Pyörittää ihmiskuntaa ja tekee ihmisistä sairaita.
Täten moni normaali, ihmiselle luonnollinen käytös/ajattelumalli luokitellaan mielenterveysongelmien puolelle.
Yleisestä painostuksesta moni selväjärkinen esittää mielenterveysongelmaista(siis kirjaimellisesti:hullua) vain että ei erottuisi joukosta.
Yhteiskuntaan sopeutuminen edellyttää sitä että ihminen on hullu, tai esittää hullua(ei sitä psykologian antamaa kuvaa hullusta, vaan edelleenkin sanan varsinaisessa merkityksessä) Sillä "yhteiskunnallisilla velvollisuuksillasi" ja "yhteiskuntamoraalilla" ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä pohjimmiltasi olet.
Ihmistä on vieroitettu siitä mikä on hänelle hyväksi, siksi valtaosa ihmisistä joita näet kadulla on aneemisia, ja veteliä paskoja jotka kulkevat jatkuvasti suunpielet alaspäin.
Mikä onkaan sen mielettömämpää kuin masennuksesta johtuva itsemurha, tai muiden murhaaminen?
Ihmisiä yhdistää kollektiivinen kärsimys, jossa he luovat itselleen harhan, että heidän on pakko roikkua mukana vaikka kuinka pahaa tekisi.
Väitän että vähintään 90% ihmisistä on täysin kyllästyneitä. Tämä enemmistö kokee jatkuvaa stressiä joka helvetin päivä.
Ahdistus alkaa kun pimeys taas kaikkoaa ja herätyskello soi(tämän voi jo ottaa sekä kirjaimellisesti, että metaforisesti)
Täten moni normaali, ihmiselle luonnollinen käytös/ajattelumalli luokitellaan mielenterveysongelmien puolelle.
Yleisestä painostuksesta moni selväjärkinen esittää mielenterveysongelmaista(siis kirjaimellisesti:hullua) vain että ei erottuisi joukosta.
Yhteiskuntaan sopeutuminen edellyttää sitä että ihminen on hullu, tai esittää hullua(ei sitä psykologian antamaa kuvaa hullusta, vaan edelleenkin sanan varsinaisessa merkityksessä) Sillä "yhteiskunnallisilla velvollisuuksillasi" ja "yhteiskuntamoraalilla" ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä pohjimmiltasi olet.
Ihmistä on vieroitettu siitä mikä on hänelle hyväksi, siksi valtaosa ihmisistä joita näet kadulla on aneemisia, ja veteliä paskoja jotka kulkevat jatkuvasti suunpielet alaspäin.
Mikä onkaan sen mielettömämpää kuin masennuksesta johtuva itsemurha, tai muiden murhaaminen?
Ihmisiä yhdistää kollektiivinen kärsimys, jossa he luovat itselleen harhan, että heidän on pakko roikkua mukana vaikka kuinka pahaa tekisi.
Väitän että vähintään 90% ihmisistä on täysin kyllästyneitä. Tämä enemmistö kokee jatkuvaa stressiä joka helvetin päivä.
Ahdistus alkaa kun pimeys taas kaikkoaa ja herätyskello soi(tämän voi jo ottaa sekä kirjaimellisesti, että metaforisesti)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä, se on justiinsa näin. Ja minusta tämä on osa kapitalismi-uskontoa; uskoa siihen, että nykyään kaikki on paremmin, vaikka selvästi ihmisen on paha olla, ja selvästi olo myös pahenee kiihtyvällä tahdilla.
Uskontoon myös kuuluu se, että sitä puolustetaan hanakasti, ja väitetään, että nämä puheet talousjärjestelmään puuttumisesta ovat naiiveja. Tästä uskosta pidetään kiinni niin hanakasti, että sen puolesta ollan valmiita lähteä sotimaan.
Rahajärjestelmä on vain tyhjän päällä; se on täysin keinotekoinen ja tämä keinotekoinen elämä ei voikaan muuta kuin masentaa. Jos meillä olisi kansanvalta, ei välttämättä juuri kommunismi, sellainen, jossa talous ei elä omaa elämäänsä ihmisen yläpuolella, toteuttaen itseään ihmisestä mitään välittämättä, ihminen tekisi riemulla työtä yhteiskunnan eduksi.
Nyt on masentava selviämiskulttuuri, josta moni ei selviä, ja useimmat selviävät juuri ja juuri, ja johtajat ovat ne, jonka takia järjestelmä on pystyssä. Ihmiset ovat järjestelmän muurahaisia.
