Tammikuun 12. päivänä 2010 Olgan oli töissä ja Soline oli seurakuntakeskuksessa, kun Haitiin iski tuhoisa maanjäristys.
Heidän kolme lastaan viisivuotias Gancci, kolmivuotias Angie ja vuoden vanha Gansly olivat kotona heidän kerrostaloasunnossaan erään ystävän kanssa.
Laajamittainen tuho oli levinnyt kaikkialle. Kuten muistatte, tuolloin tammikuussa Haitissa kymmenettuhannet menettivät henkensä. Olgan ja Soline juoksivat asunnolleen niin lujaa kuin pääsivät etsimään lapsiaan. Kolmikerroksinen kerrostalo, jossa Saintelusin perhe asui, oli romahtanut.
Lapset eivät olleet päässeet romahdusta pakoon. Mitään pelastustoimia ei kohdistettu rakennukseen, joka oli niin täydellisesti tuhoutunut.
Olgan ja Soline Saintelus olivat kumpikin palvelleet kokoaikaisina lähetyssaarnaajina, ja heidät oli vihitty temppelissä. He uskoivat Vapahtajaan ja Hänen heille antamiinsa lupauksiin. Mutta siitä huolimatta heidän sydämensä olivat särkyneet. He itkivät hillittömästi.
Olgan kertoi minulle, että synkimpänä hetkenään hän alkoi rukoilla. ”Taivaallinen Isä, jos se on Sinun tahtosi, jos edes yksi lapsistamme voisi olla hengissä, niin pyydän autathan meitä.”
Yhä uudelleen hän käveli rakennuksen ympäri ja rukoili innoitusta. Naapurit yrittivät lohduttaa häntä ja auttaa häntä hyväksymään sen, että hän oli menettänyt lapsensa. Olgan jatkoi kulkuaan rakennuksen raunioiden ympäri toivoen ja rukoillen.
Sitten tapahtui jotakin varsin ihmeellistä. Olgan kuuli hädin tuskin erottuvaa vauvan itkua. Se oli hänen vauvansa itkua. Tuntikausia naapurit kaivoivat kiihkeästi raunioita asettaen oman henkensä alttiiksi. Yön pimeydessä pelastustyöntekijät kuulivat toisenkin äänen moukareiden ja talttojen läpitunkevan metelin lomasta. He lakkasivat takomasta ja kuuntelivat.
Heidän kolme lastaan viisivuotias Gancci, kolmivuotias Angie ja vuoden vanha Gansly olivat kotona heidän kerrostaloasunnossaan erään ystävän kanssa.
Laajamittainen tuho oli levinnyt kaikkialle. Kuten muistatte, tuolloin tammikuussa Haitissa kymmenettuhannet menettivät henkensä. Olgan ja Soline juoksivat asunnolleen niin lujaa kuin pääsivät etsimään lapsiaan. Kolmikerroksinen kerrostalo, jossa Saintelusin perhe asui, oli romahtanut.
Lapset eivät olleet päässeet romahdusta pakoon. Mitään pelastustoimia ei kohdistettu rakennukseen, joka oli niin täydellisesti tuhoutunut.
Olgan ja Soline Saintelus olivat kumpikin palvelleet kokoaikaisina lähetyssaarnaajina, ja heidät oli vihitty temppelissä. He uskoivat Vapahtajaan ja Hänen heille antamiinsa lupauksiin. Mutta siitä huolimatta heidän sydämensä olivat särkyneet. He itkivät hillittömästi.
Olgan kertoi minulle, että synkimpänä hetkenään hän alkoi rukoilla. ”Taivaallinen Isä, jos se on Sinun tahtosi, jos edes yksi lapsistamme voisi olla hengissä, niin pyydän autathan meitä.”
Yhä uudelleen hän käveli rakennuksen ympäri ja rukoili innoitusta. Naapurit yrittivät lohduttaa häntä ja auttaa häntä hyväksymään sen, että hän oli menettänyt lapsensa. Olgan jatkoi kulkuaan rakennuksen raunioiden ympäri toivoen ja rukoillen.
Sitten tapahtui jotakin varsin ihmeellistä. Olgan kuuli hädin tuskin erottuvaa vauvan itkua. Se oli hänen vauvansa itkua. Tuntikausia naapurit kaivoivat kiihkeästi raunioita asettaen oman henkensä alttiiksi. Yön pimeydessä pelastustyöntekijät kuulivat toisenkin äänen moukareiden ja talttojen läpitunkevan metelin lomasta. He lakkasivat takomasta ja kuuntelivat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
He eivät voineet uskoa kuulemaansa. Se oli pienen lapsen ääni, ja tuo lapsi
lauloi. Viisivuotias Gancci kertoi myöhemmin tienneensä, että hänen isänsä kuulisi hänen äänensä, jos hän laulaisi. Betonin musertavan painon alla, joka myöhemmin johti siihen, että hänen käsivartensa amputoitiin, Gancci lauloi lempilauluaan ”Oon lapsi Jumalan”.
