Kolmas kerta toivottavasti toden sanoo. Yritin jo kaksi kertaa avata XVII ketjua Elämässämme, mutta mitä lie väärin tein, koska katosivat bittitaivaaseen. Tuo XVI oli 401 viestin pituinen ja minulla kesti monta minuuttia päästä sen hännille katsomaan uusia kirjoituksia. Tervetuloa tänne, kiitos Ravulle entisestä.
Elämää syyskuun intiaanikesää odotellessa XVII
Calvados
5001134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 500
Vanhimmat
Kunhan Riitu huomaa intiaanikesätoivotuksesi, niin saattaa kellarista älähtää, hymiö.
Kiva, kun aloitit uuden jakson, syksyisen sellaisen. Tuolla vanha kansa arveli eilen, että syksy tulossa, kun koivut paikoin kellastuneet. No kaupunkipoijan piti kyseenalaistaa tilannetta ja kiertäen kaartaen kertoa syyn kellertymiseen olevan sateissa, ehkä. Kumma kyllä, koska koivun kerrotaan olevan tyytyväinen vedestä. No täöstä ilmiöstä varmaan jossain lehdessä on jo kirjoitettukin, mutta ei vaan silmiini vielä ole osunut.
Tänään meillä on ollut sadepäivä ja ennusteissa on taas muutenkin hieman viileämpää.
Mitäs minä älähtäisin, olikin aika jo aloittaa alusta , edellinen ylitti jo neljäsataa.
Katsoin tuota linkkiäsi, Arantes. Siinä näkyykin koko maan lukemat. En tykkää ollenkaan tällaisesta helteestä. Tänään muslimit viettävät bairamia eli ramadan-paaston loppujuhlaa; onneksi, sillä tällaista hellettä ei kestä kukaan juomatta. Tosin esim. Turkissa on kuulemma ollut koko paastokuukauden ajan epätavallisen kuumaa, lähellä viittäkymmentä astetta. Kyllä siinä uskovaisten terveyttä koetellaan.
No, eihän kaikki muslimit paastoa.
Ihan totta? Kellastuvatko koivut liiasta sateesta? Ystävättäreni pikkupihassa kasvaa koivupuu, ja se näyttää kellastuvan; sanoinkin hänelle, että mikäs koivuasi vaivaa, kun alkaa jo kellastella. Samoin pihlaja sen vierellä.
Aurora kertoi tykästyneensä Sirpa Kähkösen Mustiin morsiammiin. Minäkin olen lukenut sen ja sen jatkon, en muista nyt sen nimeä. En ole asiantunija, mutta jos saan sanoa oman mielipiteeni, niin ei Kähkönen yllä vielä ainakaan samaan mitä Eeva Joenpelto niissä sisällissotaa käsittelevissä romaaneissa, oliko se Lohja sarja. Kaikista ovista vetää jne.
Inkeri, kyllä tämä ketju toimii, tullut jo kaksi kirjoitustakin. Minullakin tökki kone ensin, kirjoitin jo nimittäin yhden viestin aloitukseni jälkeen, mutta hyrrä vain jäi pyörimään joten piti peruuttaa.
.Ensinnä Calvadokselle kiitos uuden ketjun aloituksesta. Toiseksi Riitulle, että kaunokirjallisuus ei ole asiantuntija- vaan makukysymys.
Kirjoitin jo kerran, joka ei lähtenyt, jossa mainitsin Riitun menneen kellariin hellettä pakoon. Etelä-Eurooppa on kärvistellyt kovissa helteissä kaiken kesää. Rapu sen kokikin jo Kreetalla ollessaan. Meillä ei ole helteistä ollut tietoakaan.
Hailuodon sääkset ovat eilen ja tänään jo lennelleet pesän ulkopuolella ja ruokaa on ollut liiaksikin, isukki on ollut ahkera kalastaja.
En tiedä miten te muut ilman lämpötilan koette, mutta minä ainakin olen tällä viikolla joutunut kulkemaan vähemmissä vaatteissa kuin liki koko kesänä. Kuumaa, painostavaa, kosteaa on ollut päivällä ja yöllä. En toivo muuta kuin raikkaita syystuulia.
Jossain meren rannalla tietysti on voinut olla vilpoisampaa, täällä Helsingissäkin on erilaisia pienilmastoja. On se ikäkysymyskin, vanhat kärsivät alemmasta kuumuudesta kuin nuoremmat. Ja jos kuljettaa koiraa 3-4 kertaa vuorokaudessa, koiran vikkelää vauhtia, on se toki erilaista kuin pikkasen kävellä omaa tahtiaan.
Kiitos Calvados kun avasit uuden ketjun. Meinasin jo monta kertaa ehdottaa, että eikö joku voisi katkaista ylipitkän ketjun, mutta kun siellä oli keskustelut menossa niin ajattelin, että kunhan vähän laantuu, niin sitten, mutta hyvä näin. Voi niitä jatkaa täällä ylhäällä taas.
Jostakin keskusteluista luin, että joku oli nähnyt näiden Hailuodon poikasten hakevan itse kalaa jo 11.8. Minä en ole sattunut näkemään niiden lentelevän. Kaloja on kyllä ollut pesässä paljon, monesti. Tuli mieleen, että tuo on jo "ryöstökalastusta", haaskuuseen menee.
Olemme olleet kaikki tienoon urheilulliset beach-potkupalloa pelaamassa; miehet ja naiset ja tietenkin maukasta kevytolutta ja pikkuevastyksien ollessa mukana maukkaina paloina. Politiikkaa siina aina valilla puhutaan, silla poliittisesti Venezuela on mielenkiintoinen siksi, etta kukaan ei ole kiinnostunut politiikasta, mutta kaikki puhuvat politiikasta.
Nain ed. ketjusta taman ketjun aloittajan Calvadosin huolestuneisuuden jonkun HS:n toimittajan kirjoituksesta Venezuelasta l. kuinka huonosti taalla menee. En ole saanut auki tuota juttua, mutta tuntunee taas sellaiselta, etta on haastateltu Suomesta kasin jotain "asiantuntijoita" tietysta nakokulmasta kasin, kuten teki YLE:n Pertti Pesonen Venezuelan vakivaltadokumentissaan, jossa ei ollut tolkun tolkkua.
Eilen El Comandante Chávez oli tuossa pienessa viidakkokaupunki Bolívarissa puhumassa ja siellakin yleison paljous kertonee tilanteen. Chávez muisteli mm. sita karmeata surkeutta ja koyhyytta, nalkaa, aliravitsemusta, joka viela 20 vuotta sitten vallitsi Venezuelassa. Kukaan nuori toimittaja ei ole edes koskaan nahnyt sellaista kouhyytta, joka maassa vallitsi.
Tassa tuore kuva eilisesta Bolívarista: http://www.youtube.com/watch?v=IrkLQ3ReNXw
Huomenta
Intiaanikesää odotellessa nollasin juuri lämpömittarin, näytti yöllä olleen noin 8. Eli pitkähihaista paitaa päälle tuonne työmaalle. Hieman viileämmässä on sekin hyvä puoli, että vaatetta voi lisätä. Ja viimoiset hyttyset väistyvät hirvikärpästen tieltä. Nämä kärpäset ovat sentään hieman kohteliaampia, eivät ihan pihamaalle tungeksi.
Minun piti eilen laittaa zipille nimiä, mitä siinä Venezuelan artikkelissa vilahteli. Joku Ruotsin yliopiston tutkija oli ainoa, joka ei suoraan mollannut tilannetta. Juttu kokonaisuudessaan ei kuitenkaan pohjannut suomalaisen toimittajan aatoksiin, hän vain oli välikäsi. Enpä nyt aamusellakaan sitä artikkelia ala lueskella ja nimiä tänne rustata. Vaikka politiikka kiinnostaakin, niin oman Tuomiojamme esiintulot ovat kuitenkin lähempänä meittin elämää.
Ei muuta kuin päivän jatkoja ja sinne Euroopan helteisiin toivon mukaan hieman viilenevää, niin ei tarvii koko päivää kellarissa viettää.
Jepulis, omat euromurheet ovat lähempänä, ja murhenäytelmältä näyttää koko EU:n tulevaisuus.
Jos pari pintapuolista sanaa Venezuelasta kuitenkin, niin maahan on näitä entisiä öljyllä rikastuneita diktatuureja jossa vasta nelisenkymmentä vuotta on opeteltu elämään jonkinmoisessa demokratiassa. Ja kansa elänyt köyhyydessä paljon senkin jälkeen.
Helppo siis uskoa, että asiat ovat nykyisin paljon paremmin kuin diktatuurin aikana, tätä taustaa vasten itsekin olen ZipZapin kuvauksia maasta lukenut. Tuskin on koskaan tosissaan väittänytkään että asiat siellä olisivat yhtä hyvin kuin täällä ?
Lisäksi mr ZipZap kuulunee maan hyvin toimeentuleviin ja muutenkin hyvässä asemassa oleviin, perspektiivi maan asioihin saattaa siis olla hieman toinen kuin ihan tavallisella tallaajalla.
Chávez on kiistelty henkilö, mutta kuitenkin vaaleilla valittu presidentti ja vieläpä ilmeisesti köyhemmän kansanosan äänillä.
Ja on epäilemättä saanut paljon hyvääkin aikaan. Kenenkään ei kuitenkaan tulisi olla vallassa ikuisesti, demokratiassa se ei pitäisi olla edes mahdollista.
Mutta kuten sanottua, nämä ovat täältä kaukaa heitettyjä aprikointeja.
Minullekin on tullut kuva, ettei siellä tropiikissa ole huolenhäivää. Hyvin syödään, juodaan ja lemmitään. No, leikki leikkinä. Enpä uskalla sanoa mitään maan politiikasta, kun omaankin "pesään" eli Eurooppaan on paras olla kantaa ottamatta.
Minusta se Tyyne on alkanut tuntua yhä tutummalta, veikkaisinpa että hän on yksi vanha tuttumme, hyvä ja humoristinen kirjoittaja hulppeassa kesäroolissaan.
Mikä saatanan mystikkomainos tuossa koko ajan hänksättää ja päälle tunkee?
Selvä se, ettei Tyyne ole "Tyyne-neitsyttä" nähnytkään, mutta kenen peijakkaan hänen arvuuteltaisiin olevan ?...nämä virtuaali-identiteetit ovat joskus aika yllättäviä...
..On se vaan sellainen " mystikkomainos " että taisin saada siitä aamupuolella päivää jo sellaiset vanhan ajan sahaukset verkkokalvoille silmiini, että jotta jotta...Tiesin onneksi ensiapupaikan; lähellä Pihlajatien Expres-kahvilan ja kunnon laatuvahvan kupillisen saatavuuden ystävällisen palvelun - rauhoittamaan sahaukset pois silmistä tykkänään...
Ei sitä näinikää ihminen sentään kestä ihan mitä vilkutusta vaan.....Naurattaa. Aurora. Kun kerroit puolestani, just kautta Teutanuksen tuosta häiriöstä. Paras mennä muualle nytkin, ellei se lopeta mainostamasta. - Olin tosin aamulla syönyt tyhjään mahaan vihreän voimakkaan scilipippurin - kun illalla oli pizzasta jäänyt. Se on ennenkin saanut myös rektion näkökenttässä aikaan..
Nyt vasta tajusin, mistä mystikkomainoksesta puhuit.
Siis tuossa oikeassa laidassa; siitä pääsee eroon, niinkuin kaikista oikean puoleisista mainoksista, kun minimoi sivun koon ja vetää nuolella oikeaa reunaa juuri niin paljon vasemmalle, että mainokset jää ulkopuolelle. Minä vedän noihin AVAA sanojen viimeiseen Aahan saakka. Ei pomppaa mikään mainos päälle.
No Tyynehän on se ent. Tuuve: porotyttö, joulupukin apulainen. Ainakin olen sen niin käsittänyt.
Jos "Tyyne" haluaa Tyynenä olla niin mikäpä siinä...
Hei kaikille en jaksanut yksin nostaa Tyyne-ytä pois pöntöltä, kai nousee omin nokin ja tulee tänne, kun Aika on kypsä...
Huomenta täältä helteestä. Nyt on jo varjonpuolella mittarissa 24. Yö oli tuskaisa, kun ilma seisoo (kun ei muutakaan nyt ollut seisomassa ;) tää on tätä mun tuhmaa... )
eikä pieninkään ilmavirta käy asunnon läpi vaikka kummallakin puolella on lävet äuki.
Huomasin nyt vasta, mitä Arantes tarkoitti, että voisin älähtää "intiaanikesästähän" se oli.
Antaa Tyyne-neitsyen istua vaan rauhassa siellä pöntöllö ja katsella tähtiä, jos ei kerran alas tule. Olenhan minäkin jo pari kertaa kirjoittanut hänelle hätäapuviestiä, mutta kun ei ota kuuleviinkorviinsa, saati sitten kuulemattomiin.
Mutta nyt on pantava toimeksi ja lähdettävä ajoissa kauppaan; jääkaappi on typötyhjä. Yksi tomaattipurkki on kaapissa, josta teen tänään tomaattisoossia spagettien kanssa.
PS. hyvä Calvados, että tiedotit noitten sääksien harjoitelleen jo lentämistä. Kun olen käynyt pesällä, ne veljekset köllöttelevät aina kaikessa rauhassa vierekkän ja lihovat. Jotenkin tuli mieleen, että ovatkohan linnutkin jo ottaneet oppia ihmisnuorilta. Kyllä iskä huolen piitää ja sapuskaa kantaa. Telkka vaan puuttuu pesän reunalta. Eilen ne vierekkäin siinä köllöttivät nokat kohti ilta-aurinkoa.
Hyvää keskipäivää täältä koleudesta. Nyt jo aurinko hieman pilkistelee ja lämmittää. Mieheni oli aamulla 7 aikaan lenkillä ja sanoi lämpötilan olleen 12C. Ilahduttavasti olette täällä jo aamutuimaan kirjoitelleet. Hauska sana tuo tuima sinänsä, että se tarkoittaa eri puolilla suomea eri asiaa. Tuima on suolatonta savossa ja suolaista jossain muualla, muunmuassa. Aamutuimaan on kait aikaisin aamulla, iltamyöhään vastine.
Tuosta Venezuela-artikkelista katsoin ZZ:lle arvioitsijoiden nimiä, jos ei ole artikkelia nähnyt: Mainitaan mm tutkimuskeskus International Crisis Group, jonka mielestä HC:n hallinto on etääntynyt demokratiasta ja ihmisoikeuksien perusperiaatteista.
Venezuelan tilastokeskuksen heinäkuisen tilastojen mukaan yksityinen sektori on pienentynyt yli kolmanneksella kymmenen viime vuoden aikana.
El Pais -sanomalehti mainitaan sekä entinen Yk-diplomaatti Enrique ter Horst. Richard Lalander Tukholman yliopistosta, Latinalaisen Amerikan tutkija. Transparency Internationalin vuoden 2011 korruptiotilastoissa Venezuela on 183 maan listalla sijalla 172.
Henrique Capriles mainitaan, totta kai, on Hugon vastaehdokas.
Sitten on muutamia ihmisoikeusaktivisteja mainittu. Viikkolehti, joka julkaisi pilakuvan HC:sta, sai ukaasin, että lehti ei saa julkaista julkista valtaa kritisoivaa sisältöä. Lehden kustantaja ja päätoimittaja pidätettiin, mutta laskettiin myöhemmin vapaiksi. Myös mediaa ja internetiä säännellään. Hallinnosta saa siis julkaista vain heille myönteistä asiaa.
No, lopetan tähän, en ole kovinkaan politiikasta paljoa tietävä henkilö, luen kyllä artikkeleita, milloin minkäkin katsantokannan mukaisesti kirjoitettuja. Se avartaa näkemystä.
teverhdys kun huomsin jotta olitta jo hyppäneet syyskuhun mutta pirkun kylmä oli aamuthuimaan ja ryhdyinpä arvuutteellen jotta pujenko jongunlaiset fillaböksut kun kipasen pönthöllä , tai kipasen ja kipasasen, kunnei see niin nopiata olje kun on lujethavaa ja taivahan kanthen tirailua. Muttta varmala pitäski joutuin hakkee liideristö tyroksii pönthön istumen lämmöks,
Kyllä olette olleet ahkeria kirjoittajia! Minä olen aikaa sitten jo pudonnut kelkasta. Silloin tällöin olen joitakin viestejä lukenut, mutta kirjoittamaan en ole kerinnyt. Kaikkea tekemistä on pukannut niin, että melkein hengästys on iskenyt.
Jossain kohdassa joku kirjoitti koulun mustekynästä, jonka terä aiheutti monelle hankaluuksia. Muistan hyvin nuo kaunokirjoitustunnit, joilla monta kertaa opettajamme vimmastui, kun emme osanneet tehdä musteella kaunojälkeä. Eräs vasenkätinen tyttö erikoisesti sai huutia, kun terän aiheuttamien hankaluuksien lisäksi hän kädellään sotki vielä märän musteen. Luulen, että tuo tyttö erikoisesti kiitteli kuulakärkikynän tuloa.
Tuo koulun mustekynämuistelu vei minut aikaan, jolloin olin opiskeluihini kuuluvassa harjoittelussa. Ensimmäisenä kesänä piirsin sääkarttoja kaksiteräisellä mustekynällä; toisella terällä piirrettiin punaisia merkkejä ja toisella mustia, kummallekin tietysti oma mustekiulunsa. Ensimmäinen päivä siinä kyllä meni kynänkäytön opettelussa. Ja se oli vielä helppoa verrattuna niihin numeroryhmiin, jotka muutettiin kartalle kuvaksi. Yhden paikan säätieto kun saattoi käsittää kymmenenkin useamman numeron ryhmää. Numeroiden merkitys ja niiden symbolit piti äkkiä opetella ulkoa, sillä luntin avulla työ olisi edennyt niin hitaasti, että aamulla aloitettu kartta olisi ollut varmaan valmis vasta iltasella. Piirtoaikaa oli maksimissaan vain kolme tuntia yhdelle kartalle, joka isoimmillaan ulottui pitkälle itään Venäjälle, etelässä Pohjois-Afrikkaan, lännessä USAn itäisiin valtioihin ja pohjoisessa navalle. En koskaan tullut laskeneeksi, kuinka monen paikan säätieto parhaimmillaan kartalle mahtui, mutta veikkaisin pariasataa.Siinä kyllä mustekynä sai kyytiä. Teriä joutuikin vaihtamaan alvariinsa, että piirtojälki olisi mahdollisimman luettavaa.
Sanotaan, että ihminen on vanha, kun se alkaa muistella menneitä, mutta haitanneeko tuo mittää jos muute o kunnolline!
Leppoisaa elokuun päivän iltaa kaikille!
a-mummu, sinulla on ollut sitten vaativa ammattitaito; ja varmaan vaikeaa kirjoittaa juuri numeroita noilla vanhanajan mustekynillä. Minäkin muistan hyvin kaunokirjoitustunnit. Sellaisia ei varmaan ole ollut enää moniin, moniin vuosiin kouluohjelmassa.
Jos saan kehua itteäni, niin ne ja piirustustunnit olivat mielituntejani. Olin kympin arvoinen molemmissa. Vieläkin lapset ihmettelevät, miten "hienosti" osaan kirjoittaa.
Ihan tuosta lonkalta vaan. Eikun kädestä vaan.
Muistellaan vaan menneitä, tulevia ei vielä voi muistella.
Pidän tässä päiväpaussin ja otin nokoset. Mutta pian häivyn taas alamaailman viileyteen. Vaikka nyt tuntuu jo paremmalta, kun alkanut vähän tuulenviri käydä, niin ei ole niin tukalaa.
KaunoRiitus, vaikeaa se piirustaminen aluksi olikin. Kun vielä piti piirtää mahdollisimman pientä (että kartalle mahtuisi mahdollisimman paljon tietoa), mutta luettavaa, niin joskus tuli äitiä ikävä. Onneksi en joutunut kovin kauan piirtohommia tekemään, kun pääsin etenemään muihin töihin, ja lopulta sitten itse lukemaan ja tulkitsemaan noita suurella työllä luotuja karttoja.
Piirustustaito minulla muuten on ihan surkea, vaikka käsiala (on ainakin joskus ollut) suht hyvä, kaunokirjoitus aikoinaan kymppi. Muistan kun joskus opparin alaluokilla piti piirtää näkymä laivarannasta. Ähersin piirustuksen (vesiväreillä) kanssa koko kaksoistunnin. Kun sitten opettaja kommentoi piirustuksiamme, niin minun kuvastani hän totesi, että tuo hevonen olisi saanut olla hieman suurempi. Eikä se ollut HEVONEN vaan KOIRA! Että semmoinen piirtäjä minä olin.
Lapsillekin piirrän hyvin harvoin. Joskus kyllä pyytävät, ja ovat tyytyväisiä, kun/jos jotain saan aikaan. Mieluiten kuitenkin heille laulan, soitan tai luen. Ja kerron ennenvanhasesta elämästä.
Tässä sitten kolmas, jonka kaunokirjoitusnumero oli kymppi. Piirustus oli aina ysi. Mieheni piirsi niin hyvin, että omani olivat kuin tuherruksia häneen nähden, ainakin mitä tuli ihmisten mittasuhteisiin ja rakennusten näkymiin riippuen mistä suunnasta taloa katsotaan.
Mieheni saikin kuvaamataidon oppitunteja Kerttu Luukanteleelta, Lukilta, joka oli varmaan Etelä-Suomen tunnetuin sen alan opettaja siihen aikaan kun mieheni Töölössä opiskeli.
Nyt luovuus tältä alalta on kummaltakin kateissa.
On sikali ihmeellista, etta Venezuela nykyaan herattaa niin kuumia caribianlaisia tunteita jopa HS.ssa, kun ajattelemme, etta kun 1990-luvun alussa menimme Venezuelaan, niin esim. Suomessa ei tiedetty oikeastaan mitaan koko maasta. Mutta nyt kun Chávez todella rakentaa uudenlaista, solidaarisempaa, maata ja laajempaakin globaalia tasa-arvoa, niin kaikilla on mielipide asiasta.
Kiitan arantesia ja calvadosia tietojen antamisesta, kuten myos pkustaata, joskin on mainittava, etta tietysta syysta olen saanut ja joutunut perehtymaan hyvin koyhien kansalaisten elinolosuhteisiin.
Jokunen sananen noista mainitsemistanne henkiloista: Enrique Ter Horst on sinansa arvostettu diplomaatti, joka koko ajan esittaa arvioita, etta Venezuela on ajautumassa sisallissotaan ja siksi USA:n ja YK:n valiintulo on olennaisen tarkeata ja samalla saadaan Chávez ulos vallasta. Vanhan eliitin katkera edustaja;
6to Poder on hauska mutta turhauttava lehti, jonka laajalla rintamalla todettiin kadottaneen lopullisesti lehdistoetiikkansa, kun laittoi valtiovallan johtoon nousseet naiset kabaree-tanssijoiksi ja kabareen johtajaksi presidentin. Naisjarjestot suuttuivat taysin koko jutusta ja samalla myos presi;
Luulen etta artikkelissa mainittu "poliittinen mielipidevanki" oli kyllakin Eligio Cadeño, joka oli rahapelia pelannut pankkiiri, joka pelasi tosi rumaa pelia ja sitten Maria Lourdes Afiuni paasti ilm todellisen roiston pakenemaan Miamiin;
Sitten ihmettelen, etta miksi hesarin toimittaja kayttaa espanjalaista EL País -lehtea kasitellessaan Venezuelan asioita?; Lisaksi voin paljastaa, etta Ricu Lalander on jo monien vuosien takaa oikein hyvin tuntemani tutkijapersoonallisuus Tukholmasta. Han ei ole chavisti, kuten en minakaan varsinaisesti, mutta uutisoinnin taydellinen yksipuolisuus vaatii tilanteen tasapuolittamista.
Kaiken kaikkiaan vaalien laheisyys nostaa esiin hurjia mielipiteita, yliampuvia. Ja kuten pkustaa totesi Chávez on demokraattisissa vaaleissa valittu presidentti, mutta on kylla hiukan arveluttavaa vallassa pysymisen loputtomuus. Toisaalta jos kaikki olisi pielessa, Chávezilla ei olisi niin valtavaa kannatusta kuin hanella nytkin on. Ja ongelmia riittaa, mutta myos lempea
Kiitos sinulle ZZ valaisevasta kirjoituksestasi. Tuo mainitsemasi 6to Poder on juuri se viikkolehti, joka HS:ssa mainittiin, jonka pilakuva HC:sta johti toimenpiteisiin lehdelle.
Totta on, että kaikkialla maailmassa vaalien läheisyys kiihdyttää loan heittoon vastapuolelle, niin täällä Suomessakin. Meillä se on sallittua. Tottahan väitteille on oltava jotain pohjaakin, ettei saa kunnianloukkaussyytettä päällensä. Viime presidentinvaalit olivat siitä loanheitosta oiva näyttö, jopa HS:n keskustelupalstoilla.
Katsotaan, kuka vaalit voittaa Venezuelassa.
Uskon, että suomalaiset "tavalliset" ihmiset ovat noin yleisesti köyhän ja kärsivän puolella. Me olemme, ainakin kielitaidottomat, liiaksikin omien tiedotusvälineiden vankeina. Ja tietysti myös suurimmalle osalle, liki kaikille, on todella vierasta Afrikan ja Etelä-Amerikan jokapäiväinen elämä, saati sitten lähihistoria. Yhdyn pitkälle tuolla aiemmin P.Kustaan kirjoitukseen.
Tuo viimeinen HS:n artikkeli ei linjoiltaan poikennut niistä parista aikaisemmasta oikeastaan yhtään ja kyllä minäkin ihmettelen tuota uutisten toistoa Venezuelasta. Ei ole moniakaan vuosia siitä, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Kuubasta suunnilleen samalla äänenpainolla ja kait kirjoittaa vieläkin.
Meillä Suomessa on, ainakin minulla, vaikeuksia seurata meidän omienkin päättäjien puheita. Yleisin ilmaus ja toiminnan kiintopiste kun on rakenneuudistus, mikä pelkkänä sanana ei kerro yhtään mitään.
Myönnän, että silloin aikoinaan siellä HS:n keskustelussa olin todella hämilläni, kun oman yleisradiomme ohjelmassa kerrottiin mm. autonkorjaajasta ja hänen työstään kadulla. Annettiin nimittäin ymmärtää, että Chaves on kansallistanut hänenkin yrityksensä. No se siitä.
Tunnustan suoraan, että minulla ei ole juuri minkäänlaista mielipidettä "asiasta". En ole koskaan tutustunut sen enempää Venezuelan kuin muunkaan Etelä-Amerikan politiikkaan, mitä nyt vimhe aikoina täällä ZZ:n kertomana ja videoitten höystämänä.
En tiedä myöskään, miten rehellisesti ZZ kertoo ja kuvaa nykytilannetta, vai onko hänen keromansa vahvasti puolueellista.
Oletan kuitenkin, että USA pelkää vahvasti, että Venezuelasta tulee toinen Kuuba, jos ei se jo sitä ole. Ainakin, mitä kuvista voi päätellä, HChavesin esikuva ja idoli on ainakin minun käsitykseni mukaan, juuri tämä Kuuban diktaattori > ent. Neuvostoliiton ystävä ja kommunisti. Vaikka nykyään ja viimeaikaisten tapahtumien valossa, ei tämä nykyinen Venäjäkään paljon siitä entisestä systeemistä, ainakaan mitä tulee ihmisoikeuksiin, juuri ole muuttunut. Putin pitää siitä huolen.
Aivan kuvien perusteella voisi päätellä, että Chaves syö aika vahvoja lääkkeitä, ei hän muuten noin turvonnut olisi. Kiinnostaisi tietää, onko hänellä ketään seuraajaa, jos hän kuitenkin, ja vastaväitteistä huolimatta, sattuisi piankin kuolemaan syöpään. Onko hänen nyt keinolla millä hyvänsä pysyttävä vaaleihin asti "esiintymiskunnossa"?
Jos hänellä ei ole vertaistaan seuraajaa, niin mitä hänen jälkeensä?
Riitu, on pakko heittää tähän se huuli vuosien takaa, kun Urkki oli ollut pressana 25 vuotta, että vahvistetaan laki, jotta pressan ei tarvitse olla elävä.
Valta on kiehtovaa. En ymmärrä kyllä, että ihminen, jonka väitetään pystyvän esiintymään vain vahvan kipulääkityksen turvin, roikkuu vallassa niin kuin Chavezin väitetään tekevän.
En myöskään ymmärrä sitä, että joku pieni puolue-eliitti päättää maan öljytulojen käytöstä, eikä hallintoa saa arvostella, muuten voi joutua vankilaan ilman oikeudenkäyntiä. Helsingin Sanomissa kerrotaan myös, kuinka presidentti pitää puhemaratoneja televisiossa päivittäin. Ei tuo kaikki voi olla vailla todellisuuspohjaa ja pelkkää länsimaista panettelua.
Ihmisillä on vaikeuksia löytää kaupoista edes ruokaa, pelkkiä tyhjiä tiskejä pääkaupungissakin. Ei kaikki voi olla silloin hyvin ja syynä on pienen joukon suunnaton ahneus - minusta se on väärin. Kyllä maan öljyrikkauksien pitäisi tuoda hyvinvointia kaikille, eikä vain pienelle joukolle. Tämä on minun mielipiteeni ja olen kyllä uskaltanut sanoa ja kirjoittaa myös meidän maassamme vallitsevista epäkohdista jos niitä huomaan. Ja Venäjän ihmisiin kohdistuvista vääryyksistä.
Mitenkähän paljon matka Venezuelaan maksaa? Jos jättäisi muutaman Ruotsin risteilyn väliin, voisi mennä paikan päälle omin silmin, korvin ja muin aistein tunnustelemaan maan ilmapiiriä. Tai voisi opiskella espanjan kielen, jotta voisi seurata muitakin lehtiä kuin tätä nurkkakuntaista Hesariamme. Moinen varmuus ventovieraan valtakunnan asioiden kaikkitietävyydessä ihmetyttää minua suuresti.
Kesäinen matkamme jälleen kerran itärajan toiselle puolelle paljasti, että tasan ei käy onnenlahjat. Kun ihmettelimme huonoja teitä, kesantopeltoja ja ränsistyneitä taloja, niin asukkaat sanoivat, että kaikki tukirahat menevät suurkaupunkeihin, Moskovaan ja Pietariin ja he eivät saa mitään. Jopa puistojen nurmikot olivat hoitamattomia, kun ei palkattu puistotyöntekijöitä. Omat peruna- ja porkkanapeltotilkut oli hyvin hoidettu, mutta niidenkin sadon saattoi oman maan kansalainen käydä yön tunteina varastamassa.
Eli kyllä se paljastaa aika paljon maan tilasta kun käy itse paikan päällä.
No minä nyt tyydyn näihin Ruotsin-risteilyihin, mutta en ole kyllä "kaikkitietävää" edes yrittänyt esittää missään asiassa, ja sen takia usein vaikenenkin. Tuosta Venezuelan asiastakin minä sanoin aivan selvästi, että "tämä on minun mielipiteeni", en sanonut että se on totuus.
Täytyy nyt sitten vaieta, kun kaikki eivät voi sanoa vain omaa mielipidettään, pahoittamatta sitten toisten mieltä!
Sen kuitenkin sanon, että mikään ei tässä maailmassa muutu, jos ihmiset vaiennetaan, koska jonkun mielestä heidän mielipiteensä ovat vääriä tai niitä voidaan vääristellä tai heidän pitäisi vain olla hiljaa, jos eivät puhu juuri sen maan kieltä tai ole siellä vähintään käyneet.
Uutisista kuulin Somalilaisen perheen haastattelun, sen tiimoilta, että Somaliassa alkavat asiat selvitä ja tuokin, haastateltu perhe oli jo voinut nyt kesällä lomailla siellä ja tavata sukulaisiaan. Tuntui jotenkin hyvältä! Minä "tunnen" aika paljon somaleita, koska terveysasema, millä olin töissä, oli monenmaalaisten turvapaikan ja maahanmuuttajien terveysasema myös. Tulkkia jouduin kyllä usein tilaamaan, koska ei ollut tarpeeksi sitä sinunkin minulle suosittelemaa kielitaitoa. Lapsilleni olen kyllä suositellut pienestä pitäen sitä, että opiskelkaa mahdollisimman monta kieltä, se antaa paljon ja avartaa maailmankuvaa. He kuuntelivat äidin neuvoja ja pärjäävät kielillä paremmin kuin äitinsä.
Rapu kirjoitti, että "sen kuitenkin sanoin, että mikään ei tässä maailmassa muutu, jos ihmiset vaiennetaan." Mielestäni on viisasta vaieta jos ei tiedä tarpeeksi jonkun vieraan maan asioista. Ei jonkun hesarin jutun lainaamisella jollain tsättipalstalla ole vaikutusta siihen eikä tähän. Eivät ne venezuelalaiset tänne Elämään tule ottamaan meidän neuvoistamme opikseen.
Minäkin toivon että somalialaiset pääsevät kotimaahansa mahdollisimman pian, mutta jättäkööt Suomessa koulua käyvät tyttärensä tänne eivätkä raahaa sinne taantumaan tuhannen vuoden takaisiin oloihin, mitä naisen asemaan tulee.
Calvadokselta kysyn, etkö todellakaan nähnyt Venäjällä mitään hyvää tai mielenkiintoista? Näitkö vain sen puistojen ylikasvaneen heinän, yrititkö edes nähdä muuta? Itse en ole matkustellut paljon mutta aina olen kiinnittänyt huomioni siihen, mikä toisessa maassa on positiivisesti erilaista enkä siihen, mikä toisessa maassa on suomalaisittain nähtynä rumaa ja epäsiistiä.
Huomenta kaikille.
Täällä on nyt parikin teemaa, joihin voisi jotain sanoa.
Ensinnä, voiko tai saako sanoa mitään, jos ei ole satapro varma, että puhuu vain totta ja todistetusti oikeaa.
Tää nyt on mun mielipide, että kyllä täällä meitin keskustelupalstalla jokaisella täytyisi olla oikeus esittää mielipiteitään, ei niillä ketään ole tarkoitus tyrkkiä eikä ole kivaa, jos mielipiteen esittäjääkään tyrkitään. Mielipiteethän on sitä varten, että niitä voidaan sitten yhdessä arvostella ja asiavirheet korjailla.
Niinkuin Zipzap on täällä tehnytkin; nyt tiedämme enemmän.
Herneitäkin on riittävästi pussissa jaossa, jos jollain on tarve.
Mielipiteet vieraasta valtiosta ovat usein pelkkiä mielikuvia. Ja joistakin maista saa esittää negatiivisempia arveluja kuin toisista, jostain kumman syystä. EU-eurooppa on tabu, sanopa Saksassa asuvaa saksattareksi, niin jo herneitä ropisee.
Nytpä kokeilen, suuttuuko Z jos sanon häntä venezuelalaiseksi...
Hei Aurora, ei se pelkkä "saksatar" ollut se pointti, vaan se kommentti Inkeriltä, mikä tuli sen jälkeen. Se oli suora loukkaus henkilöä kohtaan. Sanoit itse, että fiksu ihminen huomaa loukkauksen rivien välistä tjs. mutta sitä loukkausta ei tarvinnut etsiä rivien välistä, kyllä se oli niin suora. Tosin sanoin minäkin Inkerille suorat sanat, en kuitenkaan etsinyt joitain oletuksia ja arvailuja, vaan sanoin ihan selvästi sen, mikä tulee aina ja aina uudelleen esille ja minkä jokainen voi lukea näistä meidän keskusteluista, ei siinä niin kovin tarvitse ihmistuntemusta olla.
Meno-paluu Venezuelaan maksaa yhtiöstä riippuen 2300-3000€ ja pelkkä viikon matka ei varmaan polta kuin ihon.
Tuo kielitaito. Sepä se. Mutta aina sitä tuppaa olla enemmän tai vähemmän väritettyjen juttujen vietävissä. Sosiaalinen media yhdistettynä kielitaitoon voisi avata jotain ... no joo.
Kokeillaanpa tätä sosiaalimediaa ihan kotikielellä. Lueskelin hallituksemme (ainakin joidenkin puolueiden) halusta laajentaa kotitalousvähennys myös ulkomailla oleviin kakkosasuntoihin. Eli jos omistat linnan Ranskassa ja et ehdi tai jaksa sitä siivota, niin ei muuta kuin yhteys ranskalaiseen Puts-blank monikansalliseen siivouspalveluun, niin kämppä...ei ku linna tulee hohtavan puhtaaks ja saat ne siivouskulut sitten vähentää pääomatuloistasi. Kyllä sateenkaarihallitus osaa meilläkin pitää pienen ihmisen puolta ja näinhän se kotitalousvähennys luo työpaikkoja. Sanonko että pärkkele.
Lehdetkin ovat niin kalliita, että jos tilaa päivänlehdet laidasta laitaan eri poliittisin näkökannoin, niin pitäisi olla lottovoittaja tai jonkun suurfirman pomo, jossa pystyy lukemaan kaikki aviisit työpaikallaan. Kirjasto on toinen paikka.
Muistan, kun asuin teininä tädilläni, niin täti aina valitti Hesarin kalleutta, johon tädin mies tokaisi, että sitten tilaat Kansan Uutiset. Arvaatte varmaan, että Hesarin tulo jatkui.
Tassa kohdin ns. komppaan Auroraa, silla Venezuelan oljytulot, toisin kuin Alkuperainen krapu esittaa, on ohjattu kansan ja koyhimpien hyvaksi - toisin oli ennen Chávezin aikaa, jolloin oljytulot todellakin virtasivat suurimmaksi osaksi ulkomaille: USA:n, Englannin ja Ranskan oljyfirmoille. Toisin kuin hesarissa mainittiin, kun nyt sain sen "uutisanalyysin" auki digitaalisesti, ennen Chávezin aikaa Venezuelaan tuotiin kaikki elintarvikkeet, vaikka maa on viljavaa jne., mutta keskityttiin vain monokulttuuriin oljyn kanssa eliitin vaurastuttamiseen.
Nyt Bolivarisena aikana kayttamattomna olleet laajat maa-alueet on otettu viljelykayttoon. Sama uutinen, jota hesarinkin kirjoittja kayttaa on kiertanyt eri sanomalehdissa jo joskus maaliskuussa, kun vaalihysteria alkoi elaa.
Joten Ruotsinmatkoilla Venezuela-tietamys ei kasva, ellei sitten kohtaa Rickard Lalanderia.
Nyt on mentava ruokkimaan kasvavia viisaita papukaijain poikasia.
Niin, se on totta, että en ole kyllä käynyt itse Venezuelassa, mutta kuten Pohjois-Koreassakin, niin myös Venezuelassa voidaan tietysti turistit päästää vain sinne minne heidän halutaan pääsevän. Joten vaikka sinne tulisinkin, niin ei se todista että näkisin sen maan todellisen tilan, mutta sinähän siellä asut, ja jos sinä olet tyytyväinen omaan elämääsi, niin mitäpä sitä muista on sitten väliä. Minäkin elän vain tätä omaa elämääni, mutta tapaan toki paljon ihmisiä, myös niillä teidän "halveksimillanne" Ruotsin-risteilyillä!
Kun minä nyt sitten olen saanut näitä Venetzuela tietojani vain näistä suomenkielisistä medioista, enimmäkseen, niin kerron vielä yhden erilaisen tiedon, kuin sinulla on tästä elintarviketilanteesta siellä.
Sinä kerrot, että ennen Chavezia, Venezuelaan tuotiin kaikki elintarvikkeet! No, HS:t kertoo 19.8. näin.
"El Pais -sanomalehden mukaan aiemmin ruokaa vienyt Venezuela joutuu nyt tuomaan 80 prosenttia peruselintarvikkeistaan ulkomailta."
Minäpä lähden nyt sivistämään itseäni lukemalla jotain "tietokirjaa", jos ei sitten Nukku-Matti tule ja vie vaikka sinne Venezuelaan, paikan päälle tutustumiskäynnille.
On se HS:nkin uutisointi kummallista, kun taytyy, kuten jo hetki sitten kirjoitin, kertoa espanjalaisen humpuukilehden, El País`n, kautta Espanjan entisen siirtomaan tilanteesta.
Kylla se kasittaakseni on usein vinoutunut uutinen, jos esimerkiksi japanilainen sanomalehti kertoo Suomen viljelytilanteesta käyttäen esim ugandalaista lehdykkaa tietolahteena.
Ei Ruotsinmatkailussa ole halveksuttavaa. Minakin olin kahteen otteeseen seuraamassa Ruotsin rallia, joka ajetaan aina hankiolosuhteissa ja nuotiot roihuavat rallikansan paistaessa makkaraa muita svenska-herkkuja.
Tänään oli Helsingin Sanomien yleisönosastossa helsinkiläisen Harry Mäkisen kirjoitus "Venezuelassa on paljon hyvää", jossa hän oudoksuu HS:n uutisanalyysia 19. 8.
Mäkinen kirjoittaa: "En ole löytänyt sieltä tyhjiä lihatiskejä enkä muutakaan puutetta kaupoista, mieluumminkin melkoista yltäkylläisyyttä niin isoilla kuin pienilläkin paikkakunnilla. Suomalaisena tietenkin kadehdin merellisten antimien määrää.
Chavezin hallinnoima maa pitää hyvää huoltaa kansalaisistaan ja myös laittomasti maahan tulleista, useimmiten kolumbialaisista. Kaikille kuuluu koulutus ja terveydenhoito maksuttomana. Minäkin olisin saanut tekohampaat suuhuni, jos olisin tarvinnut, vaikka olenkin Suomesta. Se onkin kohtuutonta.
Maa on demokratia, joka on kansallistanut öljyvaransa ja käyttää tuloja kansan hyväksi. Miksi rahojen pitäisikään mennä Exxonin tuloiksi, kuten nyt tapahtuu Nigeriassa? Tässä maassa kansa hyötyy luonnonvaroistaan - ja valitettavasti myös tuhlaa niitä.
Riippuvuus Yhdysvalloista on suuri, vaikka ristiriitoja onkin.
Bolivaarinen sosialismi on valtava harppaus kohti kansalaisten tasa-arvoisuutta. Siitä tulee vielä jotain, vaikka meillä ehkä ajatellaankin pelonsekaisesti tuollaisen järjestelmän mahdottomuutta. Odotetaan, vaalit siellä ainakin ovat vapaat! "
Miksi tekstin tänne siteerasin, johtuu siitä, että vaikka itse olen täysin outsider suhtautumisessani koko Venezuelan tapaukseen, halusin antaa vertailukohtaa muiden kirjoittajien negatiivissävyisille mielipiteille ja välittää tekstin ZipZapille joka ei ehkä näe paperihesarin mielipideosastoa.
Tälläiset enemmän " hitaan kuoleman " kulttuuriset kansat, eivät voi tai tahdo ymmärtää ainakaan että ottaisivat omaksi esimerkikseen, tuollaista palavasieluista kansansan parhaaksi - tyylistä johtajaa; mikä Venetzuelassa juuri nyt Hugo-pojassa on.
Luulisi että löytyisi enemmän tahtoa myös muualla vapaaseen henkiseen ajatteluun, erilaisesta, kansan puolesta palavasta, hyvästä johtamisesta. Kuin että mihin ollaan lampaan autuaina taivuttu maitten ja kansojen vallanpidossa yleensä. - Paitsi tietenkin innostuttu heti missä sotimisella johtajat hakevat meriittiä itselleen. Silloin sytytään jopa omien " lampaiden teurastuksiin. " Aivan vastaavalla tulen palolla?
Mutta Suomihan on tässä lämpenemässä asialle..Ellei syty vallan palamaan, että jopa puun ja turpeen "polttamisesta" tulee arvokasta voimaravinnetta. Metsät kaikki siitä alkavat humisten kasvaa...Ja kansa kiittää johtajiaan- palopuheista.
Leppoisaa päivää kaikille! Aurora, minäkin huomasin tuon Harry Mäkisen jutun tänään ja olisin maininnut siitä täällä, mutta sinä ehdit ensin. Mäkinen ei taida asua kuitenkaan Venezuelassa, koska allekirjoitus oli HM, Helsinki. On tainnut useinkin matkustella siellä päin maailmaa.
Olenhan minä Venäjän Karjalan matkoiltani kertonut, että ihmiset siellä olivat ystävällisiä, ruoka oli hyvää jne, oma peruna- ja porkkanamaa oli hyvin hoidettu, joka talon pläntillä oli joku kitkemässä. Kaupoissa oli runsaasti tavaraa, eikä jonoja niihin ollut, toisin oli vielä parikymmentävuotta sitten.
Puutun vielä minäkin muutamalla sanalla tähän Venezuelaan, koska mielestäni koko keskustelu näköjään kumpuaa jossain määrin siitä, onko ZipZap antanut "väärää" tietoa asuinmaastaan.
Mielestäni hän on vain halunnut kertoa hyviä asioita nykyisestä asuinmaastaan, siitä positiivisesta kehityksestä mitä siellä on diktatuurin jälkeen tapahtunut.
Elikkä siitä, että ihmisillä menee nyt hieman paremmin kuin vielä lähimenneisyydessä.
Hän suhtautuu siis positiivisesti asuinmaahansa, minusta se on hieno asia ja välttämätönkin jos on aikomus siellä elää.
Tämä ei suinkaan tarkoita, että olisi sokea näkemään mitä ympärillä tapahtuu.
ZipZap takuulla tietää Venezuelan vaikeista ongelmista ilman hesarin uutisiakin - ja taatusti paljon paremmin kuin me "asiantuntijat" täältäkäsin.
Voinkin siis kysyä; onko meidän tehtävämme nyt kertoa ZipZapille miten asiat Venezuelassa oikeasti ovat ja että hänen pitäisi ruveta suhtautumaan ja puhumaan asuinmaastaan vähän kielteisemmin ?
Tottakai on oikein kyseenalaistaa ja arvostella asioita, mutta ihmettelen jos joku ei ole aiemmin tiennyt näistä Venezuelan ongelmista.
Tämä aihe olkoon minun osaltani tässä.
Jos tarkoitit tällä "hitaan kulttuurikuoleman kansalla" Suomea, niin onhan meillä se soininpoika. Olisiko hänestä tällaiseksi johtajaksi, joka palavasieluisesti johtaisi henkiseen ajatteluun?
Kiitos P. Kustaa viestistäsi. Sinä olet todella ymmärtäväinen niin Venezuela- kuin muihinkin asioihin liittyen, esim meihin kirjoittajiin ja heidän näkemyksiinsä. Kaikillahan meillä on oma mielipide ja näkemys milloin mihinkin asiaan ja ZZ antaa oman näkemyksensä meille Venezuelassa asuvana. Itse olen suomalainen ja vain Suomessa asunut, muissa maissa käyntini ovat muutaman päivän tai viikon mittaisia. Siinä ajassa ei paljoa tietoa ehdi imemään, miten asiat niissä maissa ovat, ovat siis mutua lehdistä luettua, jotka ovat kukin minkäkin puolueen äänenkannattajia.
RIITUU-S eiköhän vähän myös riipu itsestäsi, että olisiko mm Soinista henkisenä ja muuna kansan johtajana, sellaiseksi samanlaiseksi avittajaksi - palavasieluisuutensa ansiosta. - Nykyistä KANSAN ALAAMME siis enemmän saattamaan henkiseen ja taloudelliseen ajatteluun. Kuten mainitsit.
Minäkään en osaa sanoa juuta tai jaata Venezuelan tilanteesta. Jo tämä Euroopan kriisi alkaa huiskia yli hilseen. Ei sihen tavallinen pulliainen kykene sanomaan yhtään mitään, saati vaikuttamaan. Leukaahan voisi louskuttaa vaikka päivät pääksytysten kaikilla mahdollisilla visertelyfoorumeilla, mutta poliitikkojen "karavaani se kulkee, vaikka koirat haukkuvat". Siinä yksi syy,miksi näen aina punaista, kun joku päättäjä hokee fraasia: tästä on hyvä käydä (kansalais)keskustelua. Ne keskustelut ovat enimmäkseen kuin veteen pierisi (anteeksi tämä hiukan brutaali ilmaus).
Itse en pysty mitenkään päättelemään, kuka silmäätekevä tai haastattelun antaja milloinkin on oikeassa: yksi sanoo yhtä, toinen toista. Kun olen täysin median varassa, niin se tieto, jota päättäjät (ja siis media) suistaan päästävät on välillä niin ristiriitaista, että on aivan mahdotonta muodostaa selvää (ei edes epäselvääkään) kuvaa, missä OIKEASTI mennään. Semminkin, kun vielä meillä jo valkyyrioina ratsastetaan kunnallisvaaleilla ja kalastellaan ääniä.
Joskus suorastaan huvittaa, kun talousihmiset puhuvat talouden lainalaisuuksista. Olen ymmärtänyt, että esim. fysiikan lait ovat kaikkialla samoja maanosasta tai tulkitsijasta riippumatta. Nämä talouden lait, joita talousgurut referoivat, kuitenkin tuntuvat vaihtuvan sitä mukaa kuin puhuja/kommentoija vaihtuu. No, oikeastaan minun on turha taloudestakaan sanoa juuta tai jaata, kun en siitäkään niin kovasti ymmärrä, hyvä kun oman talouteni pidän naruissa: menot tulojen mukaan!
Kunhan taas horisen omiani asioista, joista en ole perillä. Joku jo tuolla ylempänä sanoikin, että viisaampaa olisi vaieta sellaisesta, mistä ei itse mitään tiedä. Yritän muistaa tästlähin tuon oivan neuvon.
Hyvää iltaa kaikille!
