosta ovat vain Jumalalta tulevat ilmoitukset. Niitä meille on luvattu lisää sitä mukaa, kun otamme vastaan jo annettuja.
Korostat ristiä niin paljon, että osa sovitustyöstäkin jää varjoon. Sivuutat sen kärsimyksen, jonka Kristus otti vapaaehtoisesti päälleen Getsemanessa. Koska tuon esiin myös Getsemanessa tehdyn sovitustyön, väität, että puolittaisin sovitustyön. Päinvastoin, tode, se täydentää sovituksen ymmärtämistä! Ristillä Kristus antoi vapaaehtoisesti henkensä ottaakseen sen jälleen ja saadakseen siten aikaan kaikkien ylösnousemuksen. Getsemanen kärsimys sovitti niiden synnit, jotka ottavat evankeliumin vastaan. On sanottu, että ristillä palasi Kristukselle myös se kärsimys, jonka hän koki Getsemanessa, mutta ristinkuoleman yhteydessä ei viitata hien vuotamiseen veripisaroiden tavoin. Getsemanen kärsimyksen on täytynyt olla jopa vaikeampaa kuin ristillä kärsitty.
eritoten koroitan Ristin Miestä, en kärsimystä enkä puutarhaa.
kun sanot "getsemanen kärsimyksen on täyttynyt olla jopa vaikeampaa, kuin ristillä kärsitty", mitätöit eli sivuutat raamatun tärkeimmän sanoman, ristin ihmeen.
Kun muistan kaiken sen, mitä Kristus kärsi puolestamme, korostan hänen koko sovitustyönsä merkittävyyttä: kuoleman voittamista ja syntien anteeksisaamisen mahdollisuutta. Onko se muka mitätöimistä ja sivuuttamista! Jostain syystä sinulla on oma piintynyt käsityksesi uskostamme, johon tosiasiat uskostamme eivät sovi.
selostuksesi menee jakeluuni sillä siunaamalla, kun kirkkosi katolle ilmaantuu risti ja voimme yhdessä veisata vanhaa gospelia
"suuri rakkauden meri syntisille aukeni.
elon Herran pyhä veri golgatalla virtaili.
golgatalla, golgatalla,
kaikk` on täytetty, kuule huuto golgatalla.
karitsalle kiitos soi!
sitä suurta rakkautta, ei voi kieli kertoa.
taivas yhtyy kiitoksehen pelastuksen voitosta.
golgatalla, golgatalla..."
Ei minusta, sillä vain sisältö merkitsee. "Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi." Sama on sanottava symbolistakin; olkoon se vaikka risti.