Kuoleman rajakokemukset peilaavat ihmisen mieltä

Ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä että joku henkilö olisi kokenut rajakokemuksen aivotoiminnan loputtua. Se koetaan usein ennen aivotoiminnan loppumista, tai juuri ennen aivotoiminnan vilkastumista mikäli ihminen selviää tästä tilasta hengissä.

Ei ole kuitenkaan näyttöä että vegetatiivisesta tilasta heränneellä olisi ollut jotain kokemuksia siltä ajanjaksolta. Tätä asiaa on hyvin vaikea tutkia sillä n. yksi viidestätuhannesta ihmisestä selviää hengissä vegetatiivisesta tilasta jossa aivotoiminta on kokonaan päättynyt pidemmäksi aikaa.

Voisin kuvitella että kun joku herääkin vegetatiivisesta tilasta, eli hänen aivonsa ikäänkuin käynnistyvät uudestaan, niin se on hyvin raskas prosessi kyseiselle ihmiselle, ja hänen aivonsa saattavat tämän jälkeen käydä ylikierroksilla.
Ei kai ole millään tavalla ihme että hän esimerkiksi hourailee herättyään asioilla joita ei ole tapahtunut. Aivan äärimmäisen harvinaista taas on, että aivotoiminnan loputtua ihminen koskaan palautuu enää täysin ennalleen.

Tähän pätee hieman sama juttu kun siihen, että muistat jonkun kokemuksen(esimerkiksi unen tai sinulle tulee deja vu jostain) jota ei todellisuudessa edes ole ikinä tapahtunut mielessäsi ennenkuin se tuli mieleesi ensimmäistä kertaa koettuna asiana.

En oikeastaan väittänyt etteikö siihen voisi liittyä mitään yliluonnollista, mutta kyllä asiat täytyy ensiksi pyrkiä selittämään logiikalla, ja vasta viimeisenä alkaa miettimään yliluonnollista vaihtoehtona, muuten ei opi mitään.

Nämäkin ovat asioita joista lääketiede ei vielä tiedä kaikkea yksityiskohtaisesti, aivan kuten ihminen ei ennen tiennyt kuinka ukkonen syntyy, ja täten sitä sanottiin yliluonnolliseksi ilmiöksi.

Tämän on ehkä hieman vaikeaselkoisesti nyt selitetty, mutta ymmärsit varmaankin näkemykseni asiasta.

Yleensä positiivisia kirjoitti:

Ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä että joku henkilö olisi kokenut rajakokemuksen aivotoiminnan loputtua. Se koetaan usein ennen aivotoiminnan loppumista, tai juuri ennen aivotoiminnan vilkastumista mikäli ihminen selviää tästä tilasta hengissä.

Ei ole kuitenkaan näyttöä että vegetatiivisesta tilasta heränneellä olisi ollut jotain kokemuksia siltä ajanjaksolta. Tätä asiaa on hyvin vaikea tutkia sillä n. yksi viidestätuhannesta ihmisestä selviää hengissä vegetatiivisesta tilasta jossa aivotoiminta on kokonaan päättynyt pidemmäksi aikaa.

Voisin kuvitella että kun joku herääkin vegetatiivisesta tilasta, eli hänen aivonsa ikäänkuin käynnistyvät uudestaan, niin se on hyvin raskas prosessi kyseiselle ihmiselle, ja hänen aivonsa saattavat tämän jälkeen käydä ylikierroksilla.
Ei kai ole millään tavalla ihme että hän esimerkiksi hourailee herättyään asioilla joita ei ole tapahtunut. Aivan äärimmäisen harvinaista taas on, että aivotoiminnan loputtua ihminen koskaan palautuu enää täysin ennalleen.

Tähän pätee hieman sama juttu kun siihen, että muistat jonkun kokemuksen(esimerkiksi unen tai sinulle tulee deja vu jostain) jota ei todellisuudessa edes ole ikinä tapahtunut mielessäsi ennenkuin se tuli mieleesi ensimmäistä kertaa koettuna asiana.

