Naapurimaamme on pitkään ollut ulkomaalaispolitiikan Utopia. Siellä toivotetaan tervetulleeksi avosylin kaikki kolmannen maailman asukit, oli tulosyynä sitten henkilökohtainen vaino tai toive leveämmästä elämästä. Ruotsissa monikulttuurisuus on samanlainen valtion virallinen doktriini kuin mitä antifasismi oli aikanaan DDR:ssä.
Erittäin hierarkkisessa ruotsalaisessa yhteiskunnassa valtaeliitin politiikasta ei puhuta. Vaikka syyskuussa 2010 maahanmuuttokriittinen puolue ruotsidemokraatit nousi kansanpäiville, on se eristetty täysin muiden puolueiden toimesta. Maan hallitus on valmis jopa äänestämään omaa esistystään vastaan, jos käy ilmi, että sen hyväksyminen edellyttäisi ruotsidemokraattien ryhmän tukea.
Toukokuun alussa Weekendavisenissa oli pitkä artikkeli Ruotsin nopeasti tapahtuneesta muutoksesta. Vuoden 2004 jälkeen maan väkiluku on kasvanut puolella miljoonalla, mikä pääsääntöisesti on perheenyhdistämisten ansiota. Väestörakenne on muuttunut samalla. Suuri osa väestön lisäyksestä johtuu maahan saapuvista ei-länsimaalaisista, joita tulee erityisesti Somalian, Irakin ja Afganistanin kaltaisista maista.
Ruotsissa koettu muutos ei ole koskaan ollut ongelma ruotsalaisille. Heidän mielipidettään ei ole koskaan kysytty, eivätkä he koskaan ole avanneet suuta aiheesta. Kaikki maahanmuuttoa edes hipaiseva kritiikki johtaa sosiaaliseen itsemurhaan ja uralennon katkeamiseen. Vielä niin myöhään kuin vuoden 2006 vaaleissa valtiollisilla tiedotusvälineillä oli velvoite käyttää maahanmuuttajavihamielinen-etuliitettä aina kun ruotsidemokraateista puhuttiin.
Tänään ruotsalaiset saavat elää täysin rinnoin muuttuneessa yhteiskunnassaan. Maan kolmanneksi suurin kaupunki, kivenheiton päässä Tanskasta sijaitseva Malmö, on Ruotsin suurin sosiaalinen ja etninen koelaboratorio. Siellä joka neljäs asukas on syntyisin muualta kuin Ruotsista ja Rosengårdin kaupunginosa on ehkä koko Skandinavian ensimmäinen rinnakkaisyhteiskunta, missä pätevät omat lait ja säännöt. Siellä imaamin sana painaa enemmän kuin ruotsalaisen viranomaisen.
Monikulttuurisella kokeilulla on ollut seuraamuksia, mitkä koskettavat erityisesti tavallisia ruotsalaisia. Malmö on yksi Ruotsin – ja koko Skandinavian – rikollisimmista kaupungeista, missä varkaudet, väkivalta, raiskaukset ja murhat kuuluvat arkipäivään. Viime talvena Malmön nimi oli kaikkien huulilla, kun rikollinen aines intoutui listimään toisiaan. Rikollisuus ei kuitenkaan ole ainoa hinta, mitä monikulttuurisuudesta joutuu pulittamaan. Päälle pitää laskea vielä etninen viha ja oikea rasismi.
Tanskan natsi-miehityksen aikana puolueeton Ruotsi tarjosi suojaa tuhansille Tanskan juutalaisille, jotka näin välttyivät kuolemanleirien polttouuneilta. Ruotsi oli vapauden maa. Tänään Malmön kaduilla kaikuu “saatanan juutalainen”- ja “yahoud”-huudot. Simon Wiesenthal -keskus suosittaa juutalaisia kiertämään Malmön kaukaa, missä itse kaupunginjohtaja Ilmar Reepalu kuvataan ongelmaksi, koska hän kielsi yleisöltä pääsyn Israelia vastaan pelattuun tennisotteluun, koska se hänen mukaan olisi saattanut aiheuttaa levottomuuksia kaupungissa. Jopa Yhdysvaltain presidentti Obama on ilmaissut huolensa Malmön tilanteesta.
Erittäin hierarkkisessa ruotsalaisessa yhteiskunnassa valtaeliitin politiikasta ei puhuta. Vaikka syyskuussa 2010 maahanmuuttokriittinen puolue ruotsidemokraatit nousi kansanpäiville, on se eristetty täysin muiden puolueiden toimesta. Maan hallitus on valmis jopa äänestämään omaa esistystään vastaan, jos käy ilmi, että sen hyväksyminen edellyttäisi ruotsidemokraattien ryhmän tukea.
Toukokuun alussa Weekendavisenissa oli pitkä artikkeli Ruotsin nopeasti tapahtuneesta muutoksesta. Vuoden 2004 jälkeen maan väkiluku on kasvanut puolella miljoonalla, mikä pääsääntöisesti on perheenyhdistämisten ansiota. Väestörakenne on muuttunut samalla. Suuri osa väestön lisäyksestä johtuu maahan saapuvista ei-länsimaalaisista, joita tulee erityisesti Somalian, Irakin ja Afganistanin kaltaisista maista.
