Pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin kiireellisesti täysin suomenkielinen katolinen seurakunta.
Kysymyksessä ei ole mikään uusi keksintö, sillä Finlandia Catholica -kirjasta luin kappeliseurakunnasta, jonka suomalainen isä Wilfrid von Christierson perusti aikanaan Pyhän Henrikin seurakunnan kielellisen tilanteen takia.
Tilanne ei ole paljon erilainen nykyään! Suomalaisia saa hakemalla hakea seurakunnasta, koska penkit ovat muussa käytössä. Muutos on tapahtunut aivan 10-15 vuoden kuluessa. Suomalaiset eivät tunne olevansa enää kokonaan Henrikissä.
Suomalaisilla pitää olla oikeus omaan seurakuntaan siinä missä muillakin.
Kysymyksessä ei ole mikään uusi keksintö, sillä Finlandia Catholica -kirjasta luin kappeliseurakunnasta, jonka suomalainen isä Wilfrid von Christierson perusti aikanaan Pyhän Henrikin seurakunnan kielellisen tilanteen takia.
Tilanne ei ole paljon erilainen nykyään! Suomalaisia saa hakemalla hakea seurakunnasta, koska penkit ovat muussa käytössä. Muutos on tapahtunut aivan 10-15 vuoden kuluessa. Suomalaiset eivät tunne olevansa enää kokonaan Henrikissä.
Suomalaisilla pitää olla oikeus omaan seurakuntaan siinä missä muillakin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ja höpönhöpön. Kuinka oletat että muutenkin köyhällä hiippakunnallamme olisi realistisesti varaa ylläpitää vielä kolmattakin seurakuntaa pääkaupunkiseudulla? Mistä ajattelit repäistä tähän "kansallisseurakuntaan" kotimaiset papit tahi seurakuntalaiset ylipäätään?
Katolinen kirkko on kansallisia rajoja ja nurkkakuntaisuuksia laajempi ja monikulttuurillisempi uskovien kristittyjen perhe. Toki en näe mitään pahaa suomalaisuuden esiintuomisessa myös omassa hiippakunnassamme, mutta tällaisten keinotekoisten kansallisuusrajojen veto ei mielestäni edistä kirkon etua.
Eikö puhtaasti suomalaiselle hiippakunnalle voitaisi valita myös oma piispa ja rakentaa oma katedraali?
Sehän ei tule niin kalliiksi, sillä piispa ei saa mitään palkkaa, ja seurakunnan jäsenyyskin on niin halpaa, jos ei maksa mitään jäsenmaksuja.
Ajatelkaa nyt mitä kirjoitatte! Suurin osa suomalaisista katolilaisista on käännynnäisiä, jotka eivät ole koskaan oikein oppineet katolilaisena elämistä. Jos heidät nyt laitetaan muiden käännynnäisten kanssa samaan seurakuntaan, sehän saattaa sitten ole jotain herännäistä tai lestadiolaista tai uuspietististä protestantismia aivan alusta lähtien.
Minä kehotan teitä kaikkia menemään mahdollisimman kansainväliseen seurakuntaan. Tutustukaa vietnamilaisiin, espanjalaisiin, ranskalaisiin, italialaisiin ja muihin keskikeurooppalaisiin, joiden ei tarvitse mistään opaskirjasta opetella, miten katolilainen elää katolilaisena.
Täälläkin näkee aivan jatkuvasti kovin protestanttista ajattelua ja kirjoittavat luulevat olevansa katolilaisia vain sen takia, että joskus maksavat jäsenmaksua roolalaiskatoliseen seurakuntaan, jos sitäkään muistavat tehdä.
"Minä kehotan teitä kaikkia menemään mahdollisimman kansainväliseen seurakuntaan. Tutustukaa vietnamilaisiin, espanjalaisiin, ranskalaisiin, italialaisiin ja muihin keskikeurooppalaisiin, joiden ei tarvitse mistään opaskirjasta opetella, miten katolilainen elää katolilaisena."