En oikeastaan väittänyt etteikö siihen voisi liittyä mitään yliluonnollista, mutta kyllä asiat täytyy ensiksi pyrkiä selittämään logiikalla, ja vasta viimeisenä alkaa miettimään yliluonnollista vaihtoehtona, muuten ei opi mitään.

Nämäkin ovat asioita joista lääketiede ei vielä tiedä kaikkea yksityiskohtaisesti, aivan kuten ihminen ei ennen tiennyt kuinka ukkonen syntyy, ja täten sitä sanottiin yliluonnolliseksi ilmiöksi.

Tämän on ehkä hieman vaikeaselkoisesti nyt selitetty, mutta ymmärsit varmaankin näkemykseni asiasta.

Lue lisää

sillä logiigalla myös se miten aivokuollut-EKG suoraa viivaa-selostaa tarkasti mitä leikkaussalissa tapahtui sinä aikana.

selitä... kirjoitti:

sillä logiigalla myös se miten aivokuollut-EKG suoraa viivaa-selostaa tarkasti mitä leikkaussalissa tapahtui sinä aikana.

Ihminen voi hyvin kuvitella, että ekg-käyrä näyttää sillä hetkellä suoraa viivaa kun hän kokee rajakokemuksen.

Rajakokemus on astraaliprojektio. Astraaliprojektio tulee helpommin ihmiselle jonka tietoisuuden tila alkaa hämärtyä, mutta kokemukset ovat itsessään hyvin samanlaisia kuin ihmisillä jotka tietoisesti harrastavat ruumiista irtaantumista.
Ei ole välttämättä vaikea kuvitella mitä leikkaussalissa tapahtui silloin kun ihminen kävi lähellä kuolemaa.

Moni sanoo kokeneensa kaikenlaista, ja kuvaillut vierailujaan paikoissa joissa tapahtui sitten "oikeastikin" jotain mitä kyseinen henkilö oli kuvaillut. Tästä ei kuitenkaan ole mitään selkeää näyttöä, vain ihmisten kertomuksia.

Astraaliprojektiota on tutkittu hyvin paljon, mutta vielä ei ole saatu selkeää näyttöä siitä että ihminen(hänen energiaruumiinsa) siirtyisi konkreettisesti paikasta a paikkaan b.

Asioihin ei voi mielestäni lähteä uskomaan ainoastaan siltä pohjalta mitä moni on kertonut kokeneensa. Joten ruumiista irtautuminen tapahtuu pään sisällä eli mielikuvituksessa kunnes toisin todistetaan. Näkisin että se on loogisin teoria.

Huomioi myös, että suurin osa näistä ihmisistä on kuvaillut kyseiset tapahtumat päin persettä(houreita) tietenkään tälläiset asiat eivät saa samoissa määrin julkisuutta koska niissä ei ole mitään ihmeellistä, mitään mikä kiinnostaisi ketään.

Miksi lsd-kokemukset ovat hallusinaatioita, mutta dmt-kokemukset eivät? Elimistöllä on myös omat hallusinogeeninsä. Kun kuolet, niin elimistösi pyrkii vapauttamaan suuria annoksia mielihyvää tuottavia aineita kuten endorfiinia, DMT:ä yms, samalla kun tajuntasi heikkenee, joten ei ole mitään outoa että koet kummallisia asioita.

Haette nyt tässä takaa, että miten kokemus voi syntyä jos aivotoiminta on täysin loppunut. Tälläisestä tilanteesta ei ole yhtäkään esimerkkiä, on vain spekulaatiota siitä, oliko aivotoiminta loppunut jo ennen kokemuksen alkua.

Kuoleman rajalla oleva ihminen voi kuvitella sen ajankohdan vääräksi kun hän kokee ruumiista irtautumisen. Hallusinoiva ihminen ei ole samalla tavalla sidottuna nykyhetkeen.

Eivätkä rajakokemukset varmastikaan ole kaikilla samanlaisia, niinkuin sanoin, kristityt eivät pahemmin Muhammedia tule näkemään, eivätkä muslimit Jeesusta. Kaikki riippuu siitä mihin uskoo.
Sen hetkinen tunnetila myös vaikuttaa paljon. Rajakokemus on täsmälleen sama asia kuin hallusinointi.

