kohta tulee hermoromahdus..

Kuulostaa siltä, että teillä kaikilla on hiukan kieroon kasvaneet suhteet koiriinne :D Ota tuo vierailu sellaisena kuin se on ja sopeutukaa laumaan. Anna koiran mennä anopin kanssa, jos se on mennäkseen. Kotiin päästyänne ei vanhojen tapojen palauttaminen ole hakalaa -> paluu arkeen. Joskin varaudu protestointiin, jos/kun teidän arkielämä on koiran mielestä kurjempaa kuin anoppilassa.

Tärkeintä sun ja miehen on nyt miettiä, miksi koira menee mieluummin anopin tykö kuin jäisi teidän luokse. Kun suhde on kunnossa, olet koiran ykkönen ;) Hetkellisiä heilautuksia toki voi vieraatkin tehdä makkaroineen, mutta lopulta koiran pitäisi palata luoksesi.

Miehen kanssa ollaan kyllä kaikkea koitettu, ja aikaa ollaan koiran kanssa vietetty ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Ja mies sekä osa suvusta on eläintenhoito alalla joten mies kyllä tietää mitä tehdä. (täti kouluttaa koiria myös)

Koira siis kyllä viihtyy kanssamme jos jäämme keskenämme, mutta kun anoppi astuu kuvioihin, alkaa taas koiran rajojen kokeilu, koska siinä hän onnistuu ja annetaan ns. lupa tehdä kiellettyjä asioita.

Täytyy vaan toivoa että romahdus tulisi oikein pian, vaikka yläkerta romahtais alas...

kiitos, toivon sinulle samaa. ;)

Älä huoli. Koira on sopeutuva eläin. Jos se kyläillessänne tai anoppisi kanssa saa tehdä mitä haluaa, niin onni sille. Kun palaatte kotiin, kyllä se taas musitaa ne jutut mitä kotona sai tehdä.

Jokapaikassa on vähän eri säännöt, eikä koirat siitä itseensä ota. Meillä koirat savat kotona ja anoppilassa olla sohvilla, minun vanhempieni luona ei. Meillä koirat saavat anoppilassa kerjätä pöydän vieressä, kotona tai muualla kylässä eivät. Ne ihmiset jotka kodissa asuvat määräävät sen kodin säännöt, se on yksinkertaista.

kauanko tuo tilanne jatkuu? kauanko joudutte siis evakossa oleskelemaan? ymmärrän kyllä huolesi hyvin, inhottaa muutenkin tuo asenne "pieni koira ei rajoja kaipaa" jolla saa kyllä koirasta äkkiä ne pahimmat puolet esiin. koiranne on myös nuori, ja ei ole sanottua että hyvät tavat muistuvat mieleen kun palaatte normaaliin arkeenne. meillä riitti 3pv kun oma koiramme oli hoidossa vanhemmillani, ja heidän koiransa opetti räkyttämään ovelle. viikko meni tapaa karsiessa... kyseessä myöskin nuori koira. vierailut ovat tietenkin eriasia kuin jatkuva pidempiaikainen asuminen. Jos ei anopillenne voi puhua järkeä, ei teidän kuitenkaan auta kuin katsoa vierestä. teinä miettisin vielä muita mahdollisia majapaikkoja. toki te omistajana olette koirallenne ne ykkösihmiset, sen kuvan saa tuosta teidän normaalista arjesta ja koiran aiemmasta hyvästä käytöksestä, mutta jos laumassa on tuollainen heikko lenkki kuin anoppinne on, toki koiranne hänen seurassaan viihtyy kun on herkkuja ja myönnytyksiä tiedossa. laumassakin on erikseen johtajat ja leikkikaverit.. ainut mitä voitte tehdä, on se että aina kun itse olette paikalla, noudatetaan niitä teidän sääntöjänne jotka ovat kotonakin päteneet. toivotaan ettei pikkukaveri opi kovin pahoille tavoille.

Mun kaikki kolme koiraa tietää tasan tarkkaan, kun automme ajaa anoppilan pihalle ja ne päästetään ulos autosta, että "nyt muuten satelee herkkuja" ! Ne juoksee jonossa ovelle ja kun ne päästetään sisälle, niin jokaikinen tököttää keittiössä katse nauliutuneina anoppiin. Ja tuleepahan herkkuja! Meillä kotona koirat ei saa edes tulla keittiöön... Ja uskokaa tai älkää, vaikka koirani on hyvin koulutettuja, niin ei niillä oo mun sanalle enää korvia olemassakaan kun ollaan anoppilassa. Anoppi on Jumala, mua aletaan kuunnella taas sitten kun herkut on saatu- enkä oo sitten tähän sen enenpää puuttunutkaan, sehän on toisaalta koirille mukava irtiotto arjen rutiineista (meillä kotona tiukat rajat koirille) ja jos ne nyt anopin luvalla saa tulla hänen keittiöönsä kerjäämään herkkuja niin kyllä se mulle sopii! Kotona kun ne kuitenkin tietävät, että keittiöön ei kerjäämään tulla.

