Julkisuudessa sallitaan vain huostaanottoja yksipuolisesti ylistävät kokemukset, niin sallittakoon kerran tuotavan esiin jotain päinvastaista. Tässä tiivistelmä lapsen kokemuksista:
- Lapsi laihtui laitoksessa muutamassa kuukaudessa 5 kg, kyse on 9-vuotiaasta eli kovassa kasvuvaiheessa olevasta lapsesta.
- Kouluarvosanat alkoivat mennä roimaa alamäkeä.
- Lapsi pelkäsi häntä pahoinpidellyttä hoitajaa niin, että jo tunteja ennen kotiloman loppumista alkoi itku: "Älä äiti rakas vie minua sinne! Älä vie minua, minua pelottaa siellä niin kamalasti ja minä olen siellä niin yksin, älä äiti rakas vie minua sinne enää!" Se oli elämme hirveintä aikaa, niin lapsi sanoo vielä tänä päivänäkin. En kuitenkaan uskaltanut vielä siinä vaiheessa olla viemättä häntä takaisin, koska pelkäsin itse viranomaisten ja laitoksen kostoiskuja, sekä mahdollista poliisikyyditystä, mikä sellaisessa tilanteessa yleensä järjestetään, se olisi jäkyttänyt lasta entisestään.
- Laitosjakso oli sovittu 2-vuotiseksi, mutta kun sossuille selvisi, miten huonoon kuntoon lapsi lyhyessä ajassa meni, he antoivat lapsen jäädä kotiin erään kotiloman yhteydessä ja huostaanotto purettiin. Laitos aloitti raivoisan uhkailun sekä sossuille että minulle, mitä kaikkea tulee tapahtumaan, jos lapsi ei palaa laitokseen. Sossut pitivät päänsä ja lapsi on ollut kotona sieltä asti eli kuusi vuotta.
- Lapsi kotiutui siis keväällä paljon huonokuntoisempana kuin oli ennen huostaanottoa.
- Lapsen laitokseen lähettänyt sairaala käänsi meille selkänsä, emmekä saaneet mitään apua terveydenhoidosta koko sinä kesänä. Olin siis kaksin lapsen kanssa, joka
- pelkäsi laitoksen kostoiskua niin, että ei uskaltanut leikkiä turvallisessa kotipihassa ilman aikuista, koska luuli, että hänet tullaan hakemaan takaisin väkisin laitokseen.
- Myös kavereiden kanssa oli ongelmia, koska muut kummeksuivat lapsen muuttunutta käytöstä.
- Hänellä oli myös pakkoliikkeitä, joita ei ollut ollut ikinä ennen.
- Hän saattoi kaupungilla liikkuessamme äkkiä piiloutua johonkin, koska luuli nähneensä miehen, joka muistutti häntä laitoksessa pahoinpidellyttä omahoitajaa.
- Valvoimme paljon, koska lapsi pelkäsi myös nukahtamista painajaisuniensa takia, nukkui korkeintaan pari tuntia yhtäjaksoisesti, kunnes heräsi huutaen painajaisiin, jotka kaikki koskivat laitoksen tapahtumia.
- Yritin saada apua monelta taholta, mutta joka paikassa meitä kehotettiin vain menemään siihen sairaalaan, josta lapsi oli saanut lähetteen laitokseen. Mutta lähetteen kirjoittanut lääkäri oli kieltänyt sairaalaa antamasta meille vastaanottoaikoja, edes sossut eivät saaneet lääkärin päätä kääntymään. Myöhemmin kuulimme muilta lääkäreiltä, että se oli kuulema tavallinen kosto silloin, jos tuon kyseisen psykiatrin antamaa jatkohoitolähetettä ei noudatettu.
Huostaanoton vaikutukset erään lapsen kohdalla
49
971
Vastaukset
- Lapsen puolesta
- Otin yhteyden yksityiselle lääkäriasemalle, mutta sinne oli 3 kk:n jono, joten olimme tosiaan ilman apua sen kesän. Syyskesällä pääsimme NeuroMentaliin, mutta lapsi oli edelleen niin huonossa kunnossa, että edes tutkimuksia ei voitu aloittaa.
- Koulun alettua lääkäri kirjoitti lapselle usean kuukauden sairasloman koulusta.
- Kun sairasloma oli ohi, huomasimme pian, että lapsi ei kyennyt vielä silloinkaan yleisopetuksen tasoiseen opetukseen, jossa hän oli varsin hyvin menestynyt huostaanottoon asti.
- Päätin anoa hänelle paikkaa pienryhmässä, mutta koska oman koulun pienluokka ei vastannut lain tarkoitusta, vaan siellä oli pelkästään käytöshäiriöisiä lapsia, jäimme odottamaan paikkaa toisesta naapurikoulusta.
- Odotusajan lapsi oli minun opetuksessani kotona. Seurasimme tarkkaan koulun lukujärjestystä ja pidin yhteyttä opettajiin lähes päivittäin.
-Voi sitä helpotuksen määrää, kun kotoa käsin käyty neurologinen kuntoutus vihdoin saatiin alkamaan! Laiton huostaanotto vain kaikkine järkytyksineen hidasti oikean avun saantia jopa kaksi vuotta, niin kauan kesti, ennen kuin oikean dg:n jälkeen keskussairaalan osastojakson jälkeen hoito voitiin aloittaa.
- Kuitenkin takapakkia lapsen toipumiseen tuli vielä siitä, mitä kaikkea ehti kuntien lakien rikkomusten ansiosta tapahtua erityisopetusluokassa. Valoisan alun jälkeen sinnekin nimittäin siirrettiin sairaalapaikkaa odottavia lapsia, jotka syyllistyivät luokassa pahoinpitelyihin, opetuksen terrorisointiin yms.
Kysyä vain voi, miten paljolta tuskalta, pelolta, surulta ja kärsimykseltä lapsi olisi säästynyt, jos hän olisi päässyt suoraan sen avun piiriin, johon hänellä Suomen kansalaisena olisi ollut täysi oikeus perustuslain ja terveydenhoitolain mukaan, ja täysin ilman huostaanottoa!
Noin vuoden kuluttua kotiutuksesta tuttavamme sanoivat, että lapsi alkoi olla ulkoisesti entisellään. Mutta onko hän myös sisäisesti eheytynyt, sitä on vaikea sanoa. Ainakaan hän ei halua puhua huostaanottoon liittyvistä kokemuksistaan yhtään mitään. Tietysti kunnioitan hänen mielipidettään, mutta siinä mielessä harmi kun niin paljon tuodaan esille huostaanottoja yksipuolisen autuaaksi ylistäviä kokemuksia, että päinvastaiset kokemukset jäävät sen ylistyksen varjoon.
Ehkä lapseni mieli muuttuu aikuistumisen myötä, mutta ainakin toistaiseksi nämä lapset ovat vaikenevia ja vaiennettuja lapsia. Heidän mielipiteilleen ei ole sijaa tässä yhteiskunnassa. - Lapsen puolesta
Ulkoisesti hän on kuin kuka tahansa saman ikäinen ollut taas jo vuosia. Ja varmaan sisäisestikin muuten, nuo huostaanottoajan kauhut vain joskus arveluttavat ja mietityttävät.
Myös se aika, jolloin hän ei vielä ulkoisesti ollut kuntoutunut, oli hänelle traumaattista siinä mielessä, että hän joutui tuntemaan itsensä niin erilaiseksi ja kummeksutuksi kaveripiirissä. Se on valtavan raskasta nimenomaan lapselle, joka ei kokonaan vielä silloin hahmottanut sitä, että kavereiden vieroksunta ja kaikki huono kohtelu, mitä hän viranomaisten rattaissa joutui kokemaan, ei ollut mitenkään hänestä itsestään johtuvaa.
Hän koki olevansa erilainen, huono, syrjitty, eristetty muista. Näiden kaikkien kokemusten paikkaamiseen tarvittiin hyvää terapiaa ja sitä oli tarjolla kuntoutuksessa.
Oli ihana kuulla kun kolme vuotta kestäneen kuntoutusjakson jälkeen lapseni totesi, että "X:n apu auttoi minua vahvemmaksi kuin ennen. Vahvemmaksi kuin olisin ollut ilman niitä kamalia kokemuksia." Toivottavasti niin on, sen näyttää tulevaisuus. - VOI LUOJA!
Näistä tällaisista tapauksista pitäisi koota kirja.
Vai onko lasten"suojelun" suhteen sensuuri niin kova, että sitä ei saisi julkaistuksi?
On se nyt ihme, että viranomaiset saavat tehdä lapselle MITÄ TAHANSA, mutta asia on kiinnostava vasta, jos joku lapsi menettää henkensä! Jos muut lapset selviävät laittomuuksista nipin napin hengissä, niin se ei kiinnosta ketään.- Ka'lee
Kun koko yhteiskuntajärjestelmämme on valjastettu taistelemaan vanhempia vastaan, ei voi muuta odottaa kuin kusipäisyyttä ja väärää vallankäyttöä, jossa ei lapsetkaan säästy pahoinpitelyltä. Yhteiskuntamme pyrkii tekemään kansalaisistaa nöyriä nuoleskelijoita ja oikeuksiensa polkijoita ja tuhoaamaan sen pienimmänkin vastarinnan lastemme kautta.
Ahneus ja vallanhimo on vienyt järjen liian monelta nk. hyväntekijältä.
- Rikokset salataan
En tiedä, miten kirjaan suhtauduttaisiin, saisiko tosiaan julkaista.
Ainakin muuten kaikki ls:uun liittyvä viranomaisrikoksineen ja lasten traumatisointeineen verhotaan tiukkaan sossujen salassapitovelvollisuuteen.
Viranomaisrikokset salataan julkisuudelta.
Olisi hirveä takaisku kokoomukselle, jos yksityisiä laitoksia alkaisi kaatua sen takia, että kansalle selviäisi, miten köykäisin perustein lapsia viedään kodeistaan ja millaisissa oloissa heitä säilytetään. - lasten suojeluako?
Tässäkin kaikkine rikoksineen kuvattu paikka on suuri etelä-suomalainen, vuosikymmeniä toiminut ls-laitos ja nauttii suurta arvostustakin ls-piireissä.
Kaiken oikeudenmukaisuuden mukaan laitoksen pitäisi saada kunnon rangaistukset väärinkäytöksistään sekä yhteiskuntaa että lapsia kohtaan. Mutta mitenkäs se nyt Suomessa olisi mahdollista!
Pelkästään intensiivihoito-nimikkeellä he ovat huijanneet rahaa yhteiskunnalta hirveät määrät sen toistakymmenen vuoden aikana, mitä ovat surkeaa intensiivihoitoa harjoittaneet. - lääkärin rötöstelyä
Ap:n tapauksessa keskussairaalan johtava lasten psykiatri rikkoi lakia jo siinä, että ei tehnyt yhteistyötä vanhempien kanssa, kuten terveydenhoitolaki edellyttää. Lisäksi lain mukaan potilaalla on oikeus myös toisen erikoisalan lääkärin konsultaatioon. Mutta sitä ei sallittu!
