Eikö sodan alussa Venäjän höyryjyrä meinannut jyrätä Berliiniin saakka, vain työllä ja tuskalla saivat venäläiset pysäytettyä? Jotain tälläistä muistelen, sen jälkeen venäläisillä ei oikein mennyt putkeen. Sakemannit lähettivät vielä "punaisen viruksen" eli Lenin-sedän aiheuttamaan kaaosta.
Itä-rintama ensimmäisessä maailmansodassa
Miten se menikään
23147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
höyryjyrä pysäytettiin jo Itä-Preussissa kuuluissa Tannenbergin ja Masurian järvien taisteluissa.
Alue on nykyään Puolaa ja tosi kaunista seutua.
Saksassa olivat yhdessä vaiheessa kovinkin hädissään venäläisten etenemisestä. Paremmin venäläiset etenivät kuin ranskalaiset ja engelsmannit jotka eivät saaneet mitään aikaan. Yritystä kyllä välillä oli mutta tulokset surkeita. Oli se ihme ettei kolme suurvaltaa, Englanti, Ranska ja Venäjä saaneet Saksaa polvilleen, piti rapakon takaa Amerikka apuun huutaa. Heikko esitys.
nimenomaan Venäjä. Ja olihan Saksalla puolellaan Itävalta-Unkari ja Turkkikin.
Ranska ja Englanti eivät hyökänneet alussa, vaan olivat hätää kärsimässä Saksan hyökkäyksen kanssa. Apuun tarvittiin Saksan sähläys eli Marnen ihme.
Saksa ei ollut odottanut Venäjältä niin nopeaa toimintaa.
Korjataan. Ainoa kuka oli huolissaan itärintamasta oli Von Moltke, joka hätiköi venäläisten hyökätessä. Schlieffenin suunnitelma sisälsi väliaikaisen vetäytymisen idässä. Ludendorffilla ja Hindenburgilla ei ollut suuriakaan vaikeuksia murskata Samsonovin ja von Rennekampfin armeijoita
Itävalta runparin roska-armeijasta karkasi kaikki slaavit karkuun. Juuri yksi madjaari eilen kertoi miten yrittivät jopa slaaveille etuisuuksia antaa, mutta ei auttanut. Itävaltalaisilla oli myös heikko taistelumoraali, ihan kuten armeijan juutalaisilla. Parhaiten tappeli unkarilaiset joiden etu oli, että valtakunta säilyy. Olihan se muuttunut liberaalimpaan suuntaan vuoden 1848 jälkeen. Turkin vaikutus Venäjään oli mitätön. Saksallakin oli mitätön määrä joukkoja Lähi-Idässä sodan alussa.
Mitään ratkaisevaa ei Moltke kuitenkaan tehnyt. Kluck sähläsi jättäen ison aukon kahden armeijaryhmän väliin. Kluck teki muitakin virheitä. Ajatus idän "ihmevaikutuksesta" on tyhmien panslaavistien höpinää jolla yritetään paikata omia surkeita tappioita, vähätellä saksalaisten "liittolaisten" tunarointia sekä mitätöidä länsimaalaisten demokraattien taistelukyvyn ja tahdon vaikutusta tilanteeseen.
Preussilaiset upseerit. Maailman eliitti laski alleen Marnessa.
Kluck ja Von Bülow ovat molemmat yhtä syyllisiä offensiivin epäonnistumiseen, molemmat poikkesivat ahneuden vuoksi suunnitelmasta
Toisella oli uhkarohkeus ja toisella liiallinen pelkuruus. Eivät ilmeisesti tulleet vielä keskenään juttuun. Moltken kaltaisten hermoraunioiden läsnäolo ei parantanut tilannetta.
Venäjä/Neuvosto-Venäjä hävisi I maailmansodan ja teki Saksan kanssa maaliskuussa 1918 Brest-Litovskin rauhan, jossa se luovutti Saksalle merkittäviä maa-alueita.
Äitini kertoi suullisena perimätietona, että Wilhelm II nauroi eläissään kaksi kertaa: toisen kerran kun hänen anoppinsa kuoli ja toisen, kun Nikolai II nimitti itsensä Venäjän armeijan ylipäälliköksi.
