Suomen sisällissodassa 1918 valkoisten toteuttamissa teloituksissa surmattiin kymmenisentuhatta n. punaista.
Vaikka kaikki teloitetuista eivät kuuluneetkaan punakaartiin, voidaan todeta, että lähes kymmenesosa punakaartin miesvoimasta teloitettiin. Luku on karmaiseva ja hakee vertaistaan uuden ajan sotahistoriasta.
Teloituksiin osallistui vähintään 8 000 valkoisen puolen sotilasta. Valkoinen terrori oli kuitenkin aihe, josta vaiettiin lähes tyystin valkoisen Suomen julkisuudessa.
Valkoiset itse ymmärsivät nyt menneensä aivan liian pitkälle laittomissa teloituksissaan
Valkoisella puolella ymmärrettiin varsin pian sodan jälkeen, että järjestyksen palautuksessa oli menty liian pitkälle, eikä massateloituksia voitu puolustella yhtään mitenkään.
Laittomat kenttäoikeudet ja niiden langettamat laittomat kuolemantuomiot sekä yksittäisten henkilöiden tekemät raa' at tapot rikkoivat niin kotimaista kuin kansainvälistäkin oikeustajua todella paljon ja suuresti.
Teot ja päätökset perustuivat pikemmin valkoisten uskoon jonkinlaisesta moraalisesta oikeutuksesta.
Mannerheim-myyttiäkin alettiin sitten muovata heti valkoisille suotuisaksi.
Valkoisen armeijan ja myöhemmin valkoisen Suomen viranomaisten reagoimattomuus valkoiseen terroriin voidaan ainakin osittain tulkita sen täydelliseksi hyväksymiseksi.
Suomen valtiojohto oli huolissaan kansainvälisestä maineestaan, ja sen takia valtionhoitaja Mannerheim keräsi keväällä 1919 aineiston, jolla haluttiin todistaa hänen vastustaneen punaisten teloituksia.
Myyttiä Mannerheimin syyttömyydestä tai tietämättömyydestä teloitusten suhteen ryhdyttiin näin ollen rakentamaan heti sisällissodan jälkeen.
Joulukuussa 1918 nivottiin yhteen punavankien armahdusasetuksen kanssa toinen asetus, joka käytännössä vapautti kaikki valkoisella puolella teloituksiin osallistuneet. Tästä huolimatta vuosina 1918-1919 oikeuskansleri sai reilusti yli sata kantelua, joissa vaadittiin valkoisten teloittajien asettamista syytteeseen. Yhtäkään tapausta ei kuitenkaan koskaan selvitetty missään oikeudessa.
Vaikka kaikki teloitetuista eivät kuuluneetkaan punakaartiin, voidaan todeta, että lähes kymmenesosa punakaartin miesvoimasta teloitettiin. Luku on karmaiseva ja hakee vertaistaan uuden ajan sotahistoriasta.
Teloituksiin osallistui vähintään 8 000 valkoisen puolen sotilasta. Valkoinen terrori oli kuitenkin aihe, josta vaiettiin lähes tyystin valkoisen Suomen julkisuudessa.
Valkoiset itse ymmärsivät nyt menneensä aivan liian pitkälle laittomissa teloituksissaan
Valkoisella puolella ymmärrettiin varsin pian sodan jälkeen, että järjestyksen palautuksessa oli menty liian pitkälle, eikä massateloituksia voitu puolustella yhtään mitenkään.
Laittomat kenttäoikeudet ja niiden langettamat laittomat kuolemantuomiot sekä yksittäisten henkilöiden tekemät raa' at tapot rikkoivat niin kotimaista kuin kansainvälistäkin oikeustajua todella paljon ja suuresti.
Teot ja päätökset perustuivat pikemmin valkoisten uskoon jonkinlaisesta moraalisesta oikeutuksesta.
Mannerheim-myyttiäkin alettiin sitten muovata heti valkoisille suotuisaksi.
Valkoisen armeijan ja myöhemmin valkoisen Suomen viranomaisten reagoimattomuus valkoiseen terroriin voidaan ainakin osittain tulkita sen täydelliseksi hyväksymiseksi.
Suomen valtiojohto oli huolissaan kansainvälisestä maineestaan, ja sen takia valtionhoitaja Mannerheim keräsi keväällä 1919 aineiston, jolla haluttiin todistaa hänen vastustaneen punaisten teloituksia.
Myyttiä Mannerheimin syyttömyydestä tai tietämättömyydestä teloitusten suhteen ryhdyttiin näin ollen rakentamaan heti sisällissodan jälkeen.