Minä juuri hiljattain tutustuin uusiin seurakunnassa tapaamiin tyyppeihin, jotka olivat tämän kalenterivuoden aikana vasta muuttaneet Euroopan ulkopuolelta Suomeen. Ovat olleet aina katolilaisia, käyvät säännöllisesti kirkossa jne. Tarkemmin keskusteltaessa kuitenkin kävi mm. ilmi, että he eivät halua Suomessa rekisteröityä katoliseen kirkkoon ellei siihen tule oikeasti tarvetta eli sakramentin toimitusta tms. Eivät maksa jäsenmaksuakaan tietenkään. Eivätkä he käy ripittäytymässä ja asenteensa ehkäisyyn on "totta kai sitä täytyy käyttää". Tässä vaiheessa vähän järkytyinkin, koska tutustumisen alussa toivat kovasti katolilaisuutta esiin ja kertoivat perheensä papiksi lähteneistä jäsenistä kovasti.
Saanko kysyä teiltä, miten sitten heidän ehkäisynsä vaikutti teihin ja jopa teidän uskoonne?
Tässä nyt on vain yksi esimerkki siitä, miten protestantismin lonkerot ovat syvällä suomalaisten katolilaisten mielessä. Hehän ajattelevat aivan kuin jonkin herätysliikkeen jäsenet. Hyvä etteivät vielä tuomitsisi lähimmäisiäänkin, koska heidän "uskonvarmuutensa" on kokenut kovia lähimmäisten syntien tähden.
"Saanko kysyä teiltä, miten sitten heidän ehkäisynsä vaikutti teihin ja jopa teidän uskoonne?"
Ei minua tarvitse teititellä. Ei vaikuttanut mielestäni mitenkään uskooni. Petyin jonkin verran siitä, että ihmiset joihin seurakunnan kautta tutustuin ja joita muun muassa uskonnollisin perustein aluksi arvostin, ajattelivatkin eräistä keskeisistä uskonnollisista asioista näin eri tavalla kuin esimerkiksi minä.
Olen kyllä pitkään tuntenut myös maahanmuuttajataustaisia ikänsä Suomessa asuneita katolilaisia, jotka käyttävät avioliitossaan raskaudenehkäisyä. Heitä ei kuitenkaan näy yhteisen seurakuntamme tapahtumissakaan kuin joskus ja jouluna, eikä heidän kanssaan tule uskonnosta juuri juteltua. Uskonnollisessa mielessä nämä ystävyyssuhteet ovat samanlaisia kuin useimpien evlut-kirkkoon kuuluvien tuttavieni kanssa.
Mielestäni olette vähän väärin ymmärtänyt kristillisyyden, jos kuvitelette ehkäisykysymyksen olevan jotenkin keskeinen asia. Ei edes paavin erehtymättömyys ole mitenkään keskeinen totuus.
Sen sijaan meidän pitää muistaa, mitä Kristus itse opetti, ja Hänen opetuksessaan korostuu lähimmäisenrakkaus, kaikkien lähimmäisten kunnioitus.
Itse en kertoisi koskaan kenellekkään ripittäytymisistäni. Ja jos en kävisi, niin en sanoisi sitäkään paitsi rippi-isälleni. ;)
Luulen, että kovinkaan moni aito katolilainen ei kertoisi edes kavereilleen ripillä käymisistään saati sitten kertoisi netissä, että on tavannanut sellaisia vuoden sisällä Euroopan ulkopuolelta Suomeen muuttaneista, jotka ei käy ripillä.
"Suurin osa suomalaisista katolilaisista on käännynnäisiä..."
Väärin. Suurin osa on suomalaisia entisiä pakkoluterilaisia, jotka ovat palanneet suomalaisten esi-isiensä katoliseen uskoon.
."..jotka eivät ole koskaan oikein oppineet katolilaisena elämistä. Jos heidät nyt laitetaan muiden käännynnäisten kanssa samaan seurakuntaan, sehän saattaa sitten ole jotain herännäistä tai lestadiolaista tai uuspietististä protestantismia aivan alusta lähtien."
Kukaan pakkoluterilaisuuden jättänyt ei kaipaa takuulla tyhjiä kirkonpenkkejänne, tyhjääpuhuvia leipäpastoreitanne ja tyhjää oppianne saatikka rahvaan pinnallisia herätysliikkeitänne.
"Minä kehotan teitä kaikkia menemään mahdollisimman kansainväliseen seurakuntaan. Tutustukaa vietnamilaisiin, espanjalaisiin, ranskalaisiin, italialaisiin ja muihin keskikeurooppalaisiin, joiden ei tarvitse mistään opaskirjasta opetella, miten katolilainen elää katolilaisena."
