Sapatinviettäjäkirkot

vilasin noita paikkoja Raamatusta.

Olisi mielenkiintoista jonkin selittää noita.
Roomalaiskirjettä katsoen, siinä puhuttiin paastopäivistä Room 14:1-12
Vastaavan ajatuksen on tuonut piispa T. Nikolainen

ts. tässä ei ainakaan ole vastaus kysyjän kysymykseen sapatista.

1. Älkää tuomitko toisianne
Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.
4. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

5. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.

6. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.
7. Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.
8. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
9. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.
10. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.
11. Onhan kirjoitettu:

- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.

12. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

lueskelin tuossa myös Kolossalaiskirjeen viitettä Kol 2:16 Kol. 2:16 Room. 14:3 Gal. 4:10 Tit. 1:14-15.. Pääsen näistä siihen käsitykseen, että niissä puhutaan ihmisten opettamista käskyistä ja selityksistä.
Mutta kun tuo sapatti on taas Jumalan antama, Jeesusksen vahvistama. Laki kumoutuu maan hävitessä. Se varjelee, on pilari, osoittaa synnin, vie ristille. Ei ole lupa opettaakaan toisin. ja jae 20. Jumalan Sanaa on seuratava paremmin kuin ehkä ulkoisesti fariseukset elivät.

Olisiko tässä elämää suojeleva vaikutus.
Vai onko tämä paikka raamatussa se kohta, joka on kumoutunut. Mielipiteitä.

Olisiko usko Jeesukseen ja hänen sovitukseensa, sitten Hänen asettamansa laki sydämessä meille tuki ja turva säilyä tiellä, ohjeena päästä kerran sisälle.


Matt 5:17-20.

Jeesus ja laki
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
20. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

No tämä ei ollut vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mutta keskustelu kohtaan
Kirjoittanut: pari kohtaa, 29.7.2004 klo 12.26
esittämiin ajatuksiin.

vastauksia, kiitos kirjoitti:

lueskelin tuossa myös Kolossalaiskirjeen viitettä Kol 2:16 Kol. 2:16 Room. 14:3 Gal. 4:10 Tit. 1:14-15.. Pääsen näistä siihen käsitykseen, että niissä puhutaan ihmisten opettamista käskyistä ja selityksistä.
Mutta kun tuo sapatti on taas Jumalan antama, Jeesusksen vahvistama. Laki kumoutuu maan hävitessä. Se varjelee, on pilari, osoittaa synnin, vie ristille. Ei ole lupa opettaakaan toisin. ja jae 20. Jumalan Sanaa on seuratava paremmin kuin ehkä ulkoisesti fariseukset elivät.

Olisiko tässä elämää suojeleva vaikutus.
Vai onko tämä paikka raamatussa se kohta, joka on kumoutunut. Mielipiteitä.

Olisiko usko Jeesukseen ja hänen sovitukseensa, sitten Hänen asettamansa laki sydämessä meille tuki ja turva säilyä tiellä, ohjeena päästä kerran sisälle.


Matt 5:17-20.

Jeesus ja laki
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
20. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

No tämä ei ollut vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mutta keskustelu kohtaan
Kirjoittanut: pari kohtaa, 29.7.2004 klo 12.26
esittämiin ajatuksiin.

(leike) Aapeli Saarisalo
Profeetatkin, jotka taistelivat väärää ulkonaista laillisuutta vastaan, tähdentävät kansalle s:n pyhittämisen tärkeyttä, «Jer. 17:19» s.; «Jes. 56:2» s.; «Jes. 58:13». S:na oli kielletty kaikki työ, «2. Moos. 34:21»; «4. Moos. 15:32»; «Jer. 17:19» s. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen lisättiin paljon s.-sääntöjä synagoogan juutalaisten toimesta. Niinpä Jeesuksen päivinä oli s:na kielletty kulkemasta 1 km:iä enempää, ja tätä matkaa sanottiin s:n-matkaksi, «Ap. t. 1:12». Jeesus ei taistellut Mooseksen lakia, vaan rabbiinisia lisäyksiä ja selityksiä vastaan. Tarkoituksellisesti hän paransi sairaita s:na, «Matt. 12:9» s.; «Mark. 1:21» s.; «Luuk. 13:10» s.; «Luuk. 14:1» s.; «Joh. 5:1» s.; «Joh. 7:22» s.
Vapahtajan ylösnousemuksen muistoksi tuli kristillisessä seurakunnassa pyhitetyksi päiväksi s:n (lauantain) asemesta viikon 1:nen päivä, sunnuntai, «Ap. t. 20:7»; «1. Kor. 16:2»; «Joh. 1:10» ("Herran päivä"). Apostolien aikana kokoontui s:n-päivänä synagoogiin myös jumalaapelkääviä pakanoita, joille Paavali julisti evankeliumia, «Ap. t. 13:14», «Ap. t. 13:42», «Ap. t. 13:44»; «Ap. t. 18:4».
Kirjallisuutta:
Aapeli Saarisalo, Messiaskuningas (1928).

Tässä kirjoituksessa tuodaan mielestäni terveesti esille se lepopäivän olemassa olo.
Tosin jos olette tarkkoja, niin lipsuu ajatus tuon päivän kohta. Sunnuntaita ei koskaan ole Raamatussa asetettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi. Nämä kohdat eivät tue sitä (sunnuntaita), koskapa siinä noustaan jo Jumalan arvovaltaa vastaan.

Huom! ei sotketa adventtikirkkoa tähän. Luetaan sanaa ja kirjoitellaan siitä. Perustelut Raamatusta jakeet ym.

Luther ja moni muu on todella sanonut lain ja evankeliumin puolesta niin paljon, että ei mennä pelkästään yleisiin toteamuksiin vaan perustelkaa näkemyksenne.

Minulle Jeesuksen risti merkitsee paljon. Miksi Hän meni sinne. On olemassa laki Jumalan Pyhä tahto jota ei voi muuttaa. Tämä tahto on rakkauden käskyt, jota lihassa ei voida toteuttaa.
Rikon niitä vastaan. Sydämeni on niin huono toteuttamaan ja ymmärtämään totuutta, että tarvitaan mittaria (lakia) siihen rinnalle.
Tähän mittariin katsoen näen, virheeni, en voi puolustella Jumalan edessä tekojani jne,, murskaannun ilman armoa.

Mutta Jeesus täytti sen Jumalan tahdon puolestani.

Kumoutuko laki Hänen täytettyä minun puolesta sen.
Minä sain armon, ja saan elää sen armon alla.

Mitä sitten se laki tekee. No se varjelee minut, että pääsisin kerran perille.
Jos alkaa lipsua, osoittaa se synnin. Ja taas ristin tarvitaan juurelle menoa. 1 Joh 3:4 sanoo,
Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.
Ts. ei Jumalan tahtoa ole kumottu.

Vasta kun Hän tulee, pukee minut uuteen pukuun, en tarvitse enää tätä varjelijaa. Sitten on uusi taivas ja maa. Ei enää tarvita tätä lakia.

Näkisin Heprealaiskirjeen 10:28,29 sanat
Jos joku kieltää Mooseksen lain hänet tuomitaan kuolemaan, jne.
jae 29 .kuinka paljon ankaramman rangasituksen ansaitseekaan se..joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan jne.
koskevan tätäkin aikaa. Viittaan Matt. 5:17-20 Jeesuksen opetukseen ja ehdottomuuteen.
Laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen.
Uudessa liitossa se on sydämessä.

Sapattikin kuuluu 10 käskysanaan. Ei seremonialakiin joka kumottiin ristillä.
Sillä on oma suuruus ja syvyys, minulle ja meille.

Miksi joku haluaa siunauksen pois meidän elämästä.

Vielä lopuksi. 1 Joh 5:2,3 Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. 3. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.

Ts. Jeesus sinussa ja minussa, on ilo elää hänen tahdossaan. (pirautin tuossa luterilaiselle ystävälleni, sanoi hän hyvän paikan. Jes 58:13,14).

lukekaahan... armon alla, ei lain alla.

kaks. kirjoitti:

(leike) Aapeli Saarisalo
Profeetatkin, jotka taistelivat väärää ulkonaista laillisuutta vastaan, tähdentävät kansalle s:n pyhittämisen tärkeyttä, «Jer. 17:19» s.; «Jes. 56:2» s.; «Jes. 58:13». S:na oli kielletty kaikki työ, «2. Moos. 34:21»; «4. Moos. 15:32»; «Jer. 17:19» s. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen lisättiin paljon s.-sääntöjä synagoogan juutalaisten toimesta. Niinpä Jeesuksen päivinä oli s:na kielletty kulkemasta 1 km:iä enempää, ja tätä matkaa sanottiin s:n-matkaksi, «Ap. t. 1:12». Jeesus ei taistellut Mooseksen lakia, vaan rabbiinisia lisäyksiä ja selityksiä vastaan. Tarkoituksellisesti hän paransi sairaita s:na, «Matt. 12:9» s.; «Mark. 1:21» s.; «Luuk. 13:10» s.; «Luuk. 14:1» s.; «Joh. 5:1» s.; «Joh. 7:22» s.
Vapahtajan ylösnousemuksen muistoksi tuli kristillisessä seurakunnassa pyhitetyksi päiväksi s:n (lauantain) asemesta viikon 1:nen päivä, sunnuntai, «Ap. t. 20:7»; «1. Kor. 16:2»; «Joh. 1:10» ("Herran päivä"). Apostolien aikana kokoontui s:n-päivänä synagoogiin myös jumalaapelkääviä pakanoita, joille Paavali julisti evankeliumia, «Ap. t. 13:14», «Ap. t. 13:42», «Ap. t. 13:44»; «Ap. t. 18:4».
Kirjallisuutta:
Aapeli Saarisalo, Messiaskuningas (1928).

Tässä kirjoituksessa tuodaan mielestäni terveesti esille se lepopäivän olemassa olo.
Tosin jos olette tarkkoja, niin lipsuu ajatus tuon päivän kohta. Sunnuntaita ei koskaan ole Raamatussa asetettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi. Nämä kohdat eivät tue sitä (sunnuntaita), koskapa siinä noustaan jo Jumalan arvovaltaa vastaan.

Huom! ei sotketa adventtikirkkoa tähän. Luetaan sanaa ja kirjoitellaan siitä. Perustelut Raamatusta jakeet ym.

Luther ja moni muu on todella sanonut lain ja evankeliumin puolesta niin paljon, että ei mennä pelkästään yleisiin toteamuksiin vaan perustelkaa näkemyksenne.

Minulle Jeesuksen risti merkitsee paljon. Miksi Hän meni sinne. On olemassa laki Jumalan Pyhä tahto jota ei voi muuttaa. Tämä tahto on rakkauden käskyt, jota lihassa ei voida toteuttaa.
Rikon niitä vastaan. Sydämeni on niin huono toteuttamaan ja ymmärtämään totuutta, että tarvitaan mittaria (lakia) siihen rinnalle.
Tähän mittariin katsoen näen, virheeni, en voi puolustella Jumalan edessä tekojani jne,, murskaannun ilman armoa.

Mutta Jeesus täytti sen Jumalan tahdon puolestani.

Kumoutuko laki Hänen täytettyä minun puolesta sen.
Minä sain armon, ja saan elää sen armon alla.

Mitä sitten se laki tekee. No se varjelee minut, että pääsisin kerran perille.
Jos alkaa lipsua, osoittaa se synnin. Ja taas ristin tarvitaan juurelle menoa. 1 Joh 3:4 sanoo,
Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.
Ts. ei Jumalan tahtoa ole kumottu.

Vasta kun Hän tulee, pukee minut uuteen pukuun, en tarvitse enää tätä varjelijaa. Sitten on uusi taivas ja maa. Ei enää tarvita tätä lakia.

Näkisin Heprealaiskirjeen 10:28,29 sanat
Jos joku kieltää Mooseksen lain hänet tuomitaan kuolemaan, jne.
jae 29 .kuinka paljon ankaramman rangasituksen ansaitseekaan se..joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan jne.
koskevan tätäkin aikaa. Viittaan Matt. 5:17-20 Jeesuksen opetukseen ja ehdottomuuteen.
Laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen.
Uudessa liitossa se on sydämessä.

Sapattikin kuuluu 10 käskysanaan. Ei seremonialakiin joka kumottiin ristillä.
Sillä on oma suuruus ja syvyys, minulle ja meille.

Miksi joku haluaa siunauksen pois meidän elämästä.

Vielä lopuksi. 1 Joh 5:2,3 Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. 3. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.

Ts. Jeesus sinussa ja minussa, on ilo elää hänen tahdossaan. (pirautin tuossa luterilaiselle ystävälleni, sanoi hän hyvän paikan. Jes 58:13,14).

lukekaahan... armon alla, ei lain alla.

Lainasin pienen pätkän Weijo Lindroosin kirjoituksesta sivuilta http://www.Jeesus-on-Herra.com

Tässä sitä sapattiasiaa on varmasti esillä raamatun opin mukaan:
"
Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meille lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis fyysisesti levätessämme joudu lain alle kuten jotkut ovat pelänneet.

Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin levon päiväksi alun perin, jo ennen lain antamista, luomistyön muistoksi. Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme niin tehdä. Jumala on luonut viikkojärjestyksen: ”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3). Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu. Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan. Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä. Nämä ovat tosiasioita, eivät ihmismielipiteitä.

Jatkuva 24 tunnin lepo joka päivä 7. päivänä viikossa on kuitenkin uuden liiton uskovien sapatti. Tämä on sydämissämme oleva lepo, sapatin täyttymys.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11). On selvää, ettei tässä ole kysymys viikkosapatista.

Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).

Meillä riittää eliniäksi tutkimista ja ihmeteltävää Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään. Hänessä ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3)."

Markus kirjoitti:

Lainasin pienen pätkän Weijo Lindroosin kirjoituksesta sivuilta http://www.Jeesus-on-Herra.com

Tässä sitä sapattiasiaa on varmasti esillä raamatun opin mukaan:
"
Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meille lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis fyysisesti levätessämme joudu lain alle kuten jotkut ovat pelänneet.

Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin levon päiväksi alun perin, jo ennen lain antamista, luomistyön muistoksi. Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme niin tehdä. Jumala on luonut viikkojärjestyksen: ”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3). Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu. Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan. Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä. Nämä ovat tosiasioita, eivät ihmismielipiteitä.

Jatkuva 24 tunnin lepo joka päivä 7. päivänä viikossa on kuitenkin uuden liiton uskovien sapatti. Tämä on sydämissämme oleva lepo, sapatin täyttymys.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11). On selvää, ettei tässä ole kysymys viikkosapatista.

Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).

Meillä riittää eliniäksi tutkimista ja ihmeteltävää Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään. Hänessä ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3)."

>>Ote weijon kirjoituksesta-
>>Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meille lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis fyysisesti levätessämme joudu lain alle kuten jotkut ovat pelänneet.

upotettu kirjoitti:

>>Ote weijon kirjoituksesta-
>>Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meille lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis fyysisesti levätessämme joudu lain alle kuten jotkut ovat pelänneet.

Se kirjoitukseni Vanhan ja Uuden liiton eroavaisuudesta pitäisi todella lukea kokonaan mikäli aikoisi saada kokonaiskäsityksen tarkoituksestani.

Sapatin vieton osalta asia on selvitetty selkeästi ja yksiselitteisesti.
Jumala loi viikkojärjestyksen: Viikon ensimmäinen päivä (arkipäivä = sunnuntai) alkaa meidän lauantai-iltanamme klo 18.oo. Viikko päättyy meidän perjantai-iltanamme klo 18.oo. Siitä alkaa sapatti, levon päivä, lauantai.
Jos kunnioitamme Jumalan asettamaa viikkojärjestystä, niin tunnustamme asian edellä mainitulla tavalla.

Mutta kuten siinä kirjoituksessa kirjoitin:
Uuden liiton sapatti on sydämissämme oleva lepotila.
Emme enää ole päiviin sidottuja.
Vaellamme Hengessä 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä.
Ja sydämissämme on sapatinlepo. Hebr.4.

Sapatin pitäminen lauantaina, viikon seitsemäntenä päivänä, ei siis ole lakiliittoon tunnustautumista. Mutta tarvitessamme lepoa meidän on hyvä kunnioittaa Jumalan siunaamaa lepopäivää ja valita se lepopäiväksemme.

Onkohan vieläkin liian vaikeaa?
Jos on niin lue se kirjoitukseni aivan kokonaan:
http://www.Jeesus-on-Herra.com

PS. Itse olen pitänyt lepopäivän lauantaina jo noin kolmekymmentä vuotta, enkä vielä ole joutunut lain alle.

Sununtaita ei kenenkään pidä kunnioittaa lepopäivänä, koska se on roomalaiskatolisen harhaopin keksimä päivä.

Näkisin sapatissa paljon syvenpiä näköaloja kuin juutalaisuuteen halutaan viitata. Ajattelin valitettavasti itsekin ennen näin, kun opetus oli rakennettu pitkälle tälle ajatukselle.
Mutta mutta, kun rupesin purkamaan tätä näköalaa löysin ulottuvuuksia, yksi niistä meni aivan luomiseen asti, ja siinä on sen sapatin juuret, Jumalassa Hänen luomistyössään jne. Näin myös siitä, että ihmiselle se on annettu siunaukseksi, ehkäpä tämä aika tuo sen meille parhaiten esiin, koska tämä loppuunpalaminen on kovin yleistä.

Näkisin myös tämän, kun tunnustan Jumalan Luojaksi sapatissa, niin tässä näkyy eritoten se luomisusko kumarran Häntä / vastakohtaisuus kehitysoppi, ei ehkä päivillä väliä.

Joka viikko lepopäivä on muistutus Luojasta ja uskoisin, että myös tämän takia halusi Jumala meitä muistuttaa kenen jälkiä olemme, ja seurakuntahan todistaa Luojasta, syntiinlankeemuksen jälkeen Hänen suunnittelemasta pelastuksesta Kristuksessa, Hänen paluustaan ja uuden taivaan luomisesta.

Näissä on suuria syvyyksiä asioissa ja niitten löytäminen on avannut näköaloihin Hänen aivoituksistaan. Koen surullisuutta siitä, kun ikäänkuin tämän alueen menettäminen on tullut kristikuntaan ehkäpä matkanvarrella pesiytyneen opetuksen myötä jonka käsitän ihmisopiksi.

Sapatti on luomisen muistoksi vietettävä lepopäivä, eikä suinkaan mikään pelkästään juutalaisille tarkoitettu. Egyptin orjuudesta vapautumistahan muistellaan pääsiäisenä, ei jokaisena sapattina.

Siinä olet oikeassa, ettei sapatti ole sunnuntaina, vaan perjantai-illasta lauantai-iltaan (auringonlaskuun).

T: Tiinaliina

yxs kirjoitti:

Näkisin sapatissa paljon syvenpiä näköaloja kuin juutalaisuuteen halutaan viitata. Ajattelin valitettavasti itsekin ennen näin, kun opetus oli rakennettu pitkälle tälle ajatukselle.
Mutta mutta, kun rupesin purkamaan tätä näköalaa löysin ulottuvuuksia, yksi niistä meni aivan luomiseen asti, ja siinä on sen sapatin juuret, Jumalassa Hänen luomistyössään jne. Näin myös siitä, että ihmiselle se on annettu siunaukseksi, ehkäpä tämä aika tuo sen meille parhaiten esiin, koska tämä loppuunpalaminen on kovin yleistä.

Näkisin myös tämän, kun tunnustan Jumalan Luojaksi sapatissa, niin tässä näkyy eritoten se luomisusko kumarran Häntä / vastakohtaisuus kehitysoppi, ei ehkä päivillä väliä.

Joka viikko lepopäivä on muistutus Luojasta ja uskoisin, että myös tämän takia halusi Jumala meitä muistuttaa kenen jälkiä olemme, ja seurakuntahan todistaa Luojasta, syntiinlankeemuksen jälkeen Hänen suunnittelemasta pelastuksesta Kristuksessa, Hänen paluustaan ja uuden taivaan luomisesta.

Näissä on suuria syvyyksiä asioissa ja niitten löytäminen on avannut näköaloihin Hänen aivoituksistaan. Koen surullisuutta siitä, kun ikäänkuin tämän alueen menettäminen on tullut kristikuntaan ehkäpä matkanvarrella pesiytyneen opetuksen myötä jonka käsitän ihmisopiksi.

Olen samaa mieltä nimimerkki "Ykx"-sin kanssa. Me menetämme paljon siinä, että emme pidä sapattia kunniassa. Ennenvanhaan uskovat sentään vielä viettivät sunnuntaita lepopäivänä (koska pitivät sitä sapattina), nykyisin ei edes sitä. Lisäksi jos menee uskoville jotain mainitsemaan sapatin viettämisestä, ja varsinkin jos kehtaa vielä mainita, että se on lauantaina, niin melko varmasti saa heti kuulla, kuinka lakiuskovia ja harhaoppisia sitä ollaan. Miksi näin?

Lahjaksi ja siunaukseksi Jumala meille sapatin antoi. Olisi hyvä, jos osaisimme arvostaa sitä.

T: Tiinaliina

Sapatti on Jumalan antama lepopäivä ihmiselle, jo paratiisissa. Jumala "loi" Sapatin levätessään seitsemäntenä päivänä. Adam ei ollut juutalainen.

Kun lepäämme lauantaina, eli sapattina, kunnioitamme Jumalaa Luojana.
Mutta Sapatilepo ei ole lain alla olemista, vaan juuri niinkuin se sanoo; Lepoa. Se on ilo ja etuoikeus, ei raskas työ ja velvollisuus.

Jeesus sanoi että Hän ei ollut tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään.


Juutalaisten seremonialaki ja uhrilaki naulittiin ristiin, Jeesuksen, ainoan todellisen syntiuhrin antaessa henkensä. mutta sapattikäskyä ei ole koskaan kumottu.

Itse-asiassa Jeesus, sekä kaikki alkuseurakunnan jäsenet viettivät sapattia lepopävänä. Sunnuntai tuli lepopäivksi Roomalais-Katolisen kirkon vaikutuksesta. Todellisuudessa sunnuntain vietto lepopävän on pakanallinen tapa.

Jeesus jopa lepäsi ristinkuolemansa jälkeenkin haudassa sapatin.

Vielä Laista ja Armosta
Pelkkä lain korostaminen vie farisealaisuuteen, lain pilkkkujen ja pisteiden viilaukseen, eli lagalismiin jolle armo ja anteeksianto on täysin tuntematon.



Pelkkä armon korostaminen vie antinomimismiin, jolle Jumalan Pyhyys on täysin tuntematon. Se itse asiassa johtaa "Halpaan armoon" ja penseyteen. Pahimmassa tapaukseesa armsota ei tule vain halpaa, vaan jopa täysin arvotonta.


Lakia ja armoa, siis molempia tarvitaan. Niitä ei saa eroittaa toisistaan. jos toinen poistetaan, myös toinen menettää merkityksensä. Niitä ei saa myöskään sekoittaa toisiinsa, Niiden on ennetava olla amanaikaisesti tasa-arvoisina rinnakkain, erillään toisistaan, ja silti yhdessä.

... kirjoitti:

Sapatti on Jumalan antama lepopäivä ihmiselle, jo paratiisissa. Jumala "loi" Sapatin levätessään seitsemäntenä päivänä. Adam ei ollut juutalainen.

Kun lepäämme lauantaina, eli sapattina, kunnioitamme Jumalaa Luojana.
Mutta Sapatilepo ei ole lain alla olemista, vaan juuri niinkuin se sanoo; Lepoa. Se on ilo ja etuoikeus, ei raskas työ ja velvollisuus.

Jeesus sanoi että Hän ei ollut tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään.


Juutalaisten seremonialaki ja uhrilaki naulittiin ristiin, Jeesuksen, ainoan todellisen syntiuhrin antaessa henkensä. mutta sapattikäskyä ei ole koskaan kumottu.

Itse-asiassa Jeesus, sekä kaikki alkuseurakunnan jäsenet viettivät sapattia lepopävänä. Sunnuntai tuli lepopäivksi Roomalais-Katolisen kirkon vaikutuksesta. Todellisuudessa sunnuntain vietto lepopävän on pakanallinen tapa.

Jeesus jopa lepäsi ristinkuolemansa jälkeenkin haudassa sapatin.

Vielä Laista ja Armosta
Pelkkä lain korostaminen vie farisealaisuuteen, lain pilkkkujen ja pisteiden viilaukseen, eli lagalismiin jolle armo ja anteeksianto on täysin tuntematon.



Pelkkä armon korostaminen vie antinomimismiin, jolle Jumalan Pyhyys on täysin tuntematon. Se itse asiassa johtaa "Halpaan armoon" ja penseyteen. Pahimmassa tapaukseesa armsota ei tule vain halpaa, vaan jopa täysin arvotonta.


Lakia ja armoa, siis molempia tarvitaan. Niitä ei saa eroittaa toisistaan. jos toinen poistetaan, myös toinen menettää merkityksensä. Niitä ei saa myöskään sekoittaa toisiinsa, Niiden on ennetava olla amanaikaisesti tasa-arvoisina rinnakkain, erillään toisistaan, ja silti yhdessä.

>>kirjoitat
>>Jeesus jopa lepäsi ristinkuolemansa jälkeenkin haudassa sapatin.>"5 Moos 5:3 Herra ei tehnyt tätä liittoa meidän isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme tässä tänä päivänä, kaikkien meidän kanssamme, jotka nyt elämme.> "Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän""Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle joka uskoo"!!! >>Room 10:4

yksi linkki.

http://members.surfeu.fi/israelapu/4kaskya.html

tähän kopioituna:

Tarvitseeko pakanauskovan noudattaa muita Tooran käskyjä?
Kysymys 5. elokuuta 2001:
Tarkoittaako tämä: "Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina" (Ap.t. 15:21) sitä, että pakanauskovilla on muitakin "opinkappaleita" kuin vain edellisessä jakeessa mainitut: "vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta"? Tavallisesti pakanauskovat vetoavat tähän jakeeseen (Ap.t. 20) ja ovat sitä mieltä että Tooran opetukset kuuluivat vain vanhan liiton juutalaisille. Miten asia on?

MZ

Vastaus 7. elokuuta 2001:
Vastaus kirjasta "Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys" s. 222-226:

Tarvitseeko pakanauskovan noudattaa muita Tooran käskyjä?

"Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi:' Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat ( hebr. UT: pakanakansat) minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:18-20).

"Sentähden minä todistan teille kaikille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa" (Ap.t. 20:26-27).

Pakanakristillisyyden keskuudessa jotkut tulkitsevat Jerusalemin apostolien ja vanhinten kokouksen päätöstä niin, että pakanakristittyjen tarvitsee pitää vain neljä perusvelvollisuutta, jotka pakanuudesta kääntyneille uskoville annettiin: epäjumalien saastuttaman karttaminen, haureuden karttaminen, veren ja verisen lihan karttaminen. Onko sitten todella niin, että vain nämä neljä käskyä kuuluvat pakanauskoville? Onko pakanakristikunnalla oikeus rikkoa muita Jumalan käskyjä, koska niitä ei mainittu Jerusalemin kokouksessa? Onko pakanauskovilla oikeus varastaa, tappaa, valehdella jne., koska niitä asioita ei mainittu Jerusalemissa?

Ei tietenkään! Jo pelkästään yksinkertainen talonpoikaisjärki ja omatunto sanovat, ettei pakanauskoville ole luvallista muidenkaan Jumalan käskyjen rikkominen, eli synnin tekeminen, kuten olemme aiemmin moneen kertaan todenneet. Mitä sitten tarkoittaa se, että Jerusalemissa annettiin vain neljä nooalaisiin lakeihin perustuvaa peruskäskyä pakanuudesta kääntyneille?

Nyt ensinnäkin on ymmärrettävä, että Raamatun oman ilmoituksen valossa pakanat ovat olleet ilman Jumalaa, ilman Messiasta ja ilman toivoa maailmassa, tietämättömyydessä, synnissä, epäjumalanpalveluksessa ja vieraantuneina Jumalasta (Efes. 2:11- 12, 4:17-19, 1.Piet. 4:3). Kun ihminen kääntyy pakanuudesta ja tietämättömyydestä Messiaan kautta elävän Israelin Jumalan puoleen, ei Jumala vaadi heiltä uskoontulossa niin suurta vastuuta ja tietämystä Jumalan Tooran käskyjen noudattamisessa. Kun pakanasyntyinen on tullut uskoon ja kastettu, hänen tulee aluksi oppia ja noudattaa näitä neljää nooalaista peruskäskyä, jotka Jerusalemin apostolien ja vanhinten kokouksessa annettiin pakanuudesta kääntyneille. Näiden neljän peruskäskyn noudattaminen on minimitaso, jota pakanauskovien tulee noudattaa heti uskoontulostaan lähtien. Sitten vähitellen, ajan kanssa, tulee pakanauskovatkin opettaa pitämään kaikki, mitä Jeshua käski opetuslastensa pitää. Paavali ei vetäytynyt pois julistamasta kaikkea Jumalan tahtoa pakanuudesta kääntyneille. Samoin tulee meidänkin menetellä, opettaen pakanauskoville kaiken Jumalan tahdon noudattaminen ja siinä riittää tehtävää koko elämän ajaksi.

Juutalaisilta Jumala sensijaan vaatii heti uskoontulosta lähtien suurempaa vastuuta, tietämystä ja Tooran noudattamista, koska Israel on Jumalan omaisuuskansa, jolle on annettu liitot, lupaukset ja Messias sekä uskottu Pyhät Kirjoitukset (Ps. 147:19-20, Room. 3:1-2, 9:1-5). Jolle on paljon uskottu, siltä paljon vaaditaan, jolle on vähän uskottu, siltä vähän vaaditaan (Luuk.12:47-48, Jaak. 4:17). Tämän periaatteen mukaisesti Jumala vaatii omaisuuskansansa jäseniltä paljon suurempaa vastuuta, kuin vasta uskoontulleilta pakanoilta, joilla on vain vähän tietämystä Jumalan Sanasta.

Tooran opetus sapatteina

"Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina" (Ap.t. 15:19-21).

"Mutta he (Paavali seuralaisineen) vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat. Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: 'Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa" (Ap.t. 13:14-15). "Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi:' Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus '. Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset" ( Ap.t. 17:1-4 ).

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" ( Ap.t. 18:1, 4 ).

Jerusalemin apostolien ja vanhinten kokouksen päätös pakanauskovia koskevasta neljästä nooalaisesta perusvelvollisuudesta on kirjoitettu Apostolien tekojen viidennentoista luvun jakeisiin yhdeksäntoista ja kaksikymmentä. Välittömästi niitä seuraava jae kaksikymmentä yksi alkaa sanalla "sillä". Se merkitsee sitä, että jae kaksikymmentäyksi kuuluu asiayhteyteen ja antaa lisäselvitystä jakeiden yhdeksäntoista ja kaksikymmentä sisältämään pakanauskovien neljään perusvelvollisuuteen. Tätä selittävää jaetta Mooseksen julistamisesta ja lukemisesta jokaisena sapattina synagoogissa ei ole yleensä ymmärretty ollenkaan tai siitä on mitä kummallisimpia selitelmiä. Kun Raamattua tulkitaan Raamatulla ja otetaan ko. jae asiayhteydessään kokonaisvaltaisen tulkintaperiaatteen mukaisesti, selviää jakeen merkitys kuitenkin melko yksiselitteisesti meille.

Ensinnäkin on ymmärrettävä, että Paavalin päivinä sapatti oli Jumalaan uskovien normaali lepopäivä. Sunnuntaista (joka on väärennys) ei vielä tuolloin ollut tietoakaan nykyisessä muodossaan. Oli normaalia, että uskonnolliset juutalaiset kävivät sapatinpäivinä synagoogissa, joissa luettiin Mooseksen Tooraa, profeettoja ja muita kirjoituksia, kuten tänäkin päivänä tehdään jokaisena sapattina juutalaisten synagoogissa eri puolilla maailmaa. Alkuseurakunnan päivinä Jeshuaan uskovat juutalaiset tapasivat käydä myös synagoogissa ja Jerusalemin temppelissä (niin kauan kuin se oli pystyssä, vuoteen 70 jKr. asti) kuulemassa Kirjoitusten lukemista ja osallistumassa jumalanpalvelukseen, kuten Paavalinkin toiminta osoittaa (Ap.t.2:46, 21:27). Myös jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia eli pakanoita tapasi käydä sapatinpäivinä synagoogissa kuulemassa pyhien Kirjoitusten ja Mooseksen Tooran lukemista.