Huomenta y buenos dias, onpas se hienoa, mutta kummallista, etta joku kansainvalisesti sivistynyt suomalainen Harry tietaa tilanteet paremmin kuin HS! Kiitos tekstilainauksesta, joka kertoi varsin selvasanaisesti myos merenantimien gourmet-herkuttelun mahdollisuudet, lisaksi ovat vihannekset, hedelmat, yrtit jne.
Emme voi taallakaan muuta todeta kuin samoin kuin ystavamme, joille ollaan kerrottu tasta vaaristyneesta propagandasta niin HS.ssa kuin YLE:ssakin, että "mentirosa", torkeaa valhetta.
Katselimme eilenillalla viela kuinka tunnettu espanjalainen Madre (aiti) Teresa Forcades vieraili Caracassa ja VTV:ssa. Hanen puheensa voi ehka lahentaa ymmartamaan (Euroopan kristillisyyden kautta) Bolivarisen vallankumouksen eras ydin. Madre Teresa on benediktilaisnunnana olemisensa lisaksi laakari ja yliopistollisen teologisen oppiarvon hankkinut nainen.
Madre Teresa sanoi hyvin selvasanaisesti, etta koska Venezuelan 2000-luvulla toimeenpanemat sosiaaliset ohjelmat ovat pystyneet poistamaan maassa vallinneen aarimmaisen koyhyyden, niin Venezuelasta on tullut oikeudenmukaisempi ja siten kristillisempi yhteiskunta. Han sanoi, etta Venezuelasta on rakentunut sensibiilinen yhteiskunta, jossa heikot ja koyhat saavat oman merkittavan osansa yhteiskunnasta. Han sanoi sen olevan sita mita kristillisyys on..
Samalla Madre Teresa oli hyvin synkka, koska monet espanjalaiset ovat ajautuneet suureen koyhyyteen valtavan ekonomisen kriisin, joka lavistaa koko maan, vuoksi.
Han paatti puheensa kontrastoimalla maansa tilanne Venezuelaan todeten: "Taalla tulevaisuuden visio on jotain muuta.
Lopetan myos osaltani taistelun suomalaisia tiedotusvalineita vastaan, mutta palaan toiselta kantilta asiaan, kun olen kaynyt "tyhjilla kalatiskeilla".
Kuten Kustaa, myös minulta toistaiseksi viimeinen pulina Zipin kirjoittamasta ja kokemasta Venezuelasta.
Ymmärrän esim. Rapua myös. Lueskelin huvikseni Zipin vanhoja kommentteja tuolta Hesarin palstoilta, paljon asiaa. Mutta hän kirjoittaa myös mm. kansan syvien rivien luottavan Ortegaan, Nicaraguan johtohahmoon. Kansan syvät rivit ovat mielenkiintoisia kaikkialla ja kaiken lisäksi (uskoisin) myös epäyhtenäinen joukko. Josjoku osoittaa minulle yhdenkin yhtenäisen kansan syvän rivin, olen siitä tyytyväinen. Edelleen Venäjällä kansan syvien rivien parissa on kunnioitusta Stalinin suuntaan. Ja painotan, en kirjoita tätä halveeratakseni syvien rivien ääntä. Mutta kuitenkin olen varpaillani. Niinkin lähellä kuin Venäjä meitä on, olemme yhteiskunnallisesti aika etäällä toisistamme ja meidän on vaikea ymmärtää jopa tätä lähinaapuria. Kuinka sitten voisimme ymmärtää jotain tilannetta Venezuelasta muuten kuin oman kulttuurimme suodattimen läpi. On se väärin?
Miksi sitten näistä mainitsin? No olen luottanut aika lailla meidän Yleen. Meidän Yle lähetti kaksi dokumenttia, toinen käsitteli Nicaraguaa ja Ortegaa, toinen tilannetta Venezuelasta. Kummatkin lähetykset katsoin ja muutaman sanasen vaihdoimme Zipin kanssa siellä HS.fi:ssä. Mitään muuta ei tule mieleeni kuin se, että Ylekin tietysti on suodatin, ei välttämättä tarkoitusperältään epäilyttävä, ainoastaan kulttuuriimme sidoksisssa. Äkkisältään tulee mieleen, pitäisikö dokumenttien lähetyksiä vähentää. Oma mielipiteeni on, että EI. Hesarista en tohdi sanoa mitään.
ps. Kuuntelin radiota ja kuulin, että pääkaupungin sienissä on vähemmän raskasmetalleja kuin maaseudun metsissä vastaavissa lajikkeissa. Perusteluja en kuullut. Katselin eilen Itämeren lohesta ohjelmaa ja samasta aiheesta tuli aamutv:ssä. Ei sanaakaan tuon "suomalaisen timantin" dioksiinipitoisuuksista. No joo, eipä liittynyt kuin uutisoinnin puolesta aiheeseen.
Política tuli puhutuksi kalatorin viereisessa kahvi-rommikuppilassa, mutta ei siis siita sen enempaa. Sain kaksi mainiota la merluzaa (kaloja), joilla on hienon valkoinen liha ja fileina herkullinen.
Aurora halusi haastaa riitaa kysyen, etta olenko venezolano? Mutta en suutu, koska sisaret ja veljet taalla jatkuvasti sanovat: Hermano, eso es tu segunda patria (veliseni, tama on toinen kotimaasi).
Tokihan Finlandia on kotimaa, mutta niin paljon olemme yhteensa olleet myös Afrikassa, etta jollain tavoin olemme psyykkisesti afroja.
Tanaan muuten luin kuppilan lehdessa, kun kirjoitti eras etela-afrikkalainen ihmisoikeusaktivisti ja totesi aika tavalla ihmetellen, etta muualla voivotellaan jonkun Pussy Riotin rangaistuksesta, kun samaan aikaan Etela-Afrikassa tapahtui suuri joukkomurha, kun kymmenia kaivostyolaisia ammuttiin julmasti.
Minustakin olisi kiva jos olisi veljiä, siskoja vierailla mailla. Mutta on vain "unteni heilejä jotka pois meni hämärien lailla". Lainaus on Leinon runosta.
Valitettavasti uutinen ei ole, että joukoittain ihmisiä kuolee. Uutinen on se, jos tapahtumaan liittyy kauniita tyttöjä, jotka tekevät sen minkä miljoona muuta haluaisivat tehdä, mutteivät uskalla. Rienata vallanpitäjistä suurimpia. Ja ehdottomasti räikeä show kuuluu asiaan.
Juuri nyt voisi olla sopivan hedelmällinen hetki saada meidän kaikkien yhdessä aikaan vaikka pieni keskustelutuokio; zi zin juuri mainitsemasta hyvästä ja kauniista veljeydestä, sisarellisuudesta; ehkä myös herkästi loukkaantumisesta; suuttumuksistakin tai - ei suuttumuksista?
Huomenta
Ihmettelin ääneen eilen kaupassa, että miksi osa koivuista ja haavoista on keltalehtisiä. No yleinen selitys on, että syksyhän se (tai että tullut liikaa vettä). Mutta eipä ole syksy siinä mielessä vielä. Tuttu vanhempi mies sanoi nähneensä tai kuulleensa aiheesta ja selitti, että osa puustosta on kärsinyt liian vähäisestä auringon paisteesta ja todennut, että mitäs tässä yhteyttelemään.
Eilen aamulla raapin auton ikkunoista jäätä, nyt on yli 10 astetta.
Poika väitti eilen illalla, että maaliskuun alusta saakka on voinut painella sortseissa.
Eilen taas sai lukea, että Suomi on rankattu ykköseksi. Vakain valtio kaikin puolin. No nyt vakaasti vaatteita niskaan ja menox.
Toi koivujen keltalehtisyys voisi olla koivuruostettakin ? En tiedä onko semmoista haavallakin.
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/mebetu-n.htm
Mielenkiintoista lukea noita hesarin kommentointeja tuosta Suomi on onnistunein valtio -uutisesta, enemmistöllä kommentoijista tuntui olevan varmaa tietoa että asiahan on pikemminkin päinvastoin, eihän täällä nyt sentään mikään asia hyvin voi olla...
Varsin todennäköinen syy koivujen kellastumiseen on juuri tuo ruostesieni. Tuntuikin hieman oudolta pilvisyyden selitys. Monella kasvupaikallahan on tilanne joka vuosi varjoisa.
Minusta onnistuneita asioita on muun muassa Helsingin julkisen liikenteen täsmällisyys. Nythän on pysäkeillä nämä taulut jotka kertovat milloin minkin linjan seuraava bussi tulee. Ainakin täällä lähiössä bussi tulee minuutilleen silloin kun on luvattu. Ja se että voi tarkistaa netistä jo kotona, milloin bussi on meidän pysäkillä, on mukava asia. Tosin talven tuiskut sotkevat aikatauluja, mutta eivät tuiskutkaan Suomea vähemmän onnistuneeksi tee; onnistunutta on nimittäin mielestäni myös vuodenaikojen suuri vaihtelu. Ei käy elämä yksitoikkoiseksi - eikä pukeutuminen.
Minusta vanhasta ihmisestä on ihmeellistä sekin, että voin maksaa laskuni tietokoneella ja voin itse siirtää rahaa säästötililleni ja sieltä pois eli tehdä kaikkea mihin ennen piti mennä pankin tiskille jonottamaan. Nyt en ole vuosikausiin joutunut käymään pankissa. Kertaakaan verkkopankkiasioinnissani ei ole tapahtunut mitään hämmentävää, kaikki sujuu kuin valettu. Jokainen suoraveloitus lähtee päivälleen tililtäni, oli kyseessä yhtiövuokra tai sähkölasku. Ottoautomaatitkin kadun varsilla toimivat useimmiten moitteettomasti.
Siinä alkajaisiksi pari asiaa, miksi Suomi on minusta onnistunut maa.
Onnistumisina voitaisiin pitää ainakin seuraavia :
Maailman pienin lapsikuolleisuus, maailman parhaita koulujärjestelmiä, maailman parhaita yleisiä terveydenhoitojärjetelmiä, ei nälkäänäkeviä, kohtalaisen korkea elintaso, maailman vähiten korruptiota, lahjomaton poliisi ja oikeuslaitos, maailman turvallisimpia maita asua...on itseasiassa vaikea keksiä asioita missä joku toinen maa olisi onnistunut selvästi paremmin.
Näin siis yleisellä tasolla ajateltuna, tietysti aina on yksittäistapauksia joissa ei ole onnistuttu.
Kuten siinä, että meillä on tuloerot ja suoranainen köyhyys lisääntymässä, vai mitä näistä leipäjonoista pitäisi ajatella...
Hyvää melkein keskipäivää kaikille! Melkoisen pimeää on kotona kun aurinko ei paista. Suomen paremmuudesta asuinmaana olette listanneet monia hyviä asioita, olen samaa mieltä kanssanne.
Koivujen kellastuminen tosiaan saattaa olla tuon koivuruosteen aiheuttamaa. Haavasta ei siinä artikkelissa puhuttu, mutta lehtikuusi voi kellastua myös samasta syystä. Mikseipä sitten haapakin.
Tuo laskujen maksu kotikoneelta on tosi hyvä juttu, pankki tosin laskuttaa siitäkin, ettemme ole pankkitiskiä kuluttamassa.
Myös työttömyys ja leipäjonot ovat tulleet jäädäkseen.
Maailman turvallisimpia maita asua? Tuohon saattaa tulla muutos, kun tuo hyvinkin radikaali poliisien vähentäminen tapahtuu. Omalla kohdallani ei ole valittamista, ainahan tuossa kadulla jepareita pyörii, mutta kun katson kartalta (HS tänään), miten pitkä matka tuolla pohjoisemmassa on lähimmälle isolle poliisiasemalle, tuntuu aika huolestuttavalta. Lapissa pääpoliisiaseman Rovaniemen yläpuolelle jää valtava alue valvomatonta "tundraa". Kainuussa Kuhmosta Ouluun on satoja kilometrejä jne. P-Karjalassa asuva tyttäreni sanoi, että asuttuaan siellä kohta vuoden ainoatakaan poliisiautoa ei ole tullut korpiteillä vastaan, ja sen mukainen on kuulemma ihmisten ajotapakin siellä. Ja ajokunto.
Tuossa kouluasiassa ihmetyttää, että vaikka ollaan parasta Pisa-luokkaa, koulunkäynti on näille pisalaisille tervanjuontia tutkimuksen mukaan. Jollain se pisa sitten piiskataan esille. Tuloksia tulee mutta koulupäivästä on jostain syystä ilo poissa.
Leipäjonossa käy joku minunkin tuttavani, ei se aina riipu köyhyydestä, vaan joillakin se on ihan puhdas järkeilykysymys: kun hakee ilmaisia ruokia, voi sijoittaa pennosensa sitten johonkin muuhun. En nyt viitsi sanoa mihin, koska onhan osa jonottajista myös todellisessa tarpeessa.
Kun noita onnistumistekijöitä rupeaa tarkemmin analysoimaan oman kokemuspiirinsä pohjalta, ei kaikki ihan niin ruusuiselta näytäkään. Terveydenhoitokin voi olla halpaa, mutta ennen kuin niiden halpojen hoitojen ääreen pääsee, täytyy ainakin syrjemmällä asuvalla olla auto tai rahaa taksiin. Kehumani julkinen liikenne rajoittuu vain suuriin kaupunkeihin.
Tuosta julkisesta liikenteestä, se tosiaan toimii vain suurimmissa kaupungeissa. Sisareni asuu vain 12 km:n päässä kaupungin keskustasta, mutta bussilla ei hänen kotiinsa pääse. Junallakaan ei ole päässyt vuosikymmeniin. Oma auto on välttämätön.
Noissa leipäjonoissa kävijöistähän kertoi jo yks´tyttönen aikoinaan, että siellä kävi aivan varakastakin porukkaa suurilla katumaastureillaan. Oli itse siellä jakamassa niitä ruokakasseja. Suurin osa jonossa on varmaan kuitenkin aidosti avun tarpeessa olevia.
Tuo poliisien vähentäminen Lapista on kyllä arveluttavaa.
Turvallisuuden tunne saadaan kyllä muutettua kansainväliselle tasolle, kunhan raotetaan vain ovea ulkomaiden suuntaan. Sieltä tulee porukkaa, joka raaskii kyllä ryöstää mummoja, raiskata naisia ja varastaa kaikea mikä matkaan lähtee. Eiköhän sitä kohta olla ihan kansainvälisellä tasolla.
Koululaisten viihtymättömyys juontaa kyllä juurensa ihan Reporadion ajoilta, jolloin kommarin opettivat kansaa marisemaan oikein olan takaa. Se taito nyt kotona juurrutetaan penskoihin. Suomen koululaisilla on parhaat oltavat koko maailmassa ja lisäksi vielä maailman parhaat opettajat. Opettajiksi valitaan isosta porukasta vain etevimmät ja sopivimmat, että pitäisi riittää. Jos jossakin mättää, niin vika on päättäjissä.
Päivää vaan sinne Onnistuneeseen maahan.
Luin nyt vasta tuon raportin hösäristä, mutta kommentteja en alkanut selaamaan.
Kysymyshän ei ollut onnistumisesta vaan siinä raportissa sanottiin, että Suomi on vakain maa maailmassa. Mitä se sitten tarkoittaakin, siitä en oikein saanut selvää; siinä oli mitattu niin erilaisia asioita.
Jaa, että nyt on sitten lisätty vielä kaikkien muitten nimikkeiden alle Onnellisuus, ennestään tunnettuja: lintukoto, lottovoitto.
Aurora mainitsi tuon liikennelaitoksen aikataulut. Saattaapi Hesassa ollakin hyvin selvää. Mutta kun mennään esim. Jyväskylään, niin siellä nämä pysäkkien aikataulut ovat enemmän tai vähemmän sekavia. Kiroilen joka kerta siellä käydessäni, että eikö tässä maassa, jossa kaikki muuten toimii jo tietokoneilla, saada aikaiseksi selviä aikatauluja, joita vieraspaikkakuntalainenkin osaa lukea.
Täällä asuinkaupungissani on "maailman selvimmät" aikataulut (HVV.de) Jokaisella pysäkillä on aikataulut, mihin aikaan, minuutilleen, joku sille pysähtyvä linjuri on JUURI SILLÄ PYSÄKILLÄ eikä milloin se linjuri lähtee jostain hornantuutista, mitä vieraspaikkalainen ei tunne, niinkuin J:kylän liikenteen aikataulut. Netistäkin saa jokahetki aikataulun, kun kirjoittaa vain hakuun mistä osoitteesta lähtee ja mihin osoitteeseen on menossa. Kello aika, milloin haluaa olla jossain perillä jne. kartat ja kaikki.
Toinen asia, mitä en katsoisi kovin onnistuneeksi, on suomalainen terveyspalvelu. Terveyskeskukset. Tietysti, jos sinulla on varaa mennä aina yksityislääkärille, saat varmaan hyvää palvelua ja nopeastikin. Mutta mites on, jos ei ole varaa maksaa yksityistä. Olen kuullut niin karmeita juttuja, että ihan hirvittää.
Onkohan tämä raportti lohdutuspalkinto olympialaisissa huonosti menestyneelle kansalle?
Riitu, tarkoitat varmaan reittiopasta. Tarkistin netistä, niin kyllä Jyväskylänkin paikallis- ja lähiliikenteestä sellainen löytyy. Tietenkin vieraalla paikkakunnalla matkustelu ja kulkuneuvojen vaihtaminen on kaiken kaikkiaan hankalampaa kuin kotinurkilla, kun ei tunne seutua.
Suomessa ilmestyi ennen "Suomen kulkuneuvot", paksu kirja missä oli kaikki mahdolliset aikataulut eri paikkakunnille ja eri kulkuneuvoille. Sen päivittäminen tuli ilmeisesti niin hankalaksi, että sen julkaiseminen lopetettiin.
Sinun kuulemiesi kauhujuttujen vastapainoksi voin kertoa, että kyllä asiat yllättävän nopeastikin voivat hoitua jos niikseen tulee, jopa Suomessa. Omaiseni lähti sieltä peräkylältään asioimaan pankissa, verovirastossa, nettihuollossa ja terveysasemalla. Hän oletti että siihen sujahtaakin mukavasti koko vapaapäivä. Mutta toisin kävi. Pankissa meni pari minuuttia, verovirastossa samoin, huoltoliikkeessä oli kahden ihmisen jono ja terveysasemalla hän pääsi suoraan sisään sen pikkuvaivansa kanssa. Niin että kyllä täällä parhaimmillaan vakaasti kaikki pelaa. Tai onnistuneesti. Tai onnellisesti, mitä sanaa nyt halutaan käyttää.
Omaisellasi kävi tuuri, koska ei asu ruuhkasuomessa, mikäli meni näihin virastoihin ilman ajanvarauksia. Nykyään saa varattua ajan joka virastoon, joten jos siellä on jonoa, pääsee ohitse. Terveyskeskukseenkin on varattava aika, ainakin lääkärille, ainakin meidän kaupunginosassamme. Jos on kiireisempi asia, on mentävä sairaalan päivystykseen, kuten itselleni kävi viime huhtikuussa.
Viimeksi jonottaessamme passiamme meni ainakin tunti, koska emme olleet varanneet aikaa. Ajan varanneet menivät ohitsemme.
Pankissa kävimme tammikuussa tänä vuonna, sekin ajanvarauksella. Seuraavan kerran kävimme keväällä ex-tempore, oma lähipankkimme ei enää edes hoida muita kuin sijoitusasioita ja asuntokauppoja, joten jouduimme menemään seuraavaan, muutaman kilometrin päässä olevaan, jossa armollisesti meitä palveltiin vaikka olimme siellä vasta kello 14.00 kun tämän asian hoito normaalisti tapahtuu klo 10.-13. , liekö edes joka päivä. Huomasimme sen pankin sisällä olevasta ilmoituslapusta ja siitä, että siellä oli naishenkilö, jonka tehtävänä oli kysyä joka asiakkaalta, mitä asia koskee. Vuoronumerolaput oli käytössä, vaikka pankissa ei ollut kuin yksi asiakas meidän lisäksemme. Onneksi se yksi virkailija hoiti asiamme, vaikka olimme törkeästi yli sen asiakaspalveluajan siellä, toinen virkailija ei halunnut ottaa asiaa hoitakseen, joten tämä toinen tuli ja pelasti tilanteen.
Saimme ohjeen, että tämänkin raha-asianhoito onnistuu netissä, kyse oli vain rahalähetyksestä toiselle puolelle maapalloa, mutta kun emme ole ennen lähettäneet ja on ne kaikenmaailman Sepa-maksut, ibanit ja bic-koodit niin katsoimme parhaaksi saada apua pankista tähän ekaan lähetyskertaan. No, raha meni perille noin viikossa.
Kaikki hyvin.
Jouduin taannoin koira-asioissa hankkimaan yhden paperin Moskovasta. Saadakseni sen minun piti ensin maksaa se dollareissa tietylle newyorkilaisen pankin tilille. Silloin katsoin parhaaksi turvautua pankkini palveluksiin, että tilitiedot ym. viitteet tulivat varmasti oikein. Pankki hoiti asian silmää räpäyttämättä.
Hei hei...
Tunnen olevani suomalainen Pohjoisesta - Etelään ja Idästä - Länteen sekä kaikista muista ilmansuunnista lähtein- samaten.
Konkreettista tuntemustietoa auttaa nyky ajan korkeatasoinen viestintä yhteys ja oma kiinnostus myös entisiin omiin paikkakuntiin ihmisineen. Ja että on alun alkain asunut lapsuudesta asti useilla paikkakunnilla; vuosia ja vuosikymmeniäkin paikassaan. on tehnyt minusta ilmeisen suomalaisen ihmisen. Niin ulkoisesti kuin sielunmaisemallisesti. Kyllä sen jo pitäisi vähemmästäkin tunnistaa täällä pääkaupungissa Helsingissä eläessä!
Varsinkin, kun viimeisin kielialue oli puhdasta Jyväskylää..Pohjois-Karjala osaa sieltä alustapäin tarvittaessa tulla värittämään puhetta jos tarvis vaatii, esiintyä vaikka Tohmajärveläisenä. Saati mitä on jäänyt kielen kantaan Isonkyrön ja Napuen kylän kansakoulumurteesta...mää mää...ja sää osaan olla kaikkee jos pitää osata...että soppeutus vaan ei sokkeutus Helsinkiläisiinkään - liiaksi.
Helsingissä on hyvä liikkua. Yleisillä ja omalla pyörällä enimmäkseen. Kerrostaloja on tosin saneerattu ja remontoitu mielestäni liian verkkaiseen tahtiin näin suusrkaupungissa, kun ajattelee..50- 60 vuoden aikana. Koska nyt minun kohdalle ovat kasautuneet kaikki mahdolliset suuret remontit kestettäväksi...
Mutta kaunista ja kunnioitettavan hyvän näköisiä saneerattuja ja maalattuja taloja putkahtelee silmien iloksi kuin sieniä sateella..Mannerheimintienkin varrella.
Ja juoksijan kengät ne vaan heijaa ja heijaa sähkölangalla - kiikkuu. Ihana kaunis luontoympäristöinen - Keskuspuistoineen. Hyvä merellinen Helsinki. Anna vaan edelleen työtä työikäisille. Kiitos. Niin äitikin saa sieltä sitten eläkkeensä lisäksi palkkaa... jotta voi maksaa oman, ajanmukaisen korkean huh huh -vuokran. Ei mikään halpa juttu asua Hesassa. Mutta tämä on: Elämää.
Polkupyörätelineitä joka ikisen talon pihaan lisää. Mitään muuta ei tarvita - lisää.
Ratikassa - Vanhus...Hetken kaksi, Voit kohdata ihmisen kaltaises...Vierasta lämmititkin. Sillä eessäs hän on. Tahi jälkehes jäi...Niin yksin oot sinä vieras vanhus-ihminen. Helsingin kaupungin oma kasvattikin:
muuta ongelmaa en - Suomesta löydäkkään... Itselleni en merkkaa luojan kiitos näillä tuntemuksilla, vielä edes tätäkään.
.
Totta on, ettei Suomen (ruuhkasuomea lukuunottamatta) kaikilla bussipysäkeillä ole selkeää aikataulua, mikä bussi ja mihin aikaan ja mihin asti sillä pääsee. Hyvä esimerkki on vitsi, jossa ihminen seisoo linja-autopysäkillä jossain päin Savoa ja kysyy ohikulkijalta, mihin aikaan tämä bussi tulee, saa vastauksen, että saattaapi se tulla ja saattapi olla tulemattakii. Taikka mänj justiisa. Ota sitten selvää. Useimmilla pysäkeillä on vain linja-auton kuva, ei muuta. Pikavuorot eivät pysähdy kuin tietyillä pysäkeillä, kai se pysäkin väri paljastaa, onko paikallislinjan bussi vai pikavuoro.
Calvados mitäs sinä nyt turhia...todistelemaan. Olisin minä jo vähemmästäkin ...
Tuli taas liiaksi lörpöteltyä!
Elähän nyt Inkeri höpäjä, kyllähän sitä nyt saa vaikka lämpimikseen lörpötellä:-)
Huomasin äsken kauhukseni, kun ihmettelin, miksi ei ole stadin energian sähkölaskua tullut ja maksettu, että sillä olisi ollut eräpäiväkin jo 7.8. Mutta kun laskua ei ole tullut. Katsoin juuri, mitä laskuja on elokuussa maksettu tästä laskukansiostani ja sellaista ei ollut. Sitten etsin sen edellisen laskun, josta näin, että eräpäivä olisi ollut 7.8. ja laskun summa 146,98 e. Laitoin oitis asiakaspalveluun sähköpostia, mutta aamulla aion vielä soittaa varmuuden vuoksi, koska käsittelevät sähköpostejaan, jos ehtivät.
Meillä on keittiössä seinällä sellainen lokerikko, johon aina tulleet laskut laitamme maksua odottamaan ja sitten siirrän ne maksettujen kansioon, kun ne on maksettu. Ei kai ne katkaise meiltä sähköjä, kun ei ole maksukehoitustakaan tullut, uudelleen kytkentä maksaa ainakin 100 e.
Nythän ne ovat asennelleet niitä huoneistokohtaisia etälukumittareita, joiden jälkeen ei tule arviolaskuja, meillä ei ainakaan ole mitään mittaria kotona kukaan käynyt asentamassa. Kai nekin tulevat jonnekin talon pääsähkökeskukseen, en tiedä. Olisiko se syynä? Miten on Ravulla, sinullehan se käytiin asentamassa jo? Rivarissa on kai eri juttu kuin kerrostalossa.
Meidän kerrostaloon asennettiin ne mittarit muutama viikko sitten ja koko asennus tapahtui alakerran sähkökeskuksessa. Huoneistoihin ei tultu. Ilmoitustaululla oli siitä tiedotus. Eiköhän teilläkin tiedoteta, kun asennus tulee, siis vaikka ei tullakaan asuntoihin.
Eihän nyt toki sähköä niin pian katkaista, lasku on ilmeisesti hukkunut postissa tai jäänyt lähettämättä teille. Varmasti puhelinsoitolla saat asian selväksi.
Minäkin pelästyn aina ihan järjettömästi silloin harvoin kun tuollaista tapahtuu. Vattenfallin kanssa oli joitain sotkuja, kesämökkimme sähkö tuli niiltä.
Ei - kyllä sähköt mitä luultavammin jo ensi yönä sammuvat ja ketkäs eivät löydä toisiaan, kuin kopeloitsemalla ja -malla.
Linja-automatkasta tuli mieleeni yksi hauska tosijuttu, kun J:kylän Maalaiskunnan puolelle ajoi pitkää mutkaisaa reittimatkaa hieman hurjempi luonteinen autonkuljettaja. - Matkustajat heiluivat ajotyylistä johtuen, kuin heikkopäiset puolelta toiselle ja muutamat saatoivat löytää itsensä jopa lattialta suurempien tien mutkien kohdalla. - Kerran oli taas matkustajat heiluneet liikaa penkeillä kuljettajan itsensäkin mielestä, niin oli hän pysäyttänyt ajomenon kertarysäyksellä; ja noussut sanomaan matkustajille, että päihtyneet ulos ja muut istukaa kunnolla paikoillanne...
Minulla oli harvoin silloin - ilo päästä noin hurjaan, toisen kyytiin! - Mutta siitä edestä ajoin itse ylinopeuksia piiriesimies-appivainaan lainaamalla tulipunaisella Kupla-Weellä....
Mitkään laskuasiat itselläni eivät ole olleet niin arvuuttelevat kuin juuri sähkölaskut.
Minulle tulee nykyisin kaksi sähkölaskua perätyksin, molemmat siis eri sähköyhtioltä. Toinen vähän isompi kuin toinen. Kysymyksessä on Suomen- ja toinen Helsingin- sähkölaitoksen...
Maurora nostan Kesä ja nyt jo Syys-Intiaani-hellehattua tupakointisi rauhallisesta ja varmaotteisesta lopettamisesta. Hyvä esimerkki kaikille.
Itse en ole tosiaankaan koskaan tupakoinut. - Kuules Aurora, asiasta toiseen, olisi pieni asia kysyttävänä, missä ehkä voisit auttaa minua, kun saisimme livenä keskusteluyhteyden esimerkiksi puhelimella. Jos se on mahdollista?
Tai: olen kyllä nimellä ja kuvalla ollut vähän aikaa myös facebookissa; varsinainen tonttu ja vaikeasti osaan siellä niitä yhteyksiä pitää. Mutta kuitenkin kokeillut yhden tutun ystävättären opastuksella.
Miekun pönthöselä koko amupääivän istulehin ,nii mietieskelin polliistonta Lapia ja kahtelin vahnoha Seura avviiseja, vaa eipä niitö pollareita ou ennennää huimasti näkynä, nii osusivat silääni kuvia vEnedtsisata kun joku matonna kulki selasella pötkyvenneellä eikäpä ollu laikhaa tie tahi katuja , vaika olj ikkän kiui kapupunni. sanothiin jotta laiva ol gonrtjoli . Sine voissin miekin mathkustaakun ootta työkii sitä pulisu ja polliisi siellä kait senthä olis
Tyyne-nedi, kylhä siel Lapis oli ennehii liian vähä polliisei, ei auttant alkhaa paikhallisten kans soittaa suutha, vaikk paikhalline oli kui kännis ja haasto riithaa authiotuvan paraathipuolhen etukätheen vuokranneelle rovastil. Rovast sai näät turphaan. Mutt polliisia ei kannathanut asiaa sotkhea, ois tullu kuithenki liia myöhhää. Ampulassihkaa ei ois kerennt ajoissa, jos riitha ois jatkunna, olis joku vuotant kuivii. Ashia hoiettii sivhistyneesti, juopo sai yöphyä authiotuvhan ylheisel puolell ja kukkaa ei kuollhuna. Se oll pääashia.
Vai oli Matonna Venetsiassa kontoolilla seilhaamassa jo joskus ammhoisina aikhoina vanahassa Seura-lehessä? Nyt oli viimekshi taas tääl Suomes ja sitä enne Ithänaapuris.
Minulta ei ihan tuo laphinmurre taia luonnistua, varsinkaan kirotusvihreijen keralla.
Männään myö soutuvenneellä Kiinaan ja kontoolila Venetsuelaan. Sieltähän se Harri Pelafontekii tek sen laulunsa, et kaunis ja hurmaava on taas venetsueeela vai oliko se sittenkii venetsia? Se kuulema venetsia uppoo joka päivä jonkun sentin, että paras ois kiirettä pitttää. Venetsueelassa on niitä vuoria että kauemmin sen luulis pinnalla pysyvän. Tää suomi uppoaa kyllä kohta kun on niin etupainonen, siitä polliisikartasta kattoin, koko etuosa täynnä väkkee ja perä melekeen ilmassa.
Vae pillaillaan tiällä vakavoella asjoilla. Turku ol ko Venetsiija, se meinas upot aurjoen molemmmin pualin ko orsvesi lask ja puupaalut lahos.
Ny ne on suurimmaks osaks vaehrettu rautpaaluihin vae mitä betonnii ne ol.
Sanoisin Tyynelle, etta keskustelu on kaynyt Venezuelan tilanteesta, mutta sen siirryttya syrjaan, on pintaan noussut Suomen korkea sijoitus maailman onnistuneimpana maana.
Thin tankissa olemme kansainvalisesti laskeskelleet kuinka Suomi saattaa pysya tulevaisuudessakin maailman onnistuneimpana maana. Tulimme tulokseen, etta ensi vuoden alusta kaikilla Suomen ala-asteilla on alettava opettaa korkeinta saatavilla olevaa insinooritiedetta yhdistettyna jareimman kaliiberin kauppatieteisiin.
Sivuaineeksi paadyimme suosittelemaan metsataloustiedetta seka paperikoneen purkaminen ja kokoaminen silmat sidottuna 45 sekunnissa.
Kasittaaksemme vain taman tasoisella koulutuksella Suomella on mahdollisuus selviytya nykyisyydesta tulevaisuuteen. Ja uusi Nokia voi kokea paivanvalon.
Hsl:än bussikuskit ovat natseja joutuu vittu juoksee punasiipäin ku eivät ota kyytii saatana kun ovat tehneet bussi aikataulut päin helvettiä
Ainahan voisi ottaa viiden minuutin vara-ajan pysäkille menossa. Jos edelliseltä pysäkiltä ei kukaan tule kyytiin, bussi on hieman etuajassa seuraavalla. Olen kyllä huomannut, että eivät ehkä piruuttaankaan ota kyytiin, vaikka näkevät jonkun juoksevan ehtiäkseen siihen, varsinkin jos juoksija ei ole kaunis nuori nainen ja bussi on minuutinkin aikataulustaan myöhässä. En ole kyllä koskaan ollut bussissa, jonka kellonaika täsmäisi oman kelloni tai kännykkäni ajan kanssa. En myöskään asu Vantaalla, että olisi kokemusta vantaan natseista. Metrossakin useimmiten kuuluttaja ilmoittaa seuraavaksi asemaksi Kulosaaren, vaikka olisimme jo menossa Herttoniemeen. Onneksi ei vielä ole robotti kuljettajana.
Mite onkko Suoimi korkkein maa ? Mieull vaikiutta kun nuo alalaskuttehtävätt on suurlukemaa kymmenet nii ohan välist penikotten takslaskhmen ja lasken kai uikein .
Ai kun ihana huomata täällä Tyyne-Neidinkin olevan jo reippaasti aamuaskareissaan.. hyvin nukutun yön jälkeen, entistäkin autuaammalla virityksellä. Toivottavasti Onnelliseen Suomi-päivään heränneenä..Maailman hyrskyistä ja myrskyistä, kilpajuoksuista sun muusta kamalasta maamme korkeudesta vähät välittämättä ainakaan liikaa?
Kyllä Suomi on korkea maa. Tietääkö Tyyne-Neiti missä on Palokka. No sehän on Keski-Suomessa, oli J:kylän maalaiskuntaa, ainakin vielä parikymmentä vuotta sitten. Kiva siellä oli asua 88 -neliöisessä rivitaloasunnossa. Saunakin oma. Kunnes 90-luku opetti ja sanoi monia uusia asioita, että kuka on niinku oikeasti missäkin omistaja. Että jotta alkakaahan kalppia ja tutustua vaikka Etelään.
Viitasaarelainen sukulaiseni kyläili siihen aikaan suurinekin " riistasaaliineen" luonamme, mutta kun muutimme Helsinkiin, sanoo vaan kuivasti puhelimessa, että en minä sinne syrjäseudulle lähe tulemaan ja käymäänkään kun on niin pitkä matka - Eikö ole vähän ärsyn kammonen luonne, kun näkee horisontissaan etelän syrjäseutuna?
Hyvää päivän jatkoa ja käyhän pakisemassa.
Huomenta
Ja sateista sellaista.
Vaikka tuossa Zorron viimeisessä kirjoituksessa olikin hieman leikkisä ote, (mm.metsäkoneen purku), olen kyllä samaa mieltä Suomen pärjäämisestä. Enää ei sellunkeitto riitä tässä ikuisen kilpailun maailmassa.
Meillähän halveerataan insinöörejä, ainakin kadunkulkijan yleispuheessa. Koululaitokset, esim. ammattikorkeakoulut, ovat joiltain opintosuunniltaan vasta lähtökuopissa. Tarjotaan opintolinjoja, missä sitten ei saa kunnollista opetusta. Pääasia tuntuu olevan, että opettajilla on töitä. Toisen asteen ammattikoulut ovat poteroissaan, irti tulevista työnantajista jne. Tuo pissatutkimus koulujemme pärjäämisestä on gaussin käyrä, missä normaalit oppilaat (ja lahjakkaat) tavalla tai toisella kärsivät.
Parille jälkeläiselleni olen joutunut kertomaan useasti, että kaupan alalta ei valmistu rosvoja, kaupankäynti on muutakin kuin saldojen laskemista. Vanhin jälkeläinen aikoinaan piti lakiopiskelijoita jonain suurina rikollisina.
PS. iltaisin olen ollut aika rätti, ei jaksa kommenttia heittää. Nyt menox. Hyvää päivän jatkoa kaikille.
Mielenkiintoinen uutinen oli tuo tapaus Lasse Lehtinen, häntä syytetään murhista tupakkayhtiö Amerin lobbarina ollessaan esittämien väitteiden takia.
Lehtinenhän on aikoinaan väittänyt mm. että tupakoitsijat voivat polttaa 80 vuotta sairastumatta syöpään, tupakoitsija menettää vain kaksi kuukautta elämästään, tupakan vaarallisuutta ei ole lääketieteessä osoitettu ym. ym. pitkä litania toinen toistaan uskomattomampia väitteitä.
Nämä ovat siis syytteen nostaneiden professoreiden käsityksen mukaan Lehtisen esittämiä väittämiä.
Lehtinen ei ole ainakaan toistaiseksi ole myöskään kiistänyt tällaisia väitteitä Amerin aikoinaan esittäneensä.
Ilmeisesti syytteen peruste on, että Lehtinen on tahallaan valehdellut ja näin osaltaan lisännyt tupakointia, ja sitäkautta syyllistynyt "murhiin" tai "murhayrityksiin".
Tuskin Lehtistä tuomiolle murhista saadaan, sikäli lienee rahan ja oikeuslaitoksen ajan tuhlaamista koko juttu, on aika epätodennäköistä että syytettä edes nostetaan. Mutta julkiseen häpeäpaaluun joutaisi kuitenkin, onhan se uskomatonta että niinkin fiksu tyyppi kuin Lehtinen on myynyt itsensä ja omantuntonsa täydellisesti aikoinaan rahasta.
jokainen aikuinen ihminen tietää, että 90-luvun alussa, jolloin Lehtinen hoiti Amerin viestintää, tupakan vaaroista ei vielä puhuttu lähes ollenkaan. "Kaikki" polttivat. Minunkin työpaikallani oli firman puolesta jokaiselle oma hieno taidelasinen tuhkakuppi. Tupakanvastainen valistus alkoi täydellä voimallaan vasta 2000-luvulla, jolloin tupakointi kiellettiin työpaikoilla, ensin työhuoneisssa, sitten lopetettiin yhteisetkin tupakkahuoneet, ja nythän aletaan jo kotienkin parveketupakointia kieltää.
Kukaan suhteellisuudentajua omaava ihminen ei kuitenkaan rohkenisi syyttää jotain tiettyä "palkkarenkiä" murhaajaksi puheidensa takia. Mutta asialla onkin leppymätön syyllisten metsästäjä, joka kokemistaan takaiskuista ky****ntyneenä jatkaa, jatkaa, jatkaa, vaikka ei olisi enää aihettakaan.
Mätäpaiseiden puhkaisuja kyllä silloin tällöin tarvitaan ja tarkkojakin -jälkipuhdistuksia..
Linnassa saisivat opetella polttelemaan ja räkimään. Tupakka on sairauksia aiheiuttava edelleenkin. - Siitä todellisuudesta eivät voi luistaa tutkijatkaan eivätkä tupakoitsijat itse.
Sähkölaskun tulemattomuus selvisi heti aamulla, kun soitin sinne. Syy oli juuri tuo, että taloomme on vaihdettu mittarit ja meille tulee seuraava lasku eräpäivältään 17.9. Ei siis hätää, laskua ei ollut lähetettykään eikä ole siis kateissa.
Jos tässä murhasyytöksien tielle mennään, kuka meistä liike-elämässä toimineista on enää turvassa, sillä kaikkihan me olemme luikuria lasketelleet palkkamme edestä. Kukaan ei sitäpaitsi pysty osoittamaan valheeksi Lehtisen suuhun pantua väitettä, että "joku voi tupakoida 80 vuotta sairastumatta syöpään." Niin voi, tupakkaan voi kuolla myös hitaasti hivuttamalla eli syöpää huomattavsti yleisempään keuhkoahtaumatautiin. Jotkut tupakoijat eivät kuole kumpaankaan.
Jos minulla olisi varaa masinoida kahdentoista juristin jengi, lähettäisin murhasyytteen niille kasvottomille tahoille, jotka antoivat psyykkisesti sairaan läheiseni kuolla pistämättä tikkua ristiin. Ei tupakka ole ainoa tappaja tässä maassa, vaikka yksi uskonsoturi siitä on niin valtavan haloon nostanutkin. Kuolla voi myös heitteillejättöön, hoidon puutteeseen.
Tuossa syytteessä on kyse Lehtisen puheista vuosilta 1990-2002. Kyllä minun tietääkseni jo paljon ennen tätä aikaa on ollut yleisessä tiedossa tupakoinnin riskit.
Taidat muuten Aurora olla tupakoitsija itsekin ? Muistan aikoja, kun minäkin vielä polttelin - sivumennen sanoen pahimmillaan likemmäs kaksi askia päivässä. Jos silloin olisi kysytty mielipidettäni tupakoinnista tai sen rajoittamisesta, niin olisin suhtautunut asiaan aivan eri tavalla kuin nyt.
Eli ymmärrän kyllä että tähän asiaan voi suhtautua monella tavalla monista syistä.
Lamppunne palaa - sähkövalolla, kun itse palat täällä - iloisesti älyllä ja ymmärryksellä. Entä palaako vielä röökikin?
Mulla ei, kun lapsena jo isot ihmiset sanoivat tuleen puhaltaessa, että mun huulet on eriparia; eikä puhallus siksi oikein meinannut osua kohti ja tultapäinkään. On se onnistunut myöhemmin - mm saunan uunissa tahi tuvan hellassa. - Ethän edes epäile, etteikö totta olisi!
Kustaalle tiedoksi: en ole tupakoitsija. Lopetin kokonaan parikymmentä vuotta sitten. En sitä ennenkään polttanut kuin satunnaisesti, kotona en koskaan, olinhan pienen lapsen äiti. Lopetin ilman tuskia pelkällä päätöksellä.
En vain siedä kyseisen tahon menettelytapoja, aikuisten ihmisten holhoamista. En usko, että tupakoijat yleisesti rasittavat terveydenhuoltoa enemmän kuin esim. ylilihavat tai huvikseen lääkärissä juoksevat ikänsä raittiit mammat ja papat.
Tylsää ja turhaa kai jankuttaa tästä tupakka-asiasta, laitan kuitenkin tähän lyhyesti ne syyt miksi minä vastustan tupakointia. Nämä ovat kaikki netistäkin löydettäviä faktoja:
Tupakan aiheuttamiin sairauksiin kuolee Suomessa n. 6000 henkilöä vuodessa. Ennen kuin kuolema korjaa, se aiheuttaa pitkän putken sairauksia ja työkyvyttömyyttä.
Tupakkasairauksien kokonaiskustannukset yhteiskunnalle ovat noin 2 miljardia euroa vuodessa. Tupakan verollisesta myynnistä valtio saa tuloja vain pienen osan tästä.
Eli miten sen nyt ottaa kuka rasittaa terveydenhuoltoa mitenkin...
Ei myöskään myrkyllisen aineen haittojen tietoinen vähättely ole sellaista hyväksyttävää "markkinointia", mihin viittasit luikurin laskemisella palkkansa edestä.
Olet oikeassa siinä, että tupakoinnista huolimatta jotkut voivat elää kahdeksankymppisiksi, mutta se ei paljon lohduta noita kuuttatuhatta kuollutta joka vuosi ?
Eikä se ole holhoamista, jos vaaditaan että kerrotaan ihmisille asioista totuudenmukaisesti.
Sitäpaitsi tämän syytteen takana ei ole yksi taho, vaan lukuisa joukko professoreja ja pari juristia.
Asian takana ei liene pyrkimys saada Lehtistä tuomituksi murhasta, vaan oikeutta käymällä selvittää saako ilman minkäänlaisia seuraamuksia erehdyttää ihmisiä käyttämään niin tuhoisaa ainetta kuin tupakkaa. Tai sitten voi olla kyseessä pelkkä halu herättää keskustelua.
Yleisesti ottaen olen kyllä liiallisesta holhousmentaliteetista samaa mieltä, mutta tässä ei ole mielestäni siitä kyse.
En minäkään pidä tupakansavusta eikä tupakoijia lähipiirissäni ole ainuttakaan. En kuitenkaan siedä noita terveysfasisteja. En viitsi täällä mainita nimiä mutta joku heistä on erityisen vimmainen vihassaan tupakointia, sinänsä inhimillistä tuhatvuotista toimintaa ja sitä sanallakaan puolustavia kohtaan.
Jos Assange on sananvapauden Robin Hood, tämä leiri on valitettavasti joukko aatteensa Don Quijoteja, tuulimyllyjä vastaan taistelijoita. Heidän käyttämänsä taktiikka pelkästään ärsyttää kohderyhmää. Tyystin väärä keino tuollainen murhaajaksi leimaaminen. Ellei koko murha-sana tässä sitten ole sensaationhaluisen lehdistön keksintöä. Murhahan myy mediassa.
Mitä tulee noihin pöyristyttäviin syöpäkuolinlukuihin, eivät kaikki syövät johdu tupakoinnista. Toisaalta ihmisellä on tiettyyn rajaan vapaus "valita", mihin hän tahtoo kuolla.
Tuli tassa siestalla viela mieleen, etta meidan ei-tupakoivien tupakointi saataneen vahenemaan, kun askeihin printataan raju varoitustexti: "Jos aiot lopettaa, anna palaa!"
Ja tormenta - myrsky - Isaac on jo saanut Haitissa taydet punaiset halytysmerkit. Ilmeisesti liikkuu Floridaan pain (tuhottuaan taas kertaalleen Haitin.)
Jahas, täällä keskustellaan tupakista.
Joskus kerroin mielen piteeni siitä, että jos parveketupakointi kielletään, vedän tupakin mielenosoituksellisesti parvekkeella. Muutenhan se kielletään kannon nokassa istuessa, laiturilla onkiessa jne. No eräs toinenkin lupasi sytyttää myös tupakin parvekkeella. Jos taas hintaa nostetaan, niin alan kasvattaa nurkantakuista tai kokaa tai ryhdyn salakuljettajaksi. Minäkään en enää polta, mutta siitä huolimatta koin näin. Holhous on niin voimakasta meittin yhteiskunnassamme.
Tämän ison joukon vetäjä taitaa löytyä Aurejärvestä ja yksi joukossa kait on Puska. Puska kertoi, että karppajatkin tuhoavat ruumiinsa liialla eläinrasvalla. Vievät piru tupakin ja kaljapullon käsistä, väkisin. Raapivat päätään sen sähkötupakinkin suhteen. Kyllä yläkerran huoneessa on paskamaiset katkerat olot, kun alapuolella savutetaan sähkötupakkaa ja savupilvi on vain hajutonta vesihöyryä. No Aurejärvi varmaan kieltää sen sitten, koska vaarassa on liika kosteus ja homeuhka tai Puska ei oo ehtinyt tutkia.
Ei vaan, tiedämmehän me ne haitat ja kuinka kallista on yhteiskunnalle niistä tuleva lasku. Alkoholi plus tupakki on kait yli 10 miljardia per vuosi. Noin 20 % budjetista. Alko rikkoo kyllä kaikkia terveydestämme huolissaan olevia myymällä myrkkyjään ja vielä saa puolelleen valtionvarainministerin (kaikki menneet ja tulevat). Et silviissiin sitä terveyttä huolletaan ihan päättäjienkin toimesta.
PS. toivon kuitenkin, että suomalaiset itse huomaisivat nämä haitta-aineet ja toimisivat niiden suhteen kohtuuden rajoissa.
Meil on sen verran kylmä, ettemme halua siestalla makailla verkkokeinussa ulkona, mutta täältä sohvalta kylkiasennossa, peitto päällä totean seuraavaa.
Meillä vakaassa Suomessamme jotkut kehittelevät nurmikkoalueille kylttejä tietämättömille kansalaisille.
Yhdessä lukee : alkoholin nauttiminen sallittu
Toisessa lukee : alkoholin nauttiminen kielletty
Kolmannessa lukee : älä tallaa nurmikoita
Neljännessä lukee : ...
Toinen mielenkiintoinen uutinen on se, että HS.fi tulee osittain maksulliseksi. Mutta taidankin siirtyä lueskelemaan Turun Sanomia, siellähän monet poliitikoistammekin aina silloin tällöin kirjoittaa kolumnejaan. Toisaalta...
Turun Sanomat otsikoi : "Isaac-myrsky uhkaa republikaaneja"
HS.fi otsikoi :"Isaac-myrsky uhkaa republikaanien kokousta"
PS. suo siellä, vetelä täällä
Ennenhän oli kylttejä "Älä tallaa nurmikoita", mutta nuoriso pahastui moisesta määräilystä ja nykyään jopa kaupungin paraatinurmikoilla Espalla ym. paitsi tallataan, myös sotketaan ihan luvallisesti. Meidän lähiönurtseista puhumattakaan.