On tyypillinen protestanttinen harha kuvitella, että "se aito katolilaisuus" olisi jossakin muualla. Katolinen kirkko on universaali, maailmanlaajuinen, ja on yhtä kotonaan kaikkialla. Varsinkin katolilaisuus on kotonaan täällä Suomessa, johon se toi kristinuskon, sivistyksen ja kulttuurin valkeuden ainakin siihen saakka, kunnes kaikki kolme kiellettiin 500 vuodeksi ruotsalaisten väkivallalla ja valtiollisella terrorismilla tänne pakkotuotetun saksalaisen uususkonnon nimeltään pakkoluterilaisuus taholta.
"Täälläkin näkee aivan jatkuvasti kovin protestanttista ajattelua..."
Mitään protestanttista "ajattelua" on tuskin edes olemassa - paitsi ehkä villeissä iltapäiväunissasi.
"...kirjoittavat luulevat olevansa katolilaisia vain sen takia, että joskus maksavat jäsenmaksua roolalaiskatoliseen seurakuntaan, jos sitäkään muistavat tehdä."
Kukapa ei-katolilainen ei tuntisi kateutta siitä, että Jumalan armosta ja ihmisrakkaudesta me katolilaiset - ja vain me - kuulumme siihen yhteen ja ainoaan Kristuksen kirkkoon, joka on aina ollut, on ja tulee aina olemaan sama kuin paavin johtama katolinen kirkko.
Jospa tässäkin on kyse kulttuurierosta, kuten eurokriisissäkin; etelän katolisenemmistöisissä maissa eletään rennosti eikä jakseta nipottaa pikkuasioista kuten ehkäisystä ja muista lillukanvarsista. Eletään kultuurisesti katolilaisina ja siten elämäntapa riippuu siitä, missä eletään.Harmoniassa ja kokonaisvaltaisesti mouhoamatta omasta erinomaisuudesta. Mouhoaminen kumpuaa identiteetin heikkoudesta. Ja jospa juuri tämä kokonaisvaltaisempi elämä onkin sitä katolilaisuutta, mihin täällä jatkuvasti haikaillaan "katolilsena kasvatuksena". Millä ihmeellä kasvatat lapsesi katolilaisiksi elämään kokonaivaltaista katollsta kulttuuria todeksi, kun Suomessa ko. kulttuuria ei ole eikä teillä ole kuin kirjoista opittu kotikutoinen ”identiteetti”. Ihan eri esim. ortodokseilla, joilla on juureva karjalais-ortodoksinen kulttuuritausta, johon kasvattaa lapsensa.
Katolilaisuus Suomessa on uus-pietistinen liike, jossa korostetaan otsa rypyssä uskon oikeellisuutta ja pikkutarkan virheetöntä elämää. Koko ajan kytätään naapuria ja voi taivas jos piispa erehtyy olemaan normaali ihminen. Ihan kun ääriprotestantit. Ja samaanaikaan Italian Gianni korkkaa pullon chiantia ja nauttii elämästään edes huomaamatta olevansa katolilainen ja te täällä nipotatte ruusukon helmistä! Onko teidän suomalaisten katolilaisten oltava niin nuttura tiukalla, että lestadiolaisuuskin alkaa tuntua vapautusliikkeeltä!?
Ihan oikeasti, relatkaan nyt vähän, ja nauttikaa elämästänne ja luopukaa pietistisestä harkastanne, te muka-katolilaiset nipot. Ja tekö sitten kasvatatte lapsistanne katolilaisia?
Ymmärsin toisesta keskustelusta, että on katolilaista teititellä. Miten on, onko vai ei? Ja perjantaina syödään silakkaa. Eikä leikitä protestanttien mukuloiden kanssa. Ja tytöt käyttää hametta ja pohjat suoria housuja. Tässä teille sisäistettyä katolilaista kasvatusta. Antakaa lapsenne vaikka niiden vietnamilaisten kasvatetaviksi niin kasvavat oikeiksi katolilaisiksi ja oppivat katolilaisuudesta muutakin kuin teitittelemään.
Muuten, tämä ei ollut vastaus sinulle Honkapuu, joka tunnut hyvinkin täysjärkiseltä toisin kun palstan uhoajat. Kunhan tähän kohtaan huitaisin enkä löydä nyt sopivampaa paikkaa.
"...ovat palanneet suomalaisten esi-isiensä katoliseen uskoon".
Aivan, eihän islamiinkaan käännytä vaan "palataan". Metkaa kuinka voi luulla palaavansa vaikka ei edes tiedä mistä on lähtenyt ja minne menossa. Hengellinen navigaattori saattaisi auttaa sinuakin eksynyttä ihmisparkaa.
