olen jo ptkän aikaa seurannut tämän palstan kirjoituksia. En ole helluntailainen, mutta iloitsen siitä että täällä uskalletaan puhua asiasta kuin asiasta. Minulla on ollut käsitys että helluntailaiset ovat tiukkoja uskovaisia. Käsitykseni on muuttunut. Täällähän on myös hyvin vapaamielisiä ihmisiä. Ei uskovaiset sittenkään ole tiukkoja.
hyvä että asioista uskalletaan puhua
raija
2148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raija hyvä.Niin murheellista, kuin se onkin...Kyllä se aikaisemmin tekemäsi diagnoosi on se paikkansa pitävä tänäkin päivänä...
Tämä palsta ei anna mitenkään tyhjentävää läpileikkausta minkään ns."vapaiden"suuntien linjauksista...On nämä palstat sellasta sekametelisoppaa...("Koettele kaikki ja pidä se mikä on hyvä")
Niin suurta meteliä kuin siitä"vapaudesta"pidetäänkin, on silti hiuksenhieno se raja, jolloin ihminen tekee vapaudesta vankilan...Jota sitten tyrkyttää lähimmäisilleen apinan raivolla...Tajuamatta omaa sokeuttaan...
Vointeja sinulle Raija.terv.janos
Ennen uskoontuloani olin hyvin tiukkapipoinen. Ajattelin ihmisistä vain pahaa. Vihasin kaikkia lähelläolevia ihmisiä. Minä tuomitsin ihmiset jokaisesta väärästä teosta, ajattelin heistä vain pahaa. Minä näyttelin eri rooleja, etteivät toiset ihmiset olisi nähneet minun vihaani.
Kun otin Jeesuksen vastaan elämääni, ainakin Hän vapautti minut siitä kuluttavasta vihasta ja antoi sen sijaan rakkauden ihmisiä kohtaan. Ja olen vähitellen päässyt monista vääristä rooleistani. Luulen, että oikea Ritva tässä putkahtaa esiin ja pystyn olemaan aito ihminen toisten ihmisten seurassa. Nyt en voi tuomita ketään ihmistä, koska katsoessani itseäni, tiedän olevani itse samanlainen. Kun tulin uskoon, ajattelin, että minusta tulee maailman parhain uskovainen, ottakaa vaan oppia minusta, kuinka olla hyvä uskovainen. Ei mennyt kauankaan, kun nämä tyhmät ajatukset karisivat mielestäni ja aloin nähdä totuuden itsestäni. Ehkä sen jälkeen olen tullut myös toisia kohtaan armahtavammaksi. Kun näkee oman raadollisuutensa ja on saanut kokea Jumalan armon, ei voi tuomita ketään vaan rakastaa. Minun suurin toiveeni olisi, että me kaikki, jotka olemme ottaneet Jeesuksen vastaan, unohtaisimme oppiriitamme ja alkaisimme rakastaa toisiamme ja kaikkia ihmisiä lähellämme. Olisiko sen jälkeen meidän läheisyydessämme helpompi toistenkin olla ?
Raamatussa on ohjeitä elämään ja haluan seurata niitä, ne ovat minulle suoja eiväkä taakka.