Tänään on vuoden suurin sotkemisilta vapun ohella. Taiteiden yö.
Muistan kyllä sen parveketupakointi-mellakan. Balkong Riot...
Joo, toi roskaaminen on jokapaikan ilmiö. Roskakorin vieressäkin on roskia. Joskus näkee, kun auton ikkunasta lentää eväspapereita, luontopolkujen varrella on tyhjiä kaljatölkkejä jne. Mutta nuo nurmikot olivat silloin joskus kyllä turhankin suojelun piirissä. Toisaalta, kun ei osattu tai haluttu tehdä nurmikoista kulutusta kestävämpiä, niin oli helpompi tie laittaa se kieltokyltti. Tuli aihe joskus testatuksi, kun kaveripiirissä etsimme sopivia jalkapallo-alueita.
Jatkoa yksinpuhelulle
YLE uutisoi myrskystä "Voimistuva Isaac-myrsky uhkaa maanjäristyksestä toipuvaa Haitia"
Ei sanaakaan republikaanien puoluekokouksesta. Hyvä Yle. Kannattaa (no tietysti pitääkin) maksaa Yle vero ensi vuonna. Verossahan osin huomioidaan myös kaikkein pienituloisimmat, kova paikka tasavero-oikeistolle, vaikka kuinka ovatkin työlaisten asialla.
Huomenia, vai cigarrilloista nyt on puheenaihe. Me urheilijoina emme ole koskaan polttaneet savukkeita, mutta muistan Portugalista eraan jo silloin iakkaan rouvan, joka huomasi ilmeisesti kuolemanvaarasta varoittavan textin ostamassaan tupakka-askissa; ne olivat kai silloin uusia ilmoituksia. Han ei osannut lukea, mutta sanoi, etta kirjoitus askissa on niin komean nakoista, etta tekisi mieleni opetella lukemaan, etta voisin lopettaa tupakanpolton.
Nyt puhutaan, etta Julián Asange on informaation ja ilmaisunvapauden Robin Hood.
Z - Rouvahan ymmärsi askissa olevan textin tarvitsematta sitä lukea.- Riitti kun näki kauniin kirjoituksen, pääsi kuvittelemaan sen varsinaisen sanoman.
Niin minäkin toimin enimmäkseen. - Asangeakin kuvista katsomalla kuvittelen, että on se veijari saattanut tehdä pahoja asioita, kuten Lasse-setä vastaavasti Suomessa; eli petkuttamalla juuri nuoria, puhumalla mm tupakasta julkisesti kuin se ei olisi vaaraksi lasten ja nuorten terveydelle: Ennen muuta ajattelematta, mihin vaikeaan riippuvuuteen siitä joutuu.
On niissä henkilöissä kai jotain samaa...
Hyvää aamupäivää! Meidän kodin lähellä oli illalla hieno ilotulitus taiteiden yöhön liittyen. Katsoin sen tosin vain parvekkeeltamme.
Mitähän tuokin HS.fi:n osittainen tuleva maksullisuus tarkoittaa? Varmaan sitä, että asiasta on vain otsake ja pari riviä tekstiä. Ja sen jälkeen luke; mikäli haluat lisää tietoa, pulita 1 euro.
Juuri sanottiin uutisissa, että Breivik on tuomittu 21 vuoden vankeuteen. Mikähän sekin tuomio on? Surmasi 77 ihmistä. Chapman sai Lennonin, yhden ihmisen ampumisesta paljon enemmän, on nyt istunut jo 31 vuotta.
Hyvää päivän kulua.
Luin myös tuosta HS:n lukumaksusta. Minun puolesta saa maksaa. Kommentointi siellä loppuu varmaan sitten vain maksavan eliitin asiaksi. Jokin aika sitten lukiessani kommentteja pitkästä aikaa tuohon "Suomi vakain valtio" kirjoitukseen, huomasin siellä joitakin "vanhoja elämäläisiä" nimmareita. No, itse en viitsi sinne enää kirjautua ollenkaan.
Onhan näitä muitakin lehtiä, joita saa ainakin vielä lukea ilmaiseksi.
Breivikin tuomio on vitsi. Millä perusteella juuri 20 ja yksi vuosi sen päälle????
Se mies olisi kaiken maalaisjärjen mukaan pitänyt seivästää julkisella paikalla ilman mitään "oikeuden" käyntejä. Onko tällä monsterilla (ihmisarvoa se ei ansaitse) vielä mitään resursseja vaatia OIKEUTTA. Anteeksi vaan suora mielipiteeni.
Tuohon oikeustieteelliseen kysymykseen en osaa sanoa juuta enka jaahans vai niinta, mutta facekirjaan laittoi joku toverini tiedon, etta HS:ssa oli ollut hyvaa tietoa heraamisesta ja Verna-toimittaja oli nyt kertonut, etta venezuelalaiset heraavat aikaisin.
Joten buena mañana.
Vaikka yleensä olen tiukkapipoinen laillisuuden kannattaja, niin tässä tapauksessa yhdyn jopa Riitun seiväs -menetelmään. Jos olisin tämän olion vanginvartia, niin kääntäisin katseeni pois lopullisen tuomion koittaessa muiden vankien toimesta.
Näin ei tule käymään, koska - en tiedä onko vitsi vai ei - ilmeisesti Beivikille rakennetaan oma vankiosasto, sekä palkataan suuri joukko uusia työntekijöitä (20 ?) pitämään huolta Breivikin hyvinvoinnista yötä päivää. Lisäksi hän voi hankkia sievoisen omaisuuden kirjoittamalla muutaman höyrypäisen kirjan, mielipuolien kirjoille löytyy aina ostajia. Aika miellyttävät tulevaisuuden näkymät siis ?
En tunne Norjan oikeusjärjestelmää, mutta lienee täysin mahdollista että Breivik kävelee vielä vankilan ulkopuolella vapaana miehenä.
Minäkin ihmettelen tuota todella pahojen rikollisten hyysäämistä, pääsevät vain loistoselliin nauttimaan täydellisestä ylläpidosta. Meillä pisimpään vankilassa istunut on se henkilö, joka tappoi 3 ihmistä Ruotsissa, hän istui tuon 21 vuotta. Ja karkasi moneen kertaan sinä aikana.
Mikään selli ei ole niin loistokas, että se korvaisi vapauden menetyksen. Ja vaikka nämä joukkosurmaajat pääsisivätkin vapaalle jalalle mielestämme liian aikaisin, he joutuvat elämään tekonsa kanssa, ihmisten vihaamina loppuelämänsä. He eivät koskaan oikeasti palaa enää siviiliin.
Kirjoituksesi lienee sarkasmia ?
Mitä tarkoitat? Noin minä ajattelen.
Täsmälleen samaa mieltä, melkein. Tällaisille joukkosurmaajille ei kuulu antaa enää vapaata missään muodossa.
Kynän ja julkaisuoikeuden kyllä ottaisin pois ja kerran viikossa lätkisin turpaan. Vaikka ei vakavilla asioilla saakaan leikkiä, niin lupaisin lyödä lujaa. Eli siis Riitun seiväsmenetelmä hieman kevennettynä. No se "yksityisselli" kait on tulossa juuri tuosta syystä.
Veikkaan lisäksi, ettei tämä kaljupää pääse vapaaksi, siis aidosti. En tiedä Norjan käräjäkäytännöistä minäkään, mutta jos hänet olisi tuomittu Suomessa osittain syyntakeettomana, niin tuomio olisi ollut 12 v ja siitä puolet todellista vankeutta. Näin luin jostain artikkelista. Sairashan moinen tyyppi on, mutta kyllähän tuomarit yksimielisesti tiesivät, miten on tuomittava.
Kyllä se siellä hotellissa kypsyy ilman hakkaamistakin. Vanha ukko kun pääsee pois. Ja tuomio on kuitenkin lyhyempi kuin ihmisten muisti, suojelua ressukka tarvitsee lopun ikäänsä.
Ok.
Lievennetään taas. Kerran viikossa pylly paljaaksi ja sellaisella orjantappuravitsalla muistutus.
Jep, tämä muisti ihmisillä tässä tapauksessa tulee pelaamaan. Ja suojelusta olen samaa mieltä, emmehän me enää elä silmä silmästä, vaikka koston ajatus lienee yksi synneistämme. Jo sekin on melko tuomio, ettei ko. ihmisen tapainen pääse muiden kanssa tekemisiin. Kaivertakoon sellin seiniin kynsillään omia teesejään.
Lars von Trierin ohjaamassa elokuvassa Dancer in the Dark on aika riipaiseva kohtaus, missä tappoon syyllistynyttä päähenkilöä, esittäjänä Björk, valmistellaan hirtettäväksi. Sokea nainen raahataan puolitajuttomana mestauslavalle. Kun hänen päähänsä, siis sokean naisen päähän pujotetaan se musta huppu, hän saa hirvittävän paniikkikohtauksen ja huutaa, että hän ei pysty hengittämään. Muutkin läsnäolijat nostavat kamalan metakan ja lopputulos on, että hän saa presidentin tai jonkun muun viskaalin luvalla mennä hirteen ilman huppua. Pisara inhimillisyyttä karkean barbaariseen toimenpiteeseen.
Päivää, kyllä uni on mukavaa, kun se maittaa. Näin sitä rahaa pankkiin ...
Olihan se hieno se harkkojen kaatuilu. Ihme, kun kukaan ei pirut mielessään mennyt yhtä harkkoa horjauttamaan, ennen kuin virallinen kaatuiluperformanssi alkoi.
Tuo hs. uudistus. Kiva lukea niitä vastauksia mm. Pentikäiseltä, mitä lukijat haluavat tietää tulevasta. Tässä linkki, jos joku haluaa.
http://live.hs.fi/Event/Paatoimittaja_vastaa_kysymyksiin?Page=0
Itse kirjoitin pitkästä aikaa pienen kommentin sinne kommenttiosioon, odottelin, ettei sitä julkaista, mutta tulihan se esiin. Mitä tulee tilaushintoihin, meille tulee pelkkä digilehti, siis paperisen täydellinen versio plus ne kuukausiliitteet ja muut ja arkisto (ilmainen) vuodesta 1990 tähän päivään. Maksaa vuodessa 216 € eli päivässä 0,59 €. Ei paha. Pitää kokeilla joskus joku meitä kiinnostava artikkeli kopioida suoraan tänne, käsittääkseni se ei ole edes kiellettyä, koska hesari oikein mainostaa tätä mahdollisuutta.
Breivik, äsh mikä mulkero, kaljupäinen epäihminen. Turpaan panisin, jos vastaan tulisi.
Sen verran olen hesarin kommentointeja vilkuillut, että kyllähän siellä jonkin verran keskusteluakin syntyy ja sallitaankin. Sikäli kuitenkin aika turhauttavaa osallistua, koska uutiskommentoinnista kun on kyse, niin uutisiin pitää kommentoida heti, muutaman tunninkin jälkeen uutiset ja kommentit alkavat "vanheta", eivätkä kiinnosta ketään
Toimiva uutisten kommentointi edellyttäisi myös välitöntä julkaisua, etukäteismoderointi tappaa nopean kommentoinnin alkuunsa.
Joillakin keskustelufoorumeilla - niinkuin kai täälläkin - on käytössä jälkikäteis -moderointi.
Kyllä noin on asia.
Ja vielä lisäksi se, että jollei ole laittanut jotain itselleen mielenkiintoista aihetta vaikkapa leikekirjaansa, niin etsi sitten sitä kommentointipalstaa, jollet ole sinne mitään itse laittanut. Niin nopeasti häviää ne kommenttiaiheetkin, nytkin on "eniten kommentoidut" osastolta tippunut se uudistusta koskenut keskustelupalsta pois, ja tilalla on vähemmän kommentteja keränneitä. Aikoinaan väännettiin jo kättä keskustelu-uudistuksen tultua voimaan. Jussi A. hesarin puolesta kirjoitti twitterimäisestä visertelystä ja pienten vislausten (=uudistuneen kommentoinnin ihanuuksista) puolesta. Meil Weepelin (weepee-54) kans oli hauskaa, hän piti pintansa ja linjansa, hävitti nimimerkkinsä ja samalla kaikki kommenttinsa HS.fi:stä.
PS. odotan kuitenkin mielenkiinnolla tuota uudistusta, mm. "Verkossa lisätään merkittävästi taustoittavien ja uutistapahtumia analysoivien artikkelien määrää", lupaa Pentikäinen. Epäilen, ettei mitään todellista parannusta tule.
Toisaalta :"Pitkällä tähtäimellä maksullisuus on laadukkaan sisällön tae, myös verkossa", toteaa HS:n vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen. Tuo on mielestäni vähän samaan lokeroon pantavaa sanahelinää kuin aikoinaan kirjoittelut siitä, että omalla nimellä kirjoittelu on laadukkaampaa kuin mielipidekirjoittelut nimimerkeillä.
Yksi esimerkki sieltä hs. keskustelusta, missä mm. päätoimittaja vastaa kyselyihin. Edellä annoin linkin.
Eräs Keinonen kysyy : "Voisitteko selventää mitä tarkoitatte laatujournalismilla ja miten se eroaa nykyisestä copypaste/käännös-journalismista tai pelkästään muiden uutistoimistojen uutisvideoihin linkkaamisesta?"
Mikael Pentikäinen vastaa Keinoselle : "Keinonen: Laadukas journalismi kertoo olennaisen maailmalta, selittää ja avaa asioita ja antaa lukijoille aineksia pohtia maailmaa ja vaikuttaa sen kehittämiseen. Tietenkin se on myös hyvin ja kiinnostavasti kirjoitettua."
Siis Pentikäinen ei edes vastaa, pelkkää liirum laarumia laskettelee. On meillä päätoimittaja, ihan sopisi politiikkaan. Kun poliitikolta kysyy, niin tuollaisen vastauksen saa.
Aamulla lähden matkalle, 360 km:n päähän kotoa, tulen sunnuntaina illalla takaisin. Toivon teidän pitävän ketjua yllä. Hyvää viikonloppua kaikille!
http://www.youtube.com/watch?v=W1eg8GC_LFw
Laitoin teille vielä ihanan musiikin raa´asta leffasta Kill Bill 2, mutta siistin version konserttilavalta, ei elokuvasta suoraan. Bändi on mahtava, Chingon.
Hyvää matkaa, ketju elää.
Iltapäivää
Hieno keli on tainnut viedä teidät ulkoilemaan? Kun eilen illalla lupasin, niin puhallan nyt hieman ketjuun eloa. Itse olin edelleen noissa polttopuuhommissa ja niitä riittää vielä lumen tuloon asti. Ensi kevät on sitten siinä mielessä mukavampaa, että voi käyttää koko vuorokautensa miten itselle sopii.
Aurora heitti illalla vaikean aiheen, inhimillisyyden ja siihen liittyvän armon. Ikäväkseni en ole sitä elokuvaa nähnyt, mutta joskus niitä Likaisia Harryja kylläkin. Minua etoi noissa elokuvissa tuo eräällä tavalla "oikeutettu" tappaminen. Amerikkalainen elokuva elää ja mestaroi tuolla teemalla. Ja väittäisin, että juuri se on se, mikä tekee niistä niin suosittuja. Muuten pelkkää köyhää sisältöä, niistä ei oikein muuta aiheita löydä kuin sairaita rikollisia ja sitten heidän teloituksiaan.
Kiva katsoa, huomaako muutoksen Ylen poliittisissa ohjelmissa, kun Pekka Ervasti astuu johtoon. Mutta sitä ennen tulee paljon tärkeämpääkin, tänään jatkuu Kalevan kisat, hymiö.
Jep, ulkoiltu on ruohonleikkurin kanssa.
Joskus on ajateltu, että väkivaltaviihde jopa vähentäisi agressiivista käytöstä, luultiin että väkivallan näkeminen elokuvassa jotenkin purkaisi katsojan omia paineita.
Nykyään on monin tutkimuksin osoitettu että suurin osa ihmisistä tulee agressiivisemmiksi nähtyään väkivaltaelokuvia.
Pahinta on jos väkivaltaan yhdistetään huumoria, eli tappamisesta tehdään hauska juttu. Kaikkiin tällainen ei vaikuta samalla tavalla, mutta pahiten juuri niihin jotka eniten väkivaltaviihdettä katselevat, eli nuoret ja jopa lapset.
Hyvä kun puhalsit eloa tänne, Arantes, vai käskikö Polle sinua puhaltamaan.
Sillä oli varmaan tylsää siellä pilttuussa.
No onhan se oikeudenmukaista edes, jos sielläkin on sentään edes vähän lämmintä.
Likaisia harreja en ole katsellut yhtään kappaletta. Jonkun Cary Coopperin joskus muinoin, oliko se joskus "keskipäivällä klo 12"? Aavikko hehkui kuumuuttaan ja oli aivan hiirenhiljaista, Coopperi kyttäsi nurkan takaa; se oli kaikki mitä jäi mieleen.
Mutta ihan totta; minä olen sitä mieltä, että pitäisi palata keskiaikaisiin rangaistusmetodeihin. Siis ei niin, että syyttömiäkin hirtettäisiin ym. tai jostain mitättömästä syystä, niinkuin keskiajalla, jumalan pilkasta tms. noitamaisuudesta.
Mutta juuri tällainen tapaus kuin tämä Breivik. Jos ei seivästettäisi, niin suljettaisiin apinan häkkiin raatihuoneen torille kerran viikossa yhdeksi päiväksi elämänsä loppuun saakka, niin että saisi ihan livenä kokea, miten ihmiset häntä vihaavat. Ei sellainen sellihotellissa istuminen hänen mieltään muuta, eikä varmaan katumuskaan iske.
Olisi siitä ainakin sellaisille, joilla päässä kusee samalaisia tappomietteitä, hetken miettimistä, kannattaako tekoihin ryhtyä.
Nuo viimeaikaiset lasten murhat isien ja äitienkin toimesta, ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Tällä viikolla taas Berliinissä eräs isä tappoi kaksi lastaan ja vaimonsa sekä itsensä, yhden, pienimmän vajaan vuoden vanhan vauvan laittoi Babylaatikkoon. Eikö kauheuksilla ole loppua.
Jos me laitettaisiin murhaajat apinahäkkiin torille, niin sitten meidän ei pitäisi kauhistella ollenkaan itämaista kuoliaaksi kivittämistä. Eihän kaikki yksinkertaiset sielut löytäisi mitään eroa, kuka sinne lynkattavaksi pantaisiin. Raakuus leviäisi. Kohta raiskaajat tai murtomiehet saisivat pelätä joutuvansa väkijoukon oman käden oikeuden kohteeksi. Barbaarisuus on niin lähellä pintaa meissä "sivistyneissäkin" kansoissa, että tarvitaan vain pieni vihjaus, että "mitä tässä kaikenmaailman rikollisia vankilassa hyysäämään", kun vähintään puolet ihmisistä on valmiita olemaan mukana kuolemantuomion toteuttamisessa, ainakin salaa.
Jahas, tutkimus on siis löytänyt uutta noista väkivaltapläjäyksistä.
Itse katson aika paljon myös elokuvia, joissa on väkivalta läsnä. Älytön väkivalta lisää siinä mielessä minunkin agressiivisuuttani, nimenomaan sitä mässäilevää väkivaltaa kohtaan. Älytöntä väkivaltaa on jo näissä pohjoismaalaisissa poliisisarjoissa. Mutta ne ovat kuitenkin pohjavireeltään toista kuin amerikkalainen väkivaltaviihde. Viimeisin pläjäys oli, kun katsoin Kill Bill 2. Tunnustan, olen nähnyt molemmat osat aiemmin ja kuinka ollakaan, pidin niistä, vaikka tarina nyt ei niin kauhian ihmeellinen ollutkaan. En osaa selittää sitä muuten kuin, että minussa on jokin sisällä, mikä saa noita katselemaan.
Mielenkiintoista lukea näitä Riitun ja Auroran ääripäitä edustavia mielipiteitä tässä Breivik -asiassa...kyse on kai lähinnä siitä miten hirviön kanssa tulisi menetellä.
Ihmisestä tekee ihmisen inhimilliset tunteet. Hänellä jolla inhimillisiä tunteita on, katuu pahoja tekojaan, mutta tämä teurastaja lienee edelleen pelkästään ylpeä veriuhreistaan. Tätähän emme voi varmuudella tietää, mutta mitkään tiedot eivät tosiaankaan kerro minkäänlaisesta katumuksesta. Lisäksi virnistys olion kasvoilla kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Breivik on mielestäni itse mitätöinyt omat ihmisoikeutensa mitätöimällä verisesti 77 ihmisoikeutta.
Voin huonosti ajatellessani että tämä hirviö istuu linnassa virnistelemässä samaan aikaan kun 77 uhrin omaiset yrittävät jotenkin jatkaa elämäänsä surunsa kanssa.
No, en kauhistelisi yhtään, jos joku Breivikiä vastaava murhamies joutuisi itämaiseen tapaan kivitettäväksi. Hänkin "kivitti" eli ampui yli seitsemänkymmentä uhriaan. En kuitenkaan hyväksyisi sitä, että naisia kivitetään sen takia, että he ovat tehneet aviorikoksen tms. Raiskaajat saisivatkin pelätä joutuvansa apinahäkkiin ja vielä munat paljaana, murtomiehissä tekisin jo jonkinlaista jakoa, riippuen tietenkin siitä, ovatko he murtautuessaan tappaneet jonkun.
Olen sitten barbaaninen, mitäs tässä sitä salailemaan, koska puolustan kuolemantuomiota määrätyissä tapauksissa.
Tulevaisuudessa ja tällä meiningillä tulevat vankilat olemaan niin täynnä, että sitä ei mikään valtio tule pystymään pitämään enää yllä. Ei ainakaan sitä "luksusta", mitä nykyään siellä on. Vankeja hoivataan ja paapotaan paremmin kuin vanhuksia jossain vahain- ja palvelukodeissa.
Entäs, jos se "häkki" olisi ikään kuin häpeäpaalu? Tässä nimenomaisessa tapauksessa kuitenkin tyypin suu pitäisi teipata. Sylkeminen toki olisi sallittu, ei kivittäminen. Viittaan aikaisempaan, kun sanon, että turpiin veto on eri asia kuin tolkuton hakkaaminen. Mutta myönnän myös, että jos olisin siellä omaisen menettäneenä, niin ... joten omalta kohdaltani jätän nyt tämän tyypin sinne selliinsä raapimaan sormensa verille.
Toisaalta, varmaan ne omaiset ja läheiset, jotka joutuivat kokemaan menetyksiä, eivät halua tätä tyyppiä nähdä enää yhtään missään. Tuskin edes kuolemantuomiossa, jos sellainen tapahtuisi. Uskon, että suurin osa on jo unohtanut tyypin, tietävät, että hullu mikä hullu ja surevat vain läheisiään. Tiedän kuitenkin, että jotkut jopa katselevat sellaisia teloitusvideoita, samoin kuin mitä mielettömimpiä seksikuvauksia. Meitä on niin moneen lähtöön.
Barbaarisuushan tulee hyvin esiin kaikissa sodissa.
Samaa mieltä, Kustaa. Ja tämä hirviö yritti eilen vielä siellä oikeussalissa lähettä jotain viestiä eurooppalaisille nationalisteille! Onneksi sitä ei hänelle sallittu. Eli tämä hirviö on vakaasti sitä mieltä, että hänen tekonsa oli oikeutettu ja jopa että sitä tullaan vielä joskus hamassa tulevaisuudessa kunnioittamaan ja hänestä tehdään sankari.
Mää luulen, että tyypillä kyllä itsestään hymy tulee hyytymään. Jos oikein olen tajunnut, niin tyyppi ei tule näkemään vankilan muita vankeja ja varmaan vähän muitakaan ihmisiä. Ja tuskin kuulemme hänen "loistavista" maailmankuvistaan enää mitään. Tyyppi kuihtuu, kuivuu ja haudataan hiljaisuudessa.
Mutamia asioita on, joiden yhteyteen ei yksinkertaisesti kuulu nk. arkiset heitot ja brutaalit ilmaisut: Omasta mielestäni
- väkivaltaan
- intiimiin suhteeseen
- syntymään ja synnyttämiseen
- kuolemaan ja ...onhan niitä elämässä asioita, mitkä eivät kaipaa ainakaan lisää panostusta, vaan mieluiten kunkin ihmisen sisällä olemassa olevan, mahdollisen lämpimän, omien positiivisten emotioiden päästämistä, ehkä sopivassa määrin, myös esiin ja pintaan..
Minäkin uskon, että B halutaan unohtaa mahdollisimman pian sinne selliinsä ja toivon että lehdistökään ei sanallakaan enää koskettaisi koko tragediaa. Omaisten ja saarelta hengissä selviytyneiden on kerta kaikkiaan päästävä rauhaan. Jatkuva vihaaminen syövyttää ihmistä, kun sille kuitenkaan ei ole tässä tapauksessa purkautumistietä. Yhteisön ja koko maailman myötätunto on menetystä kokeneiden puolella, ehkä sekin vähän lohduttaa.
Onneksi en ole niin hyvä netinkäyttäjä, että silmiini olisi osunut kidutusvideoita tai muuta roskaa. Tunnen myös itseni niin hyvin, että tiedän, mitä siedän katsoa. Viime aikoina olen huomannut itsessäni sellaisen muutoksen, että kauhuleffatkaan eivät pure yhtä hyvin kuin nuorempana. Kai sitä jotenkin suojelee psyykeään ja yöuniaan. En tosin minnekään romanssipuolelle ole liioin harhautunut. Ihmettelin kauhiasti kun jossain katsojatutkimuksessa kerrottiin, että Salattujen elämien keskimääräinen katsoja on 58-vuotias nainen. Minä olen pitänyt sitä teiniohjelmana.
Äläpä Kustaa provoa joistakin suurista vastakohtaisuuksista. Tämähän on vain nettikirjoittelua meille kaikille aika kaukaisesta asiasta. Jos meidän lapset joku tulisi ampumaan, vaikea sanoa, miten me itse kukin siihen reagoisimme.
Aina välillä kannattaa vähän provota...
Jostain syystä en ole katsonut kauhuleffoja, no okei ne pari klassista. Samoin minä tunnen itseni katsojana ja yhden kerran olen vilaukselta nähnyt vanhemman miehen katsovan sellaista kuolemaan tuomitun tärisemistä videolta. Hain silloin kumppaniani töistä, hän hoiti ko. miestä ja mies vinkkasi, että tuus katsoon. Viihdyin siinä television edessä tasan sekunnin. Netissä on just tasan tarkkaan paljon kaikkea ja itse tiedän, mitä sieltä haluan etsiä. Yleensä en edes etsi mitään, sillä kirjanmerkkipalkissani ovat ne sivut, mitkä minua kiinnostavat.
Ensimmäiseen kappaleeseesi ei ole mitään lisättävää, noin sen mietin minäkin ja toivotaan, ettei lehdistö intoudu kaivelemaan tämän enempää. Kyllä se on kovaa tämän tyypin vanhemmillekin, vaikka heistä en ole juuri mitään kirjoituksia huomannutkaan. Oikeastaan en ole muitakaan juttuja juuri lukenut.
Joskus Salattuja katsoo yli kuuskymppinen mieskin. Ja kaikenlaisia pumpum ja poliisi-elokuvia, mutta löytää myös kapulasta kanavanvaihtajan, jos vähänkin siltä tuntuu. Eilen teemalta tuli kaunis tanssikohtaus siinä iltaelokuvassa. Nätti oli likkakin.
Aika sairasta sen vanhan miehen tv-tirkistely, mikäli se sinunkin näkemäsi tärisemiskohtaus oli todellinen eikä elokuvaa. Kaikkia harrastuksia ihmisillä onkin.
Se B:n isä on kai aika tarkkaan tehnyt pesäeron poikaansa jo vuosia sitten, asunutkin eri maassa. Äiti ja sisko ovat jollain tavalla olleet mukana B:n elämässä, niinhän ne äidit aina...
Ehkä Salatut elämät minutkin koukuttaisi, jos seuraisin sarjaa jatkuvasti. Satunnaisena katsojana tuumin vain, että kukahan noista parikymppisistä on kenenkin heila. Kaikki niin samannäköisiäkin siloposkia. Sievistä näyttelevän Timo Jurkan erotan muista, koska hän osaa näytellä ja on lisäksi asunut meidän talossa poikavuotensa.
Eilisillan elokuvatarjonta meni minulta ohi. "Nauhalle" otin tänään katsottavaksi ne kököiksi mutta nostalgisiksi mainostetut Helsinki-filmit Teeman myöhäisillasta sekä aiheeltaan kiinnostavan Raitapyjamaisen pojan.
Minulla on muutamia kunnon trillereitä, jotka katson aina uudestaan. Kaikki Hitchcockit ja Kubrickin Hohto etunenässä. Mutta jos on jostain syystä paha mieli eli dorka olo, siihen auttaa parhaiten Tennessee Williams -elokuvien tuijottelu. USA:n etelävaltioissa on minuun kummaa vetovoimaa. Hikistä kuumuutta, pylväskartanoita ja niissä asuvia neuroottisia ihmisiä. Rappeutunut ja samalla loistelias tunnelma.
Nyt kun Marilyn on muistopäiviensä vuoksi paljon esillä, huomaan että olen pitänyt hänen kaikista elokuvistaan, mutta eniten viimeisestä eli Sopeutumattomista, joka oli myös Clark Gablen viimeinen elokuva. Siinä Marilyn sai lopultakin näytellä omaa herkkää itseään, kun suurimman glamourin vuodet olivat ohi ja seksipommille annettiin ihan inhimillisiäkin rooleja.
Päivää kaikille
Sinulta tuli sen verran monipuolinen juttu, että kommentoin iltapuolella niihin, mihin kykenen.
Jep, jotain siitä B:n isästä nyt muistankin. Jos hänen äitinsä ja siskonsa ovat normaaleja, tuntevia ihmisiä (tönkköjä ilmaisuja), niin ei voi kun ihmetellä, kuinka he kestävät. Tukea tarvitsevat vähintään yhtä paljon kuin moni muukin. Luin aamusella Kemppisen blogikirjoituksen ja hs.fi:n "Joukkomurhaaja haluaa kuolla kunnian tulessa". Ja viime Ilvesvaaran uutiset.
Mutta luin myös laajahkoa wikin suomenkielistä sivua Hugo Chavezista, kunhan kehittäisin vielä englannin kielen lukutaitoani, niin...Voihan nenä, elämä ei riitä kaikkiin niihin suunnitelmiin, mitä päähäni pälkähtää.
PS. se oli aito video kuolemantuomitun viime hetkistä, sen ohimennen kysäisin. Tietoisuus siitä, että ko. äijä moisia katseli, johti myös siihen, että muutaman kerran, kun häntä tapasin, niin aina seurasin jotenkin sanomisia ja ilmeitä vähän tarkemmin ja päädyin omalta kohdaltani tylyyn ja yksinkertaiseen huomioon. Äijällä muuten ei oikein ollut mitään sanottavaa muusta kuin omasta taloudestaan, kyselikin ihan siihen malliin, kuinka minulla "pyyhkii". Mammonaa oi mammonaa hän palvoi kaikessa pienuudessaan ja lopulta menetti kaiken. Ei ollut paha ihminen, oli kiltti, mutta mittasi kaiken rahassa.
Nyt puiden sisään ajoon.
Se on nyt sitten virallisesti kesä ohi kun viiden minuutin välein ensin lensi talomme yli suuri hanhiaura ja sitten vielä suurempi kurkiaura.
Noista elokuvista totean kuten joskus ennenkin, että Auroralla on hyvä maku elokuvien suhteen. Hitchcock on hyvä esimerkki siitä, että jännitys ja kauhu ei edellytä brutaalilla väkivallalla mässäilyä.
Myös Kubrick on alansa mestari ja tuo Hohto usein mainitaan tässä yhteydessä. Väkivaltaahan Kubrickin elokuvissa on runsaasti, ajatellaan vaikka psykopaateista kertovaa Kellopeliappelssiiniä.
Muistan kun näin se ensimmäistä kertaa ihan -70 luvun alussa, niin olin kyllä aika hämilläni, ellen jopa järkyttynyt. Olin silloin tietty aika nuori, enkä silloin oikein tajunnut elokuvan todellista sanomaa, joka oli tarkoitettu väkivallan vastaiseksi. Joka tapauksessa valtavan vaikutuksen tuo ristiriitaisia tuntemuksia herättävä elokuva teki.
Kellopeliappelsiinia kohtaan minulla on jonkinlainen tai aika suurikin torjunta. Jokin toinenkin sellainen filmi (jonka nimeä en nyt saa päähäni) on muistissani, jossa ensin tehdään sietämätöntä väkivaltaa avuttomille ja sitten annetaan ymmärtää, että kysymys olikin väkivallan vastustamisesta. Kauhun ja inhon täyttämää katsojaa tämä jälkiviisastelu ei juuri lohduta.
Enemmän pidän "rehdeistä" Clint Eastwoodeista, joissa oikeus tapahtuu mutkattomasti rikollisuuden vastustajan toimesta. Se sanoma on siinä, että Clint tyrmää roistot ja sillä siisti. Mitään kuvotuksen tunnetta ei jää.
Eastwoodista puheenollen, niin minä olen aina pitänyt noista Leonen spagettivesterneistä, joista mielestäni paras oli Hyvät, pahat ja rumat. Nämähän oli todella onnistunutta parodiaa perinteisistä amerikkalais-länkkäreistä.
Oman lajinsa taidetta melkein.
Suomessakin Spede teki jonkun villin lännen parodian. Hiekkakuopilla siinä ratsastettiin ja meksikolaisella roistolla (Esko Salminen) oli vitivalkoiset tekohampaat.
Hiekkakuopista puheenollen kävin joskus Tunisiassa siellä Saharan laitamilla, missä Tähtien sota filmattiin. Se oli todellista kuun maisemaa. Tuskin sellaista maisemaa USA:sta löytyisikään.
Mahdatko olla nähnyt noita Leonen vesterneitä, sen verran kaukana kyllä Speden crazy- huumorista ollaan. Vaikka omat ansionsa Spedelläkin on, niin puhutaan kuitenkin ihan eri asioista.
Juuri tuo mainitsemani Hyvät, pahat ja rumat oli se leffa jossa Eastwoodista tuli maailman tähti, mutta sen ansiot ei perustu siihen.
Olen nähnyt Muutaman dollarin tähden jne. En nyt verrannut Spedeä mihinkään laatuleffaasi. Tämä on suuri väärinkäsitysten päivä.
Minäkin olen nähnyt molemmat Quentin Tarantinon Kill Billit, musiikki niissä on todella ihanaa kuten tuo Chingonin Malaguena Salerosa, jonka hän oli ottanut siihen II:een loppumusiikiksi, ynnä lähes kaikki musiikit niihin molempiin osuvat musiikkimakuuni. Inhoan väkivaltaa elokuvissa, varsinkin sellaisen väkivallan, mikä on psykopaattista, kuten vaikka elokuvassa Psyko, mutta räiskintäleffoissa sen jotenkin kestän kun se on nopeatempoista, hetkittäistä. Sitä ei osaa ottaa silloin niin todesta. On tärkeä aistia, että kameramies on parin metrin päässä. Että on bluffia suurimmaksi osaksi. Piinaavat kidutus- ym keskitysleirikuvaukset saavat voimaan pahoin, koska tietää, että ne perustuvat todellisuuteen.
Tarantinon leffa Desperado, on myös todella ihana Antonio Banderasin ja Los Lobosin musiikin, Mariachin takia.
En myöskään välitä juurikaan sellaisista lässynlässyn rakkauselokuvista. Itse asiassa pidän sellaisista, missä vaikkapa kerran kannettiin jotain ruumista arkussa pitkin Venäjän aroja, että saadaan hyvä ystävä kotiseutunsa multiin, mihin vainaja oli toivonut itsensä vietävän, mutta omaisilla ei ollut varaa tai toinen, jossa mies hankki vesiklosettia paikkakunnalle, johon oli tulossa suuri tapahtuma ja odotettiin paljon turisteja, mutta paikkakunnalla oli vain ulkohuusseja. Lopputulos oli, että vesiklosetilla ei ollut juurikaan käyttöä, koska se olisi ollut maksullinen. Olenkohan jotenkin outo? Tässä olisi Tyynelle kommentin paikka;-)
Leffat olivat Teemalla, eihän noita maksullisissa elokuvissa kukaan kävisi katsomassakaan.
Jos minäkin tähän aiheeseen jotain;
En ole käynyt elokuvissa pariinkymmeneen vuoteen. Aikaisemmin katsoin telkasta vanhoja elokuvia, harvoin mitään uusimpia. Marilyn on ehdoton suosikkini.
Lässynlässyn romansseja en minäkään jaksa katsoa. En katso myöskään thrillereitä, enkä saion fiksoneita (en muista miten ne kirjoitetaan) en horoja enkä länkkäreitä. Mitähän jää vielä; no en muista edes mitä olisin viimeksi katsonut.
Hirmuisia tulipalorajahdyskuvia televisossa, kun Amuayn öljynjalostamo pamahti.
Suuri suru kuolemantapausten ja pahoin loukkaantuneiden puolesta. Ei ole helppoa - ymparistollekaan.
Kylläpä onkin hirmutulihelvetti, mitä tuosta HS:n kuvasta voi päätellä.
Miksiköhän räjähti? Miten tuollaisen saa sammumaan, siinä onkin valtava urakka. Toivottavasti ei vaadi lisää kuolonuhreja.
Aitvan karmea se oli, El Comandante julisti kolmen paivan suruajan koko Bolivariseen tasavaltaan. Rouva ministeri Sader toi julki kaikki onnettomuudessa kuolleitten nimet, kaikkiaan nyt jo 26.
Menemme nyt ystavien kanssa rantakahvilaan.
Syvä osanottoni Z Y Z. Surua ja vahinkoa siellä hetkessä tuottaneen - mutta kaukaa silmin katsottuna - uskomattoman kauniin tulimeren johdosta: Venetzuelan polttavan taivaan kuin näyssä nähtynä. Voi anteeksi...Tai kuin sotaa - samalla ihaillaan, kun siinä kuollaan ja paletaan; yhdessä ympäristön kanssa.
Kirjoitin tämänlaisen viestin jo kyllä tuonne, toisen asiaotsikon alle, mutta siellä ei tainnut mennä se läpi. Hyvää vointia toivottaen - kaikesta huolimatta.
Sunnuntaihuomenta kaikille osallisille, myös Rapurapsille, jos lukee - toivotaan niin.
Vielä lyhyt viesti hänelle, viitaten hänen viimeksi kirjoittamaansa, että en minä ainakaan halveksi hänen Ruotsinlaivaristeilyjuttujaan, vaikka sanoinkin, että minä en ainakaan YKSIN lähtisi yleensäkään tanssimaan. Nimenomaan, minulla ei olisi rohkeutta lähteä yksin, mutta ehkäpä tässä tulevaisuudessa lähdenkin jonkun kanssa.
Juttelin tässä vähän aikaa sitten erään jo kauan tuntemani suomalaisen eronneen naisen kanssa, suunnilleen minun ikäisen, joka kertoi ihan noin muun asian yhteydessä, että hän käy yksin tanssimassa täkäläisessä iäkkäämpien ihmisten suosimassa tanssipaikassa. On käynyt jo vuosia ja aloittanut siellä käynnit edesmenneen miesystävänsä kanssa, jonka myös oli oppinut tuntemaan siellä. Mutta tämä ystävä on kuollut joitakin vuosia sitten, ja tuttavani on jatkanut tansseissa käyntiä senkin jälkeen.
Ymmärrän Rapua oikein hyvin, hänen tarinansa perusteella, miksi hän käy tanssimassa. Parempi se, kuin jäädä katkerana kotiin miettimään kärsimäänsä vääryyttä ja miehen pettämistä.
Tule Rapu takaisin tänne kirjoittelemaan ja sanomaan mielipiteitäsi. Kyllä tänne mahtuu.
Ruotsinristeilythän ovat ihan hauskoja, varsinkin kesäaikaan. Minäkin lähtisin mielelläni merelle, jos saisin koiralleni hoitajan. Ehkä kuitenkin suuntaisin mieluummin Tallinnaan tai Riikaan, Tukholma on niin perin tuttu, vaikka kaunis kaupunki onkin. Ei tanssimisessakaan ole mitään vikaa, minä vanhempana vain en ole enää niin kiinnostunut risteilyjen huvittelupuolesta. Toki "ulkona" syöminen on aina hauskaa, voitta mennen tullen omat pöperöt, ja hienojakin ne laivojen ruokasait ovat.
En tiedä, mutta ottikohan Rapuraps hieman "nokkiinsa" tuosta Venezuela -keskustelusta.
Se vissiin kuuluu tämän palstan luonteeseen, että joskus otetaan ikäänkuin vähän henkilökohtaisesti eriävät mielipiteet...
Eiköhän Rapurapskin kohtapuoliin toivottavasti taas ilmaannu.
Kustaa, minähän se pahan mielen luultavasti aiheutin kun kysyin paljonko matka Venezuelaan maksaa eli voisiko muutaman Ruotsin risteilyn jättää väliin jotta pystyisi omin silmin näkemään, ovatko Venezuelan Alepan tai Siwan tai muun marketin hyllyt tyhjiä vai täysinäisiä. Tanssimisesta en puhunut mitään.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin" - Tuomas Kyröä lainaten, mutta en suinkaan mistään sinun sanomisistasi.
Lähinnä harmitti itseänikin se, että tässä ketjussa yleensä kirjoitin mitään omia mielipiteitäni tuosta Venezuela-asiasta, koska tottahan se on, että en ole maassa käynyt, enkä kieltäkään osaa, joten ilman kehoitustakin vaieta, olisi minun pitänyt se itsekin ymmärtää.
Jotenkin vain olen ajatellut, että tässä "Elämä-ketjussa", ei tarvitse olla tiedoiltaan täydellinen (emme me kaikki voi olla sitä oikeassa elämässäkään, mutta kyllä meidät silti pitäisi hyväksyä vaikka tiedot ei ole aina "päivitetty"), ja silti voi kertoillaomia tuntemuksiaan ja saada niistä myös palautetta, että voi näin laajentaa omaa näkemystään asioihin. Mutta - mitään hyvää ei pääse tapahtumaan, jos kehoitetaan vaikenemaan, kun tietämystä asioista ei ole tarpeeksi. Ei myöskään oikeassa elämässä.
Myös oikeassa elämässä näiden "vaiennettujen" joukko kasvaa, kun he syrjäytyvät pois "tieto-taito" ihmisten joukosta, koska eivät kelpaa sinne.
Niin, Riitu, en minä olekaan ajatellut, että sinä "paheksuisit" minun Ruosinristeilyitäni tai tanssimistani, samoin kuin ei myöskään Calvados. Hän on aina "hengessä" mukana, eikä ne ole minullekaan nyt koko elämä, vaan pieni irtiotto arjesta, edullisesti (klubi-hinnoin), ja veepeli oli myös (sinun ja Calvadosin ohella) mitä mahtavin "rauhanrakentaja"!
Tuolla toisaalla olen tavannut myös Raparperin ja olemme "kommentoineet" siellä toistemme kommentteja.
Kiva Rapu, kun tulit takaisin. Kyllähän sitä itse kukin suutahtaa, mutta mihis täältä pääsee; aina on kuitenkin palattava. Ei sille mitään voi.
Tämä on minun jonkinlainen henkireikä ja niinkuin olen varmaan aikaisemmin siellä Elämässä kirjoittanut, minulle tämä on ainoa suomenkielen kirjoitustaidon ylläpitäjä ja hyvä sellainen.
Olen silloin tällöin kutomaharrastukseni tiimoilta selaillut suomalaisia saman käsityön tekijöiden blogeja ja houkutus on ollut suuri, tarttua samaan, eli avata blogi, mutta olen toistaiseksi kuitenkin jarruttanut itseäni. Kun niihin blogeihin juuttuu, niin niistä ei sitten pääse irti; lähes joka päivä kirjoittelu, mitä on tehnyt ja kuvat liitteeksi. Blogien seuraajat laittavat omat blogitietonsa ja pikkukuvan itsestään ja hupsheijaa, koko homma paisuu kuin hiivataikina käsistä. Eihän siinä sitten jää enää aikaa varsinaiselle käsityölle, jos muu aika menee blogia kirjoitellessa. Kyllä se varmaan nuorilta vielä sujuu, mutta itse en ole niitä nopeimpia missään asiassa.
PS. weepeetä minäkin odottelen palaavaksi, väheksymättä silti ketään "meidän naisten kesäviihdyttäjää", miespuolista, jotka ovat olleet meille uskollisia. Kova urakka heillä, joten weepee on varmaan heillekin tervetullut vahvistus.
No, sepä hyvä että minä en ollut se joka mielesi pahoitin Venezuela-kysymyksessä, tuskin kommenttejani luitkaan.
Minussa alkaa ärtymys nousta, jos joku puhuu jostain vieraasta maasta tyyliin voi raukkoja, onpa siellä köyhää. Kehotin menemään katsomaan omin silmin, onko noin.
No nytpä sait listatuksi ne joiden kanssa ehkä voisit täällä seurustella.
"No nytpä sait listatuksi ne joiden kanssa ehkä voisit täällä seurustella."
Aurora, minä en tee listoja, enkä sulje ketään pois yleisestä keskustelusta. Eikä minusta saa riitakaveriakaan, koska joskus joutui oikeassa elämässä tilanteeseen, missä riitelyt tuli riideltyä niin tarkkaan, ettei jäänyt jäljelle enää mitään valmiuksia siihen sorttiin.
Minun tapani on "nukkua yön yli", joskus se vie kyllä useammankin yön yli nukkumisen, mutta silloin on aikaa mietiskellä, mitä tuli tehtyä väärin!
Mutta, Aurora - jos kuitenkin mainitsisin vielä yhden nimen, jo tuolta vuosien takaa, kenen kanssa oli mukavaa ja antoisaa keskustella elämästä ja joka ymmärsi minuakin, niin se oli - Maurora!
Ja nyt sitten tämä elintärkeä Venezuela-kysymys on rikkonut ystävysten välit?
Ei toki, Aurora! Venezuela on minulle aivan vieras, toki kiehtova maa, mutta en tunne sitä muuta kuin median kertomana - sinä tunnut tutummalta!
Vaikka minä kirjoitan paljon tuolla Hesarissa ja ihme kyllä kirjoitukseni, melkein kaikki, julkaistaan siellä, niin tänne minä tulen "kuin kotiin".
Ihmisellä pitää olla paikka, missä voi keskustella hieman vapaammin ja välillä kiivaamminkinkin ja vaieta välillä!
Hyvää iltaa kaikille! Olen palannut kotiin ja 816 km tuli istuttua auton kyydissä. Voi, että tuntui siltä, että on tarpeeksi katsottu ohikiitäviä maantien varsia, mutta hyvä niin, kun kuski (mieheni) jaksoi ajaa, minä en voi olla apukuski, kun ei ole edes ajokorttia. Sää oli matkan aikana hyvä ja kuiva, mutta nyt alkoi sataa täällä kotona perillä ollessa ja turvallisesti. Autoradiossa kuulimme matkamme aikana, että jossain oli tapahtunut paha liikenneonnettomuus, juuri kohdassa, jossa olimme pari tuntia aiemmin itse olleet.
Olette kirjoitelleet ahkerasti, kiitos siitä kaikille ja maailmalla on tapahtunut melko kauheita. Kuten Venezuelassa. Ja Syyriassa.
Tervetuloa takaisin ja perille onnellisesti.
Meinasi ketju hiljentyä eilen, mutta Arantes herätti henkiin.
Tänään on ollut sitten vilkkaampaa.
Kyllä tuo autossa istuminen käy vieressä istujallekin rasittavaksi. Muistan aina ne meidän perheen Suomen lomamatkat Ruotsin läpi.
Minullakaan ei ole ajokorttia. En osaa myöskään nukkua autossa, vaan on koko ajan vahdittava tietä.
Exäni on kyllä hyvä kuski, ei hermoile.
En istu mielelläni autossa pitkiä matkoja. Ajan mieluummin bussilla tai junalla, on rennompaa matkustaa. Ja eron jälkeen olen aina lentänyt Suomeen.
PS. yritin äsken lähettää viestiä ja hyrrä pyöri vaan, eikä ottanut tulta.
Mitenkähän nyt.
Hyvin onnistui Riitu. Huomasin, että Arantes herätti henkiin, kun oli lähes vuorokauden ollut ilman uutta kirjoitusta. Tuonnekin, minne menimme omalla autolla 4 h 20 min yhden kahvitauon pysäyksellä olisi matkustanut pendolinolla 2 h 30 min.
Sain tänä iltana puhelinsoiton sukulaisnuorelta, joka kyseli minulta koulutyöhönsä liittyen, millainen on hyvän terveyden edellytys mielestäni. Olin ällistynyt. Hänellä oli kolme kysymystä. Vastaukseni oli pääpiirteissään, että hyvän terveyden edellytys ihmisellä on hyvä ilma ja vesi. Hän on lähihoitajakoulussa ensimmäistä lukukautta. Hänen on kysyttävä asia kolmelta eri-ikäiseltä henkilöltä, nuorelta, keski-ikäiselta ja vanhemmalta (siis vanhalta). Sanoin, että olen sitten se vanha.
Ilmansaasteet ja pilaantunut vesihän ne kai vakavimmat puutteet ovat nykyään yleisimmät ihmisen terveyden kannalta, en sitten tiedä, kun nykyään eletään aina vain vanhemmaksi ja vanhemmaksi ainakin ns sivistysmaissa. Ravinnonpuutehan se ainakin lapsia tappaa eniten.