Tuntien kuluessa pimeyden, kuoleman ja epätoivon keskellä, jota niin monet muut Jumalan kallisarvoiset pojat ja tyttäret Haitissa kokivat, Saintelusin perhe koki ihmeen. Gancci, Angie ja Gansly löydettiin hengissä luhistuneen rakennuksen alta.
Ihmeet eivät aina ole yhtä välittömiä. Toisinaan me mietteliäinä pohdimme, miksi ihme, jota olemme niin vilpittömästi rukoilleet, ei tapahdu tässä ja nyt. Mutta kun me turvaamme Vapahtajaan, luvattuja ihmeitä tapahtuu. Kaikki
järjestyy, tapahtuipa se sitten tässä elämässä taikka seuraavassa. Vapahtaja julistaa: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Todistan teille, että kun te rakastatte Häntä, luotatte Häneen, uskotte Häntä ja seuraatte Häntä, niin te tunnette Hänen rakkautensa ja hyväksyntänsä. Kun te kysytte, ”Mitä Kristus ajattelee minusta?”, niin te tiedätte olevanne Hänen
opetuslapsiaan; te olette Hänen ystäviään. Armostaan Hän tekee puolestanne sen, mitä itse ette pysty tekemään.
Odotamme innolla rakkaan profeettamme päätössanoja. Presidentti Thomas S. Monson asetettiin Herran Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, kun minä olin 12-vuotias. Yli 48 vuoden ajan siunauksenamme on ollut saada kuulla hänen todistavan Jeesuksesta Kristuksesta. Minä todistan, että hän on nyt virkaiältään vanhin Vapahtajan apostoli maan päällä.
Tuntien suurta rakkautta ja ihailua niitä monia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia kohtaan, jotka eivät ole tämän kirkon jäseniä, me julistamme nöyrästi, että enkelit ovat palanneet maan päälle meidän aikanamme. Jeesuksen Kristuksen kirkko, sellaisena kuin Hän sen muinoin perusti, on palautettu taivaan voiman, toimitusten ja siunausten kera. Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.
Todistan, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Hän kärsi ja kuoli syntiemme tähden ja nousi ylös kolmantena päivänä. Hän on noussut kuolleista. Jonakin päivänä tulevaisuudessa jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli tunnustava, että Hän on Kristus.3
Sinä päivänä meidän huolenamme ei tule olemaan kysymys: ”Pitävätkö muut minua kristittynä?” Silloin katseemme tulee olemaan kiinnittyneenä Häneen ja sielumme keskittyneenä kysymykseen: ”Mitä Kristus ajattelee minusta?” Hän elää. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aikun kiva ja nostattava tarina. Samanlaisia tarinoita kertovat muutkin uskovaiset. Tällä kertaa pikagooglauksella löytyy myös mielenkiintoinen yksityiskohta, joka tästä tarinasta puuttui.
http://www.jhsmiami.org/workfiles/SurvivorsHaitianEarthquakeReturn.pdf
"Olgan and Soline Saintelus also want to thank the physicians, nurses and staff at Holtz Children’s Hospital for caring for their son, Gancci. The 5-year-old was trapped in the family’s collapsed apartment for 10 hours. Two days later, he was brought to Holtz Children’s Hospital where his arm was amputated. Gancci was fitted with a prosthesis and is now a healthy and happy 6-year-old attending school in Miami-Dade County."
Kysynkin nyt tarinan kertojalta, kun se jäi tuosta vähän epäselväksi, että kumpi käsi Ganccilta amputoitiin?
Tyypillistä uskovaisten propagandaa, että jätetään kertomatta tapaus kokonaan.
Vastaavia kertomuksia on kaikista suomalaisistakin herätysliikkeistä. Viime kesänä kuulin hengellisessä tilaisuudessa, miten jalkavaivainen oli heittänyt keppinsä pois kun hänen puolestaan oli rukoiltu.
Mahdollisesti myös t'ämä ylentävä tarina jätti kertomatta, että kulkiessaan ilman keppiä tämä 'parantunut' sitten kaatui ja sai lonkkamurtuman, joutui sairaalaan ja kuoli muutaman viikon sisään sairaalassa keuhkokuumeeseen?
Olin viime viikolla opiskelukäynnillä koulussa, jossa oli poika jolta oli toinen käsivarsi jouduttu poistamaan. Hänellä oli teko käsi.
"Sinä päivänä meidän huolenamme ei tule olemaan kysymys: ”Pitävätkö muut minua kristittynä?” Silloin katseemme tulee olemaan kiinnittyneenä Häneen ja sielumme keskittyneenä kysymykseen: ”Mitä Kristus ajattelee minusta?” Hän elää. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä."
Todella hyvä ja ajatuksia herättävä loppukaneetti.
Sydämellinen kiitos viestistäsi! Se on ilon aihe meille tänne usein kirjoittaville, sillä saamme lukea enimmäkseen vain vastustajien viestejä.
Niin, onhan se hienoa lukea kun Jumala tappaa armotta maanjäristyksellä satoja tuhansia ihmisiä, mutta pelastaa joitakin mormoneja.
tappaa?