Yli 2000 vuotta sitten ei eritelty eri tieteenaloja vaan filosofia oli eittämättä johtava ala. Filosofeille opetettiin retoriikkaa, jolla saatiin kuulija kiinnostumaan puhujan puheen sisällöstä, sellainen näkymätön verkko kietoutui sen ympärille.
2000 vuotta sitten oli myös kirkon osuus valtiosta huomattavasti suurempi ku nykyään, tänä päivänä on hyvin vähän teokratisia maita. Kirkko on menettäny ennen niin tiukan otteensa.
Ja ihmisyyteen sekä ihmisen psyykeeseen kuuluu luonnollisesti mielenterveyshäiriöt.
Nää kaikki kun yhdistää, tulee uskonnolla täytetty filosofi, mikä on saanu mielenterveytensä virheet lapsuudessa ku vanhemmat on toitottanu hälle hänen olevan tärkein ihminen maailmassa. Ehkä sen vanhemmille se olikin, mutta ihmisen mieli tekee ajoittain ylilyöntejä.
Kun lapselle uskotellaan tällasia asioita heti vauvasta lähtien, totta kai se rupee uskomaan siihen. "Minä olen tärkein ihminen maan päällä. Niin sanoivat vanhempani, jotka lapsen silmissäni näyttävät kaiken tietäviltä yläpuolellani olevilta ihmisiltä. Se on siis varmasti totta. Samaan aikaan kun kerrotaan Jumalan olevan ihan kaikkien, jopa minun, maailman tärkeimmän ihmisen yläpuolella niin teen johtopäätöksen, että olen Jumalan poika."
Tästä päästään Jeesuksen uran alkuun. Yksityiselämän pakollinen sosiaalisuus (pienen, sisäsiittoisen kyläpahasen vuoksi) ja mahdollinen retoriikan opiskelu aiheuttaa sen, että hän osasi puhua uskottavasti. Aluks vaan pari henkilöä rupes kuunteleen, ne pyysi lisää kavereitaan samaan rinkiin ja ne taas lisää ystäviään. Loppujen lopuks kaikki odotti Jeesuksen tuloa korvat putsattuna valmiina kuuntelemaan hänen tuottamaa paskaa. Siinä vaiheessa kun kaikki kuuntelee ja alkaa samantein uskomaan kaikenmakuista pajunköyttä mitä syötät niille ni julkisuus kihahtaa hattuun ja haluat olla julkisuudessa mahdollisimman pitkään. Siinä vaiheessa kannattaa sanoa/tehdä jotain shokeeraavaa. Jeesus, ajastaan ja ennen kaikkea aikakauttaan riepoittavasta uskonnosta perillä oleva ihminen muodostaa uskottavan teorian koko Jumala-käsitteestä, ja vieläpä siten että puhuja itse on osallisena kertomaansa tarinaan jolloin tarina lähentelee uskottavuutta vielä lähempää. Ei tule turhia kysymyksiä että "Miten sä voit tietää sen?"
Siinä vaiheessa kun Jeesus oli hyvin tunnettu, kaikki seuras sen esimerkkejä, käytti samaa runkkupaperia ja nukku samasta pellosta riivittyjen olkien päällä joten oli vaikee myöntää olleensa väärässä. Sen takia hän ei voinu myöntää olleensa väärässä/huijari ees ristiinnaulitsemisen uhalla. Päinvastoin, se tekis hänestä vielä kuuluisamman, olishan hänestä tullu ihan aito marttyyri, uskon puolesta kuollut ns. profeetta.
Jeesus oli itsepäinen, se ristiinnaulittiin ja aika jatko hidasta kulkuaan. Muutama vuosikymmen myöhemmin, kun Jeesuksen opit oli kulkenu sukupolvelta toiselle vaan suullisesti, ruvettiin kirjottamaan niitä ylös. Nyt kysymys niille, jotka tähän asti ovat jaksaneet lukea: ootteko koskaan pelannu rikkinäistä puhelinta?
Tarinat rönsyili entisen rönsyilyn tuloksesta ja lopuks synty kaiken maailman tarinat ylösnousemuksesta jne. Ketä nyt tavallisen, paskaasuoltavan pulliaisen normaali elämänkerta kiinnostaisi? Ei ketään, se tiedetään nykyään ja se tiedettiin silloin. Senpä takia testamenttien kirjoittajat, sen ajan elämänkertakirjailijat kirjoittivat tarinat "suurenmoisiksi" ja mahtaileviksi, jotta varmasti lukija jäisi koukkuun ensimmäiseltä sivulta lähtien.