Olisi kai pitänyt vastata, että kehittynyt lääketiede ja hyvä sairaudenhoito ovat hyvän terveyden parhaat edellytykset ihmisten nykyiseen terveyteen ja pitkäikäisyyteen. Mutta kun tuli niin äkkiä nämä kysymykset matkan rasituksen jälkeen vastattavaksi:-)
Pakko taas toistaa itseään: kelkasta putoaminen on jatkunut, enää en pysy perässä. Olette minulle, hitaalle hämäläiselle liian nopeita kirjoittajia :-D.
Viime viikolla (ilmeisesti) mokkulani sanoi sopimuksen irti, kun systeemi vain yhtäkkiä lakkasi pelaamasta - eivät sentään savut tulleet ulos. Nyt kun taas eilen illalla kotiuduin viime viikon menoista, niin pistin uuden värkin vanhan paikalle ja nyt näyttää toimivan, ainakin tällä erää.
Sen viestejänne selatessani huomasin ainakin, että elokuvista olette puhuneet. Luulen, että jo joskus aiemmin olen kertonut, että en enää juurikaan elokuvissa käy. Syynä on minun korvilleni aivan liian kovat ääniefektit. Varmaan on monta hyvää elokuvaa mennyt ohi, mutta jos nyt jotain ihan erikoista tuleekin, niin sellaisen saa myöhemmin vaikka vuokrattua ja kuunnella ääniä ihan omien mieltymysten mukaan.
Vanhoja elokuvia minäkin kaiholla muistelen, mm. juuri noita Clint Eastwoodin näyttelemiä ja ohjaamiakian. CE on minulle ehdoton ykkönen nykyajan miesnäyttelijöistä, hänen jälkeensä on piiiiiiitkä rako ja sitten tulevat Robin Williams ja Anthony Hopkins. Näiden miesten edeltävältä aikakaudelta taas Humprey Bogart on minulle lähes "the only one".
Hitchcockin elokuvista olen tykännyt ja tykkään edelleenkin. Psykologiset jännärit ovat aina kiehtoneet minua. Silkka verenvuodatus ja ruumiinosilla mässäily, minkä puuhan amerikkalaiset osaavat kiitettävästi, vain kuvottaa, eivät edes jännitä. Kauhuelokuvina myös mainostetaan vampyyrielokuvia. Minusta ne eivät ole kauhua vaan naurettavia kuvitelmia, joita jotkut kai katsovat ihan innoissaan, kun niitä kerran aina silloin tällöin tulee markkinoille uusia ja telkassa esitetään vanhoja draculoita.
No juu, makuasioitahan kai elokuvatkin ovat, yks tykkää yhdestä, toinen toisesta. Suomalaisesta(kaan) elokuvasta en enää tiedä mitään. Niitä näyttää syntyvän kuin sieniä sateella, toiset hirveällä puffilla toiset hiljaisemmin, taka-alalla. Kaipa syynä kiinnostumattomuuteeni on sekin, että en kuulu elokuvien "kohderyhmiin". Enimmältään kai ne näyttävät suunnatun nuorille ja nuorille aikuisille. No, heissähän se katsojavolyymi on, ei meissä vanhoissa kääkissä, jotka olemme (toivottavasti pian) katoava luonnonvara, jotka vielä ennen katoamistamme tuhoamme koko loistavan kulutusyhteiskunnan ja markkinatalouden viemällä kaikki varat eläkkeisiimme ja hoitoihimme, kerittyämme vielä niitä ennen ahnehtia itsellemme kaiken hyvän jälkeemme tulleilta sukupolvilta.
Hyväää viikkoa kaikille tasapuolisesti!
Compañeros, ystavat, karmea tulirajahdys tuhosi monen elaman, mutta Ali Primeran muistopatsasta se ei vahingoittanut lainkaan. Alin patsas sijaitsee melko lahella rajahdysta Avenida Intercomunal de Punto Fijo lla.
Ali Primera oli El Cantor del Pueblo ja uuden laulun edustaja (La canción nueva) ja alistettujen ja koyhien puolustaja. Han kuoli oudossa auto-onnettomuudessa 1980-luvulla.
Ali oli kansojen valisen ystavyyden puolestapuhuja. Samoin voimme yhtya ystavyyden aaltoon - olimmepa sitten Pohjanlahdella, Suomenlahdella, Keski-suomen jarvella, Elbella, Caribialla, Aurajoella, Keravanjoella.
http://www.youtube.com/watch?v=NvI9JDNtf-w
Terveisiä sinne Karibian keskipäivään täältä iltaselta Elbeltä.
Tuon veikon nimi Ali viittaa muslimilaiseen alkuperään. Onkohan jotain juurta siellä.
Ikävää, että en ymmärrä yhtään espanjaa vaikka kuulenkin sitä päivittäin. Tässä on naapurissa kolmekin espanjalaista perhettä, ahkeria ja lapsirikkaita. Ihailen aina heitä, kun he lähtevät koko perhe usein jonnekkin; kaikki niin kauniisti puettuina, isommat tytöt muodikkaissa vaatteissa ja pikkupojat, pari heistä vasta korkeintaan kaksi tai kolme vuotiaita; puhu päällä ja kraku kaulassa. Kerrassaan sykähdyttäviä. Olen tässä vuosien varrella seurannut näitten lasten kehitystä ja kasvamista; pikkutytöistä on tullut yhtäkkiä nuoria neitejä ja pikkupojista miehiä. Kaikki käyvät jossain opissa ja lähtevät aamuisin reppu selässä kouluun tai opinahjoon. Heidän vanhempansa käyvät jossain siivoomassa tai tehtaassa, lähtevät töihin ennen auringon nousua. Jotkut tulevat jo takaisin, kun minä vasta nostelen rullaverhoja ylös aamuisin.
Yleensäkin, näillä köyhistä oloista tänne tulleet vanhemmat pitävät huolen siitä, että heidän lapsensa opiskelevat ja saavat joskus paremman elämisen mahdollisuuden kuin he itse. Tässä on monelle täkäläiselle laiskimukselle ja kurittomalle perheelle mallia. No, en väitä, että kaikki maahanmuutajat olisivat samanlaisia, mutta kuitenkin hyvin usein.
Alin oikea ristimanimi oli Rafael, mutta kutsuttiin Aliksi, koska - muistaakseni - hanen isovanhempansa olivat arabeja. Venezuelassa on paljon libanonilaisia siirtolaisia jo vuosikymmenten takaa. En nyt muista olivatko Alin sukulaiset Libanonista.
Tyylikkaitahan me ollaaa, mutta nyt on kiire.
Huomenia
Piti eilen kirjuutella jotain sinne ylöspäin, kunnes huomasin, että eipä juuri elokuvistakaan ole minulla muistikuvia. Tennessee Williamskin piti tarkistaa wikistä, että mikä mies. Sen muistan, että Hohdon katsoin yhden kerran ja Kellopeli jäi kesken. Lisäksi vietin kauan aikaa ulkona ja juuri ja juuri silmät pysyivät auki Kalevan kisojen ajan. Onnekseni otin muistiin Pirjo Honkasalosta tehdyn henkilökuvan ja Itokin on vielä taltioituna.
Zetan aallokoilla on ehkä helppo killua, vaikka ei Alista mitään tietäisikään. Keravanjoki? Taas on joku jäänyt minulta huomaamatta.
Taas pitää lähteä, joten päivän jatkoja vaan kaikille
Iloista iltapuolta tasapuolisesti.
Tää päivä on mennyt ihan huomaamatta, mutta nyt huomasin.
Kävin aamulla kyllä sääksen pesällä ja siellä ei ole enää ketään kotona. Vain kaksi päätöntä ahventa oli aamulla, mutta nyt siellä oli toisesta ahvenesta vain selkäruoto.
Taitaavat poikaset olla itse saalistamassa. Ja kohtahan on etelään muutto.
Mihinkähän se emo hävisi. Calvados varmaan tietää.
Elokuvista en minäkään osaa juuri jutella.
Nyt ilmestyy vai onko jo ilmestynyt Sofi Oksaselta se uusi kirja "kun kyyhkyset katosi" (?)
Sitä on jo valtavasti mainostettu; peräti kahdeksan käännösoikeutta myyty. Millähän kielillä? No varmaan ruotsi, saksa, englanti, ranska, italia?, espanja?, viro?, venäjä?.
Must have? Mitähän aihetta se käsittelee?
Hyvää alkuiltaa kaikille! Sääkset lentelevät jo pesän ympärillä ja jotkut jo olettavat, että opettelevat jo itse kalastamaan, koska toinen poikanen oli tullut pesälle kala kynsissään. On vielä arvailujen varassa, osasiko jo itse sen kalastaa, vai toiko isukki sen ja luovutti poikaselleen toisen puun oksilla? Isukki on kantanut kalaa niin, että niitä on ollut liiankin kanssa.
Emo oli lähtenyt jo 5.8. muuttomatkalle, sääksen sisäisen muuttokellon mukaisesti, koska oli nuori sääksi, mutta hoiti kuitenkin äidin tehtävät ja haudonnan mallikkaasti, mutta sen seuranta on vaikeaa, koska ei ollut rengastettu naaras, on siis mututietoa sääksiasiantuntijoillekin. Hailuodon uros on tottunut isä ja tietää, että poikasista on huolehdittava, vaikka nuori naaras jo lähti. Nuori naaras tuli todennäköisesti munimisikään vasta tänä kesänä, siksi muninta myöhästyi kolmisen viikkoa, vaikka yritys oli kova jo keväällä. Viime vuotisen naaraan kohtaloa ei tiedetä, miksi ei tullut pesälle tänä kesänä. Oli rengastettu, mutta jos on löytynyt jostain kuolleena, tietoa ei ole vielä saatu sen kohtalosta.
Huomasin lähipäivinä jutun Hösäristä tuosta Sofi O:n uudesta kirjasta ja sen aiheesta. täytyypä etsiä se uudestaan käsiin, että tiedän vastata, koska luin sen, mutta katosi toisesta silmästä tai korvasta jonnekin yläavaruuksiin sen juoni.
Yritin saada tämän vastaukseni tuohon Arantesin kirjoituksen jatkeeksi, mutta hyrrä vain pyörii ja pyörii. Arantes jo vastasi siihen Sofin kirjan sisältöön, on siis jatkoa puhdistukselle ja sen edeltäjälle stalinin lehmille. Kiitos Arantesille minunkin polestani.
Luin tuosta Turun kaatosateesta, talojen kellarit täynnä vettä ym surkeata. Meillä on vasta hiukan satanut, tie juuri ja juuri kastui tuosta talomme edestä.
Oksasen uudesta kirjasta, ilmestyy kuun lopulla. Rummutus on ollut kova.
"Kirja kertoo ihmisten valinnoista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta, sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta maassa, jonka kohtalona on joutua miehittäjien armoille. Romaanissa liikutaan 1930-luvulta 1960-luvulle, terrorin ja rauhan vuosina. Kun kyyhkyset katosivat kuuluu Viron lähihistoriaa ja Euroopan kahtiajakoa käsittelevään Kvartetti-sarjaan – edelliset osat ovat Stalinin lehmät ja Puhdistus."
Päivä onkin täällä ollut hiljainen. Turun seuduilla hiljaisuuden voi ymmärtääkin, sillä siellä jossain on kuulemma satanut kahden tunnin aikana yli 60 mm.
Pulp, täällä ollaan nippa nappa vielä pää veden pinnalla. Kuulemma vettä on tulossa lisääkin kuin esterin per....
Kirjoista puheenollen, niin on käynnissä mielenkiintoinen keskustelu kirjailijan moraalista ja sananvapaudesta, eli miten vapaasti kirjailija voi "lainata" todellisia tapahtumia lähipiiristään fiktio romaaniinsa.
Kysehän on Riikka Ala-Harjan uudesta kirjasta jonka yksi henkilö on leukemiaan sairastunut lapsi.
Ala-Harjan sisar, jolla on leukemiaan sairastunut poika, syyttää nyt kirjailijaa siitä että kirjailija on käyttänyt ilman lupaa heidän traumaattista elämänvaihettaan kuvatessaan lapsen sairautta romaanissaan.
Useinhan romaanien "aineistona" on käytetty todellisia elämäntapahtumia, kirjailijan omia tai jonkun muun. Mutta onko nämä todellisen elämän tapahtumat miten vapaasti käytettävissä, voiko sananvapauden nimissä ja lupaa kysymättä niitä käyttää vaikka asianosaiset olisivat tunnistettavissa, siitä kai on kyse.
Olen lukenut nuo molemmat, Puhdistus oli parempi niistä. No odotellaan ensin arvosteluja tuosta uutuudesta. Olisi kiva, jos Sofi muuttaisi aihetta seuraavaksi, niin näkisi onko hänestä muuhunkin kuin entisen neukkuajan muisteloihin.
Kuuntelin tänään Radios Suomesta uutisia ja siellä tosiaan tiedotettiin noista hirmuisista sademääristä Turun puolessa. Ei Suomessa ainakaan vähään aikaan tule vesipulaa.
Minäkin luin tuon Ala-Harjan sisarusten kiistan tästä leukemialapsen perheen sairauskertomuksesta. Totuushan on, ettei kirjoja voi kirjoittaa jos ei ole mitään kokemuksia mistään. Ja kuinka moni suomalainen tietää ja tuntee Ala-Harjan sisaren perhettä? Minusta tuntuu, että häly on nostettu siksi, että kirjalle saadaan mainetta ja kohua, jonka jälkeen se myy hyvin.
On tosiaan törkeää, että kirjoitellaan lupaa kysymättä jonkun tuttavan elämästä.
Tästä sittens seuraava seurattava oikeudenkäynti, vai?
Voi olla niinkin, kuten sanot, Calvados. Mistä sitä tietää, mutta jos todella ei ole kysynyt lupaa, niin heikoilla on.
Elokuvista vastaan Arantesille, että Hohtoa olen katsonut ainakin osittain, Kellopeliappelsiinia en kertaakaan, minulle riitti jo se, että näin kun ihmisen silmään oli laitettu jotkut levittimet ja kyse ei ollut silmälääkärillä olosta.
Mieheni on katsonut sen jopa leffateatterissa ja myöhemmin tv:ssä, minä olen mennyt muualle sen aikana. Aihe on joku mielisairaalajuttu.
Italovesternejä olen nähnyt useita, jopa raakoja. Ennio Morriconen musiikki on niissä parasta.
"Sosiaalisen median ja jatkuvasti jaetun virtuaalitodellisuuden aikana rajat hämärtyvät, ja toisten elämästä ammentaminen tulee entistä yksinkertaisemmaksi. Saamme pian eteemme tapauksia, joissa toisten blogit ja Facebook-tilitykset on kopioitu romaanien sivuille".
Tuo yllä oleva kappale on suora kopio tämän päivän Hesarista, koskien juuri tuota Ala-Harjan kirjan tapausta ja sen aiheuttamaa kohua. Toden ja fiktiivisen romaanin rajat häipyvät, kun kaikki ovat avoimesti kertomassa itsestään ja elämästään eri viestimissä. Miksi keksiä tarinoita omasta mielikuvituksestaan, kun vereslihaisempia tarinoita saa kaikkialta. Väitettiin, että tämän lapsen isä on ollut tv:ssäkin kertomassa lapsensa sairaudesta. Kuka tietää, en ainakaan minä.
Ala-Harjan mukaan romaani on yleiskertomus leukemialapsista. Heitähän on paljon. Ala-Harjan sisar oli saanut kirjan luettavakseen etukäteen ja vaatinut että lapsen sukupuoli vaihdetaan tytöksi ja ikääkin hieman muutettiin.
Hyvää aamupäivää kaikille! Venezuelan öljyjalostamopalo on levinnyt jo kolmanteen säiliöön, joten huonolta näyttää saada palo sammumaan tämän päivän aikana. Öljyhän ei sammu kuin palamalla loppuun siitä säiliöstä, mutta se kehittää niin valtavan kuumuuden, että on vaikea saada viereisiä säiliöitä pysymään palon ulkopuolella. Säiliöiden terässeinämät sulavat ja painuvat lyttyyn kuumuudesta.
Mitä miettinevät yhtä epätoivoisesti insinöörit itse, mitkä ovat niitä öljysäiliöitä vierekkäin rakentaneet?
Sanopa muuta, Inkeri. Säiliöiden välimatkan olisi oltava paljon isompi. Muistan kun Kokkolan Ykspihlajassa paloivat öljysäiliöt joskus 70-luvun lopulla, niin ne paloivat ainakin viikon ajan. Siellä paloi muistaakseni 6 säiliötä.
Oli puhetta tuolla ylempänä sähkölaskuista. Yritin kerran vastata sinulle, mutta hyrrä vain pyöri ja piti peruuttaa kirjoitus. Sinulle tulee siis kaksi sähkölaskua. Olet kilpailuttanut sähkösi ja saat näin varsinaisen sähkönkulutuslaskun joltain firmalta ja Helsingin Energialta sähkönsiirtolaskun. Oletko huomannut, että pääset halvemmalla kuin ennen? Itse maksan vain yhteen firmaan eli Helsingin Energialle.
Joo...mutta Suomen- on ollut pienempi lasku, meinaan!
Mulla oli heiltä joku edullinen sopimus, mikä sitten aikanaan päättyi ja siinä vaiheessa sain jo toisenkin laskun eri E-laitokselta...etten siis jäänyt pimeäksi. Hyvin kantavat huolen - valonsa jakamisesta. Kiitos heille. Sulle kanssa Calvados. Muistit vielä minun, leikkipuheen teidän mahdollisesta, yölampun pimenemisestä s-laskun yhteydessä.
Valoa ja lämpöä olemme saaneet E-Laitoksilta...Kuten myös täällä keskusteluissamme toisiltamme. Toisen kerran enemmän ja toisen kerran vähän vähemmän. Mutta noin vaarallista tulenliekitystä, emme ole toivoneet mihinkään, kuin mikä on koko maailman seurattavana Venetzuelassa, kuvissa, silmin ja sydämin nähtynä.
Tokihan siis paljon terveisiä ja sammuttajavoimia lisää apuun sinne toivoen. Keksinnöt tulen sammuttamiseen ovat liian vähäiset.
Minusta on aivan käsittämätöntä, että ihmiset ihan omasta halustaan suoltavat itsestään lähes kaiken näillä sos median foorumeilla. Onko se jotain julkkkuuden kaipuuta vai mitä?
Kuitenkin jatkuvasti toitotetaan yksilön suojasta, oikeuksista, koskemattomuudesta, ym. Ja annas olla, jos joku ulkopuolinen näihin kajoaa (vaikka tietojaan asianosainen jo itse olisi julkisesti jakanut), niin silloin ei hyvä heilu. Ja jos vaikka opettaja poistaa häiriköijän luokasta tätä hartioista saatellen tai puuttuu kiusaamiseen koulumatkalla, niin johan siitä uhataan käräjillä tai valitetaan oikeuskanslerille.
Mikä on se tarve, mikä pistää ihmisen kertomaan omasta elämästään mitä intiimeimpiä asioita kaikkien nähtäväksi ja jopa riepoteltavaksi? Meistä kansalaisista on muutenkin jo niin paljon tietoa talletettu - varmaan kengän numeroa myöten - että ainakaan minä en voisi kuvitellakaan itsestäni mitään lisää yleisesti jakavani.
Aika ristiriitaisia kysymyksiä nämä sananvapaus- ja yksilösuojaongelmat.
Pitää vastata itselleen. Tuon juuri äsken lähettämäni kirjoituksen piti oleman vastaus Calvadosin kirjoitukseen eilen 21:39), joka kosketteli tuota Ala-Harjan kirjaa. En tiedä, miksi vastaustoiminto ei onnistunut, ja kirjoitukseni sille "annetulla" paikalla nyt ikäänkuin kohdistuisi tähän ketjuun. Tarkoituksenani oli viitata esim. FB:iin ja muihin vastaaviin foorumeihin, joilla ihmiset tosiaan paljastelevat asioitaan aika estottomasti.
Nyt pitäisi olla jonkun insinöörin vastaamassa täällä, miksi öljysäiliöiden tätyy olla lähekkäin. Maallikkojärjellä ajatellen on oltava joku syy miksi ne ovat lähekkäin. Onko niillä joku yhteinen koneiston osa, jonka takia ne eivät voi olla hajallaan siellä täällä kaukana toisistaan.
Nyt on sanottava, etta oljy- ja kaivosministeri Rafael Ramírez ilmoitti, etta kaikki tulet on saatu sammutettua Amuayn alueelta.
Jospa a-mummu et lähetä viestejäsi aina VASTAA-painikkeen kautta?
Silloinhan ne menevät mihin sattuvat. Haitanneeko tuo, jos sen kerran kerrankin, näyttää siltä, että olisit minulle protokollasi ja aviisasi oikeasti tahtonut ja nimen omaisesti lähettää...
Hyvää jatkoa samaan malliin. On hauskaa sekoillakin. Eiks joo. Ja sekoittaa!
A-mummu, kyllä tuo sinun edellinen viestisi on ihan kohdallaan eli se on vastaus Calvadoken eiliseen viimeiseen.
Jos katsot Calvadoksen omaa tän aamuista kirjoitustaan (vastausta) klo 10:42 eiliseen kirjoitukseensa, niin se on suorassa linjassa alaspäin sinun kirjoitukseesi (ota vaikka viivotin avuksi) eli se ja sinun kirjoituksesi ovat vastauksia Calvadosin eiliseen.
Kaikki mitä on tullut siihen väliin ovat vastauksia tai kannanottoja Calvadossin tän aamuiseen (10:42) kirjoitukseen.
Inkeri ja Aurora ovat vastanneet kumpikin Calvadoksen kirjoitukseen (11:45); siksi ne ovat suorassa linjassa allekkain.
Eli kaikki on ihan kohdallaan ja järjestyksessä.
Päivää kaikille
Taidat osittain kirjoittaa tuosta "kohua" herättäneestä Ala-Harjun sisarusten kiistasta. Mitä tulee faktan ja fiktion suhteisiin ja tähän tapaukseen, niin lyhyesti ja ytimekkäästi siihen otti kantaa Tuula-Liina Varis.
http://www.hs.fi/kulttuuri/Kirjailijaliiton puheenjohtaja pitää eettisiä ohjeita kauhistuttavana ajatuksena/a1305595487853
Itselläni ei olisi mitään sitä vastaan, että kaikista vaikkapa otettaisiin sormenjäljet. Ei myöskään mitään vastaan minulla, vaikka joka tolpassa olisi valvontakamera. Minun yksilönsuojaani nämä eivät loukkaisi. Monet jo vieroksuvat sitä, että käyttämällä noita bonuskortteja, saa joku taho kulutuskäyttäytymisestä jotain tietoa. Lisäksi olen joistain avautumisista ihan tyytyväinen. Jotkut ovat lisänneet tietämystämme esimerkiksi addiktioista, vaikeista sairauksista, perheväkivallasta jne. tulemalla esiin omakohtaisilla kokemuksillaan.
Tämä sananvapaus on mielenkiintoinen juttu. Samoin fiktion ja faktan meneminen sekaisin. Kerron yhden esimerkin. Muutama vuosi sitten testasin (pieneltä osin) kumppanini sietokykyä, tietoisesti. Osallistuin erääseen kirjoituskilpailuun fiktion sarjassa. Jutussani oli pari naista ja muutama mies. Rakentelin myös aavistuksen maisemaa sellaiseksi, missä asuimme. Kertojaminä oli sepustuksen keskiössä ja hänen vaimonsa oli saman niminen kuin kumppanini. Arvasin, että siitä syntyisi keskustelua, sillä hän ei pitänyt ensi alkuun siitä, että käytin samaa etunimeä.
No siitähän selvittiin, kun kysyin ensin, että luuliko hän, että kertojaminä olin minä, tunnistiko hän siitä jutusta minut. Vastaus oli, että joltain pieniltä osin kyllä. Tunnisti joistain puhekielessä käyttämistäni ilmaisuista ja muutenkin äkkivääristä tokaisuista. Sitten kysyin, että oliko tarinan nainen kuten kumppanini. Siihen hän vastasi, ettei kyllä tunnistanut muuten itseään kuin sen nimen perusteella. Kolmanneksi totesin, että jutussa kertojaminä ja tämä nainen olivat naimisissa, me emme.
Lopputulemaksi jäi sitten se, että hän alkoi kysellä, että miksi kertojaminä ampui oman lehmänsä varhain sunnuntai-aamuna kirkonmäellä ja työnsi kavereiden kanssa sen valmiiksi avattuun hautaan. Eli kumppani halusi tietää, että mitäs se tarina oikein tarkoitti. Tai paremmin, että miksi juuri tuollainen versio. No siihen ei minulla ollut mitään sanottavaa.
Loistava analyysi Tuula-Liina Varikselta!
Itsekin ajattelin 70-luvulla toinnuttuani lapsen kuolemasta kirjoittaa kirjan vaikeavammaisena syntyneen lapsen äitinä tuntemuksistani ja siitä, miten yhteiskunta meitä silloin kohteli. Apua ei saanut mistään. Ehkä en osannut sitä oikein pyytääkään, olin vasta 22-v itsekin. Kun vaikeasti monivammainen lapseni sitten kuoli alle ½-vuotiaana podin valtavaa syyllisyydentuntoa siitä, miten olisin voinut lapsen elämää helpottaa, sain vasta ruumiinavauspöytäkirjan tietojen perusteella tietää että lapsella oli aivoissa liikaa nestettä, mitä ei poistettu mitenkään, eli lapsella oli kova päänsärky ja ei sen takia pystynyt nostamaan ja kannattelemaan päätään. Lisäksi lapsella oli rohinaa hengitysteissä, mitä ei lääkitty mitenkään, vaikka olin lapsen kanssa lääkärissä noin viikkoa ennen hänen kuolemaansa ja lääkäri kysyi rohinasta. Lääkäri oli erittäin ylimielinen, kysyi, onko tuo aina noin räkäinen. Vastaus oli kyllä, kun en ensin ollut ymmätävinäni tuota räkäinen sanaa. Hoitaja sitten valaisi, että onko hengitys aina noin rohiseva.
Kielen jänne oli liian lyhyt, ei siis imenyt tuttipulloa, rinnan imeminen jäi jo siksi, että oli tehohoidossa 1½ kk syntymänsä jälkeen. Sairaalassakin syöttivät jollakin lääkelasilla. Sitä keinoa ei opetettu minulle. Lapsella oli kaksipuoleinen kivestyrä, aiheutti varmaan kovat tuskat, koska olivat nousseet nivusista ylös, olivat pulleina nivusissa ja punoittava iho kiristi. Pippeli oli jänteellä kiinni kiveksissä. Munuaiset olivat liian suuret ja lapsella oli virtsatietulehdus jo syntyessään. Sai siihen lääkettä koko lyhyen elinaikansa.
Vatsassaan oli ollut joku verikavain, joka purkautui peräsuolen kautta jo sairaalassa ollessaan. Hengitys oli koko elinajan katkonaista, oli pitkät ajat hengittämättä ja sitten veti pitkään henkeä koristen, oli sen takia happikaapissa lähes 1½ kk. Lääkärin arvio oli ettei ikinä opi istumaan, kävelemään, puhumaan, näkemään, eli on täysin imbesilli idiootti.
Kirja jäi kirjoittamatta. Olisin ollut tyytyväinen, jos joku, joka osaa olisi sen tehnyt puolestani kertomani perusteella, ottanut sen romaaninsa yhdeksi aiheeksi. Älkää kauhistuko, vaikka näin suorasukaisesti kerroin osan toisen poikani lyhyestä elämänkaaresta.
hyvä Linja RiituSuu, mites se meidän yhteinen piikkilanka-aidan purkija; Pro Karelian vnkivanhus? Oletko nähnyt, ja saanut kerrottua " viestini " hänelle?
Tuli vaan hauskasti mieleeni, tuosta äsken mainitsemastasi, a-mummun viesti-linjasta, sen oikeasta ja kohdaallaan olevasta paikasta.
E.A. Olipa hauska juttu sinulta. Olisi kiva nähdä se kokonaan, vaikka en sinua ja vaimoasi tunnekaan:-)
Anteeksi tyhmyyteni, mutta voiko tänne lähettää viestin muutenkin kuin vastaa-painikkeen kautta? Laitan omani aina vastaa-painikkeen kautta ja menevät milloin kenenkin viestien jatkeeksi.
Johan olet kohdannut elämässäsi melkoisen paljon ja varsin nuorena. Tuolla alempana kirjoitin, elämä on. Tahtoisin vetää sen takaisin, mutta sehän vain kertoo siitä, etten ole kokenut mitään tuollaista suurta onnettomuutta omassa elämässäni. Tosin, nykyään ajattelen ehkä niin ja saattaisin suurenkin, omalle kohdalle sattuneen onnettomuuden niin kokea. Siis että elämä on.
Jos itse olisin joutunut tilanteeseesi, niin ensimmäisten vaikeiden aikojen jälkeen olisin halunnut kuulla asialliselta lääkäriltä vaikkapa sen, että tilanteelle ei voi mitään. Ei mitään ylimielisiä räkäjuttuja. Kyllä 22 vuotias äiti (ja isä) tarvitsevat vielä enemmän tukea ja selvitystä.
Jep, olen huomannut tuon.
Siellä alhaalla on vapaa kirjoitusruutu, mutta jos olet hetkeä aiemmin jo kirjoittanut johonkin jotain, niin se ruutu ei näy. Se on yksi tämän palstan heikkous, toinen on vähän hankalasti hahmottuva viestipuu. Jos haluat laittaa uutta tekstiä, niin silloin pitää sulkea tämä sivu ja avata se uudestaan. Sitten siellä alhaalla on taas vapaana se ruutu.
Mutta ei tuo sinun tapasi ole mitenkään haitannut, sillä sen on kyllä ymmärtänyt, että et ole vastannut sille, jolle kirjoituksesi olet kohdistanut.
En tasan tarkkaan tänne laittaisi, sen verran kunnioitan "elämää" ja se on sitä paitsi revitty, se originaali. Jäljennös löytyy...hymiö. Tiesin,että nopelia en saisi, mutta kirjuuttamisen hauskuus korvasi taloudellisen tappion.
Vihjeeksi jollekin. Ei kannata heittäytyä hervottomaksi, jos kirjoittaa johonkin Valistusta vaalivan järjestön järjestämään kilpailuun. Ei, vaikka olisi asiaakin, hymiö.
E.A. Älä ota ollenkaan pahana sanontaasi, elämä on. Ei tarvitse vetää mitään takaisin. Sitähän elämä on, ihan oikeasti, tänään ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Ja täällä emme tiedä mitään toistemme elämistä vuosien takaa. Jos pelkää, mitä sanoo, ei täällä voisi puhua mitään.
Lapsen menettäminen lienee yksi kovimmin koetteleva elämän kysymys. Kun olin juuri aiemmin tuon 'elämä on' tokaisun roiskaissut tuonne, niin se vaan tuli mieleen, että voihan nenä.
Vaikka moista menetystä en ole kokenutkaan, niin meitä helpommalla selvinneitä auttaa se, kun tulee ikää. Silloin alkaa itsestäänkin tajuta sen, kuinka pienestä ihan kaikki on kiinni.
Calvados; sinun ja sairaan lapsesi tarina on järkyttävä. En tiedä, miten itse olisin sen kestänyt ja siitä selvinnyt. Tunnen myös muita, jotka ovat menettäneet lapsensa traagisella tavalla, kasvattaneet ja kouluttaneet kaksi poikaansa tietäen koko ajan, että he eivät elä tuskin kaksikymmenvuotiaaksi, niinkuin sitten kuolivatkin, toinen toisensa jälkeen. Myös toisen äidin, sukulaiseni, jolla on kaksi sairasta lasta. Nyt jo aikuisia monivammaisia.
En ole samaa mieltä kanssasi, että Variksen analyysi olisi loistava.
Jutusta sai sellaisen käsityksen, että "kiellosta huolimatta" kirjailija oli ottanut esimerkikseen sisaren leukemiaa sairastavan pojan.
En usko, että kirja ja aihe minua sen vertaa kiinnostaa, että lukisin ja vielä vähemmän ostaisin sen kirjan.
Calvados, olen sanaton. Sanaton murheesta ja järkytyksestä! Sanotaan, että Jumala ei anna enempää kuin jaksaa kantaa, mutta rajansa silläkin pitäisi olla.
No nyt vastaan sinulle, Inkeri, että en läheskään aina käytä vastaa-toimintoa.
No huomenta nyt sitten taas. Todettakoon tuosta palavasta Amuayn oljyjalostamosta, etta se on perustettu jo 1945, kun presidentti Angarita pakotti ulkomaiset oljynporaajat jalostamaan saadun raakaoljyn Venezuelan maaperalla. Siksikin se nousi nopeasti eraaksi maailman suurimmaksi oljynjalostamoksi maailmassa. ,Toiminta tosin alkoi 1950.
Oljyntuotanto kansallistettiin Venzuelassa jo vuonna 1974, joten Chávezin idea ei ole uusi - ainostaan se on uusi sen vuoksi, että nyt oljytuloista annetaan myos koyhille osa.
1980-luvulla samaisella jalostamolla oli valtava tulipalo ja toiminta keskeytyi pitkaksi ajaksi.
Jarkyttava tapahtuma aktuaalissa palossa on mm. se, etta alueelle lomailemaan tullut viisihenkinen perhe, joka oli paikalla tapaamassa sukulaistaan, paloi kuoliaaksi.
Zippiz, on se kamalaa, kun viaton perhe kuolee tällaisessa katastrofissa ja eivät ole edes jalostamon työntekijöitä. Vaikka eihän sekään asiaa paremmaksi muuta mitenkään. Mainitsemassani Kokkolan palossa ei muistaakseni kuollut ketään.
Elämä on.
Tulee mieleen tuo tsernobil, vaikkei nyt olekaan ihan yks yhteen.
La vida es.
Sanoin kuvaamaton tunne monella on, kun melkein kuka perhe tahansa olisi voinut olla vierailemassa hienossa Punto Fijon maisemissa ja sitten.
Koska uutiset kiertavat, hyvin herkatkin ja intiimit, naissa latinalaisissa maissa, niin laitan uutissivun, jossa perhe juuri oli ilmeisesti saapunut Punto Fijoon ja ottanut itsestaan iloisen kuvan, niin laitan linkin:
http://www.noticias24.com/venezuela/noticia/122815/una-familia-completa-se-encuentra-desaparecida-tras-la-explosion-en-la-refineria-de-amuay/
Kuvassa iloisesti hymyilevät äiti, isä, yksi poika ja kaksi tytärtä, nyt heitä ei enää ole. Nuoret olivat vasta elämänsä alussa. Kukaan ei tiedä päiviensä määrää, heillä se tapahtui vielä koko perheelle yhtä aikaa. Kohtalo on oikukas.
En tunne mainittua kirjailijaa eikä hän ole ihan heti lukulistallanikaan. Ihmettelen, miksi hän valitsi fiktionsa aiheeksi juuri sen sairauden, vaikka hänen täytyi tietää aiheen kipeys omalle sisarelleen. Sen ymmärtäisin, jos kirjailija yhteistuumin siskon kanssa olisi tehnyt tapauksesta ns. keisin, jossa lukijoille olisi kerrottu, mitä leukemia on, miten se kehittyy ja mitä se edellyttää potilaan läheisiltä. Lapsen leukemian ympärille, mutta ei sisälle, kirjailija olisi voinut kutoa vaikka kuinka rikasta kaunokirjallista kudelmaa.
Kirjoittajakollegamme Calvados antoi äsken hyvän näytteen siitä, kuinka vahvalla tunteella ja ymmärryksellä äiti pystyy kuvaamaan sairaan lapsensa kohtaloa. En usko että edes täti, joka kirjailija leukemialapselle oli, pystyy eläytymään sairaan lapsen tilanteeseen yhtä syvälle kuin lähimmät omaiset, jotka nyt loukkaavasti sysättiin syrjään.
Esimerkkitapaus ei mielestäni sovi minkään eettisen säännöstön puitteisiin. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, mikä on oikein ja sopivaa ja mikä taas menee sopivuuden väärälle puolelle.
Voisi ajatella juuri noin, että miksi tämä sisko valitsi juuri sen sairauden. Ajatusleikkiä voisi jatkaa. Jos veljelläni olisi alkoholiongelma tai hän juoksisi kuin aropupu vieraissa tai bordellissa, pelaisi kortilla perheensä ruokarahat jne. ja tietäisin, että on herkkä paikka hänelle. Voisinko minä kirjoittaa silloin alkoholiongelmasta, vai pitäisikö ensin juottaa oma poika, jotta pääsisi aiheen sisälle. Tai vielä lähemmin, ryypätä ja ryömiä yksin tuhon partaalle?
Se, että aiheesta kuin aiheesta voi jokainen kirjoittaa, mutta sitä en tiedä, miten tässä tapauksessa on sitten loukattu juuri tätä kärsivää osapuolta. Sisarhan on jossain kertonut, että kirjassa olisi pitänyt vaihtaa lapsen sukupuoli ja ikä. Noistako vain on kysymys? Voi tulla mieleen sekin , että yhteistuumin ovat sisaret asialla ja julkisuuteen annetaan toisenlainen kuva. Muutama kirja myydään aivan varmaan jo kohun vuoksi.
En tiedä tästä sisarkirjailijasta mitään tätä enempää; mutta kysymys on luonnollisesti rakkaudesta, tai pikemminkin sen puuttumisesta; kirjailijan omasta elämästä. Uskon hänen jääneen siinä suhteessa tunteiden osalta ns. lehdellä soittelemaan, sisareensa verraten, ja tämän elämän kärsimykseen, lapsen sairauden tähden. Sisältöä kaivatessaan omaan elämäänsä, oli kirjailijasiskon kirjoitettava -- kun ei muuta voinut. Säälittävää purkautumista, noin kipeästä asiasta ja turhan läheltä, koskien omaa - läheistä siskon perhettä; kuin omaansa ikään - tavallaan.
Viattoman pikkulapsen vaikea sairaus on useimpien mielestä herkempi ja hienotunteisuutta vaativampi asia kuin jonkun juopon rellestely, vaikka se vasta p****mainen piina perheelle kuin perheelle onkin.
Inkerin kanssa olen paljolti samaa mieltä., että jotain vääränlaista omimista tässä on tapahtunut. Ehdotan kuitenkin, että palataan asiaan sen jälkeen kun olemme lukeneet kyseisen teoksen tai ainakin tiedämme vähän enemmän kirjailijan motiiveista.
En minä ainakaan pitäisi siitä, että siskoni omisi minun elämäntarinani ja sen vakavat aiheet omaan kirjaansa ja varsinkaan lupaa pyytämättä. Mitä tulee aiheella rahastamiseen, se on suuri vitsi. Ei kohukirjoillakaan Suomessa elä.
Missään ei kait ole ilmennyt, että kirjoittaja olisi ominut jonkun tarinan. Jollei tämä kirjuuttaja muuta keksi, kun jäljentää yksi yhteen toisen tarinan, niin... Mutta mitäs näistä, onhan sitä haamukirjoittajiakin ollut. Vaikka tällaisella systeemillä ei Suomessa tiliä tehdäkään, niin ihmetyttää sellaiset yritykset. En väitä, että ko. tapauksessa tästä olisi kysymys.
Nyt koisaamaan
Itse en tule lukemaan sitä kirjaa ja syy on se, että aihe ei minua kiinnosta. En lukenut Salamaakaan, mutta kiinnosti kyllä pilkkasyytteet. Taitaa olla Helvi Hämäläinen, joka keräsi omiin kirjoihinsa aikoinaan läheltään aiheita. Ja joutui siitä vastailemaan. Kyllä tyyppi on entinen kirjailija ennenkuin on edes kirjailija, jos motivaationa on pilkata vaikkapa siskoaan tai ajaa jotain yksityistä, henkilökohtaista sotaansa jotain henkilöä kohtaan. Sellainen kyllä huomataan. Minulle ei ole mistään vieläkään selvinnyt se, että mikä on loukannut tätä siskoa ja hänen miestään. Sekö, että kirjassa on samaa sukupuolta oleva lapsi ja saman ikäinen. Vai onko romaanissa loukatun perheen osoite? Kukaan tuskin olisi romaanin perusteella alkanut etsiä kirjan päähenkilöitä. Odotan jotain rikossyytettä kärsineiltä, muuten juttu on ihan höpöä.
Kirjailijan motivaatio.
Eiköhän se lähde jonkin aiheen kiinnostavuudesta. Yksi motivaatio voi olla kiinnostus siitä, miksi joku historiallinen henkilö on nostettu jalustalle ja siihen ei saa koskea.
Mutta tyydyn Auroran pyyntöön, sillä aiheitahan tänne kirjoitteluun löytyy vaikka kuinka.
PS. vielä vähän kirjojen aiheista. Ei niitä minun mielestäni voi laittaa herkkyyden mukaan listalle. Perheelle, joka salailee esimerkiksi väkivaltaa, on herkkä aihe. Tai lapseen sekaantumista jne.
Huomenta taas!
On ollut kaikenlaista menoa taas niin etten ole ehtinyt paljon kirjoittelemaankaan tänne.
Mietin, että otanko osaa tähän nyt käynnissä olevaan, sisko-vastaan sisko, kirja keskusteluun, mutta sen verran kuitenkin, että siinä on kai kysymys siitä, että ensinnäkin, tuo syöpähoitoja saanut poika ( ei tyttö, kuten kirjassa, sen kirjailija suostui muuttamaan) on oikeasti juuri ja juuri selättänyt sairautensa. Miltä hänestä tuntuu tämä kohu? Eikä tauti edes ole vielä varmuudella voitettu - seuraako sisko, mitä sitten kirjoittaa!
Sisaruksilla on sama sukunimi ja kyllä paikkakunnalla, missä tuo sairaan pojan perhe asuu, asiat osataan yhdistää. Sitä paitsi, monet kirjassa esiintyvät asiat ovat sairaan pojan äidilleen (pojan mummille) lähettämiä sähköposteja ja viestejä hätänsä keskellä, joista tämä mummi sitten kertoi myös tälle toiselle tyttärelleen, joka sitten kirjoitti ne kirjaansa, mutta muutti sitten pojan tytöksi siinä kirjassaan, alkuun se oli siinäkin poika, mutta sen muutoksen hän suostui sitten tekemään.
Sanoisin, että aika tarkoitushakuinen teos!
Minulle suositteli vanhempi tyttäreni luettavaksi kirjaa, joka käsittelee myös perhesalaisuuksia, olen nyt puolessavälissä sen lukemisessa ja voin suositelle sitä myös muille. Sen on kirjoittanut Karin Alvtegen ja kirjan nimi on Varjo. En meinaa malttaa lakata illalla lukemasta sitä, mutta uni sitten väkisten aina voittaa. Onpahan vielä edessä psykologista jännitystä tämän kirjan kanssa. Sukusalaisuudet, vaietut, kuten tässä kirjassa, tulevat kyllä joskus julki!
Minä luulin, että Tyyne Neityhän se taas ihanasti aamuaskaressaan jo Huomenia toivottaa.
Mutta sehän olitkin sinä Rapu Alkuperäinen, tismalleen yhtä hyvää huomenta vaan. Ja on ilo saada sinut näin aamusta kiinni täällä suuressa tulenpalavassa ja melskaavassa porukassamme.
Olet kotona. Pureksit syksyn kirjallisuutta kriittisesti ja kuten Rapusen kuuluu myös saksitella ja maiskutella..kirjanlehtiä mutustella - tuntemuksia sieltä kuiskutella.
Hyvää päivää...
Hyvää päivää vaan, sadonkorjaajallekin, makoisten kurkkujen säilöjälle! Niitä sinulla on nyt talven tarve, eikö?
Täytyy nyt ensimmäiseksi taas korjata edellisen kirjoitukseni sekava virke: "Sitä paitsi, monet kirjassa esiintyvät asiat ovat sairaan pojan äidilleen (pojan mummille)..."
Ei sairaan pojan äidilleen - vaan näin sen piti mennä: Sairaan pojan äidin, äidilleen (pojan mummille)...
No niin, lukihäiriö, vai muu huolimattomuusko lienee ollut.
Tässä oli nyt parin tunnin tauko välissä kirjoituksessani, kun ystävätär tuli yht'äkkiä tervehdyskäynnille, kun hänellä oli vapaapäivä, mutta nyt sitten kirjoitus loppuun.
Minun pitäisi mennä vielä tänään kokeilemaan "saksien" terävyyttä (puutarhasaksien) tuonne pihapuskiin, koska huomasin, että niissä olisi saksihommia enemmänkin.
No tämä nyt tällä kertaa.
Huomenta ja hyvää sellaista toivotan minäkin täältä toiselta puolelta.
Täälle on eilen ollut paljon puhetta kirjoittamisesta ja tuosta ko. kirjasta. Rapu sanoi, että kirjailija muutti pojan tytöksi. Ai, se kirja ei ollutkaan vielä ilmestynyt, ja nyt jo näin paljon kohua. Käsi sydämelle; kuka meistä tämän ketjun kirjoittajista ostaa tai lukee ko. kirjan?
Kyllä me ollaan nyt niin paljon "mainostettu" sitä.
Ihan tässä vielä kertoisin, että minäkin olen ajatellut kirjoittaa kirjan tai kirjaa. En vain tämän viimeisen kohun innoittamana vaan jo vuosia olen kehrännyt ajatusta.
Olen jo aloitellut sitä monella tavalla, mutta mietin vielä. Sen verran raotan, että se olisi paljastus omasta elämästäni, tapahtumista, mistä eivät omaiseni, eivät edes lapseni vielä vähemmän sisarukseni eikä exäni tiedä mitään. Nämä asiat ovat saaneet alkunsa jo kuuskytluvulla ja jatkuvat edelleen...
Sen verran voin sanoa, että niillä ei ole mitään tekemistä jonkin salatun epämääräisen ammatin harjoittamisen kanssa. Juunou.
No, saa nähdä eestynkö koskaan naputtelemaan koko asiasta mitään vai vienkö hautaani salaisuuteni ja jonkun toisenkin salaisuuden...
Jäi edellinen kesken; toisaalta, kuka olisi kiinnostunut em. kirjasta.
Kirjoittajia on satojatuhansia, jotka tyrkyttävät mielestään mielenkiintoisia sepustuksia, ja suurin osa niistä varmaan hylätään.
Se on vähän kuin lottovoitto, mikä pääsee myyntiin. No, jos sellainen onni potkaisee ja kirjasta tulee menestys useilla kielillä käännettynä, niin ...
Työllähän ei nykyään juuri voi rikastua; ennemminkin bestsellerillä tai hyvän biisin julkistamisella, jota "kaikki " ostavat.
Huomenta kaikille! Riituhan nyt alkoi kutkuttamaan mielikuvitustani, mitä tämä jo 60-luvulla alkanut ja vielä jatkuva "salaisuus" on. Toivottavasti puet sen kirjaksi joskus.
Tänään oli kirja-arvostelu HS:ssa kirjasta, jonka on kirjoittanut poika Saska omasta isästään Pentti Saarikoskesta. Penttihän oli boheemi ja alkoholia kului paljon, oli useasti naimisissa jne, mutta kirja on kirjoitettu humoristisesti. Aika on siis kullannut lapsen muistot ja auttanut ymmärtämään isäänsä ja tämän elämäntapaa.
Piankin ehkä saamme lukea Elbejoelta käsin, Oman identtiteetinsä löytäneen kirjailija-Riitussin elämäkertaa, omamuistelma-teoksena.
- Sivuten varmasti mm Irviniä; edesmennyttä yhtä tunnettua 60-lukulaista; Antti Yrjö Hammarbergiä. Koska tuli nyt hän mainitulta vuosikymmeneltä vaan helposti, minunkin mieleeni mm:
Sant Paulian Reeberban laulustaan.
Juu, mutta Irwin ei tainnut itse sanoittaa laulujaan, vaan taisivat olla Veksi Salmen tuottoisasta kynästä.
Muistan kun teininä olin tehtaassa töissä, niin sinne ostettiin single- ja ep-levyjä työntekijöiden mielihalujen mukaisesti. Niitä sitten työnjohtajat laittoivat soimaan konttorinsa levysoittimeen 10-levyä kerrallaan kovaäänisten kautta kuulumaan ympäri tehtaan eri kerroksien. Kun Irwinin "Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, sellainen on työmiehen lauantai" -alkoi soida kolmannen kerroksen työkaluosastolla, eräs mies pani aina ämyrin kiinni.
Huomenta. Olette keskustelleet lukemattomista kirjoista paatyen Vexi Salmen lyhytrunouteen, joka oli ja on kuultavissa aanilevyilta.
Olemme jo pitempaan Thin tankin musiikkiosaston kanssa suunnitelleet aanikirjojen uudelleenmuotouttamista. CD:lle luetut aanikirjat ovat autossakin kuultuina tavattoman laahaavia ja suorastaan tylsia.
Siksi koeaanitimme kolme tylsaa klassikkokirjaa vain siihen asti kuin sita jaksaa lukea. Esimmesim. aina ajankohtainen Leo Tolstoin Sota ja rauha on luettu sivulle 43. Samaten kaikkialla maailmassa tunnettu Mika Waltarin Sinuhe egyptilainen ilmestyi sivulle 73 asti luettuna, tama klassikko vie kuulija-lukijan noin tunniksi maagiseen Egyptiin.
Lisaksi aanitimme Dan Brownin Da Vinci -koodin sielta taalta selailtuna aanikirjaksi ja mahtui 17 minuuttiin.
Nain maailmankirjallisuus tulee helposti tutuksi.
Nyt on niin kova sade, etta laitan snorkkelin valmiiksi kasvoille, kun juoksemme uimaan..
