Kuulinpa tuossa ystävältäni että syrjäytyneiden etsivätyöhön on budjetoitu xx euroa ja sillä palkataan työntekijöitä tähän työhön. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä. Mutta jos siihen palkataan korkeasti koulutettuja työntekijöitä niin sillä ei silloin ole mitään vaikutusta itse syrjäytyneeseen..? Juuri nämä syrjäyneet sen rahan tarvitsisivat eikä ne korkeasti koulutetut kovapalkkaiset työntekijät. Miksi sillä rahalla ei järjestetä syrjäyneille pientä työtä jos saa jonkinlaisen korvauksen, siitäkin jo olisi mielestäni enemmän hyötyä? Ainuttakaan syrjäytynyttä ei saada takaisin yhteiskuntaa rakentavaksi kansalaiseksi vaikka palkattaisiin miljoona "asiantuntijaa" kartoittamaan syrjäytyneitä. Täytyisikö kuunnella suoraan niitä syrjäytyneitä, mitä he haluavat ja millaisia ideoita heillä olisi eikä kuunneltaisi vain niitä "asiantuntijoita".
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syrjäytyminen ei ole oma valinta vaan voimattomuutta vaikuttaa asioiden kulkuun. Silloin ei välttämättä edes käsitä tilanteensa johtavan vain syvemmälle suohon ja jos käsittääkin, niin ei kuitenkaan kykene vaikuttamaan siihen, koska kynnys avun hakemiseen on liian korkealla.
Voin vain todeta, että jonkun täytyy saada syrjäytyneet ensin luolistaan ulos ja tukien piiriin, jotta he voisivat ylipäätään tehdä muuta kuin katsella kellon viisareita neljän seinän sisällä. Siitähän tuossa "etsivätyössä" on kysymys, "kadonneista", jotka eivät ole työssä, eivät opiskelemassa, eivätkä saa miltään luukulta mitään tukea.
Käytännössä tämä on tietysti hölmöläisten hommaa; Tukien hakemisesta on tehty maassamme poliittisista syistä nöyryyttävää ja mutkikasta kolmen luukun byrokratiaa karensseineen ja aktivointiehtoineen, jota ilman (=perustulo) koko syrjäytymiskehitys olisi jäänyt useimpien kohdalla tapahtumatta.
Mielestäni syrjäytyneet eivät kaipaa järjestettyä tempputyötä saati jotain puuhastelupajoja/aikuisten päivähoitoa vaan apua asioidensa järjestelyyn niin, että saavat edes perusedellytykset elämälle (oma asunto, terveys ja raha-asiat) kuntoon ja pääsevät opiskelemaan tai oikeaan työhön kiinni.
Kiitos vastaamisesta. Selventää mullekin asiaa eri näkökulmasta.
Toisenlaistakin syrjäytyneisyyttä on, pienipalkkaisilla.
Kun ammatti tiedetään, ei ole kavereita.
Suvun kanssa yhteydenpito jää harvoihin soitteluihin.
Terveydestään ei jaksa huolehtia, kuin pakollisilla suojaimilla vain duunissa, jos niinkään.
Asumisoloihinsa ei voi vaikuttaa, joko olet siinä pikku luukussa, mikä on kallis- tai valitset itse työttömyyden ja asunnottomuuden-
tai, syntymäkotisi, jossa remonttia rahalla ihan pitäisi...
Ammatillinen yksinäisyys nyt ei ole syrjäytyneisyyttä sinänsä, mutta- ei ketään jonka kanssa pähkäillä...
Ja totta, kaiken hakemisesta kun on tehty monimutkaista.
Hakisin tm- tukea palkanlisukkeeksi, mutta ilmoitan jo pomolle 2 kertaan tunnit, laskutuskuiteilla ja tuntilapulla...
Sit kun pitäisi kelalle vielä, minuutit päälle, ja mitä on ne tunnit, kun teen työasioita, mutta en ole tuottotyössä, josta... ihana syy, miksen voi 2-työtä ottaa.
Kun työkkäri tarjosi, kysyin miten VOIN määräaik. rikkoa- olipa tunteja 2, tai 12 per vrk, kuten haitari tuottotöissä on yleensä...
Ei oikein nuo systeemit tunne yrityselämän juttua: että tilaus sanelee työt.
jos milloin ei ole, niin, ei ole.
Oikeasti syrjäytynyt on ihminen, jolla ei ole mitään tuloja, eikä myöskään saa mitään yhteiskunnan avustuksia, kuten työttömyys turvaa, toimeentulotukea tai vastaavia avustuksia.
Yksi syy miksi näitä avustuksia ei saa on, että ihminen voi olla hyvinkin uupunut ja ei jaksa enää hakea mitään tukea, koska on totaalisen väsynyt tähän yhteiskuntaan ja sen jäykkään järjestelmään.
Työvoimatoimiston harjoittama työttömien kyykyttäminen altistaa syrjäytymiseen.
Työttömältä vaaditaan jatkuvaa aktiivisuutta, joka ei johda mihinkään muuhun, kuin turhautumiseen.
Jos työvoimatoimistolla ei ole tarjota muuta kuin työharjoittelua, kursseja, eikä palkallista työtä, niin se turhauttaa työintoisen työttömän lopulta.
Työvoimaviranomaisten päähänpinttymä on, että tärkeintä työttömälle on saada kokemusta ja se, ettei aika tule pitkäksi, ei palkka.
Eihän kukaan töihin mene, että aika kuluisi, vaan että työstä saadaan rahaa, jolla taas voidaan tehdä hankintoja.
Ei ajan kuluminen ja tekemisen keksiminen ole työttömille ongelma, mutta työvoimaviranomaisten mielestä vain heidän määräämät asiat ovat hyväksyttäviä ajan kuluttamisen osioita.
Itse olen ollut jo yli 4 vuotta tulottomana.
Säästöillä tässä on eletty ja mitään isompia hankintoja ja suunnitelmia ei pysty tekemään, muuten rahat kyllä hupenevat loppuun.