Paniko Munthe Kustaa V:n eukkoa vai

Pohjanmaalle tuli Lumivaarasta evakoita, joilla kaikilla ei ollut syysvaatteita tai kenkiäkään. Alavutelaiset keräsi muutamat sadat melkein uutukaiset kenkäparit ja antoivat ensihätään. Samoin heidän luuranganlaihat hevoset päästettiin parhaisiin syyspeltoihin syömään ja annettiin katto päälle. Monia naisia vietiin viikoiksi sairaallaan lepäämään ja ruokittavaksi. Lapsia otettiin omiin perheisiin syötettäväksi ja huollettavaksi satoja. Vanhuksille annettiin kunnan omistama tila evakoiden vanhainkodiksi.
Sitten 1946-47 alkoi evakoilta tulla niitä tarinoita, kuinka rikkaita he kaikki olivat ja paljon jäi sinne kultakalleuksia. Oli kartanoita ja mansikkahehtaareita ja pianoja ja hopeisia astiastoja joka viikolle erilainen. Piikoja ja renkiä oli ollut jokaisella kymmenin. Ainutkaan ei sieltä tullut ollut piika, vaan hieno manselli.

Ensimmäinen karjalanretkikunta pääsi siten käymään (paikallisen SKDL:n taivuttelemana) tarkasti vartioidulla bussimatkallaan rajan taakse 1973 Lumivuoreen. Liikennöitsijä Nisula kertoi, että siellä pääsi Lumivuoressa ajamaan kolmea tietä sotilasauton perässä. Ränsistyneet 8x9 m mökit nökötti näköisällä pärekattoineen. Pihassa oli 3x4 sauna tai jokin navetaksi luokiteltava hökötys. Hän oli ivallisesti kysellyt niitä kauniita kartanoita ja rikkaita taloja...... väki oli ollut hiljaa.... Moni ei sitten enää noussut Seinäjoki - Virrat linjalla sen autoonkaan myöhemmin. Niin nauravaisia ja hienoja sosiaalisesti olivat evakot!

Joten lopettakaa evakot paskan puhuminen ja olkaa kiitollisia, että suomalaiset otti teidät hoidettavakseen ja vaivoikseen!

Kustaata itteään. Pojathan styylasivat ihan avoimesti.