Lapsi sai siis väärän diagnoosin ja väärän, hänelle turhan lääkityksen. Lääkkeen käyttöohjeessa sanottiin, että sen käytön aikana on tehtävä 3 kk:n välein maksakoe- ja sydämen-EKG-filmi kontrollit, eikä lääkkeen käyttöä saa lopettaa missään nimessä muuta kuin lääkärin valvonnassa.
Mutta kun kotiutuksen jälkeen lapsi jäi ilman hoitosuhdetta ylilääkärin kostotoimien takia, ei ollut paikkaa, missä EKG-kontrollit olisi tehty. Eikä lasta otettu mihinkään vastaan tämän asian tiimoilta, joka paikassa käskettiin vain mennä keskussairaalaan, jonne ylilääkäri oli ohjeistanut ajanvarauksen, että juuri tälle lapselle ei saanut antaa vastaanottoaikoja. Siis uskomatonta!
Myös sossut olivat aivan tyrmistyneitä koko tilanteesta, eivätkä hekään pystyneet ylilääkärin kantaan vaikuttamaan.
Niinpä vanhemmat lopettivat lääkkeen vähitellen kotona omin neuvoin. - Amm.kasvattajalle
Olisipa mielenkiintoista kuulla, mitä "ammattikasvattajaksi" itsensä täällä esitellyt henkilö on tämän lapsen kokemuksista.
- Ammattikasvattaja
JOS juttu on totta, siitä olisi pitänyt tehdä kunnon tutkimus. Asia olisi pitänyt selvitellä julkisesti ja syyllisille olisi pitänyt tulla seuraamuksia.
Avaaja ehkä nyt sitten kertoo meille laitoksen nimen. Siinä ei liene mitään salattavaa. - epätasa-arvoa
Olisi pitänyt tehdä....
Olisi ja olisi, niin olisi! Mutta kai nyt sen verran olet selvillä asioista, että esim. lapsiasiavaltuutettu ei paljon lasten eteen muuta ole tehnyt viime vuosina kuin hokenut suu vaahdossa, että yksittäistapauksiin ei puututa.
Jos edes yhteen tai kahteen tällaiseen yksittäistapaukseen olisi puututtu, niin ehkä pahemmalta olisi säästytty. Mutta kun ei niin ei.
Tätä täällä tarkoitetaan sanomalla, että ls on uskon asia. Sen on uskottu ajavan asiansa, on uskottu viranomaisten toimivan oikein, on uskottu, että lapsia todella suojellaan ja on uskottu, että toiminta tapahtuu heidän parhaakseen.
Valitusviranomaiset ovat täysin tehottomia lasten auttamisessa, hallinto-oikeus on suoranainen vitsi. Jos kansalaisille äkkiä selviäisi, mitä ls:n nimissä ihan oikeasti tapahtuu, se olisi ainut tapa saada muutosta aikaan. Siksi monet vanhemmat ovat yrittäneet sitäkin, että saavat tapauksen julkaistua jossain mediassa.
Muistan ikuisesti sen tapauksen, miten Pohjois-Suomesta kotoisin olevan insinööriperheen lapsi huostaanotettiin. Heillä oli jo yksi lapsi, mutta toisen saaminen ei vain onnistunut. Siksi pariskunta hakeutui hedelmöityshoitoon, jonka avulla saivat toisen pikkuisen, vakavaraiset, kunnolliset ihmiset.
Vauva oli muutaman kk:n ikäinen kun lääkärin vastaanotolla huomattiin selittämättömiä mustelmia, joiden syntyä vanhemmat eivät osanneet selvittää. Tehtiin ls-ilmoitus ja vauva huostaanotettiin. Myöhemmin lääkäreille selvisi ihan looginen selitys mustelmien syntymekanismiin, sen seurauksena lääkärit pyysivät vanhemmilta anteeksi tehtyä ls-ilmoitusta. Tämä toivottu, hedelmöityshoidolla syntynyt vauva olikin kehitysvammainen, jota ei oltu huomattu aikaisemmin. Sossun olisi siis kuulunut kotiuttaa lapsi, koska tehty ilmoitus osoittautui aiheettomaksi, mutta niin ei tapahtunut, vaikka sijaishuollossakin mustelmia tuli koko ajan lisää. Lääkärien mukaan niille oli siis selityksensä ja jos sossu ei lääkäreitä uskonut, niin olisivat uskoneet edes omia silmiään, että huostaanotto ei saanut mustelmien tuloa loppumaan juuri tämän lapsen kohdalla.
Ei kotiutettu, lapsi sijoitettiin perheeseen satojen kilometrien päähän kotoa. Kun lapsi oli vanhempien tapaamisen jälkeen erityisen kiukkuinen ja itkuinen, sijaisäiti hankki tapaamiset valvotuiksi. Siinä vaiheessa vanhemmat ottivat yhteyttä mediaan ja tapaus julkaistiin samoihin aikoihin useissa lehdissä ympäri maata. Artikkelin yhteydessä iltapäivälehden toimittajat kysyivät kuntaliiton Sirkka Rousun mielipidettä tapaukseen. Vaikka Rousu ei mitenkään tuntenut tapausta, varmaan kuuli siitä ensimmäisen kerran toimittajilta, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli:" Vanhemmat voivat kertoa mitä tahansa ja viranomaiset ovat vaitiolovelvollisia. Ihan varmasti tätäkään huostaanottoa ei perusteetta tehty."
Jos ls ei olisi uskon asia, tämäkin tapaus olisi otettu perusteelliseen puolueettoman tahon tutkintaan, mutta ei vahingossakaan. Kaikkien ihmisten pitäisi lain edessä olla tasa-arvoisia, mutta niin ei ole huostaanottoperheiden kohdalla.
Mikä sitten oli todellinen syy viranomaisten toimintaan, sitä voi vain arvailla. Oliko se pelkkää mielivaltaa vai eikö pienessä kunnassa ollut riittävästi resursseja vammaisen lapsen tukeen ja hänet piti siksi sijoittaa isommalle paikkakunnalle, jossa vammaistuet on enemmän lakien mukaan järjestetty. Tämä on ainut vähänkään "järkevä" selitys asialle ja myös selitys viranomaisten raivoisalle vastustukselle, että miksi näitä tapauksia ei saa tutkia puolueettomasti. Mutta eihän sekään nyt huostaanottoon oikeuttaisi missään nimessä! - Lapsen puolesta
Kyse on Helsingin Diakonissalaitoksesta, surullisen kuuluisasta sellaisesta. Siis lasten ja vanhempien keskuudessa sen maine on arvostelun alapuolella, samoin niiden lääkäreiden silmissä, jotka joutuvat tarapioimaan ja auttamaan sieltä vapautuvia lapsia. Tämän olen kuullut lääkäreiltä itseltään.
Sen sijaan LS-asiantuntijat arvostavat sen laitoksen asiantuntijuutta kovastikin. Sen edustajia käytetään esitelmöijinä erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja muissa kissanristiäisissä.- Theeba
" Kyse on Helsingin Diakonissalaitoksesta, surullisen kuuluisasta sellaisesta. Siis lasten ja vanhempien keskuudessa sen maine on arvostelun alapuolella, samoin niiden lääkäreiden silmissä, jotka joutuvat tarapioimaan ja auttamaan sieltä vapautuvia lapsia. Tämän olen kuullut lääkäreiltä itseltään. "
Yhdyn edellisen henkilön kirjoittamaan kritikkiin Diakonissalaitoksesta!
- Ammattikasvattaja
Helsingin Diakonissalaitos... Hmm. Miksi asiasta ei puhuta julkisuudessa? Salaliitto?
Miksi lääkärit eivät puhu asiasta julkisuudessa, jos tyytymättömiä ovat?
Miksi lapsi muuten joutui laitokseen? - bisnes bisnes
Aivan järkyttävää toimintaa !
Lastensuojeluperheiden kohdalla ei ole lakeja olemassa. Kaikki viranomaistoimet ovat sallittuja ja niille saadaan syytesuoja oli kyse mistä hyvänsä.
"Vanhemmat voivat kertoa mitä tahansa" voi lisätä "viranomaiset voivat tehdä mitä tahansa".
Kyllä lastensuojelubisneksellä menee hyvin ! - Asiakirjat julki
Miksi lapsi alun perin sijoitettiin? Mitä tarkalleen lukee huostaanoton perusteluissa?
Minusta näiden tapausten käsittely olisi objektiivisempaa ja uskottavampaa, jos päätökseen tyytymättömät vanhemmat skannaisivat huostapäätöksen ja muut asiakirjat nettiin sellaisenaan, niistähän voi nimet mustata yli.
Kokemuksesta tiedän, että todellisuus ja vanhemman tulkinta tilanteesta voivat olla todella kaukana toisistaan. En tietenkään väitä, että tässä tapauksessa on näin. Huostaanottopäätöksissä on usein esitetty konkreettisia syitä päätökselle. Niistä on siis asiaa tuntemattoman ulkopuolisenkin helppo arvioida, onko vanhemman kertomus uskottava. Erityisen tärkeää läpinäkyvä asioiden julkistaminen olisi siksi, että oikeasti lapsen etujen vastaiset päätökset saataisiin tutkintaan. Jos vain laitetaan tämmöisiä stooreja nettiin ilman todistusaineistoa, ei kukaan usko, vaikka tarina olisi ihan tosikin.- sosttn kristallipallo
Asiakirjoissa varmaan lukee joku ympäripyöreä "syy", kuten "ongelmat vuorovaikutussuhteissa".
Minulle kertoi sostt (epäpätevä muuten) joka näki minut kerran, että meillä on em. ongelmia lapseni kanssa. Mistä hän sen tiesi? Vai tiesikö hän yhtään mitään? Oli katsonut kristallipallosta? Ilmeisesti.
Myöhemmin osoitettiin oikein tutkimuksin, ettei ongelmia ole. Tuollaisia väitteitä voivat kuitenkin heittää ja kirjata papereihin mielin määrin. Jos tekevät virheen, niin hui hai - eiväthän he siitä joudu henkilökohtaisesti kärsimään, vaan LAPSI ja hänen vanhempansa.
- USKOTTAVUUTTA
Kun sijaishuollon edustaja vaivautuisi lukemaan tarkkaan kirjoitukset, joita arvostelee, niin huomaisi itsekin, ettei arvostelulle juuri sijaa löydy. Edellä kirjoitetaan mm. näin:
"- Laitosjakso oli sovittu 2-vuotiseksi, mutta kun sossuille selvisi, miten huonoon kuntoon lapsi lyhyessä ajassa meni, he antoivat lapsen jäädä kotiin erään kotiloman yhteydessä ja huostaanotto purettiin. Laitos aloitti raivoisan uhkailun sekä sossuille että minulle, mitä kaikkea tulee tapahtumaan, jos lapsi ei palaa laitokseen. Sossut pitivät päänsä ja lapsi on ollut kotona sieltä asti eli kuusi vuotta. "
Tätä ne laittomat huostaanotot lapselle tekevät.