Ja mitä anopin omiin koiriin tulee: eipä oo koskaan käynyt edes mielessäkään mennä anopin huusholliin, arvostelemaan häntä hänen kasvatusmetodeistaan! Haloo, pysykää kotonanne tai menkää jonnekin muualle punkkaamaan, jos ei anopin katon alla olo miellytä. Inhottaa tuollainen, että tullaan toisen nurkkiin asumaan ja vielä valitetaan, eiköhän se kuulkaas ole niin että "maassa maan tavalla" , en mäkään OMASSA KODISSANI halua jonkun toisen tulevan määräämään miten mun pitäis elää.

Kiitos vastauksista. :)
Aluksi toi evakoutiminen piti kestää vain kuukauden, mutta tuli mutkia matkaan ja remontti venyy. Joten tarkkaa aikataulua ei tiedetä.

Ja sinulle "onpokkaa": en kertaakaan väittänyt ettenkö pitäisi siitä että että asustelemme anopilla. Ja suurimman osan tuosta ns. arvostelusta on tehnyt mieheni, ja sekin on ollut lähinnä vain neuvonantoa parempaan päin. En kertaakaan ole sanonut anopilleni että "ompas sun koirat huonosti käyttäytyviä ja etten pidä niistä" tai muutakaan sinne päin. Mutta ole sinä nyt talossa jossa kaikki kuuluu kaikkialla (yläkerta siis osittain kesken niin kaikki kuulu kuin vieressä olisi) ja koirat 15min välein pitää haukkumisshowta, niin kyllä siinä tulee pieni ahdistus!

Ja jos itse teen koiran kanssa väärin, ja joku muu tulee mulle sanomaan omassa kodissani sen, otan ILOMIELIN vastaan sen kommentin, sillä sehän on ainoa millä tavoin voisin parantaa omaa käytöstäni koiraa kohtaan ja välejämme.

Meillä on muutenki anopin kanssa ERITTÄIN hyvät välit, ja ollaan totuttu puolin toisin sanomaan asiat suoraan.. Mutta välillä jopa appiukkoakin alkaa jo tympimään tuo kohtelu koiria kohtaan, mutta minkäs sille voi. Kunhan vain oma koira voisi pysyä tosta pahanteosta poissa.

Innolla odotan kotiinpääsyä, ja näiden vastausten jälkeen en ole itse enää niin ahdistunut koiramme käyttäytymisestä.

Meilläkin mun äidillä on omat käsityksensä koiran kokemusmaailmasta ja hoidosta ja siihen ei mikään sanominen auta :D

Mun koira on ollut siellä aina hoidossa esim. lomamatkojen vuoksi aiemmin parikin viikkoa kerrallaan, nyt koitan vältellä näitä tilanteita kun koira aina lihoo n. 1 kg/viikko tahtia siellä, saa palkan jos varastaa tavaran (=sillähän se antaa sen tavaran pois), saa lelun tai namun jos riehuu vieraiden tullessa (=tämähän kiinnittää koiran huomion muualle, eikös...), koirasta tuntuu kurjalta jos se ei saa kaikkea samaa ruokaa kuin ihmiset (eli jäätelöt yms syötetään)...... pöydästä ei saa antaa ruokaa mutta rusinathan ei ole ruokaa, vanhempieni mielestä... :D

Ruokkimisesta meillä on tullu suurimmat kiistat kun se ylisyöttö on niin käsittämätöntä, joskus siellä kyläillessämme olen saanut äidin kiinni siitä että hän SALAA syöttää koiralle ylijääneitä rasvassa paistettuja jauhelihoja kodinhoitohuoneessa, kun olen kieltänyt niiden antamisen koiralle. Viimeksi kesälomalla kielsin antamasta koiralle pullaa, äiti syötti pullat multa salaa (5 kpl) talon takana koiralle.