Joulukuussa 1918 nivottiin yhteen punavankien armahdusasetuksen kanssa toinen asetus, joka käytännössä vapautti kaikki valkoisella puolella teloituksiin osallistuneet. Tästä huolimatta vuosina 1918-1919 oikeuskansleri sai reilusti yli sata kantelua, joissa vaadittiin valkoisten teloittajien asettamista syytteeseen. Yhtäkään tapausta ei kuitenkaan koskaan selvitetty missään oikeudessa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tämä on taas kohta kohdalta tuhannesti kumottua pötyä. Eipä tuosta taida löytyä riviäkään, ilman että olisi perusteellinen asiavirhe.
Huomioitko "vallankumouiksellisen tarkoituksenmukaisuuden" kun päätin koota kujeilusi?
,,,,,Yhtäkään tapausta ei kuitenkaan koskaan selvitetty missään oikeudessa. ,,,,,
Mikä tuossa loppulauseessa esim. on valetta? Montako valkoisten tekemää murhaa selvitettiin edes kuulustelujen muodossa, että liittyykö se yhtään mitenkään sisällissotaan vai onko vain yksityinen murha. Ei selvitetty yhtään, kaikki oli murhamiehen kannalta OK kunhan vain oli itse rikas ja uhri köyhä. Armahdus oli taattu jo ennalta ilman kuulusteluja.
tutkittiin valtionrikosoikeuksissa ja tuomittiin enimmäkseen lieviin rangaistuksiin. Heistä yli 50 000 armahdettiin vielä -18 aikana.
Punainen terrori murhineen ja ryöstöineen johti paikallisiin puhdistuksiin. Tietysti niissä on joku syytönkin voinut mennä, mutta kyllä paikalliset tiesivät, ketkä olivat rikollisia.
Avaus on taas kerran yritys mitätöidä punikkien rikokset ja tehdä heistä viattomia uhreja. Sitähän he eivät olleet, vaan aseelliseen kapinaan syyllistyneitä rikollisia. Sen mukaan heidän kanssaan meneteltiin.
Vaikeasti sairas ainakin mieleltäsi.
"Avaus on taas kerran yritys mitätöidä punikkien rikokset ja tehdä heistä viattomia uhreja. Sitähän he eivät olleet, vaan aseelliseen kapinaan syyllistyneitä rikollisia."
Sinun mielestäsi siis varmaan nuo kaikki lahtareiden murhaamat täysin syyttömät pikkuvauvat ja pikkulapsetkin sitten olivat noita mainitsemiasi kapinaan syyllistyneitä rikollisia.
"Sinun mielestäsi siis varmaan nuo kaikki lahtareiden murhaamat täysin syyttömät pikkuvauvat ja pikkulapsetkin sitten olivat noita mainitsemiasi kapinaan syyllistyneitä rikollisia."
Merkillistä vaöehetöua. Missä minä olen tuollaista väittänyt?
Voisitteko te stallarit valehtelun innossanne perustaa vaikka jonkunlaisen "Kohtuullisen Valehtelun Ystävien Seuran"?
Nyt yritätte joka käännteessä työntää valeitanne muiden tiliin.
Punikkien tavoittelemassa neuvostoyhteiskunnassa jota toteutettiin itänaapurissa riitti kuolemantuomioon pelkkä papistoon tai porvaristoon kuuluminen.
Lapsia ammuttiin korkeintaa sinun ja muiden vasuriääliöiden sairaassa mielessä. Bolsuilla sen sijaan ei ollut mitään ongelmia polttaa lapsia, näänyttää nälkää tai tappaa tauteihin laiminlyömällä tarpeellinen hoito. Bolsuthan oli samaa ryhmää punikkien kanssa.
Suosittelen perehtymään venäläisten harjoittamaan punaiseen sekä valkoiseen terroriin. Mannerheimin ainut virhe oli se, että piti Judenitsia ihmisenä. Enkä oikein usko sitäkään, että raakuudet selittyy biologisilla ja historiallisilla syillä. Iivana yksinkertaisesti ilkeyttään esimerkiksi ampui Tsaarin jossakin homeisessa kellarissa.
"Merkillistä vaöehetöua. Missä minä olen tuollaista väittänyt?"
Tuossa ylempänähän sinä kirjoitat että:
"Punikithan
tutkittiin valtionrikosoikeuksissa ja tuomittiin enimmäkseen lieviin rangaistuksiin. Heistä yli 50 000 armahdettiin vielä -18 aikana.
Punainen terrori murhineen ja ryöstöineen johti paikallisiin puhdistuksiin. Tietysti niissä on joku syytönkin voinut mennä, mutta kyllä paikalliset tiesivät, ketkä olivat rikollisia.
