Tätä palstaa lukiessa olen törmännyt asiaan joka on herättänyt kummastusta ja kysymyksiä. Nimittäin kaksi tuomiota; ensimmäinen yksityinen ja toinen julkinen. Koskeeko tämä yksityinen tuomio kaikkia vai ainoastaan ortodokseja?
Voiko tuomio muuttua tultaessa toiselle tuomiolle? Jos ei niin miksi kaksi samoihin seikkoihin perustuvaa tuomiota?
Opettiko Jeesus myös kahdesta erillisestä tuomiosta?
Voiko tuomio muuttua tultaessa toiselle tuomiolle? Jos ei niin miksi kaksi samoihin seikkoihin perustuvaa tuomiota?
Opettiko Jeesus myös kahdesta erillisestä tuomiosta?
Vastaukset 22
Vanhimmat
hyvä kysymys. oon itekki miettiny samoja jutskia. toivottaa asiallisia vastauksia ja ettei kukaan vedä hernettä nenääsä
Olenko nyt vähän pihalla, mutta mistä ihmeestä aloituksessa on kysymys? Tuomiota? Kenen? Missä? Milloin?
Kysymys on niistä tuomioista, joihin ihminen joutuu elämänsä lopulla.
Ne jotka kuolevat ennen parusiaa eli Kristuksen toista tulemusta, joutuvat ortodoksisen ja myös katolisen kirkon käsityksen mukaan ensin ns ensimmäiselle tuomiolle, jossa ihmiselle näytetään kaikki hänen tekonsa. Sitten hänjoutuu joko tuskaan tai autuuteen. Tämä käsitys perustuu Jeesuksen kuvaukseen tuonelasta, joka löytyy vertauksesta rikas mies ja Lasarus Luuk 16: 19-31. Kertomuksessa rikas mies joka ei ollut välittänyt lähimmäisestään joutuu tuskiin tuonelassa, mutta köyhä Lasarus pääsee "Aabrahamin helmaan" pyhien ihmisten luo. Jonkinlainenhan kahtiajako tässä täytyy olla, jos kerran tuonela on kasiosastoinen.
Emme tiedä onko tämä ensimmäinen tuomio lopullinen vai voiko tuomio muuttua. Roomalaiskatolisen kirkon mukaan miltei kaikki ihmiset joutuvat "tuskiin tuonelassa", mutta tämä kärsimys on väliaikaista. He uskovat ns purgatoriumiin eli kiirastuleen, nykysuomeksi puhdistustuleen. Kiirastuli ei ole helvetin vaan taivaan esikartano. Siellä syntiset puhdistuvat synneistään.
Ortodoksinen kirkko ei ole ottanut kantaa tähän asiaan. Ortodoksisessakin kirkossa kuitenkin rukoillaan vainajien puolesta. Tämä tapa periytyy Jeesuksen ajan juutalaisuudesta. Ortodoksinen kirkko on pidättyväinen opetuksessaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Emme voi oikeastaan tietää millaista tuonilmaisisa on. Kristus ei puheissan vedonnut uteliaisuuteemme, vaan tahtoomme. Hän tahtoo, että me kadumme ja teemme parannuksen synneistämme.
Viimeinen tuomio on viimeisenä päivänä jolloin Kristus tulee tuomitsemaan kaikkia ihmisiä silloin elossaolevia ja jo kuolleita. Tapahtuu yleinen ylösnousemus.
Viimeinen tuomio on lopullinen. Tämä tuomio on se, mitä meidän tulee pelätä. Siksi me rukoilemme itsellemme hyvää vastausta Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä.
Jos joku taho sanoo jotain tähän kysymykseen niin kuka häntä uskoo? Eikö kaikki oppi kuitenkin perustu uskoon? Mitä silloin on väliä yksittäisen yksityiskohdan selittelyllä?
Älä kysele turhia!
Eli perustuuko Kirkon oppi kahdesta tuomiosta tähän vertaukseen missä koko asiasta ei mainita mitään. Löytyneeköhän mistäänpäin Pyhiä Kirjoituksia tukea tälle kahden tuomion teorialle?
Nimimerkille ervgr. Kyseessä ei ole varsinainen kirkolliskokouksessa päätetty dogmi, vaan siinä on kysymys isien opetuksesta, joka perustuu hengelliseen kokemukseen. Kaikki ortodoksisen opetus ei perustu Raamattuun, vaan Raamattu on vain yksi osa laajempaa kristillistä traditiota. Emme voi varmasti tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Minusta on hyvä jättää tämä kysymys auki.
Eikä. "Emme voi varmasti tietää mitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu." Mikäli ei voi olla asiasta varma niin kuinka voi sit kuiteski neuvoo pyytään esirukousta kuolleilta, toihan vie pohjan koko jutulta.
