Kaikki rodut eivät ole yhtä helppoja!

Kyllä se on paljon rodusta kiinni. Yleisesti ottaen monet pienet koirat ovat helpompia ja pehmeämpiä kouluttaa kuin esim. vartiointiin jalostetut koirarodut. Yksilöitä on kaikissa. Mutta; on turha kieltää tosiasiaa että on paljon riskimpää ottaa fyysisesti suuri koira, jota voi olla fyysisesti vaikea hallita sen lisäksi että koira on jalostettu esim. vartiointiin tai muuten vain ei ole niin pehmeä luonne ja vaatii johdonmukaista koulutusta. Verraten, että ottaa pienen koiran, joka todennäköisyyslaskennalla on jalostettu seurakoiraksi ja on pehmeämpi luonne sekä pienikokoinen ja näin ollen helposti hallittavissa.

Ongelmia voi tulla kaikkien rotujen kanssa, mutta se EI poista sitä että koirarotujen välillä on huimia eroja niiden koulutettavuudessa ja siinä, kuinka vaativaa kouluttaminen on! Ei tässä voi vedota siihen, että "otinpa nyt dobermannin vaikka en ole koskaan ole koiraa nähnytkään, voihan tiibetinspanielikin purra". Kyllä todennäköisyys saada ongelmakoira on suurempi, kun jo aluksi valitsee suuren, fyysisesti vaikeasti hallittavan koiran, jolla on suuri tarve liikuntaan ja vahvaan koulutukseen/johtajuuteen. Järjen köyhyyttä kieltää tämä tosiasia. Juuri tämän vuoksi meillä on niin paljon suuria, kotia vaihtavia koiria, koska koulutus ei onnistu kun ihmiset eivät ymmärrä että sen pienen puudelin ja oman painoisen koiran kouluttamisessa on eroja, kun toinen on jalostettu miellyttämishaluiseksi seurakoiraksi ja toinen aivan muuhun. Siinä ei naapurin Pirjon huonosti käyttäytyvät tiibetinspanielit paljon paina, kun asia yleisellä tasolla on näin.

Jos sanon, että tupakka altistaa keuhkosyövälle niin alatko selittämään, että serkkusi Niilo eli 85-vuotiaaksi vaikka poltti nuoresta saakka? Ei se poista sitä tosiasiaa, että tupakka altistaa keuhkosyövälle, eikä se että jollain on huonosti käyttäytyvä pieni koira poista sitä tosiasiaa, että monet suuremmat rodut ovat paljon haastavampia kouluttaa.

Onko täällä joku väittänyt, että kaikki rodut saati yksilöt olisivat yhtä helppoja? Linkatkaa niitä tänne, en usko.

Se on fakta, että huonosti käyttäytyvä koira on lähes yksinomaan omistajan vika. Harvoissa tapauksissa vika on koiran päässä. Ongelma voi johtua sitten taas monestakin virheestä. Virheen voi tehdä jo rotuvalinnassa. Tai oikeastaan vielä aikaisemmin - valitessa lajia! Kaikille ei sovi koira lemmikiksi.

näissä "mikä rotu minulle"-topickejen ehdotuksissa on niin järjenköyhää ajattelua mukana lähes aina...

esim. Liisa on 19-vuotias vasta valmistunut ja muuttaa nyt kaupunkiin kerrostaloyksiöön asumaan. Liisa kertoo, että hän lenkkeilee paljon ja haluaisi koiran joka tykkää liikunnasta. mutta hän kertoo ettei aio sen kummemmin mitään harrastaa vaan koira tulee rehellisesti sanottuna seurakoiraksi. hä myös lisää että haluaa pienehkön koiran. Liisa myös kertoo ettei halua sekarotusta, koska haluaa pelata varman päälle ensimmäisen koiran hankinnan kanssa.

ja sitten kaikki äidin kultahiput klikkaa topickin ja ei lue tekstiä sen kummemmin läpi vaan alkaa ehdotuksia tulemaan
"leonbergi!! se on niiiiiin ihana rotu! meidän Nappe on semmonen

Narttu on yleensä helpompi kuin uros. Mutta yksilöstäkin se riippuu. Joku kultainennoutaja voi olla dominoivampi kuin toinen rottweiler.

Minä tunnen yhden ainoan tiibetinspanielin. Se asuu naapurissani ja rähisee kaikille vastaantuleville koirille. Sitä ei voi mennä edes rapsuttamaan ilman että se puree. Ja dobermannejakin tunnen vain yhden. Se on kiltti kaikkien seurassa, tottelee jopa niitä jotka eivät ole ennestään sitä kouluttaneet. Omistajan mukaan se on pennusta asti ollut kiltti ihmisille ja koirille. Se tiibetinspanieli on uros ja dobermanni narttu. Taitaapi sukupuolikin vaikuttaa asiaan, niin kuin selkeästi vaikuttaakin. Uroksilla on 10 kertaa enemmän testosteroinia kuin nartulla. Sitä voi verrata ihmisten tapauksiin: valtaoso osa koulukiusaajista ja pahoinpitelijöistä on miehiä/poikia.