On myöskin ymmärrettävä se, että alkuseurakunnan päivinä ei ollut ollenkaan vielä olemassa Uuden Testamentin kirjoituksia kirjallisessa muodossa yhteen koottuna. Vasta 200-300 luvuilla Uuden Testamentin kirjoitukset koottiin yhteen kirjalliseen muotoon. Alkuseurakunnan päivinä oli vain Vanha Testamentti, kirjoitettuna kallisarvoisille pergamenttikääröille, yleensä kukin profeetta tai kirjoittaja erikseen, kuten esim. Jesajan kirjakäärö (Esaias; Luuk. 4:16-17). Tuohon aikaan, jolloin ei nykyaikaisesta kirjapainotekniikasta vielä ollut aavistustakaan, Vanhan Testamentin kirjakääröjen kirjoittaminen käsin oli aikaaviepää ja kallista puuhaa. Kokonaisen Vanhan Testamentin kirjakääröjen kirjoittaminen vaati varmasti useamman vuoden työn. Näinollen Vanhan Testamentin kirjakääröt olivat tavattoman arvokkaita ja yleensä vain varakkailla henkilöillä oli mahdollisuus yksityisesti omistaa kirjoituksia. Ainoa mahdollisuus köyhillä tavallisilla ihmisillä oppia ja kuulla Tooraa ja muita Vanhan Testamentin kirjoituksia, oli mennä sapatinpäivänä synagoogaan (jossa oli yhteiset synagoogan kirjakääröt) kuuntelemaan, kun niitä luettiin ja selitettiin. Siksi myös alkuseurakunnan ajan pakanauskovienkin täytyi yleensä mennä synagoogiin sapatinpäivinä kuuntelemaan Mooseksen Tooran ja Vanhan Testamentin kirjoitusten lukemista, oppiakseen Kirjoituksista Jumalan tahdon. Nykyaikana on helppoa, sillä automaattisen kirjapainotekniikan myötä, jokaisella on mahdollisuus hankkia suhteellisen halpoja Raamattuja. Valitettavan monella ne vain ovat kirjahyllyn koristeena pölyttymässä.

Kun apostoli Jaakob puheessaan pakanuskovien neljästä perusvelvollisuudesta antaa lisäselvityksenä Mooseksen lukemisen jokaisena sapattina synagoogassa, hän tarkoittaa sitä, että pakanuskovien tulee heti uskoontultuaan noudattaa neljää nooalaista perusvelvollisuutta ja heillä on aikaa myöten sitten mahdollisuus oppia kaikki Jumalan tahto, käydessään sapatinpäivinä synagoogissa kuulemassa, kun Mooseksen Tooraa ja muita Kirjoituksia luetaan. Tämä oli yleinen tapa tuohon aikaan. Nykyisin on helpompaa, kun käytännöllisesti katsoen kaikkialla on mahdollisuus lukea Raamattua, sekä Vanhaa että Uutta Testamenttia ja saada opetusta, jos vain haluamme.

Kuuluuko ympärileikkaus ja Toora uuden liiton juutalaisuskoville?

"Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan. Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville. Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa. Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: 'Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta (hebr. UT: kymmentä tuhatta) juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta" (Ap.t. 21:17-25).

"Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen. Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa, todistivat hyvää. Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen. Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettavaksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet" ( Ap.t. 16:1-4 ).

"Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään" ( 1.Kor. 7:18 ).

"Ja minä taas todistan jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain" ( Gal. 5:3 ).

"Silloin Jeesus puhui kansalle (huom. juutalaisille!) ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee" ( Matt. 23:1-3 ).

Olemme edellä todenneet, että pakanauskoville ei kuulu ulkonainen ympärileikkaus eivätkä he ole Tooran orjuudessa tai alaisuudessa. Kuinka on sitten uuden liiton juutalaisuskovien laita? Onko niin, kuin jotkut opettavat, että uuden liiton juutalaisuskovillekaan ei kuulu enää ulkonainen ympärileikkaus eikä heidän tulee noudattaa Tooraa, koska he ovat myös armon alla? Tähän tekisi mieleni sanoa Paavalin lailla: 'Pois se!' Tällainen opetus ei ole ollenkaan Uuden Testamentin kirjoitusten mukaista.


Kun apostolit ja vanhimmat vapauttivat Jerusalemin kokouksessa pakanuudesta uskoon tulleet ympärileikkauksesta ja Mooseksen Tooran orjuudesta, ei tämä päätös koskenut ollenkaan juutalaisia. Välittömästi Jerusalemin kokouksen jälkeen Paavali meni Antiokiaan sekä myös muille paikkakunnille pakanakansoissa ja antoi pakanauskoville Jerusalemin kokouksen säädökset tiettäväksi. Tämän matkansa yhteydessä hän ympärileikkasi Timoteuksen, joka oli uskovan juutalaisvaimon poika. Seka-avioliittojen tähden rabbit aikoinaan tekivät päätöksen, koska syntyi tulkintavaikeus, kuka oli juutalainen ja kuka ei; että juutalaisesta äidistä syntynyt on täysiverinen juutalainen (Raamatun mukaan juutalaisuus periytyy myös isästä, kuten Joosefin lapset Egyptissä; 1.Moos. 41:45-52). Tämän käytännön mukaan Timoteus oli juutalainen ja Paavali ympärileikkasi hänet, jottei syntyisi pahennusta juutalaisten keskuudessa, koska ympärileikkaus kuuluu juutalaisille, niinkuin se annettiin Aabrahamin lihallisille perillisille ikuiseksi liiton merkiksi (1.Moos. 17:1-14; samoin Mooseksen Toorassa - 3.Moos. 12:1-3; Mooses itsekään ei päässyt Egyptiin suorittamaan Israelin kansan vapautustehtävää, ennenkuin hänen poikansa oli ympärileikattu - 2.Moos.4:24-26 ).

Asia käy myös kirkkaasti selville tapauksesta, kun Paavali saapui helluntaijuhlille eli viikkojuhlaan Jerusalemiin lähetysmatkoiltaan ja tapasi siellä Jaakobin ja muut vanhimmat. Jerusalemissa oli tullut uskoon kymmeniä tuhansia juutalaisia, joka oli suuri osa tuon ajan Jerusalemin väestöstä ja he kaikki olivat Tooran kiivailijoita. Jerusalemin uskovien keskuudessa oli kuitenkin liikkunut valheellinen huhu, jonka mukaan Paavali opetti pakanain keskuudessa asuvia juutalaisia luopumaan ympärileikkauksesta, Mooseksen Tooran noudattamisesta ja israelilaisille säädettyjen tapojen noudattamisesta. Jerusalemissa oli neljä miestä, jotka olivat tehneet nasiisrilupauksen, johon kuului se, ettei lupauksen voimassaoloaikana saanut leikkauttaa tukkaansa (4. Moos.6). Paavali itse oli tehnyt samanlaisen lupauksen Kenkreassa, matkallansa Jerusalemiin (Ap.t. 18:18).

Jotta tämä valheellinen huhu saataisiin kumotuksi, päätettiin, että Paavali neljän lupauksen tehneen miehen kanssa menisi temppeliin (joka oli vielä toiminnassa) ja puhdistaisi itsensä heidän kanssaan ja suorittaisi nasiirilupauksen päättymiseen kuuluvan uhrin seitsemän puhdistuspäivän kera, jotta kaikki huomaisivat, ettei ole mitään perää valheellisessa huhussa, vaan että myös Paavali itsekin juutalaisena noudattaa Mooseksen Tooraa ja että vain pakanat vapautettiin ympärileikkauksesta ja Tooran täydestä velvoittavuudesta (tarkoittaa ennenkaikkea vain israelilaisille annettuja säädöksiä).

Tämä tapaus, kuten Paavalin toiminta ja opetus sekä Jeshuan puhe juutalaisille, osoittavat selvästi, että uskoontulleille juutalaisille kuuluu edelleen ympärileikkaus, Tooran noudattaminen (kaikki mitä israelilaisille on säädetty) ja israelilaisille säädettyjen tapojen noudattaminen, eikä heidän tule millään tavalla edes pyrkiä ympärileikkaamattomien pakanain tapoihin, koska ovat luonnostaan juutalaissyntyisiä (Gal.2:15). On ehdottomasti Uuden Testamentin kirjoitusten vastaista pyrkiä irroittamaan uskoontulleita juutalaisia heidän omasta juutalaisesta taustastaan ja pakottaa heitä Kirjoitusten vastaisesti luopumaan ympärileikkauksesta ja Tooran noudattamisesta. Messiaanisesta juutalaisuskovasta ei koskaan tule pakanakristittyä, vaan uskoontullut juutalainen on kaksinkertainen juutalainen, ulkonaisesti ja sisäisesti, ulkonaisesti ja sisäisesti ympärileikattu (Room. 2:25-29; Uskoontullut pakana, jos hän rakkaudesta Jumalaan noudattaa Tooraa, uuden liiton armon ja vapauden pohjalta, tulee sisäisesti oikea juutalainen). Kysymys juutalaisten kohdalla on vain siitä, että he vastaanottavat oman juutalaisen Messiaansa, tullen näin todellisiksi juutalaisiksi myös sisäisesti.

Monet kristilliset piirit ovat tehneet lähetystyötä juutalaisten keskuudessa, pyrkien irroittamaan heitä juutalaisesta taustastaan. Vaikka juutalaiset pelastuvat samalla tavalla kuin pakanatkin, Herran Jeshuan armon kautta ja vaikka juutalaiset tarvitsevat kuulla evankeliumin ilosanomaa Jeshuasta Messiaasta pelastuakseen, kuten pakanatkin, ei juutalaisten keskuudessa tulisi tehdä virheellisellä tavalla tehtyä lähetystyötä, joka irroittaa juutalaiset heidän juuristaan, ympärileikkauksesta, Toorasta, juutalaisista juhlista jne. (Room.1:16). En missään tapauksessa vastusta evankeliumin julistamista juutalaisten keskuudessa, mutta vastustan ankarasti sellaista lähetystyötä, joka pyrkii irroittamaan juutalaiset heidän juuristaan ja kaiken kukkuraksi vielä tarjoaa juutalaiselle kansalle epäraamatullisia pakanuuteen perustuvia opillisia asioita, kuten joulu, sunnuntai, lapsikaste ja muut kirkkojen perinnäissääntöjen hapatukset, joita ei löydy Raamatusta.

Kaiken lisäksi vielä monet pyrkivät käännyttämään pientä juutalaista kansaa katolisiksi, ortodokseiksi, kalvinisteiksi, presbyteereiksi, luterilaisiksi, baptisteiksi, helluntalaisiksi jne., oman kirkkokuntansa mukaisesti. Haluan sanoa suoraan, vaikka se ei monia miellytä, että Israelin kansa ei tarvitse tällaista lähetystyötä, sillä se ei kansana tule koskaan vastaanottamaan "joulukinkkujeesusta". Israelin kansan jäännös tulee pelastumaan silloin, kun se löytää oman juutalaisen Jeshuansa, joka kuoli ristillä oman kansansa syntien tähden. Evankelioimistyön, jota messiaaniset juutalaiset itse osaavat parhaiten oman kansansa keskuudessa tehdä, tulee tähdätä siihen, että syntyy Israelin kansan keskuuteen yksi Messiaan ruumis apostolisen alkuseurakunnan mallin mukaisesti, omalta juutalais-kansalliselta pohjalta, joka säilyttää uuden liiton juutalaiset juuret ja israelilaisille säädetyt opetukset ja tavat, kuten ympärileikkaus, Mooseksen Tooran mukaisesti, uuden liiton armon ja rakkauden hengessä. Pakanauskovien tulisikin ennenkaikkea tukea tällaista messiaanisten juutalaisten tekemää evankelioimistyötä oman juutalaisen kansansa pelastukseksi ja opettamiseksi (Room. 15:25-27).

Kristillisyyden nimissä on niin paljon vainottu ja tapettu juutalaisia, että sillä on huono maine juutalaisten keskuudessa. Jos aiomme murtaa tämän epäluulon muurin, on rakkauden teoilla pyrittävä osoittamaan, että todelliset pakanauskovat haluavat siunata ja rakastaa juutalaisia. Toiseksi, pakanauskovien tulisi itsensä palata alkuseurakunnan malliin ja oikeaan Raamatun opetukseen ja käytäntöön, pois kirkkojen perinnäissäännöistä ja pakanuudesta peräisin olevista tavoista ja opeista. Vasta sitten pakanakristillisyydenkin sanoma paremmin tavoittaa juutalaisen kansan. Parhain tapa on kuitenkin tukea messiaanisten juutalaisten omaan työtä kansansa evankelioimiseksi, sillä heillä on siihen luonnostaan parhaat edellytykset (Room. 11:24-27).

Siunauksin!

KL

toinen linkki ja siitä texsti:
http://members.surfeu.fi/israelapu/10kaskya.html


Jumalan kymmenen käskyä hepreankielisen alkutekstin mukaan

Minä olen Herra sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä;, jotka ovat vesissä maan alla.
Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

Muistaa pyhittää sapatinpäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

Älä tapa.

Älä tee huorin.

Älä varasta.

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.

Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.

(2.Moos. 20:2-17)


--------------------------------------------------------------------------------

"Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan" (5.Moos. 4:2).

"Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle" (Jes. 24:5-6).

"Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi" (Jes. 56:6-8).

"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1.Joh. 5:3).

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:17-18).

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

uutta postia.. luettavaksi,

http://members.surfeu.fi/israelapu/1srk.html

Yksi seurakunta Suomessa
Vanhan liiton päivinä Israelin kansa oli Jumalan seurakunta maan päällä (2.Moos. 12:1-6, 1.Kun. 8:14). Israel edusti myös Jumalan valtakuntaa maan päällä (Ps. 114:1-2, 1.Aik. 28:5). Jokainen, joka oli syntynyt israelilaiseen perheeseen, syntyi samalla myös Israelin seurakunnan jäsenyyteen. Jos joku muukalainen, joka ei ollut syntyjään israelilainen, tahtoi liittyä Israelin seurakuntaan, hänen tuli kääntyä Israelin uskoon ja ympärileikkauttaa miehenpuolensa (2.Moos. 12:43-49). Vaikka Israelin seurakunta oli suuri ja siinä oli 12 sukukuntaa, oli se silti yksi ainoa Israelin seurakunta, jonka tuli palvella Herraa, Israelin Jumalaa ja totella Hänen käskyjänsä (2.Moos. 19). Vanhan liiton Israelin seurakunta oli monta kertaa tottelematon Herran Sanalle, eikä kantanut Hengen hedelmää ja Jumala joutui usein sitä kurittamaan. Kun Messias (Kristus) saapui, Hän joutui sanomaan sen ajan tottelemattomille, että "Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt. 21:33-46). Tämä ei tarkoita sitä, niinkuin usein virheellisesti luullaan, että Jumalan valtakunta otetaan pois Israelilta ja annetaan pakanakristikunnalle. Matteuksen evankeliumin vertaus osoittaa selvästi, että Jeshua (Jeesus) osoitti sanansa juutalaisen kansan rappeutuneille ja tottelemattomille hengellisille johtajille, nimittäin fariseuksille, kirjanoppineille ja saddukeuksille, jotka Mooseksen istuimella hallitsivat kansaa (Matt. 21:45; 23:1-7, Ap.t. 4:1-7; 23:8). Näiltä Jumalan valtakunta ja Israelin seurakunnan hallitseminen otettiin pois ja annettiin niille, jotka kantavat Hengen hedelmää (Gal. 5:22, Room. 6:22, Ef. 5:9).

Kenelle sitten Jumalan valtakunta annettiin? Sille piskuiselle laumalle, joka uskoi ja uskoo Jeshua Messiasta (Jeesusta Kristusta) ja tottelee Hänen Sanaansa (Luuk. 12:31-32). Uuden liiton Israelin Jumalan valtakunnan ja seurakunnan hallinta uskottiin 12 Karitsan apostolille, jotka saivat tuomita sitä 12 valtaistuimella (Luuk. 22:28-30). Uuden liiton seurakunta ei myöskään ole irti todellisesta Jumalan Israelista. Paavalin öljypuuvertauksen mukaan Israel on se pyhä öljypuun juuri, jossa on jaloja öljypuun oksia eli israelilaisia messiaanisia uskovia ja oksastamisen kautta mukaan päässeitä epäjalon öljypuun oksia eli pakanauskovia (Room. 11:17-29). Pakanat ovat päässeet näin uskon kautta Messiaaseen Jeshuaan (Jeesukseen) todelliseen uuden liiton Israelin perheeseen (Ef. 2:11-22). Sekä juutalaisuskovat että pakanasyntyiset uskovat ovat kastetut yhdessä Hengessä yhdeksi Messiaan (Kristuksen) ruumiiksi eli uuden liiton seurakunnaksi, jossa Herra itse on päänä (Ef. 1:22-23, Kol. 1:14-18). Tämä on uuden liiton Israel, uuden liiton Jumalan valtakunta ja uuden liiton seurakunta.

Lukuisat Raamatun paikat osoittavat, että uuden liiton seurakunta on yksi (Room. 12:4-5, Ef. 4:1-6, Joh. 17:20-23). Apostolisen alkuseurakunnan aikana tämä uskovien yhteys ja ykseys olikin luonnollinen tosiasia (Ap.t. 2:37-47, 4:32-35). Tämä seurakunnan ykseys on tosiasia sekä maailmalaajuisesti että kansallisella tasolla. Erityisen tärkeää seurakunnan ykseys on paikallisella tasolla. Kun pakanain apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä eri paikkakunnille, hän osoitti kirjeensä aina sen paikkakunnan uskoville eli sen paikkakunnan seurakunnalle (Room. 1:1-7, 1.Kor. 1:1-2, Ef. 1:1, jne.). Kullakin paikkakunnalla oli alkuseurakunnan päivinä vain yksi uskovien joukko eli yksi paikallinen seurakunta, jota vanhimmat johtivat (1.Tim. 3:1-7, Tiit. 1:5-9). Seurakunnan tavallisia kokoontumispaikkoja olivat kodit, joissa kokoonnuttiin yhteisestä uskosta rakentumaan, rukoilemaan ja leipää murtamaan (Ap.t. 2:46; 12:12, Room. 16:3-5).

Näin oli alkuseurakunnan päivinä, kun seurakunta oli Sanan mukaisessa tilassa. Jos jossakin pyrki tulemaan hajaannusta, Paavali nuhteli, kuten korinttolaisia (1.Kor. 1:10-13; 3:1-4). Paavalin ennustama laittomuuden henki, antikristillinen henki, kuitenkin teki työtään ja alkoi yhden Messiaan (Kristuksen) ruumiin pirstoutuminen ja myös harhaantuminen Sanan alkuperäisistä totuuksista (2.Tes. 2:1-12). Monia antikristuksia oli ilmaantunut jo viimeisen Karitsan apostolin Johanneksen eläessä ja nämä "pikku antikristukset" eivät olleet enää yhtä ruumista toisten uskovien kanssa (1.Joh. 2:18-19). Kun Messiaan (Kristuksen) Henki kastaa yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi, pyrkii sielunvihollisen henki, antikristuksen henki, pirstomaan yhden ruumiin eli seurakunnan. Tässä se on hyvin onnistunutkin, sillä maailmassa on nykyään eräiden arvioiden mukaan vähintään yli 4 000 kristillistä kirkkokuntaa, lahkoa ja harhaoppia. Tosin paavin kirkko pyrkii viimeisenä suurena eksytyksenä nyt kokoamaan katolisen kirkon siipien suojaan lopun ajan maailmankirkon eli suuren porttobabylonin, koko laajasta luopuneesta kristikunnasta, joka tulee vallan saatuaan vainoamaan todellisia uskovia yhdessä maallisen petovallan kanssa (Ilm. 17).

Seurakunnan Herra ei kuitenkaan jätä tilannetta tähän pirstoutuneeseen ja luopuneeseen tilaan. Hän asettaa ennalleen todellisen seurakuntansa yhdeksi laumaksi juuri ennen tulemustaan (Ap.t. 3:19-21, Joh.10:16). Herra uudistaa ja puhdistaa Sanallaan seurakuntansa totuudelle kuuliaiseksi kirkastetuksi morsiusjoukoksi tulemustaan varten (Ef. 5:25-27, Ilm. 19:6-9). Lopun ajassa on oleva jälleen yksi Messiaan (Kristuksen) ruumis eli seurakunta, joka koostuu kaikista vilpittömistä uskovista. Herran Henki vaikuttaa niin, että lahkohenki poistuu todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi. Se on oleva lopun ajan ennalleenasetettu apostolinen seurakunta, joka toimii hetken suurella voimalla viimeisessä ja rajussa herätyksessä juuri ennen ylösottoa vaikeiden aikojen keskellä (Ilm. 14:14-16, Dan. 12:1-3).

Mitä sitten Suomessa tapahtuu tämän asian suhteen? Jo vuosien ajan on ollut käynnissä ennalleenasettamisprosessi maassamme. Monet yksilöuskovat ja pienryhmät ovat tulleet tyytymättömiksi nykyiseen menoon. Heitä ei ole tyydyttänyt se muotomeno tai oman "kuppikunnan" kristillisyys, jossa he ovat olleet mukana. Maassamme on käsitykseni mukaan satoja, luultavasti jopa tuhansia sellaisia uskovia, jotka joko yksinään tai yhdessä pienryhmän kanssa ovat pohtineet näitä asioita. Monilla paikkakunnilla kokoontuu pienryhmiä kodeissa, kuten alkuseurakunnan päivinä, ilman mitään rajoja. Nämä uskovat eivät edusta mitään maan leirejä, vaan yksinkertaisesti ovat uskovia ja Jumalan lapsia, jotka kokoontuvat yhdessä Sanaa tutkimaan, rukoilemaan, leipää murtamaan eli ehtoollista viettämään ja yhteisestä uskosta rakentumaan (1.Kor. 14:26).

Raamatun mukaan on selvää, että vastustuksesta huolimatta nämä pienryhmät tulevat lisääntymään ja lopulta muodostuu kaikista vilpittömistä uskovista koostuva yksi seurakunta. Se ei ole mikään uusi kirkkokunta, vaan Pyhän hengen yliluonnollisella tavalla yhdistämä, toisiaan rakastavien uskovien joukko (Joh. 13:35). Se on samalla mahdollisesti myös lopun ajan maanalainen seurakunta, jota tuleva maailmankirkko vainoaa, koska he eivät alistu sen komentoon. Kaikki todelliset uskovat joutuvat jättämään lopulta lopun ajassa nousevan maailmankirkon, "porttobaabelin", etteivät joutuisi sen tuomion alle. (Ilm. 18:1-4).

Loppusuoralla ennen Herran tulemusta rajat eivät tule käymään kirkkokuntarajojen mukaan, vaan sydänten rajojen mukaan. On oleva vain kaksi leiriä: Messiaan ruumis eli todellinen Jumalan seurakunta ja toisaalta porton ruumis eli lopun ajan maailmakirkko, joka joutuu Jumalan tuomion alle (1.Kor. 5:15-17, Ilm. 14:8). Pitäkäämme huoli siitä, että kuulumme todelliseen seurakuntaan, yhteen Messiaan (Kristuksen) ruumiiseen ja toimikaamme sen mukaan, rakentaen yksilöinä ja pienryhminä vain yhtä ruumista, lopun ajan ennalleenasetettua apostolista seurakuntaa (Ef. 4:11-16).

Keijo Lindeman

]

Jumalan lahja se sapatti on edelleenkin, vaikka eletäänkin uudessa liitossa. Ei Jumala lahjojansa kadu. Mutta minkäpä sillekään kukaan voi, jos ei kaikille kelpaa. Ei se sapatinvietto mikään pakko ole, onpahan vaan iloksi ja siunaukseksi niille, jotka sen haluavat.


Tuossa muussa tekstissäsi olet kyllä oikeassa. Mutta ei kai tämän keskustelun aloittaja adventistiksi aikonutkaan? Baptisteista hän jotain mainitsi, ja heillähän on ihan eri oppi kuin adventisteilla. En kyllä oikein ymmärrä, että miksi siinä seurakunnassa pitäisi erikoisesti korostaa sapattia. Voihan sitä itsekseenkin viettää, jos haluaa. Minusta niin on jopa parempi siinä mielessä, että silloin ei tunne olevansa seurakunnan puolelta painostettu siihen, eikä ala tuntumaan pakkopullalta, lainteoilta. Mutta kukin tavallaan.

T: Tiinaliina

tällaiset kirjoitukset eivät ole perusteltuja vastauksia. Tietysti näin voi kirjoittaa, mutta aikaa menee hukkaan lukiessa.
Toivon rakentavia hyviä kirjoituksia.

Suosittelen luettavaksi kirjoitusta Golgatalla täytetty laki.
Sen on kirjoittanut Weijo Lindroos.
Se löytyy klikkaamalla tästä http://www.Jeesus-on-Herra.com / Kirjoitukset / Weijo Lindroos

TOTTA JOKA SANA !

Valo voittaa pimeyden
____________________________________

GOLGATALLA TÄYTETTY LAKI ?
____________________________________


ALKUSANAT

”Se on täytetty!”
Tämä juhlava huuto kuului ristiltä, kauhujen ja tuskien keskeltä, vertavuotavan, runnellun Vapahtajan huulilta. Se oli pimeyden keskellä kuuluva riemullinen voittohuuto. Jeesus oli täyttänyt elämäntehtävänsä, jonka oli Isältä saanut. Hän oli tullut lihan ruumiiseen ja nyt Hän lähti pois lihan ruumiista. Hän oli sovittanut Aadamin suvun rikkomukset. Synnin valta oli kukistettu. Saatanan vallat olivat voitetut. Hän oli ostanut ihmiset itselleen omalla verellään. Kaikille avattiin tie Jumalan armoon ja rakkauteen. Valkeuden voitto oli saavutettu. Suurinkin syntinen saa nyt omistaa täyden armahduksen uskon kautta Jeesuksen vereen.

Jeesuksen voittoisa ylösnousemus kalliohaudasta avasi tien pyhityselämään kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Uskoon tulleille on kirjoitettu: ”Me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan…. Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” (Hebr. 10:10,14).

Golgatalla on siis ennen muuta ansaittu meille vapautus synnistä, saatanasta ja kadotuksesta. Meille on avattu tie Taivaaseen. Ristin tapahtumien ja ylösnousemuksensa ansiosta Jeesus on nyt ”Tie ja Totuus ja Elämä” (Joh. 14:6). Hän on pyhityksemme lähde.
Mutta Golgatan voittohuutoon sisältyy vielä paljon muutakin. Jeesus tuli Vanhan liiton kirjoitusten täyttäjäksi. Tätä puolta lähdemme seuraavassa tutkimaan.


KAKSI LIITTOA
Raamattu puhuu vanhasta ja uudesta liitosta. Nämä kaksi liittoa poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja varjo. ”Sillä koska laissa (lakiliitossa) on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…” (Hebr. 10:1). ”Itse asiain olemus” on sama kuin täytetty laki eli uusi liitto. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:20). Golgatalla vanhan liiton varjot peittyivät kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esiin tuli ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4). Jeesuksen sijaisuhri avasi todellisen valkeuden. ”Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Snl. 4:18).

Vanhan ja uuden liiton erilaisuus käy ilmi profeettojen ennustuksista. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se ( = vanha liitto ), jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto ( = kokonaan uusi; ei entisen kaltainen liitto), jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jeremia 31:31-33).
Mutta minkä lain Hän kirjoittaa uuden liiton uskovan sydämeen? Onko se tuo vanha kymmenen käskyn laki? Tätä käymme seuraavassa tutkimaan.

Raamattu tuntee monta eri lakia.
Minkä lain alaisina meidän nyt tulee olla ? Tämän kysymyksen vastaus ratkaisee uskonelämämme hengellisen sisällön. Olemme joko vanhassa lakiliitossa lain alaisina tai uudessa liitossa vapaina. Emme voi samanaikaisesti elää molemmissa.
Mutta pelkkänä oppina ei Uuden Testamentinkaan opettama kristinusko ole muuta kuin kuollut uskonto. Tarvitaan elävään uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen, jossa Jumalan Pyhä Henki tulee ihmisen sisimpään asumaan. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room.8:9). Mutta ”kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia” (Room.8:14).

SYNNIN JA KUOLEMAN LAKI .
Se laki on Jumalaa vastustava lihan mieli: ”Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan…” (Room.7:23). ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Room. 8:6,7). ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Tämä synnin ja kuoleman laki tuli jokaisen ihmisen osaksi Aadamin lankeemuksessa. Se toimii ihmisessä siihen asti, että tapahtuu uudestisyntyminen eli uskoon tulo. Uskoon tuleminen tuo ihmisen sydämeen Elämän Hengen ja Kristuksen mielen. ”Mutta meillä ( uskoon tulleilla ) on Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16). Kuoleman ja synnin tila on väistynyt. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:1-2). Ihmistä vallitsee synnin ja kuoleman laki kunnes elämän hengen laki astuu voimaan. On hyvä tutkia tarkkaan Roomalaiskirjeen 7:14 - 8:16, jossa kerrotaan ennen uskoon tuloa vallitsevasta synnin laista. Mutta siinä puhutaan myös Mooseksen laista (esim. 8:3,4). Jeesuksen kuoleman kautta kuolimme pois syntitilan laista (Room. 7:1-6). Tulimme eläviksi, uusiksi luomuksiksi (2 Kor.5:17).
Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa kymmenen käskyn lakia. Tarvittiin Jeesuksen sovintoveri, joka uskon kautta katkaisi suhteemme syntiin. Kärsivä synnin orja sai vapauden taakoistaan tulemalla Jeesuksen luo ja siirtämällä syntisyytensä Golgatalle. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).

MOOSEKSEN LAKI
Se oli Siinailla annettu lakiliitto, jonka rikkojalle oli seurauksena armoton kuolema ja kirous. ”Kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3: 10). Mutta ”jotka perustautuvat uskoon, siunataan…” (Gal. 3:9). ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17). Tässä Pyhä Henki tekee selvän erotuksen kahden eri liiton välille. Armo ja totuus on eri asia kuin laki. Armon tila tuli meille mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta. Jeesus täytti lain, lunasti meidät Mooseksen lain alta armon alle. ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Tämä Jeesuksen toteamus ristillä tarkoitti Mooseksen lain kaikkien piirtojen täyttymystä. Kaikenlainen laki on täytetty. ”Kristus on lain loppu” (Room. 10:4).

Uskoon tulleina olemme uudessa liitossa, armahdettuja ja sisällä asiain olemuksessa. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8,9). Pelastusta ei voida ansaita lain teoilla, mutta se voidaan menettää niillä. ”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3:10).
”…tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1 Piet. 1: 18-19).
Pyhän Hengen kautta vuodatettiin sydämiimme Jumalan rakkaus (Room. 5:1-5). ”…joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttymys” (Room. 13:8-10). Kymmenen käskyn laista mainitaan 2 Kor. 3. luvussa, että se on ”kuoleman virka” ( jae 7 ) ja ”kadotustuomion virka” ( jae 9 ). Voisimmeko eläviksi tulleina olla kuoleman viran ja kadotustuomion viran alaisia ?
Siinain liitto on orjuuden liitto (Gal. 4:24).
Lain tehtävänä on näyttää ihminen syylliseksi Jumalan edessä ja ajaa hänet ristin veriuhrin eteen, Jeesuksen vastaan ottamiseen (Room. 2 – 10 luvut). Ja mitä silloin tapahtuu kymmenen käskyn laille? Jokainen lain piirto saa hengellisen sisällön. Uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on täytetty, hengellisen sisällön saanut Jumalan laki.


Mooseksen lailla oli kasvattajan virka.
”Mitä varten sitten on laki? - Se on rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti (siis väliaikainen), kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan ( eli lain ) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:19-27).
”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr. 7:18,19).
Uusi liitto on lakiliittoa parempi.