Täällä palstalla teologinen tietämys on huipussaan, täällä tiedetään jopa tarkkaan mitä ajan rajan tuolla puolella tapahtuu. No toisaalta jopa uskon sen, että näitä viisaita on, kun osa kirjoittelijoista näyttää olevan jo siellä, siis tulevat palstalle höpisemään suoraan Helvetistä.
Raamatun mukaan on vain yksi tuomio. Kaikki kuolleet herätetään kuolonunesta, hiljaisuudesta johonka he ovat vaipuneet.
Kaikki kuolleet heräävät tuomiolle jolla erotetaan jyvät akanoista, vuohet lampaista.
Kuolonuni on kuin silmänräpäys, ilman aikaa, ilman tajua.
Ei ole mitään yksityistä tuomiota jonka perusteella ihminen joutuu joko tuskaan tai autuuteen.
Ps 115:16,17 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
Saar 9:5,6 Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla.
1 Tess 4:13-18 13. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
Mikäli ei tiedä asioiden oikeaa laitaa, kehoittaisin tutkimaan Raamattua mistä asiat kyllä valkenee. Raamattu on varmasti tietolähteenä luotettavampi kuin isältä isälle, suusta suuhun kulkenut oppi tai traditio mihinkä jokainen aikalainen on tehnyt oman lisänsä mielensä mukaan. Raamattu on uuden testamentin osalta Jeesuksen aikalaisten kirjoittama ja on pysynyt muuttumattomana kirjallisena dokumenttina.
Heb 13:8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Käsitys, jonka mukaan kuolleet nukkuvat eivätkä tiedä mitään, on protestanttien höpinöitä. Raamatussa on monenlaisia käsityksiä asioista eikä sen selittäminen ole yksinkertaista. Kristuksen aikana jo oli eri käsitys kuolleiden osasta kuin, mitä Saarnaajan kirjan kirjoittajalla. Kirkko on valikoinut Raamatussa esiintyvistä käsityksistä ne, jotka ovat sopusoinnussa sen uskon kanssa.
Ihmiskunnan yhteisen kokemuksen mukaan vainajat tai heidän sielunsa ovat valveilla, eivätkä suinkaan nuku. Kirkon kokemuksen mukaan pyhien sielut ovat Jumalan luona ja he rukoilevat muiden kirkon jäsenten puolesta.
Yleisestä ylönousemusta ja Kristuksen paluusta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita puhutaan uskontunnustuksesta, samoin iankaikkisesta elämästä, joten nuo uskontunnustuksessa mainitut asiat ovat dogmeja ja niihin uskominen on ortodokseille velvoittavaa. Tuo oppi "kuolleet nukkuvat " on siksi vaarallainen oppi, koska se pyrkii mitätöimään ortodoksisen opin pyhien esirukouksista. Kyseessä on selvä harhaoppi.
Pyhät Kirjoitukset ovat kokonaisuus joka täydentää itseään. Ei sieltä voi poimia asioita kuin rusinoita pullasta sen mukaan mikä parhaiten sopii ja jättää huomioimatta niitä asioita jotka ei sovi.
Matt 22:29 "Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."
Oppi sielun kuolemattomuudesta on pakanallista perua ja sille ei löydy tukea Pyhistä Kirjoituksista, päinvastoin myös Paavali varoittaa meitä ko. opista. On harhaoppia väittää että kuolleet ovat jo nousseet ylös kuolleista ja näin kumota Jeesuksen lupaus herättää kuolleet kuolleista Hänen palatessa.
2 Tim 2.16-18 Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.
Ilmeisesti ortodoksisen käsityksen mukaan myös psalmit voidaan jättää huomioimatta. Esimerkiksi Ps 115:16,17 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
Miksi ihmeessä meidän tulisi kääntyä vainajahenkien puoleen ja pyytää heiltä esirukousta varsinkin kuin tälläinen kielletään Pyhissä Kirjoituksissa hyvin suorin sanoin.
3 Moos 19:31 Älkää kääntykö vainajahenkien puoleen älkääkä kysykö neuvoa tietäjiltä, ettette saastuttaisi itseänne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Varsinkin kun itse Herra Jeesus Kristus joka on kuoleman kuolemalla voittanut on luvannut rukoilla meidän puolestamme. Room 8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus -- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!
Kirkon kokemukset ja dogmit ovat vain mutkia joita on on tehty muuten niin suoralle tielle. Ne ovat lisäyksiä joita ihminen on tehnyt kristinuskoon satojen vuosien saatossa. Saar 30:7 Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.
On typerää lähteä jakamaan ihmisiä protestantteihin ja ei-protestantteihin, ei Taivaallinen Isämmekään niin tee. Totuuttahan tässä etsitään.