"Kukapa ei-katolilainen ei tuntisi kateutta..."
Joka aamu herään kadehtien, että Jumalan armosta ja ihmisrakkaudesta te katolilaiset - ja vain te- kuulutte siihen yhteen ja ainoaan Kristuksen kirkkoon, joka on aina ollut, on ja tulee aina olemaan sama kuin paavin johtama katolinen kirkko. Miksi kadehtisin naapurin menestystä, kun voin kadehtia katolilaisia!
Voiko kukaan oikeasti olla niin harhainen ja itsekeskeinen, että edes villeimmissä fantasioissa luulee ihmisten kadehtivan tuollaisia asioita? Ei mutta ihan aikuisen oikeasti, alahan katsella ympärillesi niin huomaat, että kukaan ei edes huomaa sinun olevan olemassa. Ehkä juuri siksi kirjoitteletkin täällä, ollaksesi olemassa, tullaksesi huomatuksi.
"Katolilaisuus Suomessa on uus-pietistinen liike"
Aivan erinomaisesti muotoiltu ja kiteytetty. Juuri näin asia on, ja sen huomaa hyvin selvästi tämän palstan keskusteluja seuraamalla.
Katolilaiset eivät tänne kirjoita, ja siksi täällä korostuukin pikkunilkkien itsetehostus, jotka haluaisivat olla jotain, mitä eivät koskaan ole olleetkaan. Ei kai kukaan muutu katolilaiseksi vain maksamalla jäsenmaksua roomalaiskatoliseen seurakuntana ja haukkumalla omaa piispaansa.
Luterialaisesta pietististä katolilaiseksi kääntynyt joutuu tehostamaan omaa identiteettiään aivan samalla tavalla kuin kommunistisen kasvatuksen saanut neuvostoihminen, joka onkin yhtäkkiä olevinaan puhdasoppinen venäläinen ortodoksi.
"Tarkemmin keskusteltaessa kuitenkin kävi mm. ilmi, että he eivät halua Suomessa rekisteröityä katoliseen kirkkoon ellei siihen tule oikeasti tarvetta eli sakramentin toimitusta tms. Eivät maksa jäsenmaksuakaan tietenkään. Eivätkä he käy ripittäytymässä ja asenteensa ehkäisyyn on "totta kai sitä täytyy käyttää".
Tämä ja monet muut käytännön kokemukset romuttavat viimeistään sen katolisten kukkahattutätien viljelemän myytin, että katoliset ulkomaanelävät olisivat niitä oikeita katolilaisia, joilta mukamas pitäisi ihan oppia mitä se aidoin katolilaisuus on.
Suomalainen/suomalaisten oma seurakunta Helsingissä näyttää saavan osakseen kannatusta! Se ei ihmetytä, koska historiassa sellainen on jo Finlandia Catholican mukaan ollut olemassa. Tosin siihen aikaan kukaan ei vielä tiennyt mitä kukkahattutäti tarkoittaa.
"Katolilaisuus Suomessa on uus-pietistinen liike..."
Noin voi kirjoittaa vain joku, joka ei tunne katolilaisuutta ollenkaan ja/tai jonka päävärkki olisi syytä täyttää pumpulilla, jotta siellä olisi edes jotakin.
"Onko teidän suomalaisten katolilaisten oltava niin nuttura tiukalla..."
Ymmärrän hyvin, että jollekulle betonilähiön uusperheessä kasvaneelle ja maamme DDR-peruskoulun käyneelle punavihreälle uuskommarille mikä tahansa haureutta ja yleistä moraalittomuutta vastustava sekä puhtaasti evankeliumia saarnaava henkilö on tiukkapipo. Ymmärrän sinua hyvin, ymmärrän.
"Ymmärsin toisesta keskustelusta, että on katolilaista teititellä. Miten on, onko vai ei?"
Ilman muuta, sillä emme ole päätämme Marxin ja Leninin pikku teorioilla pilaamia punavirheitä uuskommareita, joiden päähän ei mahdukaan muu kuin alkoholi ja seksi.
"Ja perjantaina syödään silakkaa."
Kyllä. Mutta se, että juutalaiset, ortodoksit ja muslimit paastoavat, eivät olekaan teikäläisille mikään pilkan kohde. Katolista kirkkoa pitää vastustaa, koska se sanoo avoimesti keitä te olette ja mihin ikuiseen kadotukseen olette matkalla, jos ette käänny.
