Onko joillakin teistä ollut rajakokemuksia? Voisitteko kertoa kokemuksistanne yksityiskohtaisesti, niin hyvin kuin muistatte. Rajakokemukset kiinnostavat minua. Ruumiista irtautuminen, tunnelin päässä loistava kirkas valo, kuolleiden sukulaisten ja ystävien kohtaaminen, valo-olennon kohtaaminen, oman elämän näkeminen kokonaisuudessaan kuin filminauhalta. Rajakokemukset antavat minulle lohtua ja toivoa paremmasta. On olemassa jokin parempi paikka, kuin tämä murheellinen maailma, jossa elämme. Siellä ei ole kipua, kärsimystä, surua, murhetta tai vihaa. Itselläni ei ole ollut rajakokemusta, mutta uskon vakaasti Jumalan olemassaoloon ja kuolemanjälkeiseen elämään.
Rajakokemukset
pohdiskelija94
7356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kehno kertomaan tunteikkaasti ja yksityiskohtaisesti, sellain elävästi, sillä näen ilmiömaailman illuusiomaisena. Minulle nämä ovat kuvia ja energioita, kylläkin useinkin kauniita ja lumoavia. Muistikin tahtoo olla pois päältä menneitä tapahtumia koskien, kun on enempi läsnäolossa. Joten jotain alkuperäistä kuolemanrajakokemusta ei enää muista yksityiskohdittain, yleisluonteisesti kyllä. Tilapäisiä ja muuttuvia ilmiöitä, niinkuin " tämän puolen " maailmamme ilmiöt. Näistä on kyllä taitavaa olla tietoinen, sillä nuo "raja"tietoisuudet kertovat erilaisista tietoisuuden tiloista, mitä ihmispsyykeen kätkeytyy. Ymmärryksemme psyykestä ja moniulotteisesta maailmasta sen eri puolineen kasvaa.
Yhdistävää rajakokemuksille on persoonan jonkinasteinen pehmeneminen, suorasanaisempi ainakin omasta mielestä totuudenmukaisempi ilmaisu (koska eletään kuin viimeistä elinpäivää) sekä kauneusaistin kehittyminen. Tulemme tietoisiksi joistain luonnonlaeista. Myöskin koetaan askel vapautuneisuuden suuntaan, sillä kokemus antaa tietoisuuden, ettei tarvitse välittää mitä tästä persoonasta ollaan mieltä. Sillä onhan sekin jatkuvasti muuntuva tlapäinen ilmiö.
Kuuntelen musiikkia hartaasti ja inspiroidun siitä valtavasti. Taivaallinen musiikki kauniine väreineen on askel tästä tämän puolen musiikista eteenpäin. Musiikki täyttää koko tilan väreineen ja myös olemuksen, ei ole pelkästään jossain nurkassa soiva piano tai urku. Taivaallinen musiikki on kokonaisvaltaista ja harmonista. Musiikki myös parantaa. Usein ei kaipaa kicksejä, vaan hiljaista läsnäoloa, mikä parasta.
Rajakokemusten ansiosta olen linkittänyt musiikkia palstalle, ilman näitä ei kai ymmärtäisi klassista musiikkia tässä elämässä. Yhteys olemiseen monilla tasoilla yhtä aikaa antaa parhaassa tapauksessa inspiraatiota täynnä olevan elämän. Maailma on muuttumassa yhä enemmän kokijoiden paikaksi, eli olemme yhteydessä hienoenergisiin todellisuuksiin samaan aikaan kun olemme maailmassa. Maailmaan nivoutuu uusi aspekti, ja se on energioiden aistiminen. Ei ole enää kahta eristettyä maailmaa. Kahden maailman välinen harso ohenee niin, että näemme maailman yhtenä maailmana. Tässä vaiheessa on valittava, mitä energioita ilmentää, sillä onhan duaalisessa maailmassa monenlaisia energioita ilmennettäviksi. Duaalinen maailma kuolemanrajakokemuksineen tarkoittaa maailmaa dantelaisittain, eli on psyyken maailmaa.
Läsnäolo on sitten sitä henkeä, missä maailman olemus nähdään toisin. Kaikki on periaatteessa samaa valoa ja maailma itsessään monine tasoineen illuusio.
Linkkejä kysymyksiin:
- http://keskustelu.suomi24.fi/node/5265547
- http://yle.fi/uutiset/rajakokemus_sai_ihastumaan_picassoon/5061100
Google: Robert Boldman
- Robert osaa kiteyttää kohtaamansa kokemuksellisuuden yhteen melko kattavaksi kokonaisuudeksi ja liittää ne uskontojen pyhiin tesksteihin. Tekstit alkavat näin elää, sillä niiden viittaama tajunnallinen todellisuus voidaan kokea.
Sä olet varsin mielenkiintoinen kirjoittelija ja se on täällä hieman harvinaista. Aika sikolättihän tämä "suoli24" tuppaa olemaan ja hyvät kirjoittelijat harvassa.