Pehmeä koira ei ole sama asia kuin helppo koira, vaikka kovan koiran omistajan usein näin luulevat. Pehmeä koira ei anna virheitä yhtä helposti anteeksi - joskus ei koskaan.

Itselläni oli joskus suht. kovaluonteinen uros. Sen kanssa käytiin murrosikäisenä kova taistelu siitä, kuka tätä laumaa johtaa. Kun asia tuli selväksi, koira oli maailman helpoin seuraavat 11 vuotta.

Sen jälkeen olen omistanut pehmeäluonteisen nartun ja joutunut opettelemaan aivan uuden lähestymistavan koko koiran koulutukseen. Pehmeän koiran koulutus vaatii suurta koiran ymmärrystä ja herkkää tulkintaa koiran viesteihin. En tiedä tuleeko tämä projekti koskaan valmiiksi, vaikka koira on nyt jo parivuotias.

Joo, olen samaa mieltä että oikeastaan riippuu ihmisestä ja sen luonteesta mikä koira on helppo ja mikä vaikea. Juurikin pehmeä koira ei ole aina se helppo. Mä olen tottunut juurikin koviin koiriin ja kissoihin, ja sellaisen kouluttaminen olisikin ollut helppoa.. mutta sitten sainkin pehmeän tai ns. herkän koiran, ja sen kanssa on kyllä ollut tekemistä että miten saan sen vastaamaan koulutukseen siten kuin haluan. Mutta riippuuhan se ihmisestä että sopiiko kova tai pehmeä. Kova on siinä mielessä tosi helppo, kun se ei muistele kokemiaan huonoja juttuja, vaan unohtaa ne helposti ja näin ollen voi kouluttaakin ehkäpä helpommin.

Mutta siis on se rotukohtaista kuinka helppo koulutettava on, ja mihin tarkoitukseen rotu on tarkoitettu. Onko sitä esim. jalostettu edes helposti koulutettavaksi tai onko sellaista ollut tarpeen erikseen kouluttaa ihmisen kanssa toimimiseen. Tämän vuoksi palveluskoirarodut esim. on usein niitä helpoimpia (ainakin minulle), ja sitten taas tietyt itsenäiset rodut ei ehkä olen siitä helpommasta päästä.

Eikä kaikkia koirarotuja ole tarkoitettu tavisomistajien hankittavaksi, nykyään se on vaan hirveän helppoa hankkia myös vaativa rotu, joka tarvitsee ehdottomasti jotain rodunomaista työtä, ja ottaa se sohvakoiraksi. Ei esim. laumanvartijarodut ole tarkoitettu ihmisen kanssa yhteistyötä tekeviksi koiriksi, vaan juurikin vartioimaan tietyllä samalla omalla alueellaan laumaa ja ympäristöä, eikä sohvakoiraksi.

Eli pitää sitä vähän ihmisen katsoa omia resurssejaan, että onko mahiksia harrastaa noitten vaativien rotujen kanssa niille sopivia harrastuksia, tai pystyykö tarjoamaan rotutyypillistä puuhaa. Ja olisiko siltikin mielekästä ottaa joku helpompi koira itselle, joka ei kärsisi niin paljon omistajan resurssien puutteesta ja sopisi paremmin elämään ihmisen kanssa yhdessä.

Kyllä rotu on aika oleellinen,mitä pitää huolella miettiä.Siitä kumminkin lähtee oletusarvot(rotuominaisuudet),poikkeukset on vaan poikkeuksia.
Tosin pehmeitä,ja vähemmän pehmeitä löytyy koossa kuin koossa.Toisaalta itse en puhu niinkään pehmeydestä,kuin siinä yhteydessä,kun siitä puhutaan itse luonteen osa-alueena.
Noita pehmeä ja kova määritteitä kun heitellään vähän miten sattuu,vaikka ylipäätään kovia koiria on suurinpiirtein muutamia,siitä alaspäin sitten lähinnä,enemmmän ja vähemmän.

Itse sanoisin,että viimekädessä se käytös on kiinni koulutuksesta.Mutta koulutettavuus tulee geeneistä.Eli tosiaan toiset vaatii enemmän taitoa/paneutumista ym.kuin toiset rodut.
Isoissa roduissa löytyy ihan samoin kuin pienissä,niin helpompia kasvattaa kuin varsinaisesti kouluttaa,kuin vaikeampia.Isot tekee vaan vaikeammaksi siinä osin,kun puhutaan fyysisestä puolesta.
No se sitten,kun puhutaan varsinaisesta koulutuksesta,niin siinä on sitten viimekädessä ihan sama mistä kokoluokasta on kyse.Rotuominaisuudet vaikuttaa lähinnä.Ja kouluttajan taidot,osaltaan.