Kun taas nouset siinä kattoa kohti, niin sinun on helppo kuvitella mitä siellä leikkaussalissa voisi tapahtua, koska tiedät suurin piirtein mitä leikkaussalissa yleensä tapahtuu.

Mitä esimerkkejä on riittävästi? Ihmisten eriäviä kertomuksia?
Missä ovat todisteet?

positiivisia kirjoitti:

Kuoleman rajalla oleva ihminen voi kuvitella sen ajankohdan vääräksi kun hän kokee ruumiista irtautumisen. Hallusinoiva ihminen ei ole samalla tavalla sidottuna nykyhetkeen.

Eivätkä rajakokemukset varmastikaan ole kaikilla samanlaisia, niinkuin sanoin, kristityt eivät pahemmin Muhammedia tule näkemään, eivätkä muslimit Jeesusta. Kaikki riippuu siitä mihin uskoo.
Sen hetkinen tunnetila myös vaikuttaa paljon. Rajakokemus on täsmälleen sama asia kuin hallusinointi.

Kun taas nouset siinä kattoa kohti, niin sinun on helppo kuvitella mitä siellä leikkaussalissa voisi tapahtua, koska tiedät suurin piirtein mitä leikkaussalissa yleensä tapahtuu.

Mitä esimerkkejä on riittävästi? Ihmisten eriäviä kertomuksia?
Missä ovat todisteet?

Lue lisää

Nimimerkille "positiivisia". Jos nyt itse kokisit rajakokemuksen, niin elämäsi muuttuisi peruuttamattomasti. Hallusinaatio ei muuta elämää, mutta rajakokemus muuttaa. Kyseessä on niin voimakas kokemus, että ihmisen elämänarvot muuttuvat. Voi esimerkiksi rajakokemuksen jälkeen omistaa koko loppuelämänsä muiden ihmisten auttamiselle. Raha ja omaisuus eivät enää merkitse mitään. Muuttuu ystävällisemmäksi muita ihmisiä kohtaan. Rajakokemuksen kokeneiden elämä ei ole enää ikinä samanlaista kokemuksen jälkeen. Kuolemanpelkokin katoaa.

pohdiskelija94 kirjoitti:

Nimimerkille "positiivisia". Jos nyt itse kokisit rajakokemuksen, niin elämäsi muuttuisi peruuttamattomasti. Hallusinaatio ei muuta elämää, mutta rajakokemus muuttaa. Kyseessä on niin voimakas kokemus, että ihmisen elämänarvot muuttuvat. Voi esimerkiksi rajakokemuksen jälkeen omistaa koko loppuelämänsä muiden ihmisten auttamiselle. Raha ja omaisuus eivät enää merkitse mitään. Muuttuu ystävällisemmäksi muita ihmisiä kohtaan. Rajakokemuksen kokeneiden elämä ei ole enää ikinä samanlaista kokemuksen jälkeen. Kuolemanpelkokin katoaa.

Lue lisää

Materialismi ja itsekkyys lähtee kun käyn lähellä kuolemaa?
Kerran tainnut käväistä aika lähellä, mutta en muista siitä yhtään mitään. Varmaankin yli 42 asteen kuume pisti unohtamaan...
Tai sitten käpyrauhaseni on kalkkeutunut joka vaikeuttaa sitä selkeän rajakokemuksen tapahtumista.

En kuitenkaan koe olevani materialistinen tai itsekäs, katto pään päällä, terveys ja ystävät ovat minulle ne asiat joita eniten arvostan. En ole ikinä arvostanut materialismia yhtään sen enempää, kuin mitä tarvitsen tullakseni toimeen.
Kaikki me tietysti yritämme olla avuliaita.

Kuolemanpelkoa en sinällään näe negatiivisena asiana. Yleisesti ottaen kaikki eläimet, ihmiset mukaan lukien toimivat kuoleman pelon alaisena.
Tämä on kuitenkin yleensä vain tervettä järjenkäyttöä. Ihminen on sen verran pidemmälle kehittynyt eläin, että lajimme voi jopa murtaa tiettyjä primitiiviselle käytökselle tyypillisiä kaavoja.