”TÄYDELLINEN LAKI”, ”VAPAUDEN LAKI”, ”KUNINKAALLINEN LAKI” ( Jaakob 1:25 ja 2:8 )
”…joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä...” ”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", niin te hyvin teette…”
Näiden siunausta tuovien ”lakien” alaisina me tahdomme olla. Emme anna uudestaan sitoa itseämme synnin ja kuoleman lakiin tai Siinain liittoon, Mooseksen lakiin. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen ( eli lakiliittoon )” (Gal. 5:1).
Orjuuden kahleet katkesivat täydellisen ja kuninkaallisen vapauden lain voimasta. Totuuden Henki johdatti vapauteen ja kaikkeen totuuteen, ”…Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4: 13-15). Kun Jeesus on saanut meissä täyden vallan (”Kristus teissä, kirkkauden toivo” ), niin olemme tulleet johdetuiksi kaikkeen totuuteen. Hän on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). ”…jos te olette Hengen kuljetettavina (”vapauden laissa”) niin ette ole ( vanhan liiton ) lain alla” (Gal. 5:18).

Vapaus on aidon kristinuskon ihanimpia asioita. Tähän vapauteen olemme päässeet ottaessamme vastaan Jeesuksen kaikkine Hänen opetuksinensa. Teimme parannuksen synneistämme. Otimme upotuskasteen vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Otimme vastaan Pyhän hengen lahjan. Markus 16:15-20 ja Apt. 2:38, 41,42.
Saimme näin uudestisyntyä elävään toivoon Kristuksen kuolleista nousemisen kautta. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36).

Meidän korvillemme kuulostaa hyvältä kehotus: ”Vaeltakaa Hengessä” (Gal. 5:16). Kuulemme siinä kehotuksen pysyä vapaina, levollisina ja onnellisina.


Elämä Totuuden Hengessä.
Hengessä vaeltava kristitty ei toimi Jumalan tahtoa vastaan.
HÄN EI PIDÄ MUITA JUMALIA.
EI TEE ITSELLEEN JUMALAN KUVIA.
EI LAUSU TURHAAN HERRAN, JUMALANSA NIMEÄ.
HUOLEHTII ITSESTÄÄN PYHITTÄMÄLLÄ LEPOPÄIVÄN.
KUNNIOITTAA ISÄÄNSÄ JA ÄITIÄNSÄ.
EI TAPA. EI TEE HUORIN. EI VARASTA.
EI SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄÄN.
EI HIMOITSE MITÄÄN, MIKÄ ON LÄHIMMÄISEN OMAA.
Emme toimi edellisten ohjeiden mukaan lain pakottamina, vaan Pyhän Hengen johdattamina. Jeesuksen mieli on vallannut meidät. Olemme Hengellä täytetyt ja ”meillä on Kristuksen mieli”
(1 Kor. 2:16).
Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti. Silloin sanomme: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi (tahtosi) on minun sydämessäni" (Psalmi 40:9).

Uudessa liitossa ”Pyhä Henki näyttää todeksi synnin” (Joh. 16:7-8). Hän käyttää Raamatun Sanaa paljastaessaan syntitilamme. ”…syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." ( Room. 7:7 ). Kun sitten olemme siirtyneet armon tilaan, olemme irrottautuneet laista. ”Rakkaus on lain täyttämys” (Room. 13:10). Tämä täyttymys ei anna armossa oleville oikeutta rikkoa Jumalan Sanaa. Päinvastoin: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain” (Room. 3:31).

Olemme tulleet uskon kautta sisälle täytettyyn Jumalan Sanaan. Siitä on tullut luonteemme Pyhässä Hengessä. Jumalan Sanassa pysyen osoitamme rakastavamme Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Huolehdimme siis itsestämmekin. Sydämissämme asuu Jumalan tahto: rakkaus ja totuus, jotka ”luontaisesti” pitävät sisällään Jumalan käskyt (Jer. 31:34 ja 1 Joh. 2:27).
”Jeesus vastasi hänelle: "Jos joku rakastaa minua ( mistä sen tietää ? ), niin hän pitää minun sanani … Joka ei minua rakasta ( mistä sen tietää ? ), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24). Uuden liiton kristitty elää ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes. 4:15), ei kirjaimen palvelijana lakia noudattaen (2 Kor. 3:6).
Laki näyttää peilin tavoin likaiset vaatteemme, mutta ei kykene niitä pesemään.


Laki tuo mukanaan kirouksen.
Mutta me emme enää ole kirouksen eli lain alaisia. Jeesus poisti lain kirouksen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (Gal 3:13).
Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä” ja: ”Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” (Jaakob 2:10). ”Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa” (Gal. 3:10). ”Kristus tuli kiroukseksi meidän (lain rikkoneiden) edestämme” (Gal.3:13).

Vanhan liiton täyttymys Jeesuksessa toi meille kaikki juhla-ajat jokapäiväiseksi ilon aiheeksi. Tämän vuoksi emme enää vietä minkäänlaisia kerran vuodessa toistuvia juhlia. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään, että olen turhaan teistä vaivaa nähnyt” (Gal. 4:9-11).
Silti yksikään Jumalan antama juhla-aikoja koskeva oppi ei ole hävinnyt. Kaikki on tullut täyttymykseensä. Varjoon on osunut valo. Vanhan liiton sana on saanut sisällökseen elämän.
”Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi” , tarkoituksensa täyttäneeksi ( Hebr. 8:13). Vanhan ja uuden liiton taitekohta on Jeesuksen veri ja sijaisuhri Golgatan ristillä. Siellä vanhan liiton vuotuiset juhlapyhät saivat elävän sisällön.

PÄÄSIÄISEN TÄYTTYMYS
Jeesus kuoli pääsiäisenä puolestamme Jumalan Pääsiäislampaana. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu” (1 Kor. 5:6-7). Uuden liiton ehtoollinen on konkreettinen pääsiäisen täyttymys. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee” (1 Kor. 11:25,26).

HELLUNTAIN TÄYTTYMYS
Me olemme tulleet uskoon. Jumalan Pyhä Henki on sydämissämme.
Helluntaipäivänä Jerusalemissa annettu Pyhä Henki johdattaa meitä joka hetki. Helluntai on joka päivä, ei vain kerran vuodessa.

YMPÄRILEIKKAUKSEN TÄYTTYMYS
Ympärileikkaus on sydämissämme tapahtuva hengellinen Jumalan armotyö, jonka kautta Hän avaa ymmärryksemme käsittämään tahtoansa. Uskoon tulossa, uudestisyntymisessä on sydämiemme päältä leikattu peite pois (2 Kor. 3:16). ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki” (2 Kor. 3:18).
”.. oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa…” (Room. 2:29).
”Hänessä (Jeesuksessa) te myös olette ympärileikatut, ette käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin pois riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina (upotuskaste vedessä) kasteessa” (Kol. 2:10-13).

SAPATIN TÄYTTYMYS
Sapatti on sydämissämme oleva vapauden ja levon tila. Olemme päässeet Jumalan lepoon (Hebr. 4). ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).

Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meitä varten viikkojärjestyksen ja siihen kuuluvan lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. Siihen meillä on lupa Jumalalta. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty levätessämme sapattina. Emme ole lakiliitossa sen tähden.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin ihmisille levon päiväksi jo ennen lain antamista. Se annettiin luomistyön muistoksi. Sitä on siis hyvä edelleenkin kunnioittaa.

Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme niin tehdä.
”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3).
Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Sapatti ja sunnuntai ovat siis kaksi eri päivää.
Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu (Markus 16:2). Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan.
Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä.

Tässä asiassa on kuitenkin hyvä muistaa, että uuden liiton uskovilla on jatkuva 24 tunnin lepo jokaisena seitsemänä päivänä viikossa. Tämä on sydämissämme oleva lepotila, sapatin täyttymys.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11).
On selvää, ettei edellisessä ole kysymys viikkosapatista, vaan vapauden lain lepotilasta.

Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3).

Kenelle laki on asetettu?
”…tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle ( meille uskoville ), vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan - autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu” (1 Tim. 1:9-11).
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:11- 13).
Edellä oleva on Raamatun tervettä oppia (1 Tim. 1:3-5).


IRTI KIRKKOVUODESTA
Emme ota osaa epäraamatullisiin pakanajuhliin, kuten joulu, juhannus, sunnuntai, uusi vuosi, jne.. Uskontojen harrastajat tarvitsevat erilaisia elävän Jeesuksen korvikkeita. He eivät ole avanneet sydäntään Pyhälle Hengelle. Heidän ”uskossa olemisensa” on kiinni kirkkovuodessa yms. perinnäissäännöissä.
Uskossa oleville on ylösnoussut Jeesus jokaisen päivän sisältönä. ”Minä näen alati edessäni Herran, sillä Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” (Apt.2:25,28). ”Minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt.28:20).
Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. Meillä on ainainen juhla. Halleluja!
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat Raamatulle vieraita sekauskontojen elementtejä.
”Älkää tehkö, niin kuin tehdään Egyptin maassa (ja Suomessa), … niin kuin tehdään Kanaanin maassa, … älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan” (3 Moos. 18:3).
”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Efes. 5:11).
Kaikki uskonnot ovat pimeyden tekoja ja pitävät ihmiset erossa elävästä uskosta.


APOSTOLIEN TEKOJEN 21. LUVUN KEHITYSVAIHE

Joissakin kristittyjen piireissä on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Jos tämä huomio sivuutetaan, joudumme Raamatun tulkinnassamme suuriin ristiriitoihin.
Moni asia oli keskeneräistä apostolien toiminta-ajan alussa.
Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme tarkoita samaistumista apostolisen ajan virheisiin ja riitoihin eli kehittymättömyyteen. Esim. 1 Kor. 1:10-12 ja 3:3-4. Emme voi ottaa vastaan edes kaikkea Jeesuksen opetusta, esim. Matt. 8:4. Jeesushan eli maan päällisen elämänsä vanhan liiton alaisuudessa.
Katsomme esimerkiksemme valmista, virheetöntä kristinuskoa, jossa kristillinen uuden liiton oppi on kehittynyt valmiiksi.

Apostolien tekojen 21 luvun kuvaama historiamme vaihe ei vielä edusta opin lopullista muotoa:
"Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita” (Apt. 21:20).
Tässä historiamme vaiheessa Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä olemassa. Lakia noudatettiin maallisessa temppelissä. Vuonna 70 jKr., Jerusalemin temppeli vanhan liiton jumalanpalveluksineen hävitettiin. Israelin kansa joutui diasporaan. Vanhan liiton lakia ei voida noudattaa ilman temppeliä. ”Kaikkein pyhin” ei enää ole siellä (Hebr. 9:5-12 ja 10:19-21). ”Hänen huoneensa olemme me…” (Hebr. 3:6). Me olemme Jeesuksen veren kautta päässeet sisälle kaikkein pyhimpään (Hebr. 10:19). – Vanhassa liitossa kaikkein pyhimpään menevä kuoli. Uudessa liitossa kaikkein pyhimmän ulkopuolelle jäävä kuolee. –

KESKENERÄISEN KEHITYKSEN AIKA
”Mutta heille on kerrottu, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. (Apt. 21: 20-24).
Edellä kuvattu historiamme vaihe on taimella olevaa kehittymätöntä kristinuskoa.
Mikäli otamme keskeneräisen kehitysvaiheen opiksemme olemme sovittamattomassa ristiriidassa monien Raamatun opetusten kanssa. Paavalihan opetti myöhemmin mm. galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle (juutalaiselle ja kreikkalaiselle), joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4).
On huomioitava, että edellä mainittu opetus on kirjoitettu jatkoksi Gal. kolmannen luvun opetukselle: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista… sillä kaikki te (uskoon tulleet juutalaiset ja pakanat, joille Paavali tässä kirjoittaa) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:28-29). Juutalaisetkin ovat Aabrahamin perillisiä vain uskon kautta Jeesukseen (Room. 11:23).
Mm. Galatalaiskirjeessään Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittynyttä kristinuskoa. Lihassa tapahtuva ympärileikkaus ei kuulu uuteen liittoon, ei juutalaisilla eikä pakanoilla.

Tahdomme huomioida Pyhän Hengen opetuksen siitä, ettei pelastuksen ja opin suhteen ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Sama evankeliumi, oppi ja elämä kuuluu molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te (pakanat), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-15). Väliseinien uudestaan pystyttäjät ovat uuden liiton kristillisyyden väärentäjiä ja Raamatulle vieraan uskonnon harjoittajia.
Kenelle Paavali kirjoitti opetuskirjeensä?
Liikkeellä on opetusta, että Paavali kirjoitti opetuskirjeensä pelkästään pakanoille. Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. Korinton kaupungissa kristityt koostuivat juutalaisista ja pakanoista. Korintossa olleen Jumalan seurakunnan historia kertoo näin:
”Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon…
Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaa pelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:1-8). Myöhemmin Paavali kirjoitti ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), joka siis oli Korinton kaupungissa juutalaisista ja pakanoista koostuva pyhien joukko.

Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita (Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym..). Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi” (Apt. 14:1). Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille (mm. Room. 1:16). Näin ollen tiedämme, että jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista. Opetuskirjeiden osoite on siis selvä.

Keitä olivat Efesossa olevat pyhät (Efes. 1:1), joille Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeensä?
”Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa…
Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa… Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän (juutalaisten) kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat (eivät siis kaikki) paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan” (Apt. 18:19- 19:10). Efesolaiskirjekin on siis kirjoitettu juutalaisista sekä pakanoista koostuvalle Jumalan seurakunnalle.

Näin ymmärrämme, että valo voittaa pimeyden.

Kristinusko oli kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen aikoihin. Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin.

Uuden liiton seurakunta on yksi ja sillä on
yksi Herra,
yksi kaste,
yksi oppi ,
yksi Henki sekä
yksi Jumala
(Efes. 4:4-6).


Vuorisaarnan opetus ( Matt. 5:17-48)

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa” (Matt. 5:17-19).

Vanhan liiton laki ja profeettojen opetukset olivat vajavaisia, vailla todellista sisältöä. Lakipykälät olivat kuin tyhjyyttään kolisevat astiat (Hebr. 10:19). Jeesus tuli täyttämään nämä tyhjät astiat, antamaan niihin sisällön.

Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa toistuu seitsemän kertaa Jeesuksen sana: ”.. mutta minä sanon teille.” Tämän Hän sanoo esim. ”älä tapa” –käskyn kohdalla. ”Te olette kuulleet sanotuksi: älä tapa…, mutta minä sanon teille….” Lain opetus olla tappamatta ei riitä. Siihen lisätään täytteet. Et saa hyväksyä edes vihastumista veljeesi. Vihastuminen on tappamisen esiaste. Et saa sanoa veljeäsi tyhjänpäiväiseksi tai hulluksi ( jae 22 ). Jos näin teet olet rikkonut Jumalan käskyn ja olet lain ja kadotustuomion alla.
Jeesus siis lisää ko. käskyyn ehdottoman vaatimuksen elää keskinäisessä rakkaudessa.
Samaa Kristuksen oppia opettivat apostolit (1 Kor. 1:10).

Käsky, ”älä tee huorin”, saa kokonaissisällön vuorisaarnan opetuksessa. Enää ei tule antaa huorinteon esiasteen pesiytyä ajatuksiin. Pitää katkaista synti sen alkuvaiheessa, silloin kun se tulee ajatukseen.


LAKI EI OLE KADONNUT
Opetamme, ettei laista katoa yksikään kirjain. Emme mitätöi pienintäkään vanhan liiton opetusta. Julistamme Golgatalla täyttynyttä, sisällön saanutta Jumalan Sanaa, joka on täynnä armoa, laupeutta ja totuutta.

Kristinusko oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjan loppuun sanat: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19).
Pysymme valmiiksi kehittyneessä alkuperäisessä kristinuskossa, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään pois ottamatta. Kaikki myöhemmin syntyneet opit ja uususkonnot, kuten roomalaiskatolinen kirkko, luterilainen kansankirkko yms. ovat väärennöksiä. Tämän vuoksi uskoon tulleilla ei tule olla yhteistoimintaa sellaisten kanssa.


Aamen.


Ota yhteyttä:
http://[email protected]

tai seurakunnan kautta:
http://[email protected]

Internetsivut: http://www.Jeesus-on-Herra.com

sinulle Vapaa kristuksessa, 1.8.2004 klo 15.06

Kiitos kirjoituksestasi. Mainitsit.... Mielestäni olisi syytä ja aikaakin jo alkaa toteuttamaan uuden liiton pyhittäytymistä joka on KRISTUS josta seurauksena lain loppu kertaikaikkisen uhrin kautta.

Amen näin on, tätä tarkoitan myös itsekin, mutta mikä on sinulla tuo mitta Kristuksessa.
Jos Kristuksen seuraajia olemme, niin sapatissa ei käsittääkseni ole mitään epäselvää.
Hänessä kaikki luotiin. Hän on sapatin Herra. Sapatissa lepäämme hänen työssään.
Kaikki on valmista. Hän itse piti täällä ajassa sapatin ja käski olla Hänen seuraajansa.
Eikös se meillä kaikilla ole suuremmoista omistaa Hänen siunauksensa. Sen sisältö on tässäkin kohden niin suuri. En halua erottaa yhtä kohtaa käskyistä, mutta ottaa se meille kiireisille ihmisille esille, että saisimme syventyä tähän sanan aarteeseen ja jakaa kukin mitä siitä näkee ja kokee. Sinä näet näin.

Pyhittäytyminen, erottautuminen, sitähän tämä elämä on. Se on kilvoituksen paikka.
Mitta on Jumalalla. Mene, mutta älä enää syntiä tee, on ohje tänäänkin.

Vai tarviiko pyhittäytyä sisaren, huutaa kokouksissa hallelujaa, ja "siviilissä" putsaa uskovia miehiä.
Onko hänen mittansa se, joka ei tarvitse muutosta. Jos siihen astuisi Jumalan mitta uudessa liitossa, Hänen lakinsa sydämessä Sydämeen kaiverrettuna korjaisi tekonsa oikeaksi.
Esimerkkejä olisi, mutta jätän ne pois.
Toin tämän siksi, että Jumala on antanut käskynsä, tahtonsa, näkymään uskovan elämässä.

Ostin Vapaakirkon juhlilta Päivä Oy:n Bill Hybels Chicagolaisen Willow Creek- seurakunnan pastori kirjoittaman kirjan Sydämeen kaiverrettu.v.2001 ISBN 951-622-870-4
s.53 Viikon teema: Jumalan on asettanut lepopäivän, että Hänen omansa virkistäytyisivät fyysisesti, emotiaalisesti ja hengellisesti.
Siinä käydään otsakkeina s.54 Elämä on muutakin kuin pelkkää työntekoa. Haluatko optimaalisen suorituskyvyn. s.55 Ota aikalisä. s.56 Välttämätön tauko (sanotaan jo lääkäreittenkin kannan otosta). tekee hyvä myös tunne-elämälle! s.58 Kääntöpuolena rukous. s.60 Hän kertoo kuinka Pyhä Henki toimii... jne. Käykääpä ostamassa kirja ja lukekaa.
Jumalan kymmenet käskyistä. Nyt ja v.2004.. Vapaakirkon painattama kirja kannattaa lukea..

Mailis Janatuinen Ihmisen Kättöohjeet. Kymmenen Käskyä - Taakka vai siunaus?
tilata voi PerusSanoma Oy Pl 15 Kauniainen Raamattukirjasto 43.
Hyvää kerrontaa.

Miksi me taistelemme Jumalan tahtoa vastaan. Nostan hattua Adventisteille, kun
todennäköisesti he ovat tämän sisällön ymmärtäneet seurakuntaopissaan.

Hyvinkin voisi kirjoittaa vl. puolelta Jumalan armosta, Jumalan tahdosta , mitä hän odotti kansaltaan, seuraajiltaan uskollisuutta. Miten sen asian ymmärtää tähän uuteen liittoon. Muistakaa ystävät. Jumala on sama. Perille ei päästä, ellei todella eletä Kristuksessa, pyhityselämä rakenna meitä päivä päivältä. (ei taakkana).

Puhuin aikoinani juutalaisista, meistä pakanoista, käskyistä, mikä on meillä nyt. Jne.
Uudestisyntyneenä. (ymmärsin lakihenkisyydenkin omista käsitteistä käsin).
Tänään 40 vuotta uskontiellä kulkien sanon. Puhuin tuntematta Jumalaa, Hänen Pyhyyttään, sanon vielä, Häen Pyhyyttään jne.
Nyt Kristuksessa armonkerjäläisenä, pidän hatun kädessä, hiljaa opin tuntemaan Häntä Hänen Sanansa kautta. Kirjaimeni tai sanani on menneet pieniksi, yläpuolellani on auktoriteetti, joka
haluaa siunata meidän elämämme kaikkia päiviä. Hänen avoituksissaan on suuret siunauset , kun on niitä antanut ja asettanut aarteensa meidän eteen omistettavaksi.. Meillä on valinnat.

Olen joutunut asettamaan Hänen sanansa ihmisten sanojen yläpuolen.
No jätän taas tähän ja odotan muittenkin puheenvuoroja. Mitä kukin näkee näistä. Jätetään taas tuo adventtikirkko luvuista pois ja pitäydytään sanaan. Nämä voi olla hyvinkin meitä kaikkia rakentavia keskusteluja.
Käsittääkseni amerikoissa on helluntalaisia iso ryhmä, jotka pitävät sapatti lepopäivää. Mikähän se taas oli nimeltään, jokin apostolinen kirkko.

Jatketaan rakkauden hengessä.

Weijo Lindroos kirjoitti:

Valo voittaa pimeyden
____________________________________

GOLGATALLA TÄYTETTY LAKI ?
____________________________________


ALKUSANAT

”Se on täytetty!”
Tämä juhlava huuto kuului ristiltä, kauhujen ja tuskien keskeltä, vertavuotavan, runnellun Vapahtajan huulilta. Se oli pimeyden keskellä kuuluva riemullinen voittohuuto. Jeesus oli täyttänyt elämäntehtävänsä, jonka oli Isältä saanut. Hän oli tullut lihan ruumiiseen ja nyt Hän lähti pois lihan ruumiista. Hän oli sovittanut Aadamin suvun rikkomukset. Synnin valta oli kukistettu. Saatanan vallat olivat voitetut. Hän oli ostanut ihmiset itselleen omalla verellään. Kaikille avattiin tie Jumalan armoon ja rakkauteen. Valkeuden voitto oli saavutettu. Suurinkin syntinen saa nyt omistaa täyden armahduksen uskon kautta Jeesuksen vereen.

Jeesuksen voittoisa ylösnousemus kalliohaudasta avasi tien pyhityselämään kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Uskoon tulleille on kirjoitettu: ”Me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan…. Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” (Hebr. 10:10,14).

Golgatalla on siis ennen muuta ansaittu meille vapautus synnistä, saatanasta ja kadotuksesta. Meille on avattu tie Taivaaseen. Ristin tapahtumien ja ylösnousemuksensa ansiosta Jeesus on nyt ”Tie ja Totuus ja Elämä” (Joh. 14:6). Hän on pyhityksemme lähde.
Mutta Golgatan voittohuutoon sisältyy vielä paljon muutakin. Jeesus tuli Vanhan liiton kirjoitusten täyttäjäksi. Tätä puolta lähdemme seuraavassa tutkimaan.


KAKSI LIITTOA
Raamattu puhuu vanhasta ja uudesta liitosta. Nämä kaksi liittoa poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja varjo. ”Sillä koska laissa (lakiliitossa) on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…” (Hebr. 10:1). ”Itse asiain olemus” on sama kuin täytetty laki eli uusi liitto. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:20). Golgatalla vanhan liiton varjot peittyivät kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esiin tuli ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4). Jeesuksen sijaisuhri avasi todellisen valkeuden. ”Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Snl. 4:18).

Vanhan ja uuden liiton erilaisuus käy ilmi profeettojen ennustuksista. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se ( = vanha liitto ), jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto ( = kokonaan uusi; ei entisen kaltainen liitto), jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jeremia 31:31-33).
Mutta minkä lain Hän kirjoittaa uuden liiton uskovan sydämeen? Onko se tuo vanha kymmenen käskyn laki? Tätä käymme seuraavassa tutkimaan.

Raamattu tuntee monta eri lakia.
Minkä lain alaisina meidän nyt tulee olla ? Tämän kysymyksen vastaus ratkaisee uskonelämämme hengellisen sisällön. Olemme joko vanhassa lakiliitossa lain alaisina tai uudessa liitossa vapaina. Emme voi samanaikaisesti elää molemmissa.
Mutta pelkkänä oppina ei Uuden Testamentinkaan opettama kristinusko ole muuta kuin kuollut uskonto. Tarvitaan elävään uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen, jossa Jumalan Pyhä Henki tulee ihmisen sisimpään asumaan. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room.8:9). Mutta ”kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia” (Room.8:14).

SYNNIN JA KUOLEMAN LAKI .
Se laki on Jumalaa vastustava lihan mieli: ”Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan…” (Room.7:23). ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Room. 8:6,7). ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Tämä synnin ja kuoleman laki tuli jokaisen ihmisen osaksi Aadamin lankeemuksessa. Se toimii ihmisessä siihen asti, että tapahtuu uudestisyntyminen eli uskoon tulo. Uskoon tuleminen tuo ihmisen sydämeen Elämän Hengen ja Kristuksen mielen. ”Mutta meillä ( uskoon tulleilla ) on Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16). Kuoleman ja synnin tila on väistynyt. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:1-2). Ihmistä vallitsee synnin ja kuoleman laki kunnes elämän hengen laki astuu voimaan. On hyvä tutkia tarkkaan Roomalaiskirjeen 7:14 - 8:16, jossa kerrotaan ennen uskoon tuloa vallitsevasta synnin laista. Mutta siinä puhutaan myös Mooseksen laista (esim. 8:3,4). Jeesuksen kuoleman kautta kuolimme pois syntitilan laista (Room. 7:1-6). Tulimme eläviksi, uusiksi luomuksiksi (2 Kor.5:17).
Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa kymmenen käskyn lakia. Tarvittiin Jeesuksen sovintoveri, joka uskon kautta katkaisi suhteemme syntiin. Kärsivä synnin orja sai vapauden taakoistaan tulemalla Jeesuksen luo ja siirtämällä syntisyytensä Golgatalle. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).

MOOSEKSEN LAKI
Se oli Siinailla annettu lakiliitto, jonka rikkojalle oli seurauksena armoton kuolema ja kirous. ”Kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3: 10). Mutta ”jotka perustautuvat uskoon, siunataan…” (Gal. 3:9). ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17). Tässä Pyhä Henki tekee selvän erotuksen kahden eri liiton välille. Armo ja totuus on eri asia kuin laki. Armon tila tuli meille mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta. Jeesus täytti lain, lunasti meidät Mooseksen lain alta armon alle. ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Tämä Jeesuksen toteamus ristillä tarkoitti Mooseksen lain kaikkien piirtojen täyttymystä. Kaikenlainen laki on täytetty. ”Kristus on lain loppu” (Room. 10:4).

Uskoon tulleina olemme uudessa liitossa, armahdettuja ja sisällä asiain olemuksessa. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8,9). Pelastusta ei voida ansaita lain teoilla, mutta se voidaan menettää niillä. ”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3:10).
”…tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1 Piet. 1: 18-19).
Pyhän Hengen kautta vuodatettiin sydämiimme Jumalan rakkaus (Room. 5:1-5). ”…joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttymys” (Room. 13:8-10). Kymmenen käskyn laista mainitaan 2 Kor. 3. luvussa, että se on ”kuoleman virka” ( jae 7 ) ja ”kadotustuomion virka” ( jae 9 ). Voisimmeko eläviksi tulleina olla kuoleman viran ja kadotustuomion viran alaisia ?
Siinain liitto on orjuuden liitto (Gal. 4:24).
Lain tehtävänä on näyttää ihminen syylliseksi Jumalan edessä ja ajaa hänet ristin veriuhrin eteen, Jeesuksen vastaan ottamiseen (Room. 2 – 10 luvut). Ja mitä silloin tapahtuu kymmenen käskyn laille? Jokainen lain piirto saa hengellisen sisällön. Uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on täytetty, hengellisen sisällön saanut Jumalan laki.


Mooseksen lailla oli kasvattajan virka.
”Mitä varten sitten on laki? - Se on rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti (siis väliaikainen), kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan ( eli lain ) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:19-27).
”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr. 7:18,19).
Uusi liitto on lakiliittoa parempi.

”TÄYDELLINEN LAKI”, ”VAPAUDEN LAKI”, ”KUNINKAALLINEN LAKI” ( Jaakob 1:25 ja 2:8 )
”…joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä...” ”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", niin te hyvin teette…”
Näiden siunausta tuovien ”lakien” alaisina me tahdomme olla. Emme anna uudestaan sitoa itseämme synnin ja kuoleman lakiin tai Siinain liittoon, Mooseksen lakiin. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen ( eli lakiliittoon )” (Gal. 5:1).
Orjuuden kahleet katkesivat täydellisen ja kuninkaallisen vapauden lain voimasta. Totuuden Henki johdatti vapauteen ja kaikkeen totuuteen, ”…Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4: 13-15). Kun Jeesus on saanut meissä täyden vallan (”Kristus teissä, kirkkauden toivo” ), niin olemme tulleet johdetuiksi kaikkeen totuuteen. Hän on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). ”…jos te olette Hengen kuljetettavina (”vapauden laissa”) niin ette ole ( vanhan liiton ) lain alla” (Gal. 5:18).

Vapaus on aidon kristinuskon ihanimpia asioita. Tähän vapauteen olemme päässeet ottaessamme vastaan Jeesuksen kaikkine Hänen opetuksinensa. Teimme parannuksen synneistämme. Otimme upotuskasteen vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Otimme vastaan Pyhän hengen lahjan. Markus 16:15-20 ja Apt. 2:38, 41,42.
Saimme näin uudestisyntyä elävään toivoon Kristuksen kuolleista nousemisen kautta. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36).

Meidän korvillemme kuulostaa hyvältä kehotus: ”Vaeltakaa Hengessä” (Gal. 5:16). Kuulemme siinä kehotuksen pysyä vapaina, levollisina ja onnellisina.


Elämä Totuuden Hengessä.
Hengessä vaeltava kristitty ei toimi Jumalan tahtoa vastaan.
HÄN EI PIDÄ MUITA JUMALIA.
EI TEE ITSELLEEN JUMALAN KUVIA.
EI LAUSU TURHAAN HERRAN, JUMALANSA NIMEÄ.
HUOLEHTII ITSESTÄÄN PYHITTÄMÄLLÄ LEPOPÄIVÄN.
KUNNIOITTAA ISÄÄNSÄ JA ÄITIÄNSÄ.
EI TAPA. EI TEE HUORIN. EI VARASTA.
EI SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄÄN.
EI HIMOITSE MITÄÄN, MIKÄ ON LÄHIMMÄISEN OMAA.
Emme toimi edellisten ohjeiden mukaan lain pakottamina, vaan Pyhän Hengen johdattamina. Jeesuksen mieli on vallannut meidät. Olemme Hengellä täytetyt ja ”meillä on Kristuksen mieli”
(1 Kor. 2:16).
Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti. Silloin sanomme: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi (tahtosi) on minun sydämessäni" (Psalmi 40:9).

Uudessa liitossa ”Pyhä Henki näyttää todeksi synnin” (Joh. 16:7-8). Hän käyttää Raamatun Sanaa paljastaessaan syntitilamme. ”…syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." ( Room. 7:7 ). Kun sitten olemme siirtyneet armon tilaan, olemme irrottautuneet laista. ”Rakkaus on lain täyttämys” (Room. 13:10). Tämä täyttymys ei anna armossa oleville oikeutta rikkoa Jumalan Sanaa. Päinvastoin: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain” (Room. 3:31).