Ja kun huostaanotto oli sovittu 2-vuotiseksi (kuten intensiivihoidossa eli lumehoidossa yleensä tapahtuu), niin miksi ihmeessä lapsi olisi kotiutettu reilusti ennen sen päättymistä, JOS kotioloissa olisi ollut puutteita...
Mutta edellä olevalle arvostelijalle ei olekaan tärkeää se, miten laittomasti lapsia huostaanotoissa kohdellaan ja miten niillä pahimmillaan tuhotaan lapsen terveyden lisäksi hänen elämäänsä muillakin alueilla. Arvostelijalle on tärkeintä toitottaa joka käänteessä vanhempien kirjoituksia vähätteleviä viestejä. Ei voi kuin ihmetellä tuollaisen ihmisen moraalia, mitä se loppujen lopuksi on.
Kun lasten kohtalosta lasten"suojelun" kourissa todella välitettäisiin, tällaisia tapauksia pitäisi tutkia puolueettomissa tutkijaryhmissä. Se on ainut tapa välttää Eerikan kaltaiset tragediat jatkossa. Ja näillä tällaisilla tapauksillako ei ole mitään merkitystä, kun lapsi on sentään säästynyt just ja just hengissä viranomaisrikoksista?- Lasten oikeudet.
Huostaanotetut lapset haluavat parempaa tietoa omasta tilantteestaan
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanno Aamu TV:n haastattelussa, että huostaanotetut lapset tarvitsevat aiempaa parempaa tietoa, sekä enemmän kuuntelevia aikuisia.
Aula oli Aamu TV:n haastattelussa klo 07.19
.
Uusinta luultavasti tänään TV1 klo 15.05 ohjelmassa Yle aamu- Tänään otsikoissa.
Lue Yle uutinen aiheesta.
http://yle.fi/uutiset/huostaanotetut_lapset_haluavat_parempaa_tietoa_omasta_tilanteestaan/6311348
---------- - Lasten asialla?
Lasten oikeudet. kirjoitti:
Huostaanotetut lapset haluavat parempaa tietoa omasta tilantteestaan
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanno Aamu TV:n haastattelussa, että huostaanotetut lapset tarvitsevat aiempaa parempaa tietoa, sekä enemmän kuuntelevia aikuisia.
Aula oli Aamu TV:n haastattelussa klo 07.19
.
Uusinta luultavasti tänään TV1 klo 15.05 ohjelmassa Yle aamu- Tänään otsikoissa.
Lue Yle uutinen aiheesta.
http://yle.fi/uutiset/huostaanotetut_lapset_haluavat_parempaa_tietoa_omasta_tilanteestaan/6311348
----------Lapsiasiavaltuutetun haastattelu Aamu TV:ssä katsottavissa ja kuunneltavissa tästä - Kesto 10.43 min.
Vie hiiren nuoli kuvan päälle ja klikkaa.
http://yle.fi/uutiset/huostaanotetut_lapset_haluavat_parempaa_tietoa_omasta_tilanteestaan/6311348
--------- - Ota kantaa..
Lasten asialla? kirjoitti:
Lapsiasiavaltuutetun haastattelu Aamu TV:ssä katsottavissa ja kuunneltavissa tästä - Kesto 10.43 min.
Vie hiiren nuoli kuvan päälle ja klikkaa.
http://yle.fi/uutiset/huostaanotetut_lapset_haluavat_parempaa_tietoa_omasta_tilanteestaan/6311348
---------YLE kysely - Onko meillä ennakkoluuloja huostaanotettuja lapsia kohtaan?
Lue kommentteja - Kommentoi.
http://yle.fi/uutiset/onko_meilla_ennakkoluuloja_huostaanotettuja_lapsia_kohtaan/6311374
--------------- - Huoli vai ennakkoluulo
Kun sosiaalityöntekijät huolestuvat lastensuojeluilmoituksen (aiheettoman tai aiheellisen) perusteella jostakin perheestä, sen jälkeen kaikki mitä perheessä tehdään ja puhutaan leimataan "lasta vakavasti vahingoittavaksi". Vaikka samoja asioita tehdään ja sanotaan ihan jokaisessa muussakin lapsiperheessä, sijaisperheet mukaan lukien. Olenkin miettinyt, että usein sanalle 'huoli' voisi antaa merkityssisällön 'ennakkoluulo', 'syrjiminen' tai 'leimaaminen'. Jos tällainen syrjiminen on oikeutettua joidenkin kohdalla, niin miksei saman tien huostaanoteta kaikki lapset? Katkaistaan "turhat" perhesuhteet ja sijoitetaan lapset laitosolosuhteisiin - jos se on malliesimerkki toimivasta inhimillisestä vuorovaikutuksesta. Toinen asia mikä kummastuttaa on se, että laitoksissa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa ja pakkokeinoja pidetään hyväksyttävinä kasvatuskeinoina. Biologisten vanhempien toteuttamina täsmälleen samat asiat olisivat rikoksia.
- Vaiettu lapsityö.
Huoli vai ennakkoluulo kirjoitti:
Kun sosiaalityöntekijät huolestuvat lastensuojeluilmoituksen (aiheettoman tai aiheellisen) perusteella jostakin perheestä, sen jälkeen kaikki mitä perheessä tehdään ja puhutaan leimataan "lasta vakavasti vahingoittavaksi". Vaikka samoja asioita tehdään ja sanotaan ihan jokaisessa muussakin lapsiperheessä, sijaisperheet mukaan lukien. Olenkin miettinyt, että usein sanalle 'huoli' voisi antaa merkityssisällön 'ennakkoluulo', 'syrjiminen' tai 'leimaaminen'. Jos tällainen syrjiminen on oikeutettua joidenkin kohdalla, niin miksei saman tien huostaanoteta kaikki lapset? Katkaistaan "turhat" perhesuhteet ja sijoitetaan lapset laitosolosuhteisiin - jos se on malliesimerkki toimivasta inhimillisestä vuorovaikutuksesta. Toinen asia mikä kummastuttaa on se, että laitoksissa lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa ja pakkokeinoja pidetään hyväksyttävinä kasvatuskeinoina. Biologisten vanhempien toteuttamina täsmälleen samat asiat olisivat rikoksia.
Huostaanotetut lapset pääsevät ääneen.
Lapsiasiavaltuutettu tiedote.
http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1566695
---- - Ammattikasvattaja
Miksi et tehnyt tapauksesta julkista?
- prosessin kokenut
Olen kokenut samanlaisen lääkärin vallan käytön. Lääkäri kielsi tutkimukset toisessa sairaalassa vaikka lähete oli ohjattu päivytävän lääkärin taholta ko. paikkaa.
Eduskunnanoikeusasiamies huomautti asiasta, mutta paljonko se meitä auttoi. - Tämän nähnyt äiti
Tätä just tarkoitetaan, kun puhutaan lasten oikeusturvan puutteesta.
En tiedä, miten lasten oikeusturva toimii silloin kun kyse ei ole huostaanottoon liittyvistä asioista. Mutta ainakin huostaanotettujen kohdalla myös terveydenhuollon suhteen lasten oikeusturva on nollan alapuolella. - miinustajalle
Miksi muuten edellinen kommentti on miinustettu, koska se on totta.
Vai siksikö miinus, koska mielivallan aiheuttama tuho on lapsille niin totaalista. Terveydenhoidon ja ls:n yhdistelmä on tässä kaikkein tehokkain.
Jos miinustaja on tietävinään, miten noihin asioihin haetaan todellista oikeutta, niin kerro! Kukaan muu Suomessa ei sitä nimittäin ole keksinyt. - Lapsen puolesta
Kaikissa näissä ns. hoidollisissa huostaanotoissa rikollinen interventio tehdään pelkästään laitoksen vaatimuksesta.
Jo siinä laitokset rikkovat lakia, koska heillä on toki oikeus ottaa vastaan vain huostaanotettuja lapsia, mutta heillä ei ole oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi lapsille, joiden kohdalla sen kriteerit eivät täyty. Meilläkin sossut yrittivät neuvotella, että lapsi olisi voitu sijoittaa ilman huostaanottoa, mutta laitos ei siihen suostunut.
Kun lapsi oli jo kotona (ilman huostaanoton virallista purkua) laitos vaati koolle kriisipalaverin, menin sinne pelkästä mielenkiinnosta. Äänitimme salaa tuon palaverin, jossa oli paikalla myös Lastenlinnan edustajia, sossut ja tietysti intensiivihoidon johtaja ja muuta henkilökuntaa.
Äänitteessa kuuluu selvästi kun sosiaalityöntekijä sanoo, että kotioloissa ei ollut perusteita huostaanotolle. Laitoksen röyhkeyttä kuvaa se, kun intensiivihoidon johtaja vastasi tähän aurinkoisesti hymyillen: "Emmehän me sitä huostaanottoa tehneet, vaan sen tekivät sosiaalityöntekijät." Sillä hetkellä melkein saattoi kuulla, miten sossujen leuat loksahtivat hämmästyksestä. Sossut tekivät kaikkensa välttyäkseen laittomalta huostaanotolta, mutta se ei onnistunut laitoksen vaatimuksesta. Oikeastaan koko laitoksen kierous, valheet ja lakeja rikkova toiminta kiteytyykin tuohon yhteen totemukseen.
Lisäksi intens.hoidon johtaja uhkaili ko. palaverissa vielä näin: "Äiti ja sosiaalityöntekijät tekevät todella pahan arviointivirheen, jos huostaanottopuretaan ja lapsi kotiutuu ja meidän kallis hoitomme jää kesken, koska tilanne kotona tulee aivan varmasti jossain kohden kriisiytymään ja silloin lapsi tuodaan poliisiautolla vastaanottokotiin odottamaan paikkaa meidän tavalliselta lastenkotiosastolta, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa."
Tilanne oli kyllä jo kriisiytynyt ja pitkälle heidän ansiostaan, sen pahemmaksi se tuskin lapsen kannalta olisi muuttunut muuta kuin sillä, että sossu ei olisi uskaltanut purkaa huostaanottoa ja lapsi olisi joutunut jäämään tuonne vielä yli puoleksitoista vuodeksi. Sitä en pysty edes arvioimaan, miten huonossa kunnossa hän sitten olisi ollut. Ja miksi uhkailut poliiseista lapselle, jonka kotona ei ollut huostaanottoperusteita?