"Eikä leikitä protestanttien mukuloiden kanssa."
Kun sinua lukee, tahtoo olla vielä tarkempi siitä minkälaisista perheistä oman jälkikasvun ystävät ovat kotoisin.
"Ja tytöt käyttää hametta ja pohjat suoria housuja. Tässä teille sisäistettyä katolilaista kasvatusta."
Kyllä.
"Antakaa lapsenne vaikka niiden vietnamilaisten kasvatetaviksi niin kasvavat oikeiksi katolilaisiksi ja oppivat katolilaisuudesta muutakin kuin teitittelemään."
Vietnamilaiset eivät ole sen katolilaisempia kuin me suomalaiset. Hekin syövät silakkaa perjantaisin.
"Luterialaisesta pietististä katolilaiseksi kääntynyt joutuu tehostamaan omaa identiteettiään aivan samalla tavalla kuin kommunistisen kasvatuksen saanut neuvostoihminen, joka onkin yhtäkkiä olevinaan puhdasoppinen venäläinen ortodoksi."
Toisaalta nämä käännynnäiset tuovat mieleen myös ne rikkaiden porvariperheiden kakarat, joista 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa tuli kovaakin kovempia "luokkakantaisia" kommunisteja, kaikkein kiihkomielisimpiä taistolaisia.
"Ilman muuta, sillä emme ole päätämme Marxin ja Leninin pikku teorioilla pilaamia punavirheitä uuskommareita, joiden päähän ei mahdukaan muu kuin alkoholi ja seksi."
Eivät punavihreät uuskommarit ole Marxia eikä Leniniä jaksaneet lukea, jos edes heitä tuntevatkaan, vaan korkeintaan jotain löysää postmodernia muotifilosofiaa ehkä, taikka sitten pelkkää Voima-lehteä.
Mitä vähemmän tietää, sitä helpompi on olla yksioikoisen varma kaikista asioista. Yksinkertaisen säännön mukaan osataan kiihkoilla, sillä sen mukaan pitäisi pelastua. Tämähän on kaikenlaisten käänynnäisten oma ongelma, ja aina siihen liittyy jonkinlaista maallista tai uskonnollista tai jopa poliittista pieteismiä. Näillä ihmisillä koko elämä on uskon varassa, eikä mitään kulttuuritaustaa ole koskaan ollutkaan.
Toki aivan karseeta on! Mutta me ei olla sellaisia.
"Tilanne ei ole paljon erilainen nykyään! Suomalaisia saa hakemalla hakea seurakunnasta, koska penkit ovat muussa käytössä. Muutos on tapahtunut aivan 10-15 vuoden kuluessa. Suomalaiset eivät tunne olevansa enää kokonaan Henrikissä."
Mistäköhän mahtaa johtua, että meitä suomalaisia saa hakemalla hakea [Henrikin] seurakunnan tilaisuuksista? Mielestäni yksi syy on se, että meidän käännynnäisten on usein hankala juurtua katolisiin seurakuntiin. Monesta syystä.
Meistä monilla on kenties 20 vuoden, kenties jopa 60 vuoden kokemus evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuulumisesta. Osa on ex-seurakunnassaan toiminut aktiivisesti - jotkut jopa työntekijöinä. Joiltain katolilaisiksi kääntyvillä ei ole ollut mitään kokemusta seurakunnista eikä hengellisestä elämästä. Joka tapauksessa katolinen seurakuntaelämä on uutta ja erilaista jokaiselle käännynnäiselle. Niin sanottujen syntyperäisten katolilaisten näyttää olevan tosi vaikea käsittää muutoksen suuruutta ja pitkäkestoisuutta yksilöille. Eivät he myöskään näytä käsittävän, minkälaiset asiat ovat käännynnäisille hankalia. Voisin kirjoittaa tästä viikkojen ajan. Olen todella paljon kaivannut käännynnäisten vertaiskeskusteluja, mutta vähemmän olen sellaisia loppujen lopuksi päässyt käymään. Suurin osa srk-ystävistäni on aina ollut katoliseen kirkkoon heti vauvakasteessa liitettyjä. Ulkomaalaistaustaisiakin he ovat, mutta en jaksa siihen asiaan niin paljon kiinnittää huomiota, kun omaan itsekin paljon ulkomaalaisverta, minkä kyllä usein unohdan.