Ei tiedetä mitä Matteukselle, Markukselle, Luukakselle ja Johannekselle tapahtu ja oliko ne niiden nimet ollenkaan, mutta siinä oli olennainen osa uutta testamenttia valmis kun kirjoitukset löydettiin. Ja koska on olemassa tyhmiä ja ovelia ihmisiä, sattuivat juuri tyhmät löytämään kirjoitukset, jonka seurauksena kaikki mitä luetaan, on varmasti totta. Ovelat ovat niiden tekstien kirjoittajat jotka tyhmät sitten lukevat kasvot vakavina, uskoen joka sanan. Tästä päästään tilanteeseen jossa on vuosisata kulunut mielisairaan, retoriikaltaan ketterän ja uskonnolla täytetyn ihmisen marttyyrisestä kuolemasta, on löydetty kansan suusta suuhun periytynyt tarina ko. mielisairaan elämästä kertova kirjallinen versio ja typeryys on muotia. Yhteenlaskun tulos on, että Jeesus varmasti oli Jumalan poika.
Kommentissa lisää...
2000 vuotta sitten oli myös kirkon osuus valtiosta huomattavasti suurempi ku nykyään, tänä päivänä on hyvin vähän teokratisia maita. Kirkko on menettäny ennen niin tiukan otteensa.
Ja ihmisyyteen sekä ihmisen psyykeeseen kuuluu luonnollisesti mielenterveyshäiriöt.
Nää kaikki kun yhdistää, tulee uskonnolla täytetty filosofi, mikä on saanu mielenterveytensä virheet lapsuudessa ku vanhemmat on toitottanu hälle hänen olevan tärkein ihminen maailmassa. Ehkä sen vanhemmille se olikin, mutta ihmisen mieli tekee ajoittain ylilyöntejä.
Kun lapselle uskotellaan tällasia asioita heti vauvasta lähtien, totta kai se rupee uskomaan siihen. "Minä olen tärkein ihminen maan päällä. Niin sanoivat vanhempani, jotka lapsen silmissäni näyttävät kaiken tietäviltä yläpuolellani olevilta ihmisiltä. Se on siis varmasti totta. Samaan aikaan kun kerrotaan Jumalan olevan ihan kaikkien, jopa minun, maailman tärkeimmän ihmisen yläpuolella niin teen johtopäätöksen, että olen Jumalan poika."
Tästä päästään Jeesuksen uran alkuun. Yksityiselämän pakollinen sosiaalisuus (pienen, sisäsiittoisen kyläpahasen vuoksi) ja mahdollinen retoriikan opiskelu aiheuttaa sen, että hän osasi puhua uskottavasti. Aluks vaan pari henkilöä rupes kuunteleen, ne pyysi lisää kavereitaan samaan rinkiin ja ne taas lisää ystäviään. Loppujen lopuks kaikki odotti Jeesuksen tuloa korvat putsattuna valmiina kuuntelemaan hänen tuottamaa paskaa. Siinä vaiheessa kun kaikki kuuntelee ja alkaa samantein uskomaan kaikenmakuista pajunköyttä mitä syötät niille ni julkisuus kihahtaa hattuun ja haluat olla julkisuudessa mahdollisimman pitkään. Siinä vaiheessa kannattaa sanoa/tehdä jotain shokeeraavaa. Jeesus, ajastaan ja ennen kaikkea aikakauttaan riepoittavasta uskonnosta perillä oleva ihminen muodostaa uskottavan teorian koko Jumala-käsitteestä, ja vieläpä siten että puhuja itse on osallisena kertomaansa tarinaan jolloin tarina lähentelee uskottavuutta vielä lähempää. Ei tule turhia kysymyksiä että "Miten sä voit tietää sen?"
Siinä vaiheessa kun Jeesus oli hyvin tunnettu, kaikki seuras sen esimerkkejä, käytti samaa runkkupaperia ja nukku samasta pellosta riivittyjen olkien päällä joten oli vaikee myöntää olleensa väärässä. Sen takia hän ei voinu myöntää olleensa väärässä/huijari ees ristiinnaulitsemisen uhalla. Päinvastoin, se tekis hänestä vielä kuuluisamman, olishan hänestä tullu ihan aito marttyyri, uskon puolesta kuollut ns. profeetta.
Jeesus oli itsepäinen, se ristiinnaulittiin ja aika jatko hidasta kulkuaan. Muutama vuosikymmen myöhemmin, kun Jeesuksen opit oli kulkenu sukupolvelta toiselle vaan suullisesti, ruvettiin kirjottamaan niitä ylös. Nyt kysymys niille, jotka tähän asti ovat jaksaneet lukea: ootteko koskaan pelannu rikkinäistä puhelinta?
