Jos punikit olisi voittaneet. Oltaisiko sovellettu venäläis-aasialaisia menetelmiä vai pelkkä perinteinen nappi ohtaan tekniikka. Venäjän valkoiset sekä suurin osa meidän ja muiden maiden valkoisista upseereista oli toki paskakasoja, mutta ei Mannerheim.
Mitähän Mannerheimille oltaisi tehty
mitenkä lie silmät
28120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ounastelen että Mannerheim olisi varmasti hankkiutunut pakoon Suomesta v. 1918 - niin kuin hän pääsi pois Venäjältä v. 1917 - ja jatkanut jollain muulla rintamalla taistelua bolševikkeja vastaan muiden venäläisten valkokenraalien rinnalla tai ehkä jopa johtavassa asemassa. Venäjän vapauttaminen punaisten vallasta ja bolševikkirikollisten kukistaminen oli Mannerheimille sydämenasia. Uskon sen olleen hänelle tuohon aikaan jopa tärkeämpää kuin pienen Suomen kohtalo. Mannerheim oli suurten mittojen mies ja ajatteli maailmanhistoriallisissa puitteissa, jotka olivat hänen aikansa suomalaisille käsittämättömät. Mutta Mannerheim olikin Venäjän keisarikunnan tuote. Suurin suomalainen oli myös suuri venäläinen.
Tietenkin Suomen sisällissodan lopputuloksen ratkaisivat aivan muut voimat kuin suomalaiset ja siksi kaikenlainen vaihtoehtohistoriallinen spekulaatio aiheen tiimoilta on sangen turhaa. Suomi lähinnä siirtyi Venäjän etupiiristä Saksan alusmaaksi - mitä Mannerheim suinkaan ei halunnut. Mannerheim uskoi Suomen itsenäisyyteen, toisin kuin sen Saksalle luovuttanut Svinhufvudin senaatti.
"Mannerheim uskoi Suomen itsenäisyyteen, toisin kuin sen Saksalle luovuttanut Svinhufvudin senaatti."
Kyllä molemmat uskoivat Suomen itsenäisyyteen.
Saksa vain oli siinä tilanteessa, että Suomen oli hyväksyttävä sen sanelemat valtiosopimukset. Sv. tosin näki niiden antavan suojaa Venäjältä oli se valkoinen tai punainen.
M. taas katsoi parhaaksi pitää ovea raollaan myös länteen.
Siis Mannerheim venäläinen tavallaan, vaikka sukujuuret olivat kyllä tulleet Ruotsista.
"Mannerheim uskoi Suomen itsenäisyyteen, toisin kuin sen Saksalle luovuttanut Svinhufvudin senaatti."
Tai medän parin viime vuosikymmenen aikaiset hallitukset...eduskunnat.. jotka taas...
Mannerheim oli yhtä venäläinen kuin paroni Wrangel. Hän noudatti vain munaisia perinteitä. Se ei tee hänestä venäläistä. Wrangel ja Mannerheim kuuluivat molemmat vanhoihin aatelissukuihin joilla ei ollut mitään tekemistä maaorjien kanssa ja jonka jäsenet oli kasvatettu palvelemaan sitä valtiota jonka alaisuudessa elivät.
Ruotsalaiset olisivat pidättäneet Mannerheimin ja luovuttaneet takaisin punikeille. Samaa olisivat tehneet norjalaiset. Saksalaiset taas miehittivät Etelää, eivätkä taatusti olisi suojelleet entistä Venäjän armeijan upseeria. Saksalaiset aloittivat yhteistyön Venäjän valkoisten kanssa vasta Saksan romahdettua.
suomenruotsalainen Suomen kansalainen. Hän oli sukua monille Suomen aatelisille. Äidinäiti oli oululaista porvarissukua.
Hän ei missään vaiheessa 1918 jälkeen ollut erityisen varakas. Eikä sitä ennenkään lukuunottamatta avioliiton alkuaikaa, jolloin vaimon myötäjäiset pantiin menemään.
Hänellä oli 1918 jälkeen hyvä eläke ja kansalaislahja, josta hän käytti pääosan Mannerheimin Lastensuojeluliittoon.
M. eli herramiehen elämää 1920-30 luvulla. Siihen kuului vuokrahuvila, pari palvelijaa, ratsu, auto ja lomat ulkomailla.
Puolustusneuvoston pj:na M. sai kapteenin palkan korvauksena.
Ei paista päivä sinunkaan risukasaasi.
Kyllä sen isukilla jonkin verran rahaa juopotteluun ja uhkapeleihin riitti. Rahamaailma taisi olla pitkälti tuohon aikaan Rockefellereiden ja Punakilpien käsissä. Pohjolan kaliffi Ivar Kreuger paljastuikin lopulta huijariksi ja ampui aivonsa pellolle Pariisissa.
- mutta eihän mannergeimia edes valittu -18 armeijan ylipäälliköksi , vaan joku lönnström niminen äijä , siis epäilen että kevätsodan aikana, CGM saato olla rivisotilaan tasolla , mutta myöhemmin historia isotellut hänen asemaansa.
sinullekaan. Et näy olevan perillä edes punikkien valeista.
Vai "lönnström" ylipäällikkönä ja Mannerheim rivimiehenä?
-- Kerroppa sinä ,joka tunnet historian ,niin hyvin , mikä sota se sellainen on ,jonka päätteeksi hissataan Golgatan logot salkoon ... ???
Olen tutkinut asiaa jonkin verran ... ja epäilen.