Minua ei masenna pätkääkään. Mielestäni asiat ovat ainakin täällä Suomessa varsin hyvin. Luusereillahan ne eivät ole hyvin missään olosuhteissa, mutta silloin kannattaa kurkata peiliin.
Tuohan on juuri sitä yhteiskunnallista asennekasvatusta ja holhousta. Ei minullakaan asiat huonosti ole. Eräs keino pitää ajatuksensa poissa sairaasta yhteiskunnasta on ajatella asia subjektiivisesti. Ihmisellä on defenssi joka toimii niin että hän sulkee pois negatiivisuuden joka ei vaikuta häneen suoranaisesti, ainakaan paljoa.
Ei se väärin ole olla onnellinen sen johdosta että itsellä menee paremmin kuin muilla, tai itse sopeutuu paremmin eri tilanteisiin kuin toiset, mutta asia on silti huolestuttava kollektiivisella tasolla.
Joku tuossa aiemmin jo viittasikin tähän:kun ns "hyvinvointi" kasvaa, niin todellisuudessa hyvinvointi huononee. Kiire, stressi, säännöt ja oletukset siitä millainen ihmisen tulisi olla kasvaa.
Tämän takia onkin helppo käyttää tuota peili-argumenttia jos joku asiasta huomauttaa. Viitataan kintaalla yksilöille jotka ei halua tai pysty sopeutumaan, tai ylipäätään puhuvat ääneen ajatuksensa.
"Opi alistumaan-mentaliteetti....
Pyörittää ihmiskuntaa ja tekee ihmisistä sairaita."
Tuollainen alistuva mentaliteetti pahimmillaan ilmenee siten, että ihminen ei enää piittaa objektiivisesta totuudesta ja tosiasioista, vaan pyrkii ainoastaa edistämään omia etujaan tosiasioista, totuudesta ja oikeudenmuakiseuudesta välittämättä. Kun auktoriteetien taholta toistetaan esimerkiksi sitä, että "yliluonnollista ei ole olemassa, Jumalaa, jumalia ja mitään korkeampia voimia ei ole olemassa", niin moraallisesti heikkotahtoisimmmat ja itsekeskeisimmmät menevät siihen mukaan oman etunsa takia. He ovat siis valmiita uhraamaan jopa itsenäisen ajattelunsa - ja totuudellisuuden - oman etunsa ja jonkin kollektiivin (joka ajaa heidän etuaan)tähden. Älyllisen epätrehellisyyden ja moraalisen selkärangattomuuden puutteen merkitystä henkisen pahoinvoinnin - ja pahuuden - aiheuttajana ei voi ylikorostaa, vaikka siitä ei yleensä avoimesti puhutakaan.
Monet ihmiset näkevät maailman mustavalkoisesti siten, että paha on heidän mielestään vain uskonnollisuudessa - ja joskus he ovat kyllä ihan oikeassakin, sillä tekopyhyttä ja valheellisuutta on uskonnollisten ihmistenkin joukossa paljon, mutta miksiköhän sitä pahuutta ja pimeyttä ei sitten nähdä omassa ateistisessa maailmankuvassa joka on ääriasentellisuutta pahimmillaan? ihminenhän ei voi olla valikoidusti rehellinen. Sitä joko on rehellinen, tai ei ole. ja korkeampien voimien olemassaolon jyrkkä kieltäminen on älyllistä epärehellisyyttä sieltä pahimmasta päästä. Jos ei elämällöän halua nähdä korkeampaa tarkoitusta, kuten seilullinen kasvaminen ja henkinen kehittyminen, niin kuinka sitä voi silloin arvostaa aidosti toisiakaan?
Olen samaa mieltä kaikessa, mutta olen ateisti.
Etsin kyllä jumalaa siitä huolimatta. En ole löytänyt, joten en pidä siitä, että kutsut minua älyllisesti epärehelliseksi.
Tuosta kirjoituksesta jäi sana "jyrkän" pois lauseesta "mutta miksiköhän sitä pahuutta ja pimeyttä ei sitten nähdä omassa.-------- ateistisessa maailmankuvassa joka on ääriasentellisuutta pahimmillaan?"
Vaikka Jumalaa - tai jumalaa - ei olisi löytyisikään, niin eikö avoimuus totuudelle ole tärkeintä? Eli, jos ei tiedä totuutta, niin tunnustaa oman tietämättömyytensä, eikä kiellä jonkin (Jumalan, korkeampien voimien) olemasaoloa.
Ah, ok. Nyt kokonaan samaa mieltä.
Ateismi on kanssa uskonto; en valitettavasti usko tällä hetkellä jumalaan, mutta vaikea on tieteeseenkään uskovan ihmisen yrittää todistaa jumalan olemattomuutta.
