Mielestäni on valtavan hyvä asia, että voi allekirjoittaa oman tahtonsa elvytyksen ym. suhteen. Mutta...monikohan tuon hoitotahdon allekirjoittaneesta ymmärtää, että joissakin tilanteissa antaa luvan nälkäkuolemaan?
Itseä ahdistaa tällä hetkellä suunnattomasti läheisen lähtö hoitotahdon seurauksena. Ei (edes letku)ruokintaa, ei nesteytystä, pelkkää kipulääkitystä lähes kaksi viikkoa. No, tuon kahden viikon aikana hän ei ollut kykenevä muuttamaan hoitotahtoaan vaikka kenties olisi halunnut. Rumasti sanottuna kuoli siis nälkään...Vaikeita asioita...
Tästä johtuen päätin, että vaikka itse haluaisin mitä, niin enemmän haluan sitä että läheisilleni lähtöni on mahdollisimman "kivuton". En voi edes kuvitella tuottavani läheisilleni puoliakaan siitä tuskasta jonka itse koin seuratessani nälkäkuolemaa joka olisi ollut estettävissä. Lähdön hetki tulee kun on tullakseen, soisin sen olevan jokaiselle lähtijälle mahdollisimman helppo. Niin myös läheisille. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.
Itseä ahdistaa tällä hetkellä suunnattomasti läheisen lähtö hoitotahdon seurauksena. Ei (edes letku)ruokintaa, ei nesteytystä, pelkkää kipulääkitystä lähes kaksi viikkoa. No, tuon kahden viikon aikana hän ei ollut kykenevä muuttamaan hoitotahtoaan vaikka kenties olisi halunnut. Rumasti sanottuna kuoli siis nälkään...Vaikeita asioita...
Tästä johtuen päätin, että vaikka itse haluaisin mitä, niin enemmän haluan sitä että läheisilleni lähtöni on mahdollisimman "kivuton". En voi edes kuvitella tuottavani läheisilleni puoliakaan siitä tuskasta jonka itse koin seuratessani nälkäkuolemaa joka olisi ollut estettävissä. Lähdön hetki tulee kun on tullakseen, soisin sen olevan jokaiselle lähtijälle mahdollisimman helppo. Niin myös läheisille. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos läheisellesi annettiin tarpeeksi kipulääkettä niin hänhän on ollut suht tiedottomassa tilassa eli ei tunne nälkää eikä janoakaan.
No nestettä kyllä voisi ihan alussa ottaa. Sitten kun tajunta himmenee niin eihön sitä koe nälkiintymistään. Kyllä lääkärit ja hoitohekilökunta tietää, milloin tietoinen kärsimys loppuu. Joskus läheinen on näkevinään "enemmän" kuin todellisuudessa poishiipuva kokee.
En kannata eutanasiaa, mutta mitä toivoa on pitää syöttämällä, letkuttamalla elämää, joka ei sitä enää ole. Potilas makaa vain sängyssä, on vaiapta tai katetrit, ei ole ajan- eikä paikantajua ym.