Olihan Venäjällä kuitenkin miehiä vaikka muille jakaa ja kai kyvykkäitä kenraaleitakin. Tsaariko homman ryssi, olisi antanut ammattisotilaiden hoitaa sotiminen?
koostaaan ja rohkeudestaan huolimatta yhtä tehoton kuin koko tsaarinvalta.
Huolto ei pelannut. Suuret tappiot veivät taistelutahdon. Kaiken huipuksi tsaari syrjäytti pätevän suuriruhtinas Nikolain ja ryhtyi itse ylipäälliköksi. Se oli lopullinen tuhon tie.
Huollon toimimattomuus oli Venäjän armeijan suurin ongelma? Sekä tietysti se että Nikolai teki "hitlerit" eli alkoi leikkimään suurta sotapäällikköä?
oli myös kiihotustyöllä. Mutta pohjaa se sai juuri epäonnistuneista ja suuria tappioita tuottaneista taisteluista. Venäjän armeija hävisi useimmat suuret taistelut.
Kurin romahdettua ja armeijan menetettyä taistelukykynsä toimeenpantiin vallankumous. Kenraalit taivuttelivat Nikolain luopumaan kruunustaan.Siitä se sitten lopullisesti lähti.
Venäjän armeijalla ei todellakaan ollut mitenkään runsaasti eliittiä. Ei sillä sitä ole koskaan ollutkaan. Vähemmistöt eivät myöskään kiinnostuneet kunnolla taistelusta. Tsaari tuhosi homman suostumalla Brusilovin tyhmään hyökkäykseen. Ilman sitä olisi ollut voimaa pitää valtakunta koossa ja saada lopulta kunnon rauhanehdot joko Saksalta tai sitten liittosopimus briteiltä.
Venäjän armeija MURSKASI TÄYSIN Itävalta-Unkarin taistelukyvyn Brusilovin hyökkäyksessä. Ilman sitä olisi Itävalta-Unkari pystynyt jatkamaan sotaa Saksankin luhistuttua ainakin kolme vuotta. Sen lyömiseen ei Carparentton pelleily olisi töpsinyt.
epäluottamus tsaarin hallintoon oli jo aika päiviä ennen Brusilovin hyökkäystä vienyt voiton mahdollisuudet.
Tietysti oli aina toiveita selvitä ilman täydellistä katastrofia, mutta sekin tuli eteen armeijan kurin ja taistelutahdon hävittyä totaalisti.
Nooh voi olla näinkin. Saksalaisia siinä Brusilovin kahakassakin oli sen verran ettei läpimurtoa tule. Enemmistö Saksan voimista oli aina ensimmäisessä maailmansodassa länsirintamalla.
Itävalta-Unkari oli keskusvaltojen Tsaarivenäjä. Hyvin samankaltaisen päin persettä hoidettu sotiminen
Mackasen pelasti ne ekalla kerralla tuholta. Venäjän hyytyminen ja saksalaisten apu pelasti ne totaaliselta tuholta vuonna 1916. Sodan aloittava dementoitunut vanhuskin heitti veivinsä samaan aikaan kun ukkoja kaatui Ukrainan ja Puolan vellihaudoissa. Eipä ihme, ettei Hitler halunnut mokoman puolesta sotia.
Venäjän armeija oli kaikenkaikkiaan vanhanaikainen, varusteiltaan ja toimintatavoiltaan. Kokoa oli mutta koulutus oli niin ja näin. Moraali romahti sodan aikana ja kaikenkarvaiset vallankumoushihhulit myyräsivät minkä ehtivät.
Alexandr Solzhenitsyn kuvaa kirjassaan "Elokuu 14" erinomaisesti kenraali Samsonovin armeijan tuhoa Tannenbergin taistelussa Itä-Preussissa.
Saksalaisilla oli useita rintamia yhtaikaa ja vielä brittien pistämä merisaarto kaupan päälle. Tappiolle ei ole selityksiä. Venäjä hävisi ja sillä selvä. Kaikki omat johtajat tapettiin omien toimesta heti sodan jälkeen sekä 30-luvulla. Toki muutamia isoja nimiä kuten Denikin oli vielä elossa toisen maailmansodankin jälkeen, mutta lopputulosta tämä ei muuta. Venäjän keisarikunta hävisi ikuisesti historian roskatynnyriin.
Venäjällä lienee nyt uusi "tsaari".