Olemme tulleet uskon kautta sisälle täytettyyn Jumalan Sanaan. Siitä on tullut luonteemme Pyhässä Hengessä. Jumalan Sanassa pysyen osoitamme rakastavamme Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Huolehdimme siis itsestämmekin. Sydämissämme asuu Jumalan tahto: rakkaus ja totuus, jotka ”luontaisesti” pitävät sisällään Jumalan käskyt (Jer. 31:34 ja 1 Joh. 2:27).
”Jeesus vastasi hänelle: "Jos joku rakastaa minua ( mistä sen tietää ? ), niin hän pitää minun sanani … Joka ei minua rakasta ( mistä sen tietää ? ), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24). Uuden liiton kristitty elää ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes. 4:15), ei kirjaimen palvelijana lakia noudattaen (2 Kor. 3:6).
Laki näyttää peilin tavoin likaiset vaatteemme, mutta ei kykene niitä pesemään.


Laki tuo mukanaan kirouksen.
Mutta me emme enää ole kirouksen eli lain alaisia. Jeesus poisti lain kirouksen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (Gal 3:13).
Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä” ja: ”Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” (Jaakob 2:10). ”Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa” (Gal. 3:10). ”Kristus tuli kiroukseksi meidän (lain rikkoneiden) edestämme” (Gal.3:13).

Vanhan liiton täyttymys Jeesuksessa toi meille kaikki juhla-ajat jokapäiväiseksi ilon aiheeksi. Tämän vuoksi emme enää vietä minkäänlaisia kerran vuodessa toistuvia juhlia. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään, että olen turhaan teistä vaivaa nähnyt” (Gal. 4:9-11).
Silti yksikään Jumalan antama juhla-aikoja koskeva oppi ei ole hävinnyt. Kaikki on tullut täyttymykseensä. Varjoon on osunut valo. Vanhan liiton sana on saanut sisällökseen elämän.
”Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi” , tarkoituksensa täyttäneeksi ( Hebr. 8:13). Vanhan ja uuden liiton taitekohta on Jeesuksen veri ja sijaisuhri Golgatan ristillä. Siellä vanhan liiton vuotuiset juhlapyhät saivat elävän sisällön.

PÄÄSIÄISEN TÄYTTYMYS
Jeesus kuoli pääsiäisenä puolestamme Jumalan Pääsiäislampaana. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu” (1 Kor. 5:6-7). Uuden liiton ehtoollinen on konkreettinen pääsiäisen täyttymys. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee” (1 Kor. 11:25,26).

HELLUNTAIN TÄYTTYMYS
Me olemme tulleet uskoon. Jumalan Pyhä Henki on sydämissämme.
Helluntaipäivänä Jerusalemissa annettu Pyhä Henki johdattaa meitä joka hetki. Helluntai on joka päivä, ei vain kerran vuodessa.

YMPÄRILEIKKAUKSEN TÄYTTYMYS
Ympärileikkaus on sydämissämme tapahtuva hengellinen Jumalan armotyö, jonka kautta Hän avaa ymmärryksemme käsittämään tahtoansa. Uskoon tulossa, uudestisyntymisessä on sydämiemme päältä leikattu peite pois (2 Kor. 3:16). ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki” (2 Kor. 3:18).
”.. oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa…” (Room. 2:29).
”Hänessä (Jeesuksessa) te myös olette ympärileikatut, ette käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin pois riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina (upotuskaste vedessä) kasteessa” (Kol. 2:10-13).

SAPATIN TÄYTTYMYS
Sapatti on sydämissämme oleva vapauden ja levon tila. Olemme päässeet Jumalan lepoon (Hebr. 4). ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).

Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meitä varten viikkojärjestyksen ja siihen kuuluvan lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. Siihen meillä on lupa Jumalalta. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty levätessämme sapattina. Emme ole lakiliitossa sen tähden.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin ihmisille levon päiväksi jo ennen lain antamista. Se annettiin luomistyön muistoksi. Sitä on siis hyvä edelleenkin kunnioittaa.

Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme niin tehdä.
”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3).
Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Sapatti ja sunnuntai ovat siis kaksi eri päivää.
Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu (Markus 16:2). Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan.
Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä.

Tässä asiassa on kuitenkin hyvä muistaa, että uuden liiton uskovilla on jatkuva 24 tunnin lepo jokaisena seitsemänä päivänä viikossa. Tämä on sydämissämme oleva lepotila, sapatin täyttymys.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11).
On selvää, ettei edellisessä ole kysymys viikkosapatista, vaan vapauden lain lepotilasta.

Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3).

Kenelle laki on asetettu?
”…tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle ( meille uskoville ), vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan - autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu” (1 Tim. 1:9-11).
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:11- 13).
Edellä oleva on Raamatun tervettä oppia (1 Tim. 1:3-5).


IRTI KIRKKOVUODESTA
Emme ota osaa epäraamatullisiin pakanajuhliin, kuten joulu, juhannus, sunnuntai, uusi vuosi, jne.. Uskontojen harrastajat tarvitsevat erilaisia elävän Jeesuksen korvikkeita. He eivät ole avanneet sydäntään Pyhälle Hengelle. Heidän ”uskossa olemisensa” on kiinni kirkkovuodessa yms. perinnäissäännöissä.
Uskossa oleville on ylösnoussut Jeesus jokaisen päivän sisältönä. ”Minä näen alati edessäni Herran, sillä Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” (Apt.2:25,28). ”Minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt.28:20).
Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. Meillä on ainainen juhla. Halleluja!
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat Raamatulle vieraita sekauskontojen elementtejä.
”Älkää tehkö, niin kuin tehdään Egyptin maassa (ja Suomessa), … niin kuin tehdään Kanaanin maassa, … älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan” (3 Moos. 18:3).
”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Efes. 5:11).
Kaikki uskonnot ovat pimeyden tekoja ja pitävät ihmiset erossa elävästä uskosta.


APOSTOLIEN TEKOJEN 21. LUVUN KEHITYSVAIHE

Joissakin kristittyjen piireissä on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Jos tämä huomio sivuutetaan, joudumme Raamatun tulkinnassamme suuriin ristiriitoihin.
Moni asia oli keskeneräistä apostolien toiminta-ajan alussa.
Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme tarkoita samaistumista apostolisen ajan virheisiin ja riitoihin eli kehittymättömyyteen. Esim. 1 Kor. 1:10-12 ja 3:3-4. Emme voi ottaa vastaan edes kaikkea Jeesuksen opetusta, esim. Matt. 8:4. Jeesushan eli maan päällisen elämänsä vanhan liiton alaisuudessa.
Katsomme esimerkiksemme valmista, virheetöntä kristinuskoa, jossa kristillinen uuden liiton oppi on kehittynyt valmiiksi.

Apostolien tekojen 21 luvun kuvaama historiamme vaihe ei vielä edusta opin lopullista muotoa:
"Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita” (Apt. 21:20).
Tässä historiamme vaiheessa Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä olemassa. Lakia noudatettiin maallisessa temppelissä. Vuonna 70 jKr., Jerusalemin temppeli vanhan liiton jumalanpalveluksineen hävitettiin. Israelin kansa joutui diasporaan. Vanhan liiton lakia ei voida noudattaa ilman temppeliä. ”Kaikkein pyhin” ei enää ole siellä (Hebr. 9:5-12 ja 10:19-21). ”Hänen huoneensa olemme me…” (Hebr. 3:6). Me olemme Jeesuksen veren kautta päässeet sisälle kaikkein pyhimpään (Hebr. 10:19). – Vanhassa liitossa kaikkein pyhimpään menevä kuoli. Uudessa liitossa kaikkein pyhimmän ulkopuolelle jäävä kuolee. –

KESKENERÄISEN KEHITYKSEN AIKA
”Mutta heille on kerrottu, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. (Apt. 21: 20-24).
Edellä kuvattu historiamme vaihe on taimella olevaa kehittymätöntä kristinuskoa.
Mikäli otamme keskeneräisen kehitysvaiheen opiksemme olemme sovittamattomassa ristiriidassa monien Raamatun opetusten kanssa. Paavalihan opetti myöhemmin mm. galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle (juutalaiselle ja kreikkalaiselle), joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4).
On huomioitava, että edellä mainittu opetus on kirjoitettu jatkoksi Gal. kolmannen luvun opetukselle: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista… sillä kaikki te (uskoon tulleet juutalaiset ja pakanat, joille Paavali tässä kirjoittaa) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:28-29). Juutalaisetkin ovat Aabrahamin perillisiä vain uskon kautta Jeesukseen (Room. 11:23).
Mm. Galatalaiskirjeessään Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittynyttä kristinuskoa. Lihassa tapahtuva ympärileikkaus ei kuulu uuteen liittoon, ei juutalaisilla eikä pakanoilla.

Tahdomme huomioida Pyhän Hengen opetuksen siitä, ettei pelastuksen ja opin suhteen ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Sama evankeliumi, oppi ja elämä kuuluu molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te (pakanat), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-15). Väliseinien uudestaan pystyttäjät ovat uuden liiton kristillisyyden väärentäjiä ja Raamatulle vieraan uskonnon harjoittajia.
Kenelle Paavali kirjoitti opetuskirjeensä?
Liikkeellä on opetusta, että Paavali kirjoitti opetuskirjeensä pelkästään pakanoille. Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. Korinton kaupungissa kristityt koostuivat juutalaisista ja pakanoista. Korintossa olleen Jumalan seurakunnan historia kertoo näin:
”Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon…
Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaa pelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:1-8). Myöhemmin Paavali kirjoitti ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), joka siis oli Korinton kaupungissa juutalaisista ja pakanoista koostuva pyhien joukko.

Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita (Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym..). Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi” (Apt. 14:1). Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille (mm. Room. 1:16). Näin ollen tiedämme, että jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista. Opetuskirjeiden osoite on siis selvä.

Keitä olivat Efesossa olevat pyhät (Efes. 1:1), joille Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeensä?
”Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa…
Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa… Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän (juutalaisten) kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat (eivät siis kaikki) paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan” (Apt. 18:19- 19:10). Efesolaiskirjekin on siis kirjoitettu juutalaisista sekä pakanoista koostuvalle Jumalan seurakunnalle.

Näin ymmärrämme, että valo voittaa pimeyden.

Kristinusko oli kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen aikoihin. Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin.

Uuden liiton seurakunta on yksi ja sillä on
yksi Herra,
yksi kaste,
yksi oppi ,
yksi Henki sekä
yksi Jumala
(Efes. 4:4-6).


Vuorisaarnan opetus ( Matt. 5:17-48)

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa” (Matt. 5:17-19).

Vanhan liiton laki ja profeettojen opetukset olivat vajavaisia, vailla todellista sisältöä. Lakipykälät olivat kuin tyhjyyttään kolisevat astiat (Hebr. 10:19). Jeesus tuli täyttämään nämä tyhjät astiat, antamaan niihin sisällön.

Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa toistuu seitsemän kertaa Jeesuksen sana: ”.. mutta minä sanon teille.” Tämän Hän sanoo esim. ”älä tapa” –käskyn kohdalla. ”Te olette kuulleet sanotuksi: älä tapa…, mutta minä sanon teille….” Lain opetus olla tappamatta ei riitä. Siihen lisätään täytteet. Et saa hyväksyä edes vihastumista veljeesi. Vihastuminen on tappamisen esiaste. Et saa sanoa veljeäsi tyhjänpäiväiseksi tai hulluksi ( jae 22 ). Jos näin teet olet rikkonut Jumalan käskyn ja olet lain ja kadotustuomion alla.
Jeesus siis lisää ko. käskyyn ehdottoman vaatimuksen elää keskinäisessä rakkaudessa.
Samaa Kristuksen oppia opettivat apostolit (1 Kor. 1:10).

Käsky, ”älä tee huorin”, saa kokonaissisällön vuorisaarnan opetuksessa. Enää ei tule antaa huorinteon esiasteen pesiytyä ajatuksiin. Pitää katkaista synti sen alkuvaiheessa, silloin kun se tulee ajatukseen.


LAKI EI OLE KADONNUT
Opetamme, ettei laista katoa yksikään kirjain. Emme mitätöi pienintäkään vanhan liiton opetusta. Julistamme Golgatalla täyttynyttä, sisällön saanutta Jumalan Sanaa, joka on täynnä armoa, laupeutta ja totuutta.

Kristinusko oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjan loppuun sanat: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19).
Pysymme valmiiksi kehittyneessä alkuperäisessä kristinuskossa, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään pois ottamatta. Kaikki myöhemmin syntyneet opit ja uususkonnot, kuten roomalaiskatolinen kirkko, luterilainen kansankirkko yms. ovat väärennöksiä. Tämän vuoksi uskoon tulleilla ei tule olla yhteistoimintaa sellaisten kanssa.


Aamen.


Ota yhteyttä:
http://[email protected]

tai seurakunnan kautta:
http://[email protected]

Internetsivut: http://www.Jeesus-on-Herra.com

olipa kirjoituksesi tullut tekstatessani omaani.

Voisinpa sanoa aamenen.

Mutta kysymyksein loppupuolen oleeseeen mainintaasi.....

luterilainen kansankirkko yms. ovat väärennöksiä. Tämän vuoksi uskoon tulleilla ei tule olla yhteistoimintaa sellaisten kanssa.

Tiestysti ajatellen, mikäs kirkko nyt kantaa opillisesti puhdasta oppia, ei kukaan.
Uskoisin, että jos paikkakunnalla ei ole muuta, niin niin Kristus meissä on kirkkauden toivo,
eikö Kristuksen ruumis kuitenkin ole se, minkä rajat Jeesus itse on piirtänyt yli srk rajojen.

ts.
Tekee totta elämässä, Kristuksen tullessa sitten vajaa lakkaa jne.
Tarvitseeko kovin jyrkää rajanvetoa, koska silloin moni joutuu yksin, ja yksinäinen puu ei oikein pala. Herran omina elämme kuitenkin yhdessä.

näin vastausta odottaen.

kaks kirjoitti:

olipa kirjoituksesi tullut tekstatessani omaani.

Voisinpa sanoa aamenen.

Mutta kysymyksein loppupuolen oleeseeen mainintaasi.....

luterilainen kansankirkko yms. ovat väärennöksiä. Tämän vuoksi uskoon tulleilla ei tule olla yhteistoimintaa sellaisten kanssa.

Tiestysti ajatellen, mikäs kirkko nyt kantaa opillisesti puhdasta oppia, ei kukaan.
Uskoisin, että jos paikkakunnalla ei ole muuta, niin niin Kristus meissä on kirkkauden toivo,
eikö Kristuksen ruumis kuitenkin ole se, minkä rajat Jeesus itse on piirtänyt yli srk rajojen.

ts.
Tekee totta elämässä, Kristuksen tullessa sitten vajaa lakkaa jne.
Tarvitseeko kovin jyrkää rajanvetoa, koska silloin moni joutuu yksin, ja yksinäinen puu ei oikein pala. Herran omina elämme kuitenkin yhdessä.

näin vastausta odottaen.

Rauhaa ja siunausta sinulle
rakkaassa Jeesuksen Nimessä.
Jeesus on tosiaan itse piirtänyt seurakuntansa rajat.
Mitkä ne ovat onkin problemaattinen juttu.
Päärajanvedot kyllä osaamme Raamatun Sanan perusteella vetää.
Esim. ettei Jumalan seurakuntaan kuulu yksikään uudestisyntymätön.
Tästä aiheesta laitan uuden aloituskirjoituksen otsikolla Jeesus vaiko uskonto?

Nimimerkki kaks, voisit lukea tuolta seurakuntasivuilta vastaukseksi kysymyksiisi kirjoitukseni TODELLINEN JUMALAN SEURAKUNTA.
Se on siis sivuilla
http://www.Jeesus-on-Herra.com / Kirjoitukset / Uudet kirjoitukset.

Rukouksin,
Weijo L.

kaks kirjoitti:

sinulle Vapaa kristuksessa, 1.8.2004 klo 15.06

Kiitos kirjoituksestasi. Mainitsit.... Mielestäni olisi syytä ja aikaakin jo alkaa toteuttamaan uuden liiton pyhittäytymistä joka on KRISTUS josta seurauksena lain loppu kertaikaikkisen uhrin kautta.

Amen näin on, tätä tarkoitan myös itsekin, mutta mikä on sinulla tuo mitta Kristuksessa.
Jos Kristuksen seuraajia olemme, niin sapatissa ei käsittääkseni ole mitään epäselvää.
Hänessä kaikki luotiin. Hän on sapatin Herra. Sapatissa lepäämme hänen työssään.
Kaikki on valmista. Hän itse piti täällä ajassa sapatin ja käski olla Hänen seuraajansa.
Eikös se meillä kaikilla ole suuremmoista omistaa Hänen siunauksensa. Sen sisältö on tässäkin kohden niin suuri. En halua erottaa yhtä kohtaa käskyistä, mutta ottaa se meille kiireisille ihmisille esille, että saisimme syventyä tähän sanan aarteeseen ja jakaa kukin mitä siitä näkee ja kokee. Sinä näet näin.

Pyhittäytyminen, erottautuminen, sitähän tämä elämä on. Se on kilvoituksen paikka.
Mitta on Jumalalla. Mene, mutta älä enää syntiä tee, on ohje tänäänkin.

Vai tarviiko pyhittäytyä sisaren, huutaa kokouksissa hallelujaa, ja "siviilissä" putsaa uskovia miehiä.
Onko hänen mittansa se, joka ei tarvitse muutosta. Jos siihen astuisi Jumalan mitta uudessa liitossa, Hänen lakinsa sydämessä Sydämeen kaiverrettuna korjaisi tekonsa oikeaksi.
Esimerkkejä olisi, mutta jätän ne pois.
Toin tämän siksi, että Jumala on antanut käskynsä, tahtonsa, näkymään uskovan elämässä.

Ostin Vapaakirkon juhlilta Päivä Oy:n Bill Hybels Chicagolaisen Willow Creek- seurakunnan pastori kirjoittaman kirjan Sydämeen kaiverrettu.v.2001 ISBN 951-622-870-4
s.53 Viikon teema: Jumalan on asettanut lepopäivän, että Hänen omansa virkistäytyisivät fyysisesti, emotiaalisesti ja hengellisesti.
Siinä käydään otsakkeina s.54 Elämä on muutakin kuin pelkkää työntekoa. Haluatko optimaalisen suorituskyvyn. s.55 Ota aikalisä. s.56 Välttämätön tauko (sanotaan jo lääkäreittenkin kannan otosta). tekee hyvä myös tunne-elämälle! s.58 Kääntöpuolena rukous. s.60 Hän kertoo kuinka Pyhä Henki toimii... jne. Käykääpä ostamassa kirja ja lukekaa.
Jumalan kymmenet käskyistä. Nyt ja v.2004.. Vapaakirkon painattama kirja kannattaa lukea..

Mailis Janatuinen Ihmisen Kättöohjeet. Kymmenen Käskyä - Taakka vai siunaus?
tilata voi PerusSanoma Oy Pl 15 Kauniainen Raamattukirjasto 43.
Hyvää kerrontaa.

Miksi me taistelemme Jumalan tahtoa vastaan. Nostan hattua Adventisteille, kun
todennäköisesti he ovat tämän sisällön ymmärtäneet seurakuntaopissaan.

Hyvinkin voisi kirjoittaa vl. puolelta Jumalan armosta, Jumalan tahdosta , mitä hän odotti kansaltaan, seuraajiltaan uskollisuutta. Miten sen asian ymmärtää tähän uuteen liittoon. Muistakaa ystävät. Jumala on sama. Perille ei päästä, ellei todella eletä Kristuksessa, pyhityselämä rakenna meitä päivä päivältä. (ei taakkana).

Puhuin aikoinani juutalaisista, meistä pakanoista, käskyistä, mikä on meillä nyt. Jne.
Uudestisyntyneenä. (ymmärsin lakihenkisyydenkin omista käsitteistä käsin).
Tänään 40 vuotta uskontiellä kulkien sanon. Puhuin tuntematta Jumalaa, Hänen Pyhyyttään, sanon vielä, Häen Pyhyyttään jne.
Nyt Kristuksessa armonkerjäläisenä, pidän hatun kädessä, hiljaa opin tuntemaan Häntä Hänen Sanansa kautta. Kirjaimeni tai sanani on menneet pieniksi, yläpuolellani on auktoriteetti, joka
haluaa siunata meidän elämämme kaikkia päiviä. Hänen avoituksissaan on suuret siunauset , kun on niitä antanut ja asettanut aarteensa meidän eteen omistettavaksi.. Meillä on valinnat.

Olen joutunut asettamaan Hänen sanansa ihmisten sanojen yläpuolen.
No jätän taas tähän ja odotan muittenkin puheenvuoroja. Mitä kukin näkee näistä. Jätetään taas tuo adventtikirkko luvuista pois ja pitäydytään sanaan. Nämä voi olla hyvinkin meitä kaikkia rakentavia keskusteluja.
Käsittääkseni amerikoissa on helluntalaisia iso ryhmä, jotka pitävät sapatti lepopäivää. Mikähän se taas oli nimeltään, jokin apostolinen kirkko.

Jatketaan rakkauden hengessä.

...on Helluntaisrkuntien jäseniä;jotka pitävät
Sapattia pyhänä ja olen kuullut,että pastoritkin.
useat heistä;tietävät sen oikeaksi,mutta sanovat:
"....liian suuri laiva käännettäväksi." kukin tehköön siis tykönään niin kuin parhaaksi näkee.
Tuli mieleeni ajatus:pastoreilla ja kansan opettajilla on valtavan suuri vastuu laumastaan,miten he sanaa opettavat? koska joutuvat siitä kerran vastaamaan.mitä mieltä tästä asiasta ollaan?

Helena kirjoitti:

...on Helluntaisrkuntien jäseniä;jotka pitävät
Sapattia pyhänä ja olen kuullut,että pastoritkin.
useat heistä;tietävät sen oikeaksi,mutta sanovat:
"....liian suuri laiva käännettäväksi." kukin tehköön siis tykönään niin kuin parhaaksi näkee.
Tuli mieleeni ajatus:pastoreilla ja kansan opettajilla on valtavan suuri vastuu laumastaan,miten he sanaa opettavat? koska joutuvat siitä kerran vastaamaan.mitä mieltä tästä asiasta ollaan?

Tuli mieleeni ajatus:pastoreilla ja kansan opettajilla on valtavan suuri vastuu laumastaan,miten he sanaa opettavat? koska joutuvat siitä kerran vastaamaan.mitä mieltä tästä asiasta ollaan?
Helena, 1.8.2004 klo 22.42

Tämä aihe on hyvin visainen asia.
Monta kertaa puhumme evl.kirkon leipä papeista.

Valitettavasti kalikka saattaa kalahtaa myös nilkkaamme ja myös älähdämme herkästi, kun oppinäkemys astuu ristiin Raamatun sanan opetuksista. Tälläisiä ns. ehkä tulkinta asioita on astunut jo vuosi tuhat sitten opetuksiin, se on äidinmaidossa tullut meille.

Mutta olkaamme armollisia myös papeille.
Ei ole helppoa kaita laumaa. Siinä on ongelmia jo tarpeeksi ja sitä näköalaa kohtaan tuo laivan kääntö on ongelmallinen. Työtään yrittävät hyvin tehdä, vilpittömästi, ajatellen tilinteon päivää.

Olisihan se suurta, että tulisi Luthereita jotka naulais Jumalalta saaneet opit aina sydämiimme.

Rukoillaan pastoreittemme puolesta. Tehdään totta elämässämme, seuratkaamme Jeesusta ja rakentakaamme Kristus ruumista.

Pitäkäämme laki ja evankeliumi niinä tukipylväinä, että olisimme perillä uuden Jerusalemin porteista kerran.

Laki oikein ymmärrettynä on rakkautta. Se ei kylmene. Siinä ymmärretään ristin syvä salaisuus.
Siinä kuolee liha, alkaa nälkäisen ruokkiminen, alastoman vaatettaminen jne.

Kun ymmärrämme mitan. Se on Jumalallinen, sitä ei kyseenalaisteta, onko Jumala sanonut. Sitten ei aseteta ihmisen mittaa, joka pian saattaa sallia mitä vain.
Jätänpä taas tähän pisteen.

kaks kirjoitti:

Tuli mieleeni ajatus:pastoreilla ja kansan opettajilla on valtavan suuri vastuu laumastaan,miten he sanaa opettavat? koska joutuvat siitä kerran vastaamaan.mitä mieltä tästä asiasta ollaan?
Helena, 1.8.2004 klo 22.42

Tämä aihe on hyvin visainen asia.
Monta kertaa puhumme evl.kirkon leipä papeista.

Valitettavasti kalikka saattaa kalahtaa myös nilkkaamme ja myös älähdämme herkästi, kun oppinäkemys astuu ristiin Raamatun sanan opetuksista. Tälläisiä ns. ehkä tulkinta asioita on astunut jo vuosi tuhat sitten opetuksiin, se on äidinmaidossa tullut meille.

Mutta olkaamme armollisia myös papeille.
Ei ole helppoa kaita laumaa. Siinä on ongelmia jo tarpeeksi ja sitä näköalaa kohtaan tuo laivan kääntö on ongelmallinen. Työtään yrittävät hyvin tehdä, vilpittömästi, ajatellen tilinteon päivää.

Olisihan se suurta, että tulisi Luthereita jotka naulais Jumalalta saaneet opit aina sydämiimme.

Rukoillaan pastoreittemme puolesta. Tehdään totta elämässämme, seuratkaamme Jeesusta ja rakentakaamme Kristus ruumista.

Pitäkäämme laki ja evankeliumi niinä tukipylväinä, että olisimme perillä uuden Jerusalemin porteista kerran.

Laki oikein ymmärrettynä on rakkautta. Se ei kylmene. Siinä ymmärretään ristin syvä salaisuus.
Siinä kuolee liha, alkaa nälkäisen ruokkiminen, alastoman vaatettaminen jne.

Kun ymmärrämme mitan. Se on Jumalallinen, sitä ei kyseenalaisteta, onko Jumala sanonut. Sitten ei aseteta ihmisen mittaa, joka pian saattaa sallia mitä vain.
Jätänpä taas tähän pisteen.

...seurakunnan jäsen kysyy papiltaan omaatuntoa kaivertavan kysymyksen,että mikä on oikein ja saa
ympäripyöreän vastauksen,mutta ei tietoa, vaikka tietoa olisikin, niin kuka on vastuussa?
Nämä ovat todella vakavia asioita ja tämä pätee moneen muuhunkin kuin vain sapatti kysymykseen.
En todellakaan tahdo arvostella näiden laumansa
kaitsijoiden työtä;sehän on joskus todella raskasta ja taakankin kantamista.Keskustelu on
kuitenkin tässäkin asiassa hyväksi.Siunata minä
heitä tahdon.

Helena kirjoitti:

...seurakunnan jäsen kysyy papiltaan omaatuntoa kaivertavan kysymyksen,että mikä on oikein ja saa
ympäripyöreän vastauksen,mutta ei tietoa, vaikka tietoa olisikin, niin kuka on vastuussa?
Nämä ovat todella vakavia asioita ja tämä pätee moneen muuhunkin kuin vain sapatti kysymykseen.
En todellakaan tahdo arvostella näiden laumansa
kaitsijoiden työtä;sehän on joskus todella raskasta ja taakankin kantamista.Keskustelu on
kuitenkin tässäkin asiassa hyväksi.Siunata minä
heitä tahdon.

Vastata pitää aina totuus, jos sen ymmärtää.
Sanamme on totta jos Jumalan sana siihen yhtyy.
Kaikki sanamme on 100% väärin, ellei Jumalan sana siihen yhdy.
Jumala antaa anteeksi tietämättömyyden, mutta tietoa pitää hakea eritoten sanan opettajien.
Mutta saatu tieto on saattaa olla väärin sieltä n.s. äidinmaidosta tullutta. Toivottavasti ymmärretään sanani.
Ei tahallaan saa ympäripyöreitä vastauksia sanoa.
Jokaisesta sanasta teemme tiliä.
taas pisteeni.

Weijo Lindroos kirjoitti:

Rauhaa ja siunausta sinulle
rakkaassa Jeesuksen Nimessä.
Jeesus on tosiaan itse piirtänyt seurakuntansa rajat.
Mitkä ne ovat onkin problemaattinen juttu.
Päärajanvedot kyllä osaamme Raamatun Sanan perusteella vetää.
Esim. ettei Jumalan seurakuntaan kuulu yksikään uudestisyntymätön.
Tästä aiheesta laitan uuden aloituskirjoituksen otsikolla Jeesus vaiko uskonto?

Nimimerkki kaks, voisit lukea tuolta seurakuntasivuilta vastaukseksi kysymyksiisi kirjoitukseni TODELLINEN JUMALAN SEURAKUNTA.
Se on siis sivuilla
http://www.Jeesus-on-Herra.com / Kirjoitukset / Uudet kirjoitukset.

Rukouksin,
Weijo L.

Vastaatko upotetun "kysymykseen" tuolla ylempänä joka oli Markukselle osoitettu koska hän ei siihen ole vastannut ja kyse on sinun kirjoittamasta tekstistäsi!

Vastaa lähinnä NIIHIN kysymyksiin joita esitin!

En halua mitään "kilometrin pituista" selvitystä, vaan lyhyen ja selväsanaisen.

Terv, "upotettu"!

Weijo Lindroos kirjoitti:

Valo voittaa pimeyden
____________________________________

GOLGATALLA TÄYTETTY LAKI ?
____________________________________


ALKUSANAT

”Se on täytetty!”
Tämä juhlava huuto kuului ristiltä, kauhujen ja tuskien keskeltä, vertavuotavan, runnellun Vapahtajan huulilta. Se oli pimeyden keskellä kuuluva riemullinen voittohuuto. Jeesus oli täyttänyt elämäntehtävänsä, jonka oli Isältä saanut. Hän oli tullut lihan ruumiiseen ja nyt Hän lähti pois lihan ruumiista. Hän oli sovittanut Aadamin suvun rikkomukset. Synnin valta oli kukistettu. Saatanan vallat olivat voitetut. Hän oli ostanut ihmiset itselleen omalla verellään. Kaikille avattiin tie Jumalan armoon ja rakkauteen. Valkeuden voitto oli saavutettu. Suurinkin syntinen saa nyt omistaa täyden armahduksen uskon kautta Jeesuksen vereen.

Jeesuksen voittoisa ylösnousemus kalliohaudasta avasi tien pyhityselämään kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Uskoon tulleille on kirjoitettu: ”Me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan…. Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” (Hebr. 10:10,14).

Golgatalla on siis ennen muuta ansaittu meille vapautus synnistä, saatanasta ja kadotuksesta. Meille on avattu tie Taivaaseen. Ristin tapahtumien ja ylösnousemuksensa ansiosta Jeesus on nyt ”Tie ja Totuus ja Elämä” (Joh. 14:6). Hän on pyhityksemme lähde.
Mutta Golgatan voittohuutoon sisältyy vielä paljon muutakin. Jeesus tuli Vanhan liiton kirjoitusten täyttäjäksi. Tätä puolta lähdemme seuraavassa tutkimaan.


KAKSI LIITTOA
Raamattu puhuu vanhasta ja uudesta liitosta. Nämä kaksi liittoa poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja varjo. ”Sillä koska laissa (lakiliitossa) on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…” (Hebr. 10:1). ”Itse asiain olemus” on sama kuin täytetty laki eli uusi liitto. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:20). Golgatalla vanhan liiton varjot peittyivät kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esiin tuli ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4). Jeesuksen sijaisuhri avasi todellisen valkeuden. ”Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Snl. 4:18).

Vanhan ja uuden liiton erilaisuus käy ilmi profeettojen ennustuksista. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se ( = vanha liitto ), jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto ( = kokonaan uusi; ei entisen kaltainen liitto), jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jeremia 31:31-33).
Mutta minkä lain Hän kirjoittaa uuden liiton uskovan sydämeen? Onko se tuo vanha kymmenen käskyn laki? Tätä käymme seuraavassa tutkimaan.

Raamattu tuntee monta eri lakia.
Minkä lain alaisina meidän nyt tulee olla ? Tämän kysymyksen vastaus ratkaisee uskonelämämme hengellisen sisällön. Olemme joko vanhassa lakiliitossa lain alaisina tai uudessa liitossa vapaina. Emme voi samanaikaisesti elää molemmissa.
Mutta pelkkänä oppina ei Uuden Testamentinkaan opettama kristinusko ole muuta kuin kuollut uskonto. Tarvitaan elävään uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen, jossa Jumalan Pyhä Henki tulee ihmisen sisimpään asumaan. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room.8:9). Mutta ”kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia” (Room.8:14).