Avaus on taas kerran yritys mitätöidä punikkien rikokset ja tehdä heistä viattomia uhreja. Sitähän he eivät olleet, vaan aseelliseen kapinaan syyllistyneitä rikollisia. Sen mukaan heidän kanssaan meneteltiin."
Ainakin ihan samasta ip-osoitteesta on lähetetty tuo yllä kertomani viesti kuin nyt tämäkin sinun viestisi.
Joten yritähän uudestaan hiukan paremmalla onnella.
Eli Sinun mielestäsi siis varmaan nuo kaikki lahtareiden murhaamat täysin syyttömät pikkuvauvat ja pikkulapsetkin sitten olivat noita mainitsemiasi kapinaan syyllistyneitä rikollisia.
Vai kiistätkö sinä nyt täysin 100%:sesti että lahtarit eivät murhanneet ketään syyttömiä,vaan pelkästään kapinaan syyllisiä rikollisia?
Ja jos noin väität.Niin laitahan sitten perustellut todisteet historialisin lähde-ja viitetietoineen näkyville tälle palstalle.
Mitenkään muuten et nyt tästä selviä.
Nytkö muka pikkuvauvojakin on ammuttu. Keksi lisää satuja. Sen sijaan punikkien esimiehet ryssät toki poltti Venäjällä ja Ukrainassa elävältä porukkaa. Käyhän kysymässä esimerkiksi georgialaisilta miten paljon siat poltti vuonna 1921. Niih nooh nämä kaikki on tietysti "vastavallankumouksellisia valehtelijoita" vaikka Trotski itsekin myönsi että kovia otteita käytettiin.
kaikki otsikossa.
Valkoisten teloittajien jäljillä
Suomen vuoden 1918 sisällissodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuoli Suomen sotasurmat 1914-1922 projektin kotisivulta löytyvien tietojen mukaan kaikkiaan vajaat 37 000 ihmistä, joista valkoisella puolella vähän päälle 5000 ja punaisella 27 000. Terrorin uhreina, kategorisoituina ryhmään teloitettu, ammuttu ja murhattu, valkoisia kuoli alle 1500, punaisia 7500, lisäksi vankileireillä vajaa 12 000. Näiden lukujen taakse kätkeytyy suunnaton määrä kärsimyksiä, tuskaa ja oikeudettomuutta, joka täysin vetää vertoja sille mitä tänään voimme lukea Darfurista, Gazasta tai Afganistanista tulevista uutisista.
Aapo Roseliuksen Teloittajien jäljillä on yksi sotasurma-projektiin liittyneistä tutkimuksista. Se kartoittaa kiihkottomalla, välillä vähän liiankin kliiniseltä tuntuvalla tutkijanotteella ns. valkoista terroria, sen toimeenpanijoita eli teloittajia ja sitä, mitä heille myöhemmin tapahtui.
Valkoisesta terrorista on vanhastaan suhteellisen paljon tietoa, joskin olosuhteiden pakosta se on ollut hajanaista ja anekdootillista, sillä virallinen historiankirjoitus ei siihen halunnut tarttua ennen kuin vasta useamman vuosikymmenen päästä, kun Jaakko Paavolainen julkaisi uraauurtavat tutkimusteoksensa. Valkoisen terrorin toimeenpanijoista on vielä vähemmän ollut tietoa, muutamia legendaarisia ja myös Roseliuksen kirjassa läpikäytyjä tapauksia lukuun ottamatta.
Roseliuksen tärkeimpänä lähdeaineistona on, tärkeysjärjestyksessä, toimintansa syksyllä 1918 uudelleen aloittaneen sosialidemokraattisen puolueen keräämä ns. terroritilasto valkoisista väkivallanteoista, 60-luvulla SKS:n ja työväen arkiston muistitietokokoelma, sanomalehtikirjoitukset, oikeusviranomaisten asiakirjat oikeuskanslerin viraston suorituttamista tutkimuksista, sotien jälkeen koottu entisten punakaartilaisten korvausvaatimusaineisto sekä valkoisten veteraanien muistitietokokoelma 30-luvun lopulta.
Tällaista aineistoa on tietysti käytetty laajasti muussakin kirjallisuudessa, viimeksi Kjell Westön Finlandia-palkinnon voittaneessa Missä kuljimme kerran -romaanissa. Aiempaan kirjallisuuteen perehtyneessä lukijassa Roseliuksen kirja ei ehkä herätä enää kovin voimakkaita tunteita, mutta se mikä minuun, vaikka kysyttäessä olisin ehkä oikein vastauksen osannut antaa aiemminkin, teki voimakkaimman vaikutuksen oli se Roseliuksen huolellisesti selvittämä asia, ettei yksikään murhiin ja terroritekoihin syyllistynyt valkoinen Suomessa joutunut loppuun saakka kantamaan oikeudellista vastuuta teoistaan.