Ymmärtänet varmaan että tässä tilanteessa keskustelu on aika turhaa, äiti aina vain saa väittelyn aikaiseksi, hänen mielestään koira=likipitäen ihminen. Näin ollen olen ratkaissut dilemman sillä että pyrin välttämään koiran antamista sinne hoitoon mahdollisimman paljon, tai ainakin pyrin että koira jäisi mahd. lyhyeksi aikaa. Joskus hoitoapu kuitenkin on väistämätöntä, jolloin vain yritän olla ajattelematta asiaa ja kun koira palautuu kotiin, hyväksyn sen että päivä pari kertaillaan niitä sääntöjä ja kyllä tuo koira ainakin tähän mennessä on aina oppinut uudelleen hyvät tavat (ikää nyt 2,5 v ja pienestä pitäen hoidossa käynyt). Koira selvästi tietää jo ihmisestä, kuinka voi/kannattaa käyttäytyä (esim. multa ei koskaan edes kerjää, porukoiltani, noh.. :D) Painon pudotushan se koirankin kannalta kurjinta on kun sitten niitä kertyneitä kiloja pitää tiputtaa muutama viikko (lonkkavikainen koira joten olen painon suhteen tarkkana).

Joten kun kyseessä on vielä anoppisi, ehkä fiksuinta on antaa asian nyt olla koska puhuminen tuskin auttaa (vanhemmat rouvat eivät anna usein ajatuksissaan periksi :) ). Itse kuitenkin toimit koiran kanssa aina johdonmukaisesti, kyllä se käytös siitä sitten korjaantuu kun pääsette muuttamaan, ei se päivässä tapahdu mutta varmasti tapahtuu jos te pidätte linjan entisellään.

Joten - tsemppiä, tiedän tunteen.

Niin se vaan menee,että maassa maan tavalla...

Tuohon anopin touhuun kotona on vitsit vähissä.Jokainen kun kotonaan menee omilla säännöillä.Ei auta kuin kestää...
Oman koiran kanssa on sitten eri juttu.Kyllä itse lähden siitä,että omat tottelee ja tekee juuri sen,minkä minä ohjeistan.Aivan sama,mitä houkuttimia olisi tarjolla.Ja aina sillointällöinhän voi tulla tilanteita,jolloin houkuttimia on.
Eli vaadit sen,minkä haluat omalta koiraltasi muutenkin.Se sitten,mitä sitten,kun itse et ole paikalla,niin sille ei voi mitään.
Tosin itse lähden siitä myöskin,että omieni kanssa noudatetaan niille tehtyjä sääntöjä.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa,niin kyllä niin selväksi asian tekisin,että perille menisi.
Tuskin se anoppi pihallekkaan heittäisi.

ps.Jos kerrostalossa asuu,niin siellä normisti saa käyttää taloyhtiön tiloja,jos remonttia tehdään.Jos pytty on samassa tilassa kuin kylppäri,niin kyllä se pitäisi hoitua tosi nopeasti käyttöön,vaikka remppa kesken olisikin.

Mutta me asutaankin rivarissa, omistusasunnossa niin ei oikein muuta paikkaa löydy ja muutenkin työmiehet olivat tehneet jonkin kämmin jonka takia työt seisoo.. (ellei pihalle raahais bajamajan, jota olen jo turhautuneena ja suutuspäissäni ehdottanutkin miehelle, jälkeenpäin kuitenkin naureskellut koko asialle..)

Ja juu meidän neitokainen on lihonut vierailun aikana aika lailla, kun välillä jos toinen anopin koirista ei jostain syystä syö, ampaisee tämä meidän koiruus saman tien missä ruokaa on.
Onneksi kuitenkin kun minä tai mies annetaan koirille ruuat tällaista ei tapahdu. (koira siis syö anopin edessä toisten kupista muina miehinä)

Ja meidän neiti on oppinut myös pääsevänsä lähes mistä tahansa pälkähästä (trimmaus jutut jne.) kun vähän inisee anopille ja katsoo söpöllä ilmeellä..
Minun ja miehen seurassa taas saattaa päästää pientä piipitystä jonka kuitenkin lopettaa lähes samantien kun ei noteeraa ääntelyä laisinkaan ja huomaa että eihän noilta saa tahtoaan läpi tällä tavalla.

Ja mitä noihin anopin koiriin tulee, jos anoppi ei ole paikalla, tottelee koirat lähes mitä vaan mitä minä tai mies heille sanoo nykyään.. (paitsi toi haukkuminen) Myös vanhempi näistä koirista tuntuu olevan rauhallisempi ja levollisemman oloinen jos anoppi esim, on viikonkin mökillä tai muualla pidemmän aikaa ja tämä koira on jäänyt keskenään kanssamme.

Nytkin sunnuntaina tänne tulossa vielä 3 koiraa hoitoon lisää, saas nähdä mitä siitäkin tulee jos anopin vanhempi koira saa yllytettyä tämän koko poppoon haukkumaan.. :D voisin varautua viikkoon korvatulppien kera ! hehhe

Kiitos tsempeistä, niitä varmaan tarvitsee aina välillä! :)