SYNNIN JA KUOLEMAN LAKI .
Se laki on Jumalaa vastustava lihan mieli: ”Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan…” (Room.7:23). ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Room. 8:6,7). ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Tämä synnin ja kuoleman laki tuli jokaisen ihmisen osaksi Aadamin lankeemuksessa. Se toimii ihmisessä siihen asti, että tapahtuu uudestisyntyminen eli uskoon tulo. Uskoon tuleminen tuo ihmisen sydämeen Elämän Hengen ja Kristuksen mielen. ”Mutta meillä ( uskoon tulleilla ) on Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16). Kuoleman ja synnin tila on väistynyt. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:1-2). Ihmistä vallitsee synnin ja kuoleman laki kunnes elämän hengen laki astuu voimaan. On hyvä tutkia tarkkaan Roomalaiskirjeen 7:14 - 8:16, jossa kerrotaan ennen uskoon tuloa vallitsevasta synnin laista. Mutta siinä puhutaan myös Mooseksen laista (esim. 8:3,4). Jeesuksen kuoleman kautta kuolimme pois syntitilan laista (Room. 7:1-6). Tulimme eläviksi, uusiksi luomuksiksi (2 Kor.5:17).
Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa kymmenen käskyn lakia. Tarvittiin Jeesuksen sovintoveri, joka uskon kautta katkaisi suhteemme syntiin. Kärsivä synnin orja sai vapauden taakoistaan tulemalla Jeesuksen luo ja siirtämällä syntisyytensä Golgatalle. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).

MOOSEKSEN LAKI
Se oli Siinailla annettu lakiliitto, jonka rikkojalle oli seurauksena armoton kuolema ja kirous. ”Kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3: 10). Mutta ”jotka perustautuvat uskoon, siunataan…” (Gal. 3:9). ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17). Tässä Pyhä Henki tekee selvän erotuksen kahden eri liiton välille. Armo ja totuus on eri asia kuin laki. Armon tila tuli meille mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta. Jeesus täytti lain, lunasti meidät Mooseksen lain alta armon alle. ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Tämä Jeesuksen toteamus ristillä tarkoitti Mooseksen lain kaikkien piirtojen täyttymystä. Kaikenlainen laki on täytetty. ”Kristus on lain loppu” (Room. 10:4).

Uskoon tulleina olemme uudessa liitossa, armahdettuja ja sisällä asiain olemuksessa. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8,9). Pelastusta ei voida ansaita lain teoilla, mutta se voidaan menettää niillä. ”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3:10).
”…tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1 Piet. 1: 18-19).
Pyhän Hengen kautta vuodatettiin sydämiimme Jumalan rakkaus (Room. 5:1-5). ”…joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttymys” (Room. 13:8-10). Kymmenen käskyn laista mainitaan 2 Kor. 3. luvussa, että se on ”kuoleman virka” ( jae 7 ) ja ”kadotustuomion virka” ( jae 9 ). Voisimmeko eläviksi tulleina olla kuoleman viran ja kadotustuomion viran alaisia ?
Siinain liitto on orjuuden liitto (Gal. 4:24).
Lain tehtävänä on näyttää ihminen syylliseksi Jumalan edessä ja ajaa hänet ristin veriuhrin eteen, Jeesuksen vastaan ottamiseen (Room. 2 – 10 luvut). Ja mitä silloin tapahtuu kymmenen käskyn laille? Jokainen lain piirto saa hengellisen sisällön. Uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on täytetty, hengellisen sisällön saanut Jumalan laki.


Mooseksen lailla oli kasvattajan virka.
”Mitä varten sitten on laki? - Se on rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti (siis väliaikainen), kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan ( eli lain ) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:19-27).
”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr. 7:18,19).
Uusi liitto on lakiliittoa parempi.

”TÄYDELLINEN LAKI”, ”VAPAUDEN LAKI”, ”KUNINKAALLINEN LAKI” ( Jaakob 1:25 ja 2:8 )
”…joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä...” ”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", niin te hyvin teette…”
Näiden siunausta tuovien ”lakien” alaisina me tahdomme olla. Emme anna uudestaan sitoa itseämme synnin ja kuoleman lakiin tai Siinain liittoon, Mooseksen lakiin. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen ( eli lakiliittoon )” (Gal. 5:1).
Orjuuden kahleet katkesivat täydellisen ja kuninkaallisen vapauden lain voimasta. Totuuden Henki johdatti vapauteen ja kaikkeen totuuteen, ”…Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4: 13-15). Kun Jeesus on saanut meissä täyden vallan (”Kristus teissä, kirkkauden toivo” ), niin olemme tulleet johdetuiksi kaikkeen totuuteen. Hän on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). ”…jos te olette Hengen kuljetettavina (”vapauden laissa”) niin ette ole ( vanhan liiton ) lain alla” (Gal. 5:18).

Vapaus on aidon kristinuskon ihanimpia asioita. Tähän vapauteen olemme päässeet ottaessamme vastaan Jeesuksen kaikkine Hänen opetuksinensa. Teimme parannuksen synneistämme. Otimme upotuskasteen vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Otimme vastaan Pyhän hengen lahjan. Markus 16:15-20 ja Apt. 2:38, 41,42.
Saimme näin uudestisyntyä elävään toivoon Kristuksen kuolleista nousemisen kautta. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36).

Meidän korvillemme kuulostaa hyvältä kehotus: ”Vaeltakaa Hengessä” (Gal. 5:16). Kuulemme siinä kehotuksen pysyä vapaina, levollisina ja onnellisina.


Elämä Totuuden Hengessä.
Hengessä vaeltava kristitty ei toimi Jumalan tahtoa vastaan.
HÄN EI PIDÄ MUITA JUMALIA.
EI TEE ITSELLEEN JUMALAN KUVIA.
EI LAUSU TURHAAN HERRAN, JUMALANSA NIMEÄ.
HUOLEHTII ITSESTÄÄN PYHITTÄMÄLLÄ LEPOPÄIVÄN.
KUNNIOITTAA ISÄÄNSÄ JA ÄITIÄNSÄ.
EI TAPA. EI TEE HUORIN. EI VARASTA.
EI SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄÄN.
EI HIMOITSE MITÄÄN, MIKÄ ON LÄHIMMÄISEN OMAA.
Emme toimi edellisten ohjeiden mukaan lain pakottamina, vaan Pyhän Hengen johdattamina. Jeesuksen mieli on vallannut meidät. Olemme Hengellä täytetyt ja ”meillä on Kristuksen mieli”
(1 Kor. 2:16).
Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti. Silloin sanomme: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi (tahtosi) on minun sydämessäni" (Psalmi 40:9).

Uudessa liitossa ”Pyhä Henki näyttää todeksi synnin” (Joh. 16:7-8). Hän käyttää Raamatun Sanaa paljastaessaan syntitilamme. ”…syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." ( Room. 7:7 ). Kun sitten olemme siirtyneet armon tilaan, olemme irrottautuneet laista. ”Rakkaus on lain täyttämys” (Room. 13:10). Tämä täyttymys ei anna armossa oleville oikeutta rikkoa Jumalan Sanaa. Päinvastoin: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain” (Room. 3:31).

Olemme tulleet uskon kautta sisälle täytettyyn Jumalan Sanaan. Siitä on tullut luonteemme Pyhässä Hengessä. Jumalan Sanassa pysyen osoitamme rakastavamme Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Huolehdimme siis itsestämmekin. Sydämissämme asuu Jumalan tahto: rakkaus ja totuus, jotka ”luontaisesti” pitävät sisällään Jumalan käskyt (Jer. 31:34 ja 1 Joh. 2:27).
”Jeesus vastasi hänelle: "Jos joku rakastaa minua ( mistä sen tietää ? ), niin hän pitää minun sanani … Joka ei minua rakasta ( mistä sen tietää ? ), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24). Uuden liiton kristitty elää ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes. 4:15), ei kirjaimen palvelijana lakia noudattaen (2 Kor. 3:6).
Laki näyttää peilin tavoin likaiset vaatteemme, mutta ei kykene niitä pesemään.


Laki tuo mukanaan kirouksen.
Mutta me emme enää ole kirouksen eli lain alaisia. Jeesus poisti lain kirouksen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (Gal 3:13).
Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä” ja: ”Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” (Jaakob 2:10). ”Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa” (Gal. 3:10). ”Kristus tuli kiroukseksi meidän (lain rikkoneiden) edestämme” (Gal.3:13).

Vanhan liiton täyttymys Jeesuksessa toi meille kaikki juhla-ajat jokapäiväiseksi ilon aiheeksi. Tämän vuoksi emme enää vietä minkäänlaisia kerran vuodessa toistuvia juhlia. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään, että olen turhaan teistä vaivaa nähnyt” (Gal. 4:9-11).
Silti yksikään Jumalan antama juhla-aikoja koskeva oppi ei ole hävinnyt. Kaikki on tullut täyttymykseensä. Varjoon on osunut valo. Vanhan liiton sana on saanut sisällökseen elämän.
”Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi” , tarkoituksensa täyttäneeksi ( Hebr. 8:13). Vanhan ja uuden liiton taitekohta on Jeesuksen veri ja sijaisuhri Golgatan ristillä. Siellä vanhan liiton vuotuiset juhlapyhät saivat elävän sisällön.

PÄÄSIÄISEN TÄYTTYMYS
Jeesus kuoli pääsiäisenä puolestamme Jumalan Pääsiäislampaana. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu” (1 Kor. 5:6-7). Uuden liiton ehtoollinen on konkreettinen pääsiäisen täyttymys. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee” (1 Kor. 11:25,26).

HELLUNTAIN TÄYTTYMYS
Me olemme tulleet uskoon. Jumalan Pyhä Henki on sydämissämme.
Helluntaipäivänä Jerusalemissa annettu Pyhä Henki johdattaa meitä joka hetki. Helluntai on joka päivä, ei vain kerran vuodessa.

YMPÄRILEIKKAUKSEN TÄYTTYMYS
Ympärileikkaus on sydämissämme tapahtuva hengellinen Jumalan armotyö, jonka kautta Hän avaa ymmärryksemme käsittämään tahtoansa. Uskoon tulossa, uudestisyntymisessä on sydämiemme päältä leikattu peite pois (2 Kor. 3:16). ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki” (2 Kor. 3:18).
”.. oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa…” (Room. 2:29).
”Hänessä (Jeesuksessa) te myös olette ympärileikatut, ette käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin pois riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina (upotuskaste vedessä) kasteessa” (Kol. 2:10-13).

SAPATIN TÄYTTYMYS
Sapatti on sydämissämme oleva vapauden ja levon tila. Olemme päässeet Jumalan lepoon (Hebr. 4). ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).

Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meitä varten viikkojärjestyksen ja siihen kuuluvan lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. Siihen meillä on lupa Jumalalta. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty levätessämme sapattina. Emme ole lakiliitossa sen tähden.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin ihmisille levon päiväksi jo ennen lain antamista. Se annettiin luomistyön muistoksi. Sitä on siis hyvä edelleenkin kunnioittaa.

Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme niin tehdä.
”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3).
Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Sapatti ja sunnuntai ovat siis kaksi eri päivää.
Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu (Markus 16:2). Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan.
Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä.

Tässä asiassa on kuitenkin hyvä muistaa, että uuden liiton uskovilla on jatkuva 24 tunnin lepo jokaisena seitsemänä päivänä viikossa. Tämä on sydämissämme oleva lepotila, sapatin täyttymys.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11).
On selvää, ettei edellisessä ole kysymys viikkosapatista, vaan vapauden lain lepotilasta.

Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3).

Kenelle laki on asetettu?
”…tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle ( meille uskoville ), vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan - autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu” (1 Tim. 1:9-11).
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:11- 13).
Edellä oleva on Raamatun tervettä oppia (1 Tim. 1:3-5).


IRTI KIRKKOVUODESTA
Emme ota osaa epäraamatullisiin pakanajuhliin, kuten joulu, juhannus, sunnuntai, uusi vuosi, jne.. Uskontojen harrastajat tarvitsevat erilaisia elävän Jeesuksen korvikkeita. He eivät ole avanneet sydäntään Pyhälle Hengelle. Heidän ”uskossa olemisensa” on kiinni kirkkovuodessa yms. perinnäissäännöissä.
Uskossa oleville on ylösnoussut Jeesus jokaisen päivän sisältönä. ”Minä näen alati edessäni Herran, sillä Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” (Apt.2:25,28). ”Minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt.28:20).
Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. Meillä on ainainen juhla. Halleluja!
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat Raamatulle vieraita sekauskontojen elementtejä.
”Älkää tehkö, niin kuin tehdään Egyptin maassa (ja Suomessa), … niin kuin tehdään Kanaanin maassa, … älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan” (3 Moos. 18:3).
”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Efes. 5:11).
Kaikki uskonnot ovat pimeyden tekoja ja pitävät ihmiset erossa elävästä uskosta.


APOSTOLIEN TEKOJEN 21. LUVUN KEHITYSVAIHE

Joissakin kristittyjen piireissä on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Jos tämä huomio sivuutetaan, joudumme Raamatun tulkinnassamme suuriin ristiriitoihin.
Moni asia oli keskeneräistä apostolien toiminta-ajan alussa.
Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme tarkoita samaistumista apostolisen ajan virheisiin ja riitoihin eli kehittymättömyyteen. Esim. 1 Kor. 1:10-12 ja 3:3-4. Emme voi ottaa vastaan edes kaikkea Jeesuksen opetusta, esim. Matt. 8:4. Jeesushan eli maan päällisen elämänsä vanhan liiton alaisuudessa.
Katsomme esimerkiksemme valmista, virheetöntä kristinuskoa, jossa kristillinen uuden liiton oppi on kehittynyt valmiiksi.

Apostolien tekojen 21 luvun kuvaama historiamme vaihe ei vielä edusta opin lopullista muotoa:
"Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita” (Apt. 21:20).
Tässä historiamme vaiheessa Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä olemassa. Lakia noudatettiin maallisessa temppelissä. Vuonna 70 jKr., Jerusalemin temppeli vanhan liiton jumalanpalveluksineen hävitettiin. Israelin kansa joutui diasporaan. Vanhan liiton lakia ei voida noudattaa ilman temppeliä. ”Kaikkein pyhin” ei enää ole siellä (Hebr. 9:5-12 ja 10:19-21). ”Hänen huoneensa olemme me…” (Hebr. 3:6). Me olemme Jeesuksen veren kautta päässeet sisälle kaikkein pyhimpään (Hebr. 10:19). – Vanhassa liitossa kaikkein pyhimpään menevä kuoli. Uudessa liitossa kaikkein pyhimmän ulkopuolelle jäävä kuolee. –

KESKENERÄISEN KEHITYKSEN AIKA
”Mutta heille on kerrottu, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. (Apt. 21: 20-24).
Edellä kuvattu historiamme vaihe on taimella olevaa kehittymätöntä kristinuskoa.
Mikäli otamme keskeneräisen kehitysvaiheen opiksemme olemme sovittamattomassa ristiriidassa monien Raamatun opetusten kanssa. Paavalihan opetti myöhemmin mm. galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle (juutalaiselle ja kreikkalaiselle), joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4).
On huomioitava, että edellä mainittu opetus on kirjoitettu jatkoksi Gal. kolmannen luvun opetukselle: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista… sillä kaikki te (uskoon tulleet juutalaiset ja pakanat, joille Paavali tässä kirjoittaa) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:28-29). Juutalaisetkin ovat Aabrahamin perillisiä vain uskon kautta Jeesukseen (Room. 11:23).
Mm. Galatalaiskirjeessään Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittynyttä kristinuskoa. Lihassa tapahtuva ympärileikkaus ei kuulu uuteen liittoon, ei juutalaisilla eikä pakanoilla.

Tahdomme huomioida Pyhän Hengen opetuksen siitä, ettei pelastuksen ja opin suhteen ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Sama evankeliumi, oppi ja elämä kuuluu molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te (pakanat), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-15). Väliseinien uudestaan pystyttäjät ovat uuden liiton kristillisyyden väärentäjiä ja Raamatulle vieraan uskonnon harjoittajia.
Kenelle Paavali kirjoitti opetuskirjeensä?
Liikkeellä on opetusta, että Paavali kirjoitti opetuskirjeensä pelkästään pakanoille. Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. Korinton kaupungissa kristityt koostuivat juutalaisista ja pakanoista. Korintossa olleen Jumalan seurakunnan historia kertoo näin:
”Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon…
Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaa pelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:1-8). Myöhemmin Paavali kirjoitti ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), joka siis oli Korinton kaupungissa juutalaisista ja pakanoista koostuva pyhien joukko.

Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita (Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym..). Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi” (Apt. 14:1). Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille (mm. Room. 1:16). Näin ollen tiedämme, että jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista. Opetuskirjeiden osoite on siis selvä.

Keitä olivat Efesossa olevat pyhät (Efes. 1:1), joille Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeensä?
”Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa…
Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa… Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän (juutalaisten) kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat (eivät siis kaikki) paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan” (Apt. 18:19- 19:10). Efesolaiskirjekin on siis kirjoitettu juutalaisista sekä pakanoista koostuvalle Jumalan seurakunnalle.

Näin ymmärrämme, että valo voittaa pimeyden.

Kristinusko oli kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen aikoihin. Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin.

Uuden liiton seurakunta on yksi ja sillä on
yksi Herra,
yksi kaste,
yksi oppi ,
yksi Henki sekä
yksi Jumala
(Efes. 4:4-6).


Vuorisaarnan opetus ( Matt. 5:17-48)

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa” (Matt. 5:17-19).

Vanhan liiton laki ja profeettojen opetukset olivat vajavaisia, vailla todellista sisältöä. Lakipykälät olivat kuin tyhjyyttään kolisevat astiat (Hebr. 10:19). Jeesus tuli täyttämään nämä tyhjät astiat, antamaan niihin sisällön.

Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa toistuu seitsemän kertaa Jeesuksen sana: ”.. mutta minä sanon teille.” Tämän Hän sanoo esim. ”älä tapa” –käskyn kohdalla. ”Te olette kuulleet sanotuksi: älä tapa…, mutta minä sanon teille….” Lain opetus olla tappamatta ei riitä. Siihen lisätään täytteet. Et saa hyväksyä edes vihastumista veljeesi. Vihastuminen on tappamisen esiaste. Et saa sanoa veljeäsi tyhjänpäiväiseksi tai hulluksi ( jae 22 ). Jos näin teet olet rikkonut Jumalan käskyn ja olet lain ja kadotustuomion alla.
Jeesus siis lisää ko. käskyyn ehdottoman vaatimuksen elää keskinäisessä rakkaudessa.
Samaa Kristuksen oppia opettivat apostolit (1 Kor. 1:10).

Käsky, ”älä tee huorin”, saa kokonaissisällön vuorisaarnan opetuksessa. Enää ei tule antaa huorinteon esiasteen pesiytyä ajatuksiin. Pitää katkaista synti sen alkuvaiheessa, silloin kun se tulee ajatukseen.


LAKI EI OLE KADONNUT
Opetamme, ettei laista katoa yksikään kirjain. Emme mitätöi pienintäkään vanhan liiton opetusta. Julistamme Golgatalla täyttynyttä, sisällön saanutta Jumalan Sanaa, joka on täynnä armoa, laupeutta ja totuutta.

Kristinusko oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjan loppuun sanat: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19).
Pysymme valmiiksi kehittyneessä alkuperäisessä kristinuskossa, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään pois ottamatta. Kaikki myöhemmin syntyneet opit ja uususkonnot, kuten roomalaiskatolinen kirkko, luterilainen kansankirkko yms. ovat väärennöksiä. Tämän vuoksi uskoon tulleilla ei tule olla yhteistoimintaa sellaisten kanssa.


Aamen.


Ota yhteyttä:
http://[email protected]

tai seurakunnan kautta:
http://[email protected]

Internetsivut: http://www.Jeesus-on-Herra.com

Weijolle. Evankeliumi oli raittiimmillaan ja voimissaan juuri Paavalin, Pietarin ja JOhanneksen aikoihin ensimmäisen vuosisadan puolessavälissä ja evankeliumi levisi senaikaiseen maailmaan tavalla. josta pitäisi ottaa edelleen oppia ja vain apostolinkyydeillä yms. Ilmestyskirjan kirjoiutksen aikoihin ensimmäisen vuosisadan lopun ja toisen vuosisadan jälkeen alkoi rappio, joka huopentui aneiden myyntiin yms keskiajalla.
Kyllä Jeesuksen opetukset ovat otettava todesta jos yleensä kenenkään. Se tilanne siinä johan mainiltsit oli sellainen, että Jeesus kielsi kertomasta, että sairas parani. Se oli viisasta, sillä hän tiesi kaiken ja tulevsisuudetkin ja häenllähän oli vaikeuksia mennä kaupunkiin, koska kaikki halusi koskea häntä, kun jokainen joka koski tului terveeksi.
Paavalin tapaus oli siksi että hän halusi olla kaikille kaikeksi ja jos kuka niin hän vastusti ympäeileikkausta ja taisteli sitä vastaan, mutta tilanne oli siinä tapaisesaa sellainen, että hän koki sen paremmaksi evankeliumin tähden. Hänen jälkeensä tuli susia lauman johtoon ja sellaista johtajaa ei seurakunta ole sen jälkeen saanut kuin paavali oli. Muuten raitis ja hyvä kirjoitus. Siunausta ja iloa Herrassa.

Sapatti on Jumalan antama lepopäivä ihmiselle, jo paratiisissa. Jumala "loi" Sapatin levätessään seitsemäntenä päivänä. Adam ei ollut juutalainen.

Kun lepäämme lauantaina, eli sapattina, kunnioitamme Jumalaa Luojana.
Mutta Sapatilepo ei ole lain alla olemista, vaan juuri niinkuin se sanoo; Lepoa. Se on ilo ja etuoikeus, ei raskas työ ja velvollisuus.

Jeesus sanoi että Hän ei ollut tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään.


Juutalaisten seremonialaki ja uhrilaki naulittiin ristiin, Jeesuksen, ainoan todellisen syntiuhrin antaessa henkensä. mutta sapattikäskyä ei ole koskaan kumottu.

Itse-asiassa Jeesus, sekä kaikki alkuseurakunnan jäsenet viettivät sapattia lepopävänä. Sunnuntai tuli lepopäivksi Roomalais-Katolisen kirkon vaikutuksesta. Todellisuudessa sunnuntain vietto lepopäivänä, on pakanallinen tapa.

Jeesus jopa lepäsi ristinkuolemansa jälkeenkin haudassa sapatin.

Vielä Laista ja Armosta
Pelkkä lain korostaminen vie farisealaisuuteen, lain pilkkkujen ja pisteiden viilaukseen, eli lagalismiin jolle armo ja anteeksianto on täysin tuntematon.



Pelkkä armon korostaminen vie antinomimismiin, jolle Jumalan Pyhyys on täysin tuntematon. Se itse asiassa johtaa "Halpaan armoon" ja penseyteen. Pahimmassa tapaukseesa armsota ei tule vain halpaa, vaan jopa täysin arvotonta.


Lakia ja armoa, siis molempia tarvitaan. Niitä ei saa eroittaa toisistaan. jos toinen poistetaan, myös toinen menettää merkityksensä. Niitä ei saa myöskään sekoittaa toisiinsa, Niiden on ennetava olla amanaikaisesti tasa-arvoisina rinnakkain, erillään toisistaan, ja silti yhdessä

Apostolien teoista, 20:7

7. Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.


Tuona ensimmäisenä päivänä siis kokoonnuttiin leivänmurtamiseen. Jeesuksen kanshan oltiin näin kokoonnuttu. Ja tuohan osoittaa, että sunnuntaita vietettiin myös muistellen Jeesusta. Erityinen päivä siis on viikon ensimmäinen päivä. Muistakaamme se!

Ei perustu raamatun lepopäivä ajatukseen ylösnousemus päivä. Monet viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa vain kerran vuodessa. Pääsiäistä, samoin. Jne.
Tällainen on ihmsikäsky, jos olemme rehellisiä itselle Jumalan edessä.

yxs kirjoitti:

Ei perustu raamatun lepopäivä ajatukseen ylösnousemus päivä. Monet viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa vain kerran vuodessa. Pääsiäistä, samoin. Jne.
Tällainen on ihmsikäsky, jos olemme rehellisiä itselle Jumalan edessä.

Jeesus viettämään ylösnousemisensa muistoksi sunnuntaita pyhänä? MINUN RAAMATUSSANI EI NIIN SANOTA.Tosin se ei kaikille ihmisille mitään merkitsekään.Jeesus ja apostolit viettivät sapattia eli lauantaita niinkuin juutalaiset tekevät vielä tänäkin päivänä.

ellunkana kirjoitti:

Jeesus viettämään ylösnousemisensa muistoksi sunnuntaita pyhänä? MINUN RAAMATUSSANI EI NIIN SANOTA.Tosin se ei kaikille ihmisille mitään merkitsekään.Jeesus ja apostolit viettivät sapattia eli lauantaita niinkuin juutalaiset tekevät vielä tänäkin päivänä.

Mitähän se apostoli viettää seuraavassa jakeessa!

>>Apt. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.>3 Moos. 23:39
Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; "ensimmäinen päivä on levon päivä"!, ja "kahdeksas päivä on myös levon päivä".>1 Kor 9:19 Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,

20 ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;

21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;

22 heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

ellunkana kirjoitti:

Jeesus viettämään ylösnousemisensa muistoksi sunnuntaita pyhänä? MINUN RAAMATUSSANI EI NIIN SANOTA.Tosin se ei kaikille ihmisille mitään merkitsekään.Jeesus ja apostolit viettivät sapattia eli lauantaita niinkuin juutalaiset tekevät vielä tänäkin päivänä.

ei merkitse mitään....

Ja todella Pyhäpäivän vietto on myös Jumalan Sanan äärelle kokoontumista. Ja Jeesuksessa on ainut toivomme, miksi siis ei Jeesuksen merkeissä nykyäänkin pyhää, sunnuntaita vietettäisi?

yxs kirjoitti:

Ei perustu raamatun lepopäivä ajatukseen ylösnousemus päivä. Monet viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa vain kerran vuodessa. Pääsiäistä, samoin. Jne.
Tällainen on ihmsikäsky, jos olemme rehellisiä itselle Jumalan edessä.

ei kuitenkaan ole Raamatun mukaan pyhäpäivien viettämisessä. Siitä ei siis tule sanoa, että tuona ja tuona päivänä... Mutta koska pyhä on sunnuntai laillisesti, se päivä on myös hiljennetty. Eihän olisi kiva, jos joka päivä olisi työn pauhinan päivä. Tavallaan yhdessä sovittu, niin toisillekkin annetaan lepopäivän viettoon rauha. Ei työn melske häiritse.

Yksi kirjoitti:

ei merkitse mitään....

Ja todella Pyhäpäivän vietto on myös Jumalan Sanan äärelle kokoontumista. Ja Jeesuksessa on ainut toivomme, miksi siis ei Jeesuksen merkeissä nykyäänkin pyhää, sunnuntaita vietettäisi?

Niin, minkä merkityksen annamme päivälle,
sunnuntai, sapatti (lauantai).

No se ei ole sinun ja minun pelastumisen kannalta asia, joka kadottaa. Jos Jeesus ei ole sydämessä, viettipä sunnuntaita tai sapattia, perille ei käydä.


Miksi minulle tuo sapatti näin valkeni, kuuluu kiitos Helluntai srk. pastori. Olavi Kokkoselle. Hän piti todella sellaisen lausunnon kerran, että sukellinpa sanan ääreen.

Kun puhutaan ns. lepopäivästä, raamatussa ei todella löydy päivälle muuta perustetta, kuin luomisen kautta annettu, Jumala sen ihmiselle antoi, Hän siunasi sen päivän iloksi, levoksi, Jumalanpalvelupäiväksi.

Tuon päivän asetussanoissa kaikuu luominen.
Hän sen erotti ja pyhitti. Näissä sanoissa kaikui
Majesteetin ääni, siinä kertautuu joka viikko muistutus, kenen kätten työn jälkeä olemme.

Sen päivän merkityksestä löydän myös velvollisuuden. Kun olen Hänen luoma,niin mihin olen matkalla. Tässä astuu tie sanan kautta etsimään Häntä, ja tie on valmiiksi viitoitettu Gogatalle.

Tuossa päivässä saan levätä Hänen täytetyssä työssään, jne..

Tähän löytyisi vaikka kuinka paljon merkityksiä ja siksi se on myös ihmeellinen aarre meille ihmisille.

Jotenkin vierastan käsitettä, kun jotkut tuo sen asian ikäänkuin lainalaisuutena sapatin, tai sanotaanko lepopäivän.

Jollekin tämä on vierasta, kun tästä näin paljon puhutaan tällä palstalla, mutta keskustelut on mielenkiintoisia, jokaisen kannanotto.

Itse kuitenkin haluan kumartaa Luojaani sinä päivänä, jonka Hän on arvovallallaan asettanut meille. Se on rakas paikka Raamatusta,iloitsen pelastuksestani, monesta aarteesta jotka Jumala on meille antanut.

Iloitsen myös niistä uskon veljistä jotka näkevät asian toisin, ettei tule väärinkäsityksiä tässä.

Jeesus elää.

yxs kirjoitti:

Niin, minkä merkityksen annamme päivälle,
sunnuntai, sapatti (lauantai).

No se ei ole sinun ja minun pelastumisen kannalta asia, joka kadottaa. Jos Jeesus ei ole sydämessä, viettipä sunnuntaita tai sapattia, perille ei käydä.


Miksi minulle tuo sapatti näin valkeni, kuuluu kiitos Helluntai srk. pastori. Olavi Kokkoselle. Hän piti todella sellaisen lausunnon kerran, että sukellinpa sanan ääreen.

Kun puhutaan ns. lepopäivästä, raamatussa ei todella löydy päivälle muuta perustetta, kuin luomisen kautta annettu, Jumala sen ihmiselle antoi, Hän siunasi sen päivän iloksi, levoksi, Jumalanpalvelupäiväksi.

Tuon päivän asetussanoissa kaikuu luominen.
Hän sen erotti ja pyhitti. Näissä sanoissa kaikui
Majesteetin ääni, siinä kertautuu joka viikko muistutus, kenen kätten työn jälkeä olemme.

Sen päivän merkityksestä löydän myös velvollisuuden. Kun olen Hänen luoma,niin mihin olen matkalla. Tässä astuu tie sanan kautta etsimään Häntä, ja tie on valmiiksi viitoitettu Gogatalle.

Tuossa päivässä saan levätä Hänen täytetyssä työssään, jne..

Tähän löytyisi vaikka kuinka paljon merkityksiä ja siksi se on myös ihmeellinen aarre meille ihmisille.

Jotenkin vierastan käsitettä, kun jotkut tuo sen asian ikäänkuin lainalaisuutena sapatin, tai sanotaanko lepopäivän.

Jollekin tämä on vierasta, kun tästä näin paljon puhutaan tällä palstalla, mutta keskustelut on mielenkiintoisia, jokaisen kannanotto.

Itse kuitenkin haluan kumartaa Luojaani sinä päivänä, jonka Hän on arvovallallaan asettanut meille. Se on rakas paikka Raamatusta,iloitsen pelastuksestani, monesta aarteesta jotka Jumala on meille antanut.

Iloitsen myös niistä uskon veljistä jotka näkevät asian toisin, ettei tule väärinkäsityksiä tässä.

Jeesus elää.

Kylläpä otsikkoni sai uuden vivahteen kun tuli kirjoitus virhe...

Ei ollut tarkoitettu raskas asia, vaan RAKAS ASIA.

Nyt tuosta joku varmaan saa hyvän aiheen..
nimimerkillä
Yxs

yxs kirjoitti:

Niin, minkä merkityksen annamme päivälle,
sunnuntai, sapatti (lauantai).

No se ei ole sinun ja minun pelastumisen kannalta asia, joka kadottaa. Jos Jeesus ei ole sydämessä, viettipä sunnuntaita tai sapattia, perille ei käydä.


Miksi minulle tuo sapatti näin valkeni, kuuluu kiitos Helluntai srk. pastori. Olavi Kokkoselle. Hän piti todella sellaisen lausunnon kerran, että sukellinpa sanan ääreen.