Kouluttajan/omistajan taidot kyllä vaikuttaa paljon ja enemmän siihen, mikä rotu hälle sopii. Ei tumpelolle jauhopeukalolle mitään saksanpaimenkoiraa voi laittaa (tai voi, mutta se onkin eriasia onko se kannattavaa), kuin taas jollekkin kokeneemmalle koiraihmiselle cavalier voi olla tossu ;)

Aika paljon samaa mieltä aloittajan kanssa. Itselläni nyt liki viisvuotias seropi narttu (alta 10 kg). On ollut helppo kouluttaa. Hyvä tottelevaisuus yleensä. Narttuni kyllä reagoi tietty juoksuajan jälkitilan (n. 3 kk) aikana eri tavoin. Eli voi sanoa, että 2 x 1 kk ei kuule, ei näe mitään, etsii vain parittelukumppania. 2 x 2 kk = juoksun jälkeen ns. kanto-aika (luulee odottavansa pentuja) ei muita valeraskausoireita. Eli puolet vuodesta aika no ei nyt hankala, mutta ei niin kivakaan. Eli myös nartulla vaikuttaa luonteeseen myös juoksuajat kaikkine oireineen. Saas nähdä kuin käy steriloinnin jälkeen. Nyt vielä muutaman kk:n ikäinen urospentu tuossa, minkä vien välittömästi kastrointiin kun saa viedä. Tosin pentukin jo istuu ja menee maahan käsimerkeillä. Luokse tulo vielä hakusessa. Tulee useinmiten. Aikaisemmin ollut 10 vuotta saksanpaimenkoira, joka oli tietty aivan ihana. Onnistuin sosiaalistamisessa heti nuoresta ja leikkautin ajoissa. Tykkäsi kaikista ihmisistä ja koiristakin joitakin poikkeusia lukuunottamatta. Oli niin lässy ettei ois ikinä kelvannu poliisi tms. koiraksi. Vein siis silloisen skp pentuni jo heti seitsenviikkoisesta pitkin maita ja mantuja (ottaen riskin ennen rokotuksia). Kaikki paikat koluttiin ja bussilla & junalla reissattiin ihan pienestä pitäen. Onneksi kaikki meni hyvin. Toisinkin olisi voinut käydä. On totta, että palvelus, vartio tms. rekuista saadaan hyvin helposti remmirähjiä, hyökkääviä petoja niin ihmisiä kuin muita koiria kohtaan. Ikäväähän se on. Ja kyllä, on myönnettävä, että pienen seropi tyttöni kanssa on ollut helpompaa. On kahden seurakoira rodun mix. ja se näkyy. Tiiä häntä miten sitten tuon uuden tulokkaan kanssa käy, mutta uskon itse vankasti siihen, että sosiaalistaminen mahdollisimman varhain on avain pitkälle koiran hyvään elämään. Sen kun saisi menemään kaikkien uusienkin koiranomistajien tajuntaan, niin ehkä meillä olisi helpompi olla täällä.

Hmmm... Itse näkisin taas että mikä tahansa koira, joka on ihmisen toimista helposti syttyvä, on helppo koulutettava. ja onhan se rotuominaisuus. Rotwailer on siis yksi helpoimpia koulutettavia koirarotuja, paimenkoirien ja noyutajakoirien rinnalla.

Koulutusohjaajana itse olen helisemässä ennenkaikkea juuri pikku tipsukoiden kohdalla, westit melkein pahimpia, koska minulla ei riitä kekseliäisyys siihen, miten ihmeessä ne koirat saataisiin motivoitua työskentelemään ohjaajansa kanssa... Toki voin antaa ohjetta, mutta kun ei nämä ihmiset, jotka tälläisen täysin seurakoiran vain ottavat, ole monesti valmiita tekemään sitä pohjatyötä, eli tekemään koiristaa kiinnostuneita lelusta, jos ne eivät ole makupaloista kiinnostuneita. Enkä nyt tietenkään puhu siitä, etteikö jotain koiraa saisi yhteiskuntakelpoiseksi, eli kauniisti käyttäytyväksi perus olemiseltaan, vaan se onnistuu kaikkien kanssa kentällä kun tehdään töitä, vaan tarkoitan toko-koulutusohjaajana sitä, että meidän pitäisi opetella tietyt tokoliikkeet tekemään motivoituneena ja innoissaan.

