Koitin keskustella uskovan naapurini kanssa uskosta ja ateismista. Siitä ei tullut yhtään mitään. Hän vetosi jatkuvasti puhuessaan siihen, että hän on Jumalan ja Jeesuksen asialla, ja hänen tapansa ajatella ja uskoa on se ainoa oikea tapa. Hänellä ei ollut minkäänlaista kykyä asettua toisen asemaan tai edes hetken aikaa pohtia asioita toisen näkökulmasta.
Kun totesin, etten jaksa jatkaa sellaista keskustelua, jossa toinen väittää puhuvansa Jumalan suulla, hän loukkaantui. Sanoin vielä, etten pidä rehellisenä sitä, että joku korottaa itsensä muiden yläpuolella vain sen takia, että hänet on kasvatettu johonkin tiettyyn uskoon, hän totesi vain, että Jeesus rakastaa nöyriä ja kuuliaita tms. sontaa.
Oli kuin olisi puhunut pikkulapselle - paitsi että lapsen ollessa kyseessä olisin ymmärtänyt tuon ihmisen vajavaisen keskustelutaidon. Korostin keskustelussamme sitä, etten halua loukata häntä, mutta ajattelen asioista hyvin eri tavalla kuin hän. Hänen mielestään loukkasinkin saman tien itseään Jumalaa. Pelkillä ajatuksillako?
Kun totesin, etten jaksa jatkaa sellaista keskustelua, jossa toinen väittää puhuvansa Jumalan suulla, hän loukkaantui. Sanoin vielä, etten pidä rehellisenä sitä, että joku korottaa itsensä muiden yläpuolella vain sen takia, että hänet on kasvatettu johonkin tiettyyn uskoon, hän totesi vain, että Jeesus rakastaa nöyriä ja kuuliaita tms. sontaa.
Oli kuin olisi puhunut pikkulapselle - paitsi että lapsen ollessa kyseessä olisin ymmärtänyt tuon ihmisen vajavaisen keskustelutaidon. Korostin keskustelussamme sitä, etten halua loukata häntä, mutta ajattelen asioista hyvin eri tavalla kuin hän. Hänen mielestään loukkasinkin saman tien itseään Jumalaa. Pelkillä ajatuksillako?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin olin chatissä tässä joku aika siten kun sinne tuli uskovainen käännyttäjä huutelemaan uskonnollisia mantroja, rupesin keskustelemaan hänen kanssaan yksityiskeskustelussa ja paljastui että hänet oli aivopesty helluntailaiseksi hiljattain.
Kaikkiin kysymyksiini tuli helluntailais hokemia, vailla minkäänlaista aivotoimintaa niiden takana.
Sitten kun laitoin niin tiukkoja aivopesunpurku tekstejä hänelle, että niistä ei voi kiemurrella millään ulos, niin tyyppi alkoi trollaamaan ja löi jutun kai vitsiksi.
Surulista sakkia, aina kun asiat menevät vähän vakavammaksi, niin hihulit juoksevat karkuun tai lyövät leikiksi, kenelläkään ei ole palleja myöntää olevansa väärässä.
Kysyt häneltä, että mikä erottaa hänet niistä ihmisistä, jotka palvovat muita Jumalia? Mistä hän tietää palvovansa oikeaa Jumalaa varsinkin jos muut ihmiset ovat yhtä vakuuttuneita oman uskonsa oikeellisuudesta. Kysy häneltä onko hänellä oikeus kyseenalaistaa Allahin tahto tai minkä tahansa muun Jumalan tahto, halut ja teot? Ja mikä tärkeämpää onko hänellä oikeutta kyseenalaistaa toisten jumalien palvojien tahto, tarinat ja teot? Aloituksen perusteella hän on korottanut itsensä asemaan, mitä hänellä ei ole.
Kysy häneltä, miksi Jumala tai jumalan palvoja pelkää kritiikkiä ja järjellistä keskustelua. Miksi oikeassa olevan täytyisi pelätä argumentteja?
Kysy häneltä olisiko hän kristitty jos olisi syntynyt toiseen maahan, jossa ei olla edes kuultu Jeesuksesta ja raamatusta.
Voit myös kysyä, että miksi hän haluaa loukata sinua kertomalla tarinoita, joita eivät usko lapsetkaan, ellei heitä ole aivopesty. Kysy häneltä loukkaisiko häntä jos sinä kertoisit hänelle joulupukista ja pukin pajasta, lentävistä poroista ja kertoisit niiden olevan totta. Olisiko hänellä oikeus kyseenalaistaa pukin palvonta?
Kysy naapuriltasi, että jos Jumalia tulee kunnioittaa, että eikö meidän pitäisi rakentaa moskeija Helsinkiin? Naapurisi ei kunnioita uskoa, uskovia tai jumalia hän kunnioittaa vain ja ainoastaan omaa uskoaan ja omaa jumalaansa. Tässä on äärimmäisen iso ero. Laitetaan naapurisi pyllistämään mekkaan ja puetaan hänet kaapuihin ja aletaan sen jälkeen kysymään, että miten mielestä on se jos uskonnoille annetaan ylivalta jne. Kysy häneltä olisiko hyvä jos lapset laitettaisiin lukemaan kouluissa koraania.
Uskova havahtuu ehkä silloin, kun toinen uskontoa alkaa kilpailla omaa uskoa vastaan. Ja vasta tällöin uskova alkaa kyseenalaistaa uskonnolle annettavia oikeuksia.
Valitettavasti empatian kyvyn puute on ongelma osalla ihmistä.
No mutta nyt. Loukkaantuiko viisaat ateistit tyhmistä uskiksista taas. Voi voi.
Uskovaisilla ja ateisteilla on vähintään 1 yhteinen piirre. Heillä on 1 yhteinen kiinnostuksen aihe nimittäin uskonnollisuus... vaikkakin täysin erilaisista lähtökohdista. Kummassakin lähtökohdassa on omat vahvuutensa sekä heikkoutensa.
Uskovaisilla on se Varmuus jumalasta. Ateisteilla taas ei ole ikinä varmuutta koska tieteessä ei todistella vaan tutkitaan. Uskovaiselle taas riittää kun veli todistaa väkevästi seurakunnassa. Sellaista varmuutta ei ateisteilla ole. Hassua että tajuan tämän vaikka olenkin _positiivinen ateisti_ kristinuskonnollisuuden eri varioissa selitetyistä (pää)jumaluuksista. Olkaa ateistit sekä uskikset iloisia ja kunnioittakaa toisenne mielipiteitä vaikkette niitä hyväksyisikään. Ehkä jonain kauniina päivänä voimme elää rinnan erilaisten mielipiteiden kanssa.
Ps.Tiede voittaa kuitenkin ja on auttanut myös uskovaisia esim. heidän läheistensä sairauksissaan. Tiede on kehittänyt myös uusia tehokkaita tappamisvälineitä.
Ps.Ps. Mitä jos se satukirja on parantanut lumelääkkeen tavoin vaikka jonkun narkkarin ja tuolla keskulla murratte hänen uskonsa. Huudatko sinä ateisti että jee jee voitin uskiksen väittelyssä? Sitten se vaihtaa raamatun takaisin piikkiin.
Ps.Ps.Ps. Kaikenlaista juttua on jota ateisteille on ehkä kielletty kertomasta. Varsinkaan Skepsikseen hurahtaneille ;)