Eurooppa ei ole yhtä paljon monikulttuurinen kuin se on kaksikulttuurinen. Yhtäällä on ikääntyvä alkuperäisväestö ja toisaalla nuori muslimiväestö ja siinä kaikki: "kaksi toisistaan eristynyttä" kuten Quebecissa sanotaan. Jos kulttuureita on kolme, neljä tai useampia, voimme kaikki pitää toisiamme käsistä ja laulaa "We are the World". Mutta jos on vain kaksi - sinä ja se toinen - tilanne on yleensä ottaen rikkonaisempi. Kaksikulttuuriset yhteiskunnat ovat maailman epävakaimpien joukossa, erityisesti silloin kun ei ole enää täysin selvää kuka on enemmistö ja kuka vähemmistö. Tämä on tilanne jota suuri osa Eurooppaa lähestyy nopeasti, kuten voi nähdä käymällä minkä tahansa brittiläisen, ranskalaisen, itävaltalaisen, belgialaisen tai hollantilaisen sairaalan synnytysosastolla.
Jopa suhteellisen rauhallisissa kaksikulttuurisissa yhteiskunnissa politiikasta tulee 'heimoutunutta': lojalistit vs. nationalistit Pohjois-Irlannissa, separatistit vs. federalistit Quebecissa. Kuvittele Ranskan vaalit n. vuoden 2025 paikkeilla: Islamilainen puolue voittaa paikkaenemmistön kansalliskokoukseen. Chiraqilainen väestö kohauttaa olkiaan fatalistisesti, ja de Villepin alkaa lisäämään runonlausuntoihinsa väkijoukkoja miellyttäviä suuria Koraanista. Mutta suhtautuisiko Le Penin nationalistit asioihin niin hyvin? Vai kävisikö houkutus olla Ranskan eversti Rabuka [kaappasi vallan kahdesti Fiji-saarilla] liian suureksi?
Demokratian aikakaudella demografiaa ei voi vastustaa - paitsi sisällissodan kautta. Jugoslaavit huomasivat tämän. Niinä sulamispistettä edeltävinä 30 vuotena bosnian serbien määrä oli vähentynyt 43%:sta 31%:iin ja bosnian muslimien kasvanut 26%:sta 44%:iin.
Joten Euroopan kaksikulttuurisuus tekee katastrofista varman. Yksi tapa välttää se olisi ryhtyä aidosti monikulttuuriseksi, ottaa maahanmuuttajia muualtakin kuin islamilaisesta maailmasta. Mutta lahjakkaalla ja kunnianhimoisella japanilaisella tai intialaisella ei ole lainkaan syytä muuttaa vaikkapa Malmööhön, ellei hänellä ole perverssiä fantasiaa asumisesta segregoituneessa yhteiskunnassa joka rajoittaa keinotekoisesti hänen ansaintamahdollisuuksiaan ja silti verottaa häntä takavarikon luonteisesti tukeakseen velttojen vanhusten muinaishallintoa.
Euroopalla on edessään kovia valintoja, mutta valitettavasti niistä ei edes voi puhua rehellisesti. Kuten Jean-Claude Dassier, ranskalaisen uutiskanavan LCI:n johtaja totesi tv-väen konferenssissa Amsterdamissa, hän oli sensuroinnut Ranskan muslimimellakoita seuraavasta syystä: "Politiikka Ranskassa on suuntautumassa oikealle, enkä halua oikeistopoliitikkoja takaisin toiselle tai jopa ensimmäiselle sijalle vain siksi että näytimme televisiossa palavia autoja."
Jopa suhteellisen rauhallisissa kaksikulttuurisissa yhteiskunnissa politiikasta tulee 'heimoutunutta': lojalistit vs. nationalistit Pohjois-Irlannissa, separatistit vs. federalistit Quebecissa. Kuvittele Ranskan vaalit n. vuoden 2025 paikkeilla: Islamilainen puolue voittaa paikkaenemmistön kansalliskokoukseen. Chiraqilainen väestö kohauttaa olkiaan fatalistisesti, ja de Villepin alkaa lisäämään runonlausuntoihinsa väkijoukkoja miellyttäviä suuria Koraanista. Mutta suhtautuisiko Le Penin nationalistit asioihin niin hyvin? Vai kävisikö houkutus olla Ranskan eversti Rabuka [kaappasi vallan kahdesti Fiji-saarilla] liian suureksi?
Demokratian aikakaudella demografiaa ei voi vastustaa - paitsi sisällissodan kautta. Jugoslaavit huomasivat tämän. Niinä sulamispistettä edeltävinä 30 vuotena bosnian serbien määrä oli vähentynyt 43%:sta 31%:iin ja bosnian muslimien kasvanut 26%:sta 44%:iin.
Joten Euroopan kaksikulttuurisuus tekee katastrofista varman. Yksi tapa välttää se olisi ryhtyä aidosti monikulttuuriseksi, ottaa maahanmuuttajia muualtakin kuin islamilaisesta maailmasta. Mutta lahjakkaalla ja kunnianhimoisella japanilaisella tai intialaisella ei ole lainkaan syytä muuttaa vaikkapa Malmööhön, ellei hänellä ole perverssiä fantasiaa asumisesta segregoituneessa yhteiskunnassa joka rajoittaa keinotekoisesti hänen ansaintamahdollisuuksiaan ja silti verottaa häntä takavarikon luonteisesti tukeakseen velttojen vanhusten muinaishallintoa.
Euroopalla on edessään kovia valintoja, mutta valitettavasti niistä ei edes voi puhua rehellisesti. Kuten Jean-Claude Dassier, ranskalaisen uutiskanavan LCI:n johtaja totesi tv-väen konferenssissa Amsterdamissa, hän oli sensuroinnut Ranskan muslimimellakoita seuraavasta syystä: "Politiikka Ranskassa on suuntautumassa oikealle, enkä halua oikeistopoliitikkoja takaisin toiselle tai jopa ensimmäiselle sijalle vain siksi että näytimme televisiossa palavia autoja."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.