Tässä on erikoinen elämänkertakirja, jota lukiessa täytyy välillä ihmetellä onko kirjan päähenkilö oikeasti ollut tuollainen sankari Talvisodan aikana Laatokan Karjalassa .
Ahtiainen Eeva-Kaisa Woldemar Hägglund - Kollaan kenraali
Otava, 2009, 304 s., 1. painos
Eeva-Kaisa Ahtiainen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan isoisästään jääkärieverstiluutnantista Nikke Pärmistä. Se kirja oli ihan luettavan tuntuinen ja kirjan päähenkilö oli siis kirjoittajan isoisä.
Tämä Kollaan kenraali -kirja on taas melko erikoinen, suorastaan hutaisu, tunnetusta miehestä, josta tuleekin kirjan myötä "Kitilän suurmottimestari" ja paljon muutakin.
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/eeva-kaisa-ahtiainen-woldemar-hagglund-kollaan-kenraali/828445
Kirjassa mainitaan sivuilla 199-200 Nihtilästä vain muutaman kerran aika väheksyvään sävyyn, mutta ei sitä miksi hän saapui sinne, kuinka kauan hän viipyi siellä ja mitä hän sai siellä aikaiseksi.
Valo Nihtilän visiitistä Woldemar Hägglundin esikuntaan Talvisodan alkupuolella eli 5.1.1940 - 23.1.1940.
Perusteellisempi juttu Nihtilän osuudesta mottien syntyyn kerrotaan Pertti Kilkin kirjassa Valo Nihtilä -Päämajan eversti, WSOY 1994. (VN:n muistelmien pohjalta kirjaksi kirjoittanut PK)
Luvussa Laatokan Karjalassa tehtiin motteja, s.44-52, kerrotaan suorasukaisesti Woldemar Hägglundista ja VN:n saamasta ensivaikutelmasta.
S.46: "Nihtilä saapui IV Armeijakunnan esikuntaan, joka nyt oli siirretty Suistamolle, 5.1.1940. Hänen asemansa oli ymmärrettävästi erittäin kiusallinen, eikä sitä helpottanut lainkaan Hägglundin ärtymyt ja runsas alkoholin käyttö. Myöhemmissä kirjallisissa tuotteissaan molemmat vaikenevatkin hienotunteisesti Nihtilän kolme viikkoa kestäneen käynnin yksityiskohdista."
Käynnin seurauksena mm. erotettiin VN:n rauhanaikainen esimies eversti Olkkonen, joka asusteli liki 10 km etulinjojen takana (Impilahden) pappilan kellarissa ja oli johtavinaan taisteluita, vaikka hänen joukkonsa eivät paikoin olleet edes kosketuksessa viholliseen. Hän oli päättänyt selvitä sodasta hengissä... Tuostakohan se W. Halsti kertoo kuinka alusastiakin oli käytössä kun komentaja ulos ei uskaltanut pitkiin aikoihin. Oliko tämä nyt se kuuluisa Korsu-Kustaa, joka kuulemma sekosi nähtyään päivänvalon pitkästä aikaa?
WH oli jo muutamaan kertaan yritellyt vastahyökkäyksiä Päämajan käskyjen mukaan, mutta ne ei olleet johtaneet minkäänlaisiin tuloksiin. Nihtilän käynnin seurauksena ja hänen mukanaan tuoman JP 4:n voimien rohkaisemana oli syntynyt Kitilän suurmotti ja sen itäpuolelle useita pienempiä motteja eli syntyi ne kuuluisat Lemetinmotit ja Kenraalimotti. Mottitaisteluita käytiinkin sitten sodan loppuun asti ja Hägglundia pidettiin suurena sotasankarina.
Nihtilä, tuo monen operaation ideoija ja toteuttajakin, jäi ilman hänelle kuuluvaa kunniaa ja korkeita mitaleita sekä Talvi-, että Jatkosodassa. Miksiköhän? Taisi toisten kateus olla suurin syy.
Tämä kannattaa myöskin lukea Nihtilästä
http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
---
Mitäpä sanookaan Kemppinen blogissaan eräästä toisesta kirjasta, jossa kerrotaan pojan silmin isästä, eli Gustaf Hägglund kertoo Woldemar Hägglundista.
Gustaf Hägglund: Värikkäät kenraalit. Sankaritekoja ja skandaaleja (2011)
http://kemppinen.blogspot.fi/2011/10/upseeriarvostelu.html
"Gustaf Hägglund on siinä määrin etevä ja itse etevyydestään tietoinen henkilö, että hänen uusi kirjansa ”Värikkäät kenraalit. Sankaritekoja ja skandaaleja (2011)” hoipertelee aika lailla."
" Ehkä vahingossa yksi kirjan huippukohdista on Woldemar Hägglund, kirjoittajan lyhyt tarina isästään, joka siis oli jääkärikenraali. Kuvaus on hyvä ja hellä ja nähdäkseni sangen puolueellinen. Tuollaisessa tilanteessa ei muuta voi odottaakaan. Oma isä on joko kaikkien vastoinkäymisten aiheuttaja tai loistossaan ylittämätön esikuva."