Kyllä minä olisin hyväksynyt intensiivihoidon, jos sitä olisi annettu, mutta he itse rikkoivat jopa intensiivihoidon periaatteita vastaan. HDL:n oma psykiatri myönsi, että intensiivihoidon periaatteita oli rikottu, oli tapahtunut hoitovirhe. Mitään ei silti tehty tilanteen korjaamiseksi. Koko asia jäi siihen, että minun (siis huostaanottovanhemman, jonka mielipiteillä ei tuossa laitoksessa ollut mitään merkitystä) olisi pitänyt korjata tilanne jotenkin keskustelemalla pahoinpitelyihin syyllistyneen hoitajan kanssa. Ja mihinkäs hoitomuotoon lapsen pahoinpitelyt muuten liittyvät?- Ammattikasvattaja
Jos tarina on totta, aineksia jopa oikeusjuttuun olisi ollut. Täällä asia ei etene mihinkään.
- Lapsen puolesta
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Jos tarina on totta, aineksia jopa oikeusjuttuun olisi ollut. Täällä asia ei etene mihinkään.
Kyllä varmasti on ainesta oikeusjuttuun asti.
Ja useisiin syytteisiin vieläpä monelle eri taholle.
Ensin tuo laitos, joka on suoraan helvetin esikartanoista ainakin 3-4 eri syytettä riippuen siitä, miten laajaksi jutun olisi halunnut kasvattaa. Lisäksi syytteiden paikka olisi ollut Lastenlinnan silloisella lastenpsykiatrian ylilääkärillä Matti Brummerilla. Ja lopuksi Helsingin kaupungilla.
Juttelin erään vanhemman kanssa, joka oli käynyt oikeutta HDL:aa vastaan ja hän tiesi kokemuksesta kertoa, että henkilökunta tulee vannomaan jopa vääriä valoja oikeuteen ja heillä on huippujuristit puolellaan. Tuolta isältä oli palanut omaa rahaa yli 10000 euroa asianajaja kuluihin ja vastapuolen oikeudenkäyntikustannuksiin.
Lisäksi laitos varoitti minua omalla tavallaan. Olin kertonut kriisipalaverin äänittämisestä vain täällä, ei siitä ollut tietoinen kukaan muu, eivät edes sossut, mutta tapauksen etenemistä oli seurattu näistä kirjoituksistani. Kun kävin laitoksessa viimeisen kerran eli hoidon päättö tapaamisessa, niin osastonjohtaja sanoi yllättäen: "Tietoomme on tullut, että olet äänittänyt näitä tapaamisia. Jos sama linja jatkuu, meidän on käännyttävä omien asianajajiemme puoleen."
Erikoislääkäreillä, etenkin psykiatreilla, on kyllä taito selvitä syytteistä ilma seuraamuksia. On niin helppo vedota vain siihen, että he luulivat toimivansa oikein oman erikoisalansa tietämyksen valossa. Huostaanoton jälkeen tietysti hoidotta jättäminen, vaikka lapsella oli heidän määräämänsä tarkkaa seurantaa vaatinut lääkitys on sitten kiikum kaakum, sen olisi voinut saada menemään läpi.
Ja sitten on kaupunki kaikkine laiminlyönteineen ja rikkeineen, joiden takia nämä laittomat huostaanotot ovat olleet mahdollisia viime vuosina. Lisäksi meidän kohdallamme tilanne jatkui, jatkui ja jatkui vuosia, koska erityisopetuspäätös toi mukanaan lisää syyteaiheita kaupungille.
Minulla oli joka tilanteessa kädet ja pää täynnä pelkästään lapsen auttamista, siinäkö olisi vielä pitänyt jaksaa vetää jotain raskaita syyte- ja oikeusprosesseja silläkin uhalla, että joka syytteestä ja oikeudenkäynnistä jää itselle vielä vastapuolen oikeudenkäyntikulut maksettaviksi. Aina, kun kuvitteli, että nyt alkaa helpottaa, lapsen asiat ovat paremmin, oli jokin uusi meistä riippumaton prosessi käsillä. Viimeisenä taistelu Kelan kanssa, että olisimme saaneet terapiatukea peruskoulun loppuun asti lapselle, jota lapsen vuosia tuntenut hoitava lääkäri ehdottomasti suositteli, mutta Kela kieroilullaan onnistuu rikkomaan jopa omia lakejaan vastaan ja ilman jäätiin.
Nyky-yhteiskunnalla ei ole varaa oikeaan tukeen kuin pintaraapaisulla ja senkin saa pahimmillaan vain hirveän tappelun ja kovien kokemusten jälkeen. Sitten vedotaan siihen, että "tätä lasta on jo autettu, nyt on toisten vuoro". Tuolla periaatteella autetaan vähän yhtä ja vähän toista, todellinen lapsen tukeminen jää lopulta pelkästään vanhemmille, vaikka he eivät erikoislääkäreitä itse olisikaan. Mutta yhteiskunta pesee kasvonsa näin, että julkisuudessa voidaan valehdella, että "kyllä, kyllä meillä on jopa neurologista kuntoutusta ja sitä saa jos haluaa ja osaa hakea." Joissain kunnissa onnistuu helpommin, suurimmassa osassa ei ollenkaan.
Ja nimenomaan koulut ovat ne paikat, jotka niittävät sadon siitä, että suurin osa neurologisista lapsista jää oikean kuntoutuksen ulkopuolelle. Heille tarjotaan kaikennäköistä lumehoitoa psykiatrian puolella, kun neurologian tuki, hoito ja kuntoutus puuttuvat lähes täysin. Vaikka oikeaa tietoa neuron oireyhtymistä on Suomessakin ollut jo vuosia, mutta sitä ei hyödynnetä lasten auttamiseen.
Sitten vasta, kun neurologiset lapset saisivat kaikki heille lakien lupaaman terveydenhoidon, sitten vasta olisi oikeutettua sanoa kouluväkivaltatilanteiden jälkeen, että katsokaa nyt, kyllä kauheita koteja on olemassa. Ennen sitä leimataan perheitä hyvinkin väärin perustein ja kamalinta koko tilanteessa on se, että lapset jäävät ilman heille kuuluvaa terveydenhoitoa. Olen nähnyt sen omin silmin omasta lapsestani, mikä ero näiden lasten kohdalla on väärällä psykiatrisella hoitopelleilyllä ja oikealla, lasta auttavalla neurologisella kuntoutuksella. Enkä ole ainut näistä asioista kirjoittava vanhempi, kyllä tv:n ajankohtaisohjelmissa on nähty haastatteluja monista muista, mutta eihän meidän poliittisten päättäjien niistä tarvitse välittää. - ammattikasvattaja
Lapsen puolesta kirjoitti:
Kyllä varmasti on ainesta oikeusjuttuun asti.
Ja useisiin syytteisiin vieläpä monelle eri taholle.
Ensin tuo laitos, joka on suoraan helvetin esikartanoista ainakin 3-4 eri syytettä riippuen siitä, miten laajaksi jutun olisi halunnut kasvattaa. Lisäksi syytteiden paikka olisi ollut Lastenlinnan silloisella lastenpsykiatrian ylilääkärillä Matti Brummerilla. Ja lopuksi Helsingin kaupungilla.
Juttelin erään vanhemman kanssa, joka oli käynyt oikeutta HDL:aa vastaan ja hän tiesi kokemuksesta kertoa, että henkilökunta tulee vannomaan jopa vääriä valoja oikeuteen ja heillä on huippujuristit puolellaan. Tuolta isältä oli palanut omaa rahaa yli 10000 euroa asianajaja kuluihin ja vastapuolen oikeudenkäyntikustannuksiin.
Lisäksi laitos varoitti minua omalla tavallaan. Olin kertonut kriisipalaverin äänittämisestä vain täällä, ei siitä ollut tietoinen kukaan muu, eivät edes sossut, mutta tapauksen etenemistä oli seurattu näistä kirjoituksistani. Kun kävin laitoksessa viimeisen kerran eli hoidon päättö tapaamisessa, niin osastonjohtaja sanoi yllättäen: "Tietoomme on tullut, että olet äänittänyt näitä tapaamisia. Jos sama linja jatkuu, meidän on käännyttävä omien asianajajiemme puoleen."
Erikoislääkäreillä, etenkin psykiatreilla, on kyllä taito selvitä syytteistä ilma seuraamuksia. On niin helppo vedota vain siihen, että he luulivat toimivansa oikein oman erikoisalansa tietämyksen valossa. Huostaanoton jälkeen tietysti hoidotta jättäminen, vaikka lapsella oli heidän määräämänsä tarkkaa seurantaa vaatinut lääkitys on sitten kiikum kaakum, sen olisi voinut saada menemään läpi.
Ja sitten on kaupunki kaikkine laiminlyönteineen ja rikkeineen, joiden takia nämä laittomat huostaanotot ovat olleet mahdollisia viime vuosina. Lisäksi meidän kohdallamme tilanne jatkui, jatkui ja jatkui vuosia, koska erityisopetuspäätös toi mukanaan lisää syyteaiheita kaupungille.
Minulla oli joka tilanteessa kädet ja pää täynnä pelkästään lapsen auttamista, siinäkö olisi vielä pitänyt jaksaa vetää jotain raskaita syyte- ja oikeusprosesseja silläkin uhalla, että joka syytteestä ja oikeudenkäynnistä jää itselle vielä vastapuolen oikeudenkäyntikulut maksettaviksi. Aina, kun kuvitteli, että nyt alkaa helpottaa, lapsen asiat ovat paremmin, oli jokin uusi meistä riippumaton prosessi käsillä. Viimeisenä taistelu Kelan kanssa, että olisimme saaneet terapiatukea peruskoulun loppuun asti lapselle, jota lapsen vuosia tuntenut hoitava lääkäri ehdottomasti suositteli, mutta Kela kieroilullaan onnistuu rikkomaan jopa omia lakejaan vastaan ja ilman jäätiin.
Nyky-yhteiskunnalla ei ole varaa oikeaan tukeen kuin pintaraapaisulla ja senkin saa pahimmillaan vain hirveän tappelun ja kovien kokemusten jälkeen. Sitten vedotaan siihen, että "tätä lasta on jo autettu, nyt on toisten vuoro". Tuolla periaatteella autetaan vähän yhtä ja vähän toista, todellinen lapsen tukeminen jää lopulta pelkästään vanhemmille, vaikka he eivät erikoislääkäreitä itse olisikaan. Mutta yhteiskunta pesee kasvonsa näin, että julkisuudessa voidaan valehdella, että "kyllä, kyllä meillä on jopa neurologista kuntoutusta ja sitä saa jos haluaa ja osaa hakea." Joissain kunnissa onnistuu helpommin, suurimmassa osassa ei ollenkaan.
Ja nimenomaan koulut ovat ne paikat, jotka niittävät sadon siitä, että suurin osa neurologisista lapsista jää oikean kuntoutuksen ulkopuolelle. Heille tarjotaan kaikennäköistä lumehoitoa psykiatrian puolella, kun neurologian tuki, hoito ja kuntoutus puuttuvat lähes täysin. Vaikka oikeaa tietoa neuron oireyhtymistä on Suomessakin ollut jo vuosia, mutta sitä ei hyödynnetä lasten auttamiseen.