Sitä on vaikea sanoa, että onko se hyvä asia kun dramaattinen kokemus murtaa kuoleman pelon. Onhan se tietysti loppua kohden hyvä olla sujut varmojen tosiasioiden kanssa, mutta jättääkö tälläinen asia yleensä psykologisia arpia...

Siltä ainakin vaikuttaa kun katsoo vanhoja ihmisiä... Nuorena pelätään että kuollaan, ja vanhana että ei kuolla.

Oletko ikinä ollut psykoosissa tai kokenut voimakkaita hallusinaatioita? Miten pystyt sanomaan että ne eivät muuta kenenkään elämää? Kaikki kokemukset voivat muuttaa elämää, ja varsinkin äärimmäisen negatiiviset sellaiset.

Haluan selventää sen verran että en edelleenkään ole mikään materialistinen ateisti, olen vain sitä mieltä, että asioita ei tule leimata yliluonnollisiksi jos niille löytyy varteenotettava luonnollinen selitys.

Astraaliprojektion olen kokenut, mutta se oli meditaation aikana kun kaikki oli hyvin ja olin rauhallinen, joten en osaa sanoa onko kuoleman rajakokemus paljon intensiivisempi, mahdollisesti.

Ei, en ole ikinä ollut psykoosissa. En ole myöskään käyttänyt huumeita. Kannabista voisin joskus kokeilla, mutta en mitään muita huumeita. Olet siinä ihan oikeassa, että esimerkiksi "paha trippi" tai joku muu negatiivinen kokemus voi johtaa psykoosiin. Psykoosi kyllä voi muuttaa elämää hirveällä tavalla. Joten olet siinä ihan oikeassa. Kyselisin vielä, että miten onnistuit astraaliprojektiossa, ja miltä tuntui, kun mieli oli ulkona ruumiista?

pohdiskelija94 kirjoitti:

Ei, en ole ikinä ollut psykoosissa. En ole myöskään käyttänyt huumeita. Kannabista voisin joskus kokeilla, mutta en mitään muita huumeita. Olet siinä ihan oikeassa, että esimerkiksi "paha trippi" tai joku muu negatiivinen kokemus voi johtaa psykoosiin. Psykoosi kyllä voi muuttaa elämää hirveällä tavalla. Joten olet siinä ihan oikeassa. Kyselisin vielä, että miten onnistuit astraaliprojektiossa, ja miltä tuntui, kun mieli oli ulkona ruumiista?

Lue lisää

Onnistuin astraaliprojektiossa meditoimalla, ja erilaisilla rentoutumisharjoituksilla. Makasin selälläni sängyllä ja keskityin siihen että rentoutan koko kehoni. Kun olin saanut itseni (ainakin lähes)täysin rentoudettua päästä varpaisiin, niin aloin kuvittelemaan että olen höyhenen kevyt. Visualisoin asian niin, että katosta roikkui jonkinlainen köysi johon tartuin (ns. energiakehon)käsilläni ja vedin itseni hiljalleen irti fyysisestä ruumiista.

Itselläni ongelmallisinta oli, että poistuin siitä tilasta aina alkuun vahingossa, eli säpsähdin kun tunsin niinkuin olisin alkanut levitoimaan ylöspäin.
Meni jonkin aikaa ennenkuin tottui tuohon tunteeseen sen verran että sitä ei enää säikähtänyt.

Netistä löytyy paljon yksityiskohtaisia ja hyviä ohjeita miten saavuttaa astraaliprojektio. Toiset saavuttavat tuon aika helposti, mutta toisille(itseni mukaan lukien) se tuntuu todella hankalalta ja vie pitkän aikaa.
Tärkeintä on että ei yritä liikaa, ja pysyy rauhallisena.

Täytyy muistaa että ei ole olemassa yhtä oikeaa tyyliä, vaan ihan mikä tuntuu itselle kaikkein helpoimmalta.

Pakko myöntää, että kyllähän se kokemuksena tuntuu aivan helvetin hienolta ja hyvin oudolta.