papin tytär sylvi sai tyytyä aforismeja kirjoittelemaan, kun urhopoika viiletti maailmalla sapeli tanassa.
oli se Kekkonen vaan eri mies
tabe s.
15395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olihan Sylvillä kaksi poikaa Urhon kanssa. Matti ja Taneli.
Tanelista tässä.
Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasi sai tuoreeltaan käyttöönsä presidentti Urho Kekkosen pojan Taneli Kekkosen (1928-85) suurlähettiläänä laatimia salaisia raportteja.
IS:n selvityksen perusteella Taneli Kekkosen raportteja päätyi Stasille ainakin 1980-81, jolloin hän oli Suomen suurlähettiläänä Varsovassa. Tuolloin Neuvostoliiton pelättiin miehittävän Puolan, ja raportit olivat tulenarkoja.
Taneli Kekkosen raportit ja muuta Suomen ulkoministeriön aineistoa Stasille tuli peitenimi "Steffeniltä".
IS:n saamien asiantuntijatietojen mukaan Taneli Kekkosen ulkoministeriölle kirjoittamat raportit ovat samaa aineistoa kuin mitä "Steffen" välitti Stasille.
Joku huhu kertoo kuulema Jussi Mäkisen olleen Kekkosen avioton poika. Asialle ei ole vahvistusta, mutta Jussi Mäkinen sai kyllä toilailla aika vapaasti Kekkosen myötävaikutuksella. Huhut kuitenkin omaan arvoonsa, mutta miksi Jussi Mäkinen nautti sellaista "luottamusta" Kekkosen taholta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Mäkinen
Sylvi kehitti loistavia aforismeja. Tässä yksi kuuluisimmista, koska Sylvin on vinoiltu saaneen inspiraationsa sille Urhosta:
- "Mielettömämmin kuin viinan villitsemä käyttäytyy valtansa sokaisema."
Toisaalta ei Sylvi seuraavasta päätellen ainakaan jyrkästi tuominnut sapeli tanassa juoksemista:
- "Luonnollisten viettien ylenkatsominen on nurjamielisyyttä elämän antimia kohtaan."
Ketjun aloittajaan sopisivat vaikkapa nämä Sylvin aforismit:
- "Hurskastelu kieltää kiroavan hellyyden ja hyväksyy makeilevan karkeuden."
- "Vahingonilo vapauttaa omasta vajavaisuuden tunnosta."
Linkin takaa löytyy lisää Sylvi Kekkosen aforismeja:
http://www.aforismi.vuodatus.net/blog/551764
"Tässä yksi kuuluisimmista, koska Sylvin on vinoiltu saaneen inspiraationsa sille Urhosta:"
- "Mielettömämmin kuin viinan villitsemä käyttäytyy valtansa sokaisema."
Puhut vinoilusta. Millä perusteella? Luulisi Sylvi Kekkosen kirjoittaneen tuon aforisminsa pikemminkin juuri sen perusteella, mitä näki ja koki Urhon vaimona. Mies oli kova juomaan, mutta valta sokaisi miehen vielä pahemmin kuin viina. Tuosta viinan käytöstä Sylvi oli huolissaan jo hyvin varhain. Mahtoi olla kauheaa katseltavaa, kun viinan lisäksi tuli vielä vallanhimo, jonka Sylvi toteaakin olleen vielä kauheampi kuin viinan himo?
Saatat olla oikeassa, mutta minkä me kaksi sille voimme, jos kolmannet vinoilevat.
En ole kuitenkaan kuullut, että Urho olisi ollut mikään säännöllinen juopottelija ja viinanhimoinen, mutta epäilemättä Sylvi sellaisiakin tunsi.
Milloin tuo aforismi on kirjoitettu?
Voitaisiinhan olettaa, että SK. kirjoitti tuon aforismin verraten Hitleriä ja miestään?
Kekkosellehan häppä maistui, kun taas Hitler oli absolutisti Vanhasen tapaan. Kuriositeettina mainittakoon Hitlerin olleen myös kasvissyöjä (liekö maitoa juonut?). Mutta armottoman vallanhimoinen Hitler oli. Kuitenkin tarkemmin ajatellen niin oli myös Kekkonen. Eli jospa ei sitten oletellakaan olemattomia perusteita Sylvin tälle aforismille?