Sanopa muuta zippiz. Ilmankos appenikaan ei halua kuunnella äänikirjojakaan vaikka ei itse näe lukea. Kuuntelee vain pätkäuutisia radiostaan pitkin päivää ja tuntuu tietävän maailman asioista enemmän kuin me, jotka käymme luonaan mutta emme ole sen päivän viimeisimpiä uutisia kuulleet tai nähneet. Ja hän sentään istuu pyörätuolissaan talonsa edustalla pariin kertaan päivässä, noin 3 h yhteensä. Kyselee meiltä, onko maailmalla tapahtunut mitään uutta. No, ei yleensä ole sellaista, mitä ei itsekin jo tietäisi.
Aikoinaan naureskeltiin Valittujen Palojen julkaisemia romaanilyhennelmiä, kolme neljä bestselleriä sullottuna viiteensataan sivuun. Ne olivat niille, joita kirjoissa kiinnosti ainoastaan juoni ja joista oli kivaa saada omalta kirjakerholta uusi paketti joka kuukausi, viis siitä vaikka se oli silkkoa tai silppua sisältä, kunhan "kakku" oli päältä kaunis, niin että naapureille saattoi esitellä kulttuuriharrastustaan.
Minusta hauskin kirjalyhennelmä ikinä on Sami Garamin hesanslangintama "Allu Stenun Seittemän broidii". Kalevalakin on helppo lyhentää, kun siitä jättää pelottavimmat kohdat pois, lähinnä Kullervon kirouksen, ja laittaa opuksen nimeksi Lasten Kalevala. Raamatun lyhennyksen lapsille sopivaksi luulisi olevan äärimmäisen työläs urakka Vanhan Testamentin kertakaikkisen kaameuden takia, mutta semmoisenkin ihmeen olen nähnyt. Tosin se muistaakseni oli sarjakuvan muodossa, eivätkä sarjikset ikinä ole yhtä pelottavia kuin Sana.
Tää Sami-poitsu on muuten Pentin systerin Sirkan poika, jos ei joku tiennyt.
RiituSuuu, kiitos analyysistä. Minulla taisi silmät harittaa, kun olin näkevinäni, että vastausten "linja" heitti. Uudelleen katsoessani oli asia ihan selvä. No, eipä tuossa jorinassani kovin paljon itua (taaskaan) ollut, joten menetys ei olisi ollut suuri, vaikka olisi joutunut "alimpaan kattilaan".
Olette kirjoittaneet kirjoittamisesta, joka minullekin on rakas harrastus - vain "pöytälaatikkoon", l. koneeni uumeniin, salasanan taakse. Toivottavasti ehdin deletoida kaiken ennen kuin heitän lusikan nurkkaan. Isäni puolelta kai kirjoittamisen pakon olen perinyt. Hän kirjoitti koko elämänsä ajan sodasta lähtien. Paljon ei kirjoituksistaan jäljelle jäänyt, kun äitini jostain syystä hävitti suurimman osan hänen sadoista, ellei jo tuhansistakin, käsin kirjoitetuista aanelosistaan. Harmittaa. Isäni lisäksi yksi hänen veljistään kirjoitti kirjoja jopa julkaisuun.Samoin yksi tädeistäni kirjoitti novelleja vuosikaudet erääseen suomalaiseen lehteen
Kirjoittamisesta tuli mieleen tuo Saska Saarikosken nimipelleily. Minusta on aika hoopoa, että hän jossain vaiheessa otti äitinsä nimen Snellman ja nyt on taas isänsä poika entistä suuremmalla S:llä. Voi, tuota temppuilua! No, saihan ainakin vaimonsa Anja hienon sukunimen, johon hänellä ei ole/ollut osaa ei arpaa!
A-mummu, muistan tuon episodin, kun Saska Saarikoski ja Anja Kauranen menivät avioon, oli minun mielestäni Anja Kaurasen vaatimus, että hän ei Saarikoski-nimeä itselleen ota. Ei halunnut kilpailla Pentti Saarikosken kirjailija-nimellä, koska itsekin oli jo saanut Sonja O:llaan valtion palkinnon. Sitten yhteistuumin ottivat tuon Snellman -nimen molemmat. Mutta kun erosivat, otti Saska takaisin oman sukunimensä. Anja on edelleen Snellman. En tiedä, millä nimellä heidän kaksi tytärtään ovat. Saskalla on jo uusi perhe ja lisää lapsia.
Jatkoa vielä A-mummulle, älä hyvä ihminen deletoi kirjoittamiasi juttuja, anna salasana jonkun tietoon, että voivat lukea ajatuksiasi elämästäsi ja elostasi. Harmittaahan sinuakin, että äitisi oli hävittänyt ison osan isäsi kirjoituksista. Meillä on pahvilaatikollinen mieheni isänäidin kirjeenvaihtoa miehelleen eli mieheni faffalle. Ovat sitä 1900-luvun alun ruotsia käsinkirjoitettuna, eli melko vaikealukuista.
Omien isovanhempieni, ei edes omien vanhempieni elämästä minulla ole juuri mitään tietoa.
Katso Calvados tuota hauvaa, vai onko se norsu vai professorimme norkkeli päässä juoksee sateessa uimaan? Taidan kuolla nauruun.
Huomenta, huomentapäivää.
Jäin eilen illalla etsimään jotain hauvaa, mutta en löytänyt mistään.
Kiva tietää, että olisi ainakin kaksi, jotka ostaisivat kirjani, jos sellaisen joskus saisi julkaistua. Inerille se olisi kuitenkin suuri pettymys, sillä se ei liittyisi millään tavalla Irviniin ja hänen laulunaiheeseensa.
Mutta nyt alas kellariin.
Aurinkoista päivää kaikille! Meillä on partsilla yli 30 astetta:-)
Oletko Riitu saanut kudottua sitä pellavaliinaa jo pitkältikin? Hailuodosta: toista poikasta ei ole näkynyt moneen päivään. Ei ole varmaankaan lähtenyt muuttomatkalle, on vasta ehkä oppinut itse kalastamaan ja syö kalansa jossain muualla. Isukki kantaa edelleen kalaa pesälle, tälle toiselle, jota palstalaiset Ospreysin sivuilla kutsuvat Matts-nimellä, sääksiasiantuntijan ja rengastajan mukaan. Toinen on Leo, se hiukan aiemmin Leon-päivänä kuoriutunut.
Havahduin nyt, että on 30.8. ja tanssikellarissa on tämä bändi soittamassa, jota mieheni kanssa menemme lokakuussa kuuntelemaan Mikkelin Mikaeliin, paikalliseen konserttitaloon, jossa myös Pietarin Mariinski-teatteri ja sen muusikot soittavat Gergijevin johdolla vuosittain, samoin balettiesitykset, joita siellä järjestetään, mutta emme ole niissä käyneet.
Ajattelin, että onko Rapu tänä iltana tanssimassa siellä tanssikellarissa tämän Korsuorkesterin tahdissa. Itse valitsimme Mikaelin, koska emme niin enää välitä tanssimisesta, vaikka tanssikellari olisi paljon lähempänä, Helsingin keskustassa. Minulla on ollut tällä viikolla jalkapohjatkin niin kipeät, etten pystyisi tanssimaankaan. Korkokengätkin pitäisi jalkaan saada ainakin osaksi iltaa:-) Hessuhopokengillä ei viitsisi lähteä hiihtämään parketille, vaikka se hyvin saattaisi niillä jopa onnistua.
Riitu kirjoituksillasi uhkailut alkaa olla jo sairaalloista laatua. Vaikka asuimme 60-luvulla samassa kaupungissa ja seurustelimme kuka tietää vaikkapa saman saksalaisen henkilön kanssa, levätköön vainajat rauhassa.. Ei ole sivistynyttä alkaa lastemmekaan tähden ottaa sen aikaista elämäänsä täällä kenellekään toiselle, härnäämishengessä ja -muodossa eteen uhkaillen tuoda. Enempää " pettymyksillä " tai millään muulla turhaan. - Kirjoita vaikka kymmenen kirjaa omasta elämästäsi, mutta on ikävää kun joudun toistamaan, jo kuinka monennenko kerran, että yritä jättää minut ja muut suomalaiset, täällä rauhaan, sieltä Elbeltä käsin; sinun netissäkin, näin eläessäsi.
p.s. Calvados Se Korsuorkesteri on minusta aivan hyvä. Olen pari kertaa ollut sitä kuulemassa Helsingissä jo aijemmin. Nyt en taida lähteä yksin...
Rauhotuppas nyt Inkeri. Ketä olen uhkaillut ja miten???? Ja vielä sairaalloista, no voi peijjooni.
Voit olla ihan varma, että en ole 60-luvulla seurustellut "saman saksalaisen henkilön kanssa" kuin sinä, en siellä kotikaupunnissa enkä muuallakaan.
Jätän sinut rauhaan, samaa toivon sinulta. Älä kysele enää mitään, olenko nähnyt, olenko vienyt terveiset tms. Jookos.
Hei, hyvää iltaa, Calvados.
En kudo varsinaisesti pellavaliinaa, vaan viisi metriä pellavakangasta, toimikasta.
Se on tilauksesta. Siitä ommellaan kaksi "viimeistä vaatetta, taskutonta".
On ihmisiä, jotka haluavat tulla haudatuksi puhtaassa, luonnontuotteesta, pellavasta, aivinasta, ommellussa mekossa. Olen itsellenikin ommellut sellaisen sitten viimeiselle matkalle. Lanka on hiuksenohkaista aivinaa.
Toivotaan, että sääkset ovat muuttokunnossa ja saapuvat taas ensi kesänä Hailuotoon.
Katson enää vain aamulla pesälle, ja se on tyhjä.
Nyt menee minullakin yli hilseen, mitä Inkeri tarkoittaa, olen aivan ulalla. Et ole millään lailla, Riitu, uhkaillut meistä ketään. Minä ainakaan en kaipaa rauhaa sinulta, koska et ole mitenkään minua häirinnyt, koskaan.
Mielenkiintoinen tuo sinun viimeisen, taskuttoman vaatteen kankaan kutominen. Kerran näytettiin tv:ssä erään naispuolisen taiteilijan kotona oleva ruumisarkku, jonka nainen oli itse suunnitellut ja teettänyt viimeiseksi leposijakseen. Se oli hänellä olohuoneessa. Oli myös koemaannut sen. Ja viimeiset vaatteet oli itselleen tehnyt. Moni mieskin on oman ruumisarkkunsa tehnyt itse itselleen, nekin olen nähnyt tv:ssä, niiden tekoon on järjestetty jopa kursseja.
Olemme istuneet mieheni kanssa pimeällä parvekkeella ihailemassa melkein blue moonia ja sen hopeista siltaa meren yllä ja katsomassa valkoposki- ym hanhia lentämässä parvissa ja auroissa kaakattaen matkaamassa jonnekin merelle. Miten pitkälle kerralla lentävät, en tiedä. Ehkä Keski-Eurooppaan.
Rentoutukaa hyvät rauhankyyhkyt. Hyvää yötä. Taidan mennä tässä levolle ihan pellavaisiin lakanoihin itsekin, eivät ne ole kylläkään omakutomia, mutta kyllä hyvin kelpaavat siltikin.
Huomenta kaikille!
Oikein ajattelit Calvados eilen(kin). Kyllä Rapu oli tanssimassa kellarissa ja sai tanssiakin, vaikka naisia oli "tupa täynnä". Korsuorkesterin keikan olin merkinnyt kalenteriini jo silloin kesällä, kun kerroit siitä. Tämä eilinen taisi olla heidän viimeinen tanssikeikkansa. Jotain heille annettiin lahjaksikin ( oliko ne nyt t-paidat vai kangaskassit, joissa painatuksena heidän kuvat) ja minullekin tämä "hommahenkilö" kävi sanomassa että tule mukaan kun lauletaan orkesterille, että "paljon onnea Korsuorkesteri", mutta en viitsinyt tunkea ihan siihen lähijoukkoon. Naiset menivät kaulailemaan ja miehet kättelemään heitä ja kortteja nimikirjoituksin he myös jakoivat, mutta en sitäkään hakenut.
Eräs tuntemani armeijan kaveri kertoi, että hän vei soittolistan laulusolistille ( olikohan sen solistin nimi Ami), koska Korsuorkesteri oli kuulemma tulossa Ilmailumuseoon esiintymään, en kuullut koska se nyt oli ( musiikki niin kovalla). Heillä on siellä vanhanajan iltamat, missä on puolitoistatuntia tanssia, mutta ensin tämä Korsuorkesteri laulelee 45-minuuttia.
Nostalgista musiikkia he soittelivat ja aivan viimeksi tanssin "Vanhan vaahteran laulun" ja sen jälkeen poistuin. Kotona olin klo. yksi yöllä.
Nyt on lähdettävä kauppareissulle - pyöräillen.
Naimme paivalle lintuja ja sitten menimme kikkurahiuksen kanssa rakastelemaan ja toivoimme viela yhta kikkuratukkaa.
Oletpa sinä Zip ollut romanttisella tuulella eilen:-)
Tänään on sitten täysikuu, toisen kerran tässä kuussa. Pitäisiköhän mennä kuutamouinnille? Tai muuten vain rannalle, vaikkapa ulisemaan?
Tänään oli iso juttu Sofin uudesta kirjasta. Ei ehkä ihan aukea ensimmäisellä lukukerralla.
Terveisiä kaikille Helsingistä.
Kun ruskeasilmäisyys on dominantti, onko tietoa siitä, että dominoiko kiharatukkaisuus suoratukkaisuutta. Eihän nämä tietty ole ihan yksi yhteen nämäkään ominaisuuksien perimässä. Toivotetaan nyt onnea kuitenkin sinne rapakkojen taa täältä suoratukkaisten pellavapäitten maasta.
Kuuntelin radiota tänne ajaessani ja yksi puheenaihe oli tuo Sofin kirja. Häänpäätä haastateltiin ja hän kertoi, kuinka kurinalainen kirjoittaja Oksanen on. Ohjelmassa tuli esiin sellainen kumma asia. Oksasen persoona saa jotkut ohittamaan kirjailijan teokset. Voihan nenä meitä ennakkoluuloisia. Pelkkä kirjailijan ilmiasu tettää joillekin ylivoimaisia vaikeuksia. Vaikka en olekaan hänen kirjojaan lukenut, niin kyllä sinne tulevien luettavien pinoon niistä osa pitää laittaa, ilmestymisajan mukaiseen järjestykseen.
Päivän jatkoa kaikille, nyt suuntana leikkipuisto
Ahaa, E.A. on siis Pirpaliinan hoitajana tänään:-)
Sofi Oksasen ulkonäkö on kaunis ja huoliteltu, vaikka onkin gootti. Meikki on kuulas ja kaunis, mikä korostaa hänen hyvää ihoaan. Vaikka hiukset ovat rastatyyppiset, ovat siistit, eivät takkukasa. En ole ikinä lukenut mitään, missä hän olisi mokaillut tai käyttäytynyt huonosti kuten monet kirjailijat ja taiteilijat.
Päivää täältä Elbenjuoksulta.
Olen lukenut Oksaselta Stalinin Lehmät ja Puhdistuksen. Ensinmainittu käsitteli hänen omaa elämäänsä (pääosin) puleemikkona, äitään isäänsä ja kotioloja Suomessa, mihin äiti oli päässyt ennen romahtamista suomalaisen miehensä myötävaikutuksella.
Puhdistus on sitten toista sarjaa. Mielenkiintoinen joskaan ei mikään järisyttävän hyvä.
Aion lukea tämän kolmannen, kunhan saan sen joltain lainaksi. En osta sitä kylläkään vielä tällä kolmenkympin hinnalla.
Sanoisinkin, että Sofin poikkeuksellinen habitus vaikuttaa suuresti hänen tuotantonsa kiinnostavuuteen. Kuuntelin toissapäivänä RadioSuomesta hänen haastatteluaan, ja kyllä, hänellä on selvä ja itsevarma ulosanti, ei kangerrellut eikä jossitellut.
Nuoreksi ihmiseksi huomattava plussa ja kehittyneen ihmisen vaikutelma.
Mitenkään tavatonta ei ole, että kirjailijan persoonallisuus haittaa hänen hyvienkin teostensa lukemista. Esimerkkeinä Linkola ja Rajala, pari mainitakseni. Toiselta luen mielelläni lähes kaiken, koska pidän tyylistä, toiselta en jaksa lukea mitään. Kysymys ei ole luetun ymmärtämisestä tai sen puutteesta, ei myöskään kirjailijan ideologiasta. Pelkästään persoonallisuudesta.
Niinhän systeemi toimii näillä juttupalstallakin, toisten kirjoitukset kolahtavat, toisten kalahtavat.
S. O:ssa on kaikki ainekset, että voisin ihailla häntä suuresti. Mutta kun teksti ei kolahda niin se ei kolahda. Ei tosin kalahdakaan. Jään aika kylmäksi.
Aurora, totta töriset. Minulla on myös sama ongelma - voiko sitä ongelmaksi sanoa - että kirjailijan (ja oikeastaan minkä muunkin alan taiteiijan) persoona vaikuttaa kovasti minun tykkäämisiini. Nuo kaksi mainitsemaasi kirjailijaa ovat kummatkin sellaisia, että en lue. On muitakin; esim. aiemmin mainitsemani Anja Kauranen, anteeksi Snellman, tökkii persoonallaan perinjuurin. Eräälle telkkarikanavallehan hänestä tehtiin joku päivän (uutis)tapahtumien ihmeselittäjä. Muutaman kerran katsoin, mutta siihen loppui. En tiedä, vieläkö hän siellä kertoilee omia näkemyksiään kuin tietäjä ikään.
Oksaselta olen lukenut vain tuon Puhdistuksen; taisin olla mainonnan uhri. Vaikka kirjailija ei herätä minussa mitään voimakkaita tunteita puoleen tai toiseen, niin itse kirja oli positiivinen lukukokemus. Se oli kirjoitettu hyvin, kieli oli hyvää - suutun, jos kirja on kirjoitettu huonolla kielellä. Muuten ei minuunkaan Oksanen niin kummasti kolahda. Kirjan raivoa herättäviä asioita tapahtuu nykyäänkin monissa maissa. Kaikki tietävät, että niitä tapahtuu, mutta kukaan ei voi niille mitään, vaikka julkaistaisiin kymmenen puhdistusta. - En kai vain ole pessimisti!
Kaikille mukavaa viikonloppua. Minä polkaisen kohta tien päälle kohti Keski-Suomen eteläisintä kuntaa. Ja huomenna lämpiää savusauna!
Kilahtelevana sitäkään vähää....Sofi Oksanen ei ainakaan vielä ole ilmestyntyt minulle; yhdessäkään kirjatuotanto erässään. Koskapa tosiaan kylmyyttä, sileäpintaista kosteaa ja viileää kivikovuutta, en mene kirjakaupoista minkään muunkaan kirjailijan tuotoksista, erityisemmin etsimään. Saatikka ostamaan. Tietenkin Puhdistuksen ostin. Mutta vain noin puolet siitä saanut luettua, tähän mennessä.
Täten siis ilmoitan. Parin tunnin kirjakaupassa kiertelyn; lukemisen; kirjojen kahlaamisen, kahvien jälkeen. -Lopulta ilahdutti mieltäni erittäin hyvä Jaakko-niminen miesmyyjä: Kun tiesi hän tismalleen, mitä hain. Joo. Näitähän minä just hain! Jonas Jonasson " Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi " ja Miika Nousiaisen " Vadelmavene pakolainen. "
Siinä minulle ja ehkäpä meidän koko perheelle vähän parempaa nostetta ja tarvitsemaamme henkistä " Oksitusta " syksyyn. - Luulisin näin? Ja ensiviikon lauantaina on sentäs jo keväästä asti varatut liput Teatteriin, Viulunsoittaja katolla-musikaaliin. Kyllä kelpaa.
Jahas, huomenia kaikille. Aurora asettanut täkyä, kun on poiminut kirjoitukseensa kaksi aikaisemmin käsiteltyä raapustajaa, hymiö. Omalta puoleltani voin sanoa, että luin muutamat blogimerkinnät tuolta Rajalalta, siihen se jäi. Mutta se ei estä tutustumasta Huovisesta kirjoitettuun, kunhan nyt joutaa.
Tämä toinen veijari on minulle aika tuttu. Olen lukenut liki kaikki hänen tekstinsä ja tulen lukemaan uudestaan ja niitä puuttuvia etsin. Aina on mahdollisuus tarkistaa omia kantojaan, mutta maailman pelastajaksi hänestä ei ole. Vitonen vetoa. Eikä saa minkään sortin nopelia, jos se nyt sitten mikään mittari olisikaan.
Olisikohan ollut ykkösen aamuteeveessä tämä Antti Nylen, tuhon ja toivon profeetta. Häntä tituleerataan älyköksi. Hän ihmetteli sitä, miksi Linkola on joutunut nykyään paitsioon. No Helsingin juhlaviikoilla saavat jotkut ihastella Nylen&Linkola esitystä, siis teatteriesitystä. Kahden älykön ajatuksia esityksenä, ehkä pientä maailmanparannusterapiaa tulossa, en tiedä. Lainaan Nylenin yhtä lausumaa. " Lopullisesta tuhosta uupuu enää uskon, rakkauden ja toivon täydellinen puute ". Ensimmäiseksi minulle tulee mieleen, että kenellä nämä puutteet tulevat esiintymään, jotta pystyy seuraamaan tuhon alkua silmästä silmään. Hän on myös ehdoton lihansyönnin vastustaja. Kala ei kait hänelle ole lihaa ollenkaan.
PS. aihe on niin kiinnostava ( mm. maailmanpelastus, älyköt ja kirjallisuus ) että ensin kaupoille. Jep, ja minulle (ja kumppanille tietty) viikonloppu muutenkin mukava, sillä Ruotsi-Suomi yleisurheilun maaottelu tulee ja poika Saksasta meittin tykö
Monet kirjailijat haluaisivat, että heitä sanotaan älyköiksi. Minusta 'älykköys' ei ole mikään erityinen suositus. Se on vain nokkeluuden jalostettu muoto. Jos kirjasta huomaa selvästi, että tässä on yritetty olla niin maan perusteellisen älykkäitä, se vie ainakin minusta pohjaa romaanin pääasialliselta tehtävältä. Joka on se, että kirja viihdyttää, itkettää, naurattaa ja sen rivejä ahmii yltyvällä mielenkiinnolla. Kirjan päättyessä täytyy jäädä sellainen olo, että tätä tekstiä olisi mielellään lukenut enemmänkin.
A. N. on minusta hyvin jännä tyyppi, oli älykkö tai ei. Samalla hän vaikuttaa melko suojattua elämää viettäneeltä nuorukaiselta, mikä vaikutelma syntyy noista kevyen oloisista tuhopuheista. Ei maailman tuhossa ole enää saivartelemista, sitä nimittäin tapahtuu täyttä häkää koko ajan. Sen havaitsemiseksi nokkeluutta tarvitaan juuri sen verran, mitä television kaukosäätimen käsittely tai sanomalehden luku vaatii.
Minuun ei kolahda taas yhtään enää kuunnella Viulunsoittajasta katolla sitä Rikas mies jos oisin tai Nousee päivä, laskee päivä, eivät ole musiikkimakuuni.
Musikaalista Evita tuli tunnetuksi joskus muinoin se hitti Don´t cry for me Argentina. Siitä pidin kovastikin, minulla on se vaikka minkälaisena soittoversiona ollut, enää en jaksa kuunnella sitä, olen siitä kurkkuani myöten täynnä, ns kyllästynyt, kuin kyllästetty puu:-)
On olemassa myös musiikkia, mihin en ikinä kyllästy.
Meillä on sitten Inkerin kanssa sama kirjamaku. Vadelmavenepakolainen oli varsinainen makupala.
Näin Viulunsoittajan aikoinaan Kaupunginteatterissa. Nousee päivä, laskee päivä on ollut minulle hyvin läheinen laulu. Esitin sitä mieheni kanssa duettona monen monituisissa illanistujaisissa.
Calvadoksen mainitsema Et itkeä saa, Argentiina musikaalista Evita on minusta aina ollut jotenkin mahtipontinen ja teennäinen kappale.
Kirjakauppaan minulla on harvoin asiaa, ja nyt kantsii kiertää ne vielä kauempaa, koska minullekin tultaisiin varmasti suosittelemaan satavuotiasta karkulaista. Mielettömän hauska nimi kirjalla, muuten!
Jos pikku-poikasi 10 v. olisi ollut Latoteatterin ensimmäinen Viulunsoittaja-katolla; niin johan....
Menisit sinäkin täällä Hesassa varmaan Calvados, katsomaan sen aikaisen vainon ja vihan historiallista laulunäytelmää - uudelleenkin; nyt oikein kunnon ammattinäyttelijöiden esittämänä...Leikki sikseen. Meillä on mahdollisuus tähän iloon.
3-kesää Latoteatterissa ns. täysille katsomoille, laualaen ja tanssien " soittaen " perinteet, perinteet....
Teatteriohjaaja - edesmennyt - suuresti arvostettu lahtelainen Veikko Manninen, teki meissä kovaa työtä sydämellä ja omalla Stanislawskimaisella rehellisyydellä. Näkemyksenään teatterityössä nimenomaan aito eläytyminen: kaukana teennäinen h......nen. HUh mitä kieltä se Manninen lasten kuullen siellä käyttikään. Kyllä koko Kulissi-teatteri muistaa!
Olisi kiva tavata livenä vielä ihanan erilaisista ihmisistä koostunut porukka.
Kyllästymistä ei tunnettu vielä niissä " elämissä " - eikä sävelissäkään. Mutta aikansa kullakin, myös Suomen historiallisilla lauluilla.
"Nostetta", sitä aina tarvitaan - syksyyn varsinkin! Ihmiset, kasvit on nostettava pois tulevan pakkasen "kynsistä", ja linnut tarvitsevat ilmannostetta siipiensä alle, kun myös pakenevat pakkasta.
Minua "ilahdutti" eilen kellarissa eräs mies, joka ilmestyi jostakin selkäni takaa eteeni, ja kysyi iloisesti hymyillen, että "minuako odotit"?
Enhän voinut siihen vastata muuta, kuin "juuri sinua odotin" ja se "nostatti" minut ylös ja tanssilattialle hänen kanssaan.
Oksasen Puhdistuksen ostin aikoinaan nuoremmalle tyttärelle joululahjaksi kun hän toivoi sitä. Olen sen sitten minäkin lukenut, mutta sanon suoraan - en pitänyt. en usko, että tulen lukemaan tätä hänen uusintaan.
Hösärin pitkässä arvostelussa tätä Oksasen viimeistä ei juuri kehuttu vaikkei pistetty ihan lyttyynkään. Vaikuttaa siltä, että se on niin tiiviisti Viron omaa historiaa, että se ei tule saamaan kovin suurta menestystä muualla. Sanottiin, että on vaikea teos.
No, katsotaan saanko jostain selailtavaksi. En osta.
Kävin tänään kuulotestauksessa. Eräs kuulolaitteita myyvä liike tarjosi mainoksessaan viimeviikolla ilmaista testausta ja varasin ajan. Siellä meni kaksi tuntia. Miellyttävä nuori mies oli hyvin työhönsä perehtynyt ja istuin kuin laboratoriossa. Mutta puhelimme muustakin, koska hän on ulkom. taustaunen, vanhemmat turkkilaisia.
Tarjouksessa on viikon koetestaus, ja jos haluan kuulolaitteen, niin on mentävä sitä ennen nenä-, kurkku- ja korvalääkärille tutkittavaksi, joka sitten antaa reseptin, jotta saan sairaskassalta osakorvauksen kuulolaitteen hankintaan.
Saa nähdä tuleeko lekuri samaan tulokseen, kuin se liikkeen nuori mies, eli että kuulen selvästi vain 48 prosenttia normaalipuheäänellä puhutusta.
Jälkipolvi on jo kauan hoputtanut minua hankkimaan kuulolaitteen.
Mutta mitä siellä testissä jo totesin; kuulen sen kuulolaitteen kanssa ehkä paremmin, mutta häiritsevänä tekijänä siinä taustalla kaiku, mikä ei ole miellyttävä. Ikäänkuin joku puhuisi minun suullani mikrofooniin. Tosin hän sääti sen melkein kuulemattomiin, mutta silti. No katsotaan ja kuunnellaan. Kotona en sitä kuitenkaan tartte, kun olen yksin.
Sehän noissa kuulolaitteissa on juuri se hankaluus, että sivuäänet ja -hälinät vahvistuvat myös korvaan sen kuulolaitteen kautta. Mieheni täti istui kerran vastapäätämme salissa, jossa oli paljon ihmisiä ja kova puheensorina, niin hän ei millään meinannut kuulla puhettamme sen yleisen melun takia, joka vahvistui myös.
Eikö niitä valmisteta jo sellaisia, jotka eivät ota sivuääniä? Sehän on kuin nauhoittaisi matkaradiolla ilman kautta vaikkapa pianomusiikkia. Kerran näin teimme, laitoimme matkaradion nauhoituksen päälle ja mieheni sisar soitti pianoa olohuoneessa. Kun kuuntelimme sen soiton, niin anopin rapisuttaman muovisen leipäpussin kahina keittiöstä kuului paremmin kuin sen pianon sointi. Ja se nauhoittava vehje oli pianon lähellä, ei keittiössä.
Huomenta ja lauantaita.
Calvados, hyvä että kerroit et ihan omasta, mutta kuitenkin sukulaistesi kokemuksesta tuon kuulolaitteen suhteen. Tällaista minäkin olen kuullut, ilman kuulolaitetta, että nämä sivuäänet voimistuvat siinä samalla. Tosin tämä, mitä se testailija minulle sovitti, on ihan viimeistä mallia, haluaa myydä tietenkin parasta ja kalleinta, mutta sekin toistaa omaa puhettanikin, ikäänkuin selkäni takana olisi toinen "minä". Sääteli sitten sitä "kaikua" ihan minimiin, mutta samalla se varsinainen kuuleminenkin heikkeni. Sanoin hänelle (siis tälle testaajalle) että en osta tällaista kallista, maksaisi yli kaksi tonnia kumpaankin korvaan, josta sairaskassa korvaa 800 euroa. Silti jäisi maksettavaksi yli tonni.
Antoi kuitenkin viikoksi koekäyttöön, vaikken sitä ostakkaan. Miten sitten on halvempien kanssa? Eräs tuttavani, joka hankki itselleen kuulolaitteet, valitti myös sitä, että hälisevässä seurassa hän ei voi pitää niitä, koska hänestä tuntuu, että pää räjähtää. Eilen kokeilin telkan katselua, mutta ei se paljon auttanut.
Luulempa, että turvaudun vanhaan "Kuuron Loviisan" temppuun ja panen käden korvan taakse hörökorvaksi. Se on parempi kuin pussillinen uusia eikä maksa mitään.
On se kumma, kyllä tuon hintaluokan laitteissa pitäisi olla jo aidon kuulon tunne, ei kaiun kera. Näköjään kuulon parantaminen on vaikeampaa kuin näön. Jos ei ole verkkokalvo irronnut niin näön saa hyvin paranneltua erilaisilla laseilla, laserleikkauksilla ja uusilla mykiöillä. Harmaakaihinkin saa useimmilta pois ja näkö kirkastuu kummasti. Appi tosin ei uskalla leikkauttaa kaihiaan, koska toisesn silmän verkkokalvo irtosi ja näkö siitä katosi kokonaan.
Merellä on kova tuuli ja siellä on meneillään jollakilpailut. Parisenkymmentä purjetta kiertelee tuolla erilaisten poijujen ympäri ja tuomaroivat veneet seilaavat ympäriinsä vahtimassa.
Nyt on 1. syyskuuta, saa nähdä, tuleeko sitä intiaanikesää. Vielä ei siltä vaikuta. Espanja ja Kreikka kärvistelevät kuumuudessa ja metsäpaloissaan. Tulisi edes osa lämmöstä tänne, paloja en kaipaa.
Kurja sää valtasi stadin, ei vain tuule, vaan sataa myös vettä. Jollakilpailut jatkuvat edelleen. Mieheni lähti 11 aikaan kaverimme mökille puutalkoisiin tuonne noin 80 km:n päähän. Sataa varmaan sielläkin. Pitäisi tehdä klapeja kaadetuista ja jo pätkityistä rungoista sellaisella halkaisukoneella, ei tartte siis kirveen kanssa heilua. Saunovat sitten, grillaavat ja viettävät miesten iltaa. Olen siis yksin kotona huomiseen, mikä on hyvin harvinaista.
Taidan katsoa sitä Ruotsi-Suomi-maaottelua, Uutisvuotoa ja Teemalta Kuu-aiheisia lyhytelokuvia. Ja tietenkin pelata netissä Mahhjongia ja Pyramidi Solitairea ja ehkä Älypäätä. Ja syödä joko munakokkelia ruisleivän ja metvurstin että juuston kera tai neljänviljanpuuroa voisilmällä. Ihanaa, ei tarvitse keksiä mitään varsinaista ruokaa. Eilen söimme keitettyjä, uusia perunoita ja paistettua seitiä sipulin, ruohosipulin, mustapippurin ja rakuunan maustamina. Nam oli hyvää.
Ilma sen kun pahenee. Makkarin ikkuna pamahti jo kiinni kun partsin ovi on auki, vaikka partsin lasit ovat kaikki kiinni. Jollakilpailu on jo loppunut, mutta nyt tuolla horisontissa liitää pari laskuvarjosurffaajaa. En tiedä, mikä tuon lajin nimi on, mutta siellä on kuin kaksi ns patjapurjelaskuvarjoa, jotka liitävät meren yllä kuin leijat. Yhtenä talvena näin tuollaisia jäällä kun oli tarpeeksi paksusti jäätä. Oliko näillä äskeisillä sitten purjelauta jaloissaan, vai mikä, en tiedä. Märkäpuku on oltava vähintään päällä, ettei heti palellu, jos mereen sukeltaa tällä ilmalla. Pari iltaa sitten, kun oli täydenkuun aatto oli paljon ihmisiä kuutamouinnilla Töölönlahdenrannalla ja sanoivat, että meri oli 18 asteista, ilma viileämpi.
Inkerillä on siis oma poika ollut esiintymässä Lato-teatterissa 10-vuotiaana Viulunsoittaja katolla musikaalissa. Omaa poikaani pyydettiin siinä iässä erään tanssikoulun lapsitanssijoihin ja muotinäytöksiin esittelemään lasten vaatteita, mutta poikani sanoi, minäkö lähtisin sinne koikkelehtimaan, en ikinä.
Itse olin lapsena innokas esiintyjä koulun juhlissa ja näytelmissä, en enää aikuisena.
Minä esiinnyin paljon koulunäytelmissä, kirjoitinkin niitä ja tein lavastuksia. Tyttäreni taas vihaa kaikenlaista esiintymistä, mikä sinänsä on harmi, koska hän on musikaalinen. No, siellä korvessa hän saa ulvoa susien kanssa (vitsi, vitsi ja vielä kolmaskin vitsi).
Hänen esiintymiskammonsa alkoi jo kolmevuotiaana kerhon tonttuleikissä. Kesken piirissä pyörimisen hän purskahti itkuun ja ryntäsi katsomon puolelle ja suoraan syliini. Joskus kahdeksanvuotiaana hän oli rohkaistunut sen verran, että meni mukaan kirkon lapsikuoroon. Siltä ajalta minulla on tallessa useita kasetteja hänen esittämiään 80-luvun alun suosittuja lastenlauluja. Arvokkaita muistoja, onneksi vanha kasettinauhurini pelaa moitteettomasti.
Calvadosille se on ihmeellinen asia - kun toinen 10 vuotias poika nousee 3:n vuoden ajan - uskollisesti ja mielellään - " fanttasiassa " ja ihan konkreettisesti kuitenkin V-soittajissa katolle.
Mutta C:n oma poika vastaavassa tilanteessa, oli paljon järkevämpi-kö? Kieltäyti " koikkelehtimasta " minään vaate-esittelijänä.
Kovin erilaisia ovat lapsemme olleet jo pienestä pitäin. Kuin olemme itsekin. Niin pitää olla; ettei vallan kyllästyttäisi ...Sitä asiaa Calavdosin lienee vieläkin vaikeampi uskoa, että minä olin myös siinä tosi-leikissä samaiset vuodet iso-äitinä - vuorotellen roolissa tarvittaessa, kuin tekivät viulunsoittaja-pojatkin myöhemmin keskenään.
Inkeri, ei se minulle mikään ihmeellinen asia ollut eikä ole edelleenkään, en minä niin ole sanonutkaan, että toisen lapsi näyttelee mielellään ja toisen ei, eli omani. Ei pidä muunnella sanomisiani. Enkä pidä siinä mielessä poikaani parempana, kun ei suostu koikkelehtimaan, se sanonta oli pojaltani, ei minulta. Itse olisin mielelläni nähnyt hänet tanssivana lapsivaate-esittelijänä. Mutta siihen en häntä missään nimessä pakottanut, kun ei itse halunnut.
Itse kirjoitin lapsena sketsejä, pikku näytelmiä ja satuja, joita itse esitin koulussa niiden oppilaiden kanssa, jotka uskaltautuivat, kuten Aurora itsekin kertoi tehneensä. Esiinnyin jo eka luokkalaisesta lähtien koulun joulunäytelmässä revontulena, eli meillä oli pitkät eriväriset puvut päällä ja hopeanauhat päässä, minulla on siitä valokuvakin olemassa.
Minusta myöskään se ei olisi kovin ihmeellinen asia, jos jatkaisit Calvados itse vaikka enemmän niiden sketsien ja satujen suuntaan, jo näissäkin kirjoitelmissasi. Se olisi kaikista varmasti mukavaa vaihtelua.
kirjoittelemiin...
Ja mitä sinä Inkeri tällä tarkoitat? Että kaikista olisi mukavaa jos jatkaisin sketsien ja satujen kirjoittelua täälläkin? Muut kirjoittajat eivät ole tällaista minulle ehdotelleet, puhu vain omasta puolestasi. Vaihtelua se varmaan olisi, mutta kun mielikuvitukseni ei enää laukkaa kuten joskus muinoin, niin pakko sinun on tyytyä näihin tositarinoihini, jo tapahtuneisiin, joko itselleni tai läheisilleni. Pahoittelen! Ei sinun ole pakko lukea.
Leppoisaa illanviettoa, Calvados; on varmaan vähän honteloa olla yksin kotona koko illan ja yön, jos se on harvinaista. Itse olen siihen jo niin tottunut ja sopeutunut ja tykästynyt, että en enää huolisikaan ketään tähän vakituista olotilaani "häiritsemään", muuta kuin joskus kyläilemään ja sitten taas "tschüß und ruf doch mal wieder an".
Pelaaminen on minulle ihan vierasta ajankulua, en uskalla sille linjalle edes lähteä, siihenkin voi juuttua ja mitäs sitten.
Huomenna täällä on koko kaupunginosan laajuinen kirppari, kaikki halukkaat voivat tulla kimpsuineen kampsuineen ja saavat ilmaisen pöytäpaikan, järjestäjä on täkäläinen sossupuolue aina syyskuun ekaviikonloppuna. Minä en kyllä mene myymään, mutta olen etsinyt kamoistani tyttärelleni myytäväksi. He ovat siellä aina myymässä, vaikka ei se niin paljon tuotakkaan, mutta tää kirppari on suurelta osin myös eräänlainen "tapahtuma", tuttavien tapaamistilaisuus.
Menen toisen tyttäreni kanssa Mitteralterliche Specktaculum festareille, missä kaikenlaista keskiaikaista tapahtumaa, ritari-hevos-seiväs-otteluista alkaen. Myös paljon myyntikojuja ym. trubaduureja.
Cavados voi sen tietysti supistaa koskemaan itseäni, että olisi kiva lukea sketsejäsikin..
Ja miksikäs ei vähän fanttasioitakin?. Mielestäni täällä kaikki, Calvados itsesi mukaan lukien, osoittavat hyvin pitävän huumoripitoisista kirjoituksista ja luonnollisesti niiden kirjoittajista. - Että sitähän minä vaan tarkoitin.
Kyllähän minä huumoria ymmärrän, mielelläni olisin todella hauskakin, mutta aina en osaa, eikä leikkaa aivojen lohkoissa parissa sekunnissa joku juttu.
Joillakin tiettyä huumoria viljelevillä ihmisillä on tapana jopa ilkeillä, muka huumorin varjolla.
Mielelläni lukisin itsekin huumoripitoisia juttuja kun joku niitä keksisi. Nykyään niitä ei tule edes tv:stä ikinä, kaikki on vaan ankaraa eloa jostain kurjista ajoista pula-aikoina, sodista, juutalaisvainoista jne, onkohan nyt asiat liian hyvin.
Huumorin ymmärtämisestä: Putin ei ymmärrä yhtään amerikkalaista huumoria.
On kieltänyt Simpsonit esiintymästä venäläisissä televisioissa.
Ei silti, en minäkään katsele näitä keltanaamoja. Mutta Putin kuulemma pelkää niitten vaikutusta venäläiseen yhteiskuntaan.
Calvados, eikä aivan vähää kirjallisuuden suusrmarkkinoilla taas suitsuteta mustaa magiaa - olkoonkin historiaa. Mutta rajansa kuitenkin. Vaikutus ei voi olla millään muotoa kulttuurisesti ja henkisesti jalostavaa ei siihenpäinkään. Tietyt voimavarat ja henkiset resurssit ovat nykypäivän - tressatulla sukupolvella; ottaa vielä vastaan jatkuvaa kirjallista ja aineellista kuormaa harteilleen kannettavaksi...
Mutta kun se on niin - mielenkiintoista?
.
Kuuden tunnin virkistävän yöunen jälkeen poikkesin tarkistamaan, mitä illalla olette jutelleet. Pieni oikaisu Putinin huumorintajusta ihan mutu-pohjalta. Kyllä niin fiksu henkilö huumoria ymmärtää enemmän kuin luulettekaan, miksi hän muuten osaisi kieltää ne keltanaamat. Hänen missioonsa ei vain kuulu, että ihmisillä on liian hauskaa.
Joku sanoi, ettei mistään tule mitään oikeasti hauskaa, vain ilkeilyä. Mutta ettekö huomaa, että maailma on täynnä aineksia humoristisille havainnoille. Juuri huumorin ja leikillisyyden tajuaminen kaiken kurjuuden keskeltä pitää ihmisen elossa, ei pelkästään se että on siistit vaatteet.
Murhatun pikkulapsen tapauksessa otettiin esille lastenpsykiatri Jari Sinkkosen suulla se valitettava tosiasia, että monen lapsen kasvuympäristöstä puuttuu leikki ja mielikuvitus. Sen näkee katsomalla totisia nuoria vanhempia jotka eivät puhu lapsilleen kuin tiuskimalla ja mahdollisesti humalassa lepertämällä. Lapsuus on liian arvokas asia tuhlattavaksi ilman hymyä, naurua - leikkiä ja huumoria.
Televisiosta tulee muutakin kuin C:n mainitsemia juutalaisvainoja, vaikka sattumalta juuri se "Poika raidallisessa pyjamassa", kahden lapsen tarina keskitysleirin piikkilankojen kahta puolta, on ollut viime aikojen parhaita ohjelmia. Tarkkasilmäinen eläytymiskykyinen huomasi, että se oli kuvaus maailman hienoimmasta asiasta, lasten ystävyydestä.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä eri ihmiset pitävät hyvänä ja hauskana. Täällä puhutaan liikaa suu supussa siitä, "mistä minä en ainakaan tykkää".
Saksan karnevaaleissa on varmasti reipas ja hauska tunnelma, Riitulle kiitos linkistä.
Yleensä kun huumorista puhutaan, niin siitä on huumori kaukana, sen verran erilainen se on eri ihmisillä.
Itse en käy edes arvailemaan mitä ylipäätään on huumori. Itselläni - mikäli sellaista joskus ilmenee, se on ns. mustaa huumoria.
Kirjallinen huumori se vasta on vaikea laji. Selvät vitsit useimmat ymmärtää, mutta paras huumori on omasta mielestäni tosiaan sellaista joka edellyttää hieman miettimistä ja sitten oivallusta siitä mitähän se kirjoittaja oikeastaan tarkoittikaan.
Itse en oikeastaan tajua tätä ns. "hymiö" huumoria ollenkaan ts. sitä, että hymiöllä "merkitään" missä on kirjoituksen hauska kohta...Eikös se ole jo melkoista lukijan aliarvoimista ?
Tuohon joidenkin (yleensä nuorien) vanhempien puhumattomuuteen ja muutenkin outoon suhtautumiseen lapseensa olen kiinnittänyt itsekin huomiota. Mielestäni se on suorastaan järkyttävää miten epäluonteva suhde joillakin tuntuu olevan lapseensa. Senhän huomaa lapsen käytöksestä nopeasti jos luottamus ja todellinen välittäminen tuntuu puuttuvan. Todella sääliksi käy tällaisia lapsia. Onneksi nämä ovat kuitenkin poikkeustapauksia.
Minulle on huumoria tv-ohjelmissa ja kirjoissa se mikä avautuu huumoriksi ilman miettimisiä. Jos joudun funtsimaan, oliko tuo nyt huumoria vai ei, se kohta ei ollut huumoria. Huumori on spontaani juttu, joka iskee suoraan suoneen.
Hymiö-sanan käyttäminen täällä vastaa niitä keltaisia pallukoita, joilla koetetaan varmistaa, että yleisö ymmärtää tekstin sisältämän sarkasmin tai itseironian. Koskaan ei nettiyleisöä voi aliarvioida liikaa.
Vitsit ovat harvoin huumoria. Olen kahlannut velvollisuudentuntoisesti tilaamieni parin lehden huumoripalstoja ja ehkä kymmenestä vitsistä yksi naurattaa oikeasti ja pari vetää suuta hymyyn. Loput ovat sataan kertaan kierrätettyjä jätöksiä jostain "vitsien kirpputoreilta".
Hymiö
Joo, tuota tulee varmaan käytettyä turhankin usein, mutta ei koskaan sillä tapaa, että aliarvioisi toisten ymmärrystä. Eikä sitä käytettäessä osoiteta paikkaa, missä on se kirjoituksen hauska kohta, vaan joskus ihan vaan "lieventävänä" merkkinä tai viittauksena johonkin vanhaan jne.
Mutta siitä, mikä minua naurattaa telkun tietyissä ohjelmissa. Viimeisimmät muistissani olevat hjumorpläjäykset ovat Pulkkisissa ja Ketonen / Myllyrinteessä. Olisin heittänyt tähän Ketosessa olleen 'Luomuteurastajan' linkin, mutta ovat poistaneet sen tubesta. Se oli jautaa, kun teurastaja ottaa käsiteltäväkseen luomumaisesti vaikkapa naudan.
No joo, piti nyt heittää jotain. Tutkiskelen eli lueskelen paraikaa erään älykön lauseita.
PS. eilen ostin kirjaston poistomyynnistä kolme siistiä, lukemattoman näköistä Waltaria euron kappale
Minusta luettu kirja ja nähty (esim.tv-viihde) on ihan eri juttu; nähty huumoriviihde pitääkin olla heti sillä hetkellä tajuttavissa.
Tässä mielessä pidän jopa J. Ruonansuun sketsiviihteestä.
Kirjasta luettuna sen tyyppinen huumori ei kyllä paljon naurattaisi...
Tekstiä lukiessa on aikaa, tai ainakin pitäisi olla aikaa miettiä hetki pitempään.
Ehkä noita hymiöitä voi käyttää monissakin merkityksissä, mutta olisihan se aika koomista jos vaikka kirjat kirjoitettaisiin rautalangasta vääntämällä niin, että muutaman lauseen välein olisi merkki selventämässä oliko tämän nyt tarkoitus olla hauska lause ja tämän toisen taas vakava.
No, ehkä tulevaisuudessa näemme sellaisiakin kirjoja.
E.A. Poikani pitää tavattomasti Pulkkisen huumorista. Varmaan myös Ketonen/Myllyrinteestä. Viimeksikin kun tapasimme, hän kertoi Pulkkisen sanonnoista isälleen ja naureskelivat sitä juttua, oli ottanut sen talteen digiboksiinsa. Hän pitää myös Pahkasiasta ja Fingerporista. Ja muistaa nämä jutut hurjan hyvin kertoa edelleenkin muille. Itse en muistaisi juuri mitään nähdystä ½-tunnin ohjelmasta. Ja varsinkaan osata kertoa se hauskasti edelleen. Kertomani vitsitkin yleensä latistuvat kun en muistakaan miten se jatkui, sillviisii sujuvasti tai sitten nauran itse niin, että esitys tyrehtyy siihen, mikä on todella huono tapa kertoa vitsi. Pitäisi olla kivikasvoinen loppuhuipennukseen saakka, sitten se pläjähtää nauruksi muille jos jne.
Luomuteurastaja-sketsiä en ole nähnyt, mutta luomusti tapahtuvia elävän olennon lopetuksia kylläkin. Nuijanukutuksen vastakohtia. Nekin olisivat olleet jautaa vähän objektiivisemmin nähtynä kuin mihin silloin kykenin.
Meidänpä kirjaston poistomyynnistä saa kolme kirjaa 40 sentillä ja aivan priimatavaraa.
Palatakseni mustaan huumoriin, kyllä oli makoisa se toissaillan gangsteritarina, Sidney Lumetin ohjaama, pääosassa lempinäyttelijäni Philip Seymour Hoffman. Leffan nimi oli englanninkielinen Shakespeare-sitaatti, suomennettuna jotain sellaista että 'kunhan paholainen saa tietää että olet kuollut'.