Musiikki on sinänsä jännä juttu kun olen kitaraa itsekin rämpytellyt 27 vuotta, tosin ollut välillä vuosikausia kokonaan ilmankin kitaraa. Joskus "herkässä mielentilassa" on käynyt niin, että aivan kuin joku tai jokin olisi soittanut kauttani. Sormet vain lähtevät lentoon ja itsekin vähän ihmettelee, että mitäs tämä nyt oikein on? (heh)
"Nyyeitserit" vissiin puhuu jostain flowsta ja uskovat taas käyttävät kai tästä ilmiöstä nimitystä flow. Raamatussakin David tais soitollaan rauhoittaa kuningas Saulia.
Mielestäni nykymusiikki on suoraan sanottuna täyttä paskaa ja tykkäänkin vanhemmasta musiikista. Sielukkuus kun on nykymusiikista kokonaan kadonnut. Hassua sinänsä kun musiikillinen taidokkuus yhdistetään usein paholaiseen. Muistakaamme vaikka erästä Paganinia, joka vissiin haudattiin siunaamattomaan maahankin. Paholainenhan tosin oli alkuaan mm. huumorin ja hedelmällisyyden ruumiillistuma.
Itse tykkään soitella tuntikausia lähinnä improvisoiden. On ihan jänskää kun ei aina itsekään oikein tiedä mitä soittaa. Opistot ja teoriat kai jotenkin tappaa luovuutta ja sielua, en tiedä.
Olen muuten soittanut flowssa tai missä tahansa aikanaan ilmarumpuja muistaakseni Deep purplen Speed Kingin soidessa. Aika outo juttu kun rytmitajuni on aika alkeelllinen enkä rumpuja osaa edes soittaa.
Flown käsite on määritelty Mihály Csíkszentmihályin kirjassa Flow – elämän virta. Kyllä käsite kuuluu myös yliopistopsykologiaan, ja sieltähän se on lähtöisin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow
Flow on yritys havainnollistaa luonnollista tilaa, missä minäntaju ja ajantaju katoavat ja yksilö tuntuu sulautuvan osaksi keskittynyttä tekemistä. Flowssa voi olla milloin tahansa, koska tahansa. Vaikka aamupuuroa keittäessä tai TV:tä katsellessa, kunhan keskittyminen on riittävää ja minäntaju minimissä. Se on hyvin lähellä virtaanastumisen käsitettä tai samaa, jos mennään buddhalaisuuden puolelle. Olen yhdistänyt tähän Raamatusta Kristallivirran, joka on virtaanastumisen symboli. Ah, TV seiskassa on joskus niin mahtavia esiintymisiä, että. Musiikkia lähinnä sieltä joskus kuuntelen ihan naaivina vain.
Yksilö on menettänyt itsensä tuohon keskittyneeseen tajunnanvirtaan, ja siitä huolimatta kontrolli ja järki pysyy tekemisessä. Tekijä, teko ja teon kohde ovat sulaneet yhdeksi kokonaisuudeksi.
Koska tekijä ei tiedosta itseään tekijänä, ei ole kärsimystäkään. On onnen tila. Laskuvarjohypääjät saattavat kokea ehkä samaa vapaan pudotuksen aikana, jolloin on ikäänkuin painottomuus. Kokemus on niin huimaava, että unohtaa pelätä.
Flowssa me voimme ymmärtää, millaista on ns. korkeilla tasoilla jatkuvasti. Se on arkipäiväistä monille muusikoille ja miksei muillekin.
Monesti näitä ajatellaan jotenkin jumalallisina tai erikoisina juttuina. Tietenkin se voi olla erikoista, jos kokee sellaista harvoin. Kitara ja viulu ovat erinomaisia instrumentteja flow:n tekemiseksi, koska ne ovat paljolti ns. korvainstrumentteja. Niitä soitetaan paljolti korvakuulon perusteella. Ja jotta voisi viulua soittaa, tulee olla tuntuma säveleroista. Se jo sinällään kehittää musiikillista aistia. Pianoa voi helposti oppia soittamaan teoreettisen opiskelun perusteella insinöörimäisestikin. Kevyessä musassa on se hyvä puoli pianonkin puolella, että suositaan paljon korvasoittoa. Korvasoitto vapauttaa itseilmaisuun, kun ei tarvitse miettiä nuottikoukeroita. Yksi välivaihe eli nuotinluku on poissa.
Joskus Mozartin aikaan oli tapana, että pianisti soitti lopun kadenssin eli lyhyen loppusoiton päästään korvakuulon perusteella. Nykyään tuokin osuus improvisoinnissa on poistunut klassisella puolella.
Soittaja ikäänkuin sulaa yhdeksi instrumentin kanssa. Tuntuma voi olla pelkistä sormista kitarankaulalla, ja miten ne liikkuvat. Unohtaa sen persoonan kokonaan, joka soittaa. Hyvillä puhujilla voi olla samanlainen kokemus: kokemus puhujasta katoaa ja huomaa vain miten muodostuu lauseita. Keskittymiskyky sinänsä auttaa tähän kokemusten virtaan astumiseen, ja tällain voi intohimoa tekemiseen kanavoida musiikilliseen luovuuteen. Paganini oli teknisesti taitava ja samalla täytyi olla loistava keskittyjä, jonka päähuomio itse tekemisessä, ei persoonassa. Tällain hän pystyi maksimoimaan suorituskyvyn.