En ymmärrä miksi Raamattu on jalustalla keskellä kirkkosalia mikäli sen sisältöä ignoorataan tuolla tavoin
Kirkko on ollut jo ennen Uuden Testamentin kirjoituksia. Se on hyväksynyt Vanhan Testamentin kirjoitusten LXX käännöksen omaksi pyhäksi kirjakseen. Kun minulla ei tässä ole Kirkon hyväksymää psalttaria, en ryhdy keskustelemaan koko Psalmien kirjasta.
Kristuksen aikaan osa juutalaisista, saddukeukset uskoivat, etttä kuolleessan ihminen kuolee kokonaan .Ei ole välitilaa sieluille, eikä kuolleiden ylösnousemusta.
Kristus ja fariseukset taas uskoivat, että on välitila, ns tuonela, jossa sielut odottavat ylösnousemuksessa saatavaa uutta ruumista (kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta).
Apostoli Pietari todistaa Pietarin kirjeessä, että Kristus astui alas tuonelaan ja saarnasi siellä vankeudessa oleville sieluille. Ne, jotka uskoivat Häneen, Hän vei mukaanaan paratiisiin samoin kuin Viisaan ryövärin, joka oli ristiinnaulittu yhdessä Hänen kanssaan. Miten nukkuville voisi mitään saarnata, miten nukkuva voisi katua ja uskoa?
Olet koko ajan vedonnut vain VT:n kirjoihin, koska UT:sta ei löydy tukea ajatuksillesi kuolleiden nukkumisesta. Kuitenkin UT on ensisijaisesti kristittyjen Raamattu ja VT sille vain valmistava osa. Ortodoksisen kirkon alttarilla, kunniapaikalla on Evankeliumkirja. Sitä kannetaan juhlasaatossa ja se asetetaan keskelle kirkkoa. SItä kirkoissamme suudelleen kunnioitetaan, koska tämä kirja kertoo Kristuksesta Vapahtajasta , joka tuli pelastamaan kaikki ihmiset. Suudellessamme Evankeliumia, suutelemme Kristusta. Juutalaiset suutelevat syngogassa Tooraa, koska he eivät usko Kristukseen, vaan omiin käsityksiinsä.
Pyhien esirukouksien pyytäminen on vanhaa kristillistä traditiota. Se perustuu UT:n ajatuksiin kaksiosisesta tuonelasta, jonka mukaan pyhät pääsevät heti paratiisiin (tai Aabrahamin helmaan, Jeesuksen kertomuksen köyhä Lasarus) ja siellä he voivat rukoilla Jumalaa meidän puolestamme. Ortodoksinen oppi on UT:n mukainen. Vanhasta testamentista näkyy miten juutalaisten uskonnollinen ajattelu on kehittynyt. VT:n näkemykset eivät ole kristillisiä näkemyksiä kovinkaan usein. Ne edustavat varhaisempia näkemyksiä.
Vastaavia kuvauksia sielun elämän jatkumisesta kahtia jaetussa tuonelassa on löydetty juutalaisista taruista kuten Sefanjan Ilmestys ja Aabrahamin testamentti. Fariseukset pitivät näitä kuvauksia tosina, mutta Jeesus ei. Hän halusi saada fariseusten taikauskon ja uskomukset siitä, kuka pelastuu ja kuka ei, näyttämään naurettavalta ja käänsi sen vuoksi vertauksen henkilöiden kohtalon päälaelleen suhteessa siihen, miten fariseukset uskoivat.
Juutalaisten tarujen mukaan tuonelan kärsivien ja onnesta nauttivien välisen kuilun pystyi ylittämään veneellä, jota enkeli ohjasi. Jeesuksen kertomassa versiossa tätä venettä ei ollut, eikä rikas mies saanut siten helpotusta vaivoihinsa ja tuskaansa.
Fariseukset luulivat, että he pääsevät paratiisiin, koska olivat hurskaita ja Jumala oli siunannut heitä terveydellä ja rikkauksilla; erityisesti ylipapit pääsisivät aivan varmasti Abrahamin helmaan, joka oli heidän uskomuksissaan paikka tuonelassa, jonne he pääsivät kuoleman jälkeen. Heitä olisi vastaanottamassa Aabrahamin lisäksi Iisak ja Jaakob, ja kaikki patriarkat ylistäisivät heitä autuaiksi ja toivottaisivat heidän tervetulleiksi.
Pitaalisen Lasaruksen piti joutua fariseusten uskomusten mukaan tuonelan tuleen, koska sairaus ja köyhyys oli heidän mielestään seurausta synnistä ja osoitus siitä, että joku ei kelpaa Jumalalle: ne olivat Jumalan langettamia ajallisia kirouksia ennen lopullista tuomiota ja rangaistusta.