Vuonna 2011 edesmenneen Sidney Lumetin ("Hikinen iltapäivä" jne) viimeisessä elokuvassa kommellus syntyi siitä, että kiinteistöalalla toimiva varakas newyorkilaisherra (Hoffman) halusi tulla vielä rikkaammaksi vakuuttaakseen hemmotellun vaimonsa seksuaalisista kyvyistään ja jotta he voisivat muuttaa Rioon. Saavuttaakseen tämän taivaanomaisen olotilan mies ehdotti nuoremmalle vätysveljelleen, että he ryöstäisivät vanhempiensa kultaliikkeen. No, siinä toheloitiin sen verran että palkattu ammattiryöstäjä tuli ampuneeksi veljesten äidin. Isäkös siitä suuttui ja lähti kauniista lähiötalostaan kostoretkelle poikiaan vastaan, ruutupaidassa ja farkuissa lännen tyyliin.
Taivas jäi perheeltä saavuttamatta, mutta paholainen varmasti hykerteli käsiään viimeistäkin tulokasta odottaessaan siellä kuumassa paikassa.
Korjaus; ei MitterRalterliche vaan Mittelalterliche:
http://www.spectaculum.de/termine/hamburg/
Onpa todella monipuolinen ohjelma tuolla keskiaikaisella festarilla. Meillä ainakin Suomen Turussa järjestetään tuontapaisia silloin tällöin, en ole kyllä käynyt, mutta nähnyt tv:stä. Erilaisia kirppareita ja myyjäisiä meillä on sen sijaan usein, jopa päivittäin.
Tänään huomasin taas HS:sta, että jokavuotiset Naisten joulumessut järjestetään Wanhassa Satamassa ja pöytien vuokraus on alkanut. Messuilla naiset myyvät itse valmistamiaan leivonnaisia ja käsitöitä. Silmääni pisti yksi kohta: Vanhusten pöydän (yli 65-vuotiaiden) ilmoittautuminen alkaa kirjallisesti 1.10.
Muiden ilmoittautuminen puhelimeen se ja se tai netissä osoitteessa se ja se. Siis yli 65 v eivät voi ilmoittautua puhelimitse eikä netillä. On se ihme.
Yksi tuttuni on aina siellä myymässä leivonnaisiaan. En tiedä, onko hän vielä alle 65-v.
Tuonne ylös tulee ahdasta, siksi jatkan täällä tuosta Putinin huumorintajusta;
toinen amerikkalainen sarja on Tom ja Jerry, minkä on kieltänyt maanmiehiltään ja -naisiltaan sekä lapsiltaan.
Menen huomenna vasta sinne festareille, koska huomenna yli 66 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Tänään olisi maksanut 20 euroa.Painoitko YouTube nappia tuolta festarisivulta, sieltä näkee videolta, mitä kaikkea siellä tapahtuu. Olen käynyt siellä pari vuotta aikaisemminkin, kun olen tällainen Keskiaikafani, myös romaaneissa.
Valoa, energistä lämpöä lisää näin piankin talvea vasten, vaikka kaasuputkea pitkin Venäjältä - Saksaan; Putiinilta Riitussillekin asti.
Niinpä niin, mutta kyllä se maksaakin, se kaasu. 'Ei Isä Aurinkoinen (entistä elämäläistä lainatakseni) sitä ilmaiseksi lähetä. Pitää kätösensä tiukasti hanoissa kiinni, jotta voi tarpeen tulle vähän "kiristellä". Valoa tulee kyllä muualta.
No, nyt kun sanoit, huomasin tuon YouTube-napin ja pääsin katsomaan, miten monipuolinen ohjelma siellä on. Ja kaikenlaisia herkkuja myynnissä.
Ihmettelen, että Tom ja Jerry on kielletty jossakin, vaikka puhuttiinhan siitä joskus Suomessakin, että on väkivaltainen lapsille. Kyllä lapset tietävät ettei se ole totta mitä siinä tapahtuu. Että yhtäkkiä joku lyttyynlyöty kävelee taas ehjänä seuraavassa otoksessa.
Onkohan Putin kieltänyt venäläisiltä myös South Parkin? Siinä piirretyt lapset puhuvat härskejä, on myös amerikkalainen sarja kuten Simpsonit, nämä keltanaamat.
Olen itsekin lukenut keskiajasta kertovia kirjoja, Kaari Utriolta mm, joita sinäkin olet lukenut. Olen pitänyt niistä.
Hyvää yötä sitten vaan sinne sateeseen. Toivottavasti huomenna on parempi sää.
Täällä on tänään ollut pilvistä, mutta ei satanut.
Nykyään on jo puoli yhdeksän pimeää ja menen aika aikaisin sänkyyn vielä lukemaan, jos jaksan. Nousen sitten aikaisin ylös.
Hyvää keskipäivää kaikille! Sää on hieman parantunut, ei ainakaan sada tällä hetkellä. Jollakilpailu merellä näkyy jatkuvan tänään, vaikka ei tuule läheskään niin kovaa kuin eilen. Näkyvät kuitenkin eteen päin pääsevän, ei sellaisella vauhdilla kuin eilen.
Kuulin eilen järkyttävän uutisen, yksi serkuistani on saanut aivoinfarktin ja hän on koomassa sairaalassa. Tukos on niin syvällä aivoissa, ettei häntä voida leikata. Koskaan emme tiedä, milloin lähtö tulee, tavalla tai toisella.
Jatkan tänne alas tuosta huumorista, joskus joku huumori, varsinkin musta sellainen, jota Kustaa sanoi harrastavansa ei välttämättä aukea minulle parissa sekunnissa, vaan nauran jälkijunassa. Sellaista harrastaa monikin lähipiirissäni, nopeaa sanailua, joka aukeaa heti heille, mutta minulle vasta sitten kun se on jo myöhäistä. Siihen huumoriin liittyy paljon sellaista, mistä kuulijan pitää ennalta tietää tapahtuneen ja siihen sopiva lohkaisu jostain sillä hetkellä tapahtuneesta, en osaa selittää paremmin.
Auroran mainitsema, että se on huumoria, joka iskee heti suoneen miettimättä, on sitä oikeaa ja siis mutkatonta. Ei tarvitse miettiä, mitä tarkoitti. Itselleni joskus pelkästään väärin lukeminen, yhdenkin kirjaimen erolla, saattaa naurattaa minua kovasti luullen sitä vitsiksi, mutta kun luen sen uudelleen ja huomaan mitä siinä oikeasti luki, ei se naurattanut enää yhtään. On lukihäiriöstäkin joskus hyötyä.
Tuntuu, että kaikki vitsit, mitä lehdissäkin lukee, on keksitty satoja kertoja uudelleen hieman muunnellussa muodossa. Nuoret niille saattavat nauraakin kun kuulevat ekaa kertaa.
Kun niskat on "jumissa", niin kuin minulla nyt taas, niin tuntuu siltä, että vitsit on vähissä, mutta ei se itkukaan auta. Sali pitäisi pian aloittaa, se ehkä toisi helpotusta.
No, luin tuossa yhdestä Seura-lehdestä vitsejä jokuaika sitten ja siinä kerrottiin rikkaasta "jupista", joka oli ostanut ärhäkkään urheiluauton. Pitihän sitä kokeilla sitten moottoritiellä ja heti vauhti oli 180 km. Samassa rupesi vilkkumaan sininen valo taustapeilissä, mutta juppi sen kun painoi kaasua niin että auto kiiti yli 200 km tunnissa.
Sitten juppi tuli kuitenkin järkiinsä ja pysähtyi pientareelle. Poliisiautosta tuli ikävystyneen näköinen poliisi ja sanoi tuolle hurjastelijalle, että ei huvittaisi nyt yhtään meikäläistä paperityöt, joten jos kykenet kertomaan ylinopeudellesi sellaisen syyn, jota en ole koskaan ennen kuullut, pääset sakoitta.
Hurjastelija mietti hetken ja sanoi: Vaimoni jätti minut viime viikolla ja lähti yhden poliisin matkaan. Kun näin teidät takanani, pelästyin, että olette tuomassa häntä takaisin.
Kiitos ja hyvää illan jatkoa.
Hehheh, tuollaista en ole vielä kuullutkaan. Vai on sinulla niskat jumissa. Minullakin aina välillä on, viimeksi viime viikolla. Hyvä että päätä pystyi kääntämään. Oliko kenties torstainen tanssittajasi parimetrinen?
Nykyinen avominiäni ostaa usein kirjalahjoja. Viimeksi sain häneltä Vitsikierre-nimisen kirjan, jossa on vitsejä eri aihealueilta. Mm yksi Kielenkoukeroita-sarjassa on tällainen: Turkulaismies katseli autokaupassa uutta Nissania. Myyjä esitteli autoa auliisti.
-Ja tämä tässä on liikkeemme ylpeys, autotekniikan viimeistä huutoa, se on Sunny.
Johon turkulainen hölmistyneenä: - Jaa onk tää mun ny?
Olemme saaneet häneltä mm Itämaisen elämänviisauden kirjan, on mielenkiintoista luettavaa.
Tämä minun niskajumi on aika kurja kun siihen liittyy asentohuimaus. Nopea päänkääntö ja hetkeksi huippaus. Samoin nukkuessa, jos vaihtaa asentoa, niin "huips". Samoin jos nousee nopeasti vuoteesta ylös. Tätä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta nyt se tuli. En voi siis syyttää ketään "pikää tanssittajaa". Niskarankaa koskee, tuntuu että se on kuin tulessa aina joskus. Nyt tarvitsisin minäkin Itämaista viisautta, ettei hymy hyydy!
Keskiviikkona olen kaikenlisäksi lähdössä taas Ruotsinristeilylly ( en ole vielä ruvennut säästämään Venezuelan matkaa varten), mutta hieman kyllä nyt arveluttaa tuon huippaamisen takia. Ei se ylhäällä ollessa tavallisesti huippaa, kun ei tee nopeita, äkillisiä päänkääntöjä.
Tää nyt oli valitusta, mitä en yleensä tee, mutta kerroinpa, kun aloitin kertoa.
Minusta vitsit ja huumori ovat usein ihan eri asia. Vitsit on tarkoitettu naurettaviksi, mutta minuun ne eivät monestikaan tehoa, etenkin jos minulle suoraan osoitetaan, että nyt pitää nauraa (niinkuin telkkarissa usein tapahtuu), tai sitten en aina niitä ymmärrä. Minua naurattaa englantilaistyyppinen musta ja tilannehuumori kuten: kaksi miestä kohtasivat kadulla. Toinen sanoi vastaantulijalleen osaaottavasti: Jouduit sitten hautaamaan veljesi. Johon toinen: Pakko. Kuali. Siinä mustaa huumoria, jota nauroin kuollakseni.
Huumori, joka minua naurattaa ihan pohjattomasti edelleen on tuon kuuluisan suomalaissankarin, urheiija Elmon edesottamukset. Esim.: "kaaduin satasella kolme kertaa ja silti voitin". Muistan, kun ekan kerran sen kuulin, kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin, mutta sitten kun tajusin, niin naurusta ei meinannut loppua tulla. Vieläkin, kun tuota kuolematonta lausetta muistelen, saatan nauraa ihan itsekseni vedet silmissä. Useimmat, tikulla naurettavaksi osoitetut, vitsit naurattavat kerran, toiselle kerralle ei naurua enää löydy.
Huumori on vaikea laji. Itse olen huono vitsien kertoja, mutta joskus sokeana kananana olen löytänyt jyvän tilanteesta, ja saanut aikaan isot naurut. Isäni oli armoitettu tilannekomiikan hallitsija. Olisin toivonut, että olisin sitä lajia perinyt enemmänkin, mutta hyvä kun hippusenkin.
Voi vitsi - Rapu kun kerroit hyvän vitsin. Olet tämän ketjun paras; tai ainakin toiseksi paras kertoja...KIitos. Nauraisin täysillä, mutta kun äskettäin oli mahdollisuus syödä itsensä liian täyteen, enkä nyt uskalla muuta kuin oleilla hillitysti, etten tässä heti näin mainion juttusi tähdenkään - nauruun ratkeaisi....
Kiitos, Inkeri! Minustakin se oli hauska ja ei siitä ole kauan, kun minäkin seurustelin yhden poliisin kanssa, niin tuo vitsi jotenkin "kolahti".
Hyvää huomenta kaikille, vaikka pitäisi kai sinne toivottaa jo hyvää päivää.
Olin eilisestä niin väsynyt, että nukuin kello puoli kymmeneen, mitä en ole tehnyt ikinä.
Katukin on nyt niin hiljainen, kun kanavointityöt on saatu valmiiksi, eivätkä koneitten kolinat herätä ennen seitsemää, niinkuin viimeisen vuoden ajan.
Eilinen päivä oli kerrassaan elämysrikas. Sää suosi kaikin puolin. Aurinko porotti ei ihan hellelukemilla mutta yli kakskymppisellä. Olimme toisen tyttäreni ja hänen perheensä (avokaveri, hänen tyttärensä ja tyttäreni tytär, joka oli mukanani Suomessakin; sanotaanko tätä suomeksi "sateenkaariperheeksi") kanssa siellä keskiaikafestarilla. Meillä oli kaikilla keskiaikakuteet päällä, niinkuin asiaan kuului.
Väkeä oli siellä tuhansittain ja oman arvioni mukaan varmaan viidesosalla keskiaikaista vaatetusta, toisilla täydelliset toisilla vähemmän täydelliset, jutta kuitenkin siihen malliin. Joillakin tosi hienoja linnanrouvanpukuja, ritarikostyymejä, sitten enemmän kansanomaista. Meidän porukalla enemmän työtätekevän kansan yksinkertaista. Laitan kuvan tässä lähipäivinä tänne riitu-s profiiliin, kunhan saan kuvat avovävyltäni.
Ritarit havostensa selässä, täysissä keskiaikaisissa varustuksissaan olivat kohokohta, turnauspaikalla, jossa he parituntisen ohjelman aikana näyttivät erilaisia ritariajan kilpailutemppuja ja lopulta turnauksen. NÄytelmässä oli myös (leikisti) yksi ritari haastoi kolme muuta ritaria muka kunnianloukkauksesta otteluun, lanzein ja miekoin.
Sitten oli paljon nähtävää; satoja kojuja, telttoja, missä keskiaikaiseen malliin käsityöläiset tekivät taidokkaita töitään. Tietenkin niitä oli sitten myytävänä, enkä minäkään voinut olla ostamatta lähes satasella erilaisia pienempiä esineitä. Ja keskiaikaisia herkkuja. Muovilautasia tai ruokailuvälineitä ei ollut missään. Haarukkakin puinen, otin senkin mukaani.
Käsityöläiset olivat yöpyneet siellä; kaikilla samanlaiset valkoisesta puuvillasta, järjestäjän toimesta pystytetyt suippokärkiset isot teltat. Keskiaikafanit olisivat voineet myös yöpyä siellä tällaisessa teltassa, jos olisivat etukäteen tilanneet, tietenkin maksusta.
Kerron vielä lisää eilisestä, mutta nyt on lähdettävä tästä asioille.
Hyvin eloisa kuvaus Riitulta. Varmaan mahtava tapahtuma ne keskiaikamarkkinat. Suomen Turussakin pidetään vähän samantapaisia.
Siitä sateenkaariperheestä sen verran, että se tarkoittaa homo- tai lesbovanhempien ja heidän lastensa muodostamaa perhettä. Sinun tyttäresi ja hänen avomiehensä perhettä sanottaisiin Suomessa uusperheeksi.
Minun veljellänikin on uusperhe = kaksi eronnutta vanhempaa ja yhteiset lapset. Toki molempien lapset aikaisemmista liitoista kuuluvat uusperheen piiriin tavallaan, vaikka ovat muuttaneet kotoa aikaa sitten.
Sateenkaariperhe on saanut nimensä homokulkueitten monivärisestä lipusta.
Voi juku, että on ollut mielenkiintoista! Täytyypä katsoa uudelleen tuota videolinkkiäsi, nekin avautuvat kuin uusin silmin kertomasi perusteella.
Perheitä, joissa on minun, sinun ja meidän lapsia sanotaan uusioperheiksi meillä. Sateenkaariperhe on lesbo- ja homoparit, lapsilla tai ilman. Ihmettelen nimitystä, mikä sateenkaari se on että perheessä on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa?
On aika hassua, että kun kirjoitin tämän oman viestini Riitulle 12.27, niin Auroran viestiä ei ollut näkyvissä, vaikka hän on sen kirjoittanut 10 minuuttia aikaisemmin, ja täällä Suomi24-palstalla ei ole moderaattoria. Aiemmin esim Hösärissä ja varsinkin IS:ssä kirjoitus tuli esiin vasta pitkän ajan kuluttua, jolloin kaikki kirjoittajat toistavat samaa asiaa toisistaan tietämättä, jotkut sen takia, etteivät olleet lukeneet toistensa kirjoituksia, varsinkin IS:ssä tuli vastauksia jopa 500 päivässä.
Minulla oli näköjään sama tieto tuosta sateenkaariperheestä kuin Auroralla. Omaan kysymykseeni, miksi sateenkaariperhettä nimitetään sateenkaareksi, sain kun etsin googlesta sen, minkä Aurora tuossa kertoi, että liittyy homokulkueiden monivärisiin lippuihin. Nyt herää kysymys, miksi monivärisiä lippuja, mihin kaikkeen ne liittyvät? Eri kansallisuuksiin?
Sateenkaarilipusta on artikkeli Wikipediassa. Sen kahdeksan väriä liittyvät erilaisiin kauniisiin asioihin. Se on tärkeimpiä Pride-liikkeen tunnuksia.
Kiitos teille molemmille, Calvados ja Aurora, valistuksesta. Googlasin nyt "Regenbogenfamilie"n ja niinhän se on myös täällä, samaa tarkoittava. En vain aikaisemmin ole siihen niin kiinnittänyt huomiota.
On se niin vaikeeta tällaselle "vanhalle" opetella kaikkia uusia ilmaisuja. Mikä mikäkin tarkoittaa ja ettei vaan sanoisi jotain vanhanajan sanaa, joka ennen oli ihan yleisessä käytössä tarkoittamatta millään pahalla. No, ajat muuttuu ja ihmiset sivistyy, vai sivistyykö sillä, että opetellaan uusia ilmaisuja. Minusta tuntuu että tapahtuu päinvastoin.
Nyt tuolla uutisissa; poika ampui isäänsä silmien väliin. Ja tietenkin sitten taas suuri huuto aseitten laillisuudesta. Luultavasti poika olisi tappanut isänsä, tavalla tai toisella, jos oli niin päättänyt, jos ei pyssyllä niin sitten puukolla.
No, tää oli ihan mun oma ajatus.
Miekkuun kahtelin pönthöltä taivahalle niins yks päeivä olpa haalia satteenkaarri kaarthuvana fioletissa taivahassa. Komiia. muta luvi kerta lehestö jotta sanksan keksiEuropassa on tottisetsisti paaljon hompeli-perreitä. ja keksiäkhö mutustellle koko sen keksinajjan ?
Miten tänä päivänä ei ole vielä kukaan Tuuve neityä noteerannut olevaisena olentona?
Ne ovat sokeita ja kuuroja siinä määrin paljon, ei siksi kannata ottaa tätä mitenkään poikkeuksellisena tapahtumana. Ei muakaan olla kaikin ajoin...
Kuulehan Tuuve, jospa me ollaan kutistuttu niin pieniksi? Tuskin silmillä erotettaviksi. - Me voitais pujahtaa vaikka kehittyvänä ja kasvavana sikiönä johonkin lämpimään elämänkohtuun. Sellaiseen missä rakkaus ja ilo olisi enemmännii piälimmäisenä assiina.
Mistähän sellaisen elämänlähteen löytäis, jossa uiskentelisimme ja seurailisimme maailman menoa, vähän niin kuin omassa rauhassa, muitten vierestä, mutta olisimme kuitenkin kaiken keskipisteessä ja aina pinnalla, niin kuin nää isot nyt ovat.
- KIrjoittaisimme kyllä muistiin sielläkin kaikenlaisista havainnoista isojen, aikuisten ja lasten ja omasta maailmasta. Puhelisimme paljon rakkaudesta, hyvästä ruuasta ja olisimme valmiita auttelemaan - ainakin toisiamme " ylös pöntöltä " nousemisesta. Ai niin. Tosiaan, mehän olisimme uima-sikiöasennossa, siinä - uudessa maailmassamme - Unohdetaan sitten tämä pönttöilyllinen elämä?
p.s. älä lue...jos et ymmärrä.
Maanantai taitaa olla monella kiireistä kun ei ole tänne mitään tullut.
Jatkan tuota aamullista;
sillä, että laitoin pari kuvaa profiiliini eilisestä tapahtumasta. Tuolla Mittelalt. Speckt. sivulla on myös kuvia, mutta ne ovat edelliseltä vuodelta, sillä ei siellä tänä viikonlopulla tuskin kellään ollut päällä takkeja, kyllä oli niin kuuma ilma.
Mielenkiintoista eilen, kun palasin yleisillä kulkuneuvoilla kotiin sieltä festaritapahtumasta. Tyttäreni olisi tuonut autolla, mutta kun heidän kotimatkansa oli sieltä tapahtumasta suoraan eteenpäin ja minä asun ihan toisella puolella kaupunkia, sanoin että kyllä minä menen yleisillä kotiin. Katsokoon vaan ihmiset, että missähän asussa tuo eukko kulkee. Täällä miljoonakaupungissa kun ei välttämättä jokainen tiedä kaikista kaupunginosissa tapahtuvista spektaakkeleista, vaikka olisivatkin maailman suurimmat sitä lajia, niinkuin tämä Keskiaikainen Festari oli.
Niinpä olikin hauska seurata, miten ihmiset loivat nopean katseen vähän outoon asuuni, minulla oli tämän kuvassa näkyvän puvun lisäksi vielä pari ketunhäntää koristeena (kainalossa), ikäänkuin kaulan koristeena, vaikkei niitä siinä olisi tarvittu, niin kannoin hartioilla.
Selässä kangasreppu. Bahnassa vieressäni istui kaksi nuorta kaveria, hiukan maistellutta, toinen kysyi varovasti leikillään, että "pureeko tuo otus" ja näytti sormellaan ketunhäntää. Sanoin, että kyllä puree ja heilautin äkkiä ketunhäntää kaverin kädelle.
Siitä syntyikin hauska leikki. Vastapäätä istui afrikkalainen äiti kahden kikkaratukkaisen pikkulapsensa kanssa, ja hekin yhtyivät leikkiin ja "kiusasin" heitäkin sillä ketunhännällä. Meillä oli kaikilla hauskaa ja muutkin matkustajat hymyilivät.
Testasin myös sitä kuulolaitettani; kun kerroin tyttärelleni, että sain kuulolaitteen koekäyttöön, niin hän tahtoi, että laitan ne korviini. En olisi millään halunnut; verukkeeksi, että jos ne häviää... "nyt laitat ne korviisi" hän sanoi sillä äänenpainolla sellaisen katseen kera, että minulla ei ollut valinnan varaa; "jos rouva Tytär niin haluaa". No, olihan ne sitten korvissa koko reissun ajan. Ja lopuksi, kun hyvästelimme, hän sanoi, että "nyt oli oikein miellyttävää keskustella kanssasi, kun ei tarvinnut koko ajan toistaa puheita". No voihan vinetto, otin ne lelut heti korvistani, kun pääsin junaan. Niin, kun pääsin lopulta. Kävelin väärään suuntaan ja siitä edestä kiersin sitten ylimääräistä ainakin kaksi kilometriä, kunnes olin maanalaisen pysäkillä.
Onpa sinulla ollut hauskaa, leikitellä vielä niillä ketunhännillä muiden matkustajien ja lapsien kanssa. Olit ketunhantä kainalossa/hartioilla hieman oudossa asussa. Luulivat varmaan, että olet jonkun teatterin näyttelijä kotimatkalla rooliasussaan.
Kuulolaite toimi siis hyvin siellä ihmisvilinässä, nehän lunastivat sitten ainakin tyttäresi odotukset.
Minullakin on aina tapana mennä väärään suuntaan, milloin missäkin. Aina tiet ja kadut näyttävät erilaisilta, jos siellä harvoin kuljen ja tulee kierrettyä monta korttelia turhaan. Muistan kun ajoin eka kerran metrolla, heti menin oman aseman ohi.
Hyvää päivänjatketta.
Tuonne ylemmä oli vielä eilen myöhään tullut kirjoitus, missä pahoiteltiin sitä, että Tyyneneitosta kukaan ei olisi noteerannut, eikä tätä pahoittelijaakaan olisi suuremmin huomioitu. Mikä taas ei pidä paikkaansa.
Luulempa, ettei Tyyne neito juuri vastauksia odotakaan. Minulla on myös vaikeuksia ymmärtää hänen lapinkielistä yksinpuheluaan, kun en omista edes lapinkielistä sanakirjaa. En tiedä aina onko kysymys kirjoitusvirheistä vai kielen vaikeudesta.
Ja mitäs niihin pöntöllä istujan tilannehavantoihin voisi sanoakaan.
En viitsi ikuisesti sinne pöntölle huudella.
Inkeri, millainen se Viulunsoittaja oli. Oliko se vanha, hyvä, mukava, leppoisa vai oliko kovastikin nuorentunut?
Lämmintä, aurinkoista päivää kaikille! Partsilla on 35 astetta.
Tulipahan katsottua Vikipediasta nuo sateenkaarilippujen värit ja merkitykset, nykyään värejä on enää kuusi, vaaleanpunainen ja turkoosi jätetty pois. Sieltä löytyi muitakin merkkejä ja merkityksiä aiheeeseen liittyen, eri seksuaalisille suuntauksille. Taas viisastuin jonkin verran.
Vaaleanpunainen oli homojen tunnus natsien keskitysleireissä, olisikohan se siksi jätetty pois sateenkaarilipun värivalikoimasta.
Onpas sinulla parvekkeella hel...tin kuumaa. Mutta ikuista kesää sinä olet toivonutkin.
Tyyne on paras kirjoittaja meistä kaikista. Avatkaapas miksi. Hän ei koskaan oikaise toisten kirjoituksia.
Tervehdys myös täältä susirajalta (Keravanjoen liepeiltä). Tulin juuri ulkoa, puutarhatöistä, joihin sain apua aina avuliaalta naapurin rouvalta. Kyllä nyt on siistiä minun etu- ja sisäpihallani.
Sää on taas lämmin ja toivon todella, että se olisi myös huomenna ja siitä eteenpäinkin - ettei merellä myrskyäisi!
Palatakseni vielä tuohon aina avuliaaseen naapuriini, sain häneltä juuri puusta poimimiamme omenoita ison pussillisen. Minulla ei ole tässä omenapuuta, mutta minä "rakastan" kotimaisia omenoita, ulkomaisia en juurikaan osta. Kyllä nyt kelpaa!
No voihan sekin olla kriteeri, kuka on paras kirjoittaja. Olisi vaan kiva, jos siitä jotain ymmärtäisikin. Käännäpä selkokielelle, mitä Tyyne tuossa edellä joistain ompuista mongertaa.
On vielä edessä päin.. kyllä aivan lähitulevaisuudessa. Kiinnostaa kovin nähdä nyky-Viulunsoittaja, kuin myös koko Anatevfcan väki.
- Silloin KULISSIN alkuperäisenä " fanttasiaviulistina" nuorena poikana Latotetterissa. Nyt kyllä tiesi jo kertoa, että kuulemma Katolle nousee jo paljon vanhempi mieshenkilö - kuin mitä itse olikaan 80-luvulla! Mutta hienosti vaan V.Mannisen näkemyksellä ja ohjauksella, orkesterin kanssa yhtäpoikaa " soittamalla " viulu soi..Rytmissä tottakai.
Voinhan siitä sitten kertoakin, kun olemme ensin nähneet..
Ei ompuista vaan homppeleista, Riitu.
Mieluummin luen leikittelevää murretekstiä kuin suoraa ja vivahteetonta asiatyyliä. Seurustelemassahan täällä ollaan eikä kritisoimassa toisten "vapaata tyyliä".
Mnulle vavy poikka toi joatstain ostomrketasta idanialaisia ompuja selasessa melkisten lääpi nkökävaiset pusissa. EHkä kusi klta. söimpä salasa iltasenla kaikki kok pussin ja siitpäs olinnii pönthölä amuyöstä aampppunpäivan.
Tässä toisessa tekstissä, jonka nyt vasta huomasin palatessani ompunhakureissulta minäkin, Tyyne uudisoi saaneensa vävypojalta läpinäkyvän pussilllisen vierasmaalaisia omenoita. Kaupan nimeä saamme arvailla itse kukin. Sitten T tuli ahneuksissaan hotkaisseeksi koko pussillisen, josta seurasi aamuyöstä aamupäivään kestävä pönttöistunto.
Jos tapahtuman näin olisi kertonut, moni olisi haukotellut itsensä kuoliaaksi jo puolessa välissä lausetta. Mutta Tyynepä teki arkisesta kokemuksesta oikean supi- ja susisuomalaisen tankan tai haikun. Ettekö te immeiset taidetta ymmärrä?
Eiphä myö immheiset taijeta taijetta ymmäthää, ainahhaa miekhään jokha kiäntheessä. Pittähi lukhee muuthamaa kerthaa jottha jonkhinlaishen tolokhun suaphi, jos sittenkhää.
Ulkhomualaishii ompphui en ainahaan kuorimatha syö, siinhän suaphi jos jotthai raithii, mithä lieh hyöntheisthentapphoaihehia sishäänsä, jotha pönthölle jouthuis jo monheks tunnikhs.
Minä kyllä suurinpiirtein ymmärsin tuon Tyyne-tneitp'in omppu-tarinan, mutta siinä kohtaa pelästyin, kun luin, että "söin kok pussin ja siitpäs..." oli sitten ne pönttöseuraukset pidemmän kaavan mukaan. Vaarallistakin, jos oli muovipussi, niinkuin minun ompuillani oli. Paperinen kai vielä jotenkin "sulaisi".
Täällä on joku kumma taidekielteisyyden buumi. Calvadoskin on usein esiintynyt klassisen kitaramusiikin ystävänä. Mitä muuta se on kuin taidetta?
No joo, en ymmärrä oikein tuonlaista taidetta. Jäin takertelemaan "idanialaisia", että minkähän maalaisia ne ovat. Muutenkin ihan lööperiä; eihän neidillä voi olla vävypoikaa.
Olen kai tosikko. No, nyt Tyyne naureskelee, että minkä älämölön saikin aikaan hupsutuksillaan. Minun puolesta Tyyne saa kirjoittaa vaikka pytyn reunan alapuolelta ja pää alaspäin, ihan mitä mieleen tulee, mutta kenenkään ei tarttisi sitten ihmetellä ja surkutella, kun kukaan ei noteeraa. Tai no, nyt on noteerattu, mutta ei olisi varmaan noteerattu sitäkään, jos en olisi kirjoittanut Inkerille vastausta.
Omenista puheenollen, en minäkään syö ulkolaisia omenia, syön vain näitä saksalaisia tästä lähiseudulta, sillä niitä ei olla käsitelty millään myrkyillä, ei ainakaan niitä, mitkä jäävät tänne kotimaahan myyntiin. Ne ovat syötäviä myös kuorineen. Sillä kuosissahan on se tärkein osa omenasta. Torin kojut pullistelevat erilaisista lajikkeista. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Mulle pätkähti mieleen Tyynen mainitsemasta ostomarketasta...oikee marketta ja vielä horn-kin. Se tarkoitti siinä yhteydessä ja suomennettuna Permakultturia eli sellaista kestävän kehityksen ympäristöllistä suuntausta elämän menossa. Saattoivat ne Omput olla Luomuu pussinee päivinee. Voi kauheeta...niin ku kakkapussittii sivistyneessä maalimassa alkaat olla..
Aurora ainaki ja kyllä Rapuki näyttää jo ymmärtävän miunkin murretta, saati Tyyne henkilön puhdasta puhetta. Tyyne suattaa assuuki nykyisin Riitu-ässän nuapurin tyttönä: ssa.
Tänään oli Hesarissa mielenkiintoinen arikkeli siitä, millaisella ravinnolla meistä suomalaisista tuli suomalaisia. Kivikautisessa ruoassa, maan antimia eli siemeniä, hedelmiä, sieniä plus lihaa ja kalaa, mutta ei viljaa ollenkaan, on juuret nykyaikaiseen karppaukseen.
Liha ei kylläkään ollut ihan sitä mitä tänään. Myös koirat, kymmentuhatvuotiset ystävämme, kuuluivat kivikauden ihmisten ruokavalioon.
Huom karppaajat, ottakaa tämä huomioon. Siis mars koirapuistojen liepeille metsästämään!
Nimimerkki "Kauhea ihminen"
Euroopan Permakulttuurikokoontuminen 2012 Saksassa Hasselissa, on juuri nyt ...
Siellä sitä ehkä puhutaan ruokakulttuurista, niin ennen olleesta kuin nykyaikasesta.
Et sinä ole " Kauhea ihminen " kun en minäkään yllä niin " korkealle " - edes ruokakulttuurisesti mitattuna.
Se oli kylläkin elokuun alussa Kasselin lähellä jossain Escherodenissa.
Nyt ei sitten yhdistetä sääksikameraan enää ollenkaan. Olen pari kertaa yrittänyt.
Ovatko kaikki lähteneet jo muuttomatkalle? Calvados varmaan tietää sieltä toiselta sivulta.
Mistäs Inkeri sellaisen ajatuksen sai, että Tyyne muka täällä naapurissa.
Kyllähä tuota selevee savokarjalan murretta jokkaine ymmärtää.
Tuo lapin h-murre on kyllä hauska. Lissäät vuan joka kolloo hoon. Mutta on se vähä inhottavvoo, jos puhekaverillais tai siulla ihelläis on "paha henkitys" nii se haisoo sitte joka hoon kanssa.
Että pittää pittee huolta suuhykienista siviishii--
Riitu, aamupäivällä noin puoleen päivään kamera toimi, sen jälkeen ollut pimeänä. Iskä toi kalan pesälle ja toinen poikanen, se myöhemmin kuoriutunut, oli pesällä sitä syömässä.
Tyynen olinpaikasta: oletan että hän on Venezuelassa:-O
Elämän loppu, paljastitte jo muutenkin lähes alastomana pöntöllään istuvan ainoan tosi fanttasia-Olennon.
Luulin hetken jo saavuttaneen rauhan ja ystävyyden ns. ennalleen. Mutta turha toivo. Hyvästi Elämä ja Te armottoman kovat, tosikko kilpailijat. Tavataan muilla Areenoilla.
Huomenta taas tähänkin päivään.
Voi, voi, Inkeri; onkos sulla iltaisin myöhään aina huono olo?
Menisit jo aikaisemmin nukkumaan, niin ei tulisi niin paha mieli.
Aamu kaiken sarastaa, ja ihan uudessa valossa. Kas, kun nyt otetaan järki käteen ja mietitään loogisesti näitä meidän asioita.
Pöntöllä istuja naureskelee monelle erehtyväiselle.
Otetaan ihan rennosti tämä päivä iltaan asti. Eiköhän se Tyyne (Tuuve) taas ilmineeraa itsestään, kunhan pääsee sieltä pöntöltä alas.
Perustetaanko uusi ketju, sinä, minä ja Fanttasia-Olento. Ei noita tosikoita kestä kukaan.
Onnittelen, Riitu! Taaskin osasit valita mahdollisimman loukkaavat sanat. Mutta sinähän olet koskematon, saat puhua mitä vaan.
Pelkkää elämän rääkkäämistähän tämä olisi, jos ei innotatiivista vapautta ja erilaisuutta yhtään saa kirjoituksissa esiin tuoda.
Olen hyvinkin innostunut ja iloinen, myös uudesta ehdotuksestasi, ns. keskustelun vapauttamiseksi....
Jatkan vielä huumorintajuttomana tosikkona, että fantasia sanaan kuuluu vain yksi t.
Jatkoksi sopinee vitsi: Mies tilasi ravintolassa omeletin ja syötyään sen pyysi laskun. Laskussa luki Omeleti 5 e. Mies kutsui tarjoilijan ja sanoi että tähän kuuluu kaksi teetä. Tarjoilija toi uuden laskun, jossa oli:
1 omeleti 5 e
2 teetä 3 e
Yht 8 e.
Olen kertonut tämän varmaan aiemminkin, mutta sopinee nyt tähän tosikkojuttuun.
Loukkasinko sinua, Aurora? No ei ollut tarkoitus. Ai niin, sinähän oletkin Inkeri-tyttösen puolestapuhuja.
Katsos, vanha sanonta pätee yhäkin; sitä saa mitä tilaa.
Muuten fanttasia; olihan meillä siellä entisessä Elämässä moniakin vähemmän asiallisia juttuja; Kenkkullan kaivot, Kenkkulan uutiset, Laivamatkat, Sipoon metsät, ym. Oopperat; yhtenä aktiivisena minun tosikkomainen minäni, ZZ, Dr.D ym. Viimeiseksi jäi Rimma ja timantti. Osallisena myös ZZ. Nekin saivat hyvin nyrpeän vastaanoton eräiltä, sanoisinko "tosikoilta", jotka eivät "halunneet osallistua sellaiseen höpöhöpöön".
Mutta annetaan nyt heidän vuorostaan yrittää tällä fantastisella saralla, jos se tänne suomi24ään sopii jonkin otsakkeen alle.
Ei kukaan kiellä ketään mitään puhumasta täällä. Olen pelkkänä korvana jopa kuulolaitteeni kanssa.
Maurora kiitos sinulle ystävyydestäsi: " On lupa toisesta huolta kantaa " - Dannyn laulun sanoin ja muutenkin koko keskusteluhistorian ajalta täälläkin...
Kuuntelin tänään paljon tuolla facebookissa mm Kaija Koota, kun sinne tuli purkauduttua - muutenkin. Miten kauniita ovat ne monien laulujen sanat. Rakastan itsekin laulamista...
Aloitetaan vaan me ja fantasia-Olento ...Elikkä jatketaan, kirjoituksien muodossa edelleenkin. Tälläistä ihmisten keskistä, hyvän mielen " ketjukirjoittelua " Mikä meillä on tainnut olla ajatuksissa jo pitkin aikaa vissiin " tekeillä " ja mielissä toteuttaa?. - Kun täällä on tämä " kaverien " neuvonta ja komento vähän outoa ja kovanlaista - jatkossakin kaiketi.
Huomenta
Tämä on kokeilu, josko tulisi läpi. Taas näitä ip ongelmia, olen joutunut johonkin estolistalle.
Jahas, täällä on ryhdytty haikuamaan elikä taiteilemaan.
No eihän sitä nyt sisältöön niin tuijottaa pitäis, ja oottelenkin seuraavaksi joikhua josthain jonkhaltha. Jonkhalle vaan pitkospuut ja päähän riukhu (siis polun päähä), missä sitten voipi tyhjennellä syömiään muovipusseja. Sisällön kait voi silloinkin unhoittaa, mieluummin juu, vaikka lienee ongelmajätettä se oljystä valmistettu muovi. Ei sais silviisiin luonthoon jätöksiään ei. Ei auta, vaikka suolisto onkin jotkut ainekset jonkhalla istuvan sisäiseen kiertoon pilkkonu. Loppu pithäis laittaa pussiin ja sit omnibussiin, mik sit kiikuttais sinne Riihimäen laitoksel.
Ei hitto vieköön, on etsittävä jostain jotain ja löytyihän tuolta ylempää mm. saksalaista festarijuhlaa. Hieno asuste R.S:llä.
Ei uskalla kertoa kuulumisia, kun joku voi haukotella itsensä kuoliaaksi, mutta yritän vapaalla mitalla kuitenkin.
Poij ka justkathin vikonloup, et mik miusto jäih maktast ja röist ja et opiks mithään. Hyv muitso jäih, palaaph ekhä kuhnah ulee se hekti. Iste kijroittin tän päävä viimieseni töösop, missss virkhataan, et vaphaus koitttt aa 6.12 kuuluuvaaaa vuath. Sit lisäks ol tou pi- osothe sekasii ku Eskhon tukka. Et silviisiin.
"Haukotella itsensä kuoliaaksi".
Kyllä nyt tietämättäni vitsin murjaisin, josta kaikki alkavat nokkia. Painu sinä sinne jänkhälle vaan.
Kävinpäs tänään jänkhällä, vaikka en ollut tietoinen sinne saamastani lähetteestä. Eli meinasin pudota jonkhaankin (suohon), kun astelin pienen jänkhän läpi tarkistamassa viime kesänä tekemämme pitkokset. Kun emme sinne päähän olleet riukhua rakentaneet, jouduin palaamaan varikolle "asioille".
PS. me emme noki, me vaan neuvomme.
Eipä tarvitse enää neuvoa sitä Auroraa, koska hän on kuollut.
Vielä tuosta festarikuvasta; nuori mies irokeesihiuksineen on tyttäreni avokas.
Eskopa oliniin miunkii vahnemphi enoin.Se viettel aikaans kalanuhjastel siel lokkan-altaalslla vaika monat väitivå jotta elonhopiaa oli haukis , isois.amuvahrasella pöönthön avo.akunastq tarkkkalin korpin giiltosiven lentuaa
Vapaus - niinpä. Se on hyvä asia, noin yleensä. Vapaus myöskin kertoilla kuulumisiaan aivan tavallisesti, jos ei muuten osaa, silläkin uhalla ettei kukaan jaksa niitä lukea "haukottelematta itseään kuoliaaksi". En tiedä, jos niin käy, niin olenko syyllistynyt vähintään kuoleman tuottamukseen? En tunne noita lakipykäliä kovin tarkkaan, kun ainakin toistaiseksi en ole joutunut niiden kanssa kovin paljon tekemisiin!
Minä nyt sitten lähden tuossa illalla taas merelle Viikingillä, vaikka ei niiltäkään tullut hyviä uutisia kun meinaavat heittää väkeä "ylilaidan", tosin suurimmaksi osaksi täällä maissa olevia, joten eivät nyt ainakaan aaltoihin huku. Minä olen yrittänyt kyllä työllistää heitä seilaamalla aika usein, mutta ei se nyt ole auttanut.
Minulle on muuten tullut myös näitä"punaisia" estolista viestejä. Alkaa pian kyllästyttää. Se on Saunalahden syytä, niin väitetään tuossa punaisessa "herjassa".
Iiiihanan aurinkoista päivää kaikille! Partsilla on taas 35 astetta, Ravulle osui hyvä sää lähteä merelle, ellei sitten illaksi huonone.
Kiva nähdä Arantes taas täällä, harmi, että olet estynyt välillä kirjoittamasta jonkun häiriön takia. Onko teillä siis Saunalahden liittymä, myös Ravulla? A-mummukin on näitä saanut kokea.
"Haukottelematta itseään kuoliaaksi".
Nyt on rapuraukka kellahtanut yli laidan, kun tuonkin otti itseensä.
Uskoisin, että tämä varsinainen vika johtuu tämän 24 palstan käyttämästä vanhanaikaisesta systeemistä, miten siellä näitä estolistoja syntyy. Se taas on kait oma kysymyksensä, miksi samoja ip osoitteita voi olla useammalla. Se siitä tekniikasta, en ole yhtikäs nörtti. Lueskelin yhtä palstaa, missä tästä keskusteltiin.
Sinullapa on lämpimät olot siellä partsilla. No aurinkohan vielä lämmittää laseilla vuorattuja parvekkeita, meilläkin verannalla yli 30.
Arantes, juu, täällä on vanhanaikainen systeemi, kaikki kirjoitukset yhtä pötköä, joten hitaasti aukeaa viimeinen kirjoitus, jos niitä on paljon. IS:ssä ja HS:ssä oli hyvä systeemi, kirjoitukset ovat/olivat 20 ryppäissä, sivunumerot näkyvissä, josta oli helppo hypätä tietylle sivulle.
Itse asiassa minäkään en pidä helteestä, lämpimästä pidän tuonne 25:een asti. En oleskele partsillamme tuossa 35 asteessa, saan tosin lasit auki, jolloin viilenee heti.
Rapu on vesielävä, joten se kyllä mönkii vedessä vaikka takaperin. Niin se minun vanhempi tyttärenikin aina sanoo, että "sinä otat kaikki itseesi", mutta se on ravun "heikkous", mutta tosiasiahan on se, että OIKEASTI rapu loukkaantuu HYVIN harvoin. Kestettävä se on elämässä niin "tosikoita kuin myös veitikoita", aivan oikeasti. Itse olen kyllä oppinut olemaan jo aika "veitikkakin".
Täytyy kertoa vielä viimeisimmät kuulumiset.
Luulin, että joudun lähtemään yksin risteilylle, mutta kesken tämän kirjoituksen naapurin rouva soitti ja kysyi, että "vieläkö kerkiää pakata kapsäkin risteilylle"? mihin vastasin tietysti, että hyvin ehtii. Mukava kun sain seuraa.
Calvados - minulla on Saunalahden liittymä, ja se on nyt "herjannut", kun ne antaa monelle saman IP-numeron. Sitten kun sen saa joku oikeasti "törkyjä lateleva", niin kaikilta saman "osoitteen" omaavilta pääsy kirjoittamaan estetään.
Onpa mukavaa Rapu, että sait matkakaverin. Tuosta Saunalahdesta, antaako ne tosiaan saman IP-numeron monelle? Minä olen aina luullut, että se numero on henkilö/konekohtainen, joka nimenomaa paljastaa sen törkyjä lähettävän koneen? Onkohan sillä merkitystä, onko kyseessä läppäri vai pöytäkone. Minulla on pöytäkone ja Welhon kaapeliyhteys.
Taitaa intiaanikesän odotukseni toteutua ensi viikolla. Luvataan ensi viikolle yli 20 astetta, jopa 24, Iltalehti uutisoi sitä jo intiaanikesänä. Saas nähdä.
Muuten, sukulaisnuorukaisella on Saunalahden puhelinliittymä, jolla pääsee nettiin. Onkohan hän kokenut tuollaista mustalle listalle joutumista sillä. Hänellä on myös pöytäkone, jossa on kaapeliliittymä, mutta se ei ole tietääkseni Slahti.
Kärsimystä tiedossa, jos intiaanikesä tulee. Mikäs Munkkiniemen kreivittärellä on hätänä siellä merituulien tuuditeltavana.
En ole kokenut mustalle listalle joutumista, vaikka kaksinkertainen Saunalahden asiakas olenkin. Ihan kohtuullista mielestäni. Koneeni on halvin mahdollinen, puhelin on halvin mahdollinen, kai ne sen takia armahtaa.;))))))
Helteen viholliselle.
Kyllä Veikko oli yksi parhaita sosiaalidemokratian etusmiehiä, ja vielä puuseppä. Asiallinen veikko moneen nykyiseen verrattuna.
Syy ei liene saunalahden, vaan tämän palveluntarjoajan vanhanaikaisesta käytännöstä. Mutta jos Hellettä vielä haukut, ei saunalahti ehkä enää pelasta, vaan iliman muuta olet mustalla listalla.
Olen kertakäyttönimmari, joten laittakaa vaan mustalle listalle.
Älä nyt Aurora viitsi. Minä en asu Munkkiniemessä, melko kaukana siitä.
Ei see nimmarista kii oo, vaan ip numerosta, ja vanhasta palveluntarjoajan (suomi 24) käytännöstä. Siitäs sait.
Peruuthan edellisen.
Emme me laitha kuolleith musthil listhoil, koithetaan vaan mieluummi puhallella henkhee, jotta elämäs kiin pysyy.
Asiasta toiseen. Vaikka eräs "tuntematon" onkin kertonut tuntevansa rajamiehen, niin voidaanko siitä vetää yks yhteen yhthään mitään. Tieshää se sinne saareen vetäytyväkii varmaan sen rajamiesjutun, joten ... taitan nähä unia, siis haavesellaisii.
Mna kerrta yks söimpi kun kaupa,autoo oli lapsoset audost ostakipittanyt munkeja nin söi pöndhölllä hiilo-munskin0
Jaahas, ans olla kun pari päivää on poissa, niin täällä jo kuolonkellot kumajaa.
Osanottoni vainajalle.
"Tyyne" se jaksaa pysyä roolissaan, toivottavasti edes itsellään on hauskaa ja nauraa partaansa noita kirjoittaessaan.
Jutut oli kyllä hauskempia alkuun, kun kirjoitustapa ei ollut ihan noin sekava.
EA:n ylempänä olevasta viestistä olin ymmärtävinäni, että vapaus työelämästä koittaa 6.12. tänä vuonna. Voe voe, katteeks käyp.
Huomenta
Jep, meittin pitää mennä koulun suomen kielen kertauksiin, eihän näistä kukaan selvää saa. Luulis jo pöntölläkin puutuvan, mutta varmaan tulee seuraavaksi istujille venytysohjeita.
Aina sitä vainajia, kun rapataan. Onneksi tulit ja lausuit osanottosi, sillä kiihkeimpien hautajaistenkin aikana me joskus vaan vainajiakin nokitaan kuin haaskalinnut.
Jep, autonomia vahvistuu 6.12. Just ku pääs "vauhtiin", ni tarvii jarrutella. No eipä tuo vauhti ole päätä huimannut, joten kyllä sitä pysäkilläkin osaa olla. Muuten, ei tarvii "kadehtia", sillä jos edes osapuilleen mullan hajut sieraimiin ikäjärjestyksessä, niin kuopan reunat ovat aina vaan lähempänä. Pitää vilkuilla tekemättömien töitten listaa ja jättää heti haihatushommat sinne hännille. Eli ekaks tänne kirjuutuspaanalle ja sit röllimaja pikkulikalle.
Päivän jatkoja kaikille
Olipas kilttejä kakaroita kun pöntöllä istujallekin säästivät. Pittääpä ens lastiin ottoo hillomunkkiloita enemmännii,. Tervetulloo itekkii ostoksille, jos oot suanunna katki siihen männessä!