Kun puhutaan ns. lepopäivästä, raamatussa ei todella löydy päivälle muuta perustetta, kuin luomisen kautta annettu, Jumala sen ihmiselle antoi, Hän siunasi sen päivän iloksi, levoksi, Jumalanpalvelupäiväksi.

Tuon päivän asetussanoissa kaikuu luominen.
Hän sen erotti ja pyhitti. Näissä sanoissa kaikui
Majesteetin ääni, siinä kertautuu joka viikko muistutus, kenen kätten työn jälkeä olemme.

Sen päivän merkityksestä löydän myös velvollisuuden. Kun olen Hänen luoma,niin mihin olen matkalla. Tässä astuu tie sanan kautta etsimään Häntä, ja tie on valmiiksi viitoitettu Gogatalle.

Tuossa päivässä saan levätä Hänen täytetyssä työssään, jne..

Tähän löytyisi vaikka kuinka paljon merkityksiä ja siksi se on myös ihmeellinen aarre meille ihmisille.

Jotenkin vierastan käsitettä, kun jotkut tuo sen asian ikäänkuin lainalaisuutena sapatin, tai sanotaanko lepopäivän.

Jollekin tämä on vierasta, kun tästä näin paljon puhutaan tällä palstalla, mutta keskustelut on mielenkiintoisia, jokaisen kannanotto.

Itse kuitenkin haluan kumartaa Luojaani sinä päivänä, jonka Hän on arvovallallaan asettanut meille. Se on rakas paikka Raamatusta,iloitsen pelastuksestani, monesta aarteesta jotka Jumala on meille antanut.

Iloitsen myös niistä uskon veljistä jotka näkevät asian toisin, ettei tule väärinkäsityksiä tässä.

Jeesus elää.

...kauniista todistuksen sanasta. Jeesus Kristus
on Herramme ja hän on myös SAPATIN HERRA
Ajattelen sapatista juuri samalla tavalla, niinkuin ilmestyskirjassa sanotaan:...antakaa Jumalalle kunnia...ja hänelle annamme kunnian, kunnioittamalla luomisen muistopäivää.

upotettu kirjoitti:

Mitähän se apostoli viettää seuraavassa jakeessa!

>>Apt. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.>3 Moos. 23:39
Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; "ensimmäinen päivä on levon päivä"!, ja "kahdeksas päivä on myös levon päivä".>1 Kor 9:19 Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,

20 ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;

21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;

22 heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

Otan tähän kirjoituksesi ja liitän ajatukseni lyhyesti.

pohditaanpa...
Kirjoittanut: upotettu, 4.8.2004 klo 01.47

Mitähän se apostoli viettää seuraavassa jakeessa!

>>Apt. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.>3 Moos. 23:39
Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; "ensimmäinen päivä on levon päivä"!, ja "kahdeksas päivä on myös levon päivä".>1 Kor 9:19 Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien >palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,

>20 ja olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;

>21 ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;

>22 heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.Siunausta!

Todella siunausta sinulle, kun kirjoitit.

vastaukseni
Kiinnititkö huomiota tuohon jakeeseen 21. -vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa.
v.38 käännös sanoo
21. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla - onhan minulla Kristuksen laki.

v. 1776 Biblia sanoo
21. Niille jotka ilman lakia ovat, niin kuin minä ilman lakia olisin, (vaikka en minä ilman lakia Jumalan edessä ole, vaan olen Kristuksen laissa,) että minä ne, jotka ilman lakia ovat, voittaisin;

Uskoisin, että tuo Kristuksen laissa olo on sitä sydämessä olevaa lakia, joka ei tahdo elää vastoin Jumalan tahtoa. Jumalan tahto tulee esille Hänen käskyissään. Rakkauden käskyt.
Ja niin kuin Jeesus itse sanoi, niitä ei ole lupa poistaa, ei niin opettaa että yksikin käsky puuttuu jne. Laki ei katoa ennen kuin taivas ja maa katoaa. (Jumala on antanut mitan meille, että näkisimme kuljemmeko hänen teitään. Jos ei, niin laki osoittaa synnin, ja sitten on palattava Golgatalle, armoistuimen eteen.

Laki ja armo kuuluvat yhteen.

Mutta vielä täsmentäisin. Laki ei ole siksi, että niitä täyttelemällä pelastutaan, se on Golgatan täytetty valmis työ, ja kun siinä elää, tulee laki sydämeen.
Minun ei tarvitse palvella muita herroja, eikä vesitellä tai rakentaa jumalan kuvia, ei tarvitse turhaan lausua Herrani nimeä. Hän kuulee minua, kun on rakkaudessaan lunastanut minut.
Saan levätä Hänen työssään, Luojani, Hän joka erotti sen minulle ja ihmistä varten. Halleluja.
Jne. Eikö tämä ole suurenmoista. Muistuttaisin vielä, eikö Jeesuksen kautta luotu kaikki, ja Häneen. Eikö se muistuta juuri sapatin merkitystä vielä.

Nyt tulee liian pitkä... laitan pisteen..
Siunausta vielä kerran.

yxs kirjoitti:

Niin, minkä merkityksen annamme päivälle,
sunnuntai, sapatti (lauantai).

No se ei ole sinun ja minun pelastumisen kannalta asia, joka kadottaa. Jos Jeesus ei ole sydämessä, viettipä sunnuntaita tai sapattia, perille ei käydä.


Miksi minulle tuo sapatti näin valkeni, kuuluu kiitos Helluntai srk. pastori. Olavi Kokkoselle. Hän piti todella sellaisen lausunnon kerran, että sukellinpa sanan ääreen.

Kun puhutaan ns. lepopäivästä, raamatussa ei todella löydy päivälle muuta perustetta, kuin luomisen kautta annettu, Jumala sen ihmiselle antoi, Hän siunasi sen päivän iloksi, levoksi, Jumalanpalvelupäiväksi.

Tuon päivän asetussanoissa kaikuu luominen.
Hän sen erotti ja pyhitti. Näissä sanoissa kaikui
Majesteetin ääni, siinä kertautuu joka viikko muistutus, kenen kätten työn jälkeä olemme.

Sen päivän merkityksestä löydän myös velvollisuuden. Kun olen Hänen luoma,niin mihin olen matkalla. Tässä astuu tie sanan kautta etsimään Häntä, ja tie on valmiiksi viitoitettu Gogatalle.

Tuossa päivässä saan levätä Hänen täytetyssä työssään, jne..

Tähän löytyisi vaikka kuinka paljon merkityksiä ja siksi se on myös ihmeellinen aarre meille ihmisille.

Jotenkin vierastan käsitettä, kun jotkut tuo sen asian ikäänkuin lainalaisuutena sapatin, tai sanotaanko lepopäivän.

Jollekin tämä on vierasta, kun tästä näin paljon puhutaan tällä palstalla, mutta keskustelut on mielenkiintoisia, jokaisen kannanotto.

Itse kuitenkin haluan kumartaa Luojaani sinä päivänä, jonka Hän on arvovallallaan asettanut meille. Se on rakas paikka Raamatusta,iloitsen pelastuksestani, monesta aarteesta jotka Jumala on meille antanut.

Iloitsen myös niistä uskon veljistä jotka näkevät asian toisin, ettei tule väärinkäsityksiä tässä.

Jeesus elää.

ihmistä? Mikään hyvä työ ei lähde ihmisestä, kaikkien syntienanteeksisaamisen kiitos kuuluu Jeesukselle.

Yksi kirjoitti:

ei kuitenkaan ole Raamatun mukaan pyhäpäivien viettämisessä. Siitä ei siis tule sanoa, että tuona ja tuona päivänä... Mutta koska pyhä on sunnuntai laillisesti, se päivä on myös hiljennetty. Eihän olisi kiva, jos joka päivä olisi työn pauhinan päivä. Tavallaan yhdessä sovittu, niin toisillekkin annetaan lepopäivän viettoon rauha. Ei työn melske häiritse.

Uskon perusta on Kristus, mitä siitä seuraa.
Pyrkimys elää Hänen viitoittamaa tietä (armon alla).

Jos haluat puhua ns. laillisuus asiaa (maallinen laki / hengellinen laki) kysymys on kahdesta eri asiasta mitä kumarramme.

Otan vertauksen avioliitosta, miehen ja naisen välisestä liitosta. Tästäkin on Raamatussamme selkeät näköalat.
No tulevaisuudessa, ehkä tähän tulee muutoksia, ymmärtänet mitä tarkoitan, jätä sanomatta, ettei tule syytetyksi jostakin, puhun vain sen mitä sana sanoo tästä.
Vertaapa sanojasi nyt sanaan Uskon perustasta.

Ei tästä ehkä toisille ole merkitystä, mutta mitä auktoriteettia seuramme, maallista ihmiskäskyä vai Jumalan asettamaa.

Edetäänpä ajatuksessa näin. Jospa aika pysyy, ja ko. "liitot" ovat olleet 2000v. elettyä elämää, niin, jos joku nousee sitä vastaan perustellen Jumalan tahdolla, voi löytyä monta eri mielipidettä silloin esitettäväsi.

Jo paratiisissa, Adam ja Eva, siellä kunnioitettiin ihmissanaa, niin kävi kuinka kävi. Se sama ongelma valitettavasti on meidän vikamme, itselläni eritoten.
Jos ei kyseenalaisteta sitä sanaa joka yläpuolellamme on, säästyisimme monelta vaikeudelta, ainakin näin uskoisin.

Miksi näin puhun.
Isämme aikanaan taisteli maamme itsenäisyyden puolesta. Meille, lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Meidän on taisteltava, mahdollisemman turvallinen ja hyvä maa lapsillemme. Kuinka? Olemalla esimerkkinä, näyttämällä mitä kunnioitamme, mikä on auktoriteettimme. Selvät kuvat, näyttävät suunnan ja siinä voi tulla halu seurata Jumalaa.

Tämän takia, sinun ja itseni, lasteni, lastenlasteni takia haluan heille maan, jossa on niin hyvä olla, johon kuuluu myös lepo.

Olisihan se valtaisa todistus, kun tässä lepoasiassakin kaikuisi sanat sen lähtö juurista.
Jos joku sukupolvi olisi unhoittanut perustan, voisi tämä herättää halun katsoa r-sanasta perustaa, löytäisi heti alusta sanan Minä on Herra, sinun Jumalasi... .... ...

No tähän . piste.
Rakkaudella sinulle lukijani.

yxs kirjoitti:

Ei perustu raamatun lepopäivä ajatukseen ylösnousemus päivä. Monet viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa vain kerran vuodessa. Pääsiäistä, samoin. Jne.
Tällainen on ihmsikäsky, jos olemme rehellisiä itselle Jumalan edessä.

Apost. teot 20:6-8 selitys on itse tekstistä nouseva ajatus, että oli viikon ensimmäisen päivän ilta. Ja koska silloinen vuorokausi alkoi illasta ja päättyi iltaan, on looginen johtopäätös, että
MAINITTU LEIVÄNMURTOTILAISUUS OLI MEIDÄN LAUANTAI-ILTANAMME. Paavalihan puhui ensin puoliyöhön asti, sitten aamuun asti (jakeet 7-11).

Tutki koko ko. Raamatun kohta sen ajan vuorokausisysteemsitä käsin.

Ehtoollisen vietto ei tee päivästä pyhäpäivää, eikä muuta sapattia sunnuntaille.
Viettiväthän opetuslapset leivänmurtoa kodeissa eri päivinä (Apt. 2:42, 46).



Siunausta meille kaikille, jotka seuraamme Jeesusta.
Jos joku pääsee, niin ensi lauantaina, 14.8.2004 klo 14.oo on kokous sinua varten Seurakuntatilassa, Sofiankatu 3 A, 20100 Turku.
Tervetuloa!

http://[email protected]

http://www.Jeesus-on-Herra.com

Weijo kirjoitti:

Apost. teot 20:6-8 selitys on itse tekstistä nouseva ajatus, että oli viikon ensimmäisen päivän ilta. Ja koska silloinen vuorokausi alkoi illasta ja päättyi iltaan, on looginen johtopäätös, että
MAINITTU LEIVÄNMURTOTILAISUUS OLI MEIDÄN LAUANTAI-ILTANAMME. Paavalihan puhui ensin puoliyöhön asti, sitten aamuun asti (jakeet 7-11).

Tutki koko ko. Raamatun kohta sen ajan vuorokausisysteemsitä käsin.

Ehtoollisen vietto ei tee päivästä pyhäpäivää, eikä muuta sapattia sunnuntaille.
Viettiväthän opetuslapset leivänmurtoa kodeissa eri päivinä (Apt. 2:42, 46).



Siunausta meille kaikille, jotka seuraamme Jeesusta.
Jos joku pääsee, niin ensi lauantaina, 14.8.2004 klo 14.oo on kokous sinua varten Seurakuntatilassa, Sofiankatu 3 A, 20100 Turku.
Tervetuloa!

http://[email protected]

http://www.Jeesus-on-Herra.com

>>Kirjoitat-
>>Apost. teot 20:6-8 selitys on itse tekstistä nouseva ajatus, että oli viikon ensimmäisen päivän ilta. Ja koska silloinen vuorokausi alkoi illasta ja päättyi iltaan, on looginen johtopäätös, että
MAINITTU LEIVÄNMURTOTILAISUUS OLI MEIDÄN LAUANTAI-ILTANAMME. Paavalihan puhui ensin puoliyöhön asti, sitten aamuun asti (jakeet 7-11).


Luetaanpa nyt tarkemmin->
>>Apt. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

Mikä tuossa sinun mielestäsi vakuuttaa että kyseessä olisi ollut "lauantai ilta"???

Siinähän lukee ->
"Ja kun viikon -ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ- olimme kokoontuneet murtamaan leipää"!
Ja sitten mainitaan ,että Paavali aikoi matkustaa seuraavana päivänä pois!

Jos viikon ensimmäinen päivä on nykykalenterin mukaan sunnuntai, niin mikä on se seuraava päivä??? Eihän tuossa sanota että he olisivat kokonntuneet "viikon ensimmäisen päivän yönä"!

Mainitset itsekin ->
>>on itse tekstistä nouseva ajatus, että oli viikon ensimmäisen päivän ilta.

upotettu kirjoitti:

>>Kirjoitat-
>>Apost. teot 20:6-8 selitys on itse tekstistä nouseva ajatus, että oli viikon ensimmäisen päivän ilta. Ja koska silloinen vuorokausi alkoi illasta ja päättyi iltaan, on looginen johtopäätös, että
MAINITTU LEIVÄNMURTOTILAISUUS OLI MEIDÄN LAUANTAI-ILTANAMME. Paavalihan puhui ensin puoliyöhön asti, sitten aamuun asti (jakeet 7-11).


Luetaanpa nyt tarkemmin->
>>Apt. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

Mikä tuossa sinun mielestäsi vakuuttaa että kyseessä olisi ollut "lauantai ilta"???

Siinähän lukee ->
"Ja kun viikon -ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ- olimme kokoontuneet murtamaan leipää"!
Ja sitten mainitaan ,että Paavali aikoi matkustaa seuraavana päivänä pois!

Jos viikon ensimmäinen päivä on nykykalenterin mukaan sunnuntai, niin mikä on se seuraava päivä??? Eihän tuossa sanota että he olisivat kokonntuneet "viikon ensimmäisen päivän yönä"!

Mainitset itsekin ->
>>on itse tekstistä nouseva ajatus, että oli viikon ensimmäisen päivän ilta.

Apt. 20 luvussa oleva maininta viikon ensimmäisestä päivästä ja ehtoollisen vieton ajankohdasta on kaikkien tutkijoiden mukaan (lukuun ottamatta nyt sinua) mielestä meidän lauantai-iltamme.

Kysymys sinulle: Milloin on viikon ensimmäisen päivän eli sunnuntain ilta Raamatun ajanlaskun mukaan?
Selvennykseksi toisto: Raamatun ajan vuorokausi alkoi illasta ja päättyi iltaan.

"Pitkitti puhetta puoliyöhön asti" on sana, joka todistaa kokoontumisen tapahtuneen illalla. Paavali puhui sunnuntaiaamuun asti, ja lähti sitten liikkeelle.
Hän siis aloitti viikon ensimmäisen arkipäivän, sunnuntain, lä'htemällä matkalle seuraavaan kaupunkiin.



Katso seurakunnan sivut:
http://www.Jeesus-on-Herra.com

weijo kirjoitti:

Apt. 20 luvussa oleva maininta viikon ensimmäisestä päivästä ja ehtoollisen vieton ajankohdasta on kaikkien tutkijoiden mukaan (lukuun ottamatta nyt sinua) mielestä meidän lauantai-iltamme.

Kysymys sinulle: Milloin on viikon ensimmäisen päivän eli sunnuntain ilta Raamatun ajanlaskun mukaan?
Selvennykseksi toisto: Raamatun ajan vuorokausi alkoi illasta ja päättyi iltaan.

"Pitkitti puhetta puoliyöhön asti" on sana, joka todistaa kokoontumisen tapahtuneen illalla. Paavali puhui sunnuntaiaamuun asti, ja lähti sitten liikkeelle.
Hän siis aloitti viikon ensimmäisen arkipäivän, sunnuntain, lä'htemällä matkalle seuraavaan kaupunkiin.



Katso seurakunnan sivut:
http://www.Jeesus-on-Herra.com

Kaikkea hyvää sinulle!

Siunausta!

siksi vastasin edellä kirjoituskiin, viettäkäähän hyvää kesää..

Varmaankin uskot kaiken sen kirjoituksen, mikä tukee ajatustasi. Noita sivuja kun linkittelet, niin eipä ole pohjaa omille sanoillesikaan.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=52
Siinä pakana murhamies kuolee vaikka ilman Kristusta, uskoo tehneensä oikein, olisikohan sillä asuinsija naapurissasi uudessa Jerusalemissa?



Itse pidän Jumalan sanan auktoriteetin muiden kirjoitusten yläpuolen ja se tekee valinnat elämääni.

Muuten minkä srk. jäsenyyskirjoja kannat?
Voisitko kertoa.

eräs kirjoitti:

Varmaankin uskot kaiken sen kirjoituksen, mikä tukee ajatustasi. Noita sivuja kun linkittelet, niin eipä ole pohjaa omille sanoillesikaan.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=52
Siinä pakana murhamies kuolee vaikka ilman Kristusta, uskoo tehneensä oikein, olisikohan sillä asuinsija naapurissasi uudessa Jerusalemissa?



Itse pidän Jumalan sanan auktoriteetin muiden kirjoitusten yläpuolen ja se tekee valinnat elämääni.

Muuten minkä srk. jäsenyyskirjoja kannat?
Voisitko kertoa.

mitä jonkun pakanan kuolemisella on tekemistä sapattikysymyksen kanssa, ei asiat muutu miksikään puheenaihetta vaihtamalla?

eikä siinä sapattisivussa ole auktoriteettina muita kirjoja kuin Raamattu ja lainattiin adventistien kirjoista sitaatteja kuvaamaan niiden oppeja.

oon nimellisesti luterilaisen kirkon jäsen, en silti sokeasti ja ajattelematta uskoa kaikkea luterilaisuudessakaan.
jokainen tutkikoon Raamattua itse ja muodostakoon kantansa.
apuna voi käyttää nettisivuja ja kirjallisuutta, mistä saa tietoa.

ex-sapatti kirjoitti:

mitä jonkun pakanan kuolemisella on tekemistä sapattikysymyksen kanssa, ei asiat muutu miksikään puheenaihetta vaihtamalla?

eikä siinä sapattisivussa ole auktoriteettina muita kirjoja kuin Raamattu ja lainattiin adventistien kirjoista sitaatteja kuvaamaan niiden oppeja.

oon nimellisesti luterilaisen kirkon jäsen, en silti sokeasti ja ajattelematta uskoa kaikkea luterilaisuudessakaan.
jokainen tutkikoon Raamattua itse ja muodostakoon kantansa.
apuna voi käyttää nettisivuja ja kirjallisuutta, mistä saa tietoa.

kysyinpä vaan juuriasi......
En tiedä miksi sotkea adventistia tähän, kysymys on raamatun sanasta ja meitä sapatin tunnustajia on muuallakin kun heillä.

Ystäväni, ev.lut kirkon pastorin tehtäviä tekevä, uskossa oleva henkilö tunnustaa raamatun esittämän sapatin olemassaolon. Myös muista suunnista sapatti on
tunnustettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi.
Ystäväni Keijo Lindeman mainitsi tästä Ilmestykirjan 14:7 kohtaa siteeraten, Kumartakaa Häntä Joka on luonut taivaan ja maan.
(ja missä voimme sen tehdä on viettämällä Jumalan asettaman sapatin päivää).

Ehkä meidän ei kannata kivittää näkemyksiemme mukaan muita, vaan verrata sanaa, ja tehdä omat todistukset tänne, ja jokainen katsoo itse sanasta.
En kiistä näköalojasi, ne ovat sinun.
En kiistä toistenkaan näköaloja.
Pitäkäämme Raamattu kuitenkin ylimpänä auktoriteettina.
Kysyn vain ex-sapatti veli kun luet Jeesuksen sanat Matt 5:17-20. Onko ne sinulle ilmaa??.

Eikös se jos tunnustat Kristuksen Herraksesi ja Vapahtajaksesi
Hänen sovitustyönsä kohdallasi, eikö hengen hedelmänä pyhityselämä kata elämää. Ajatellaanpa jaetta 20. Minä (Jeesus) sanon teille: (alleviivaa jatko) ellette.....te...noudata....JUMALAN TAHTOA...paljon ..paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, ... te....ette.....pääse....taivasten....valtakuntaan...
Tässä on auktoriteetin sana elämäämme.
Tekojen kautta ei pelastuta, mutta meidän on elettävä Hänen tahdossaan. Hänen joka jakeessa 19 sanoo.. Sitä,
joka ... j ä t t ä ä ...(mitä)
...l a i s t a.... p o i s ... y h d e n k i n... k ä s k y n .... vaikka kaikkein vähäisimmän ja ... s i t e n ... o p e t t a a...., kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa ..lakia.. ja niin.... opettaa..., kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

ja vielä jae 18: Totisesti: laista ei häviä.... y k s i k ä ä n ... k i r j a i n..., ei.. p i e n i n k ä ä n ... p i i r t o... (kunnes Jeesus on kuollut ja ylösnoussut, niinkö?)...
sana jatkaa.. e n n e n k u i n .. t a i v a s .. ja .. m a a.... k a t o a v a t...,, e n n e n k u i n.... kaikki on tapahtunut.

Vastaisiko. Onko nuo tyhjiä sanoja? Kumottu, ja milloin?.
Maa on ja taivas on.

Onko sinun sanassasi kaikki mukana. Jos ei, tarkistaisitko ajatuksesi tästä, jos aiot näin opettaa. Taivaassa sen mukaan sinua ja minua katsotaan. Opetuksemme Jumalan tahdosta.


liitän maintasi tähän:

oon nimellisesti luterilaisen kirkon jäsen, en silti sokeasti ja ajattelematta uskoa kaikkea luterilaisuudessakaan.
jokainen tutkikoon Raamattua itse ja muodostakoon kantansa.
apuna voi käyttää nettisivuja ja kirjallisuutta, mistä saa tietoa.

neuvoni, jos saan sanoa. Kirjallisuus se on hyvä olla raamattu. Lukase myös jos haluat muitten kirjoja asiasta. Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet. Kymmenen Käskyä Taakka vai siunaus
Perus sanoman kustantama...
Bill Hybels.. Sydämeen kaiverrettu.. Päivän kirjoja.

eräs kirjoitti:

kysyinpä vaan juuriasi......
En tiedä miksi sotkea adventistia tähän, kysymys on raamatun sanasta ja meitä sapatin tunnustajia on muuallakin kun heillä.

Ystäväni, ev.lut kirkon pastorin tehtäviä tekevä, uskossa oleva henkilö tunnustaa raamatun esittämän sapatin olemassaolon. Myös muista suunnista sapatti on
tunnustettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi.
Ystäväni Keijo Lindeman mainitsi tästä Ilmestykirjan 14:7 kohtaa siteeraten, Kumartakaa Häntä Joka on luonut taivaan ja maan.
(ja missä voimme sen tehdä on viettämällä Jumalan asettaman sapatin päivää).

Ehkä meidän ei kannata kivittää näkemyksiemme mukaan muita, vaan verrata sanaa, ja tehdä omat todistukset tänne, ja jokainen katsoo itse sanasta.
En kiistä näköalojasi, ne ovat sinun.
En kiistä toistenkaan näköaloja.
Pitäkäämme Raamattu kuitenkin ylimpänä auktoriteettina.
Kysyn vain ex-sapatti veli kun luet Jeesuksen sanat Matt 5:17-20. Onko ne sinulle ilmaa??.

Eikös se jos tunnustat Kristuksen Herraksesi ja Vapahtajaksesi
Hänen sovitustyönsä kohdallasi, eikö hengen hedelmänä pyhityselämä kata elämää. Ajatellaanpa jaetta 20. Minä (Jeesus) sanon teille: (alleviivaa jatko) ellette.....te...noudata....JUMALAN TAHTOA...paljon ..paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, ... te....ette.....pääse....taivasten....valtakuntaan...
Tässä on auktoriteetin sana elämäämme.
Tekojen kautta ei pelastuta, mutta meidän on elettävä Hänen tahdossaan. Hänen joka jakeessa 19 sanoo.. Sitä,
joka ... j ä t t ä ä ...(mitä)
...l a i s t a.... p o i s ... y h d e n k i n... k ä s k y n .... vaikka kaikkein vähäisimmän ja ... s i t e n ... o p e t t a a...., kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa ..lakia.. ja niin.... opettaa..., kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

ja vielä jae 18: Totisesti: laista ei häviä.... y k s i k ä ä n ... k i r j a i n..., ei.. p i e n i n k ä ä n ... p i i r t o... (kunnes Jeesus on kuollut ja ylösnoussut, niinkö?)...
sana jatkaa.. e n n e n k u i n .. t a i v a s .. ja .. m a a.... k a t o a v a t...,, e n n e n k u i n.... kaikki on tapahtunut.

Vastaisiko. Onko nuo tyhjiä sanoja? Kumottu, ja milloin?.
Maa on ja taivas on.

Onko sinun sanassasi kaikki mukana. Jos ei, tarkistaisitko ajatuksesi tästä, jos aiot näin opettaa. Taivaassa sen mukaan sinua ja minua katsotaan. Opetuksemme Jumalan tahdosta.


liitän maintasi tähän:

oon nimellisesti luterilaisen kirkon jäsen, en silti sokeasti ja ajattelematta uskoa kaikkea luterilaisuudessakaan.
jokainen tutkikoon Raamattua itse ja muodostakoon kantansa.
apuna voi käyttää nettisivuja ja kirjallisuutta, mistä saa tietoa.

neuvoni, jos saan sanoa. Kirjallisuus se on hyvä olla raamattu. Lukase myös jos haluat muitten kirjoja asiasta. Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet. Kymmenen Käskyä Taakka vai siunaus
Perus sanoman kustantama...
Bill Hybels.. Sydämeen kaiverrettu.. Päivän kirjoja.

Myös muista suunnista sapatti on
tunnustettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi.
tarkennan kirjoittamaani.
Tällä tarkoitin niitä yksilö henkilöitä eri uskon suunnista, jotka näkevät lepopäivä asian olemassa olon ja myös niitä henkilöitä jotka näkevät lepopäivän juurien olevan luomisessa ja myös Jumalan asettama ja Pyhittämä viikon 7 päivä.

eräs kirjoitti:

kysyinpä vaan juuriasi......
En tiedä miksi sotkea adventistia tähän, kysymys on raamatun sanasta ja meitä sapatin tunnustajia on muuallakin kun heillä.

Ystäväni, ev.lut kirkon pastorin tehtäviä tekevä, uskossa oleva henkilö tunnustaa raamatun esittämän sapatin olemassaolon. Myös muista suunnista sapatti on
tunnustettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi.
Ystäväni Keijo Lindeman mainitsi tästä Ilmestykirjan 14:7 kohtaa siteeraten, Kumartakaa Häntä Joka on luonut taivaan ja maan.
(ja missä voimme sen tehdä on viettämällä Jumalan asettaman sapatin päivää).

Ehkä meidän ei kannata kivittää näkemyksiemme mukaan muita, vaan verrata sanaa, ja tehdä omat todistukset tänne, ja jokainen katsoo itse sanasta.
En kiistä näköalojasi, ne ovat sinun.
En kiistä toistenkaan näköaloja.
Pitäkäämme Raamattu kuitenkin ylimpänä auktoriteettina.
Kysyn vain ex-sapatti veli kun luet Jeesuksen sanat Matt 5:17-20. Onko ne sinulle ilmaa??.

Eikös se jos tunnustat Kristuksen Herraksesi ja Vapahtajaksesi
Hänen sovitustyönsä kohdallasi, eikö hengen hedelmänä pyhityselämä kata elämää. Ajatellaanpa jaetta 20. Minä (Jeesus) sanon teille: (alleviivaa jatko) ellette.....te...noudata....JUMALAN TAHTOA...paljon ..paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, ... te....ette.....pääse....taivasten....valtakuntaan...
Tässä on auktoriteetin sana elämäämme.
Tekojen kautta ei pelastuta, mutta meidän on elettävä Hänen tahdossaan. Hänen joka jakeessa 19 sanoo.. Sitä,
joka ... j ä t t ä ä ...(mitä)
...l a i s t a.... p o i s ... y h d e n k i n... k ä s k y n .... vaikka kaikkein vähäisimmän ja ... s i t e n ... o p e t t a a...., kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa ..lakia.. ja niin.... opettaa..., kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

ja vielä jae 18: Totisesti: laista ei häviä.... y k s i k ä ä n ... k i r j a i n..., ei.. p i e n i n k ä ä n ... p i i r t o... (kunnes Jeesus on kuollut ja ylösnoussut, niinkö?)...
sana jatkaa.. e n n e n k u i n .. t a i v a s .. ja .. m a a.... k a t o a v a t...,, e n n e n k u i n.... kaikki on tapahtunut.

Vastaisiko. Onko nuo tyhjiä sanoja? Kumottu, ja milloin?.
Maa on ja taivas on.

Onko sinun sanassasi kaikki mukana. Jos ei, tarkistaisitko ajatuksesi tästä, jos aiot näin opettaa. Taivaassa sen mukaan sinua ja minua katsotaan. Opetuksemme Jumalan tahdosta.


liitän maintasi tähän:

oon nimellisesti luterilaisen kirkon jäsen, en silti sokeasti ja ajattelematta uskoa kaikkea luterilaisuudessakaan.
jokainen tutkikoon Raamattua itse ja muodostakoon kantansa.
apuna voi käyttää nettisivuja ja kirjallisuutta, mistä saa tietoa.

neuvoni, jos saan sanoa. Kirjallisuus se on hyvä olla raamattu. Lukase myös jos haluat muitten kirjoja asiasta. Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet. Kymmenen Käskyä Taakka vai siunaus
Perus sanoman kustantama...
Bill Hybels.. Sydämeen kaiverrettu.. Päivän kirjoja.

Myös muista suunnista sapatti on
tunnustettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi.
tarkennan kirjoittamaani.
Tällä tarkoitin niitä yksilö henkilöitä eri uskon suunnista, jotka näkevät lepopäivä asian olemassa olon ja myös niitä henkilöitä jotka näkevät lepopäivän juurien olevan luomisessa ja myös Jumalan asettama ja Pyhittämä viikon 7 päivä.

eräs kirjoitti:

kysyinpä vaan juuriasi......
En tiedä miksi sotkea adventistia tähän, kysymys on raamatun sanasta ja meitä sapatin tunnustajia on muuallakin kun heillä.

Ystäväni, ev.lut kirkon pastorin tehtäviä tekevä, uskossa oleva henkilö tunnustaa raamatun esittämän sapatin olemassaolon. Myös muista suunnista sapatti on
tunnustettu Jumalan asettamaksi lepopäiväksi.
Ystäväni Keijo Lindeman mainitsi tästä Ilmestykirjan 14:7 kohtaa siteeraten, Kumartakaa Häntä Joka on luonut taivaan ja maan.
(ja missä voimme sen tehdä on viettämällä Jumalan asettaman sapatin päivää).