Sitten vasta, kun neurologiset lapset saisivat kaikki heille lakien lupaaman terveydenhoidon, sitten vasta olisi oikeutettua sanoa kouluväkivaltatilanteiden jälkeen, että katsokaa nyt, kyllä kauheita koteja on olemassa. Ennen sitä leimataan perheitä hyvinkin väärin perustein ja kamalinta koko tilanteessa on se, että lapset jäävät ilman heille kuuluvaa terveydenhoitoa. Olen nähnyt sen omin silmin omasta lapsestani, mikä ero näiden lasten kohdalla on väärällä psykiatrisella hoitopelleilyllä ja oikealla, lasta auttavalla neurologisella kuntoutuksella. Enkä ole ainut näistä asioista kirjoittava vanhempi, kyllä tv:n ajankohtaisohjelmissa on nähty haastatteluja monista muista, mutta eihän meidän poliittisten päättäjien niistä tarvitse välittää.Tarinasi voi olla totta joko osin tai kokonaan tai sitten ei. En lähde arvioimaan näillä tiedoilla, joita minulla on. Julkisuuteen täydellisten väärintekojen soisi tulevan, jos niitä on.
Koulupuolta kommentoin lyhyesti. Ongelmia riittää. Resurssit ovat paikoin aivan liian vähäiset. Ei liene sattumaa, että Vantaa pääsee toistuvasti uutisiin. Siellä on tehokkaasti sekä supistettu resursseja että riidelty.
Läheskään kaikki koulujemme häiriköt eivät ole neurologisia tapauksia. Taustalla on usein ongelmia myös kotien toimintatavoissa. Oppimisvaikeudet ja häiriköinti eivät kulje aina käsi kädessä. Sekä leikkauksia suosivien pättäjien, rehtoreiden, opettajien että vanhempien on vastuunsa kannettava. Ja samoin oppilaidenkin. Ei jokainen häirikkökään ihan syytön ole. - toinen ammattilainen
ammattikasvattaja kirjoitti:
Tarinasi voi olla totta joko osin tai kokonaan tai sitten ei. En lähde arvioimaan näillä tiedoilla, joita minulla on. Julkisuuteen täydellisten väärintekojen soisi tulevan, jos niitä on.
Koulupuolta kommentoin lyhyesti. Ongelmia riittää. Resurssit ovat paikoin aivan liian vähäiset. Ei liene sattumaa, että Vantaa pääsee toistuvasti uutisiin. Siellä on tehokkaasti sekä supistettu resursseja että riidelty.
Läheskään kaikki koulujemme häiriköt eivät ole neurologisia tapauksia. Taustalla on usein ongelmia myös kotien toimintatavoissa. Oppimisvaikeudet ja häiriköinti eivät kulje aina käsi kädessä. Sekä leikkauksia suosivien pättäjien, rehtoreiden, opettajien että vanhempien on vastuunsa kannettava. Ja samoin oppilaidenkin. Ei jokainen häirikkökään ihan syytön ole.Vantaalla ei ole riittäviä ohjeistuksia toimintatavoista. Ei lastensuojelussa, eikä kouluissa. Jokainen työntekijä toimii omalla tavallaan, vaikka lakia rikkoen.
Kouluissa salataan tapahtumia, ja kukaan ei vastaa tapahtumista. Lastensuojelussa ei ole riittäviä resursseja vastata kysyntään. Lisäksi puuttuu toimintatapalinjaukset, kuka päättää, mistä on valtuudet päättää ja miten lakia tulkitaan.
Aluevirastoilla ei ole riittävästi valvontaan resursseja, eikä menettelytapoja. Kantelijalle, kantelu tuo vuoden tai kahden päästä vastauksen, jossa väärin menetellyttä tahoa, käsketään kiinnittäämään huomiota, muistutetaan jne..
Eduskunnanoikeusasiamiehellä sama homma. Niinpä tämä hälläväliä tyyli jatkuu, koska mitään sanktioita ei oikeasti ole, eikä näinollen oikeusturvaa kansalaisilla.
Kaikki ongelmat ei johdu neurologisista oireyhtymistä, ei lasten tai nuorten perheistä, eikä heidän päihde-, tai mielenterveysongelmista. Lapsen ongelmat voi lähteä liikeelle koulukiusaamisesta, koulussa seksuaalisen rikoksen kohteeksi joutumisesta, pahoinpitelystä ja kasvaa lumipallo efektin lailla huostaanottoon ja sijoitukseen.
Voitaisiinko aiemmin puuttua lasten tekemisiin ja näin ehkäistä ongelmien kasvu? - Ammattikasvattaja
toinen ammattilainen kirjoitti:
Vantaalla ei ole riittäviä ohjeistuksia toimintatavoista. Ei lastensuojelussa, eikä kouluissa. Jokainen työntekijä toimii omalla tavallaan, vaikka lakia rikkoen.
Kouluissa salataan tapahtumia, ja kukaan ei vastaa tapahtumista. Lastensuojelussa ei ole riittäviä resursseja vastata kysyntään. Lisäksi puuttuu toimintatapalinjaukset, kuka päättää, mistä on valtuudet päättää ja miten lakia tulkitaan.
Aluevirastoilla ei ole riittävästi valvontaan resursseja, eikä menettelytapoja. Kantelijalle, kantelu tuo vuoden tai kahden päästä vastauksen, jossa väärin menetellyttä tahoa, käsketään kiinnittäämään huomiota, muistutetaan jne..
Eduskunnanoikeusasiamiehellä sama homma. Niinpä tämä hälläväliä tyyli jatkuu, koska mitään sanktioita ei oikeasti ole, eikä näinollen oikeusturvaa kansalaisilla.
Kaikki ongelmat ei johdu neurologisista oireyhtymistä, ei lasten tai nuorten perheistä, eikä heidän päihde-, tai mielenterveysongelmista. Lapsen ongelmat voi lähteä liikeelle koulukiusaamisesta, koulussa seksuaalisen rikoksen kohteeksi joutumisesta, pahoinpitelystä ja kasvaa lumipallo efektin lailla huostaanottoon ja sijoitukseen.
Voitaisiinko aiemmin puuttua lasten tekemisiin ja näin ehkäistä ongelmien kasvu?Siihen aikaisempaan puuttumiseenkin tarvitaan mukaan ihan jokaista tahoa. Ei mikään asia yksin hoidu. Kun esim koulukiusaaminen kärjistyy, mukaan tulee monia toimijoita. Jos jokin osapuolista haluaa hidastaa asioiden hoitamista, niin tapahtuu. Näkemykset siitä, kuka on vaikkapa syyllinen, voivat vaihdella kovasti.
Samoin, kaikki perheet eivät yhteistyötä tee. Täälläkin saa lukea, miten "sossut" puuttuvat vääriin asioihin ja ovat asioihin puuttuessaan joko tehottomia tai yli-innokkaita. Rajanveto oikeiden ja väärien toimien välillä on häälyväinen.
Kun asioihin ei ajoissa puututa, tilanne pahenee. Aikainen puutyuminen taas on monille kirosana. Perheet ovat mieluiten omillaan ja moni kokee loukkaavana sen, että asioihin puuttuu. - Lapsen puolesta
ammattikasvattaja kirjoitti:
Tarinasi voi olla totta joko osin tai kokonaan tai sitten ei. En lähde arvioimaan näillä tiedoilla, joita minulla on. Julkisuuteen täydellisten väärintekojen soisi tulevan, jos niitä on.
Koulupuolta kommentoin lyhyesti. Ongelmia riittää. Resurssit ovat paikoin aivan liian vähäiset. Ei liene sattumaa, että Vantaa pääsee toistuvasti uutisiin. Siellä on tehokkaasti sekä supistettu resursseja että riidelty.
Läheskään kaikki koulujemme häiriköt eivät ole neurologisia tapauksia. Taustalla on usein ongelmia myös kotien toimintatavoissa. Oppimisvaikeudet ja häiriköinti eivät kulje aina käsi kädessä. Sekä leikkauksia suosivien pättäjien, rehtoreiden, opettajien että vanhempien on vastuunsa kannettava. Ja samoin oppilaidenkin. Ei jokainen häirikkökään ihan syytön ole.Eivät tietenkään oppimisvaikeudet ja yleensä mikään oireyhtymä kulje käsi kädessä, eikä voi väittää, että nämä lapset olisivat väkivaltaisempia kuin muut.
Esim. minun lapseni ei ole koskaan ollut kenellekään väkivaltainen tai kouluhäirikkö. Pienempänä hän oli mielestäni liiankin lakeihin ja sääntöihin alistuva, tuntui välillä, että ei uskaltanut koulussakaan olla vapaasti kun pelkäsi rikkovansa huomaamattaan jotain sääntöä ja opettaja suuttuu.
Väärällä kohtelulla näistä lapsista kasvaa helposti jopa väkivaltaisia, kuten tietysti kenestä tahansa lapsesta, mutta harvaa tavallista lasta kohdellaan tarhasta alkaen niin tuomitsevasti ja epäoikeudenmukaisesti arvostellen ja lasta syyttäen kuin nimenomaan näitä lapsia. Ja SE on omiaan kasvattamaan lapsessa suurtakin vihaa ja sitä myötä myös väkivaltaa. Vielä nytkin lapseni sanoo, että jos hän yhtään enemmän jää ajattelemaan varsinkin ala-asteaikoja, hän vihaa suurta osaa niistä ihmisistä, joiden kanssa koulussa joutui silloin tekemisiin. Sitä on ehkä vaikea tässä selittää ulkopuolisille, mutta itse ymmärrän sen täysin hänen kanssaan joka päivä rinnalla kulkeneena.
Ammattikasvattajat on väittänyt hauavansa keskustella, mutta suuren osan keskusteluajasta sinä tuhlaat tuloksettomaan pohdintaan, ovatko toisen kirjoitukset totta vai ei. Turhauttavaa. Lapseni ei hyödy yhtään siitä, uskotko sinä näihin tapahtumiin vai et, siinä mielessä minulle on ihan sama, mitä ajattelet.
En ole väittänyt kaikkia kouluhäirikkötapauksia neurologisten oireyhtymien lapsiksi, mutta sattuipahan kohdalle sellainenkin tilanne kun lapseni laittoman huostaanoton kautta ajautui erityisopetuksen luokkaan, että hän joutui siellä toisen vuoden syksyllä kahden oppilaan fyysisen hyökkäyksen kohteeksi. Siitä tuli poliisijuttu ja lapseni oli useita kuukausia pois koulusta sen jälkeen. Koska opettajat ovat vaitiolovelvollisia toisten oppilaiden asioista, niin sain sattumalta kuulla vasta seuraavana keväänä, että hyökkäyksen tekijöillä oli molemmilla neurologinen diagnoosi ja he odottivat paikkaa sairaalakoulusta. Siis psykiatrian puolelle menossa hekin, sääli heitä, vaikka lapseni hakkasivat ja potkivat ihan kunnolla.