Jeesus käänsi päälaelleen fariseusten tuonelauskon. Rikas mies joutui "helvettiin" ja köyhä Lasarus pääsi "paratiisiin". Tuonelassa ei ollut lauttaa, jolla rikas mies olisi saanut lohdutusta tai päässyt pois tuonelasta. Juutalaiset uskoivat tarujen mukaan myös niin, että Aabraham ja muut rukoilivat lievitystä tulessa kärsiville kun näkivät heidät. Jeesuksen vertauksessa Abraham kieltäytyy suomasta lievitystä tuskaan.
Jeesus ei siis vahvistanut fariseusten taikauskoisia käsityksiä tuonelasta ja eikä väärää pelastusoppia. Sen sijaan hän teki sen kaiken naurettavaksi.
Kreikkalaisen filosofin Platonin vaikutuksesta oppi sielun luontaisesta kuolemattomuudesta pääsi tunkeutumaan juutalaisuuteen erityisesti Aleksandriasta käsin. Niinpä se tavataan juutalais-hellenistisellä filosofilla Filonilla (20 eKr.-47 jKr.) samoin kuin myös juutalaisella historioitsijalla Josefuksella. Kahden juutalaisen koulukunnan kehittyminen alkoi noin v.200 paikkeilla eKr. Niinpä jo makkabealaiset (v.166 eKr.alkaen) edustivat käsitystä, jonka mukaan kuolleitten puolesta voitiin rukoilla ja että ihminen omaa luontaisen kuolemattomuuden. Filonin mukaan ns. järjelliset sielut odottivat tilaisuutta ruumiillistua ihmisessä. Kuoleman tapahtuessa ruumis hajoaa, kun taas aineeton sielu palaa ikuisuuteen. Filon hylkäsi myös opin ruumiin ylösnousemuksesta ja uskoi pahojen iankaikkiseen rangaistukseen. Hän yhdisti platonismin ja juutalaisuuden taitavaksi järjestelmäksi väittäen löytävänsä Vanhaa testamenttia kuvaannollisesti tulkitsemalla kreikkalaisen filosofin pääpiirteet. Toinen juutalaisuuden haara pitäytyi kuitenkin Vanhan testamentin kirjaimelliseen tulkintaan puoltaen käsitystä jumalattomien hävittämisestä ja ihmisen kuolevaisesta olemuksesta. Tätä linjaa edustavat myös Kuolleen meren kirjalöydöt. Ne osoittavat essealaisten veljeskunnan pitäytyneen käsitykseen, jonka mukaan vain vanhurskaat perivät iankaikkisen elämän, kun taas jumalattomat hävitetään, niin, että he lakkaavat kokonaan olemasta. Näyttää kuitenkin siltä, että Jeesuksen aikaan mennessä kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta käsitys ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta oli jo löytänyt vankan sijan juutalaisuudessa.
Eikö ortodoksisen näkemyksen mukaan jokainen kuitenkin ylösnosteta jopa ne kadotukseen joutuneetkin?
Eli jotenkin vesittyy myös sekin että synnintekijät jäävät helvettiin kun eivät hekään jää.Saavat vain tietynmittaisen arestin.
Mahtaa syntistä yllyttää lisää pahoihin tekoihin vaikka milloinkapa ne syntiset ovat välittäneen Herran tuomioista muutenkaan.
Kerroppa Dibsi hyvä kenet Jeesus herättää kuolleista palatessaan, asia joka mainitaan UT:ssä kymmeniä kertoja. Keitä he ovat jotka herätetään kuolleista?
sehän on ihan selvää.ensin pitää herätä ja sitten vastavoi nousta ylös
Ruumiin ylösnousemuksessa ihmiset saavat uudet ruumiit. Sen jälkeen seuraa lopullinen tuomio. Näin sanotaan Raamatussa. Mitä ihmettelemistä tuossa asiassa on? Sehän on uskontunnustuksessakin.
Välitilassa ihmisellä on vain sielu tai henki (sama asia), ei ruumista. Kuolonuneen nukkuminen tarkoittaa hengen lähtöä. Kun henki on jättänyt ruumiin, ruumis näyttää nukkuvalta. Kun sielu on saanut uuden ruumiin, hän on herännyt kuolleista.
Eipä ihme että homma on hakusessa kun lähtökohta on niin pahasti pielessä. Henki ja sielu ei todellakaan ole sama asia.
1. Moos. 2:7 "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu".
Jaak. 2:26 "Ruumis ilman henkeä on kuollut"
Sielu on elävä olento. Se muodostuu aina ruumiista ja hengestä. Sielua ei ole olemassa ilman ruumista ja henkeä. Sielu on ihminen kokonaisuudessaan: ruumis ja henki on yhtäkuin sielu.
Jopas nyt, tarkotatko että herätys = ruumiin ylösnousemus. Oot sie Dibsi aika vekkula.
Antamalla sanalle uuden merkityksen voidaan täysin muuttaa tekstin sisältö ja alkuperäinen tarkoitus (esim lintu on kala) vastaamaan omaa käsitystä.