Ja toisaalta maailman meno on alkanut muistuttamaan ilmestyskirjaa. Sillä tavalla, että alkaa ateistillakin huuli väpättämään.
Kauankohan on vielä etsikkoaikaa?
Hyvin laskettu, sitten ne loput nyhtävät tämän 90 prosentin selkänahasta itselleen ansioita olematta itse ansioitunut.
On jumala olemassa, mutta useammat itseään uskovaiseksi tulkitsevat ne käskytkin täysin pieleen jotka ovat kaikkein tärkeimmät, se yksi niistä kun menee jotakuinkin näin: älä pidä muita jumalia vaan etsi oma elinvoimasi. Elikkästen suomennettuna jotensakin tälleen: älä käytä muita ihmisiä hyväksesi. Älä kadehdi, älä petä kumppaniasi, älä hylkää vanhempiasi vaivaistaloihin vaan ole heidän tukena. Koska se mitä teet pienimmälle teet myös itsellesi. Kaikki pahat ja hyvät teot palautuvat tekijälleen lopulta/silmä silmästä ja hammas hampaasta...
Ja sitten vielä lopuksi, kun yhdessä elämässä tajuat mitenkä tää systeemi toimii, niin sitten ei tarvi enää syntyä tänne uudelleen kärsimään muiden narsistien teoista vaan sinulla on loputon rakkaus ja yhteisymmärrys.
Että kyllä se 10 prosenttia preppaa tämän systeeminsä aina vaan uudelleen, kukaan järkityyppi ei haluais oikeesti olla niiden kengissä. On ihmeen hyvä olla tavis se miltei näkymätön.
Moni menee täysin kyseenalaistamatta mukaan näihin uskontoihin jotka ovat kaikkein selkeimpiä esimerkkejä tuosta alistumisesta jonka mainitsin. Pitäisi osata tässäkin ajatella karsinan ulkopuolelta, eikä vain uskoa siihen mihin muutkin.
Toinen mitä sopii miettiä on se, että onko todellakin valmis hyväksymään totuuden. Moni puhuu siitä, että on yrittänyt kaikenlaista mutta ei ole löytänyt totuutta.
Oman näkemykseni mukaan ensiksi pitää olla sujut itsensä kanssa, ennenkuin voi löytää mitään sen kummempaa. Kuinka joku voisi hyväksyä että jonkinlainen kosminen voima/Jumaluus kontrolloi kaikkea, jos ei ensiksi voi hyväksyä edes itseään osana isompaa palapeliä.
Tämä alistaminen käännyttää ihmiset joko uskomaan vain siihen mihin enemmistö uskoo, tai olemaan uskomatta mihinkään.
Jos ei usko mihinkään, niin se pitää lähteä omasta itsestä. On totta, että monikaan ateisti ei ole itselleen täysin rehellinen, eikä varmasti moni uskovakaan. Jumala halutaan muokata tietynlaiseksi oman anteeksiantamattomuuden, ja ahdasmielisyyden varjolla.
Ateismissä Jumalasta taas tehdään mahdollisimman sadistinen hirviö, yleensä lainaten asioita jotka kirjoitettiin esim vanhaan testamenttiin. Täten on mukavampi lytätä teoria Jumalan olemassaolosta, kun se on ensiksi muokattu mahdollisimman vastenmieliseksi. Toki uskovaiset tekevät ihan samaa, muokkaavat ateismista sen kaiken pahan alun.
Älkää yrittäkö järkeillä sitä mikä on totuus, yrittäkää tuntea se, kuunnella sisintänne.
Joskus tekee ihan hyvää vain olla läsnä, tekemättä mitään, pyrkiä olemaan ajattelematta mitään ulkopuolista, sulkea maailma hetkellisesti pois ympäriltä ja rentoutua.
>>Moni menee täysin kyseenalaistamatta mukaan näihin uskontoihin jotka ovat kaikkein selkeimpiä esimerkkejä tuosta alistumisesta jonka mainitsin. Pitäisi osata tässäkin ajatella karsinan ulkopuolelta, eikä vain uskoa siihen mihin muutkin>>
Alistuminen ja mukautuminen valmiiseen kaavaan, olipa tuo kaava uskonnollinen tai ateistinen, ei yleensä ole hyväksi ihmiselle, joka arvostaa rehellistä totuutta. Uskonnollisuutta on kuitenkin monenlaista ja usein huomio kiinnityy vain siihen ahdasmielisimpään muotoon. Ateismia sen sijaan on vain Jumalan kieltävää ja jyrkästi Jumalan - jopa Jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin - kieltävää laatua. Korkeampien voimien olemassaolon kieltäminen ei ole älyllisesti rehellistä, mutta tätä moni ei näe, tai ei tunnusta näkevänsä. Ihminen ei voi olla valikoivasti rehellinen, eli jos on on ongelmia totuudellisuudessa suurten peruskysymysten suhteen, niin niitä on varmasti monien vähäisempienkin asioiden suhteen.