Ruotsissa koettu muutos ei ole koskaan ollut ongelma ruotsalaisille. Heidän mielipidettään ei ole koskaan kysytty, eivätkä he koskaan ole avanneet suuta aiheesta. Kaikki maahanmuuttoa edes hipaiseva kritiikki johtaa sosiaaliseen itsemurhaan ja uralennon katkeamiseen. Vielä niin myöhään kuin vuoden 2006 vaaleissa valtiollisilla tiedotusvälineillä oli velvoite käyttää maahanmuuttajavihamielinen-etuliitettä aina kun ruotsidemokraateista puhuttiin.
Tänään ruotsalaiset saavat elää täysin rinnoin muuttuneessa yhteiskunnassaan. Maan kolmanneksi suurin kaupunki, kivenheiton päässä Tanskasta sijaitseva Malmö, on Ruotsin suurin sosiaalinen ja etninen koelaboratorio. Siellä joka neljäs asukas on syntyisin muualta kuin Ruotsista ja Rosengårdin kaupunginosa on ehkä koko Skandinavian ensimmäinen rinnakkaisyhteiskunta, missä pätevät omat lait ja säännöt. Siellä imaamin sana painaa enemmän kuin ruotsalaisen viranomaisen.
Monikulttuurisella kokeilulla on ollut seuraamuksia, mitkä koskettavat erityisesti tavallisia ruotsalaisia. Malmö on yksi Ruotsin – ja koko Skandinavian – rikollisimmista kaupungeista, missä varkaudet, väkivalta, raiskaukset ja murhat kuuluvat arkipäivään. Viime talvena Malmön nimi oli kaikkien huulilla, kun rikollinen aines intoutui listimään toisiaan. Rikollisuus ei kuitenkaan ole ainoa hinta, mitä monikulttuurisuudesta joutuu pulittamaan. Päälle pitää laskea vielä etninen viha ja oikea rasismi.
Tanskan natsi-miehityksen aikana puolueeton Ruotsi tarjosi suojaa tuhansille Tanskan juutalaisille, jotka näin välttyivät kuolemanleirien polttouuneilta. Ruotsi oli vapauden maa. Tänään Malmön kaduilla kaikuu “saatanan juutalainen”- ja “yahoud”-huudot. Simon Wiesenthal -keskus suosittaa juutalaisia kiertämään Malmön kaukaa, missä itse kaupunginjohtaja Ilmar Reepalu kuvataan ongelmaksi, koska hän kielsi yleisöltä pääsyn Israelia vastaan pelattuun tennisotteluun, koska se hänen mukaan olisi saattanut aiheuttaa levottomuuksia kaupungissa. Jopa Yhdysvaltain presidentti Obama on ilmaissut huolensa Malmön tilanteesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä tulee rinnakkaisyhteiskuntiin, ruotsalaisille tarjottiin viime viikolla vielä lisää eksoottisia maistiaisia, kun kävi ilmi, että kuusi imaamia kymmenestä vastasi (piilokameran edessä), että vaimolla ei ole oikeutta kieltää seksiä aviomieheltään ja yhdeksän imaamia kymmenestä oli sitä mieltä, että moniavioisuus tiettyjen ehtojen täyttyessä on ihan kiva juttu. Tietenkin vastaukset olivat aivan muuta, kun media tiedusteli myöhemmin näkemyksiä ihan avoimesti.
Nämä tuplastandardit tuovat mieleeni ruotsalaisten poliitikkojen keskuudessa suoritetun vastaavan tempauksen muutama vuosi sitten. Piilokameralle ruotsalaiset poliitikot kuvailivat muslimeja mitä kamalammin sanankääntein. Kun poliitikoille jälkikäteen näytettiin nauhoja, he kiistivät kaiken.
Valheesta on tullut kiinteä osa Ruotsin monikulttuurista kokeilua.
Kun virallinen Ruotsi kieltäytyy kuuntelemasta ruotsalaisten huolia, ja vaikka tavallinen ruotsalainen vaikenee pissa sukassa jälkiseuraamusten pelossa, väkivaltaiset natsihenkiset ja rasistiset liikkeet kukoistavat. Malmön sarja-ampuja, jota vastaan paraikaa käydään oikeutta, on tästä äärimmäinen esimerkki. Ruotsissa hyvin suuri osa maahanmuuttokritiikistä kuuluu uusnatsien leiristä. Heistä on tullut venttiili, minkä kautta turhaumia puretaan.
Ruotsin monikulttuurisuus on pelkkää silmänlumetta. Kun virallinen Ruotsi yrittää kynsin hampain ylläpitää kulissia, esiintyä ulospäin Hyvyyden ruumiillistumana ja näyttää kaikille esimerkkiä erinomaisuudestaan, pinnan alla porisee tyytymättömyys. Virallista Ruotsia uhataan monelta suunnalta. Yhtäällä on muslimimaahanmuuttajat, islamismi ja keskiaikainen näkemys elämänmenosta, toisaalla ruotsalaiset ääriliikkeet, joiden suojista yhä useammat kansalaiset ovat löytäneet viimeisen pakopaikan.
Ruotsi käynnisti monikulttuurisen kokeilunsa näyttääkseen koko maailmalle, että pienestä maasta Pohjolassa voi tulla turvapaikka kaikille maailman vainotuille. Ruotsi halusi olla kaikkien esikuva. Nyt osa maasta on jo muuttunut niin, että sitä ei voi enää entiseksi tunnistaa. Kaikkein kovin hinta tästä on ollut, että valheesta ja salailusta on tullut erottamaton osa ruotsalaista mentaliteettia.
Lähde: Danske Folkeparti