Ahtiainen Eeva-Kaisa Woldemar Hägglund - Kollaan kenraali
Otava, 2009, 304 s., 1. painos
Eeva-Kaisa Ahtiainen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan isoisästään jääkärieverstiluutnantista Nikke Pärmistä. Se kirja oli ihan luettavan tuntuinen ja kirjan päähenkilö oli siis kirjoittajan isoisä.
Tämä Kollaan kenraali -kirja on taas melko erikoinen, suorastaan hutaisu, tunnetusta miehestä, josta tuleekin kirjan myötä "Kitilän suurmottimestari" ja paljon muutakin.
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/eeva-kaisa-ahtiainen-woldemar-hagglund-kollaan-kenraali/828445
Kirjassa mainitaan sivuilla 199-200 Nihtilästä vain muutaman kerran aika väheksyvään sävyyn, mutta ei sitä miksi hän saapui sinne, kuinka kauan hän viipyi siellä ja mitä hän sai siellä aikaiseksi.
Valo Nihtilän visiitistä Woldemar Hägglundin esikuntaan Talvisodan alkupuolella eli 5.1.1940 - 23.1.1940.
Perusteellisempi juttu Nihtilän osuudesta mottien syntyyn kerrotaan Pertti Kilkin kirjassa Valo Nihtilä -Päämajan eversti, WSOY 1994. (VN:n muistelmien pohjalta kirjaksi kirjoittanut PK)
Luvussa Laatokan Karjalassa tehtiin motteja, s.44-52, kerrotaan suorasukaisesti Woldemar Hägglundista ja VN:n saamasta ensivaikutelmasta.
S.46: "Nihtilä saapui IV Armeijakunnan esikuntaan, joka nyt oli siirretty Suistamolle, 5.1.1940. Hänen asemansa oli ymmärrettävästi erittäin kiusallinen, eikä sitä helpottanut lainkaan Hägglundin ärtymyt ja runsas alkoholin käyttö. Myöhemmissä kirjallisissa tuotteissaan molemmat vaikenevatkin hienotunteisesti Nihtilän kolme viikkoa kestäneen käynnin yksityiskohdista."
Käynnin seurauksena mm. erotettiin VN:n rauhanaikainen esimies eversti Olkkonen, joka asusteli liki 10 km etulinjojen takana (Impilahden) pappilan kellarissa ja oli johtavinaan taisteluita, vaikka hänen joukkonsa eivät paikoin olleet edes kosketuksessa viholliseen. Hän oli päättänyt selvitä sodasta hengissä... Tuostakohan se W. Halsti kertoo kuinka alusastiakin oli käytössä kun komentaja ulos ei uskaltanut pitkiin aikoihin. Oliko tämä nyt se kuuluisa Korsu-Kustaa, joka kuulemma sekosi nähtyään päivänvalon pitkästä aikaa?
WH oli jo muutamaan kertaan yritellyt vastahyökkäyksiä Päämajan käskyjen mukaan, mutta ne ei olleet johtaneet minkäänlaisiin tuloksiin. Nihtilän käynnin seurauksena ja hänen mukanaan tuoman JP 4:n voimien rohkaisemana oli syntynyt Kitilän suurmotti ja sen itäpuolelle useita pienempiä motteja eli syntyi ne kuuluisat Lemetinmotit ja Kenraalimotti. Mottitaisteluita käytiinkin sitten sodan loppuun asti ja Hägglundia pidettiin suurena sotasankarina.
Nihtilä, tuo monen operaation ideoija ja toteuttajakin, jäi ilman hänelle kuuluvaa kunniaa ja korkeita mitaleita sekä Talvi-, että Jatkosodassa. Miksiköhän? Taisi toisten kateus olla suurin syy.
Tämä kannattaa myöskin lukea Nihtilästä
http://www.pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
---
Mitäpä sanookaan Kemppinen blogissaan eräästä toisesta kirjasta, jossa kerrotaan pojan silmin isästä, eli Gustaf Hägglund kertoo Woldemar Hägglundista.
Gustaf Hägglund: Värikkäät kenraalit. Sankaritekoja ja skandaaleja (2011)
http://kemppinen.blogspot.fi/2011/10/upseeriarvostelu.html
"Gustaf Hägglund on siinä määrin etevä ja itse etevyydestään tietoinen henkilö, että hänen uusi kirjansa ”Värikkäät kenraalit. Sankaritekoja ja skandaaleja (2011)” hoipertelee aika lailla."
" Ehkä vahingossa yksi kirjan huippukohdista on Woldemar Hägglund, kirjoittajan lyhyt tarina isästään, joka siis oli jääkärikenraali. Kuvaus on hyvä ja hellä ja nähdäkseni sangen puolueellinen. Tuollaisessa tilanteessa ei muuta voi odottaakaan. Oma isä on joko kaikkien vastoinkäymisten aiheuttaja tai loistossaan ylittämätön esikuva."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nihtilä olikin taktiikan opettaja Sotakorkeassa. WH oli Saksan jääkäri, joka esittäytyi villasukissa Mannerheimolle, joka taisi suuttua aikalailla moisesta tyylistä. / tyylittömyydestä. WH esikunnassa oli kaikki huiput paikalla, mutta Valo Nihtilä tuli ja korjasi potin, tosin saamatta mitään kunniaa mottivoittojen suunnittelusta ja alun toteutuksesta.