>>Tämä alistaminen käännyttää ihmiset joko uskomaan vain siihen mihin enemmistö uskoo, tai olemaan uskomatta mihinkään>>
Monet valistsevat juuri nuo sovinnaisimmat vaihtoehdot ja lopettavat oman ajattelun. Uskonnoissa on kyllä korjaamisen varaa, mutta ateismikaan ei voi
olla oikea ratkaisu jos totuutta arvostaa. Monien epäijöidenkin silmät aukeavat kun he tutustuvat esimerkiski uskonnollisten ilmestysten historiaan. Tietokin on mahdollista yhdistää hengellisyyteen. Epäterveellä tavalla puolueelliseksi ja valikoivaksi tullut ihmismieli kuitenkin usein sivuuttaa itselleen epämieluisat totuudet suojellessaan vakinntunutta maailmankuvaa tai muita omia etujaan.
Työyhteisöissä et osaa sopeutua joukkoon jos et toimi kuten muut. Usein yhteisön tyhmin jäsen määrää säännöt koska hän ei kykene sopeutumaan viisaampien ihmisten sääntöihin. Tällöin viisaiden tulee esittää tyhmää tai hullua jos tyhmä ihminen on tyhmä tai hullu. Rekrytoijat toki yrittävät välttää päästämästä tyhmiä ihmisiä firmaan, mutta jos yksikin tyhmä tai hullu ihminen pääsee firmaan, on muiden turha lähteä tällaisia ihmisiä vastaan taistelemaan koska he kykenevät tuhoamaan firman ilmapiirin jos heitä kohtaan hyökätään. Lait usein myös takaavat sen ettei ihmistä voida potkia pois firmasta tyhmyyden vuoksi.
Muiden ihmisten on pakko tällöin leikkiä tyhmää jotta he eivät paljastu viisaiksi tai älykkäiksi koska tällöin he ovat valehdelleet tyhmälle ihmiselle ja muillekin työtovereille. Tästä seuraa kierre jossa ihmiset vihaavat toisiaan työpaikalla ja omaa työtään. Työ voisi olla ihan kivaa jos saisi oikeesti käyttää omaa päätään ja tehdä omasta firmasta paremman toimien oman pään mukaan, mutta ihmisen tulee usein alistua toimimaan yhteisön sääntöjen mukaan.
Usein typerät ihmiset pyrkivät johtavaan asemaan jotta he pystyisivät tällä tavoin uskottelemaan itselleen sen että he ovat muita älykkäämpiä, parempia tai tarpeellisia yhteiskunnalle ja tämä tuo yleensä ongelmia yhteisöihin. Viisas tai älykäs ihminen ei tarvitse johtajaa koska hän pärjää ilman toisen ihmisen opastusta. Jonkinlaiset ohjeet on hyvä olla olemassa työn osalta, mutta siitä on harvoin hyötyä jos joku henkilö ryhtyy opastamaan tai arvostelemaan muita ihmisiä heidän toiminnan pohjalta. Jos ihminen rikkoo ohjesääntöjä, tulisi ihminen laittaa vastuuseen teoistaan. Johtajat tuskin saavat ihmistä ymmärtämään ohjeita yhtään sen paremmin kuin miten ne on kirjoitettu paperiin. Mikään ohje mikä ei ole kirjoitetussa muodossa, on huono ohje. Jos ihmisen tulee käyttäytyä tietyllä tavoin työkavereiden kanssa, pitävät johtajat alaisiaan tyhmän ihmisen roolissa. Jos alaisille annetaan vastuuta, pitävät johtajat alaisiaan niin älykkäinä että he kykenevät tulemaan itsenäisesti toimeen keskenään.
Työyhteisöissä johtajat usein haluavat pitää ihmiset tyhminä koska ilman tyhmyyttä ihmiset eivät tarvitsisi johtajia. Jos johtajat alistavat alaisiaan, on tarkoitus osoittaa alaisille heidän tyhmyys vaikka heidät olisi alunperin pakotettu toimimaan typerästi. Alistumisen kautta ihmisillä ei ole mahdollisuutta syrjäyttää johtajaa joka on täysin tarpeeton työyhteisössä.