Menin R-kioskille ostamaan seitsemää postimerkkiä tyttärelleni. Unohdin sanoa "päivää". Aloitin: "Seitsemän.." Kohtelias kioskimyyjä ei ilmeisesti kuullut tätä aloitustani, vaan sanoi tiskinsä takaa minulle: "Päivää!" Vastasin tietenkin: "Päivää", ja jatkoin: "Seitsemän..." Nopea ja palvelualtis myyjä ehti kuitenkin kipaista lehtihyllylle ennenkuin ehdin sanoa loppuun lausettani eli "seitsemän postimerkkiä". Niinpä hän ojensikin minulle upouuden "7 päivää"- lehden numeron kysyen, saisiko olla vielä jotakin muuta. Selvitin tietenkin että tarkoitukseni oli ostaa seitsemän postimerkkiä. Katsoimme hetken toisiimme mitä vivahdeikkaimmin ilmein, ja sitten purskahdimme nauruun. Se riitti kummankin osalta selittelyiksi ja anteeksipyytelyiksi värinkäsityksistä. Vielä kotimatkalla nauratti. Samoin tytärtäni, joka oli sitä mieltä, että tuollaista sattuu vain äidille.
hyvää palvelua
genotar
21729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, tuolla R:llä sitä aina sattuu ja tapahtuu. Kerran sitä meni ostamaan kondomeja ja se kun, varsinkin nuorempana, tuntuu jotenkin nololta ja paniikki valmiina päällä niin hyvähän siitä ei seuraa.
No sitä menee tiskille ja osoitin hyllyä missä niitä oli ja sanoin "Noita" Myyjä katsoo hyllyä ja sitten takaisin sanoen "mitä?"
Vaivalloisesti sopersin "kondomeita" No eihän se kuullu vaan kysyi uudestaan. Sitä sitten sanottua melko kovaan ääneen, niin että varmasti kaikki kuuli ketkä siellä olivat...
Onko kenties muilla hauskoja kokemuksia vastaavista ostosreissuista?
Kerran olin ystäväni kanssa jossain Itikisessä päin. Meille annettiin tehtäväksi käydä ostamassa karjalanpiirakoita ja limsaa. Tohina päällä kiidimme R:lle. Ärrällä ei ollut karjalanpiirakoita, joten lähdimme ostamaan niitä S-marketista. Kiireessä tungimme limsapullot taskuihimme (puolen litran) ja nippa nappa ennen sulkemis aikaa seisoimme kassajonossa karjalanpiirakat kainalossa. Äkkiä muistin limsapullot, ja rupesin selailemaan sen etikettiä, siinä lupailtiin jotain voittoja. Juuri ennen vuoroamme tajusin, ettei pulloa ostettu kyseisestä marketista, ja hädissäni kysyin kaverilta,että tuliko kuitti mukaan. Kaveri katsoi minua kauhuissaan ja tunki äkkiä pullon taskuuni. Lapaset päälle ja vihellellen maksoimme piirakat. Jonoa oli jonkunveran, ihmettelen, miksei kukaan sanonut asiasta kassalle. Hyvä vaan, olisi ollutkin hankala selittää, mistä pullot oli ostettu kun ei ollut todisteita.
Kerran tiimarissa pudotin vahingossa räpläämäni posliini esineen. Potkin rikkimenneet palaset pöydän alle ja naama helottaen varmistin ettei kukaan nähnyt. Kuinka ollakkaan, eräs mummo sitten oli jostain hyllyjen välistä huomannut, etten aikonut maksaa rikkomaani esinettä. Hän reippaana rouvana meni ja ilmoitti siitä tiimarin henkilökunnalle. Tunne oli varsin omituinen, kun kaksi naismyyjää tahtomattaan saivat minut ahdistettua valokuvakehysten ja itsensä väliin, ja pakottivat lakaisemaan lattian. Selitin,että olen niin työllistetty ja huonopalkkainen, etten voi maksaa esinettä. Syystä tai toisesta myyjät alkoivat nauramaan minulle ja hätistelivät minut ulos kaupasta. Selvittämättä jäi, että mikä niitä niin nauratti.
heh, kerran kävi aika nolosti! Olin odottamassa suojatien edessä, että valot näyttäisivät vihreää. Kun sitten lähtömerkki kävi, pinkaisin vauhtiin niin kiireellä, että astuin hameenhelman päälle. Lensin keskelle autotietä, enkä tiennyt itkeäkö vaiko nauraa, kun käsiin sattui mutta muuten nauratti. Eräs ystävällinen mies auttoi minut ylös naurahdellen lähes hysteerisesti. Keräsi kamppeeni ja kiitellen haihduin paikalta. Sian pienimuotoisen yleisön aikaiseksi, ja luulen, että autoilijoilla lienee ollut varsin hauskaa.
Luulin aina, että pään jääminen oven väliin sattuisi vain elokuvissa. Nyt tämä on todistettu ihan käytännössäkin.
Köksäluokan ovi aukeaa molempiin suuntiin, ja on aika raskas. Kaveri nojasi päänsä oven raamiin aukeamis puolella ja minä pidin ovea auki. Laskin oven irti, ja ajattelin, että kamu ottaa oven kiinni, mutta kuuluikin vai kova Thumps! ja kaverin tuskastunut "ain!" ja naurahduksen sekoitus. Käännyin ja näin kun kaveri tuli nauraen luokseni. Yhtä nopeasti kuin valo kulkee kaverini rupesi itkemään kuin vesiputous. Lopulta hän itki ja nauroi yhtä aikaa, mikä sai aikaan hilpeyttä minussa ja huolta opettajassa. Ei mitenkään noloa, mutta sitäkin huvittavampaa!
Noh, ostosreissuihinhan nämä eivät juurikaan liittyneet, mutta töppäyksiä nekin!