Siinä siis toinen jakso, jonka lapseni oli minun opetukseni varassa kotona, edellisestä kerrasta oli puhetta toisessa ketjussa, kun lapseni odotti vapautuvaa paikkaa erityisluokalle. Ja olen sitä mieltä vahvasti vielä tänäkin päivänä, että lapseni kohdalla mitään erityisluokkaa ei olisi edes tarvinnut koskaan harkita, jos laitonta huostaanottoa ei olisi tehty. Siihen asti hän kävi normaalisti tavallista yleisopetuksen luokkaa.
Siis ei lapsen kohdalla ole pienistä asioista kyse ollenkaan kun puhutaan laittomista huostaanotoista ja tuollaisiin hirveisiin paikkoihin laittamisesta, jossa lopulta jopa psykiatrinen hoito oli täyttä valhetta.
Jotkut intensiivihoidon läpi kärsineet neurologiset lapset tulevat niin väkivaltaisiksi teini-iässä, että heidän kanssaan on vaikeuksia jo kotonakin. Lapsen paha olo on siinä vaiheessa jo jotain ihan hirvittävää, sen voi nähdä hänestä päälle päin. Siksi olen sanonut, että jos lapseni ei olisi kotiutunut laitoksesta alle puolessa vuodessa, en usko, olisiko hän terveen kirjoissa enää tänä päivänä.
Asperger-lapselle vanhemmista erottaminen on tuhoisampaa kuin tavanomaisesti kehittyvälle lapselle ja rankkaahan se on kaikille. Jos tällainen lapsi vielä lisäksi törmää laittoman huostaanoton seurauksena väkivaltaan, jota hänen oireistaan mitään ymmärtämättömät hoitajat häntä kohtaan harjoittavat, on tuho jo melkoista lapsen sisimmässä. Ja minun lapsellani on ollut epäonni sen lisäksi kohdata väkivaltaa vielä koulussa ja jo tarhassa aikoinaan.
Siksi olisi mahdottoman tärkeää, että jo opettajankoulutuksessa otettaisiin huomioon, että 5-7 %:iin arvioidaan joka ikäluokasta olevan Asperger- ja ADHD-lapsia, siis arvio molemmista on saman verran. Opettajien olisi valtavan tärkeää ymmärtää edes hiukan sitä, miten lapsi kokee ympäröivän maailman, niin se auttaisi lapsia todennäköisesti jo hyvin paljon. Siksi yritin kiusaamiseenkin syyllistyneelle opettajalle viedä sairaalasta kaiken mahdollisen tiedon, järjestin omalla kustannuksellani jopa asiantuntijoita kertomaan opettajalle tästä oireyhtymästä, mutta hän oli ihmisenä täysin kyvytön ja haluton ottamaan vastaan mitään uutta tietoa. Kun hän lopulta mitätöi jopa lääkäreiden antamat vinkit siitä, miten hänen omaa työtään olisi helpotettu juuri tämän lapsen kohdalla, ei minulle jäänyt enää muita vaihtoehtoja kuin hakea paikkaa erityisopetuksen pienryhmästä, mutta silläkin oli lopulta surulliset seuraukset. - 2lle ammattilaiselle
toinen ammattilainen kirjoitti:
Vantaalla ei ole riittäviä ohjeistuksia toimintatavoista. Ei lastensuojelussa, eikä kouluissa. Jokainen työntekijä toimii omalla tavallaan, vaikka lakia rikkoen.
Kouluissa salataan tapahtumia, ja kukaan ei vastaa tapahtumista. Lastensuojelussa ei ole riittäviä resursseja vastata kysyntään. Lisäksi puuttuu toimintatapalinjaukset, kuka päättää, mistä on valtuudet päättää ja miten lakia tulkitaan.
Aluevirastoilla ei ole riittävästi valvontaan resursseja, eikä menettelytapoja. Kantelijalle, kantelu tuo vuoden tai kahden päästä vastauksen, jossa väärin menetellyttä tahoa, käsketään kiinnittäämään huomiota, muistutetaan jne..
Eduskunnanoikeusasiamiehellä sama homma. Niinpä tämä hälläväliä tyyli jatkuu, koska mitään sanktioita ei oikeasti ole, eikä näinollen oikeusturvaa kansalaisilla.
Kaikki ongelmat ei johdu neurologisista oireyhtymistä, ei lasten tai nuorten perheistä, eikä heidän päihde-, tai mielenterveysongelmista. Lapsen ongelmat voi lähteä liikeelle koulukiusaamisesta, koulussa seksuaalisen rikoksen kohteeksi joutumisesta, pahoinpitelystä ja kasvaa lumipallo efektin lailla huostaanottoon ja sijoitukseen.
Voitaisiinko aiemmin puuttua lasten tekemisiin ja näin ehkäistä ongelmien kasvu?"Eduskunnanoikeusasiamiehellä sama homma. Niinpä tämä hälläväliä tyyli jatkuu, koska mitään sanktioita ei oikeasti ole, eikä näinollen oikeusturvaa kansalaisilla."
Juuri näin on, vanhemmilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta saada todellista oikeutta lapselle. Ongelmat paikataan huostaanotoilla, jotka nekin monesti vain huonontavat lapsen tilannetta. Ei tietysti aina, mutta puhun nyt juuri omasta näkökulmastani, sekä lukemattomista muista vastaavista tapauksista, joita erilaisissa tukiryhmissä olen tavannut. Mitä enemmän kunnat tekevät huostaanottoja, sitä enemmän ne saavat valtiontukea, jota taas ei ole korvamerkitty mitenkään, kunnat voivat käyttää valtiontuen miten haluavat, ja yleensä eivät halua investoida huostaaottoja ehkäiseviin kohteisiin.
Tuo lumipalloefekti -ajatus on minulle tuttu jo vuosien ajalta, niin kuvaava se on. Lasten tekemisiin olisi varmasti aihetta puuttua jo aiemmin, mutta minua ihmetyttää se, että miksi yleensä esim. väkivallan teon tai kiusaamisen uhri on se, jolle seuraa sanktioita, vaikka tilanne pitäisi olla toisin päin? En minä ainakaan ole ikinä kuullut, että koulukiusaaja otettaisiin huostaan sen takia, että hän on kiusannut. Ei, vaan tilanne menee niin, että kiusattu kieltäytyy lopulta kouluun menosta ja hänet otetaan huostaan, koska "vanhemmat ovat kyvyttömiä turvaamaan lapsen säännöllistä koulunkäyntiä." - Ammattikasvattaja
Lapsen puolesta kirjoitti:
Eivät tietenkään oppimisvaikeudet ja yleensä mikään oireyhtymä kulje käsi kädessä, eikä voi väittää, että nämä lapset olisivat väkivaltaisempia kuin muut.
Esim. minun lapseni ei ole koskaan ollut kenellekään väkivaltainen tai kouluhäirikkö. Pienempänä hän oli mielestäni liiankin lakeihin ja sääntöihin alistuva, tuntui välillä, että ei uskaltanut koulussakaan olla vapaasti kun pelkäsi rikkovansa huomaamattaan jotain sääntöä ja opettaja suuttuu.
Väärällä kohtelulla näistä lapsista kasvaa helposti jopa väkivaltaisia, kuten tietysti kenestä tahansa lapsesta, mutta harvaa tavallista lasta kohdellaan tarhasta alkaen niin tuomitsevasti ja epäoikeudenmukaisesti arvostellen ja lasta syyttäen kuin nimenomaan näitä lapsia. Ja SE on omiaan kasvattamaan lapsessa suurtakin vihaa ja sitä myötä myös väkivaltaa. Vielä nytkin lapseni sanoo, että jos hän yhtään enemmän jää ajattelemaan varsinkin ala-asteaikoja, hän vihaa suurta osaa niistä ihmisistä, joiden kanssa koulussa joutui silloin tekemisiin. Sitä on ehkä vaikea tässä selittää ulkopuolisille, mutta itse ymmärrän sen täysin hänen kanssaan joka päivä rinnalla kulkeneena.
Ammattikasvattajat on väittänyt hauavansa keskustella, mutta suuren osan keskusteluajasta sinä tuhlaat tuloksettomaan pohdintaan, ovatko toisen kirjoitukset totta vai ei. Turhauttavaa. Lapseni ei hyödy yhtään siitä, uskotko sinä näihin tapahtumiin vai et, siinä mielessä minulle on ihan sama, mitä ajattelet.
En ole väittänyt kaikkia kouluhäirikkötapauksia neurologisten oireyhtymien lapsiksi, mutta sattuipahan kohdalle sellainenkin tilanne kun lapseni laittoman huostaanoton kautta ajautui erityisopetuksen luokkaan, että hän joutui siellä toisen vuoden syksyllä kahden oppilaan fyysisen hyökkäyksen kohteeksi. Siitä tuli poliisijuttu ja lapseni oli useita kuukausia pois koulusta sen jälkeen. Koska opettajat ovat vaitiolovelvollisia toisten oppilaiden asioista, niin sain sattumalta kuulla vasta seuraavana keväänä, että hyökkäyksen tekijöillä oli molemmilla neurologinen diagnoosi ja he odottivat paikkaa sairaalakoulusta. Siis psykiatrian puolelle menossa hekin, sääli heitä, vaikka lapseni hakkasivat ja potkivat ihan kunnolla.
Siinä siis toinen jakso, jonka lapseni oli minun opetukseni varassa kotona, edellisestä kerrasta oli puhetta toisessa ketjussa, kun lapseni odotti vapautuvaa paikkaa erityisluokalle. Ja olen sitä mieltä vahvasti vielä tänäkin päivänä, että lapseni kohdalla mitään erityisluokkaa ei olisi edes tarvinnut koskaan harkita, jos laitonta huostaanottoa ei olisi tehty. Siihen asti hän kävi normaalisti tavallista yleisopetuksen luokkaa.
Siis ei lapsen kohdalla ole pienistä asioista kyse ollenkaan kun puhutaan laittomista huostaanotoista ja tuollaisiin hirveisiin paikkoihin laittamisesta, jossa lopulta jopa psykiatrinen hoito oli täyttä valhetta.
Jotkut intensiivihoidon läpi kärsineet neurologiset lapset tulevat niin väkivaltaisiksi teini-iässä, että heidän kanssaan on vaikeuksia jo kotonakin. Lapsen paha olo on siinä vaiheessa jo jotain ihan hirvittävää, sen voi nähdä hänestä päälle päin. Siksi olen sanonut, että jos lapseni ei olisi kotiutunut laitoksesta alle puolessa vuodessa, en usko, olisiko hän terveen kirjoissa enää tänä päivänä.
Asperger-lapselle vanhemmista erottaminen on tuhoisampaa kuin tavanomaisesti kehittyvälle lapselle ja rankkaahan se on kaikille. Jos tällainen lapsi vielä lisäksi törmää laittoman huostaanoton seurauksena väkivaltaan, jota hänen oireistaan mitään ymmärtämättömät hoitajat häntä kohtaan harjoittavat, on tuho jo melkoista lapsen sisimmässä. Ja minun lapsellani on ollut epäonni sen lisäksi kohdata väkivaltaa vielä koulussa ja jo tarhassa aikoinaan.