Musta on haitallista ja ehkä jopa vaarallistakin ees puhua että joku rotu on helppo tai pehmee. Kaikki koirathan ne pitää kouluttaa kuitenkin. Ihmisille ku syötetään semmosia ruusunpunasia kuvia jostain rodusta niin seurauksena voi sitten olla se että tuleva omistaja aattelee että no kaikki on sanonu että tää rotu on viisas ja ystävällinen ja lapsirakaskin vielä. Ne ei vaan tajua että omistajan tehtävä on tuoda koiran potentiaali esiin eli se koira täytyy joka tapauksesssa kouluttaa ja totuttaa eri tilanteisiin ja toisiin koiriin rodusta tai koiran koosta riippumatta. Jos sitä koiraa ei opeta istumaan on turha oottaa että se koira tietää mitä tehdä kun sille sanoo että istu. Ei se yksinään mitään opi.

Yleensä kaikki kunnolliset ja vastuuntuntoset koiran omistajat on kyllä tietosia siitä että kun otetaan se isompi koira se pitää kouluttaa koska sen kokonen koira saa jo ihan erilaista jälkee aikaan ku joku pieni tipsu. Me kyllä tiedetään se. Mutta näitten pikkukoirien ja seurakoirien ja ns "helppojen rotujen" omistajien pitäs myös tajuta että se koira ei ole mikään valmis paketti kun sen sieltä kasvattajalta hakee, vaikka rotukuvauksessa ei ole ehkä erikseen sanottu että vaatii määrätietoisen omistajan ja kunnon koulutuksen. Se että ihmiset aattelee että jotkut koirat on helpompia kuin toiset on tosi haitallista koska se on yks syy siihen miks näitä ongelmakoiria on. Ja mitä meillä koiria lenkillä näkee nää ns helpot rodut on just niitä jotka räyhää. Varsinkin pienet koirat räkyttää hirveesti ja äriseevät ja murisevat ohitustilanteissa ja yrittävät koko ajan vetää toisen koiran luo joko vaan uhitellakseen tai tapellakseen.

Ja toki ihmisen pitää myös miettiä sopiiko koira hänelle ja miettiä se oikea rotu. Mutta ihminen voi myös muuttua, jos haluaa jonkun tietyn rodun. Itse olin varsinainen sohvaperuna, mutta mieltynyt erittäin aktiiviseen rotuun joten päätin että teen elämän tapa muutoksen kun koira tulee. Harrastetaan tokoa ja itse opetin koiralle jälkeä ja käydään kunnon lenkeillä. Mutta jos ei ole varma että pystyy muuttumaan ja pysymään uudessa elämän tavassa ei pitäisi riskeerata ja ottaa sellaista koiraa joka ei itselleen sovi.

Muuten pitkälle samaa mieltä mutta

"Varsinkin pienet koirat räkyttää hirveesti ja äriseevät ja murisevat ohitustilanteissa ja yrittävät koko ajan vetää toisen koiran luo joko vaan uhitellakseen tai tapellakseen."

Omalla alueellani ne on kyllä niitä isoja saksanpaimenkoiria, seropeja, labbiksia jotka räköttää ja vetää sekä jopa puree jos mahdollista(kaksi näistä käy koirapuistoissa ja toinen purrut vakituisesti ja toinen kerran pahasti eli ovat machoomistajilla paitsi tuo labbis joka ei vain hallinnassa)etc..

pienet puolestaan täällä ovat suurinpiirtein hyvin käyttäytyviä paitsi yhdet russelit jotka vetää ja räköttää myös.

Isojen koirien omistajissa on niitä että vaikka taidot ei riitä niin pakko ottaa saksanpaimenkoira kun se on se ainoa koira, tai machoillaan tai ylipäätänsä pienet ei ole koiria ei siinä mitään mutta taidot pitää olla paremmat kuin pienen kanssa sillä kuten sanoit jälki on eri laista.

Ja nyt sitten en ole puolueellinen omaan sekä pienen että ison.

Koirarodut on jalostettu johonkin tiettyyn tarkoitukseen,ja juuri siihen ovatkin yleensä sopivia.Eli siitä voi päätellä minkälaista toimintaa koira tarvitsee,ja mihin se soveltuu.
Muttakun ihmisellä on pakkomielle ottaa koira silti ihan johonkin muuhun tarkoituksee,yleensä vain seuraksi,ja sitten kaikki alkaakin mennä pieleen...jos ulkonäkö miellyttää silmää,se ei tarkoita että rotu olisi juuri siksi sopiva valinta.
Kannattaa luekea niitä rotumääritelmiä ennen koiran valintaa,ja kasvattajen luona käydä katsomassa koirien käytöstä,ei pekistä kuvista nää miten koira rodunmukaisesti toden näköisesti käyttäytyy.