Ehkä meidän ei kannata kivittää näkemyksiemme mukaan muita, vaan verrata sanaa, ja tehdä omat todistukset tänne, ja jokainen katsoo itse sanasta.
En kiistä näköalojasi, ne ovat sinun.
En kiistä toistenkaan näköaloja.
Pitäkäämme Raamattu kuitenkin ylimpänä auktoriteettina.
Kysyn vain ex-sapatti veli kun luet Jeesuksen sanat Matt 5:17-20. Onko ne sinulle ilmaa??.

Eikös se jos tunnustat Kristuksen Herraksesi ja Vapahtajaksesi
Hänen sovitustyönsä kohdallasi, eikö hengen hedelmänä pyhityselämä kata elämää. Ajatellaanpa jaetta 20. Minä (Jeesus) sanon teille: (alleviivaa jatko) ellette.....te...noudata....JUMALAN TAHTOA...paljon ..paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, ... te....ette.....pääse....taivasten....valtakuntaan...
Tässä on auktoriteetin sana elämäämme.
Tekojen kautta ei pelastuta, mutta meidän on elettävä Hänen tahdossaan. Hänen joka jakeessa 19 sanoo.. Sitä,
joka ... j ä t t ä ä ...(mitä)
...l a i s t a.... p o i s ... y h d e n k i n... k ä s k y n .... vaikka kaikkein vähäisimmän ja ... s i t e n ... o p e t t a a...., kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa ..lakia.. ja niin.... opettaa..., kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

ja vielä jae 18: Totisesti: laista ei häviä.... y k s i k ä ä n ... k i r j a i n..., ei.. p i e n i n k ä ä n ... p i i r t o... (kunnes Jeesus on kuollut ja ylösnoussut, niinkö?)...
sana jatkaa.. e n n e n k u i n .. t a i v a s .. ja .. m a a.... k a t o a v a t...,, e n n e n k u i n.... kaikki on tapahtunut.

Vastaisiko. Onko nuo tyhjiä sanoja? Kumottu, ja milloin?.
Maa on ja taivas on.

Onko sinun sanassasi kaikki mukana. Jos ei, tarkistaisitko ajatuksesi tästä, jos aiot näin opettaa. Taivaassa sen mukaan sinua ja minua katsotaan. Opetuksemme Jumalan tahdosta.


liitän maintasi tähän:

oon nimellisesti luterilaisen kirkon jäsen, en silti sokeasti ja ajattelematta uskoa kaikkea luterilaisuudessakaan.
jokainen tutkikoon Raamattua itse ja muodostakoon kantansa.
apuna voi käyttää nettisivuja ja kirjallisuutta, mistä saa tietoa.

neuvoni, jos saan sanoa. Kirjallisuus se on hyvä olla raamattu. Lukase myös jos haluat muitten kirjoja asiasta. Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet. Kymmenen Käskyä Taakka vai siunaus
Perus sanoman kustantama...
Bill Hybels.. Sydämeen kaiverrettu.. Päivän kirjoja.

kuulostaa siltä, että sinulle on siis mahdotonta sallia muiden olla sitä sapattiasi pitämättä, eikö se riitä että pidät sitä sapattiasi mutta annat toisten olla uuden liiton vapaudessa ja armossa rauhassa vaatimatta toisiakin samaan lainalaisuuteen?

jos kerran laista ei katoa piirtokaan niin sitten varmaan vaellat kolmesti vuodessa Jerusalemiin, etkä pidä erilaisista langoista tehtyjä paitoja ja vietät myös lehtimajanjuhlaa ja teet ympärileikkauksenkin. onnea vaan yritykselle lain käskyjä pitämällä päästä taivasten valtakuntaan ja olla myös täydellinen kuin taivaan Isä, sekin siellä vuorisaarnassa sanotaan, että olkaa täydelliset.

kaikkihan se on siinä samassa Mooseksen laissa, josta ei piirtokaan pitänyt kadota.

Lukisit paavalin kirjeitäkin etkä vaan matteusta.

ex-sapatti kirjoitti:

kuulostaa siltä, että sinulle on siis mahdotonta sallia muiden olla sitä sapattiasi pitämättä, eikö se riitä että pidät sitä sapattiasi mutta annat toisten olla uuden liiton vapaudessa ja armossa rauhassa vaatimatta toisiakin samaan lainalaisuuteen?

jos kerran laista ei katoa piirtokaan niin sitten varmaan vaellat kolmesti vuodessa Jerusalemiin, etkä pidä erilaisista langoista tehtyjä paitoja ja vietät myös lehtimajanjuhlaa ja teet ympärileikkauksenkin. onnea vaan yritykselle lain käskyjä pitämällä päästä taivasten valtakuntaan ja olla myös täydellinen kuin taivaan Isä, sekin siellä vuorisaarnassa sanotaan, että olkaa täydelliset.

kaikkihan se on siinä samassa Mooseksen laissa, josta ei piirtokaan pitänyt kadota.

Lukisit paavalin kirjeitäkin etkä vaan matteusta.

mikään "Mooseksen laki" niinkuin koko ajan linkeissäsi sanot, vaan se on 10 käskyn laki,
JUMALAN ITSENSÄ IHMISILLE ANTAMA.
Seremonialaki on aivan eri asia kuin 10 käskyä.
ja sitähän meidän ihmisten ei enää tarvitsekaan noudattaa, se kun oli tarkoitettu juutalaisille.
Eikä siitä JUMALAN ANTAMASTA LAISTA katoa pienintäkään piirtoa.Päinvastoin sapatin viettäjät
lisääntyvät koko ajan maailmassa.
Annetaan kunnia sille jolle kunnia kuuluu,LUOJALLE

ex-sapatti kirjoitti:

kuulostaa siltä, että sinulle on siis mahdotonta sallia muiden olla sitä sapattiasi pitämättä, eikö se riitä että pidät sitä sapattiasi mutta annat toisten olla uuden liiton vapaudessa ja armossa rauhassa vaatimatta toisiakin samaan lainalaisuuteen?

jos kerran laista ei katoa piirtokaan niin sitten varmaan vaellat kolmesti vuodessa Jerusalemiin, etkä pidä erilaisista langoista tehtyjä paitoja ja vietät myös lehtimajanjuhlaa ja teet ympärileikkauksenkin. onnea vaan yritykselle lain käskyjä pitämällä päästä taivasten valtakuntaan ja olla myös täydellinen kuin taivaan Isä, sekin siellä vuorisaarnassa sanotaan, että olkaa täydelliset.

kaikkihan se on siinä samassa Mooseksen laissa, josta ei piirtokaan pitänyt kadota.

Lukisit paavalin kirjeitäkin etkä vaan matteusta.

lisäksi se tosiasia, että tähän ei todellakaan tarvitse liittää välttämättä Adventtikirkkoa koska
muutkin viettävät sapattia, mutta he,pieni protestanttinen kirkkokunta ovat viettäneet sitä kauemmin.

helena kirjoitti:

mikään "Mooseksen laki" niinkuin koko ajan linkeissäsi sanot, vaan se on 10 käskyn laki,
JUMALAN ITSENSÄ IHMISILLE ANTAMA.
Seremonialaki on aivan eri asia kuin 10 käskyä.
ja sitähän meidän ihmisten ei enää tarvitsekaan noudattaa, se kun oli tarkoitettu juutalaisille.
Eikä siitä JUMALAN ANTAMASTA LAISTA katoa pienintäkään piirtoa.Päinvastoin sapatin viettäjät
lisääntyvät koko ajan maailmassa.
Annetaan kunnia sille jolle kunnia kuuluu,LUOJALLE

Näyttää että aika ajoin nousee esiin näitä kysymyksiä vanhan liiton "lain sitovuuksista" uudessa liitossa. Tavallisin kysymys on "sapatin" pitämisestä, eli juutalainen "lauantai lepo", perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun.
Muitakin kysymyksiä ovat, saako kristitty syödä verta ja muita Mooseksen laissa kiellettyjä eläimiä -(3 Moos.11 luku)?.

Näitä kysymyksiä etupäässä pitää esillä seitsemännen päivän adventisti liike,
jotka myös korostavat "mooseslaisten" ruokasääntöjen -(3 Moos.11)-noudattamisen velvoittavuutta.

Adventismissa sapattikäsky on nostettu lauantain lepäämisestä, suorastaan "eskatologisiin" = (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ja ratkaisevaksi "kuuliaisuuden kokeeksi", johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän "lopputaistelussa".

Eli siis, kuuluuko tämä kristitty lopun ajan "jäännöskansaan", joka "pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" -(Ilm. 14:12)!?
(adventistit soveltavat itseensä tämän jakeen).

Adventistien tärkeimmät opit ovat:
1) Että Mooseksen lain sapattikäsky on ikuinen ja voimassa uuden liiton aikanakin
2) Että sapatti on säädetty luomisen päätteeksi ihmiskunnalle luomisen muistoksi ja lepopäiväksi
3) Että sapatti on Kristuksen lunastuksen muistomerkki ja merkki pyhityksestä
4) Että sunnuntain pitäminen on "antikristillistä ja pakanallista luopumusta" ja on "katolisen kirkon ylivallan merkki"
5) Että sapatin pitäminen tulee olemaan ratkaiseva "viimeinen testi" lopun aikana - (joka adventistien mukaan alkoi jo vuonna 1844)
6) Että ne, jotka tämän lopunajallisen "kuuliaisuuden kokeen" aikana jatkavat sunnuntain pitämistä, ottavat antikristuksen ,eli "pedon merkin"- (Ilm. 13) eivätkä voi pelastua!.
7) Että adventismin mukaan USA on "väärä profeetta" -(Ilm.13:11), joka laittaa täytäntöön
"antikristuksen" eli adventistien mukaan Rooman paavin vaatimuksen sunnuntain pitämisestä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Sapatin pitämisen omaksumiseen juuri adventismissa vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.

1) Joseph Bates (1792-1872; -seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.

2) Sekä adventtiliikkeen "profeetan" tai kuten adventistit sanovat, "Herran sanansaattajan" E.G.W,n- hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn taulujen, = (sapattikäskyn)- kohdalla valo loisti ja osoitti E.G.W,n mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.

Tässä ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisen luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikeat kristityt"- ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit itseään tarkoittavat) -"luopiokristityistä" = (kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa"!.

Tarkastellaan näitä oppeja Raamatun kirjoituksien valossa.

Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy - 2 Moos.16:11-30, kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta luvattuun Maahan.

Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy kertomuksessa olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämiseen lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle!

>>"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).>"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".

helena kirjoitti:

mikään "Mooseksen laki" niinkuin koko ajan linkeissäsi sanot, vaan se on 10 käskyn laki,
JUMALAN ITSENSÄ IHMISILLE ANTAMA.
Seremonialaki on aivan eri asia kuin 10 käskyä.
ja sitähän meidän ihmisten ei enää tarvitsekaan noudattaa, se kun oli tarkoitettu juutalaisille.
Eikä siitä JUMALAN ANTAMASTA LAISTA katoa pienintäkään piirtoa.Päinvastoin sapatin viettäjät
lisääntyvät koko ajan maailmassa.
Annetaan kunnia sille jolle kunnia kuuluu,LUOJALLE

Lukaises tuo upotetun kirjoitus tuosta alta. sinun kannattaisi päivittää näkemyksesi vanhan liiton laista, kun sitä tuolla tavalla jaottelet osiin.

mitä välii sillä on miten paljon tai vähän niitä sapatinpitäjiä on tai miten niiden määrä kasvaa. sunnnuntainpitäjiä on miljardeja, katolisia on yli miljardi ja kasvaa koko ajan. Numerot ja kasvuprosentit ei mitään merkitse.

sapatin kanssa intoilijoita on aina ollut ja tulee aina olemaan,joillakin on aina tarve elää Mooseksen lain mukaan ja väittää sitä ainoaksi oikeksi tavaksi palvella Jumalaa.

eipä muuta,kirjottakaa vaikka tuhatmiljoonaa sapattikirjotusta, mua ette saa millään konstilla takaisin lain alle sapattianne pitämään.

pitäkää vaan sapattianne ja katsotaan miten pitkälle se teidät vie.

ex-sapatti kirjoitti:

Lukaises tuo upotetun kirjoitus tuosta alta. sinun kannattaisi päivittää näkemyksesi vanhan liiton laista, kun sitä tuolla tavalla jaottelet osiin.

mitä välii sillä on miten paljon tai vähän niitä sapatinpitäjiä on tai miten niiden määrä kasvaa. sunnnuntainpitäjiä on miljardeja, katolisia on yli miljardi ja kasvaa koko ajan. Numerot ja kasvuprosentit ei mitään merkitse.

sapatin kanssa intoilijoita on aina ollut ja tulee aina olemaan,joillakin on aina tarve elää Mooseksen lain mukaan ja väittää sitä ainoaksi oikeksi tavaksi palvella Jumalaa.

eipä muuta,kirjottakaa vaikka tuhatmiljoonaa sapattikirjotusta, mua ette saa millään konstilla takaisin lain alle sapattianne pitämään.

pitäkää vaan sapattianne ja katsotaan miten pitkälle se teidät vie.

kymmenen käskyn laissa sanotaan paljon muutakin
kuin VAIN sapattikäsky.Jos kerran se laki on kumottu niin älä kunnioita isääsi ja äitiäsi,tapa
vain ihan rauhassa, tee huorin,sano vain vääriä
todistuksia.EIHÄN SILLÄ OLE MITÄÄN VÄLIÄ???
himoitse vain kaikkia toisten omaa ja varastaakin voit niin paljon kuin kerkiät.NÄINHÄN SE SITTEN PITÄÄ OLLA, KUN LAKIA EI OLE.
Tämä on ikuinen ja vaikea kysymys joillekin ja siitä tullaan keskustelemaan aina.
Ei siitä laista voi ottaa yhtä käskyä pois ja säilyttää muita."joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan
on syyllinen kaikissa kohdin."
SIUNAUSTA VAAN JA VOIT IHAN RAUHASSA VIETTÄÄ SITÄ
SUNNUNTAITA, EI TÄSSÄ KUKAAN SINUA YRITÄ KÄÄNNYTTÄÄ!!!

upotettu kirjoitti:

Näyttää että aika ajoin nousee esiin näitä kysymyksiä vanhan liiton "lain sitovuuksista" uudessa liitossa. Tavallisin kysymys on "sapatin" pitämisestä, eli juutalainen "lauantai lepo", perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun.
Muitakin kysymyksiä ovat, saako kristitty syödä verta ja muita Mooseksen laissa kiellettyjä eläimiä -(3 Moos.11 luku)?.

Näitä kysymyksiä etupäässä pitää esillä seitsemännen päivän adventisti liike,
jotka myös korostavat "mooseslaisten" ruokasääntöjen -(3 Moos.11)-noudattamisen velvoittavuutta.

Adventismissa sapattikäsky on nostettu lauantain lepäämisestä, suorastaan "eskatologisiin" = (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ja ratkaisevaksi "kuuliaisuuden kokeeksi", johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän "lopputaistelussa".

Eli siis, kuuluuko tämä kristitty lopun ajan "jäännöskansaan", joka "pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" -(Ilm. 14:12)!?
(adventistit soveltavat itseensä tämän jakeen).

Adventistien tärkeimmät opit ovat:
1) Että Mooseksen lain sapattikäsky on ikuinen ja voimassa uuden liiton aikanakin
2) Että sapatti on säädetty luomisen päätteeksi ihmiskunnalle luomisen muistoksi ja lepopäiväksi
3) Että sapatti on Kristuksen lunastuksen muistomerkki ja merkki pyhityksestä
4) Että sunnuntain pitäminen on "antikristillistä ja pakanallista luopumusta" ja on "katolisen kirkon ylivallan merkki"
5) Että sapatin pitäminen tulee olemaan ratkaiseva "viimeinen testi" lopun aikana - (joka adventistien mukaan alkoi jo vuonna 1844)
6) Että ne, jotka tämän lopunajallisen "kuuliaisuuden kokeen" aikana jatkavat sunnuntain pitämistä, ottavat antikristuksen ,eli "pedon merkin"- (Ilm. 13) eivätkä voi pelastua!.
7) Että adventismin mukaan USA on "väärä profeetta" -(Ilm.13:11), joka laittaa täytäntöön
"antikristuksen" eli adventistien mukaan Rooman paavin vaatimuksen sunnuntain pitämisestä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Sapatin pitämisen omaksumiseen juuri adventismissa vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.

1) Joseph Bates (1792-1872; -seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.

2) Sekä adventtiliikkeen "profeetan" tai kuten adventistit sanovat, "Herran sanansaattajan" E.G.W,n- hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn taulujen, = (sapattikäskyn)- kohdalla valo loisti ja osoitti E.G.W,n mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.

Tässä ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisen luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikeat kristityt"- ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit itseään tarkoittavat) -"luopiokristityistä" = (kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa"!.

Tarkastellaan näitä oppeja Raamatun kirjoituksien valossa.

Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy - 2 Moos.16:11-30, kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta luvattuun Maahan.

Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy kertomuksessa olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämiseen lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle!

>>"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).>"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".

Kerrankin olemme Upotetun kanssa jostain samaa mieltä! :) Teksti on pitkä, mutta selvittää asian aika perusteellisesti, joten kannattaa lukea.

upotettu kirjoitti:

Näyttää että aika ajoin nousee esiin näitä kysymyksiä vanhan liiton "lain sitovuuksista" uudessa liitossa. Tavallisin kysymys on "sapatin" pitämisestä, eli juutalainen "lauantai lepo", perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun.
Muitakin kysymyksiä ovat, saako kristitty syödä verta ja muita Mooseksen laissa kiellettyjä eläimiä -(3 Moos.11 luku)?.

Näitä kysymyksiä etupäässä pitää esillä seitsemännen päivän adventisti liike,
jotka myös korostavat "mooseslaisten" ruokasääntöjen -(3 Moos.11)-noudattamisen velvoittavuutta.

Adventismissa sapattikäsky on nostettu lauantain lepäämisestä, suorastaan "eskatologisiin" = (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ja ratkaisevaksi "kuuliaisuuden kokeeksi", johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän "lopputaistelussa".

Eli siis, kuuluuko tämä kristitty lopun ajan "jäännöskansaan", joka "pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" -(Ilm. 14:12)!?
(adventistit soveltavat itseensä tämän jakeen).

Adventistien tärkeimmät opit ovat:
1) Että Mooseksen lain sapattikäsky on ikuinen ja voimassa uuden liiton aikanakin
2) Että sapatti on säädetty luomisen päätteeksi ihmiskunnalle luomisen muistoksi ja lepopäiväksi
3) Että sapatti on Kristuksen lunastuksen muistomerkki ja merkki pyhityksestä
4) Että sunnuntain pitäminen on "antikristillistä ja pakanallista luopumusta" ja on "katolisen kirkon ylivallan merkki"
5) Että sapatin pitäminen tulee olemaan ratkaiseva "viimeinen testi" lopun aikana - (joka adventistien mukaan alkoi jo vuonna 1844)
6) Että ne, jotka tämän lopunajallisen "kuuliaisuuden kokeen" aikana jatkavat sunnuntain pitämistä, ottavat antikristuksen ,eli "pedon merkin"- (Ilm. 13) eivätkä voi pelastua!.
7) Että adventismin mukaan USA on "väärä profeetta" -(Ilm.13:11), joka laittaa täytäntöön
"antikristuksen" eli adventistien mukaan Rooman paavin vaatimuksen sunnuntain pitämisestä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Sapatin pitämisen omaksumiseen juuri adventismissa vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.

1) Joseph Bates (1792-1872; -seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.

2) Sekä adventtiliikkeen "profeetan" tai kuten adventistit sanovat, "Herran sanansaattajan" E.G.W,n- hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn taulujen, = (sapattikäskyn)- kohdalla valo loisti ja osoitti E.G.W,n mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.

Tässä ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisen luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikeat kristityt"- ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit itseään tarkoittavat) -"luopiokristityistä" = (kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa"!.

Tarkastellaan näitä oppeja Raamatun kirjoituksien valossa.

Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy - 2 Moos.16:11-30, kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta luvattuun Maahan.

Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy kertomuksessa olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämiseen lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle!

>>"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).>"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".

Mitä te riitelette koko päivästä, eihän se raamattunne ole totta, itskin sitä näytätte vesittelevän, se ja se ei pidä paikkaansa vaikka toinen näyttää sen näin kirjoitettavan.
Toinen yrittää uskoa siihen kirjoitukseen ja toinen ei, vaan joihinki tutkimuksiin jotka ei tue sitä opetustanne vai sanaanne.
Maailma syntyi alkupamauksessa, mitään luomistahan ei ole tapahtunutkaan. Millä sitä todistaa? Onko teillä joku näyttö luomisesta, eikös se evoluutio ole kaiken a ja o.
kyllä te näytätte olevan uskovaisia mutta mihin?

upotettu kirjoitti:

Näyttää että aika ajoin nousee esiin näitä kysymyksiä vanhan liiton "lain sitovuuksista" uudessa liitossa. Tavallisin kysymys on "sapatin" pitämisestä, eli juutalainen "lauantai lepo", perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun.
Muitakin kysymyksiä ovat, saako kristitty syödä verta ja muita Mooseksen laissa kiellettyjä eläimiä -(3 Moos.11 luku)?.

Näitä kysymyksiä etupäässä pitää esillä seitsemännen päivän adventisti liike,
jotka myös korostavat "mooseslaisten" ruokasääntöjen -(3 Moos.11)-noudattamisen velvoittavuutta.

Adventismissa sapattikäsky on nostettu lauantain lepäämisestä, suorastaan "eskatologisiin" = (lopunajallisiin) ulottuvuuksiin ja ratkaisevaksi "kuuliaisuuden kokeeksi", johon suhtautuminen määrittää sen onko ihminen oikea kristitty ja pelastuuko hän "lopputaistelussa".

Eli siis, kuuluuko tämä kristitty lopun ajan "jäännöskansaan", joka "pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" -(Ilm. 14:12)!?
(adventistit soveltavat itseensä tämän jakeen).

Adventistien tärkeimmät opit ovat:
1) Että Mooseksen lain sapattikäsky on ikuinen ja voimassa uuden liiton aikanakin
2) Että sapatti on säädetty luomisen päätteeksi ihmiskunnalle luomisen muistoksi ja lepopäiväksi
3) Että sapatti on Kristuksen lunastuksen muistomerkki ja merkki pyhityksestä
4) Että sunnuntain pitäminen on "antikristillistä ja pakanallista luopumusta" ja on "katolisen kirkon ylivallan merkki"
5) Että sapatin pitäminen tulee olemaan ratkaiseva "viimeinen testi" lopun aikana - (joka adventistien mukaan alkoi jo vuonna 1844)
6) Että ne, jotka tämän lopunajallisen "kuuliaisuuden kokeen" aikana jatkavat sunnuntain pitämistä, ottavat antikristuksen ,eli "pedon merkin"- (Ilm. 13) eivätkä voi pelastua!.
7) Että adventismin mukaan USA on "väärä profeetta" -(Ilm.13:11), joka laittaa täytäntöön
"antikristuksen" eli adventistien mukaan Rooman paavin vaatimuksen sunnuntain pitämisestä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Sapatin pitämisen omaksumiseen juuri adventismissa vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.

1) Joseph Bates (1792-1872; -seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.

2) Sekä adventtiliikkeen "profeetan" tai kuten adventistit sanovat, "Herran sanansaattajan" E.G.W,n- hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn taulujen, = (sapattikäskyn)- kohdalla valo loisti ja osoitti E.G.W,n mukaan, että Jumala halusi Hänen kansansa noudattavan sapattia.

Tässä ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisen luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana "oikeat kristityt"- ("jäännöksen" ja "jäännöskansan" kuten adventistit itseään tarkoittavat) -"luopiokristityistä" = (kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan "koetuksessa"!.

Tarkastellaan näitä oppeja Raamatun kirjoituksien valossa.

Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy - 2 Moos.16:11-30, kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta luvattuun Maahan.

Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy kertomuksessa olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämiseen lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle!

>>"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).>"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".

kerrataanpa vielä lepopäivän perusteita.


2 Moos 20:8. Muista pyhittää lepopäivä.

peruste: 10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä m u u k a l a i s e s i, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä H e r r a t e k i taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; s e n t ä h d e n Herra s i u n a s i l e p o p ä i v ä n ja p y h i t t i sen. (jo luomisesta lähtien).
ts. lähtöjuuret ovat luomisessa, ja silloin jo annettu siunauksen pyhityksen päiväksi.

2 Moos 23:12. Kuusi päivää tee työtäsi, mutta lepää seitsemäs päivä, että härkäsi ja aasisi saisivat hengähtää ja orjattaresi poika ynnä muukalainen s a i s i v a t v i r k i s t y ä.

Rakkauden Jumala halusi kaikkien saavan siunauksen.

2 Moos 31:13-18
13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. 14. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. 15. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. 16. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. 17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." 18. Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.

Israrel= Tämä kansa käsittääkseni sai tehtäväkseen kirkastaa Jumalan aivoitukset tähän aikaan. Jumalan omaisuus kansa, Jumalan valitsema, Jumalan erottama.

(eikös Kristuksen seurakunnalla todennäköisesti ole sama tehtävä).

Heille israelilaisille Jumala osoitti Pyhyytensä, tahtona määreet. Uskoisin näin, että mitä me kutsumme rakkauden käskyiksi,
( emme elä seremonia lakien alla, koska mihin ne viittasi, Golgatalle ja se on täytetty. Uhri on annettu. Niin kuin Mooses ylensi käärmeen tankoon, käärmeen puremat siihen katsoen pelastuivat, on Kristus korotettu meidän tähtemme ja häneen katsoen pelastumme).
Mutta niin kuin Sana tuo esille itse lain pyhyyden, koska se osoittaa Jumalan tahdon, myös synnin, näen sen koskemattomuuden ja muuttumattomuuden, sekä Hänen Pyhyytensä tahto meidän elämäämme. Jo tämän takia polvistun tämän tahdon edessä kunnioittaen ja sanoen, minulla ei ole tähän oikeutta muuttaa, eikä pois ottaa mitään luotuna, luojani tahdosta. (tietysti valinnat teemme kukin, ja älkäämme tuomitko toista, jos henkilö näkee Jumalan tahdon sitovuuden).
Vertaisin 10 käskyn lakia paratiisin hyvän ja pahantiedon puun hedelmän käsitteeseen sanalla Kuuliaisuus.

Sen käskyjen tahdon koskemattomuus oli niin Pyhäksi asetettu Hänen kansalleen, että kuolema seurasi sen rikkomuksesta. Ei israelilaisille ja (muukalaisille) sapattia annettu turhan takia ja huvin vuoksi. Sillä on syvä sanoma olemassa. (avain vain täytyy löytää).
Myös tätä näköalaa näen Jeesuksen opetuksessa Matt. 5:17-20, jopa ehdottomuus.

Kyllä Paavalikin opettaa lakia ja evankeliumia.
Room 1:
18. Ihmisten syyllisyys
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.
25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
tämän seurauksena jo tänään näkyy seurakuntiin tuleva luonnottomuus. Ei kunnioiteta Jumalan tahtoa. Ihminen pelastuu armosta, ei lain tekojen kautta. MUTTA uskoon tullut kunnioittaa Jumalan tahtoa, se on sydämessä. Tämä tahto on mitta, johon kalibroimme oman
mittamme, ja siitä korjaamme suuntaa, jos lipsuu.

Rooma 2:11. sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
12. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.
13. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.



Vielä Paavalin ajatuksia, lyhennellen ja toivoen sen ajatuksen löytymistä.
Room 7:
7. Laki ja synti
Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8. Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut.
9. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon
10. ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman.
11. Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut.

huomaa tämä lause, sen merkitys Paavalille.

12. Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.

13. Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman?
(ongelma on sisällä synnissä. Ei laissa).
Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi.

Paavali taas tuo lain merkityksen

14. Me tiedämme, että laki on h e n g e l l i n e n. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.

(eikös meillä ole sama ongelma, mitä seuraavassa sanotaan).

15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.
16. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin m y ö n n ä n, että laki on h y v ä.

17. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein,

(voi mikä toteamus meille kaikille, ainakin itselleni, ilman Jumalan armoa ja Pyhää Hengen osallisuutta).

mutta en pysty siihen.
19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.

(Ja Paavalin sanoja..... johon minäkin armonkerjäläinen yhdyn)
22. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,

23. mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun s i s i m p ä n i
n o u d a t t a a J u m a l a n l a k i a , mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

sanoisin Paavalin opetuksille, syvää luotaavaa, ja ajatus meille.
Kumosiko hän Jumalan tahdon?

Lain tehtävä on oma, ja kun Kristuksen ristin juurelle menemme, rikkojina jne. saamme armon. Kysyisin, Olisiko meidän sitten elettävä niin, armon alla, että emme tarkoituksellisesti riko lakia?. Silloinhan joudumme lain eli tuomion alle. Mutta armossa vaeltaen en ole lain alla.

ts. armosta pelastutaan jonka seurauksena pyhityselämä pyrkii elämään Hänen tahdossaan.

Jumala on sama. jos opetetaan, eilen, tänään ja iankaikkisti. Ei hän aseta tähän aikaan
yksille yhtä, toisille toista, ja meille suomalaisille omaa tahtoaan, meidän määreillä mitattavaksi.

Apt 10:35. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.
36. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra.


ja vielä siihen sapattiin, koska se on Hänen tahtoonsa kuuluva, se ei ole kumottu, niinkuin ei muitakaan käskyjä, puhun 10 käskysanasta..

jo vl aikaan
Jes 66:6. Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani,
7. he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.
8. Näin sanoo Herra, minun Jumalani, hän, joka kokoaa yhteen Israelista karkotetut: - Minä kokoan tänne vielä enemmän kansaa, yli sen nykyisen määrän.

ja kerran tulevaisuudessa.
Jes 66:22. Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.
23. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena s a p a t t i n a tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.
24. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle.

tässä voisimme jo nyt harjoitella tulevaa. Levätä Hänen armossaan. Viettää myös Hänen erottamaa ja pyhittämää lepopäivää.

näköaloja kirjoitti:

kerrataanpa vielä lepopäivän perusteita.


2 Moos 20:8. Muista pyhittää lepopäivä.

peruste: 10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä m u u k a l a i s e s i, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä H e r r a t e k i taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; s e n t ä h d e n Herra s i u n a s i l e p o p ä i v ä n ja p y h i t t i sen. (jo luomisesta lähtien).
ts. lähtöjuuret ovat luomisessa, ja silloin jo annettu siunauksen pyhityksen päiväksi.

2 Moos 23:12. Kuusi päivää tee työtäsi, mutta lepää seitsemäs päivä, että härkäsi ja aasisi saisivat hengähtää ja orjattaresi poika ynnä muukalainen s a i s i v a t v i r k i s t y ä.

Rakkauden Jumala halusi kaikkien saavan siunauksen.

2 Moos 31:13-18
13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. 14. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. 15. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. 16. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. 17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." 18. Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.

Israrel= Tämä kansa käsittääkseni sai tehtäväkseen kirkastaa Jumalan aivoitukset tähän aikaan. Jumalan omaisuus kansa, Jumalan valitsema, Jumalan erottama.

(eikös Kristuksen seurakunnalla todennäköisesti ole sama tehtävä).

Heille israelilaisille Jumala osoitti Pyhyytensä, tahtona määreet. Uskoisin näin, että mitä me kutsumme rakkauden käskyiksi,
( emme elä seremonia lakien alla, koska mihin ne viittasi, Golgatalle ja se on täytetty. Uhri on annettu. Niin kuin Mooses ylensi käärmeen tankoon, käärmeen puremat siihen katsoen pelastuivat, on Kristus korotettu meidän tähtemme ja häneen katsoen pelastumme).
Mutta niin kuin Sana tuo esille itse lain pyhyyden, koska se osoittaa Jumalan tahdon, myös synnin, näen sen koskemattomuuden ja muuttumattomuuden, sekä Hänen Pyhyytensä tahto meidän elämäämme. Jo tämän takia polvistun tämän tahdon edessä kunnioittaen ja sanoen, minulla ei ole tähän oikeutta muuttaa, eikä pois ottaa mitään luotuna, luojani tahdosta. (tietysti valinnat teemme kukin, ja älkäämme tuomitko toista, jos henkilö näkee Jumalan tahdon sitovuuden).
Vertaisin 10 käskyn lakia paratiisin hyvän ja pahantiedon puun hedelmän käsitteeseen sanalla Kuuliaisuus.