Tarinat rönsyili entisen rönsyilyn tuloksesta ja lopuks synty kaiken maailman tarinat ylösnousemuksesta jne. Ketä nyt tavallisen, paskaasuoltavan pulliaisen normaali elämänkerta kiinnostaisi? Ei ketään, se tiedetään nykyään ja se tiedettiin silloin. Senpä takia testamenttien kirjoittajat, sen ajan elämänkertakirjailijat kirjoittivat tarinat "suurenmoisiksi" ja mahtaileviksi, jotta varmasti lukija jäisi koukkuun ensimmäiseltä sivulta lähtien.
Ei tiedetä mitä Matteukselle, Markukselle, Luukakselle ja Johannekselle tapahtu ja oliko ne niiden nimet ollenkaan, mutta siinä oli olennainen osa uutta testamenttia valmis kun kirjoitukset löydettiin. Ja koska on olemassa tyhmiä ja ovelia ihmisiä, sattuivat juuri tyhmät löytämään kirjoitukset, jonka seurauksena kaikki mitä luetaan, on varmasti totta. Ovelat ovat niiden tekstien kirjoittajat jotka tyhmät sitten lukevat kasvot vakavina, uskoen joka sanan. Tästä päästään tilanteeseen jossa on vuosisata kulunut mielisairaan, retoriikaltaan ketterän ja uskonnolla täytetyn ihmisen marttyyrisestä kuolemasta, on löydetty kansan suusta suuhun periytynyt tarina ko. mielisairaan elämästä kertova kirjallinen versio ja typeryys on muotia. Yhteenlaskun tulos on, että Jeesus varmasti oli Jumalan poika.
Kommentissa lisää...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Raamatun kääntämiset ovat muokanneet tarinaa entisestään, jolloin ajan ja ennen kaikkea kielen muuttumisesta johtuen tarinat ovat saaneet uusia ulottuvuuksia. Ei ole olemassa ketään 2000-vuotiasta ihmistä joka muistaisi vuonna 90 käytetyn kielen täydellisesti ja kykenisi siten korjaamaan kaiken virheellisyyden nykyajan raamatusta. Toki raamatun mukaan etenkin pyhät ihmiset elivät lähes 1000-vuotiaiksi. Kuitenkaan heistä ei ole kuin muutama tarina kirjoitetussa muodossa. Nykyaikana olisi suuri härdelli jos joku viettäisi 929-vuotissyntymäpäiviään. Kai se siihen aikaan oli hyvinkin arkipäiväistä ja siksi siitä ei kukaan kirjoittanut mitään. Herää vain kysymys että missä vaiheessa (2000 vuoden aikana) evoluutio on karsinut ihmisen eliniästä about 800 vuotta pois?
Tätä (yli)pitkää kirjoitelmaa voidaan verrata vuoteen 4000, jolloin Harry Potter lienee meidän aikamme suurin profeetta, onhan hänestä kirjoitettu hyvin paljon ja jokainen tuntee hänet. Mietin vain, että luullaankohan vuonna 4000, että nykyään asutaan Tylypahkassa, kärsitään rangaistuksia Azkabanissa ja tapetaan toisia osoittelemalla pientä risua heitä kohti ja huutaen samalla Avada kedavra!
Anteeks vähän sekavaa tekstiä, mutta kaljanjuonnista väsyneenä ja kristinuskoa kohtaan tuntemani vihan keskeltä en kyennyt parempaan...
Uskoa ei tule omin voimin,
ilmaiseksi anova sen saa,
sitä ansaita ei töin ja toimin,
Jumala sen sulle lahjoitta,
sydän kun auki on sinne Jeesus tekee asunnon,
tänään HÄneen uskon, näen aamuruskon, päivä sarastaa, sarastaa...!
Tämä laulu on: tunnen suurta Jumalaa vain vähän
http://www.youtube.com/watch?v=TiN9glyanwE
Olin täynnä suurta ahdistusta, vapahtajaa hiljaa rukoilin; Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta, ristillä jo sinut armahdin.
Kahden maan kansalainen kertoo uskovaisesta joka elää tässä pahassa maailmassa...!
http://www.youtube.com/watch?v=F50eipY9H_s&feature=related
Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.
Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,
jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,
kun estävät meitä puhumasta pakanoille
heidän pelastumiseksensa.
Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.
Raamattu, 1.kirje tessalonikalaisille
Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,
tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.
Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään
ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille,
haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan -
autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.
Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme,
siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän.
Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Tim.1.html
Kuulostaa hienolta
Liippaa minusta enemmän kristinuskon perusteita yleensä, kuin Jeesusta hahmona. Siinä mielessä oikea palsta.
Näinhän se toki on. Jopa vakavastiotettavat uskovaiset myöntävät asian olevan pitkälti näin (ellei tuo ole oxymoroni).