Lönnström ... Yrjön ristin saanut ,Suomen kuvalehden mukaan ohitti mannergeimin kesällä ,-18 siihen virkaan vai olisko -19 --
Mannerheim erosi ylipäällikön tehtävästä 31.5. 18.
Kenraalimajuri Ernst Löfström oli liittynyt Suomen Armeijaan 26.1. 18.
Sodan lopussa hän oli Itäarmeijan komentaja ja sitten Viipurin linnoituksen komendantti. Hän erosi palveluksesta 6.8. 18.
Hän palasi palvelukseen ja toimi jalkaväen tarkastajana 5.4. 1919-1928.
Ei paista päivä sinulle, vieläkään. Toivotaan kuitenkin edes jonkin sortin paranemista.
--jätit vastaamatta repliikkini ensimmäiseen osaan.
- historian tutkijana tiedät varmaan mitä tavaraa Yrjön risti on , -- sen oli saanut myöskin Mannergeim , mutta Löfström ennen. ---
Jos tutkit Yrjön ristin historiaa ,sulle selviää miksi Suomen lipussa on Golgatan logot.
Kyllä se siitä... Voit aivan hyvin vielä parantua.
Aivan oiken se koira älähtää .... --- meinaan temppeliritareiden voitto juutalaisesta bolsevismista ja voiton kunniaksi hissataan Golgatan logot salkoon marttyyrien kunniaksi.
Se että bolsut halusi tappaa tyypin kertoo paljon bolsuista. Bolsut oli sekopäistä sakkia. Niin sekopäistä että Ukko Leniniltäkin terveys meni.
Bolsut oli lähinnä venäjän juutalaisia, joilla ei ollut maanomistus - eikä kiinteistönomistusoikeuksia, siis vallankumous purkautui hyvin voimakkaana ja väkivaltaisena. -- toiseksi 90 % bolsupomoista oli juutalaisia ,niin lenin kuin myöskin stalin. -- ulkonäöstä melkein tunnistaa juutalaisen profiilin.
-kyllähän ristiritari mannergeimille olisi saattanut käydä holotna.
,,,,Venäjän valkoiset sekä suurin osa meidän ja muiden maiden valkoisista upseereista oli toki paskakasoja, mutta ei Mannerheim,,,,
Mitenkä tuo poikkesi p-kasasta, hajultaan, näöltäänkö vaiko kooltaan ? Jälkimuisto ei ainakaan poikkee mitenkään.
Sitten ettei se juutalaisia ja muslimeja kiusannut kuten Denikin tai valehdellut yhtä paljon kuin Koltshak ja Judenits. Wrangelista en tarkkaan tiedä. Virolaisten mielestä roskaläjä, tataarien mielestä mukava tyyppi. Bolsuthan ne siellä Krimillä toisaalta lahtasi porukkaa. Bolsujen rikokset on siellä dokumentoitu.
- Mikä ihmeen venäläis -aasialainen menetelmä ???
Asiasta on olemassa kyllä paljon paperia jo Venäjälläkin.
Kun ei olisi saatu kiinni, oli liukasliikkeinen poika pakenemaan aina kun maa alkoi poltella jalkain alla.
paeta, milloin ja miksi?
vastuuta, Venäjältä vallankumousta ja Suomesta häviöön johdettua sotaa.
Puolasta M.lähti sotaan tsaarin armeijan kenraalina.
Venäjältä hän palasi Suomeen saatuaan asianmukaisen eron Venäjän armeijasta omasta anomuksestaan.
Suomesta hän ei paennut yhtään minnekään, mutta oleskeli presidentin tehtävästä erottuaan viimeiset vuotensa lääkärin määräyksestä talvisin pääasiassa Sveitsissä muistelmiaan kirjoittaen.
Mannerheim oli jo kaukana kun Lenin otti vallan. Sitäpaitsi Ritavuorihan sen rajan sulki. Pakotietä ei monille hienohelmoille ja "verenimijöille" valitettavasti ollut kiitos Ritavuoren ja Uljanovin. Onneksi Mannerheim sentään ehti pois sieltä.
Mannerheim oli Odessassa, kun Lenin bolsevikkeineen kaappasi vallan. Hän palasi Suomeen omaan käyttöönsä vuokraamallaan rautatievaunulla joulukuussa 1917. Matka vei läpi bolsevikkien hallussa olevan alueen, mm. Pietarin.
Ritavuori oli 1921 aloittaneen Vennolan toisen hallituksen sisäministeri. Neuvosto-Venäjä pyysi mm. heinäkuussa 1921 Suomea sulkemaan Itä-Karjalan vastaisen rajan.
Heikki Ritavuori (vuoteen 1905 Rydman, 23. maaliskuuta 1880 Turku – 14. helmikuuta 1922 Helsinki) oli lakitieteen kandidaatti, Edistyspuolueen poliitikko, kansanedustaja, sisäasiainministeri ja lyhyen aikaa myös virkaatekevä oikeusministeri. Hän oli K. J. Ståhlbergin läheinen työtoveri ja toimi sisäministerinä J.H. Vennolan ensimmäisessä ja toisessa hallituksessa vuosina 1919–1922 yhteensä 526 päivää. Heikki Ritavuori on siinä suhteessa erikoinen henkilö Suomen poliittisessa historiassa, että häntä ei niinkään muisteta elämäntyöstään, vaan sen päättymisestä. Sisäministeri Ritavuori ammuttiin kotiovelleen Helsingissä 14. helmikuuta 1922.
Ritavuori oli siis vastuussa rajasta jo 1919 elokuusta.