"Mielettömämmin kuin viinan villitsemä käyttäytyy valtansa sokaisema".
Hienoja ne ovat, Sylvin aforismit. Sylvilla oli omat vikansa ja tapansa (viittaus lähipiirin muisteloihin), mutta kukapa olisi täydellinen? Ei edes se lähipiiri?
"Mahdollisuuksia vaikuttaa miehensä juomiseen hänellä ei ollut; Urho Kekkonen teki juuri niin kuin katsoi parhaaksi. Ei vaimo voinut hänen tekemisiään rajoittaa, vielä 1920-luvulla Sylvi oli esittänyt laimeita toivomuksia alkoholin käytön vähentämisestä, mutta ei enää myöhemmin. Korkeintaan hän soitti tuttavapiirin naisille ja tiedusteli, tiesivätkö nämä, missä miehet liikkuivat. Kerttu Korsimo ryhtyi usein soittamaan ravintoloihin Sylvin puhelun jälkeen.
Alkoholi kuului tiiviisti Urho Kekkosen kaveripiirin keskinäiseen seurusteluun. "
Eihän siinä tarkoitetakaan, että viinanhimo ja vallanhimo yhdistyisivät samassa ihmisessä, vaan päinvastoin verrataan kahta ihmistä omine heikkouksineen.
Kuten tuossa blogissakin heti alussa mainitaan, Sylvi Kekkonen kirjoitti aforismikokoelmansa Kiteitä vuonna 1949. Tuota kolmatta painosta vuodelta 1990 voisi löytyä vielä kirjakaupoista.
"Eihän siinä tarkoitetakaan, että viinanhimo ja vallanhimo yhdistyisivät samassa ihmisessä, vaan päinvastoin verrataan kahta ihmistä omine heikkouksineen."
Mistä tiedät? Kerropa, mistä tiedät Sylvi Kekkosen verranneen kahta eri ihmistä omine heikkouksineen sen sijaan, että näki nämä kummatkin heikkoudet omassa miehessään?
Etkö osaa suomen kielioppia? Sylvihän käyttää tuossa aforismissa sekä rinnastuskonjuktiota "kuin" että ma/mä-sanapäätteitä, joilla selvästi viitataan eri tekijään. Noilla sanapäätteillä on tieteellinen terminsäkin, jota en nyt muista.
Siis näin: "Mielettömämmin KUIN viinan villitseMÄ käyttäytyy valtaNSA sokaiseMA".
Jos tarkoitettaisiin samaa henkilöä, aforismi muotoiltaisiin käyttämällä ainoastaan yhtä ma-päätettä ilman rinnastuskonjuktiota, esimerkiksi näin:
- "ValtaNSA sokaiseMA käyttäytyy mielettömämmin selvin päin kuin viinan villitsemäNÄ"
"Etkö osaa suomen kielioppia? "
Pitäisi olla Suomen kielioppia. Tuossa yhteydessä siis isolla toisin kuin esim. suomen kieli.
Mutta hälläpä väliä sitten, kun Sylvi ei laittanut aforismiinsa tai laittoi aforismiinsa tiettyjä sanapäätteitä.
Kumpaa Urho mielestäsi sitten oli enemmän? Viinan villitsemä vai valtansa sokaisema?
Valtansa sokaisema.
Valtiolla ei ole kielioppia, joten kyllä oikea kirjoitustapa on suomen kielioppi.
Valta ei sokaissut Kekkosta, vaan pikemminkin valaisi. Mitä vahvempaan asemaan Kekkonen nousi, sitä taitavammin hän tuota asemaa käytti Suomen hyväksi. Mutta myös muiden maiden ja kansojen hyväksi. Kekkonen oli suuri mies, ruhtinas.
http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Tällainen juttu sattui myös silmääni.
"Suomalaista ulkopolitiikkaa hoidettiin 1970-luvulla viinan avulla.
Ahti Karjalainen oli varsinainen alkoholin suurkuluttaja Presidentin ministeriö -teoksen mukaan.
Suomalaista ulkopolitiikkaa hoidettiin sekä ulkoministeriössä että Suomen suurlähetystöissä varsin kosteissa tunnelmissa 1970-luvulla.