Pohjan tälle armeliaisuudelle antoi valtionhoitaja Svinhufvudin viisi päivää ennen virasta luopumistaan joulukuussa 1918 antama asetus, jossa sangen laveasti todettiin, että jos kapinan kukistajat ja järjestyksen palauttajat "ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätettäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta". Se että tällainen asetus annettiin vasta seitsemän kuukautta sodan päättymisen jälkeen perustui saksalaissuuntauksen romahdusta seuranneeseen muuttuneeseen poliittiseen tilanteeseen, jossa ei enää ollut itsestään selvää, etteivät valkoiseen terroriin syyllistyneet saattaisi joutua vastuuseen.
Muutama räikein tappaja joutuikin tutkimusten kohteeksi ja oikeuteenkin , mutta viimeistään sotaylioikeus vapautti heidät. Jokunen joutui kyllä pakoilemaan, mikä tuntuu olleen aika monelle motiivi hakeutua heimosotien vapaaehtoisjoukkoihin, joissa he myös saivat mahdollisuuden jatkaa siviileihin ja aseettomiin kohdistettuja oikeudettomia teloituksia.
Vaikka ketään valkoista ei lopulta tuomittu laittomista teloituksista ja murhista, oli asia valkoiselle Suomelle kiusallinen. Mannerheimillekin se oli potentiaalisesti niin kiusallinen, että hän ryhtyi jo 1919 keräämään aineistoa, jonka tarkoituksena oli tarkoituksenmukaisesti valikoiduilla asiakirjoilla osoittaa, ettei armeijan johto ollut vastuussa ylilyönneistä, ainakaan sen oman jo sangen laajan oikeudellisen mielivallan sallivien määräysten ylittäviltä osin. Näin muodollisesti saattoi katsoakin, mutta toisaalta se ei myöskään tehnyt mitään saattaakseen ketään niihin syyllistynyttä todelliseen vastuuseen. Tiedossa on vain yksi Mannerheimin henkilökohtaiseen väliintuloon johtanut puolalaista sotavankiupseeria koskenut ampumistapaus, johon syyllinen jääkärikapteeni Arvi Grönberg - myöhemmin Arvi Kalstana tunnettu pikkunatsi - ei kuitenkaan joutunut kärsimään 30 vuorokauden kasarmiarestia pahempaa seurausta.
Roseliuksen kirjan ansio on siinä, että edelleen arkaa aihetta on käsitelty rauhallisesti ja objektiivisesti, tosiasioita peittelemättä, mutta myös tapahtumat oikeaan aikalaistaustaansa asettaen. Valkoista ja punaista terroria ei tarvitse eikä pidä suhteuttaa toisiinsa, eikä spekuloida sillä mihin punaiset olisivat mahdollisesti yltäneet jos olisivat voittaneet. Yhden väkivalta ei koskaan ole toisen oikeutus.
Lenin tapatutti pelkästään Denikinin joukoista saaduista sotavankeista yli puolet. Mieti sitä.
Miksi sinä vaihdoit nyt tämän keskusteluketjun avaajan aloittamaa keskustelunaihetta?
Onko tämä ns. valkoinen terrori sinulle nyt aivan liian arka ja vaikea keskustelunaihe mistä sinä et halua keskustella yhtään mitenkään.
Ja yrität sitten vaihtaa epätoivoisesti keskustelun kulun toisaalle.
Mutta et tule onnistumaan tuossa yrityksessäsi yhtään mitenkään.
Ei kestä näköjään lahtarilla pää keskustella valkoisesta terrorista.
----Lenin tapatutti pelkästään Denikinin joukoista saaduista sotavankeista yli puolet. Mieti sitä.----
Joo niin ja belgialaiset porvarit tapattivat Kongossa n. 10 000 000 ihmistä eli mieti sinä itse sitä jos niinku haluat kääntää keskustelun ulkomaille.
Homma vaan menee niin, että kun keskustelun avaus koskee Suomen asioita niin aivan turhaa sinun on koettaa kääntää keskustelu Leniniin. Lenin ei johtanut Suomea eikä edes Suomen porvarien tappo-organisaatiotakaan vaikka se saattoi kyllä olla Leninillä esikuvana ja mallina.
Ei mitään lisättävää.Asia tuli kerralla selväksi.