En kannata suomalaisseurakuntaa Henrikin seurakunnan alueelle sen paremmin kuin muuallekaan Suomeen. Sen sijaan kannustan ihmisiä miettimään, miten samanhenkiset ihmiset voisivat nykyistä helpommin löytää toisensa. Olen erittäin paljon hämmästellyt katolisten seurakuntien toimintaryhmien vähäisyyttä. Jossain vaiheessa toki opin, että paljon on kyllä kaikenlaista, mutta niistä tiedotetaan joissain sivumedioissa kuten pienen porukan Facebook-ryhmässä tai sinänsä upeilla nettisivuilla, jonne ei vaan ole linkkiä yhtään mistään mikä liittyisi muuten katolilaisuuteen Suomessa. Päädyin joku kuukausi sitten erittäin informatiiviseen Facebook-ryhmään, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Löysin tieni ryhmään liittymällä täysin huvikseni erääseen toiseen ryhmään, johon liittymistä vieläkin ihmettelen, sillä ryhmän idea ei oikein minua mitenkään kosketa. Hauska juttu oli toki tuo tärkeä ryhmä löytää...
PS. Kiitän kovasti kaikkia esim. KATT:ssa ja Fidesissä tiedotuksen parissa vapaaehtoistyötä tekeviä. Lähinnä vain ihmettelen, miten asiat voivat mennä tällä tavoin. Onkohan kyse siitä, ettei haluta mainostaa esim. "väärien ryhmien" tapahtumia vai mistä...
"Olen erittäin paljon hämmästellyt katolisten seurakuntien toimintaryhmien vähäisyyttä."
Vuosia sitten yksi pappi kertoi minulle tähän todellisen syyn: perustitpa minkä tahansa ryhmän seurakuntaan, se tulee olemaan 90 %:sti sinkkunaisten täyttämä. Ei sellaista kukaan viitsi vetää saatikka sellaiseen osallistua.
Epäkatolisella elämällään sinkut ovat todellinen riesa niin kirkon sisällä kuin antamalla huonon todistuksen katolilaisuudesta ulospäin.
Ymmärrän hyvin, että sinkkumiehelle saattaa olla ongelma johtaa sinkkunaisista koostuvaa ryhmää. Entäpä jos asialle laitettaisiin sisar, jolloin ryhmä koostuisi vain sinkkunaisista? Mutta mistä löytyisi vetäjä perheellisten ryhmälle...ehkä kannattaisi lainata ortodoksista tai luterilaista pastoria tähän tarkoitukseen, koska näillä saattaa jopa olla omia kokemuksia perheellisen elämästä.
En ymmärrä tätä sinkkujen syrjimistä palstalla, koska roomalaiskatolinen kirkko on nimenomaan sinkkujen johtama organisaatio. Käsittääkseni paavi ei ole naimisissa eli on naimaton eli sinkku.
Selibaattiin sitoutuneet eivät ole mitään "sinkkuja".
Tämä pitää toki paikkansa, sillä vain muutamista paaveista tiedetään, että heillä on ollut monilapsinen perhe tai sitten suuri joukko perillisiä eri puolilla Roomaa ja vähän kauempanakin.
Sinkku tarkoittaa naimatonta. Munkit ja nunnat ja papit ovat naímattomia eli sinkkuja. Tässä sinulle vähän normaalielämän standardilogiikkaa vai onko katolilainen logiikka ja sananmäärittely ihan omaa luokkaansa? Ehkäpä voisit toimittaa katolisen sanakirjan, jossa sana tuoli tarkoittaa pöytää ja naimaton ei ole sinkku.
Selibaattiin sitoutuneet paavit, piispat, papit, veljet ja sisaret eivät ole mitään "sinkkuja", vaan Jumalalle pyhitettyjä henkilöitä.
On törkeyden huippu yrittää verrata heitä maallistuneen yhteiskunnan sivutuotteeseen nimeltään sinkku, joka useimmiten on pelkkä itseään täynnä oleva oman edun tavoittelija.
Johanna, olet mielestäni ihan oikeassa. Omasta tuttavapiiristäni tiedän, että monet sinkuista elävät täysin eri tavalla kuin mitä katolinen kirkko opettaa. Se on surullista ja valitettavaa.
Katolinen kirkko on totuuden pylväs. Siksi sen kimpussa pyörivät hyeenat, kuten tämän palstan ei-katoliset törkykirjoittajat.