Piruhan on jossain mytologiassa järjen symboli. Järkeen liittyy nämä keskittymisjutut, Paganinimaiset sorminäppäryydet ja huumori. Ja on NLP:ssäkin nuo 7-10 älykkyyttä, joista yksi on motorinen älykkyys. Musiikillinen älykkyys on myös yksi, ja liittyy motoriseen älykkyyteen. NLP:kin on saanut alkunsa yliopistopsykasta. Piru on varmaan väärin ymmärretty..? :)
" Rajakokemukset antavat minulle lohtua ja toivoa paremmasta. On olemassa jokin parempi paikka, kuin tämä murheellinen maailma, jossa elämme. Siellä ei ole kipua, kärsimystä, surua, murhetta tai vihaa. "
Pyydettiin vielä painottamaan yhtä asiaa, kun mainitsin maailman dantemaisesta näytelmäluonteesta. Se on _kuviteltu_ näytelmämuoto. Ne muodot, mitkä ainakin aluksi näemme tuonpuoleisessa, ovat käsittääkseni muodostuneet tämänpuolen elämän aikana mielikuvissamme. Kulttuurisidonnaisia muotoja, ja se mihin olemme uskoneet määrittää kokemuksemme muodollisuuden aluksi, suureksi osaksi, toisella puolella jokea.
Esim. persoonaani on opetettu siten, että minulle on näytetty erilaisia horror-naamioita, joita mm. uskovaiset näkevät. Tehtävänäni on ollut tiedostaa, että se on pelkkä kuvatus, jolla ei ole olemassaoloa sellaisenaan. Myös moninaiset tasot ovat pelkkiä mielikuvatasoja, joita kulloinkin kokija on luonut. Niiden kautta opetetaan ymmärtämään maailman luonne, eli sitä mitä kuvittelemme, sitä kohtaamme. Jos maailmassamme nyt on muita rakkaita ihmisiä, niin on kuoleman jälkeenkin. Sitä mitä rakastamme, kohtaamme myös rajan takana.
Tämän takana on kyllä sieluryhmäksi sanottu ohjaava joukko tai joku mestariksi kutsuttu. Tietoisuus ihmisessä on kyllä todellista, mutta mihin kaapuun ja energeettiseen asuun se pukeutuu, vaihtelee. Kaikki menee luonnonlakien mukaan vaikka uskomusjärjestelmä olisi päinvastainen kuin omamme. Uskomusjärjestelmiä ohjaavat tahot ohjaavat "tasoja" niin, että kussakin uskomusjärjestelmässä toteutuu korkeampi tahto. Näin kuoleman jälkeen tapahtuu, olen käsittänyt. Jollain tasolla uskomusjärjestelmien luonne paljastuu, jolloin voimme elää uskomatta kuvallisesti tai olla missä uskomusjärjestelmässä tahansa periaatteessa, takertumatta siihen kuitenkaan. Ihan sama. Usko korvautuu elävällä, joka on muodosta riippumatonta uskoa kaikkien hyvän toteutumiseen ulkonaisista olosuhteista riippumatta.
Pitkässä juoksussa kaikki menee siis oikein. Kyllä tätä järjestelmää ohjataan sisäisesti. Kukin on jossain koulutussuunnitelmassa, vaikka ei siitä tietäisi. Unet kertovat monesti, mitä opiskelemme parhaillaan. Myös ulkonainen maailma kertoo siitä.
" Myös moninaiset tasot ovat pelkkiä mielikuvatasoja, joita kulloinkin kokija on luonut. "
Korjaus: Kulloinenkin kokija, piti tekstaamani.
Olen itse nukkunut ja nähnyt itseni makaavan omassa sängyssäni peiton alla, se minua pelotti, ja kappas heräsin yhtäkkiä kun puhelin soi, herättyäni mietin asiaa, toki hieno kokemus mutta pelottava, kerran on minun lopetettu kissa käynyt unessa pyörimässä jalkojeni juuressa.. mitälie mahtoi Kisuli tarkoittaa.
Mitä jos kuolemanrajakokemukset ovat aivojen keino kertoa ihmiselle että olis aika päästää irti. Mutta sitten jostain kumman syystä jotkut palaakin takaisin ja kertoo upeasta kokemuksestaan. Ja ne jotka kuolee, kuolee ja kun viimeinenkin aivotoiminta on loppunut, loppuu kuolemanrajakokemus.
Onhan todettu että ihminen käyttää vain tietyn määrän aivokapasiteetistaan. Mitä jos siellä aivoissa on sellainen alue, joka kuoleman lähestyessä aktivoituu ja antaa ihmiselle niin uskomattoman hyvän olon tunteen, että ihmisen on helpompi päästää irti maanpäällisestä elämästä. Jospa tuo on luonnon tarkasti suunniteltu juttu.