Siksi olisi mahdottoman tärkeää, että jo opettajankoulutuksessa otettaisiin huomioon, että 5-7 %:iin arvioidaan joka ikäluokasta olevan Asperger- ja ADHD-lapsia, siis arvio molemmista on saman verran. Opettajien olisi valtavan tärkeää ymmärtää edes hiukan sitä, miten lapsi kokee ympäröivän maailman, niin se auttaisi lapsia todennäköisesti jo hyvin paljon. Siksi yritin kiusaamiseenkin syyllistyneelle opettajalle viedä sairaalasta kaiken mahdollisen tiedon, järjestin omalla kustannuksellani jopa asiantuntijoita kertomaan opettajalle tästä oireyhtymästä, mutta hän oli ihmisenä täysin kyvytön ja haluton ottamaan vastaan mitään uutta tietoa. Kun hän lopulta mitätöi jopa lääkäreiden antamat vinkit siitä, miten hänen omaa työtään olisi helpotettu juuri tämän lapsen kohdalla, ei minulle jäänyt enää muita vaihtoehtoja kuin hakea paikkaa erityisopetuksen pienryhmästä, mutta silläkin oli lopulta surulliset seuraukset.Se, ovatko jutut totta vaiko eivät, on olennainen juttu. Suurin osa Suomi24:n tarinoista on yksipuolista julistusta, jossa toista näkökulmaa ei kuulu eikä näy. Ei täällä suuria ongelmia ratkota. Yksi linkkien tuottaja jaksaa tekstejään tänne suoltaa ja ainakin yksi asianajaja mainoksiaan kirjoittaa. Voivat tosin olla yksi ja sama henkilökin.
Jos juttusi on totta, lapsesi koki kovia. Noin kovan kohtelun kokeneita lapsia ei kuitenkaan Suomessakaan tuhansittain ole. Opettajana näen surkeitakin tilanteita, mutta ei kuukausiren poissaolo koulusta onneksi tyypillistäkään ole. Hyvä niin. Jokainen ongelmissa oleva lapsi on liikaa. Oman kokemukseni mukaan suuri osa ongelmista johtuu kyllä muusta kuin viranomaisten toimista. En tälle näkökulmalleni mitään voi.
Opettajien maailma alkaa nykyisin olla melko lailla täynnä asioita ja ihmisiä, joita pitäisi ymmärtää. Kapasiteetti ei ehkä ihan kaikilla aina kaikkeen vain riitä. En halua puolustella mahdollisesti asiattomasti toiminutta opettajaa mitenkään - ei siihen ole syytäkään, koska tiedän tapauksesta kovin vähän. Meitä opettajia - kuten ihmisiä yleensäkin - on niin moneen lähtöön.
Kaikenlaiset oppijat integroidaan nykyisin "tavallisiin" luokkiin. Tämä merkitsee suuria haasteita meille "tavallisille" - taas sama sana - opettajille, sillä meillä EI toden totta ole aina valmiuksia ihan mihin vain. Tälläkään en puolusta mokailevia opettajia - totean vain faktat. Normaali luokka EI kykene aina ottamaan vastaan kaikkia. Kun oppilaiden joukossa on vaikkapa jokunen maahanmuuttaja, erityislapsia ja muutama muuten vain "virkeä" tapaus, hermot voivat olla kovilla opettajallakin. Olen kuullut melkoisia kauhujuttuja siitä, mitä opettajana oleminen vaikkapa joissakin Etelä-Suomen kouluissa merkitsee. En ole kateellinen.
On opettajan ongelma, jos hän ei kykene keskustelemaan vanhempien kanssa. Mielenkiintoista olisi tietää esim. se, oliko luokassa paljon muita erityisoppilaita. Oliko luokassa/koulussa resursseja opettaa erilaisia oppilaita? Oliko erityisopettajan tukea saatavilla? Jos oli riittämiin, opettajan toimia ei voine puolustella, ei välttämättä vaikka ei olisi ollutkaan.
Se, että lapsesi koki kovia, ei ole välttämättä suoraan tai yksin kenenkään syytä. On inhimillistä pohtia syitä ja taustoja, mutta yksiselitteistä elämä on vain harvoin. Sen olen oppinut tähän mennessä. Näkökulmat voivat vaihdella ja ehkä lapsesikin olisi hyvä kasvaa ulos vihastaan. Toivon sitä. Vaikeudet ajoittain myös kasvattavat. En ole kokenut elämässäni mitään jniin kovaa kuin lapsesi, mutta ei minunkaan elämäni aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Tässäpä silti ollaan.
Minun on nyt lähdettävä pitämään vanhempaintuokioita koululle. Kieli on asetettava keskelle suuta, kun asioita muotoilee sanoiksi.
Toivon, että sinun ja lapsesi asiat muuttuvat paremmiksi. - Mari'a
Lapsen puolesta kirjoitti:
Eivät tietenkään oppimisvaikeudet ja yleensä mikään oireyhtymä kulje käsi kädessä, eikä voi väittää, että nämä lapset olisivat väkivaltaisempia kuin muut.
Esim. minun lapseni ei ole koskaan ollut kenellekään väkivaltainen tai kouluhäirikkö. Pienempänä hän oli mielestäni liiankin lakeihin ja sääntöihin alistuva, tuntui välillä, että ei uskaltanut koulussakaan olla vapaasti kun pelkäsi rikkovansa huomaamattaan jotain sääntöä ja opettaja suuttuu.
Väärällä kohtelulla näistä lapsista kasvaa helposti jopa väkivaltaisia, kuten tietysti kenestä tahansa lapsesta, mutta harvaa tavallista lasta kohdellaan tarhasta alkaen niin tuomitsevasti ja epäoikeudenmukaisesti arvostellen ja lasta syyttäen kuin nimenomaan näitä lapsia. Ja SE on omiaan kasvattamaan lapsessa suurtakin vihaa ja sitä myötä myös väkivaltaa. Vielä nytkin lapseni sanoo, että jos hän yhtään enemmän jää ajattelemaan varsinkin ala-asteaikoja, hän vihaa suurta osaa niistä ihmisistä, joiden kanssa koulussa joutui silloin tekemisiin. Sitä on ehkä vaikea tässä selittää ulkopuolisille, mutta itse ymmärrän sen täysin hänen kanssaan joka päivä rinnalla kulkeneena.
Ammattikasvattajat on väittänyt hauavansa keskustella, mutta suuren osan keskusteluajasta sinä tuhlaat tuloksettomaan pohdintaan, ovatko toisen kirjoitukset totta vai ei. Turhauttavaa. Lapseni ei hyödy yhtään siitä, uskotko sinä näihin tapahtumiin vai et, siinä mielessä minulle on ihan sama, mitä ajattelet.
En ole väittänyt kaikkia kouluhäirikkötapauksia neurologisten oireyhtymien lapsiksi, mutta sattuipahan kohdalle sellainenkin tilanne kun lapseni laittoman huostaanoton kautta ajautui erityisopetuksen luokkaan, että hän joutui siellä toisen vuoden syksyllä kahden oppilaan fyysisen hyökkäyksen kohteeksi. Siitä tuli poliisijuttu ja lapseni oli useita kuukausia pois koulusta sen jälkeen. Koska opettajat ovat vaitiolovelvollisia toisten oppilaiden asioista, niin sain sattumalta kuulla vasta seuraavana keväänä, että hyökkäyksen tekijöillä oli molemmilla neurologinen diagnoosi ja he odottivat paikkaa sairaalakoulusta. Siis psykiatrian puolelle menossa hekin, sääli heitä, vaikka lapseni hakkasivat ja potkivat ihan kunnolla.
Siinä siis toinen jakso, jonka lapseni oli minun opetukseni varassa kotona, edellisestä kerrasta oli puhetta toisessa ketjussa, kun lapseni odotti vapautuvaa paikkaa erityisluokalle. Ja olen sitä mieltä vahvasti vielä tänäkin päivänä, että lapseni kohdalla mitään erityisluokkaa ei olisi edes tarvinnut koskaan harkita, jos laitonta huostaanottoa ei olisi tehty. Siihen asti hän kävi normaalisti tavallista yleisopetuksen luokkaa.
Siis ei lapsen kohdalla ole pienistä asioista kyse ollenkaan kun puhutaan laittomista huostaanotoista ja tuollaisiin hirveisiin paikkoihin laittamisesta, jossa lopulta jopa psykiatrinen hoito oli täyttä valhetta.
Jotkut intensiivihoidon läpi kärsineet neurologiset lapset tulevat niin väkivaltaisiksi teini-iässä, että heidän kanssaan on vaikeuksia jo kotonakin. Lapsen paha olo on siinä vaiheessa jo jotain ihan hirvittävää, sen voi nähdä hänestä päälle päin. Siksi olen sanonut, että jos lapseni ei olisi kotiutunut laitoksesta alle puolessa vuodessa, en usko, olisiko hän terveen kirjoissa enää tänä päivänä.
Asperger-lapselle vanhemmista erottaminen on tuhoisampaa kuin tavanomaisesti kehittyvälle lapselle ja rankkaahan se on kaikille. Jos tällainen lapsi vielä lisäksi törmää laittoman huostaanoton seurauksena väkivaltaan, jota hänen oireistaan mitään ymmärtämättömät hoitajat häntä kohtaan harjoittavat, on tuho jo melkoista lapsen sisimmässä. Ja minun lapsellani on ollut epäonni sen lisäksi kohdata väkivaltaa vielä koulussa ja jo tarhassa aikoinaan.
Siksi olisi mahdottoman tärkeää, että jo opettajankoulutuksessa otettaisiin huomioon, että 5-7 %:iin arvioidaan joka ikäluokasta olevan Asperger- ja ADHD-lapsia, siis arvio molemmista on saman verran. Opettajien olisi valtavan tärkeää ymmärtää edes hiukan sitä, miten lapsi kokee ympäröivän maailman, niin se auttaisi lapsia todennäköisesti jo hyvin paljon. Siksi yritin kiusaamiseenkin syyllistyneelle opettajalle viedä sairaalasta kaiken mahdollisen tiedon, järjestin omalla kustannuksellani jopa asiantuntijoita kertomaan opettajalle tästä oireyhtymästä, mutta hän oli ihmisenä täysin kyvytön ja haluton ottamaan vastaan mitään uutta tietoa. Kun hän lopulta mitätöi jopa lääkäreiden antamat vinkit siitä, miten hänen omaa työtään olisi helpotettu juuri tämän lapsen kohdalla, ei minulle jäänyt enää muita vaihtoehtoja kuin hakea paikkaa erityisopetuksen pienryhmästä, mutta silläkin oli lopulta surulliset seuraukset." Lapsen puolesta
30.9.2012 17:45 "
Ammattikasvattajat on väittänyt hauavansa keskustella, mutta suuren osan keskusteluajasta sinä tuhlaat tuloksettomaan pohdintaan, ovatko toisen kirjoitukset totta.