Sen käskyjen tahdon koskemattomuus oli niin Pyhäksi asetettu Hänen kansalleen, että kuolema seurasi sen rikkomuksesta. Ei israelilaisille ja (muukalaisille) sapattia annettu turhan takia ja huvin vuoksi. Sillä on syvä sanoma olemassa. (avain vain täytyy löytää).
Myös tätä näköalaa näen Jeesuksen opetuksessa Matt. 5:17-20, jopa ehdottomuus.

Kyllä Paavalikin opettaa lakia ja evankeliumia.
Room 1:
18. Ihmisten syyllisyys
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.
25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
tämän seurauksena jo tänään näkyy seurakuntiin tuleva luonnottomuus. Ei kunnioiteta Jumalan tahtoa. Ihminen pelastuu armosta, ei lain tekojen kautta. MUTTA uskoon tullut kunnioittaa Jumalan tahtoa, se on sydämessä. Tämä tahto on mitta, johon kalibroimme oman
mittamme, ja siitä korjaamme suuntaa, jos lipsuu.

Rooma 2:11. sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
12. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.
13. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.



Vielä Paavalin ajatuksia, lyhennellen ja toivoen sen ajatuksen löytymistä.
Room 7:
7. Laki ja synti
Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8. Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut.
9. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon
10. ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman.
11. Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut.

huomaa tämä lause, sen merkitys Paavalille.

12. Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.

13. Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman?
(ongelma on sisällä synnissä. Ei laissa).
Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi.

Paavali taas tuo lain merkityksen

14. Me tiedämme, että laki on h e n g e l l i n e n. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.

(eikös meillä ole sama ongelma, mitä seuraavassa sanotaan).

15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.
16. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin m y ö n n ä n, että laki on h y v ä.

17. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein,

(voi mikä toteamus meille kaikille, ainakin itselleni, ilman Jumalan armoa ja Pyhää Hengen osallisuutta).

mutta en pysty siihen.
19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.

(Ja Paavalin sanoja..... johon minäkin armonkerjäläinen yhdyn)
22. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,

23. mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun s i s i m p ä n i
n o u d a t t a a J u m a l a n l a k i a , mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

sanoisin Paavalin opetuksille, syvää luotaavaa, ja ajatus meille.
Kumosiko hän Jumalan tahdon?

Lain tehtävä on oma, ja kun Kristuksen ristin juurelle menemme, rikkojina jne. saamme armon. Kysyisin, Olisiko meidän sitten elettävä niin, armon alla, että emme tarkoituksellisesti riko lakia?. Silloinhan joudumme lain eli tuomion alle. Mutta armossa vaeltaen en ole lain alla.

ts. armosta pelastutaan jonka seurauksena pyhityselämä pyrkii elämään Hänen tahdossaan.

Jumala on sama. jos opetetaan, eilen, tänään ja iankaikkisti. Ei hän aseta tähän aikaan
yksille yhtä, toisille toista, ja meille suomalaisille omaa tahtoaan, meidän määreillä mitattavaksi.

Apt 10:35. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.
36. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra.


ja vielä siihen sapattiin, koska se on Hänen tahtoonsa kuuluva, se ei ole kumottu, niinkuin ei muitakaan käskyjä, puhun 10 käskysanasta..

jo vl aikaan
Jes 66:6. Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani,
7. he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.
8. Näin sanoo Herra, minun Jumalani, hän, joka kokoaa yhteen Israelista karkotetut: - Minä kokoan tänne vielä enemmän kansaa, yli sen nykyisen määrän.

ja kerran tulevaisuudessa.
Jes 66:22. Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.
23. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena s a p a t t i n a tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.
24. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle.

tässä voisimme jo nyt harjoitella tulevaa. Levätä Hänen armossaan. Viettää myös Hänen erottamaa ja pyhittämää lepopäivää.

En saa mistään tukea, että apostolit jatkoivat sapatin viettämistä lauantaina. He halusivat Jeesukseen uskovina eroittautua lakiin pitäytyvästä Israelin kansasta. Juutalaisille sapatin vietto on uskonnollinen muotomenojen suorite. Juutalaiselta sapatilta puuttuu sen varsinainen oikea sisältö: "lepo Herrassa Hengen uudessa tilassa"!

Heillä ei ole Messiasta, Jeesusta Kristusta. Heillä on sapatista jäljellä vain pelkkä "varjo", ei itse asiain olemusta, eli heiltä puuttuu Kristus!!!

Kristukseen uskovat saivat alussa kokea ankaraa vainoa juuri nimenomaan juutalaisten taholta. Juutalaiset ovat "RAUHAN EVANKELIUMIN" kannalta kristillisyyden, eli näinollen Jumalan vihollisia.

Miksi kristityt olisivat halunneet samaistua sapatin viettotavan suhteen juutalaiseen kansaan, elikä omiin vainoojiinsa???

Ulkonaisen sapatin viettämisen merkitys ulkopuolisille on olla merkkinä RAUHAN LIITOSTA Jumalan ja Jumalan todellisen kansan ,eli hengellisen Israelin välillä, jotta pakanat näkisivät Jumalan vanhurskaan säädöksen suuruuden ja tietäisivät ettei millään muulla kansalla ole niin hyviä lakeja ja oikeuksia kuin Jumalan kansalla.

Nämä lait ja oikeudet ovat ennen kaikkea viittaus suurimpaan rakkauden käskyyn sekä kultaiseen sääntöön.

"Laki ei ole syntiä - pois se!" huudahtaa Paavali. Laki on pyhä, käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Joka noudattaa Hengen uudessa tilassa Jumalan käskyjä, se perii siunauksen, eivätkä käskyt ole raskaat sille, joka tahtoo sydämestään rakastaa kaikkia ihmisiä ja tehdä hyvää sekä karttaa pahaa. Kristus asuu sellaisen ihmisen sydämessä, mutta pahansuovan ja riitelijän sydämessä hän ei asu, ei varsinkaan sellaisen, joka "veljiänsä väärin tuomitsee" ja huolettomasti heittelee helvetin tuomioita ympärillensä!

Jos joku rikkoo käskyt, niin hän joutuu kiroukseen. Semmoinen ihminen on täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä, pahanilkinen, panettelija, herjaaja, kateellinen, hyvän vihamies, korvaan kuiskuttelija, sormella osoittelija, riidankylväjä, seurakunnan hajottaja, rikkirepijä, vainooja, lahkolainen, eriseurainen, puolueellinen, ulkokultainen ja tekopyhä teeskentelijä ja semmoista vastaan on laki. Rakkaus on kylmennyt siltä, joka tällaisia harrastaa ja näissä elää. Paavalin opetuksen mukaan sellaiset eivät peri taivasten valtakuntaa! Gal.5:13-26

Jos joku on ollut uskossa jo vaikka vuosikymmeniä ja yhä vain näitä harrastaa, niin tuskinpa hän on oikeasti uskossa ollutkaan tai sitten hän on langennut ulkokultaisuuden ja ylpeyden seurauksena pois armosta! Kristus ei ole sellaiselle miksikään hyödyksi. Tunnistatko missään kohdin itseäsi!

Lankeaminen edellämainittuihin lihan tekoihin on eri asia kuin sydämen paatumus ja luopuminen elävästä Jumalasta. Uskovaiset eivät tietysti ole vaelluksensa puolesta täydellisiä tai synnittömiä! Ei tarvitse muuta kuin katsoa omaa elämäänsä ja tutkia sydäntään, niin huomaa, ettei kaikki mene aina lain mukaan ja oikein.

Näitäkin kohtia, mitä tuossa luettelin, olemme jokainen aika ajoin rikkoneet.-(Gal.5:13-26)
Eikö nyt olisi jo korkea aika tehdä tällaisesta synnistä kertakaikkinen parannus ja taistella sen eteen, ettei yksikään meistä joutuisi helvettiin? Vai sitäkö me toivomme?

Luetaan vielä uudelleen edellisestä tuo Gal 5:14 jae!
>>14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä!
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".>"Ne, jotka (riitaa rakentavat*), saavat kantaa tuomionsa"!>"Herätkää!, nouskaa ylös kuolleista, niin minä valaisen teitä!"

Ja kun sitten jotkut tulevat ulos "hautastaan" päivänvaloon, niin Herra sanoo omilleen:

"Päästäkää heidät irti siteistä ja käärinliinoista! Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää! Ja niin minä olen oleva teidän kanssanne maailman aikojen täyttymykseen asti."

Tuossa lopussa on lista Uuden Testamentin mainitsemista synneistä, joista meitä on varoitettu kuoleman ja kadotuksen uhalla.

Kannattaa itse lukea, kuinka monta kertaa Pyhä Henki varoittaa meitä lauantain rikkomisesta! Itse en löytänyt ensimmäistäkään varoitusta!
Sen sijaan kyllä tukun varoituksia ulkokultaisuudesta!
Tekopyhyys on uskovan suurin vaara: Jeesuksen sanojen mukaan! - Luuk.12:1)

(Matt.5:21-28; 23:1-39)

(Mar.3:28-30; 7:18-23. 10:17-27)

(Joh.5:37-47; 7:16-19. 9:16)

(Room.1:22-32. 2:21-23. 7:7-10. 13:13-14)

(1Kor.6:9-10)

(Gal.5:1-12,19-21,25-26)

(Ef.4:17- 5:3-5,18)

(Kol.3:5-10)

(1Tess.4:1-8)

(2Tess.1:6)

(1Tim.1:9-10. 4:1-7)

(2Tim.3:1-5)

(Tiit.1:9-16)

(1Piet.2:1. 4:1-5. 5:2-6)

(2Piet.2:1-3,9-22)

(Hebr.10:26-31. 12:14-17)

(1Joh.2:15-17. 3:11-18)

(2Joh.,4-11)

(Jaak.2:8-13) (Jaak.4:1-12. 5:9)

(Juuda,4-19)

(Ilm.2:2-3,22. 9:20-21. 13:1-8. 16:9-15. 18:3-5. 21:8,27. 22:15)

Siunausta!

upotettu kirjoitti:

En saa mistään tukea, että apostolit jatkoivat sapatin viettämistä lauantaina. He halusivat Jeesukseen uskovina eroittautua lakiin pitäytyvästä Israelin kansasta. Juutalaisille sapatin vietto on uskonnollinen muotomenojen suorite. Juutalaiselta sapatilta puuttuu sen varsinainen oikea sisältö: "lepo Herrassa Hengen uudessa tilassa"!

Heillä ei ole Messiasta, Jeesusta Kristusta. Heillä on sapatista jäljellä vain pelkkä "varjo", ei itse asiain olemusta, eli heiltä puuttuu Kristus!!!

Kristukseen uskovat saivat alussa kokea ankaraa vainoa juuri nimenomaan juutalaisten taholta. Juutalaiset ovat "RAUHAN EVANKELIUMIN" kannalta kristillisyyden, eli näinollen Jumalan vihollisia.

Miksi kristityt olisivat halunneet samaistua sapatin viettotavan suhteen juutalaiseen kansaan, elikä omiin vainoojiinsa???

Ulkonaisen sapatin viettämisen merkitys ulkopuolisille on olla merkkinä RAUHAN LIITOSTA Jumalan ja Jumalan todellisen kansan ,eli hengellisen Israelin välillä, jotta pakanat näkisivät Jumalan vanhurskaan säädöksen suuruuden ja tietäisivät ettei millään muulla kansalla ole niin hyviä lakeja ja oikeuksia kuin Jumalan kansalla.

Nämä lait ja oikeudet ovat ennen kaikkea viittaus suurimpaan rakkauden käskyyn sekä kultaiseen sääntöön.

"Laki ei ole syntiä - pois se!" huudahtaa Paavali. Laki on pyhä, käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Joka noudattaa Hengen uudessa tilassa Jumalan käskyjä, se perii siunauksen, eivätkä käskyt ole raskaat sille, joka tahtoo sydämestään rakastaa kaikkia ihmisiä ja tehdä hyvää sekä karttaa pahaa. Kristus asuu sellaisen ihmisen sydämessä, mutta pahansuovan ja riitelijän sydämessä hän ei asu, ei varsinkaan sellaisen, joka "veljiänsä väärin tuomitsee" ja huolettomasti heittelee helvetin tuomioita ympärillensä!

Jos joku rikkoo käskyt, niin hän joutuu kiroukseen. Semmoinen ihminen on täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä, pahanilkinen, panettelija, herjaaja, kateellinen, hyvän vihamies, korvaan kuiskuttelija, sormella osoittelija, riidankylväjä, seurakunnan hajottaja, rikkirepijä, vainooja, lahkolainen, eriseurainen, puolueellinen, ulkokultainen ja tekopyhä teeskentelijä ja semmoista vastaan on laki. Rakkaus on kylmennyt siltä, joka tällaisia harrastaa ja näissä elää. Paavalin opetuksen mukaan sellaiset eivät peri taivasten valtakuntaa! Gal.5:13-26

Jos joku on ollut uskossa jo vaikka vuosikymmeniä ja yhä vain näitä harrastaa, niin tuskinpa hän on oikeasti uskossa ollutkaan tai sitten hän on langennut ulkokultaisuuden ja ylpeyden seurauksena pois armosta! Kristus ei ole sellaiselle miksikään hyödyksi. Tunnistatko missään kohdin itseäsi!

Lankeaminen edellämainittuihin lihan tekoihin on eri asia kuin sydämen paatumus ja luopuminen elävästä Jumalasta. Uskovaiset eivät tietysti ole vaelluksensa puolesta täydellisiä tai synnittömiä! Ei tarvitse muuta kuin katsoa omaa elämäänsä ja tutkia sydäntään, niin huomaa, ettei kaikki mene aina lain mukaan ja oikein.

Näitäkin kohtia, mitä tuossa luettelin, olemme jokainen aika ajoin rikkoneet.-(Gal.5:13-26)
Eikö nyt olisi jo korkea aika tehdä tällaisesta synnistä kertakaikkinen parannus ja taistella sen eteen, ettei yksikään meistä joutuisi helvettiin? Vai sitäkö me toivomme?

Luetaan vielä uudelleen edellisestä tuo Gal 5:14 jae!
>>14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä!
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".>"Ne, jotka (riitaa rakentavat*), saavat kantaa tuomionsa"!>"Herätkää!, nouskaa ylös kuolleista, niin minä valaisen teitä!"

Ja kun sitten jotkut tulevat ulos "hautastaan" päivänvaloon, niin Herra sanoo omilleen:

"Päästäkää heidät irti siteistä ja käärinliinoista! Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää! Ja niin minä olen oleva teidän kanssanne maailman aikojen täyttymykseen asti."

Tuossa lopussa on lista Uuden Testamentin mainitsemista synneistä, joista meitä on varoitettu kuoleman ja kadotuksen uhalla.

Kannattaa itse lukea, kuinka monta kertaa Pyhä Henki varoittaa meitä lauantain rikkomisesta! Itse en löytänyt ensimmäistäkään varoitusta!
Sen sijaan kyllä tukun varoituksia ulkokultaisuudesta!
Tekopyhyys on uskovan suurin vaara: Jeesuksen sanojen mukaan! - Luuk.12:1)

(Matt.5:21-28; 23:1-39)

(Mar.3:28-30; 7:18-23. 10:17-27)

(Joh.5:37-47; 7:16-19. 9:16)

(Room.1:22-32. 2:21-23. 7:7-10. 13:13-14)

(1Kor.6:9-10)

(Gal.5:1-12,19-21,25-26)

(Ef.4:17- 5:3-5,18)

(Kol.3:5-10)

(1Tess.4:1-8)

(2Tess.1:6)

(1Tim.1:9-10. 4:1-7)

(2Tim.3:1-5)

(Tiit.1:9-16)

(1Piet.2:1. 4:1-5. 5:2-6)

(2Piet.2:1-3,9-22)

(Hebr.10:26-31. 12:14-17)

(1Joh.2:15-17. 3:11-18)

(2Joh.,4-11)

(Jaak.2:8-13) (Jaak.4:1-12. 5:9)

(Juuda,4-19)

(Ilm.2:2-3,22. 9:20-21. 13:1-8. 16:9-15. 18:3-5. 21:8,27. 22:15)

Siunausta!

Rakas ystäväni, ymmärrän täysin mistä puhut.
Olen puhunut aivan samoin. Kertaan elämääni todistuksellani.
Kerran toin pyydettäessä v. 75 Jyväskylästä - Lahteen erään adventistiuskovan. Ajattelin, että kyllä minä nyt tämän "lain alla olevan veljen käännytän,. tai puhun vapauden lakia jne". Kyllä minä saarnasinkin, tein selväksi kaiken sen, minkä olin oppina saanut, hän kuunteli ja viisaasti vaikeni.
Aikaa on kulunut ja häpeän itseäni ja tietämättömyyttäni. Jos tietäisin tämän ystävän nimen. Pyytäisin anteeksi.
Jos satut lukemaan, muistat helluntaiveljen innon, palon asiaansa ja matkan. Tässä anteeksipyyntöni. En tiennyt mistä puhuin. Sana on opettanut minua. Olen joutunut karsimaan
ihmisopit Hänen Pyhyytensä edessä. (ettei kukaan ymmärrä väärin).. Elän edelleen armon alla, kuin ennenkin, rakentamatta omaa vanhurskautta, jne. Mutta sanan ääressä olen löytänyt Jumalan tahdon, m i t a n, millä Hän mittaa. Siihen ei käy sapatin ulkoinen, eikä varmaan sunnuntainkaan ulkoinen viettäminen.
Siellä on Jumala, joka tahtoo, että pidän Hänet ensimmäisellä sijalla.
Siellä on Jumala, joka tahtoo, etten rakenna muuta kuvaa Hänestä joka on luonut Taivaan ja maan.
Siellä on Jumala, joka tahtoo, etten turhaan lausu Hänen nimeään, mutta kuulee, kun murrettu astia ja suitsevainen sydän on Hänen edessään.
Siellä on Jumala, joka tahtoo, että lepään tarpeen tullen, pidän Jumalan edessä päivän, että seurustelen Hänen kanssaan. Olen silloin laittanut kaiken pois, askareeni kaiken, ettei mikään arjen asiani painaisi, ja näin lepäisin Hänen valmistamassaan työssä. En lepää siksi, että se olisi Juutalaisille asetettu, vaan siksi, kun se on ihmisille annettu. Se on siunausten päivä.
Tämä on erotus myöskin siihen, että kun minulta kysytään miksi, voin kertoa Luojastani, joka on luonut kaiken, sinut ja minut. Se toistuu muistuttamassa joka viikko, vaikka leponi Kristuksessa on jokapäiväistä.... Se päivä, ei ole Juutalainen, (vaikka näin nähdään, tekihän juutalaiset monia lakejaan tähän päivään sisältyen), vaan Jumalallinen. Asetussanat on lausuttu paljon ennen kuin juutalaisia on ollutkaan. Ja sitä vietetään myös Uudessa maassakin.
Kun Hän Jeesus tulee hakemaan lunastamansa, omansa ylös.
Siellä on Jumala, joka tahtoo, että lähimmäisen rakkaus toteutuu elämässäni, rakastaen vanhempiani.... Ei tappaen, edes sanoillani, ja viha veljeä kohtaankin, joka näkee asiat toisin on kadottava asia, mutta Kristuksessa hän on rakas, oksastettu siihen runkoon, joka on Kristus.
Voin sanoa, kiitos kun olet olemassa. Voimme kirjoittaa, puhua, kiittää ja ylistää armosta ja
Hänen ihmeellisestä rakkaudesta ja sanasta. Muutenhan me oltaisiin mitä pahanilkisimpiä toinen toisillemme... Siellä avioliitto pidetään kunniassa, mikä ihmeellinen rakentava rakastettava käsky, siinä on suurenmoista lasten kasvaa, isä ja äiti rakastavat toisiaan ja Jumalaa,... Toisten ei tarvitse pelätä, että Herran oma ottaa hänelle kuuluvaa, päin vastoin. Rakkaudesta antaa paitansakin, sitä pyytävälle. ... siinä väärä todistus on pois. . Siellä on Jumala, joka tahtoo, että kun joku on siunattu jollakin, sitä ei minun tarvitse tavoitella, koska Hän siunaa minua tavallaan, jokapäiväisellä leivällä, jos on Hänen tahtonsa..

Tähän toteamus vain.
Joissakin asioissa näemme Jumalaa katsellen, armoalttaria katsellen eri lailla.
Minä näen armoalttarin, myös siellä armoalttarissa on jotain suurta sanomaa, jonka Sana tuo esille. Siellä oli ne Jumalan tahdon käsky sanat, Aaronin sauva ja manna-astia. Kaikilla on oma sanomansa...

Kyllä siinä katkeruuden sapet on pois. Ei voi veljeä tuomita, kun katsoo itseään, vaan todeta
kyllä Jumalan rakkaus on ihmeellinen, minäkin saan olla osallinen armosta.
Ei, en minä korota yhtä käskyä, kaikki käskyt on kokonaisuus. Jumalan tahto.
Tuossa vaimonikin, helluntailainen hänkin, lukiessaan toteaa, siinä on sellainen peite silmillä kun ei näe tämän asian suurta sisältöä. Siksi sanoisin, avain puuttuu.
Jotenkin uskaltaisinko sanoa. Äidin maidossa olemme imeneet, opettajamme, jne. näköalan johon on vaikea saada jotain jalansijaa sanasta. Kun sen on itse kokenut ja nähnyt ei voi muuta todeta.
Mutta kiitos Herralle, armo riittää, ehkä kerran perillä ymmärrämme sisällöt asiaan, itse näen näin. En tuomitse sinua vaikka näet toisin. Mutta suuren armollisen kokonaisuuden olen sanasta löytänyt. Siinä on lahjaa joka on ojennettu.. Tuon tällaisenkin ajatuksen. Kun ihminen tulee löytämään Jumalan armon, pelastus on käsittämättömän arvokas. Sen sitten ymmärtää kun sen löytää ja kokee. Samoin on eri Sanan aarteet.
Kun se avautuu, näkee erilaisia syvyyksiä asioissa on se ihmeellinen.

Käsitteenä toisin kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen tilan. Toivon, että ei ymmärretä väärin.
En korosta näköalaani, se on armoa, mitä olen saanut kokea tässä. Tuon vain sillä ajatuksella, että ymmärrettäisiin mitä haluan a r m o n a l l a s a n o a ... Hän on avannut näköaloja.
Siunaten sinua.

helena kirjoitti:

kymmenen käskyn laissa sanotaan paljon muutakin
kuin VAIN sapattikäsky.Jos kerran se laki on kumottu niin älä kunnioita isääsi ja äitiäsi,tapa
vain ihan rauhassa, tee huorin,sano vain vääriä
todistuksia.EIHÄN SILLÄ OLE MITÄÄN VÄLIÄ???
himoitse vain kaikkia toisten omaa ja varastaakin voit niin paljon kuin kerkiät.NÄINHÄN SE SITTEN PITÄÄ OLLA, KUN LAKIA EI OLE.
Tämä on ikuinen ja vaikea kysymys joillekin ja siitä tullaan keskustelemaan aina.
Ei siitä laista voi ottaa yhtä käskyä pois ja säilyttää muita."joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan
on syyllinen kaikissa kohdin."
SIUNAUSTA VAAN JA VOIT IHAN RAUHASSA VIETTÄÄ SITÄ
SUNNUNTAITA, EI TÄSSÄ KUKAAN SINUA YRITÄ KÄÄNNYTTÄÄ!!!

Eiväthän adventistit muita käskyjä pidäkään tärkeinä. Vain sapattikäskyyn loisti valo Ellen Whiten ensimmäisessä näyssä. General Conferens on pro life eli puolustaa aborttia (tekopyhästi jotain pois rajaten) ja monissa adventistien sairaaloissa tehdään abortteja adventisteille itselleen sekä muille. Siis lapsia tapetaan oikein pääkonferenssin luvalla. Mihin jäi käsky "älä tapa"? Ja osa tapettavista lapsista on saanut alkunsa avioliiton ulkopuolella, mihin jäi käsky "älä tee huorin"?

puheenollen kirjoitti:

Eiväthän adventistit muita käskyjä pidäkään tärkeinä. Vain sapattikäskyyn loisti valo Ellen Whiten ensimmäisessä näyssä. General Conferens on pro life eli puolustaa aborttia (tekopyhästi jotain pois rajaten) ja monissa adventistien sairaaloissa tehdään abortteja adventisteille itselleen sekä muille. Siis lapsia tapetaan oikein pääkonferenssin luvalla. Mihin jäi käsky "älä tapa"? Ja osa tapettavista lapsista on saanut alkunsa avioliiton ulkopuolella, mihin jäi käsky "älä tee huorin"?

Nyt meni nää hienot termit sekasin eli adventtikirkko juuri ei ole pro life, vaan piti kirjoittaa, että pro choice.
Pro life puolustaa elämää ja vastustaa abortteja.
Pro choice puolustaa abortteja ja vastustaa elämää.
Siis SPA on pro choice.

helena kirjoitti:

kymmenen käskyn laissa sanotaan paljon muutakin
kuin VAIN sapattikäsky.Jos kerran se laki on kumottu niin älä kunnioita isääsi ja äitiäsi,tapa
vain ihan rauhassa, tee huorin,sano vain vääriä
todistuksia.EIHÄN SILLÄ OLE MITÄÄN VÄLIÄ???
himoitse vain kaikkia toisten omaa ja varastaakin voit niin paljon kuin kerkiät.NÄINHÄN SE SITTEN PITÄÄ OLLA, KUN LAKIA EI OLE.
Tämä on ikuinen ja vaikea kysymys joillekin ja siitä tullaan keskustelemaan aina.
Ei siitä laista voi ottaa yhtä käskyä pois ja säilyttää muita."joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan
on syyllinen kaikissa kohdin."
SIUNAUSTA VAAN JA VOIT IHAN RAUHASSA VIETTÄÄ SITÄ
SUNNUNTAITA, EI TÄSSÄ KUKAAN SINUA YRITÄ KÄÄNNYTTÄÄ!!!

Etkö todellakaan ymmärrä mistä on kysymys???

>>Kirjoitat-
>>Jos kerran se laki on kumottu niin älä kunnioita isääsi ja äitiäsi, tapa
vain ihan rauhassa, tee huorin,sano vain vääriä
todistuksia.>Joh 8:3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle

4 ja sanoivat Jeesukselle:
"Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä". Mitäs sinä sanot?>Room 13:8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; "sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt"!.

9 Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", "JA MIKÄ MUU KÄSKY TAHANSA!, NE SISÄLTYVÄT KAIKKI TÄHÄN SANAAN: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"!

10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden - ON "RAKKAUS LAIN TÄYTTYMYS!.

upotettu kirjoitti:

Etkö todellakaan ymmärrä mistä on kysymys???

>>Kirjoitat-
>>Jos kerran se laki on kumottu niin älä kunnioita isääsi ja äitiäsi, tapa
vain ihan rauhassa, tee huorin,sano vain vääriä
todistuksia.>Joh 8:3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle

4 ja sanoivat Jeesukselle:
"Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä". Mitäs sinä sanot?>Room 13:8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; "sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt"!.

9 Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", "JA MIKÄ MUU KÄSKY TAHANSA!, NE SISÄLTYVÄT KAIKKI TÄHÄN SANAAN: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"!

10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden - ON "RAKKAUS LAIN TÄYTTYMYS!.

vaadi keneltäkään lain täyttämistä!Kuinka voisinkaan tehdä niin,jokainen seisoo Jumalansa edessä yksin,vaikkakin puolustaja,lunastaja,Jeesus Kristus,on paras asianajajamme.Tämä nyt on minun mielestäni omantunnon kysymys" Meidän Kuninkaamme kunnioittaa Isänsä lakeja.Ei Hän tullut niitä kumoamaan vaan, täyttämään.Jumalan lain Hän siis vahvisti ja varmisti.Vanha testamentti kestää kaikilta osiltaan,myös siltä osin joka koskee lakia ja profeettoja.Herra Jeesus ei tuntenut "repivää kritiikkiä"Matt.5:17-20.
Meidän Kuninkaamme ei tullut hävittämään lakeja vaan vahvistamaan niitä.Hänen käskynsä ovat ikuisia.Näin kirjoittaa Charles H.Spurgeon kirjassaan"Valtakunnan Evankeliumi" ja voin yhtyä hänen sanoihinsa täydellä sydämellä.Jeesus myös itse sanoo:"Jos te minua rakastatte niin te pidätte minun käskyni."Ja vielä mikäli oikein muistan:...minun käskyni eivät ole raskaat"Minä nyt vain ymmärrän tämän asian näin.

Kyllähän asia on niin, ettei Suomessa edes Mauno Koivisto uskaltanut puuttua loppiaiseen ja helatorstaihin, ja ne ovat keskellä viikkoa toinen aina ja toinen useimmin. Jos näin on, olemme pulassa, lauantaina pitääkin mennä töihin, kouluun tms. Se ei ole vapautta jokaiselle, joksi sitä kutsut. Esim. Lasten koulut päättyvät nyt aina lauantaina, joten ainakin meilläpäin lapset tulevat kirkkoon ja hakevat todistuksensa muulloin.
Periaatteessa on niin, että sapatti on yleensä vapaa, mutta näitä pakkojakin vielä löytyy hankaloittamaan elämää. Onneksi ei enää niin paljon kuin ennen. Näissä asioissa oli monenlaista käytäntöä. Perhe joutui joskus muuttamaan pois kunnasta, jos siellä oli ankarat ja pakottavat kunnanisät ja päättäjät. Jotkut vanhempieni ikäiset (1940-1950-luvun vanhemmat) olivat vankilassakin, kun eivät laittaneet lastaan sapattina kouluun, että silleen oli Suomessa ennen vanhaan!
Loppusana on tämä; jos haluat pitää sapatin pyhänä päivänä, sinun on varauduttava ongelmiin ainakin jossakin määrin.

Annu kirjoitti:

Kyllähän asia on niin, ettei Suomessa edes Mauno Koivisto uskaltanut puuttua loppiaiseen ja helatorstaihin, ja ne ovat keskellä viikkoa toinen aina ja toinen useimmin. Jos näin on, olemme pulassa, lauantaina pitääkin mennä töihin, kouluun tms. Se ei ole vapautta jokaiselle, joksi sitä kutsut. Esim. Lasten koulut päättyvät nyt aina lauantaina, joten ainakin meilläpäin lapset tulevat kirkkoon ja hakevat todistuksensa muulloin.
Periaatteessa on niin, että sapatti on yleensä vapaa, mutta näitä pakkojakin vielä löytyy hankaloittamaan elämää. Onneksi ei enää niin paljon kuin ennen. Näissä asioissa oli monenlaista käytäntöä. Perhe joutui joskus muuttamaan pois kunnasta, jos siellä oli ankarat ja pakottavat kunnanisät ja päättäjät. Jotkut vanhempieni ikäiset (1940-1950-luvun vanhemmat) olivat vankilassakin, kun eivät laittaneet lastaan sapattina kouluun, että silleen oli Suomessa ennen vanhaan!
Loppusana on tämä; jos haluat pitää sapatin pyhänä päivänä, sinun on varauduttava ongelmiin ainakin jossakin määrin.

Tehdään siis itsestään omatekoinen marttyyri. Ensin lisätään uuteen liittoon siihen kuulumaton lain pykälä, pidetään siitä kiinni hampaat irvissä ja esitetään pyhää uskonsa takia kärsijää. Ei tuo ole sitä Jeesuksen takia kärsimistä, mitä Raamattu lupaa Jeesuksen seuraajilla. Tuo on itsetekoisen opin, väärän profeetan seuraamisen ja oman itsepäisyyden takia kärsimistä.

Päivä keskustelu näyttää siirtyneen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000004257571