Voiko usko ahdistaa?

Moi moi. Uskon ahdistukseen. Uskon myös siihen, että kun olen tarpeeksi kärsinyt kuin norsu, Jumala itse vapauttaa minut ahdisuksesta. Uskon, että Jumala ei kuitenkaan minua kiusaa eikä ahdistukseni ole lähtöisin Hänestä vaan lähinnä omista vääristä valinnoistani. Kuitenkin kaikki kokemani lopulta vahvistaa minua, koska olen antanut elämäni Jumalan käsiin ja Hän pitää minusta huolen. Uskon, että luovuttamalla elämäni Jumalalle saan se jollain kummalisella tavalla takaisin itselleni. Epäilen silti usein ja kyseenalaistan asioita, hengellisiä, ja koen silti suurta rauhaa koska Jumala ymmärtää että minä en aina ymmärrä. Mutta siitä olen varma, että rauhaa en löytynyt ennen kuin luovuin kaikista ihmissuhteista ja yksinkertaisesti lakkasin ajattelemasta mitä ihmiset minusta ajattelevat. Se vapautti loukkaantumisen ja mielensä pahoittamisen taakasta, koska minulle on tärkeintä se mitä Jumala minusta ajattelee. Hänen ajatuksensa minua kohtaan on rauhan ja rakkauden ajatuksia, niin olen kokenut joka päivä jopa ahdistustenkin keskellä. Luopumalla itseriittoisuudestani pääsen myös, toivon mukaan, lopulta myös kaikista mieleni synneistä juuri ennen kuolemaani.