Turhauttavaa.
Lapseni ei hyödy yhtään siitä, uskotko sinä näihin tapahtumiin vai et, siinä mielessä minulle on ihan sama, mitä ajattelet. "
***Minä uskon ja tiedän, että tarinasi on totta niinkuin meidän lukuisten suomalaisten perheiden, jotka ovat tahtomattaan joutuneet yhteiskunnan helvetinpyörään! Irti et tahdo päästä millään keinolla, oli lapsesi/perheesi tukena miten hyvänsä pätevä ammatillinen joukko. terveisin Mari'a***
- Todellinen huoli.
Suomi pitää julistaa hengenvaaralliseksi ulkomaisille, eli Venäläisille perheille.
Milloinkahan Suomen lastensuojelu julkaistaan hengenvaaralliseksi myös Suomalaisille perheille?
Venäjän lapsiasiavaltuutettu.
Helsingin Sanomat 30.9.2012.
http://www.hs.fi/kotimaa/Venäjän lapsiasiamies Suomi voidaan julistaa lapsiperheille vaaralliseksi/a1305602627012?ref=tf_iHS_Nelonen
--------- Sossun armoilla?
Huostaanoton vaikutusten sijaan olisi kait syytä nostaa keskusteluun Lastensuojelun laiminlyöntien vaikutukset lapsen elämään.
Helsingin Sanomat 10.9.2012.
Eduskunnan oikeusapumieheltä nuhteita Sosiaalitoimelle tapauksesta, jossa lapsi oli jäänyt vaille lastensuojelun palveluita, sosiaalitoimen laiminlyöntien vuoksi.
http://www.hs.fi/kotimaa/Apulaisoikeusasiamieheltä nuhteita lastensuojelutapauksessa/a1305598283671
--- - Lasten tuhojat?
Lisää pyyhkeitä lastensuojelijoille.
Eduskunnan oikeuasiamieheltä nuhteita sosiaalitoimelle tapauksessa, jossa lapsi oli jäänyt vaille lastensuojelun palveluita, sosiaalitoimen laiminlyönnin vuoksi.
http://www.hs.fi/kotimaa/Apulaisoikeusasiamieheltä nuhteita lastensuojelutapauksessa/a1305598283671
--------- - Lapsibisnestä?
Lastensuojelu tulee kalliiksi .
Lastensuojelun menot kasvavat ja ovat kunnille suuri menoerä.
Näin uutisoi Helsingin Sanomat 13.12.2011.
http://www.hs.fi/kotimaa/Lastensuojelu tulee kunnille kalliiksi/a1305551255778?ref=lk_hs_po_1
----- - Liikaa huostia?
Lapsibisnestä? kirjoitti:
Lastensuojelu tulee kalliiksi .
Lastensuojelun menot kasvavat ja ovat kunnille suuri menoerä.
Näin uutisoi Helsingin Sanomat 13.12.2011.
http://www.hs.fi/kotimaa/Lastensuojelu tulee kunnille kalliiksi/a1305551255778?ref=lk_hs_po_1
-----Lastensuojelukin voi joutua kuntien säästökuurille.
Tiukentunut talous on ajanut monet kunnat etsimään säästöjä kaikesta mahdollisesta.
Olisiko "mopo" karannut käsistä?
Ilta-Sanomat 15.9.2012.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288499658206.html?ref=lk_hs_po_2
---------
- Linkittäjälle
Lopeta tuo älytön linkitys vai onko sinun tarkoitus estää keskustelua?
Tärkeät asiat hukkuvat sinun postaustesi alle.- Sossut ruotuun.
Ilman linkitystä ongelmat jäävät vähemmälle huomiolle ja tiedolle.
Tietoa tarvitaan, joka paljastaa lastensuojelun epäköhdat ja uhkat.
Venäjältä kova uhkaus Suomelle lapsikiistassa.
Venäjän lapsiasiavaltuutettu on jo ehtinyt vaatia Suomelle jonkinlaista taloussaartoa.
Ilta-Sanomat 1.10.2012.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288503982686.html
---------
- Linkittäjälle
Tietoa tarvitaan, mutta ei sotkemaan sellaisia ketjuja, joissa yritetään keskustella.
Laita omaksi ketjukseen tällaiset aloitukset, sen tämäkin uutinen ansaitsee. Ja ota järki käteen itse siinä yleensäkin, mihin näitä linkityksiä laitat. - "suojelua"
Tutkimukset ls:n heikosta tasosta ovat karmaisevaa luettavaa, kommentoi viereisessä keskustelussa eräs arvostettu poliitikko.
Viime aikoina on saatu ensimmäisiä myös rehellisiä tutkimustuloksia julkisuuteen, siitä mitä ls:ssa todella tapahtuu. VTV:n raportissa tuotiin ensimmäisen kerran virallisesti esiin laittomat huostaanotot ja lisäraportit ovat, kuten sanottu, karmaisevaa luettavaa.
Ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että omat lapseni saavat olla kotona.- SimoTT
Peruskoulut ovat tehneet parhaansa lisätäkseen lastensuiojeluasiakkaita. Motiivi ei ole ollut lapsen pärjääminen koulussa, vaan kostotoimenpiteet vanhempien vaatimiin korjauksiin opetuksessa.
- Asennemuutos.
Varatuomari Leeni ikosen sivustoilla käsitellään huostaanottoihin liittyviä epäkohtia.
Huostaanotto on peruskoulunkin ongelma 5.12.2009
2000 -luvun tyypillisin lastensuojelun asiakas on koulunkäyntiongelmista kärsivä lapsi tai nuori, jonka koulunkäynnin vaikeudet ratkotaan ottamalla lapsi pois perheestään, rikkomalla hänen läheissuhteensa ja sijoittamalla hänet lastenkotiin.
Lasta ja vanhempia kierrätetään luukulta luukulle, perheneuvoloissa, psykiatreilla, perhe pakotetaan perhetyöhön, terapiaan ja jatkuviin neuvotteluihin ja usein lapsen kouluongelmat vain kasvavat. Ns. ammattilaisilla on usein vahva uskomus siihen, että ongelma on lapsessa ja tämän perheessä, ei oppimisympäristössä.
Vaikka perusopetuslaki velvoittaa opettajia tukemaan lasta kasvussa ihmisyyteen, vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen, lapsi nähdään usein vikayksilönä. Mielenkiintoinen olisi tutkimus siitä, kuinka monen huostaanotetun lapsen taustalta löytyy epäpätevä opettaja, koulukiusaaminen, liian suuri opetusryhmä tai oppimisympäristön asennevammaisuus.
Vuoden 1935 steriloimisasetus edellytti kansakoulutarkastajaa ilmoittamaan jokainen tylsämielinen tai vähämielinen lapsi terveydenhoitolautakunnalle mahdollista suvunjatkamiskyvyn poistamista varten. Helsingin apukoululaisista oli vuoteen 1947 mennessä steriloitu 21 ja vielä 1950 -luvulla tehdyissä tutkimuksissa puolletaan runsaamman steriloinnin käyttöä.
Vuonna 1911 perustettiin Turkuun siirtola pahantapaisille pojille ja se sijoitettiin kauas saaristoon Nauvoon. Siellä pojat saivat käydä koulua ja olla käsityöläisopissa. Poikkeaviksi luokiteltujen paikan katsottiin olevan laitoksessa, joiden katsottiin edustavan asiantuntemusta.
Maamme lastensuojelu on palannut 50 vuotta taaksepäin panostaessaan voimallisesti lasten huostaanottoihin ja lasten eristämiseen muusta yhteiskunnasta ja perheestään usein syrjäseudulla oleviin laitoksiin. Keskustelun kohteeksi tulisi nousta erityisesti päivähoidon ja perusopetuksen laatu, eikä se, onko lapsen paikka lastenkodissa vaiko sijaisperheessä (HS 5.12.). Lapsen paikka on kotona vanhempiensa ja läheistensä luona.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti vast ikään 20 vuotta. Sopimus velvoittaa Suomen valtiota tukemaan lasta ja lapsen vanhempia heidän kasvatustyössään. Huomattava panostus sijaishuoltoon, eivät vastaa sopimuksen velvoitteita. YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin raporteissaan kiinnittänyt huomiota maamme nykytilaan.
1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki, jota kansan suussa ilmiantolaiksi kutsutaan, alensi lastensuojeluilmoituksen teon kynnystä. Lastensuojelun työntekijöiden aika menee ilmoitusten sumaa peratessa ja huostaanottohakemuksia kirjoittaessa, vaikka heidän tulisi sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti tarjota hyvää palvelua ja tukea lapsiperheille ja toimia yli hallinnonalojen nuoren kasvun tukemiseksi. Opettajat ovat havainneet, että lastensuojeluilmoituksella voidaan vikayksilö helposti poistaa luokasta lastenkotiin.
Lastensuojeluviranomaisia, psykiatreja, psykologeja, terapeutteja, erityisopettajia, perhetyöntekijöitä, lasten hyväksi työtä tekeviä järjestöjä ja muita ammattiauttajia on Suomessa nyt enemmän kuin koskaan maamme historiassa. Tästä huolimatta tai tämän ansioista kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä kasvaa jatkuvasti.
Lasten kierrättämisestä sijaishuollossa on tullut kannattavaa liiketoimintaa. Lapsista maksetaan jopa yli 800 euroa /vrk ilman mitään takeita hoidon laadusta. Yli 16 000 sijoitetun lapsen kasvu aikuisuuteen voi tuoda mukanaan yllättäviä ongelmia, kun eristetyt, lastenkodissa huonosti kohdellut ja vaille jälkihuoltoa jäävät nuoret vapautuvat vankiloistaan.
Tarvitaan pikaista asennemuutosta, vanhemmuuden kunnioittamista ja ennen kaikkea Suomea sitovien ihmissoikeussopimusten noudattamista. Jokaisella lapselle on oikeus omiin vanhempiinsa ja sukuunsa ja näillä oikeus saada laadukasta peruspalvelua ja tukea kasvatustyöhön.
Leeni Ikonen
varatuomari
-------- - Anonyymi
Nuoreni aiotaan huostata. Aivan perättömiä syitä. No tyttö on sanonut mitä tapahtuu,jos viedään. Ja toivon, että uskovat kotona olisi paras olla.
- Anonyymi
Pelkään samaa nuoreni kohdalla. Hän on erityisnuori,ei tykkää kaikesta ruuasta,ei ole nirso,vaan liittyy erityisherkkyyteen. Eli pelkään jo senkin puolesta,että on nälissään siellä. Lisäksi muitakin asioita,joiden takia pelkään. No päivä kerrallaan. En tiedä miten tässä kestää. Ei ole vielä huostassa.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781785Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181679- 161494
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12117450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191163Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv51161hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121116Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291111Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61099Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71084