Tämä selviää tänään aamupäivällä julkistetussa, poliittisen historian professorin Timo Soikkasen kirjoittamassa teoksessa Presidentin ministeriö.
Paksu ja perusteellinen teos on jatkoa Soikkasen ulkoasianhallintoa ja ulkopolitiikan hoitoa käsittelevälle kirjasarjalle.
Soikkanen kirjoittaa kirjansa esipuheessa, että 1970-luvun ulkopolitiikassa oli kaksi arkaluontoista osa-aluetta: puoluepolitiikka ja alkoholi.
Varsinkin jälkimmäisestä teos antaa raadollisen kuvan, vaikka Suomen ulkoasianministeriö on yksi kirjan kustantajista.
Ulkoministeri sammui neuvotteluissa
Soikkanen kirjoittaa, että "lukiessaan presidentin (Urho Kekkonen) päiväkirjaa saa lähes käsityksen, että ulkoministeriötä johdettiin alkoholin voimin".
- On vaikea nähdä ulkoministerejä ratkaisemassa ongelmaa tai edes puuttumassa siihen, koska he itse olivat osa sitä, Soikkanen jatkaa.
Suurlähettiläiden ja -lähetystöjen viinaongelmat jäivätkin ilman asianmukaista käsittelyä pitkälti sen vuoksi, että 1970-luvun alun molemmat ulkoministerit Väinö Leskinen ja Ahti Karjalainen olivat itsekin melkoisia alkoholin suurkuluttajia.
Presidentti Kekkosen päiväkirjoista löytyy jatkuvia huolestuneita merkintöjä Karjalaisen esiintymisestä humalassa virallisissa työtehtävissä.
Ranskalaiset puolestaan hermostuivat Leskisen sammumisesta kesken Ranskan ulkoministerin Schumannin kanssa käytyjen neuvottelujen.
Suurlähettiläs ei kykene pukeutumaan
Soikkasen mukaan eräät 1970-luvun suurlähettiläät olivat armottomia juoppoja, jotka saivat tissutella Kekkosen erikoissuojeluksessa. Eräs heistä oli presidentin oma poika Taneli Kekkonen, joka jäi usein pois töistä sen takia ettei humalaltaan kyennyt itse pukemaan vaatteita päälleen.
Puolassa häntä myös etsittiin usein eri hotelleista, joiden huoneisiin suurlähettiläs oli sammunut.
Wienin-suurlähettiläs Jussi Mäkinen puolestaan luuli viinahoureissaan tulevansa valituksi Itävallan ulkoministeriksi. "
Kekkosilla istuttiin sodan aikana ja sen jälkeen usein iltaa vanhassa kaveripiirissä, entisten opiskelutovereiden kesken. Siellä olivat Kaarlo Hillilä, Kustaa Vilkuna, Paavo Säippä, Lauri Posti, Reino Kuuskoski ja muutama muu. Sylvi laittoi ruoan, siivosi, tiskasi ja kuunteli. Toimittaja Sakari Virkkunen on kertonut Arvo Korsimo -elämäkerrassaan, että Sylvi Kekkonen ei osallistunut itse keskusteluihin, mutta tarkkaili tiiviisti, mitä tapahtui. Hän valitsi sivullisen roolin.
Herrat tunnustivat auliisti Sylvi Kekkosen ansiot talonemäntänä. Hänellä oli kestämistä, sillä miehet joivat mielellään runsaasti alkoholia ja meno jatkui usein aamuun asti. Mekastusta ja laulua riitti. Kustaa Vilkuna on kiteyttänyt, että illat olivat kosteita ja että sodanjälkeinen köyhyys vaikutti seurusteluun: "Kun oli vähän ruokaa ja viina väkevää!" Sakari Virkkusen mukaan osa porukasta jäi usein yöksi. Sylvi Kekkonen sai valmistaa krapulaisille miehille vielä aamupalankin. Vilkuna muisteli vielä Sylvi Kekkosen kuoleman jälkeenkin: "Kyllä se Sylvi oli kiva tyttö. Korjasi meidän jälkemme aina, eikä sanonut pahaa sanaa."