Ei täällä turhaan ole petolinnuista koko kesä puhuttu. Nyt voi nokkimisjuhlat toden teolla alkaa. Saalis on jo pehmee ja yhä pehmenee.
Ensin mielellään Kaija Koon " Viimeinen lento " ja vaikkapa " Kuka keksi rakkauden. "
Vointeja etenkin kesän kaikille luomuteurastajille. Jollainhan se on heidänkin Elettävä.
Huomenta kaikesta huolimatta.
Tää(kin) ketju on nyt mennyt siihen suuntaan, että...
Ei etsitä ketään syyllistä siihen, meissä on syyllisiä kaikissa, paitsi joissakin. Jokainen voi päätellä omassa sisässään.
No, ei oo ainakaan pitkäveteistä tää seurustelu. Oikeassa elämässä olis jo varmaan kättä pitemmät apuna.
Apropoo petolinnut; miksi syömiseensä saalistavat linnut on nimetty pedoiksi?
Ihminen on peto. Saalistaa syötävänsä, tai antaa muitten saalistaa, ja sitäpaitsi tappaa lajitovereitaan ja jälkeläisiään ihan muista syistä. Olisi kai aika, että ihmiset katoaisivat tältä pallolta. Ei olisi myöskään niin paljon ongelmia ja keskinäisiä riitoja.
Senkin sanonnan saa heittää romakoppaan, kun huonokäytöksistä ihmistä kehoitetaan "elämään ihmisiksi".
No tää oli tällaista aamuvilosoffiaa täältä etelästä.
PS. Arantes olisi vuorossa aloittaa uusi ketju tai sitten Kustaa, teeppä aloitus.
Alotisisis istntunut plöntölä kloo hämrää nuin 5 .30, puhu ompi rumaa kustaisttaista ja theetä en ou l juonnunna ku knsalaikolussa. ja vjisinkun ukkoOpoettaja pakkoti NYt mänen kahtellemaan lamelle kiiis-kisoppian anehia syväkayisktsa, hilapit
Hyvää iltaa! Riitu ja Tyyni ovat tänään kirjoittaneet ainoina tähän ketjuun. No, kiireitä kullakin. Itse olin apella duunissa iltapäivällä.
Tuosta petolinnuista, nimityshän tulee siitä, että saalistavat muita lintuja ja eläimiä ruuakseen. Sääksi syö lähinnä vain kalaa mutta esim merikotka toisia lintuja, kaloja ja jopa nisäkkäitä. Jos ei ole tarjolla muuta, syövät raatoja.
Miksihän sitten pikkulinnut, jotka syövät eläviä hyönteisiä ja matoja, eivät ole petoja? Sen sijaan isotkin eläimet, kuten norsut, kirahvit, puhvelit ym syövät vain heinää ja lehtiä, ovat siis vegetaristeja ja märehtijöitä.
Karhu on sekasyöjä, kuten ihminen, syö vaikka mitä. On kuitenkin peto, kuten me ihmiset. Vaikka siis ihminen söisi vain kasviksia.
Kasvitkinhan tuntevat. Muistan tutkimuksen, jossa kasvin lehtien lähellä poltettiin tulikkua, niin kasvi suorastaan kirkui. Siihen oli laitettu antureita, jotka mittasivat sitä.
Minäkin siis olen kasvin mielestä peto, kun pureskelen salaatinlehteä hampaitteni välissä.
No voi, voi Tyyni-parkaa. Taas olet pöntöllä istunut ½ 5:stä saakka. Teetä en minäkään lapsena juonut, mutta nykyisin hyvin maistuu. Koulusta muistan, kun opettaja pakotti kylmää, akanaista kaurapuuroa syömään ja kun ei alas mennyt, lisäsi siihen sekaan sokeria ja maitoa. Hyi helskutti sentään, olisi pannut siihen voisilmän ja lämmittänyt mikrossa, mutta eihän sellaisia vempaimia silloin ollut olemassakaan. Sokeria ja maitoa en missään puurossa syö nyt aikuisenakaan, enkä edes kanelia riisipuurossa. Voinokare kruunaa kaikki puurot.
Onkos se kiiskisoppa hyvää? Muistan, kun äitini-isä, pappa, söi kalakeittoa, niin toisesta suupielestä tuli ruotoja ulos, kun toisesta lappoi uutta sisään. Itse välttelen kaikenlaisia piikkilankaesteitä.
Piäsin ildsä - pötyöltä justiisa pies ku iltahatraus raduoifoonista alkhaa. jkiiskit ovattte liiemesä jja jospa lähui-kattiskasa on aamusella jolku ahvennii mehhevä ompas keitos ja kuten möys piltiellee, kun tykkeäävät ja nyttes ration iäreen kuullemmaa herran sannaaa.
No voi hertsileijaa Tyyne, koko päivä meni pöntöllä. Muistan, kun meilläkin kotona kuunneltiin joskus radion iltahartauksia, me kersat emme useinkaan olleet silloin kotona, vaan esimerkiksi luistelemassa, jos oli talvi. Sunnuntaiaamuisin meillä oli aina radio auki jumalanpalveluksen ajan, vaikka ei sitä varsinaisesti istuttu radion ääressä kuuntelemassa. Sen sijaan, kun tuli Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut raatiusta, niin silloin istuttiin korvat höröllään siinä vieressä. Voi, että oli jänskää.
Päästy on siis pöydän ääreltä jo iltahartautta kuulemaan. Hyvä. Ei tullut syötyä siis liikaa - nousu ylös onnistui
Onhan täällä ollut Calvadosin itsensä lisäksi ainakin 10 muuta kirjoittajaa, vai laskinko väärin.
Kaunis kiitos Tyynille LAMOI-kulttuurivideosta. Oli tosi erikoinen. Pysähdyttävä kokemus katsoa ja kuunnella ihmisiä hyvin erilaisessa konteksissa, kuin mitä me olemme täällä. - Suuri äkillinen veden paljous: hätä, myrsy ja varaan joutuminen. Ihmisillä tahto auttaa toisiaan. - Siinä näkyi hyvin hienovaraista suhtautumista ihmisten keskisessä keskustelussa ja suhtautumisessa. En ymmärtänyt sanaakaan. Mutta minulla onkin lapsenmielinen taito ja kyky; ihana lahja itselläni - jostain kaukaisista perinteistä saatu kai. Elämässä on joskus tilanteita, milloin pelkkä kielitaito ei riitäkään, on ymmärrettävä tilanteita vaistolla ja älylläkin.
Inkeri, laskit väärin. Minä puhuin kahdesta kirjoittajasta TÄNÄÄN 6.9. ennen minua, onhan täällä meitä noin 10 alkaen sieltä 19.8., milloin tämän nimenomaisen ketjun aloitin.
Minäkin olen ollut muissa toimissa koko päivän, joten en ole tänne päässyt. No, en ole mitään menettänyt.
Nuo Tyyne-neitosen jutut ovat jo niin puutaheinää, että ei niitäkään voi enää lukea. Calvados, sanoit aikaisemmin, että luulet tämän neitosen kirjoittelevan Venezuelasta, mutta minä en sitä usko. Tuolla ylempänä ZZ kirjoitti jotain vastausta Tyynelle, ja Tyyne samoin ZZlle. Toisekseen, en usko, että ZZ nousisi aamulla ennen kukonlaulua tänne kirjoittelemaan tuollaista so...taa. Olisi kyllä taso kovasti laskenut siitä edellisestä Elämästä.
Toivotaan parempaa. Tai lopetetaan tähän.
Mikä tekee ihmisestä noin vihamielisen?
Niin että mikähän siinä oli vihamielistä? Sanopa se, Aurora.
Riitu: " Levolle laske Luojani. Armias ole suojani. Levolta jos en nousisi. Taivaaseen ota tykösi. "
Jätähän Aurorakin jo täällä elämässä omaan herran rauhaan. - Eihän tuo tainnut olla edes hän, joka sulle " CalZotyne " -nimmarilla kirjoitti. Luitko väärin nimimerkin. - Miksi täällä on näin sekavaa nimmareittenkin kanssa - nykyisin.
Hyvää yötä.
Pitkälti samaa mieltä
Ja en ole vihamielinen, mutta saatan joskus heittäytyä p****maiseksi.
Pelkkä pöntöltä huutelu ... ei kiinnosta, vaikka hiilloa olisi välissä. Tulee mieleen, että metaani voi olla kirjoitukseen vaikuttava huomaamaton kaasu, mutta toisaalta onhan siellä se avonainen akkuna katossa.
Olen vilkuillut, josko "sinä, minä ja Fanttasia-Olento" olisivat perustaneet oman ketjun. No 'help me please' on aloittanut eilen ja pyytää keksimään satuja. Siellä ei vielä ole syntynyt yhtään mitään uutta taidetta, mutta sinne voisi kirjoittaa kaikki fantasiataiteilijat ja meidänkin tuntemamme nimimerkki jk tulisi joskus terävästi huhuilemaan tutun "nin on", ikään kuin heittämään taiteellisen pisteensä saduille. Kannustan kokeilemaan kaikkia niitä, jotka pitkästyvät pelkkiin jokapäiväisiin ihmisten sananvaihtoihin.
Inkerille
Mitäs sanot, jos pyydän sinut Facebook-kaveriksi? Siellähän voi keskustella myös täysin privaatisti ilman että ulkopuoliset tulevat heittämään herjojaan. Olen käynyt sivullasi, kommentoit kivasti Nyt-lehden pakinoitsijaa.
Ninko
Lievä pottuilu on ihan kiva, toverillinen keskuistelunlaji, mutta jos se kohdistuu aina samoihin henkilöihin, pottuilun kohteille ei jää muuta valinnanvaraa kuin joko lähteä pois tai etäännyttää itsensä koko jengistä vaikkapa luopumalla tutusta nimimerkistään.
Ei kai kukaan kuvittele, että pottuilu päättyisi, jos "ottaisi neuvoista vaarin" ja rupeaisi harrastamaan mukavaa arkipäiväistä sananvaihtoa. Se on sama kuin koulussa luokan hylkiö yhtäkkiä julistaisi pulpetilla seisten, että minä olen samanlainen kuin te. Siitä seuraisi vain entistä ivallisempaa pottuilua.
Millä perusteella muuten väitätte, että se tai se on kyllästynyt? Eihän täällä näy muutamia päiväkausiin, me roskasakki sentään yritämme pitää ketjua pystyssä.
Lievä pottuilu on OK, mutta ei se aina ole lievää, vaan suoraan otsaluuhun kajahtavaa. Se, että pottuilu kohdistuu usein muutamaan kirjoittajaan, siihen ei minulla ole muuta viserrettävää kuin, että kohde / kohteet voisi myös katsoa peiliin.
Arkipäivän sananvaihtoon kuuluu olla eri mieltä. Ei tarvitse olla "samanlainen kuin me", mutta ylilyönnit ainakin minä kyllä joko sivuutan (eli olen hiljaa) tai sitten tukistan. Kurmuuttakaa herran jestas tännekin päin.
" Millä perusteella muuten väitätte, että se tai se on kyllästynyt? "
No yksi poiminta. Yksi valittaa, että hänen "innovatiivisuutensa" on nujerrettu meidän tosikkojen toimesta ja aina iltamyöhällä kirjoittaa jotain sellaista, jossa ei ole innovatiivisuuden häivääkään, inhottavuuden häiviä kylläkin. Ja sinä puolustat ja pyydät paria mukaan perustamaan fantasia-kerhoa. Eikö tässä jo ole yksi merkki kyllästymisestänne? En kaiva yhtikäs enempää esimerkkejä.
PS. noin 90 % tapahtuu niin mm. Riitun suhteen. Ensin joku tölväisee R:ää tai ottaa liian herkästi herneen nenään ja siihen sitten saa vastauksen tai kysymyksen R:ltä. Kun R kysyy, että mistäs nyt loukkaannutaan, niin siihen ei edes vastata.
PS. koettakaas minulle samaa, niin saatte vastauksia ja pientä eloa arkeen ja pyhään. Tämä ei ole uhkaus, vaan kaino toivomus keskustelun "piristämiseksi". Innovatiivisyys ja fantasia eivät ole ikävä kyllä lajejani, "piristäminen" ehkä mieluummin.Toisaalta muistan hyvin, kuinka fiksusti Kustaa käyttäytyy moisissa tilanteissa, minulle se on vaikeaa, joskus.
Älä Ea ole niin saatanan puolueellinen. Onhan riitu toki meitä nuorempi, lähempänä omaa ikääsi, ja lisäksi ihan ulkomaalainen, mutta ei hänkään ole aina oikeassa. Riitu jos kuka osaa tahallaan loukata meitä muita mutta toki säästää sinut, herran ja hidalgon, sen verran saksalaisen kasvatuksen saanut, että pitää miehiä ylempinä olentoina.
Lisään vielä ennen kuin annat tänne lupaamaasi "pientä eloa ja arkea pyhään". Olet muistaakseni joskus, kaiken musiikki- ja kirjallisuusmaun lyttäämisen ohella, vastannut johonkin kommenttiini suorastaan asiallisesti. Mutta silloin en ollut vielä tunnustanut väriä eli mennyt sen kirjoittajan puolelle, jota täällä samoin kuin entisessä Elämässä on vainottu ties kuinka monta vuotta syystä jota en vieläkään tiedä. Sama kohtalo kai minullakin tästä eteenpäin, joten ihan turha käskeä katsomaan peiliin. Olen täälllä ja pysyn kuin tatti paskassa, koska palstalle on riemastuttavan haastavaa kirjoitella, juuri tällä hetkellä.
Seppä sekoittaa ja suitsee sammon suohon. Järvirautaa, sinne se kuuluu...
Kohta 1. en ole puolueellinen, olen vaan pettynyt siihen, että joskus olet turhan herkällä mielellä ja saksanpähkinä juuttunut nenääsi. Sitä suuresti ihmettelen
Kohta 2. minulle ei ole keskusteluissa koskaan ikä ollut esteenä tai kiihottimena
Kohta 3. ulkomaalaisilla ei ole muuta puolellaan kuin, että tuovat tuulahduksen
Kohta 4. joskus hesarin aikoina iskin varsin kovaakin mm. Riitun Suomea käsitteleviin juttuihin. Siinä samassa saivat "kuulla kunniansa" myös sveitsitär ja itävaltalainen. Oikaisen mielelläni vääriä käsityksiä, sillä olenhan mies. (ai mikä mies kuuluu jo ...)
Kohta 5. Kustaa, eikö saksalaisessa kasvatuksessa ole omat hyvätkin puolensa
En mää lyttää makuja, vaan "asiallisesti" kertonut, että saappaanheitto olkoon soinilaisten kulttuuria, linkolalaisuus uutta kertomakirjallisuuden nousun jälkeistä tuhoa, tönkkösuolattu patsas laulakoon suopotkupallon avajaisissa.
Olen aina ollut asiallinen sinulle.
Kaikille vainotuille on lääketiede tehnyt ihmeitä, myös minulle.
Tatti-aika alkaa, kaikki on ollut luonnossa vähän jäljessä. Mutta että paskassa? No niiden kolmen reijän parilla käyttämättömällä alustalla, suosittelen.
PS. hyvä juttu se pieni piste siellä merimiesten horisontissa
Tunnistan sinut EArantesiksi, mutta en tuota edellistä, mihin vastaat; en tunnista sitä Kustaan kirjoittamaksi, vaan kyllä se on ihan selvää Aurooraa.
Hänellä on se saksanpähkinä nenässä; jotain traumaa sitä kohtaan, jo toisen kerran, että asun Saksassa.
Että olisin "saksalaisen kasvatuksen" täällä saanut, höpö höpö., Kuulkaas, kyllä minut on kasvatettu Suomessa ihan suomalaisittain jo nelkytluvulta alkaen. Ja se kasvatus on edelleenkin pysynyt täälläkin. Olin jo naiseniässä kun tänne tulin, saksalainen mieheni toi minut mukanaan. Jos tietäisitte vähänkin täkäläisten suomalaisten naisten elämästä, niin voisitte muuttaa käsityksiänne; sanon VOISITTE, sillä eihän kenellekään voi pakosta syöttää uusia ajatuksia. Siihen tarvitaan halua ja avarakatseisuutta. Usein ihmisillä, jotka eivät ole käyneet juuri maan rajojen ulkopuolella istuvat ne ennakkoluulot ja vanhat sota-aikaiset käsitykse ja mielikuvat kaikkein tiukimmin aivoissa. Kysykää vaikka keneltä tänne naineelta suomalaiselta naiselta. Miksi saksalainen mies on mennyt naimisiin suomalaisen naisen kanssa; siksi koska suomalainen nainen on omilla aivoillaan ajatteleva, suorapuheinen, fiksu, itsenäinen ja maassa jalat tyyppi, ei haihattele, osaa kasvattaa lapsensa, EIKÄ TEE AINA NIIN KUIN MIES SANOO. Tämä pätee minun ikäpolveni naisiin ja perintönä seuraaville siirrettävissä. Näen sen omista jälkeläisistäni. Sitäpaitsi ajat ovat täälläkin muuttuneet, enemmän kuin Suomessa.
Lisäys edelliseen; jo tuokin "onhan riitu meitä nuorempi" ilmoittaa selvästi, että kirjoittaja ei ole Kustaa, sillä hän on ainakin minuakin paljon nuorempi. Aurorahan on minua pari vuotta vanhempi ja Inkeri jonkin verran, ehkä kymmenen vuotta minua vanhempi.
Mutta kyllä täällä nyt näyttää vanhakin "nuortuvan" tämän sanailun myötä. Hehhhheeh. Tosi lystiä, eikä tätä kannata niin vakavasti ottaa, vielä vähemmän alkaa kir(j)oilemaan tai sydäriä tästä saamaan.
PS. minä nyt olin ihan pulmunen muutaman muun usulaisen joukossa, mitä Suomen mollaamiseen tuli siellä Entisessä. Minähän Rakastan Suomea, synnyinmaatani; suomalaisia en aina niinkään, en ainakaan mitä viimeaikoina on siellä tapahtunut. Mutta tapahtuu sitä täälläkin. Mutta en morkkaa suomalaista miestä juopoksi ja naisenhakkaajaksi, niinkuin joku muu teki. Onhan sellaisiakin, mutta minä tunnen vain kilttejä.
Mistähän himputista täällä mahdetaan keskustella, minulla on näinä aikoina kiiruus töitten kanssa, enkä juuri ehdi arkisin tänne paljon vilkuilemaan.
Näin nimeni mainittavan vähän oudossa yhteydessä, selvyyden vuoksi mainittakoon, että minä esiinnyn täällä vain tällä yhdellä nimmarilla.
Jep.
Kysyin vain Kustaalta, koska on mies, että eikös saksalainen kasvatus olekin poikaa.
Sorry, jos käsititte, että vastasin muka Kustaan kirjoitukseen. Ei ei, kyllähän Aurora siellä oli äänessä ('syitä myös sepissä') ja minä sitten vitsinä (nähtävästi huonona) kyselin Kustaalta.
Jo olen käynyt kerran " Tarkkaile FB-postiasi " sivullakin. Kiitos - tottakai olen pyynnöstäsi ihka mielissäni. Tuli jotenkin oikeaan aikaan. Varsinkin täällä tämän jo nykypitkän ketjun puitteita kahlatessa ja muutenkin ajatellessa vaihtelua..
Miten siellä FB:ssä löytää meidän kaveruus-privaatin, eli sen oikean kohdan?
Hyvää lauantai-iltapuhdetta toivotellen ja odotan vihjettäsi - että voin palata asiaan. Sähköpostiin olen saanut roskapostia aivan kamalasti, mutta onnistuin keksimään ihmesanan..millä ne häippäsee kertaheitolla ainakin vähäksi aikaa. Vautsi. Muutenkin minulla on ollut meilissä jotain häikkää, kun facebookin kautta ilmoittaa, että lakkasi toimimasta...On siis mentävä ja oltava muuta kautta kontaktissa eli vaan suoraan FB.hen?
Pitää laittaa myös sinulle vastaus.
Jos luet "SYITÄ MYÖS SEPISSÄ" ( kirj. suurella todennäköisyydellä Aurora) kirjoituksen ja sen loppuosan, niin kysyin vain sen johdosta sinulta, että eikös saksalainen kasvatus jne. Olisi pitänyt muotoilla vaikkapa että jos Kustaa näet kirjoituksen jne.
Pahoittelen aikaan saamaani hämmennystä ja liki aina kirjoitan samalla nimimerkillä minäkin.
Kuulehan ystäväni: Ihmettelemäsi käsittämätön vainoaminen saattaa johtua erityisestä hyvinkin pienestä mutta havaittavasta - luonnon varaisesta jonkun ihmisen saamasta lahjasta. - Kun sen olemassa olo vaistotaan, mutta ei käsitetä, mitä tai mikä se mahtaa siinä toisessa olla sellaista, mitä juuri samaa ei satu itsessä tuskin olla.. On sitä alettava hänessä ja myös häntä ihmisenä " vainota."
Eikö ole möllimäistä ja suorastaan moukkamaista. Kun olet sinäkin jo " missä " ja milloin sen harmiksesi huomannut, ja vieläpä toimivana - jatkuvana käytäntönä ja olevana. Saatana - sopii siihen kyytipojaksi hyvin mukaan liitettäväksi -
Sinulta sekin sana tulee niin sopivasti että virkistää vahvistaa ja naurattaa.
Vainoaminen on pahaa. Siksi sellainen joka vainoaa, olettaaitsekin usein sen toisen olevan aika onneton ja surullisen. Hah. Mutta kun vainoamalla, se joku oleva toisessa, ei hupene ei kuole. - Voi kyllä mennä piiloon. Mutta mitä iloa tai nautintoa siitä luulisi - ainakaan enempää tulevan?
p.s. Miten monilla nimmareilla vapaasti täällä kirjoittavat nyt itse komentajat. Ja kohta vetoavat että äläs sinä, kun silloin itsekin...mutta mikä jumalaton mökä oli aikoinaan asian tähden, kun käytti näinikään, selvää omaa nimimerkki-muunnosta; kiusaamisien tähden.
pönhöllä kui istuin nin kurkkistin ovenm rajosta kunb koompostun vieress kui kis-miri kokkheili otaa pästämmää kynsihins , nauruttis min.
Toivottavasti päästäinen pääsi kissimirriä karkuun, mitä epäilen. Päästäisparka on niin säikky, että se kuolee keskelle polkuakin, kun joutuu torikauhun valtaan.
Meilläpäin on tapahtunut sellainen kauhea tragedia, että yhdellä saarella oli ilotulitus, jota venekunnittain tultiin ihmettelemään sillä seurauksella, että viranomaiset joutuivat pitkin yötä irrottamaan veneitä kalaverkoista. Kun nimenomaan oli kielletty, että veneellä ei kannata tulla ilotulitusta katsomaan. Ei ehken naurattanut yhtään...
Huomenta huomenta Tyttökullat. Olikos joskus sen niminen telkkusarja? Jotenkin tuli heti mieleen. No, oli tai ei. Hyvää uuden päivän alkua, ollaanko nyt nukuttu hyvin?
Onpa se meidän kaikkien "proffakin" ollut jo yönaikaan liikkeellä eikun pytyllä, kun näin aikaisin tätä suomen aikaa pökäsee tänne tuollaista kissamirriä.
EA on jo työntemmellyksessä, mutta kirjuutti tänne vielä omia mietintöjään. Minäkin tuumin, että tuo Avunhuuto tuolla toisella ketjualoituksella olisi täältäpäin, mutten uskaltanut sanoa mitään. Joutuisin muuten syytteeseen vihamielisyydestä.
Ehkäpä tää Tyyne-proffa tekisi tilaa siellä puuseessään näille "riita-sisarille", miksi hän itse heitä nimitti, ja sahaisi kaksi reikää lisää siihen viereensä. Kyllä sitten kuultaisiin fantastisia juttuja. Tai sitten ei. Tähän saakka on ollut aika hiljaista sillä saralla.
Olen ihan samaa mieltä Inkerin kanssa, että täällä on aika sekavaa näitten nimmareitten kanssa, toisaalta kyllähän Inkerille on kaikki tuttua jo omasta käytännöstäkin, kyllähän teksti tekijänsä paljastaa. Tuskin tänne ihan ventovieraita eksyy, kj:kin jo tunnetaan, mutta aina piristävää nähdä hänenkin puumerkkinsä.
Ja nyt laitan tähän oikein ison hymiön - jos vain osaisin. No laitetaan sitten pieni :)))
Riitulle
Tulit taannoin tunnustaneeksi, että tämä Elämä-ketju on sinulle tärkeä kanava entisen kotimaasi kieleen. Nyt kuitenkin halua ehdoin tahdoin häätää tiettyjä kirjoittajia muutenkin pienestä ja vähäväkisestä ketjusta ulos. Mikä logiikka siinä on?
Sorry Ex, että heitän väliin
Luulen, että olet ymmärtänyt väärin tuon Riitun tarkoitusperät. Jos täällä näkee jonkun kirjoittavan sekavasti tai sitten muuten vain inhottavasti, kyllä siihen tekee mieli jotain sanoa. Sitä paitsi ei tuon pönthöilijän kirjoitukset aina ihan paras kanava kieleen ole. Sisältöä varmaan kyllä häneltä irtoaisi, jos vain haluja olisi, mutta nyt on liian kovalla (tai löysällä)
Muuten ihan mukavaa huomenta. Meillähän on lyhennetty työviikko eli perjantai on jo wp (oho). Katselin päivä pari sitten työmarkkinaosapuolten (ja Ihalaisen) typeriä lausuntoja 6- tuntisista työpäivistä. Jos palkka laskee, niin mitä helkuttia siitä on haittaa työnantajille. Vähän vanhemmat ihmiset jaksavat paremmin. Veikkaan, että monessa "normaalissa" tilanteessa se teho laskee ja tulos ei sen parempi ole. No se siitä. Sarvikuonojen maassahan ollaan.
Niin tekee, niin tekee. Nimittäin jos joku kirjoittaa inhottavasti, tekee mieli vastata siihen. Koskee muitakin kuin jotain kielipuolista näyttelevää pelleä.
Olin juuri sulkemassa konetta, kun on lähdettävä tästä, mutta vilkaisin tänne vielä;
kuules Ex-A; toista nyt ihan kirjaimellisesti se kohta puheistani, joissa olisin teitä, ketä lie sitten, HÄÄTÄMÄSSÄ ja vielä EHDOINTAHDOIN, täältä minnekkään! Laitan ihan huutomerkin tähän, sillä tämä väittämäsi on suoraan sanottuna keksittyä valhetta. Jos ehdotin Tyynelle lisäreikien sahauksesta, niin en tarkoittanut sillä sitä, että menisitte jonnekkin muualle kirjoittelemaan. Itsehän sitä olet tuolla ehdottanut Inkerille FB:n suojissa. Olen jo useaan otteeseen sanonut, että jokainen saa ja jokaisella on oikeus kirjoittaa ihan mitä lystää. Eri asia on sitten onko niitä helppo lukea ja millaisen vastaanoton ne saavat.
Saa kai mielipiteensä ilmaista, vai kuinka, jos olen sanonut, että en jaksa enkä ymmärrä esimerkiksi Tyynen juttuja. Mutta, jos te niitä kaipaatte ja osaatte tulkita, niin kaikinmokomin. Kyllä tänne kaikkea mahtuu. Eivät nämä Tyynen tekstit ainakaan minun suomenkielentaitoani juuri kohota, mutta bitte, en kiellä niitä keneltäkään.
Heippa vaan, nyt on lähdettävä.
Jokaisella kommentillasi vihjaat "minusta" jotain epämääräisen kielteistä. Mielikuva "meistä" kolmesta sisaresta tai veljeksestä mitä liemme, kököttämässä samalla huussin laudalla, on kieltämättä herkullinen, mutta ei tuollaisetkaan pilapuheet varsinaisesti edistä yhteisymmärrystä tällä Elämä-palstalla.
Ei niitä reikiä tartte lisää sahata, vanhoissa isoissa taloissa sellainen useamman reiän kimppahuusi on ennestään, ainakin yhdellä tutullani tuolla Karjalan puolessa.
Otan osaa...kas kun olet jäämässä entistä enemmän " koukkuun." Minä sen sijaan olen rimpuilemassa heidän otteestaan juuri irti. Arvaatkos " mitä kautta " sen teen..huussin paskareijästä pudottautumalla - siitä samasta Mamselin Suomen kesäreissulla istumasta; myös meidän nettiväen kaikkien kunniaksi sontimastaan; huussin reijästä. - Minua ei oota kyllä veljensä eikä mikään muukaan korolla, täällä nettipihalla...
Tämä on omalla kohdallani - pitkän kiusaavan koukun aukivenytystä ja samalla irti tempautumista: Eli tee edes hetkeksi ensin kiusaajastasi rakkain ystävä. Niin vapautuminen on melko puhdasta ja yksinkertaista.
Itse asiassahan mitään selvittelyä ei tarvita. Kun mitään syytäkään sellaiseen ei ole. Järjen mukaan nääs olemassa. On ollut jossain vaan identiteetin vajausta..mikä luultavasti on vihdoin yhteisvoimin loksahtamassa, kuin kansi huussin reijän päällä...ettei jää liiaksi muille haisemaan.
Ironista. Tämähän on kuin synonyymi rakkaudelle. " Ei se kuole millään.." - laulaa Kaija koo ihanasti ... Miten merkityksellistä onkaan rakkaus ja ystävyys ihmisten vapaassa ja lämpimässä suhteessa. Eikähän sellaisen tunteen tarvitsekaan koskaan oikeasti kuolla. Eikä se kuolekkaan, siitä on riittävää näyttöämeillä jokaisella toivottavasti - oikeassakin elämässä.
Vai että "jokaisella kommentillani". Kirjoitit kerran, että "fiksu ihminen huomaa loukkauksen rivien välistä". Kysynkin nyt, että olisikohan parempi olla, jos ei olisi niin "fiksu", jopa fiksumpi kuin kirjoittaja, joka ei ole mitään loukkausta edes tarkoittanut.
Jos on halu löytää aina jotain loukkaavaa, niin kyllähän sitä löytää vaikka tulitikusta.
No, nyt loukkasin taas.
En voi sille mitään, että olen suorapuheinen, mutta ei minua kukaan ole vielä elävässä elämässä vihamieliseksi leimannut. Tulen sekä miesten, että naisten kanssa yhtälailla hyvin toimeen, tietenkin riippuu kemiasta katsomatta sukupuoleen. Enkä takuulla aloita riitaa kenenkään kanssa, minun kanssa on vaikea riidellä, sillä vaikenen tai heitän siihen jonkin koomisen huomautuksen, mihin riita sammuu kuin palosammuttimella. Ja sen päälle on helppo nauraa - molempien osapuolien. Asiat on puhuttava rauhallisesti, aikaisemmin nuorempana en osannut olla aina rauhallinen, mutta senkin taidon on iänmyötä oppinut, varsinkin kun on omaa jälkipolvea, joilla kiehuu usein yli ja silloin on parasta pitää suunsa kiinni ja miettiä, että voi, voi; tuollanenko minäkin olin. Oppia ikä kaikki.
Mjna naruskelle kui jolu sanoo tuolajotta oisi tääl tyybe-porfa, papilaassa enen vahnaan oli sellaanen wldava iso huusi jos rekää oli ku kalavekossa reikää, muta nykkun mnä puhusi rekistä,niin tul kiiru pöngölll
Naurattaa - jos kiire vielä sattuu " ruustinnalla " aivan yhtä aikaa ..
Sopu sijaa antaa: Sitä lienevät ammoisina aikoina vanhat wiisaudessaan ja pitkämielisyydessään, myös meitähi varten jo omaan mieleensä - syvälle painaneet.
Keskustelussanne, johon ihmesattumalta eksyin, on hauska. Yhdistelette huonolla ja hienolla kielellä rakkautta sekä monireikäisiä käymälöitä.
Olen maakuntakierroksillani perehtynyt jonkin verran suomalaiseen käymäläkehitykseen ja monireikäisistä käymälöistä muistan lukeneeni ja nähneeni niistä melko paljon.
Monireikäinen käymälä sijaitsi useimmiten rakennuksen toisessa kerroksessa, ja sinne kiivettiin jyrkkiä, puisia portaita pitkin. Käymälän alla oli ruuma, johon ihmisten ja eläinten jätösten ohella viskattiin mm. ruuantähteet.
Saatoin mennä hieman sivuun keskustlunne mahdollisesta "pääpointista", mutta en voinut olla laittamatta pientä omaa tietämystäni teidänkin iloksenne.
Terve vaan Veikko; nyt ollaanki saatu ihan jokin aihe tähän ketjuun; monireikäisten historiikkia, kokemuksia monireikäisistä.
Jos saan aloittaa tässä iltapäivän viihdettä. Minäkin vietin maalla useita kesiä kakarana.
Isovanhemmillani oli maalaistalo Savonsydämessä ja heillä, niinkuin kaikilla muillakin oli ulohuusi. Siis ei mitään sisäänrakennettua luksusta, johon olisi kiivetty yläkertaan. Ei, vaan pihan perille oli juostava tai no, riippuen hädän laadusta, juostava tai hitaasi liukuen ja pakaroita yhteen puristellen. Mutta sitten ne raput; ne oli kyllä aika korkeat, ennekuin pääsi sille helpotusten tasanteelle. Siellä sitten monta reikää valittavana; lapsille pienempiä ja aikuisille tietenkin ne suuremmat. Kakarana oli varottava katselemasta sinne reiän alapuolelle; sanottiin, että saa näärännäppyjä silmiin, jos kattelee sinne. Mutta olihan sinne joskus pakko katsoa; talvisin paska jäätyi jo melkein heti pudotessaan, ja se jäätyi sitten siihen alaalla kasvavan ruskean kakkapilarin päähän, mikä oli joskus jopa parin metrin korkuinen, välillä joku isäntä oli sen kaatanut. Mutta keväällä jäitten sulaessa paskakin suli ja sitä voitiin sekoittaa olkien kanssa pellolle. Että sellaista ravintoa; ei ollut silloin kemiallisia ainekkkkkksia ruokaa ja ulostetta pilaamassa.
Rieän päällä oli myös puukansi, mitä pojat heittelivät ja pyörittivät pihalla.
Meillä oli vielä koulussakin tällainen reikätoiletti, mutta saatiin sitten uusi vesiklosetti.
Tähän väliin minun on taas pakko kertoa se loistava huussiruno, jonka olen leikannut irti Hösäristä joskus vuonna 1 ja 2.
Suomessahan on Huussiseura, joka järjestää huussiseminaareja yliopistoissa jne. Tänäkin kesänä järjestetty esim Treen yliopistossa.
Talousoikeuden professori Arvo Sipilän runollinen tuotos huussiseminaarista on tällainen:
Ulkohuussin ylistys
Oi onnen maa
mä kuljen pihan taa
miss`sireenit ja sonta tuoksuaa
ja paska pitkään, pitkään putoaa.
Ja pieru, etikettiin nääntynyt
se täällä nyt kuin kiuru kirpoaa.
Kun kirjoitin tämän joskus monta vuotta sitten hösärin oma elämä palstalle, eräs Dr D raivostui minulle perusteellisesti ja eräs nimimerkki runoilija kielsi minua ikinä kirjoittamasta mitään hänelle. No en ole kirjoittanut.
Minullakin oli lapsena kodissani etupäässä ulkohuussi, että tuttuja ovat. Riitu kirjoitti elävästi noista kakkakeoista ja niiden jäätymisistä talvella, näärännäpyistä ym.
Kerran minulle tapahtui vahinko siten, että äiti oli ostanut rasvasillin, jonka leikkasi kahtia ja pyysi viemään loput ulkokomeroon joka oli ulkoeteisessä. No, minä vein sen ulkohuussiin. No, ei sitä takaisin sieltä haettu.
Niin että se rasvasillin puolikas oli jo valmiina siellä määränpäässään, eikä sitä tarvinnut enää kierrättää... hehehhee.
Mutta tuosta ulkokomerosta tuli myös mieleeni, että mummollassakin oli sellainen ulketeisen eli porstuan ulkoseinällä. Se oli ovellinen ja vastaa nykyistä kylmiötä. Yläosassa pieni ikkuna pohjoiseen päin. Se oli jännä paikka kakaroista, eikä sinne saanut mennä noin vain mitään hakemaan, Keittiön oven pielessä roikkui tarkasti vartioitu avain. Mutta silloin tällöin minäkin hain sieltä jotain, ja siellä tuoksui niin ihanalle, että oli pakko jäädä vähäksi aikaa nuuskimaan. Voi miten haluaisinkaan edes yhden päivän niistä ajoista ja paikoista takaisin.
Uusi ketju avattu
Avsin aitan takhkaa semmoisen ketkjun jok olij ejemmin lyhpdsylehmäin etsteenä ja kun ei ennää atartte ja sithen tul hät ja kirmasinmpa pöntrölle.
Mnä tekin ketjutsa hienon asian lapssillie, seellainnen kikluttava ktjeu ja niilä olj haskaa. olin melkin jumlan-palvokuvukseen saaka pötöslä ja autoi.
ketuju olip nii haska , jota piltitise leikihvätyen . Olen illoinnen etä hyvimpä ossaan rakkhentaa ktkju-leluja. ol kokho aamusen pöntössllä.
Piltti olet sinä Tyy-neitso vissiin itsekin. Miten muuten olisit ottanut minulta kaikki kirjoitusvirheet itsellesi. Nyt vielä odotat että joku meistä elämäläisitä auttaisi sinut pöntöltä ylös. Mutta miksi kukaan ei ole tullut. Mitä teen yksin? Tahtoisin olla kaverisi vielä tään ainoon kerran tässä ketjuleikissä. Tämä on kyllä aivan liian pitkä " ketju " meille kaikille.
Kuningatar Elisabetin Corgi on kuollut. Oletko kuullut? Se osasi tehdä härränmukin niin nätisti; näin sen Bond-filmiltä...tänään. Rakastan matalajalkaisia koiria. Minun Copi-oli sellainen. Mutta se kai vihasi korkeajalkaisia lajitovereita, koska se lähti ajamaan eräänä päivän sellaista takaa, niin vimmatusti, että sai sydänkohtauksen paksussa lumessa juostessaan sitä suurta hurttaa kiinni. - Että pitikin niin käydä. Niin usein ihmisillekin käy kun alkaa olla liian - kiinniottavalla päällä.
Mites se istunto edistyy...Oletko ollenkaan ajatellut miltä minusta tuntuu. Siis oikeasti. Tyy-neitso? Olla gummi. Eikä edes tiedä milloin on valmista. Että voisi alkaa pyyhkimään. - Tunsin kerran sellaisen leipurin, jolla oli kahdet kaksoset. Ne nuoremmat kaksoset menivät aina yhtä aikaa pikku-pöntöilleen ja kun oli valmista ne huusivat yhtä aikaa: pyyhkimääää, pyyhkimäää...Ja leipurin oli juostava kesken leipomisensa - pyyhkimääää.
HUom. Olen hyvällä mielellä, kun näin tänään Cobi-lemmikkivainaan ni siinä Bond-filmissä. Kiitos sille Filmille ja Kunigattarelle että antoi meille mahdollisuuden näin hyvään yhteydenpitoon. Rakastan tätä iltaa. Aamen.
Ammeesa olisva t piltiset kui olvat aivsns pikuruissii, site olin vamlistanut heile ktkjusta hellistimisen ja ilo. olimpa jo pönytöllä aamiasulla ja kathelin taivahan sinnitma-kantta.
ol kokko pävä pölntöll' ku lumu otssi vänvy- poikska, muta lapsi-pillttit pifta paljon kehtjurkenhjusista.
No, hertsileijaa Ty-neit, tule jo tuonne Arantesin ketjuun, tänne on jo niin vaikea päästä kun kestää ja kestää, kuten sinun pöntöllä käynnit.
Meillä on sukulaisperhe, joiden koira on tiineenä, pennut ovat ainakin viittä eri rotua, eivät ainaskaan Welsh-gorgeja, mutta varmaan tosi söpöjä.
Appi sanoi eilen olevansa ummella, eli ei pöntölle asiaa. Mitä suosittelet. Hänellä oli muutama pikku omena, joita ei ollut syönyt. Olisiko luumut poikaa?
Poeka men justiisa pölntölle , kuin olim otstanut maalikyläst paatterri tarnsirtoniratiohon sekä takriutksein ol kuulostela pävän mietlause pönböllä isuskellesa, muta pielehen men kok itia.
Muistan itsekin, kun joskus muinoin tuli joka päivä radiosta klo 12.00 päivän mietelause. Iltaisin, en muista minä viikonpäivänä, tuli kahdeksan kärjessä -iskelmät, ai, että oli ihana ohjelma! Tuli Beatleseita ja muuta rautalankaa. Poikaystävän kanssa aina kuunneltiin.
Tämän ketjun voisimme julistaa Tyynen kunniaksi virhevapautusvallankumous ketjuksi.
Minusta täällä saa käydä nauramassa vapaasti ja arvailemassa mitä asiaa Tyyni-llä on kulloinkin.
Taidan kertoa yhdestä hyvästä tuttavastani tositarinan. Kun jouduimme kerran kaupungissa pienee sanaharkkaan liikenteessä vastaan tulleen kävelijän kanssa. Hän kun oli tietenkin oikeassa jne...eikä pitänyt väistämisestä senttiäkään polkupyrällä ajavien kanssa.
Siinä nahistellessamme tuttavani tahtoi olla ponnekkaasti puolellani ja yritti auttaa olemalla tietenkin samaa mieltä kanssani. - Mutta pahaksi onneksi hänellä sattuu olla jonkinmoinen, aika voimakaskin änkytysvika puheesaan, ei hän yrityksistä huolimatta saanut tässä tilanteessa oikein mitään selvää puhetta sanoiksi ja ulos, vaikka yritti niin vimmatusti...Siihen äkäinen ukkeli karjaisi että vai vielä toinen valehtelija hyväkäs yrittää puolustaa, mutta ei enää näytä saavan valetta poloinen suustaan...
Se oli ainut kerta vissiin, kun minua alkoi naurattaa tuttavani puhe, kun tuntematon ei voinut tietää hänen puhevikaansa.
Minähän nauraa hikerrän täällä Tyyne-nietyen kirjoituksilla ihan sydämen pohjasta, kun hyvin sattuu arvuuttelut kohdalleen- ja vapautuksen tunne on täydellinen, että kuka enää moittii meikäläistäkään yhden kirjaimen tahi kahdenkaan väärästä asennosta, tai jos puuttuu tahi on liikaa...Sano se. Ei edes Riitu, joka ei aikaisemmin juurikaan sanonut ymmärtävänsä kirjoituksiani, ole enää puhunut mitään...että tuuleen menevät, kun ei saa selvää. - Mikähän siinä oli syynä? Hyvä kun ei ole sitä harmia esiintynyt. Kiitos Tyyneiys sinullekin...olemassa olostasi, eritoten puhtaasta huumoristasi, mikä tosin pitää kirjoituksestasi onkia, ihan oman mielikuvituksen avulla jokaikisen tavallansa.
tvalans laithoin yäpuvunpiälle ilthahartauen jlkhe ja meni pndöllsele ja olip pimmee
Pimmee ol haitunu öyn aikna enkgä tarvihenu taksulapmmpua pölntöle vaeltamaaan , kui sartsrus usvasesti sägennöi
Tämä syyskuu; niinpä niin. Kun Saturnus ja Venus alakaa yhtyy..kohtsillää. Hyvä että ei ollut enää pimmee aamusella phönhttölekää vaelte-luci-a. Onnittelen meitä kaikkia ihmisii valaisevan ja ihmeellisen tähtitaivaankin johosta..
Imhelisen tähtöissen nävin kun villuisena vilisttin pönthöle jota ehtisnsin kullemaahan aamu hartauen ja ehin . Tul radofoonistha
Ratios ei palj läppöä tuo kui olj kylymä pönstlä amulla, muta iksemlälefyy radosissa sioittavathen .
Syyskuu ei ole näyttänyt ainakaan vielä, toivottua lämmintä intiaanikesäänsä. Tyytykäämme tähän nk ulkoiseen viileyteen.
Parasta aloittaa villasukkien ja -lapasten neulominen.
Toivotan Tyyne-beibille Onnellista Nimipäivää jo etukäteen, mikä on ensi tiistaina. -Pianhan päivät kuluvat, kun mieli on lämmin ja ystävyys tallella. Olkoonkin, että syystuuli meinaa kylmänlaisesti taas, ylitse ja vähän alitsekin; pyy-häl-lel-lä.
Pyy lenti läh -niitu laiala kui kiirehhin ene amuhtrauta pönytöle
Humenna on aika nauttia peltopyypadasta viinin kera ja - lukuisien ystäviemme. Muistat toki oman merkkipäiväsi.. Ja olet kutsunut koko naapuruston iloitesemaan " TyynenPyy pivossa " - juhlasta.
Mitäs sekin pikkulintu pienoinen ensistään meni sinne pellon aidalle, niitulle siitä lennähtelemään..Siitäpä tarkka metsämiehen hallihauva, tuli kohta haistelemaan ja maistelemaan ilmoja...Terävä on Hallin hammas. - Ihmettelen, miten syyskuisella silmällä ja tarkkaavaisuudella myös TyynÖnetu itse , nallipyssymielikuvineen.. ja muine ominaisuuksineen ja rautaisine ajatuksen-juoksuineen, huomioi riistan maun, Syksyn rauhallisen, ja luonnonvaraisen.
Huomenna siis juhlitaan ...
Jkuitaan homenna nyt olins olut pömtöllä pimmestö atsi ja nky julhava taevan-kanssi.
kansi pömthön päälä olj amula jääsä jap refin sitä niis nuppi itros ja kumahin kummoon sitter ehi pönyölle ja naautin.
Taivaan kansi se oli - kun kätees nuppi siitä irtos ja heitti; Tyne-nytu, sut vallan kumoon asti ja koitti.
Mutta rautaa oot, lennon jälkeenkin vaa, ehit - pönyölle pissii. Kai nyt jo nauraa saa!
Hei Tyyne ja Inkeri, mä tuun nyt tänne, kun teidän jutut on niin rattoisia ja erikoisia. Kelpaako seuraan, vaikka pönthön asiantuntemusta on enää vain posliinisesta hökötyksestä.
Helsingissäkin oli ikioma kakkanäytelmä, kun asema-aukion hampurilaisbaarin viemäristä rasvat levisivät yhtenä yönä kadulle. Siitä oli ihan telkkarissakin, kun ihmiset liukastelivat siinä mönjässä, joka näytti vauvankakalta muttei sitten kuulemma (virallisen selityksen mukaan) ollutkaan sitä itteään. Kyllä siinä mahtoi olla vaatteissa pesemistä ja ottiko taksikaan niitä kellahtaneita kyytiin. Oon ollut niin huolissani, nuorison ystävä kun olen.
Ja taivaallahan täällä ei tähtiä näy, Helsingin taivas on aina pimeällä oranssi.
Johan kävin siellä Yläpihalaisten luona huhuilemassa, että eikö enää osata tulla pimmeessä elävien ja toimituksissaan olevien luo. - Niin kyllä oli heti mukava yllätys, kun täältä löysin Aurora, sinut melkein samalla silmän räpäyksellä; vapaehtoisesti tulleena paikan päälle.Valkoinen posliinipotta - ah, se on kuin moderni sateensuoja päälaellasi. Varo. Vauvamaisen herttainen sanakin - posliinipotta - ja ajatuskulku...täällä käyskenteleville ja vähän kumouksellisille ja miksi ei - kaikille meille.
Että jopas olitkin - Tervetullut!
Tevrtulolik sanhin ihteleni kui ny päässin uljos huusissta kun män aikhaa.
Aikha men nopsasti kui kuntheli amu.hartavuten radosta ja vatsat site pönthölle vilistnit
Viltimma kyllään kok viko lupon. olj gagelli-pönytö karos-talosa, nytu koothkatrtanol ehi käyä pöntghtoöllä ja uko virukhaan nukumaa
Viilettelit viikon lopun kylillä. Taloissa oikeat kaakelipöntöt ja -uunit; pöyvät täynnä pönkiä mahoja vasta kotikartannolla pääsit kunnolla pönthtölle.
Nyt Tyyne tyynyyn viru pää hyvät unet vaikka mielikuva ukko olisi kainalossa, tärkeintä että ehit käyvä - ennen hartavutta taas ulkoasioilla.
Nyt nukkumaan. Satutko Tyyne tietämään, mitä tarkoittaa sellainen kun endometrioosis? Siitä on tehty tutkimusta, että sellaisen näkee jo naisen naamasta: että saako vaikka lapsii. Vaiko ei. Nyt kyllä alkoi nukuttaaaa.
Oli oikein kiva sekin kommentointi, mutta eivät julkasseet, kun olisin kai paljastunut minuksi.
Mnula askasteru amulla ja kuntelin aammu-hatautta muta lopiuvirssui en ehänyt kulla lophu kui kiireh pöntvt
Poöntlöllä istksestelin raahauullisetsi kejskittyin ja haraka laloi tai nauroi ja mnula oli ofi rakosellaan .
Tämä tuli nyt kyllä täytenä yllätyksenä Tyne- beitto; minulle. Olet ofin laittanut oven rakoon. Taisit tuprahuttaa sitä ilmaankin, etteivät kaiken maailman hyänteiset ja isot harakat mokomat siivekkäät tule korvaan tinisemään, saati nenän vartta pitkin tepastelemaan...Pattia siihen kasvattamaan. Enhän kohta tuntisi, kun nenäsi paisuis kuin norsulla suureksi...Hui kauheaa tätä paikkaa; missä ihmiset joutuvat aikaansa viettämään. Ja takaumuksellisesti henkisiä lahjojaan kuluttamaan...Mutta kyllä tämä kaikki maksaa vaivan. Sainhan taas makeat naurut juuri tuon ofi-sanankin tähden. En tiedä, mikä siinä niin huvitti. Mutta pidä vaan ovi raollaan..
