Eli miten nämä eroavat toisistaan??
Miten eroaa Marxilais Leninismi, Maolaisuus, Juche ja Stalinismi
Medvedev
10423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lueskelepas niitä käsitteleviä kirjoja aluksi 30 vuotta, niin eiköhän se siitä.
Marxismi on yleinen tieteellinen teoria yhteiskunnasta ja taloudesta. Eri kansoilla on kansallisia kulttuurisia ja historiallisia eroja. Siksi on eri nimityksiä.
Marxismi-leninismi on kaikkien muiden aatteiden pohjana.
Stalinismi on oikeastaan marxismi-leninismiä, mutta erittäin totalitaarista sellaista. Stalinistisiksi voidaan myös kutsua joitain diktatuureja, joissa yksi henkilö on korkeammassa johtoasemassa kuin muut, esim.Pohjois-Korea ja Turkmenistan.
Maolaisuus tai Mao Zedongin ajattelu korostaa erityisesti kolmannen maailman maaseutuväestöä vallankumouksen voimana, kun taas marxismi-leninismi korosti teollisuustyöläisiä.
Kim Sung-ilin kehittämä Juche-aate pitää tärkeänä valtion omavaraisuutta taloudessa, mitä muut aatteet eivät erityisesti korosta.
KIITOS! Toivottavasti pysyt palstoilla! Sain himputisti tästä tietoa!
Marxilaisen tieteellisen filosofian mukaisesti myös marxilaisuutta itseään on tarkasteltava dialektisessa vuorovaikutussuhteessa vastavoimiin, kapitalismiin. Lähinnä kapitalismin raakuus ja rasistinen Venäjän kansan tuhoamisyritys sai aikaan stalinistisen kieroutuman. Samalla lailla kuin Hitler nousi saksan kansan kokemasta vääryydestä länsikapitalistien rauhanehtojen vuoksi. Samaten tänään Lähi-idän väkivalta syntyy USA:n öljykolonialismista siellä.
Marxismi on siis ideologia. Marxismi olisi mahdollinen enkeleiden kesken taivaassa. Mutta raadollisten eläimistä kehittyneiden H.sapiensien ei ehkä ole mahdollista muodostaa kommunistista ideaali-yhteiskuntaa...
Kysymys on epärelevantti,koska kyseesä oli Wall streetin pankkiirien projekti tuhota Venäjä, murhata sen ylä-ja keskiluokka sekä varastaa kaikki raha ja omaisuus.
Tämä kaikki on puettu jonkinlaisen ideologian kaapuun.
Ylivoimaisena tieteellisenä oppna marxilaisuus on lopulta voittava. Kapitalismin ikeen alla kasvatetut ihmiset ovat vielä rajoittuneita mutta lopulta oppi leviää kun todellisuus paljastuu ja opiskelumahdollisuudet ovat kaikilla.
http://marxists.org/suomi/marx/1847/periaatteet.htm
Juri näin. Tosin tätä totuutta ei saa esittää koska korporaatioeliitti jonka omistaa ---- porukka ei salli totuuden esille tuomista, siksi ne sensuroidaan jo täällä mikä taas todistaa että argumentit ovat 100% totta
http://www.youtube.com/watch?v=_CxaB4MtvSM
...tarvitaan työväenliikkeen oma taloustiede:
Maailman työtätekevien luokkien historiallinen projekti voi onnistua vain, jos se onnistuu tekemään tunnetuksi oman poliittisen taloustieteensä, oman teoriansa tulevaisuuden yhteiskunnasta. Tämän uuden poliittisen taloustieteen on oltava moraalisesti yhtä johdonmukainen kuin kuin Adam Smithillä, ja sen on johdettava talouspoliittisiin aloitteisiin, jotka toteutuessaan avaavat tien kapitalisminjälkeiselle sivilisaatiolle, aivan kuten Smithin aloitteet avasivat tietä feodalisminjälkeiselle yhteiskunnalle.
2000-luvun marxilaisuus ei voi enää työntää syrjään kysymystä siitä, miten markkinatalouteen perustumaton yhteiskunta on tarkoitus järjestää. Marxin aikana tämä oli vielä mahdollista, mutta ei enää. Emme voi teeskennellä, että 1900-luku ei opettanut meille mitään sosialismista. Tässä kohden Länsi-Euroopan kriittiset marxilaiset kuten Tony Cliff, Charles Bettelheim tai Amadeo Bordiga pystyvät auttamaan meitä eteenpäin vain osan matkaa. Vaikka he kykenivätkin osoittamaan reaalisosialismin heikkouksia, tämä onnistui vain vertaamalla todellisuutta ihanteisiin, joiden saavuttamista nämä kriitikot pitivät sosialismin edellytyksenä. Jälkikäteen voimme nähdä, että nämä ajatussuuntaukset olivat oman aikansa, kylmän sodan aikakauden erityinen tuote, joka pyrki ideologiseen riippumattomuuteen sekä Moskovasta että Washingtonista eikä niinkään kehittämään marxilaisuuden ohjelmallista puolta. Juuri heidän tavoittelemansa psykologinen irtautuminen ja heitä itseään kohtaan esitetyn arvostelun torjuminen esti heitä kehittelemästä rakentavaa kritiikkiä reaalisosialismia kohtaan. On kuviteltava itse kohtaavansa vastaavia ongelmia, jotta niihin voisi koettaa keksiä ratkaisuja.