Ei mulla tuolla yläkatoksessa oikein näin niin kun synkkaa...taas. Aina vaan sama kaiku on askelten...
T
Jaa ohvikii tiällä mainittiin. Pit tulla tänne alahalle alhaisten seuraan tai ainakii maalaisten, ku alako tulla juttua ventovieraista immeisistä, mitä ne on sanonunna jostain egologiasta josta minennoo ies varma tarkottaako se uutta moottorsahhaa vai onko se meiän kanalan tuottksten uus vinimpi nimi. Kyä nu peittoo ruppe tarvihtemmaan ja muuteski paikat laitettava talaveksi kuntoon, liiat huoneet sulettava ja ikkunat tilkihöittävä, on keksitty parempinniin liimaussynsteemiä kun ne vanhat kärpäspaperit, iha vaahtovvaa muovija kuuluvat käättävän. Siitä se alakaa, hyyskän tyhyjennytksellä ei oon nyt mittään kiirusta, se paska kumminkii jäytyy sielä ikimöhkäleeksi, hyvä jos kevväällä elepyy taikolla hakattavaan kuntoon elikkä olomuotoon.
"...ja muuteski paikat laitettava talaveksi kuntoon,..." Tämä on vain aavistus ja tämä aavistus tuli jo tuolla toisessa ketjussa kun kirjoitit kerran. Kysyn nyt kuitenkin että "sinäkö se oot" moottorisahoinesi ja puunkaatoinesi siellä jossakin?
Ai sinä oletkin se Hakkarainen sieltä Viitasaarelta. Selvä pyy, sanoi manninen sahurista
Mutta tiedätkös enemmän niistä offiloista ja Oulaisten auto-Paratiisi suunnistuksista. Kyllä siellä Pohjosessa bensaa palaa, kun vuoria kiipeilevät miehet autoillaaan vai mitä härveleitä ne kuuluvat olevan. Rikkailla on rikkaitten harrastukset. Miten ihmeessä ne autot sellaisessa suossakin pääsee eteenpäin, Ja entä kallioiden ja jyrkänteiden päälle ja taas alas syviin syvänteisiin. Mukava harrastus miehillä. Vai mitä?
Va mtä sielä aamula hartavudessa jogu pappu kertosi jesuksetsta. olij kausnista ja olim jo ehätnny käyä pöngöllää .
Kuulehan Tyybr-neitti pitäisikö meidän siirtyä " pönttöinemme " turbokulkuneuvolla tai Ryaanin rekalla tai voihan hänellä olla samanlainen avoauto kun on meilläkin. Otetaan vaikka koko huussi mukAAN. oNKO TÄSSÄ SUKSET...Onko se vielä ajokunnossa, ottaen huomioon pöngöllää- kuljetukset; On tuuletus hyvä hengen ja henkisyyden ylläpidossa. Siiskö uusiin ketjuloihin? Vähän pelottaa ne ristikkäiset ja kristillisyys ristivedot..Hm. Siitä aamuhartaudesta en muista oikeastaan mitään. Kyllä siellä voivotteli yx paamBpu hyvin ja kipuili enemmän vaan minun " syntieni " tähden ja kantoi huolta että tokkopa saan niiden tähden nukuttuakaan ja sillee. Vaikka minulla on ihan hyvä muistiuni ja -muu kanssa. Anteeksi minä en tiedä, miten ihminen voi olla näin hullu, että nauraa ihan maha kipeenä itellää...Itella: mikä se on? Kiitos jos vielä tämän kerran kestät ystävällisesti täänkin töherryksen läpivalaista. Terveisiä sisiliskoille. Kultaisille ja ihanille ja lämpimille ja intialaisille ja kauniille ja haavezimaislle.
p.s. Alkuperäinen Rapu saa tulla muuttokuorman päälle ja pidellä myös Ryaanista saksillaan kiinni vuoron perään kenestä kerkiää.
Kekrisin juri ajh jur pönytöle ja olik lämmpö kun väävu -poija argriMakrtits osti erilen pinen patntern ja vetäis skhhoöö-jokhdon kansa .
kaansa vaelsii iisraliin egytisttpä sanos ammuhataruuspapi ja pönytölä oli fiksu itsusa.
Onko se Agri-Marketista ostettu patteri hyvä? Mikäs Tyynen on siellä lämpimässä tuvassaan aamuhartauksia kuunnellessa! Ja oikein kiva että kerrot meillekin "pakanoille" mistä pappi kulloinkin saarnaa.
Täällä Holvikellarissa saa toivottaa iloisesti Huomenta. " Sillä missä kaksi tai kolme on koolla ... siellä minä olen heidän keskellään. "
Ilman ajanvarausta!
Kysymys on vilpittömästä yhdessäolosta. Mutta mistä me taas rukoilisimmekaan? Että se myös toteutuisi...Jouluunkin on vielä - Matteuksen matkan verran - aikaa.
p.s.Emme siis ole samanlaisessa -Holvissa, millaista tuolla aijemmin nk. kommenttipuolen keskustelussa ehdotettiin Suomeen perustettavaksi. Mahdollisesti eri kuntiin useitakin. - Sattuneiden väkivalta tapahtumien johdosta. Voi tätä synt...Elämää.
tYYne-Neuton vävy-maalaispoika tais vetää sähköjohdot ensin Kartanon tuonpuoleisesta eli navetan siivestä tupaan anopillensa. Tyypillistä aika hyvää maalaisjärjen käyttämistä - hyvä että lämmintä valoa on tiedossa ihan argrisin periaattein; maalaisittain. Se se on joka kasvattaa maatalouselämää ja antaa ihmisillekin kunniallista energiaa; lämmintä, ulkoisen fFortum-valon lisäksi.
Olihan kiva tuulahdus A-a. A-luokan tuoksuvana, tulla ehjänä yksilönä. Kysyntää sun laiselle myös riittää, varsinkin jos on innovatiivista ajatusta kaunis pää pakkaantunut jo hyvinkin täyteen ja kaipaa uusia haasteita ja mahdollista jopa purkaantumista - Pienessä ja intiimissä Holvikellarissa: Kynttilöiden lämpimässä valossa, kaikki onnistuu. Mitä nyt Tyynen-Y argri- sähköjohto on kaiken Ympäri ulottuvaa. Mutta kaikkinaisessa luottamuksessa turvallinen vissiin - maaliasvävyn asentamana - ainakin toistaiseksi?
Toivotaan ettei missään poksahda...
Hejsan taas! Yläkerrassa ei taida olla ketään kotona. Minä kun en osallistu enää hesarin kommentointiin, en oikein osaa sanoa sitä tai tätä sinänsä varmaan hirveän kiinnostaviin ongelmiin, joita elämäläisille on siellä siunaantunut. Kun en niin suklaastakaan perusta.
Ajatusteni innovatiivisuus on vähän niin ja näin. Toistan itseäni kuin vanha grammari. Ehkä onkin parasta pitäytyä tuttuun ja turvalliseen kuten kansakoulumuistoihin. Silloin ei - ehkä - saa sekopään leimaa otsaansa. Joku nuorempi voi kyllä ihmetellä mikä sellainen kansakoulu on ja miten sinne pääsee, onko korkeatkin pääsyvaatimukset ja montako hakua vuodessa on ja ei kai siellä ole matematiikkaa. Voin lohduttaa, että ei ole eikä ollut, Elon laskuopin kanssa opeteltiin ynnä ja pois-laskua.
Nyt on uutta kerrottavaa tuli matkakuume samalla päälle. Kun saimme kutsun
J:kylään Latoteatterin 30-v Kekkereihin. Oli kai siellä kiireitä järjestäjillä. Myöhäinen hätäilmoitus puhelimella ja varmistus - huh aika viimetippassa. Sattuuhan sitä. Mutta huomen illalla olen tutun Teatteriladon Pihapiirissä. Museoksi muunnetussa varsinaisessa Kekkeritalossa.. Tuleeko Tyyne ja Aurora myös? - Tuvassa oli on suuren suuri uuni ja takka - uunin päällys ja kiipeilyportaat - Seinissä harmaat vahvat hirret. Siellä tunnelmissa ollaan taas nauttimassa, toivottavasti iloisesta seurasta ja hyvistä pöydän antimista pitkässä pirtinpöydässä, josko vielä niistä samoista termaripulloista - saisi kahvia ja pullaa. Yösijakin tuli alustavasti tietoon. Asemalta vastaan kulema tullaan...Onhan asuinpaikkakunta tuttu 40 -vuoden ajalta.
Heij teille, ja kuka muu jos on sattunut TyyneYen Sinun seuraan tänne piipahtaa, kun minäkin lähden matkalle aamulla. Voikaa jyvin.
Kekkeritalo kuulostaa houkuttelevalta, mutta jää minulta näkemättä tältä kerralta, saanetko Tyynestä matkaseuraa?
Näen ihan silmissäni sen jykevän uunisysteemin, samanlainen on eräässä tuntemassani kotiseututalossa, Tammelan Lounais-Hämeen pirtillä. Uunin kupeella vie jyrkät portaat katossa olevan aukon kautta pariin vieraskammariin. Meistä lapsista tavattoman jännittävä ja outo kiipeilypaikka. Kirkasvetiselle Suujärvelle antavalla Pirtin terassilla on suurista myllynkivistä tehdyt pöydät, joiden ääressä syötiin jätskiä ja limsaa. Pirtin retki oli kesän kohokohtia eikä sinne matkakaan ollut järin pitkä. Jalkaisin tultiin luonnonkaunista Kaukolanharjua pari kilometriä lomamökiltämme. Usein viellä poikkesimme Kaukolanharjun näkötorniin ihailemaan samaa maisemaa, jonka Albert Edelfelt ikuisti kuuluisaan tauluunsa. Liki neljäkymmentä vuotta minullakin oli tilaisuus viettää kesäni siellä, soudella kauneudestaan kuuluisassa kansallismaisemassa.
Kertoilepa Inkeri sitten millaiset kekkerit olivat. Yläkerrassa vallitsee edelleen täysi hiljaisuus. Ei viitsi ainoana siellä sepustella tyhmiä juttujani, jotka eivät ketään kiinnosta.
Tys paska
Rhuman snan kijutin , kuis kaks päväö eisaannu vesteitä lähjetykseen Vaa sono jota saanulahen mugula on mnull Enkäs tiiä tomiko jo ? pömtllä vitin aikka ljumi-hiuthalleitkkii nävin ovin rafista,kun väby-poiju löipi laut kathoon taksi .
No on se hyvä että sait viestit toimimaan, ei se saunis niin kauhea ole kuin moititaan. Ja sekin hyvä, että on nyt laudat huussin katossa, koska pian tulee enempikin kuin hiutaleita, isoja rättejä ja lopulta pyryttää huussin täyteen. Ootko sinä muuten kuullunna sitä hauskaa sananlaskua, että hei hulinaa, sano akka kun kirnuun pieri?
Peiru pienni pullahti pönthölä ehjkä vaans käpränein huusin aggunala kuul pihhakse. kuin aamhrtavus puhus antnioius mehestä jok luki pslmia ja tulj uskkhoon..
Nyt en voi olla kertomatta erästä pientä tarinaa tuohon Ryyne_neigon "peiru" pullahdukseen sopivana.
Tämä on aivan tosi juttu ja vaikka minä kuulin sen, kun olin lapsi, niin yhä minä sen muistan.
Se tapahtui Pohjois-Karjalassa. Talon tytär oli siellä ulko "huussissa" tarpeillaan kun häneltä pääsi "peiru", mutta se ei ollutkaan mikään pieni pullahdus, vaan jopa tuo tytär, joka äänen sai aikaan, huusi sieltä pöntöltään, niin että pihapiiri raikui, että "kuulitteko juhlallisen tärähdyksen"?
Kuulluksi tuli, koska se on yhä muistissa!
Mustissa housissa juskksin pönrtöle ja plkusen heinrät olij valakokohmmeessa ja viluttiva nillikkoi. amuhartavus pusu peljastusksta ja mie palstuin pönföllle.
Olit tosi kiltti, kun tulit sinne Kulissi-Kekkereihin Yyyne-Tyy. Eikö vaan ollutkin mukavaa. Mustissa housuissasi näin sinut juoksevan...
Niin paljon nuoria, ihania, elämänhaluisia harrastajateatterin ihmisiä koolla. Ne laulut olivat myös aivan lystikkäitä. Sopivat illan ohjelmaan. Ja ruopka ja juomaa oli riittävästi. Ihana ja hurmaava ilta! Kiitos Uudet ja Vanhat Kulssilaiset.
Minua kiinnostaisi alkaa kirjoittaa ja kehitellä sellaista Poirot-aiheista näytelmää Kulissin ohjelmistoon esitettäväksi. On nimittäin yksi selvittämätön mysteeri asia...mikä ei aukea muuten, kuin tutkimalla monelta kantilta sitä ongelmaa.
Ajattelinkin, että kun sinulla Yyy-Tyy on hyvät kirjalliset lahjat kaikesta päätellen, alkaisit tekemään sitä vaikka Ravun, Mauroran, Riitukaisen ja mun kaa? Kysymys on muistamattomuus - puhumattomuus - selvittämättömyys - mysteerisyys: aiheisesta Laulunäytelmästä. Missä " lauletaan asiat auki. Ja halki.
Katsos: kun "Viulunsoittajan" eno sanoi minulle, testamentanneensa omaisuutensa eräälle lasten ja nuorten järjestölle, harrastukselle jne. - Ja kuinka ollakaan joku johdatteli asiat niin, että hänen huomattava omaisuus menikin alzheimeryhdistykselle, sille sairaudelle, jota hän jo oli vuosia sairastanut.
Tämän jos saisimme näytelmässä ja tutkimuksissa selville, miten näin kävi. Siinä tulisi oikaistua yksi suuri vääryys. Eli mitä on tapahtunut sotaveteraanivanhuksen testamentin teokovaiheessa, hänen tietämättään itse mihin asiasisältöön ja -paperiin on lopulta nimensä allekirjoittanut.
Mystillistä on edelleen se, että Golde; Tevjen vaimo Anatevkassa...sattui olla oikeassa elämässä Suomen Alzheimer yhdistyksen puheenjohtaja. - Nyt ajattelinkin ottaa Kulissi-kekkerijuhlassa varovasti asiaan jonkinmoista uutta tuntumaa, häneltä suoraan kysymällä...Mutta sain toisilta kulisilaisilta pettymykseksi kuulla, että " Golde " on sairastunut vakavaan demnentiaan, kuin viulunsoittajan enokin sairas oli. Ja että rva Alz-puheenj. Gode itse on nyt täysin muistamattomassa tilassa...jossain Viiitasaaren hoitolaitoksessa.hoidettavana. Miten siis veljeni testamentti tuli silloin ehkä jo - sairaitten kesken väännettyä. Ja vanhuksille, eikä nuorille kuin " eno " olisi tahtonut ja uskoi sen tehneensä. - Hän kun rakasti nuoruutta ihan hulluuteen asti. Ja inhosi vanhuutta ja sairaittaan.
Voisimme tehdä näytelmän..muistisairaitten ihmisten muistamattomista avustajista ja testamenttien - mystillisestä kohtalokkaasta - kostaantuvasta sairauden oikusta...Anteeksi elämä...
Kuka on valmis näytelmässä tuomariksi? Kuka asianajajaksi? Kuka sairaanhoitajaksi? Kuka sihteeriksi? Muuten ei asia todellisuudessakaan selviä Mutta ehkä se selviää kirjoittamalla, ja auki puhumalla.Nyt kun on - puhumattaomien viikko. - Opiksi kaikille nuorille ja vanhoille.
Testamentin voi riitauttaa, vetoamalla siihen, että testamentin antaja ei ollut enää oikeustoimikelpoinen. Se vaatii asian todistamista esim lääkärintodistuksella henkilön tilasta testamentin allekirjoituspäivänä. Testamentin todistajat ovat myös avainhenkilöitä, toteamaan missä kunnossa henkilö oli hänen allekirjoittaessaan testamentin.
Oliko henkilöllä kenties jo aiempi testamentti, jonka hänet oli saatu jo sairaana ollessaan muuttamaan?
Näytelmään en suostu mihinkään osaan ja mikäli asia oikeasti riitautetaan, voi lopputulos oikeudenkäyntien jälkeen olla se, että millekään järjestölle, ei nuorille eikä vanhoille jää mitään jaettavaa. Mielenkiintoisen näytelmän siitä varmaan saisi.
Vahnoile halko-kassoile pisitin elen rpessin päälensä jotein mäkrä lumi kaststa niit. Aammuhartavuus olj sykivä jas syvö sitte joksin pömfölle mitiskellenmään
Sinne on siis jo lunta satanut? Niin paljon sinun pönttöjuttusi on mieleeni painunut, että viime yönä minäkin olin unissani pöntöllä, siinä hyyskässä ei ollut edes kaikkia seiniä eikä kattoa ollenkaan. Voihan pahkeinen sentään.
Senthän ehinmpä plöntle enen kuij alkho hraataant-säfellet soia jas sitte ammuahatraus auvosesti rahotti milein. Uthamma biellä guppssen kgultha.Kartrinnaaa .
Se onkin oikea järjestys, että ensin hartaita säveliä ja aamuhartautta, koska jos Kulta-Katriina kupposen ottaa ensin, voi tulla kiire pihan perälle ja radio-ohjelmat jää kuulematta. Tyynellä on hyvät systeemit
Kiitos lämpimästä ja ihanasta, aavistettavissa olevasta - kahviseurastanne, Merkkipäiväni iloksi ja - kunniaksi. Sillä olenhan saanut viettää taas kerran vuodessa - Tyyneä lainatakseni, mitä auvoisinta omaa syntymä- ja nimipäivää.
Kahvi tuoksuu kodissa huoneissa ja maustekakku; muine jo syksyyn kuuluvine ja sopivine herkkuineen. Olemme nauttineet yhdessä tästä päivästä, kuka Kulta on paikalle piipahtanutkin.
Ensimmäisen kerran kännykkähistorian aikana, tunnustan...hieman häveten kun laitoin kotona puhelimen soittoäänen - hiljaiselle. Meillä kun läsnäolevilla tuntui vaan niin hyvältä, säilyttää se saavutettu maukas rauha. Hengittää ja elää ihanien kukkien antamaa tyyntä väritunnelmaa. - Kun milloin ja oikeastaan useinkin...kiitollisuus täyttää, pienen ihmis-sydämen...
Hyvää illan jatkoa ystävät. Ja näkemiin huomiseen...Täytekakku oli jännää ja ruusunmarjaista ja pihlajaista yhdistelmää: Tervetuloa rääppiäisille...
Rääpasin pönnölle amu vahrain ja stien kuulemhan hatraitta -säbelitä oli Itkgen ja huogaan ja ammuhrttaruus pusisi otrotokiksi Tuomakksesta, pepäilevj tuomas kuli Indiasa, sanotin intan Appostiloksi.
Nauti elämästä Tyne. Älä liikaa itke ja älä huokaa. - Muuten mulle metsän tummuus tuokaa? Sillä elämässä kaikesta uhasta huolimatta - voitto tulee kotiin kuitenkin.
Kaikki kääntyy taas parhain päin, kun autamme toisiamme Kovan paikan tullen. Luonnollista sekin kyllä oli ja on, että Tuomaan epäilykset heräsivät, että ihan Intiaan asti täytyi mennä ...vai miten se meni.
Kyllä äsken huvitti seuraavanlainen tilanne täällä tosi elämässä: Kun pimeässä menin hakemaan tuuletusparvekkeelta pestyä räsymattoa pois, kuivumasta. Kiellettyä sekin on... Istui siellä parvekkeen lattialla hupparipäässä nuori polttelija. Kimposi hän äkisti pystyyn kuin nuoli, ja tahtomattaan säikytti minut liki kuoliaaksi. - Minä siitä vaan naureskelemaan, että eihän tässä kuinkaan käynyt. Hän heti alkoi aukoa mulle ovea ja oli lähdössä samassa avauksessa pois. Mutta arvatkaas minkä yllättävän liikkeen tämä kohtelias nuori mies lopuksi teki; heitti sen tupakan tumpin kaaressa alas pihalle. Se vasta olikin hauskasti tehty. Vähän hämmästelin hälle ja sanoin, että ei hyvänen aika sinne olisi saanut heittää. Siihen hän vastasi itsevarman nuoren " auvoisuudella" että, kyllä; sinne se on heitettävä??
Heitelisstesi menni pöndöle amusela jas tyli pirsi.audo kartanollle noudman mnua kun surakunan virkajlija olj varantunu kydin kirkullr JUUmmala-palvanttan minkäs olij unhtanut jad nupasti pöjöllä ja kommersta puas klodu löusiysin ja hypsin vaunun ja ajammae kirkoll. Kuro lauloi miekin virset mukana sytaäämmenein sykältres, Nytu unesseen menen ugon vikkhun.
Tyynelle auvoisaa uuden viikon alkua! Onneksi ehdit käydä pöntöllä ennen kuin kirkolle jumalanpalvelukseen haettiin. Mutta mites sen ukon hengenelämän laita? Et kertonut, tuliko taksikyytiin hänkin. Kai ainakin ennen viekkuun päästämistä pidit pienen iltahartauden? Hyvää Sanan kuuleminen ukollekin tekee.
Tyynellä on kadehdittavan aito elämäntyyli. Liikenisikö sieltä läheltä tunturista mökinpaikkaa minullekin, kun en oikein jaksa elää täällä kaupungissa? Päivä päivältä huonommin viihdyn. Joka päivä huono päivä, sen muutkin näkevät.
Tulisin vähän kuin paluumuuttajana, on näet sukuani asunut pororajan yläpuolellakin satoja vuosia. Yhdessäkin valokuvassa äidin maalaisserkku esiintyy komeaa hirvasta taluttamassa tai oikeastaan kiskomassa. Ties minne mänössä ovatkaan. Ei ole serkku eikä äitikään enää kertomassa, missä tilanteessa kuva on otettu, mutta jotain juhlallista siinä on tapahtumassa, koskapa kallista filmiä on tuhlattu.
Sinne porokyliin kaipajan täältä kaupungin posliinipöntöiltä ja muista turhuuksista.
Ja tietsikan pirulaisen heittäisin lähimpään jorpakkoon.
joprsakkoon mie olki kadua ammu-pimmesä kuis kiryhin pötölj kuins kammallast yönnä olj sattanu jap lipsesin lähhes ojja veen siekkhan.ammmuu.hatarat-säbele hyrräilin raton viresä ja mirikisu hyräkrehrs syllis.
Onpa Tyynellä mukava tunnelma, kun hyreksii radion aamusäveliä ja kissa sylissä hyrrää lämmintä ja tyytyväistä oloaan. Minullakin on ollut kissoja, mutta nyt kolmekymmentä vuotta mennyt koirien kanssa peuhatessa. Nykyinen koirani kyllä muistuttaa vähän kisumirriä, se on kissankokoinen, siinä on raitoja ja sen naama on pyöreä, korvat pystyt. Pari kertaa kadulla joku lapsi tai vanhus on kysynytkin, että onko tuo kissa vai koira.
Tämän aamuinen yhteinen "Filologia", antoi lisää uutta humaania, lähes aistillista nautintoa, viikon alkutaipaleelle.
Tästä kielellisestä hahmotuksesta kun nauttii ilmeisesti jo Mirrikin TYyne -nhetin sylissä nin kuka sitten ei kaunista puhetta tahtoisi lisää - kehrätä kuin lämmintä lankaa lapasiinsa.
Huom. märällä polun varrella koita olla lippiimättä. - Kun ssai vess kohta rupivaa virrata sieltä ikää ku rattosa virren veisuu - ylärintauksilta ja kintauksilta tänne piäkaupunkiiki asti. Kasteloo vielä meiltä jalat nilikkoja myöten. Ähä kutti. Kelläs on kohta vettä kengässä?
Kenkän löäpi eip tutnut kumalt eikkä polktavvaltsa kui mennin pömtöle ka tahkasi tlessa kokheilinb garttanon renulla oluta risuunutita. polthima eille ilttsella dtunnellmakuvaia trisuta ja tyli niim kumaksi jorta panima rynikaakkaraa paatuhmaa notion hiillile. Poluka.hillois kanssa herrkumoine.. Aammehtraadussa puhusitii kirtillisest kirjsuudetsa ja dammuli edelsvamann lalo virsen ja mie mkhan.
Jaa että tunnelmakuivia risuja se Tyyne poltteli, märkä ei oikein palakaan. Minäkin tein jonkinlaista ryynikakkaraa eli peltileipää. Ohraryynien lisäksi tyhjensin taikinaan puoli pussillista siemen-pähkinäsekoitusta, oikein kuohkeaa siitä tuli. Kaloripommi mutta kerranhan sitä vain herkuttelee. Puolukan kanssa minäkin sitä kakkaraa söin.
Samuli Edelmann on monipuolinen poika, välil virsiö veisailee, sit taas amerikanelokuvissa hurjastelee, ryssää esittäen niin kun aina kun suomalainen otetaan mukaan jenkkituotantoon. Niihää se Franzenin Petterikin esitti kuollutta venäläistä ceeiiaassa tai muussa murhajutussa. Aina kalpeet vaaleet saa semmosia osia.
.
Meidän kielioppi naurattaa. Kysynkin tähän viitaten, että oletteko kirjoittaneet, koskaan pitäneet omaa blogia ? Minä en ole. Kiinnostaa voikos sellaiseen kirjoittaa tälläisellä porukalla; pienellä ja vaatimattomalla meiningillä. Mulla on sellainen fiilis nykyisin, etten kehtaisi liioin rakennella mitään hirveän kauhean kamalia pingottamismenetelmiä itselleni. - Turhaan. Vai olisiko parempi järin olla tekemättä yhtään mitään...Mutta kun ajattelenkin teitä, kyllä teille tulisi vähintään outo olo puseroon, jos ei koskaan muakaan alkais jo tulla.
Eikös esimerkkinä blogin pitämiselle ole nämäkin, nykyiset kainot ja vienot Pönttökohtauksemme. - Miten meistä onkaan rattoisaa tavata Tyyne näin lähellä ja intiimisti ihan päivittäin. Ei ole tressiä tippaakaan, kuinka olla ja miltä näyttää. Hyvältä kaikki näyttää. Erikoisen merkityksellistä juuri siksi, ettei ole mitään erityistä - merkitystä.
Tänään piti mennä silakkamarkkinoille, yhden 10:stä siskovainaasta; jäkipolvensa kanssa. - Lahden suunnalta tulivat. Mutta koska satoi, pelastuin siltä riemukkaalta tapahtumalta kokonaan kotona ja täällä muussa lähiympäristössä, kuivana. Olen sitä paitsi jo ostanut parit purkit ihanaa silakkaherkua. Jonkun - Jalopenin makuista se on. Oikein hyvää. ( Ei jalopeuran.)
Parempi vaan "bloggailla" piilossa täällä takkuuksien takana keskenämme. Parasta täällä on se, että stressittömänä, kuten sanoit, voimme puhua merkityksettömiä. Erittäin rentouttavaa.
Mitä sanoit silakkamarkkinoista, en ole muodikas Kauppatori-ihminen ollenkaan. Jos torille raahaudun, harvoin, matkustan täältä pohjoisesta Hakaniemen torille. Kauppatori on paraatitori, jossa sotkeutuu näyttäytyjien jalkoihin.
Tuo oli kyllä hyvin sanottu, että jää näyttäytyjien jalkoihin.. Mistä sen keksitkään. Sait aikaan maalaisittain, hyvinnii ymmärrettävän, kujeilevan, mutta myös hieman ironisen - torilaulelun.
Siitä palkasta toivotan etenki meille takkuuksien takasille - mutta muillekin, suloisen lempeitä yöunia. Huomiseen.
huomesieni ikhääänkuin olei polkun varaessa kuis miriKissun kansa yhtessä asklsimissi pönböm suntaan. se ol viäl pimmheen aikka. sItta aammuu.hartavuessa Katmust luvethiin ja tas johiu TSammuli puhusi , mutei kais lalatelut taisite joo, en tiiö.Elelein leiposin muystikka-piraan ja hvän kahfin seurrana maniota.
Pastori ja kanttori Samuli Korkalainen puhui kauniisti katekismuksesta. Puheessa oli hyvä vertaus, että ihminen on kuin kameli joka vikuroi ja vastustelee kun sitä painetaan polvilleen. Se ei ymmärrä että sitä ollaan vapauttamassa taakasta.
Myös leivän siunaus oli hyvä kohta. Ennen emännät tekivät leipomaansa kakkaraan ristin merkin. Nytpä en osaisi ajatella, että Reissumiehiin olisi leipomossa painettu ristin merkit valmiiksi. Siksi kai me ollaankin niin suruttomia.
On se miriKissu mainio kaveri, kun seuraa Tyyneä aamuasioille, vähän kuin kotitonttu opastaa tietä pimeässä.
Äskettäin, Kulissi " näyttäytymis" -matkallani J:kylässä, sain sieltä tuomisina, mm hyvän makuisen iso-äidin piirakka pohjan. Minkä kultaisessa vieraan varaisuudessaan yöpymistalon Väki tahtoi minulle kirjoittaa ylös paperille. Ja koska Tyyme.neritokin on jo enti-uudestaan oikean ja mystisenkin mustikkapiiraan leipoja, niin annan tässä tämän reseptin teille molemmille. Ja ainakin yxi Rapu Suomessa osaa kuulema tehdä myös mustikkapiirasta itse ja entuudestaankin. Ihmeellistä sekin kyllä on..
3 munaa
3 dl sokeria
4 dl jauhoja
2 tl vaniljasokeria
1½ dl maitoa
100g voita
Munat ja sokeri vatkataan. Lisätään jauhot. Voi ja maito keitetään ja sekoitetaan kuumana sekaan. Paistetaan 200:ssa.
" kahfin seurana mainiota." ... Kyllä.
Kiitos Inkeri piirakka reseptistä. Tuollaista en ole ennen nähnytkään, missä maito ja voi keitetään. Eikö tähän tule mitään kohotusainetta? Aion kyllä kokeilla viimeistään viikonloppuna. Kiitos!
Ennen kuin ehditte alkaa leipoa mustikkapiiras- tai muuta hyvää, on jauhoihin toki, aivan oikein, sekoiteltava tyypilliset kohotusaineet 2 tl leivinjauhetta.
Kiitos Alkuperäinen Rapu, kun huomasit, johan sanoin, että Suomessa jos missä EU-maassa, osataan juuri erikoisen hyvän marjapiiraan valmistus.
Terveisiä ja Onnea...
Onea olij mnulla pajlojon gun menimma saunahan öiklen enen iltahartasautta ves olk paassa tulut nopsaasti kehiuvaks kumaksi jas kupostssta katusi vaghingosa reillensni kummaa vetö,pejljästyin kovvast. Ugo lsitoi salffaa hatrtvuuden iakkhan ja amusela ponjotti,muta piässin pömtöllee.siskki onne jott eip käänty honomin .
Aijjaijai, oikein tunnen, miten tulikuuma vesi polttaa. Onneksi polte vähän talttui ukkosi hieromalla salvalla.
Nyt täytyy kertoa teitille aamun hassuin uutinen. Koillismaa-lehdessä oli ollut uutinen, että kissa lensi joutsenen selässä. Ihan totta!
Satumainen juttu alkoi, kun jokirannassa levähti joutsenia niin kissa oli hypännyt yhden selkään. Linnut tietysti säikähtivät ja lähtivät lentoon, kissa kynsillään selässä roikkuen.
Satu olisi voinut päättyä ikävästi, jos linnut olisivat suunnanneet suoraan taivaalle, mutta yllätysmatkustajasta hermostuneina ne jäivät lentelemään edestakaisin rannan tuntumaan.
Kissa ilmaantui myöhemmin kotiin märkänä, kertoi omistaja, joka luuli jo kadottaneensa iäksi kisumirrinsä.
Kidumirin kans komhesesa heiknikssä marsimma pömtö- suntaan jad ammuhartavus laulloimma jota Kirrkaksta OI KIrtustus meile ja kuis tulthi garttaniole takhas nib valkkia.kajjatstu itäsekakosta nöky valona. pikussen harat level käy kui reitsi hiuga erka. aAmmu on kanis..
Nyt on se aika, jolloin ruoho alkaa olla kohmeessa täälläkin. Yöpakkasia on luvattu etelää myöten. Minäkin pidän aikaisista aamuista, kun päivä alkaa vasta sarastaa. Kissimirrin sijasta minulla on ulkoiluseurana koira, joka nuuskii kaikki ojanpientaren heinikot. Siitä seurauksena jouduin taas eilen poistamaan punkin sen korvan takaa.
Suomen kansan ajanlaskussa tämä kahdestoista lokakuuta on ns. Vanha-Mikkeli tai Vanha-Mikko. Vanhan-Mikonpäivän iltana majoitettiin syksyllä ensi kerran lehmät läävään ja hevoset talliin. Vanhan kansan sääennuste lupaa, että jos tänään on hyvä ilma, sitä piisaa kekriin saakka.
Moi
Kuis menee?
Ootko lintsannut töistä?
Kiitos, hyvin menee, täällä.
En mää lintsanu (no jaa lintsanu ja lintsanu), mutta en viitsi vaivata kenenkään mieltä omien seikkailujeni kanssa. Maalailen vaan kautta rantain juttuja. Mun ei tartte näyttää työssä urhoollisuuksia, esim, kuinka kontata viimesillä voimilla työpaikalle.
Pietääns ny kaiken kaikkiaan lippu vaan liehumassa ja kyl maar miunkin on joskus säädettävä omia ... no järjestähän (paremmin :sen puutteesta kylläkin) ei ole kyse, vaan näistä tunnereaktioista. Kyl monimuotoinen ja puolinen elämä on poikaa ja tyttöä.
Lueskelin aamusella kaikenlaista. Kyl kohta on mukavaa ...mää oon aika väsynny
Mä olen kanssa väsynyt, en työstä vaan siitä kaunasta mikä minuun huokuu kahden naiskirjoittajan taholta. Vaikea pitää lippua korkealla, kun tuntee ettei hyväksytä joukkoon. Oletan että jos minäkin pystyisin keskustelemaan lapsenlapsista, minut kelpuutettaisiin mukaan, tällaisena olen liian kummallinen käsitettäväksi.
Kysyit kerran varovasti, olenko joskus ollut myös ryaanina. Pakko vastata myöntävästi, minulta vanhana kirjoittajana sujuvat miesten roolitkin.
Älä kerro kenellekään, saan vain uuden kiven syntisäkkiini.
Muutamana hetkenä olen miettinyt sitä, että kirjoittaako vai ei mitään lapsenlapsesta. Joka tapauksessa se ei ole kuin yksi sivujuonne monien muiden juonteiden seassa.
Vai sinä se ryaani - en kerro, hih hih. Meinasin muuten ihan huvikseni käydä suuren osan weepelin kirjoituksia läpi ja vetää sitten sellaista tuubaa, että...Tuskin se olisi kuitenkaan onnistunut ja hyvä niin.
Kyllä sinut on kelpuutettu, tiedät sen itsekin.
Miten kiusallista elää vainoojamielisen harhaisessa, herkeämättömässä ns. vallassa.
Sydämeni iloksi Aurora, olet ystävänä täydellisesti, oikeilla jäljillä. - Miten hyvin sen oikuttelevan ikävän, pahan,,,niissä ihmismielissä olet voinutkin - myös täällä nettielämässä sisäistää ja ymmärtää.
Voikaamme silti yrittää jaksaa - jatkaa?!
Lämpimät - ei liian polttavat - terveiset myös Tyyne.Yydelle muille läsnäolijoille.
Tottakai Pirpaliinasta kirjoitat, kuten weepelikin kirjoitti "kurmuuttajasta". Isoisät ovat hurmaavia. Isoäideillekin on toki sallittua kirjoittaa perhe-elämästään, miksei olisi?
Mutta tyyli jolla se tehdään... loukkaavaksi tarkoitetun kirjoituksen yhteydessä... lapsenlapset lyömäaseena... no enpä sano enempää.
Mietin tuota vihajuttua äsken. Viha on ehkä liian komea sana, jos vaikutus on hirvikärpäsen piston luokkaa: kiusallinen muttei haavoittava kuitenkaan.
Minun on aivan pakko hieman oikoa käsityksiäsi minusta, kun et ole saanut näiden vuosien aikana oikeaa kuvaa minusta. Joten tulin nyt taas tähän ketjuun sen kertomaan.
Kirjoitat näin: "Oletan että jos minäkin pystyisin keskustelemaan lapsenlapsista, minut kelpuutettaisiin mukaan, tällaisena olen liian kummallinen käsiteltäväksi."
Sitten toisessa kirjoituksessasi: "Mutta tyyli jolla se tehdään...loukkaavaksi tarkoitetun kirjoituksen yhteydessä... lapsenlapset lyömäaseena... no enpä sano enempää."
Tuossa oli kyllä sanottu jo aika paljon. En oikein tiedä kannattaako minun käydä mitään oikomaankaan, mutta ennen kuin poistun, niin kerron hieman kuitenkin.
Kaksi minun parasta ystävätärtä, jotka olen tuntenut vuosikymmeniä, oikeassa elämässä, tietävät että tuo kuvaus minusta on niin täydellisen väärä kuin vain voi olla. Minä en loukkaa ketään, ainakaan tahallisesti, vaan yritän olla äärimmäisen hienotunteinen. En ole kirjoittanut loukkaavia kirjoituksia täällä, enkä muuallakaan.
Näillä minun ystävättärilläni voisi kummallakin olla jo aika suuria lapsenlapsia jos niitä olisi siunaantunut, molemmat haluaisivat olla mummeja, mutta kun eivät vaan ole, ainakaan vielä.
Toisella ystävättärelläni (hän on eronnut) on yksi tytär, naimisissa, kaikki yritykset tehty, mutta ei ainakaan vielä ole tullut lapsenlasta ja nyt kaiken lisäksi tytär muuttaa miehensä työn takia Sveitsiin ja äiti jää aivan yksin tänne. Hän ei kuitenkaan "tuomitse" minua sen takia, että minulla on lastenlapsia, eikä sano että käytän niitä lyömäaseena häntä vastaan. Me olemme ystäviä, olipa sitten tai ei lapsia tai lastenlapsia.
Sitten tämä toinen ystävätär, aivan paras sellainen. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa, jotka eivät ole naimisissa. Periaatteessa hänelläkin voisi olla jo suuria lastenlapsia, mutta kun ei ole vaikka hänkin haluaisi jo olla mummi. Me olemme nyös tunteneet toisemme yli 30-vuotta ja ei hän paheksu minua lastenlasteni takia, vaan ME olemme ystäviä ja voimme puhua vapaasti myös näistä minun lastenlapsista.
Tuli mieleeni sellainenkin asia, että jotkut lesket pitävät itseään "parempina" äiteinä ja naisina, kuin eronneita naisia. Sinun mielestäsi vaarit ansaitsevat olla vaareja ja saavat puhua lastenlapsistaan, mutta mummit ei. Meillä on tässä taloyhtiössä pari eronnutta naista ja pari- kolme leskinaista, on yksi leskimies myös. Yksi tämän taloyhtiön eronnut rouva kertoi minulle, hyvin pahoilla mielin, että hänelle oli yksi taloyhtiön leskirouva sanonut aika pahasti, että sinähän olet eronnut, kun hän on sentään leski, ei meitä voi verrata. Kuitenkin, on vaikea tietää mitkä ne eron syyt ovat? Hänenkin miehensä oli juonut ja pahoinpidellyt häntä, joten oli syytäkin erota.
Jotkut toiset tulevat hyljätyiksi, kuten minulle kävi, eikä siinä auttanut se, että minä rakastin miestäni ja olin uskollinen ja hoidin kodin ja lapset, että mies sai luoda uraa. Ei muuta kuin vanha vaimo vaihtoon.
Leskienkin elämästä ei tiedä, jos olisivat saaneet elää kauan yhdessä, miten olisi käynyt loppujen lopuksi. Kuolemalla voi olla pelastava vaikutus sille "kunnialliselle" leskelle.
Minä olen yrittänyt tosiaan pysyä pois näistä kähinöistä, mutta on minusta väärin sekin, että Riitua saa iskeä aivan miten tahansa ja hakea kaikenlaisia "piilomerkityksiä" kaikista kirjoituksista, niin kuin nyt minunkin kirjoituksistani. Eikä kukaan "uskalla" sanoa mitään.
Minä sanoin nyt - ja poistun ainakin tästä ketjusta!
Minua läimitään nyt joka puolelta. Lyhempikin teksti olisi vakuuttanut minut siitä, että olen paha ja kelvoton ja ansaitsen olla täällä häpeänurkassa. Hyvä kuitenkin että sait puretuksi itseäsi.
Tule tänne syyparka, täällä on muutkin. Kumma kyllä taidan olla niin teflonia, että haukut valuvat minusta kuin paska viemäriin.
Pieni huomautus vain, että kaikki mitä puhuin lapsenlapsista oli suunnattu muihin kuin sinuun, tiedät kyllä kehen. Voihan marttyyrin viitan ottaa harteilleen, jos tuntee sellaisen tarvitsevansa traumojensa suojaksi.
Lesken asemasta huomauttelu oli kuitenkin niin epäoikeudenmukaista kuin voi olla. Sinä et sentään ole ollut läsnä kenenkään itsemurhassa. Olet säästynyt pahimmalta, vaikka jaksatkin märehtiä hylkäämistäsi.
Jaa nyt jos sanallakaan jatkat...
Parahin Aurora, minä kyllä tiesin jo etukäteen, että mm Hugo Chavz voittaa...
Päättelin asian jo siitä, kun Ystävämme Zip Zap, kerta niin toivoi käyvän. Hänessä kun on samanlaista voimaa auttaa ja uskoa voittoon.
Ja melkein varma olen siitäkin, että Tyyne-Y ystävä myös, on yhtä onnellinen Hugon voitosta kuin zip zap ja me.
Olkaamme siis onnellisia ja vapaita - luottavaisia kaikesta huolimatta, ihmisten hyvään keskinäiseen känssakäymiseen: Myös riittävällä hienotunteisuudella paneutumalla toistenkin elämään, juurikin näissä olosuhteissa?
Hyvää yötä huomiseen...
Humena olis kyylälä markina.pävä. mutt täns aammuna olk kulmä ja filustus, sit aikkasn sarnrasi mettodi.papi ja laulolin itte vill kuio tulin pöngtölä
Ei ihme, että sinulla on siellä vilu, kun asteita niin pohjoisessa näyttää olevan vain pari nollan yläpuolella. Oletko laittanu jo ne laudat paikoilleen sen kattoikkunan päälle? Styroksirengas pöntöllä sulla tietysti onkin kylmää eristämässä.
Täällä tämä ihanainen Helsingin Sanomat -rakkikoira varoittaa parissakin jutussaan ihmisiä muuttamasta maalle. Naisillakin on kaupungissa muka turvallisempaa kuin syrjäseudulla, paskan marjat, sanon minä. Vaikka Malmin poliisi suhaa talon ohi kymmenen kertaa päivässä, sisällä asunnoissa voi tapahtua vaikka mitä perhetragediaa. Kylmää on touhu täällä. Ja ihmisääniltä ja örinöiltä ei saa rauhaa yöllä eikä päivällä.
Eikä nettikään hesarin mukaan toimi maalla, edes eteläsuomessa. Korkeintaan keskellä pihaa, jos tuuli sattuu puhaltamaan sopivasti. Että pysykää vaan täällä kaupunkien sillipurkeissa, lehti vihjaisee.
Jospa vilustuminen sulla helpottaisi huomiseen mennessä, että pääsisit kylille markkinoille. Ihmisjoukot ovat kivoja, jos niitä harvoin näkee. Hyvää viikonloppua Tyynelle vaan ja ukollekin terveisiä.
Moi moi
Kuis muuten menee?
Kuidas käsi käib?
Hau too juu too? ja hau aa juu?
Kuiss o?
Hälssinkin sanomat ei oo huano lehti. Sunnuntaipainos imee kellariin päässyttä vettä öpaut 5 litraa. Sunnuntaipäiviä on vuotessa öpaut 50 kipaletta. Yhen vuaden sunnuntaihesreilla päästään jo 250 litraan.
Märäät hesarit sit voi koittaa pitää hiaman kosteina kessää varte ja kaivaa maaha. Sielt si puskee kevääl siäntä ku sateel.
Tänkjuu vaan, käsi kävi äsken sulkemassa telekkarin, kun eilen nauhoittamani Seitsemäs taivas päättyi.
Olen mykistynyt, miten hienon ja taitavan puhujan se Maaritti oli vieraakseen saanut. Itse samanlaisessa hullunmyllyssä sairaan läheisenä eläneenä tunnen suurta kiitollisuutta, että kirjailija Juha niin avoimesti kertoi mielisairauden kokemuksestaan.
Hurmeelta on tänä vuona ilmestynyt kirja "Hullu" jonka aion ensi tilassa lukea ja lähettää sen toisenkin omaisen luettavaksi. Kerrankin joku pystyi selkeästi kertomaan mitä masentumisessa tapahtuu. Se ei ole muodikas kevytsairaus, joka paranee ottamalla itseään niskasta kiinni ja lähtemällä lenkille.
Palaan (todennäköisesti) aiheeseen. Nyt ei jaksa muuta virkata kuin hiljaa illalla se kumppanin kanssa katsottiin.
Käsittääkseni se Hurmeen tilanne ei ollut lähtökohtaisesti varsinainen vakava masennus. Homma (hulluus) lähti traumaattisesti koetusta (ja käsittelemättömistä...) äidin kuolemasta. Sitten iski vakava masennus.
Hurmeen perhetaustakin oli mielenkiintoisen lämmin ja "kylmä".
Jostainhan se homma aina lähtee ja etenee vaiheittain. Äidin lähestyvä kuolema laukaisi muiston äidin iltasatuna kertomasta ennenunesta, jossa poika kuolee ennen äitiään. Ensin tuli psykoosi, suljetulle vievä varsinainen hulluus, ja lopuksi Manalaa muistuttava masennus. Samanlaista helvettiä elettiin meidän perheessä kolme vuotta 1990-luvulla.
Mutta ei puhuta tästä, ettei puolukkatyttö saa siitäkin lyömäasetta minua vastaan.
Ei kukaan lyö tuollaisilla kokemuksilla ketään.
Olen joskus kait kertonutkin, kun kävin katsomassa äitiäni Hesperian sairaalassa ensi kertaa. Käytävällä minulle iski tuska. Sanoin äitini nähdessäni kovalla äänellä, että nyt sitten lähetään kotiin. Täällä sinä et parane. Sairaanhoitaja sanoikin, että minä sinne oikeastaan kuuluisin. En muista kaikkea tarkkaan, mutta pääsin tietty ulos ja ei siinä montaa päivää kulunut, kun äitinikin pääsi sieltä pois. Ajat ovat muuttuneet ja vaikka pillereitä käytetään (onneksi) paljonkin ehkä, niin ollaan hankalien asioiden kanssa tekemisissä, varsinkin jos vielä hulluuteen liittyvät käytetyt päihteet.
Muitakin kokemuksia on lähipiiristä, mutta lievempiä. Kuitenkin näilläkin kokemuksilla on elämään opastavat vaikutuksensa.
Oli aika järkyttävää kuulla ohjelmassa, että sairaala A:n suljetulla osastolla potilaista suurin osa oli joutunut sinne kovien huumeiden käytön takia. Aika karseata, että vaikka hoitopaikoista on silläkin alalla huutava pula, narkkarit itse aiheutetulla sairaudellaan vievät vähätkin paikat.
Käydessäni 90-luvulla omaistani katsomassa siinä Hesperian korkeassa tornissa, se ei ollut niin ahdistava paikka kuin olin kuvitellut. Potilaat ilahtuivat vieraista ja tulivat juttelemaan ja näyttämään piirustuksiaan. Tupakkahuoneessa nuoret ihmiset kyselivät minulta, onko keskustassa jo jouluikkunat koristeltu.
Toinen sairaalajakso oli Lapinlahdessa, jossa kaunis ympäristö lievensi surullista tunnelmaa. Kun Hesperiassa omaiseni oli asunut kuuden miehen ahtaassa huoneessa, Lapinlahdessa hänellä oli kahden hengen huone, kaverinaan nuori poika. Omaiseni sai erikoisluvalla käydä soittamassa pianoa Venetsia-nimisessä lisärakennuksessa meren rannalla.
Noilta ajoilta on minulla ja tyttärelläni monenlaisia muistoja, ei pelkästään pahoja. Muistoja jotka epäilemättä ovat säilyneet silloin parikymppisen tytön elämää viitoittavina kokemuksina.
Tybd-neuto halusi lähteä tänään markkinoille. Yhdessä siellä meidän on mukavampaa liikuskella. - Siis lähden mukaan.
Hoidelkaa te näitä kotiasioita: Keskustelette " Hullun kirjoista " sun muusta ajankohtaisesta kirjallisuudesta ja kulttuurista?
Me puemme lämmintä päällemme ja vähän allekin. - Tyynen on varottava palanutta reittään. Se on erityisen arka niin kylmälle kuin kuumalle. Hän kävelee siksi aika lailla jalat harallaan. Sekös minua tuppaa naurattaa, takanaan kävellessä!
Mutta mehän olemme mielellään, iloisa muutenkin. Kyllä hartaudessakin luvataan lähes tyyntä ja levollista mielen alaa - yleensä ihmiselämään. Eri asia on saadaanko sitä osaksemme arjessa ja markkinoila sittäi vähää.